eka dieettiviikko takana :)

Ruokien ja treenin suhteen eka viikko on startannut matkaan varsin mukavasti. Joitain yksittäisiä virhearviointeja lukuunottamatta.  Kuitenkin aina kun on uudet kuviot niin ne ei koskaan ihan täydellisesti kerta laakista mee. Ja etenkin nyt kun kimi aloitti pelaamaan jalkapalloa ja niillä on aika aikaiset treeniajat, niin saada kaikki aikataulut toimimaan niin että ehditään joka paikkaan. Ja ettei multa jää aterioita väliin eikä ruokailuväli veny liian pitkäksi. Muutamat virheet mitä mulle on nyt tullut on lähinnä semmosia et oon sotkenut joitain määriä vanhaan ohjelmaan... vaikka mä luen muka sitä mun ohjelmaa niinku Raamattua... Keskittyminen ei hetikään joka kääntees oo se mun vahva alue ;)
...
Muutenkaan en tahdo jaksaa keskittyä, kun ajatukset harhailee siellä täällä, mutta nyt viimeviikon aikana se on ollut vielä normaalia vaikeampaa. Mun on ihan jäätävän ikävä kumppaniani. Oon ollut ihan hajalla... Mietin vain että mikä meni vikaan, mitä ois voinut tehdä toisin. Mitä minä tein väärin, mikä mussa on vikana. Olen ilmeisen huono ihmissuhteissa koska en saa niitä kestämään.  Enkä tiedä mitä teen väärin. Tai no, en mä varsinaisesti kyllä koe tekeväni mitään väärää.  En vain täytä minuun kohdistuvia odotuksia/vaatimuksia. Koskaan. Viallinenko? En mä tiedä, oon jo liian vanha tällaiseen. Mulle riittää ihan tavallinen, normaali aikuisen ihmisen elämä. Mutta jotenkin musta tuntuu, että mun pitäis olla jotain muuta.. En mä tiedä.. ikävä nyt kuitenkin on, ja sen kanssa täytyy nyt vain elää. Ja kyllähän mä tiedän että vaikka se ei koskaan häviä niin sen voi kuitenkin sivuuttaa...
...
Treenaaminen onkin mun tapaukses ehdottomasti parasta terapiaa :) Siihen mun on aina helppo keskittyä. Voin ajatella vain sitä lihasta mikä tekee työn ja tuntea miten se supistuu :)) Myös erilaisiin tekniikkoihin keskittyvät harjoitteet ovat minulle hyvin palkitsevia. Oken päässyt myls poseeraus harjoitusten sisälle. Vielä kun saisin jostain edes jonkinlaiset mittarit siitä mitä oikein tavoittelen niin olis helpompi taas edetä kohti jatkuvaa kehitystä.

nyt on ne kilot hankittu mihin rahkeet on riittääneet!

"Massakausi" on nyt sit saatettu loppuun ja oikeastaan aloitan dieetin täsdä vsiheesss jo rrittäin mielelläni :) Mietin endin että mä en viihdy tässä painossa ja itse asiassa mä ole muutaman viikon tässä jo ääneenkin sitä sanonut. Ja että mulla on raskas olo. Mutta nyt kun oikein mietin asiaa niin itse asiassa tässä painossa ei ole mitään vikaa. Kyllä mä tän verran voisin ihan hyvin painaa.  Vaikeinta tässä on ollut aerobisen liikunnan puute. Mä olen kuitenkin niin pitkän aikaa ollut monin tavoin aktiivinen, pyöräillyt paljon,  luistellut, uinut, juossut ja käynyt satunnaisesti kamppailemassa. Nyt kun en oo vuoteen tehnyt mitään muuta kuin käynyt salilla niin täytyyhän sen tuntua raskaalta. Mä en vain ole käsittänyt sitä miten kovasti sitä kaipaan :) Nyt oonkin sit intopiukeena lähdössä fillaroimaan ja juoksemaan heti kun voin ;)
..
Niin tosiaan se mun lähtöpainohan oli silloin kesäkuussa viimevuonna n 55kg, sit siitä pari kiloa lähti kahden kuukauden aikana koska pyöräilin niin paljon.. sit meni pari kuukautts et pääsin takas samaan painoon ja loppu onkin sit ollut plussaa. Eli paino tällä hetkellä n 62kg. Ois iha jees jos tuo kaikki ois lihasta ;)  Toki silloin kuin aloitin niin mulla oli itellä ajatuksena et pääsisin 65kg asti mut vähän jäin tavoitteesta. Eikä siinä mitn, voishan olla että mulla olis vaan pari kiloa enemmän läskiä perseessä :'D Ja niinku aikaisemminkin todettu tän lajin haasteet niin tässäkin kohtaa jännityksellä odotan/pelkään et mitä musta jää jäljelle kun toi rasva palaa pois. Salaa mielessäni toivon, et olis lihasta niin paljon et kisapaino vois olla min 49kg. Mut en kyllä oikein usko et se on realistista. Tosin mulla ei ole mitään käsitystä siitä minkä painoista jengi yleenäkään noissa kisoissa on. Eikä mua siis vertaaminen kiinnostaisikaan.
...
Mulle vain ois kauhea tärkeää saada jonkinlaiset "raamit" tähän hommaan. Pitäis olla selkeä päämäärä, välitavoitteet ja suunnitelmat. Ja vsikks mä olenkin sellainen etten koskaan saavuta mitään, edes välitavoitetta. Mä kiristän vaatimuksia jo ennen kuin saavutan edellistä. Siitä huolimatta mulla pitäis olla selkeitä mittareitta (joita vois aina siirttää), että mun mieli pysyy täysillä hommassa mukana.. Toinen vaihtoehto on sitten riittävän tiheät muutokset. Rakastan muutoksia ja erilaisten asioden tekemistä. Sen vuoksi HanMoodo tulee olemasn aina lähellä sydäntäni, koska siinä on niin paljon osa-alueita mitä opetella että kehittyminen on endless ja muutoksia niin paljon. Toki kaikissa lajeissa kehittyminen on periaatteessa loputonta. Oon miettinyt et tälläkin lajilla on kyllä mahdollisuudet muodostua sellaiseksi mihin en kyllästy koskaan. Mutta... Se edellyttää kyllä sitä että ohjelmat muuttuu useammin ja sisältää myös joskus  maximikausia. Enkä tarkoita nyt kisavuotta tällä. Ja tokihan mulla on vielä dieetti läpikäymättä että periaatteessa mulla ei kyllä olisi varaa olla mitään mieltä koko lajista vielä kun noin iso kokonaisuus on vielä käymättä läpi. Ja itse kisatkin vielä kaiken lisäksi.. Mutta selvää on kuitenkin se, että lihasta haluan jatkossakin lisää. Kisojen kera tai ilman, sitä ei pysty vielä sanomaan.

pieni pysähdys...

Hirveän nopeasti on aika juossut oikeastaan koko tän mun projektin ajan. jäin jotenkin sellaiseen juoksupyörään heti siinä alussa kun kuljin 5vkoa fillarilla töihin ja päivät olivat varsinaista kilpajuoksua kellon kanssa. Ja koska elämässä on muutakin kuin ruoka, treeni ja nukkuminen, olen käyttänyt paljon ajatuksia ja energiaa muihinkin asioihin. Jotenkin tässä kaikessa tohinassa mä olen huomaamattani kulkenut "pimeään tunneliin" ja maailmani on muuttunut jossain määrin rajoittuneeksi ja mun "free spirit" on hävinnyt jonnekin. Kuulostaa varmaan kummalliselta ja tavallaan jopa masentavalta.  Mutta ei se oikeastaan ole sitä. Suurin osa ihmisistä kulkee siellä tunnelissa ihan huomaamattaan. Tämän päivän ihmisen elämä on jatkuvaa asioiden, tavaroiden, tunteiden ja miljoonan muun asian tavoittelua. Halutaan sitä ja halutaan tätä. Ja kun saadaan yksi halu tyydytettyä tulee jo uusi halu tilalle. Ollaan koko ajan perustyytymättömiä. Täähän nyt ei tietenkään mitään faktaa välttämättä ole, tää on vain mun elämännäkemykseni. Ei enempää eikä vähempää.
...
Tää aate vain pääsi jotenkin unohtumaan, tai pitäisikö sanoa mieluummin hautautumaan jonnekin. Minäkin aloin haluamaan asioita. Mitä vähemmän sain, sitä enemmän tavoittelin ja halusin. Jokunen päivä sitten tapahtui kuitenkin hyvin lyhyt ja yksinkertainen yhteensattuma. En tiedä, se saattoi olla ihan väärinkäsityskin. Mutta sillä ei oikeastaan ole  merkitystä, sillä se mitä huomasin avasi kuitenkin silmäni. Kaikki järjestyy kyllä kun keskittyy ensisijaisesti perusasioihin sen sijaan että tavoittelisi koko ajan jotakin.
...
Täs tietty joku voi ajatella että onhan treenaaminenkin asioiden tavoittelua. Tulosten. Ja tavallaan tietenkin onkin. Mutta mun mielestä kaikki millä kehitetään mitä tahansa taitoa luo aitoa tyytyväisyyden tunnetta. Lisäksi, muista en tiedä mut, minä olen ensisijaisesti aina treenaaja. Haluan saada täydellisiä treenejä, en niinkään sen tuloksen tavoittelun takia, vaan sen onnistumisen tunteen takia. Ja kun tarpeeksi usein onnistuu niin siitä seuraa jonkinlaista tulostakin ;) jotenkin mä vain tässäkin aloin keskittymään liikaa siihen tavoitteeseen ja kisoihin. Unohdin elää tässä päivässä ja hetkessä, joten en saanut enää onnistumisen tunnetta täydellisestä päivästä. Nyt on paljon helpompi jatkaa taas eteenpäin
...
Mietin myös paljon eräitä viisaita sanoja siitä miten kannattaisi aina pyrkiä tekemään niitä viisaan mielen päätöksiä ja vastaavasti taas välttää hetkellisiä tunne  mielen päätöksiä.  Näin äkkipikaisena ihmisenä syyllistyn kyllä helposti tunnemielen valintoihin etenkin jos tunne on voimakas. Se saikin mut muistelemaan vanhoja aikoja ja mun päihdeongelmaa. Hitto et olinkin hankala tapaus. En silloin ihan nähnyt sitä miten tehokkaasti työnsin ihmisiä pois läheltäni. Negatiivisuudella. Ja kieltämättä päihteet ovat mulle edelleen sellainen "hankala" alue. Siis ei mua sillain haittaa jos muut ottaa, eikä sekään jos mulle tarjotaan. Minun ihan helppo kieltäytyä. Mutta en kestäisi sitä ongelmaa mun lähipiirissä. Ta no sekin on tavallaan väärin sanottu, sillä totta kai jos mulla olis jotain hyödyllistä apua tarjota lopettamiseen niin totta kai olisin tukena. Tarkoitin ehkä lähinnä sellaista positiivista asennetta päihteiden käyttöön. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan kamppailla poikani kanssa näiden asioiden kanssa. Jis on hslu ja väärä asenne niin mitään ei ole tehtävissä, olen voimaton. Onneksi tähän on kuitenkin vielä ainakin jokunen vuosi..
..
 Joka tapauksessa johtopäätöksenä, mun pitäis keskittyä ensijaisesti enemmän omaan hyvinvointiin eikä vain juosta tässä saatana sokkona asioiden perässä mitä mä vain en kerta kaikkiaan voi koskaan saavuttaa! Luovuttaminenkin on joskus hyvä asia. Kyllä ne adiat mitä elämältä haluaa sieltä löytyy vaikka ei niin kauheasti tavoittelisikaan. Mut siis ennyt tarkoita sitä että pitäisi olla passiivinen missään. Päinvastoin, kannattaa olla aktiivinen. Tehdä mielekkäitä, kehittäviä asioita mistä tulee onnistumisen tunteita. Tutustua oaljon uusiin positiivisiin ihmisiin. Ja ennen kaikkea, viettää aikaa perheen kanssa.
...
Saatan kuvitella, mutta ainakin uskon niin, että oman lapsen kanssa aidosti vietetty aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. ja nämäkin sit on vain mun näkemyksiä eikä vältyämättä mitään faktaa. Enkä tarkoita kirjoituksellani kritisoida tai loukata ketään.  Ja tietenkin mun on helpompi rakentaa ihmissuhdetta lapseni kanssa koska on vain yksi lapsi ja yksi aikuinen. Varmasti tilanne vaikeutuu kun lapsia on enemmän ja kun aikuisia on kaksi. Ja vaikka mun mielestä vanhemmuuden tärkein tehtävä kasvattaa hyvät arvot omaava yksilö joka pärjää elämässä niin kyllä mulle on tärkeää myös meidän välinen ihmissuhde. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde ja vaikka lopputuloksista päätellen olen ilmeisen huono ihmissuhteissa, niin toivon että tämän rakentamisessa onnistun :)
...

home alone..

Hiihtolomaa edeltävä viikko meni kauhealla kiireellä, enkä ees muista enää et minkä takia :D sit kimi lähtikin loman viettoon mun vanhempien luokse ja mä jäin yksin kotiin. Mikäs tässä nyt ollessa toisaalta. Olen mä poseerauksia treenaillut jonkin verran ja tietenkin salitreenit hoitanut nappiin kuten aina ;) Lisäksi löysin uutta puhtia kun sain tehtäväkseni laatia kuntosaliohjelman sekä pääsen ohjaamaan. Odotan sitä erittäin suurella innolla :) Ikävöin treenien vetämistä ja opettamista! HanMoodossa pääsin tällä saralla toteuttamaan itseäni, ehkä jopa vähän liikaakin ;)
...
Suurin osa "vapaasta" ajastani on kuitenkin kulunut asioiden pohtimiseen. Taas, huoh. Mulla kun on toi pakottava tarve ratkaista ongelma niin kauan kunnes olen löytänyt ratkaisun. Tosin aina se ei onnistu, etenkin jos asiaan liittyy mun lisäksi yksi tai useampi henkilö. Silloin on pakko vain punnita ne asiat mihin voi itse vaikuttaa ja mitkä ovat asioita mihin mä en voi vaikuttaa. Jos en pysty omilla valinnolla vaikuttamaan niin paljon että ongelma ratkeaisi niin sen jälkeen voi vielä valita että miten paljon antaa niiden ympärillä olevien asioiden vaikuttaa. Ja loppupeleissä olen myös sitä mieltä että jokainen voi valita oman ympäristönsä. Aina voi muuttaa, vaihtaa harrastuksia, työpaikkaa jne jne... Niin siis jos siihen on tarvetta. En tarkoita että olisin itse niin tekemässä, tämä oli vain esimerkki :D
..
Sitten vähän varsinaistakin asiaa eli tässä mun "tylsä" elämä kiteytettynä aamusta iltaan ja päivästä toiseen :D (ainakin toistaiseksi)

* 04.15 herätys ja aamiainen. hoidan myös kasvot ja suuhygienian perusteellisesti.
* 05.45 leimaus huipputyöpaikkaan valiolle
* 08.15 välipala
* 11.15 lounas
* 14.15 laturi
* 14.45 sali
* 16.15 palautumisjuoma + shopping
* 17.15 päivällinen
* 20.30 iltapala ja perusteellinen kasvojen ja suun hoito

Vapaapäivänä saatan revitellä ja nukkua peräti klo 07.30 :P Toki silloin kun mulla on vapaa sekä töistä että salilta niin saatan nukkua klo9 asti,  harvinaista herkkua ;) täs mieles on ihan kiva toi lauantaityö ku on viikolla yks vp niin todennäköisyys tähän on vähän suurempi, koska treenaan kiertävänä. toki jos vois valita en olisi lauantaisin töissä. Kuitenkin 15% korvaus siitä, että vapaapäivät eivät ole peräkkäin, on ihan liian pieni!! Onneksi toi la ei kuitenkaan tule kuin n 2-3vkon välein :)
...
Mä kyllä ihan tykkään kun on selvät sävelet joka päivä. Kun on rutiineita niin jostain kumman syystä mun oleminen on paljon helpompaa. En tiedä miksi sellainen "hetkessä eläminen" aiheuttaa mulle valtavasti harmia.  Mä olen liian impulsiivinen ja rohkea tekemään valintoja sekä päätöksiä että siitä saattaa helposti seurata kauaskantoisiakin vaikeuksia. Siitä palaankin takaisin tähän ongelmien ratkaisemiseen ja pohtimiseen. Päätin jälleen kerran toimeekkaasti tarttua tähän mun hehtaarin pajuongelmaan mihin ei tunnu rahalla löytyvän miestä joka sen ratkaisis!! Jos pystyn olemaan tarpeeksi tehokas niin voin kertoa että meidän tontilla nähdään saletisti suurin pääsiäiskokko näillä huudeilla! :) se jääköön nähtäväksi :)

hyvä viikonloppu takana :)

Perjantaina mulla oli jalkatreeni ja kohtuullisen hyvin irtos :) Itse asiassa jalkatreeni on ainut päivä mihin mä olen toistuvasti tyytymätön vaikka olis miten hyvä treeni. En tiedä mistä johtuu mutta näin se vaan on... lauantaina ansaittu lepopäivä ja sunnuntaina selkä-haukkari treeni. ja lisäksi tunti poseeraustreeniä. Tää onkin sit se haasteellinen osio o_O Mutta uskon kyllä oppivani ihan, ellen jopa hyväksi niin vähintäänkin, kohtuulliseksi poseeraajaksi ;)
..
Ruokien suhteen olen ollut erityisen tyytyväinen, sillä nyt on maistanut hyvinkin. Kuitenkin kun tossa taustalla oli pitkä jakso kun piti väkisin tumpata ruokaa naamariin. Se on työlästä hommaa... Facessa kiertikin semmonen tosi osuva  lause et treenaaminen on ihan helppoa, mutta puhtaasti syöminen on se vaikea osuus. Voiko olla paremmin sanottu :D se on vaikeaa ja rajoittaa kyllä tosi paljon. Eikä sillä että se mua varsinaisesti haittais. Mähän en halua edes olla "normaali", hehe :D ja tuskin voisinkaan olla vaikka haluaisinkin. Se vsin ois niin paljon helpompaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun tekis kaikkee mitä muutkin aikuiset. Tai siis ainakin monet. Mutta elämä on täynnä valintoja ja mä pidän omistani, vaikka tunnenkin olevani jotenkin, ellen outo niin ainakin, valtavirrasta poikkeava.
..
Katoin eilen telkkstista aivopelit nimistä ohjelmaa ja siinä tuli sellanen mielenkiintoinen fakta aivotoiminnasta. Miten vaihtoehtojen lukumäärä vaikeuttaa varsinaista valintaa sen vuoksi, koska ihminen pelkää jäävänsä paitsi jostain vielä paremmasta. Yleensä ohjelmsssa tulee testejä mitä voi itse kokeilla siinä telkkarin ääressä ja yleensä ne kyllä toimivat minullakin. Tällä kertaa ne eivät mulla toimineet.  Olenhan mä jo aikoja sitten huomannut, että olen aina tyytyväinen valintoihini, enkä juurikaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka onan valintansa jälkeen haluavatkin jotain muuta. Ohjelman jälkeen jäin miettimään et miten ahdistavaa olis elää jos aina tuntuis tehneensä huonon valinnan. Tosin ohjelmassa taisi myls olla niin, että aivot "keksivät" loogisen selutyksen valinnalle jotta sitä virheellisen valinnan tunteelta vältyttäisiin.  Toisaalta siis saatan itsekin syyllustyä tähän, huomaamattani. Njääh, enkä syyllisty. Tai ainakaan ne aivojen"huijaustestit" mitä siinä tosiaan oli niin eivät toimineet :P
..

keskiikko niputettu.

Melko nihkeesti alko aamu, pahoinvointia. Jouduin työstämään aamupalaani. Myös veden juominen oli haasteellista. Toistaiseksi olen vielä saanut kurkusta alas ruokavalioni adellyttämät vaatimukset. En ole varma enää mistä tässä nyt oikeastaan on kysymys, mutta ei tämä nyt kyllä voi enää pelkästä ahdistuksesta johtua. Salilla mulle tuli ihan jäätävän huono olo, pala kurkussa koko ajan. Jännitin et koska laatta lentää ja välillä jouduin menemään vessaan varmuuden vuoksi. Itse asiassa jo treenin alussa huomadin et ei oo ihan kaikki kunnossa sillä leuanvedot +15kg painoi ainakin 5kg enemmän kuin normaalisti. Tai siis siltä musta ainakin tuntui. Treenasin kuitenkin loppuun vaikkakin vähän tehottomasti. Palautumisjuoman juominen oli yhtä tuskaa, kylmät hikikarpalot otsalla join menemään. Päivällinen oli tuskaa niin ikään ja nyt on maha kipeä ja huono olo. Jännä nähdä mihin tää kehittyy, oksennustauti ei nyt kyllä jaksaisi kiinnostaa kun on viimeiset kuukaudet mahdollisuus kerätä lihaa luiden ympärille. Mutta minkäs teet, pakko hyväksyä ja levätä että pääsee sit taas nopeasti jaloilleen. Poikani Kimi on vatsataudissa et valitettavan suuri mahdollisuus munkin sairastua..
..
Metin tässä taas et miten helvetin hienoa olis tuntea tyytyväisyyttä edes joskus. Tai no, tunnenhan mä. Silloin kun olen onnistunut jossain yli odotusten. 100% onnistuminen on mulle aina se mitä tavoittelen eli periaatteessa se vähimmäisvaatimus. Jos jään alle sen en tee siitä numeroa mutta pyrin kuitenkin seuraavana päivänä taas täydellisyyteen. Tavoite kuitenkin menee aina saavutuksen edellä joten on mahdotonta olla tyytyväinen. Toki tää piirre on sellainen kestävän kehityksen perusta mut joskus häviävän hetken ois kiva tuulettaa, et wuhuu, mä tein sen :) no ehkä mä saavutan tunteen sitten kisojen jälkeen nimen omaan juuri tässä lajissa. Tässä on kuitenkin niin paljon minulle haasteellisia elementtejä että jos suoriudun niistä kunnialla ja vieläpä jopa hyvin niin uskon olevani ainakin pinen hetken tyytyväinen. Sen jälkeen nöyrä asenne ja takaisin treenaamaan paremmaksi ;)
..

väsymystä..

Ei mikään hohdokas draivi kyllä ole meneillään. Valitettavasti. Tällaista kokonaisvaltaista lajia harrastaessa ei saisi omassa henkilökohtaisessa elämässä olla mitään epätasapainoista sillä kaikki heijastaa kaikkeen. Silloin on vaikea saada tulosta aikaiseksi jos jatkuvasti joku stressaa ja on vaikea olla. En muista edes koska mua olisi viimeksi ahdistanut näin paljon. Toki tiedän myös sen, että kaikilla on joskus vaikeita aikoja ja kun vain aika kuluu niin asiatkin muuttuu. Ja mitä nopeammin hyväksyy vallitsevat olosuhteet niin sitä helpompi on olla. Olo on sekava ja voin fyysisesti pahoin. Ajattelin vähän että ehkä tekisi hyvää vähän vaihtaa maisemaa ja lähteä vaikka jonnekin. Edes viikonlopuksi. Ja toki mieli tekisikin, mutta nämä treenikuviot ja ruokavalio vähän laskee motivaatioita lähteä yhtään minnekään. Onhan mulla pian se lepoviikko et josko silloin ;)
...
Lisäksi ahdistustani lisää se, että koen etten edisty riittävän nopeasti ja tarpeeksi. Mietin toistuvasti, että treenaan huonosti enkä ota treenistä kaikkea irti mitä siitä voisi saada. No pitää kai sitten ponnistella vielä enemmän. Ruokavaliokaan ei ole edellisen viikon aikana mennyt ihan nappiin. Ei nyt mitään ihmeempää ole ollut mutta koska en ole suoriutunut 100% vaan vain noin 95 niin minun on vaikea hyväksyä sitä. Positiivisena asiana sanoisin kuitenkin, että olen kohtuullisen hyvin aloittanut poseeraustreenit ja todennut, että ehkei se sittenkään ole niin vaikeaa kuin mitä olin kuvitellut ;) No ensi viikolla 100% kaikki niin kyllä se tästä taas suttaantuu ;)

vuosi 2014 täräytetty käyntiin!

Loppuvuosi menikin melko kiireisissä merkeissä (edelleen). Ajoluvan sain takaisin kaksi viikkoa ennen jouluaattoa, joten aika tiukasti meni se aika lahjojen hankinnassa. Niinno, enhän mä oikeastaan muille mitään kyllä ostanut kuin Kimille. Oman aikansa sekin kuitenkin ottaa kun juoksee toivomuslista kourassa pitkin kauppoja :D Ne lasten lelukirjat on ihan kiva idea mut niissä on se huono puoli et kun ne on valmistajan painamia niin yhtään ei tiedä että mikä kauppa sit on mitäkin tuotteita tilannut omiin valikoimiinsa. Mun mielestäni ainakin noi isot kauppaketjut voisivat myös painattaa lehtisen mis on kaikki joulun aikaan myytävät lelut. Ei tarvitsisi tukkia tuonne ihmistungokseen katselemaan. Vaikkakin mun hankinnat jäivät viime hetkille niin sain mä nyt onneksi ainakin jotain toivottuja tuotteita hankittua. Aika monet lelut oli jo myyty loppuun. Ilmeisesti moni muukin oli mieltynyt niihin samoihin.
...
Joulu on jostain syystä mulle aina jotenkin masentavaa aikaa. Jotenkin se suunnaton kuluttaminen ahdistaa. Lisäksi se on myös ainut ajankohta kun tunnen itseni hitusen yksinäiseksi. Kaikilla on ne omat jutut ja rutiinit, ollaan perheen kanssa jne jne... Me kun ollaan aina oltu Kimin kanssa kahdestaan niin on sit täytynyt vähän muuta siihen keksiä. Me ollaan aina mun vanhempien luona ja onneksi myös mun veljet käy siellä perheineen. Mutta joulu kun on paljon pidempi aika kuin vain jouluaatto... Mä voisin kyllä lentää vaikka etelään jouluksi :D Mutta onneksi Kimi on niin perinteinen ja aika ihanakin kun se haluaa viettää joulun niiden ihmisten kanssa jotka on sille tärkeitä eli mumman, paapan ja mun kanssa :)
...
Eväiden suhteen ei nyt mitään suunnatonta hehkutusta kyllä tällä hetkellä ole. Toki mulla on nyt muistissa vaan tää tän hetkinen tilanne. Mut jos palataan ennen joulua olevaan aikaan niin olihan mulla helvetin hyvä draivi päällä ;) Sitten alko ruoka tökkimään ja sairastuin flunssaan. Olen nyt pitänyt sit vähän lepoa siihen asti että alkaa taas ruoka maistumaan. Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon tänään alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Jokainen ateria on maistunut hyvältä ja olen itse asiassa ollut nälkäinen. Mietinkin että kannattaisiko pitää vielä huominen kuitenkin lepoa.. Into ois kyllä kova mennä. Pitää vain päättää että kumpi on fiksumpaa ;)
...
Treenien suhteen on kulkenut ihan ok, ei mitään erikoista. Joitain yksittäisiä huippupäiviä on toki ollut. mutta keskiarvollisesti treenit ovat kulkeneet kuitenkin aika hyvällä tasolla. Ja sellaisia paskatreenejä ei juurikaan ole nähty. Mutta toisaalta miksipä olisikaan, kun kerran ruokavalio (tankkaus) on kunnossa. Ajattelin tässä nyt joku päivä ottaa pari maksimisarjaa maastavedossa, normi treenien lisäksi. Ilmoittauduin RAW MaVe kisoihin kuun lopussa. Ihan mielenkiinnosta haluan nähdä millä tasolla mahdan tällä hetkellä liikkua. Kuitenkin olis kiva vielä joskus osallistua ihan voimanostokisoihin. Ja varmasti joskus osallistunkin, vaikkakaan en ehkä tänä vuonna tai seuraavanakaan. Aika näyttää ;)
...
Kehityksestä sen verran että, kun aloitin nämä kujeet kesäkuun puolivälissä painoin noin 55kg. Runsaan pyöräilyn vuoksi paino tippu lähelle 52kg ja nyt sit syksyn aikana ollaan tultu tosta n. 58 kiloon. Senttejä on tullut joka paikkaan, mutta eniten kuitenkin rinnan ympärille. Great! Tosin olen jokseenkin tyytymätön, kuten aina. Kehitystä olisi pitänyt tulla enemmän. En ole joka päivä onnistunut 100% kaikessa. Ja vaikka tiedän että niitä 100% kaikessa onnistumisia ei voi tulla jatkuvasti niin pyrin kuitenkin siihen ja vaadin täydellisyyttä itseltäni ja vain ja ainoastaan sen vuoksi kun tiedän että siihen on mahdollisuus!

Eteenpäin kuin höyryveturi..

On vähän semmonen höyryveturimainen fiilis just treenien ja eväiden suhteen. Skootterilla liikutaan taas vaihteeksi joten aikataulut ovat aika tiukkoja. Toisaalta tykkään tällasesta kun on selkeä päivärutiini kaiken suhteen. Tosin tällä hetkellä valitettavasti on meneillään monenlaista ulkoapäin tulevaa stressitekijää, joihin en voi vaikuttaa. Toisaalta taas en voi myöskään sille mitään että ne vaikuttavat minuun väsyttävästi. Onneksi eivät kuitenkaan (ainakaan) vielä ole vaikuttaneet treenitehoihin. Lujaa menee, syöminen käy työstä ja paino nousee :))
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei  2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä.  Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)

Kun on tarpeeksi raskasta nousee viikonlopun levon merkitys arvoon mittaamaattomaan!

Oon tosiaan nyt suurinpiirtein mun ajokiellon puolivälissä. Näin yhtäkkiä pitäis kuulostaa helpottavalta ja positiiviselta asialta. Mutta kun alkaa oikein iskemään faktoja pöytään niin työmatkojen puitteissa on kulunut vasta yks kolmannes! Silloin kun se mun kieltoni alkoi niin olin lomalla. Ja vaikka pyöräilinkin päivittäin nää samat määrät niin se oli ihan eri asia kun se polkasta silloin kun halus. Eihän tommonen 15km x2 nyt mikään voittamaton matka ole todellakaan. Mutta tämmöselle aamutorkulle ennen neljää herääminen on myrkkyä. Mä olen yli kymmenen vuotta mennyt kuudeksi töihin (suurimman osan työaamuista) enkä mä siihen heräämiseen koskaan totu. Tuskaa se on nousta viideltäkin mut ennen neljää on jo vähän kohtuutonta. Mut silti noin normiolosuhteissa mä kyllä siitä huolimatta rakastan aamupainotteista työtä. Etenkin koska olen aamu-uninen. Kun herää aikaisin, on niitä tehokkaita tunteja päivässä paljon enemmän ;)
...
Eikä pelkästään se aamuherääminenkään, mut sit kun siihen lisätään jatkuva nälän tunne niin jo alkaa askel muutaman päivän jälkeen painamaan.. Oon ollut nyt ehkä sen noin pari viikkoa liian pienillä kaloreilla. Mun paino on tippunut vähän alle 2kg. Nyt viime viikolla sit energiaa lisättiin ja saas nähdä et riittäiskö se. Ainakaan toistaiseksi ei oo auttanut. Mut tietty siinä menee jokunen päivä ennen kuin kroppa yleensäkään reagoi yli- tai alikaloreihin. Se on aina viikkotason energiat mitä kannattaa tuijotella, halus sit laihduttaa tai lisätä painoa. Tietty siis laskee kannattaa ruoat päivätasolle mut sit se viikon kokonaissaldo niin kulutuksessa kuin tankkaamisessakin on se mikä nostaa tai laskee painoa..
...
Treenit kokonaisuudessaan ovat sujuneet ihan loistavasti. Reisipäivä on ehkä kaikista raskain etenkin näin pyöräilykauden keskellä. Mutta mä toisaalta tää on kuitenkin se mitä mä treenaamiselta haluan. Mä haluan että mulle tulee kuuma, hiki ja väsyn. Tykkään siitä että lihakseen koskee kun ei enää jaksais tehdä, mutta pakko kuitenkin yrittää vielä. Se on kipua mikä alkaa naurattaa :D Toisaalta taas mä en kyllä vastaavasti oo mikään maitohapon suuri ystävä :)) On se ihan jees joskus vetää siihen oksennuspisteeseen saakka mut noin niinku pääsääntöisesti ei niin pitkiä sarjoja kiitos :D
...
Ja koska mä olen äärettömän aktiivinen ihminen niin nukkumisen ja levon merkitys on todella suuri. Tarvitsen unta vähintään 8tuntia, mielellään joskus jopa 9! Se on parhautta ;) Nythän mä viikolla nukun toistuvasti maksimissaan 7h, joten viikonloppuisin ei kyl kauheesti tee mieli valvoa. Ja nyt onkin ollut ihan loistava pari päivää. Kimi tuli kotiin ja ollaan sen kanssa puuhasteltu yhdessä kaikkea kivaa ja otettu myös rennosti :)) Käytiin vähän tangomarkkinoilla ja illalla elokuvissa katsomassa itse ilkimys II. Sit ulkona syömässä, niin siis Kimi söi ja mä join vettä :D Tänään meinattiin mennä Lapualle liikennepuistoon ja vesipuistoon, mut näyttää ainakin näin aamusta niin sateiselta että voi olla ettei päästäkään. Mut ei se mitn, kyllä me sit jotain muuta laatu-aikaa keksitään :) Kiva kuitenkin kun Kimi on kotona. Etenkin nyt kun kaipaan kovasti kumppaniani ja olen surullinen. Olin kuvitellut että ollaan aina yhdessä. Tai siis mä olisin halunnt olla. Mutta valitettavasti mä en voi vaikuttaa toisen päätöksiin tai siihen mitän hän elämältään haluaa. Mut kuten jo monesti todettu, näillä mennään. Aika kuluu ja asiat muuttuu. Ja onhan mulla tässä monenlaista toimintaa, ehkä vähän liiankin monenlaista, et ei ainakaan tekemisen puutetta kyllä tuu! Ja miten mukavia asioita, mä olen innoissani tästä uudesta ohjelmasta ja mulla on suunnitelma jo nyt kisoja varten ja sit on toi keittiö :D Vaikka se ei ihan putkeen mennytkään niin en malta odottaa et se on valmis. Kaiken tekeminen on käytönnöllistä ja helppoa, eikä mun tarvii pitää enää ikinä mitään pöydillä vaan kaikki tavarat on laatikoissa.  Great! :D

Ratkiriemukasta?

Kauhee kiire taas ollut koko päivän, et ehdin tekemään kaiken valmiiksi ennen kuin keittiö tulee. Sit aamulla täällä kävi kirvesmies ja tarkoitus olikin aloittaa heti toi ulkopuolen rakentaminen. Mut kyllä se vaan nyt niin on ettei niistä mitään saa enää tehtyä, ihan pilalla kaikki.. Eikä mikään ihmekään koska ne on niin kauan olleet tuolla pihalla säiden armoilla. Ne pitää nyt sit ostaa uudet ja ens viikolla sit niitä aletaan lätkimään seinään. Tää on ihan loistavaa! Suurin osa (tai siis ainakin tärkeimmät) tulee vihdoinkin valmiiksi. Paljonhan täällä on vielä tehtävää, mutta olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen ottaen huomioon tähän asti vallitsevat olosuhteet. Tosin mulla tulee tässä hevetinmoinen kiire; maanantaihin mennessä pitäis saada toi ulkopuolikin siivottua niin, että pystyvät miehet tällinkiensä kassa liikkumaan.
...
Kakkosviikko treenien ja ruokien suhteen on mennyt ihan loistavasti :) Toisin sanottuna täydellisesti ;) Tänään oltiin Kimin kanssa taas pyörillä matkassa, tietenkin, niin mun mopokorjaamolta soitettiin. Tuuletin tietenkin kun näin numeron ja kuvittelin saavani positiivisia uutisia... Toisin kuitenkin kävi; mule ilmoitettiin et moottori oli leikannut kiinni ja sen korjaaminen olis aika kallista puuhaa. Huoh... en tiedä mitä mä sen kanssa nyt sit tekisin. Ehkä mä koitan saada sen takas sinne mistä mä ostin sen. Se on kuitenkin mopopurkaamo, et niillä varmaan on käytettyjä osia siellä millä korjata. Voisinhan mä toki sen korjauksen itekin sit maksaa jos se ois kohtuu hintainen. Niin tai näin, lopputulos on kuitenkin se, et mä jodun varmaan kulkemaan fillarilla töissä tän koko loppuajan.
...
Ja vaikka mä olin mukamas jo valmiiksi miettinyt et miten mä sit toteutan treenit ja syömiset niin en ollut kuitenkaan ihan kaikkea ajatellut loppuun asti. Ensinnäkin mä en ollut huomioinut sitä et mähän joudun heräämään jo klo4 aikoihin ja et kuinka mä sen aamiaisen nyt sit syön. Periaatteessahan mun olis pakko syödä ennen kuin lähden tai muuten se aamiainen siirtyy 2-3h päähän heräämisestä plus mä joudun ajelemaan tyhjällä vatsalla töihin. Tosin mä olen tehnyt ennenkin tätä, joten tiedän että se ei tulisi olemaan mikään ongelma, jaksamisen kannalta. Mut miten se vaikuttaa sit tohon aineenvaihduntaan ja tähän kokonaisuuteen jos syön vasta niin "myöhään". Toisaalta taas jos syön jo klo4 ja ateriat pitäis päivälle jakaa noin 3h välein niin sekään ei täsmää. Iltapala tulis syötyä sit melko aikaisin illalla.. No tää täytyy nyt sit vielä selvittää et miten tässä nyt edetään. Toinen ongelma on sit noi ruoka-ostokset. Niitä kun pystyy kerralla tuomaan niin vähän ja varsinkin sit jos mulla pitää olla vaatteita laukussa. Aamulla kun lähden töihin, on pakko olla pitkät vaatteet ja päivällä voi olla tosi kuuma. Tai vielä pahempi tietenkin jos sataa.. Lisäksi mulla pitää olla päivän ruoat ja lisäravinteet repussa et ei sinne kyllä juurikaan mitään mahdu. Pakko joka päivä koittaa tuoda niin paljon ruokaa kuin mahdollista ja sit kun on salilta vapaa päivä niin varmaan joudun sit tekemään extrapyöräilyreissun kauppaan.
...
Huoh, mitäköhän tästäkin taas tulee.... Helvetin kova kunto ainakin jos ei muuta :P

Tiukkaa settiä!!

Melkoista kyytiä on ollut taas tää viikko.. Vuorokauden tunnit tuntuvat aika pieneltä määrältä kun pitää joka paikkaa polkasta pyörällä. Tiistaina mä polkasin ensin klo 9 parturiin, siellä menikin sit se kaks ja puoli tuntia. Sieltä kotiin laittamaan ruokaa ja sit taas takas Seinäjoelle, salille. Keskiviikkona mulla oli salilta vapaa, joten pyysin äitiäni kuskaamaan mua rautakauppaan et saan maalia ostettua. Olis ihan hyvä saada täällä kaikki valmiiksi ennen kuin meen töihin. Kuitenkin se keittiö tulee "yllättäen" vaikka mä tiedän tasan tarkkaan et se tulee joko ens- tai sitä seuraavalla viikolla. Kolme päivää periaatteessa aikaa, et kiirekin tässä vielä tulee. Rautakaupan jälkeen tultiin kotiin ja sit me lähdettiinkin Kimin kanssa polkemaan taas takas Seinäjoelle. Mentiin elokuviin katsomaan Man Of Steel. Ja kyllä kannatti! Mun mielestä se oli hyvä leffa, itse asiassa parhaita mitä mä olen nyt viime aikoina elokuvissa katsomassakaan.
...
Tää pyöräily on nyt tietty aiheuttanut astetta enemmän haastetta ton mun ohjelman noudattamiseen. Mutta siitäkin huolimatta olen ainakin toistaiseksi pysynyt täydellisesti sekä eväissä että treeneissä. Semmonen negatiivinen pieni juttu täs kuitenkin on, että ostin tosiaan sillä kauppareissulla uuden vaaàn ja nyt kun olen sillä punninnut niin olen vähän epävarma määristä mitä olen tähän mennessä syönyt. Niin siis eihän se mun vanhakaan vaaka mikään ihan susi ollut et varmasti antoi etenkin tommosiin vähänkin painavampiin määriin oikeat luvut. Mut sit just semmoset alle 10g niin en menis vannomaan et paljonko siinä sit loppujen lopuksi on oikein ollut. Eihän tää nyt näin lyhyelle periodille mikään iso asiaa oo, mutta mä haluan tehdä täydellisesti. Vain se käy mulle. Mun mielestä oikeastaan minkään asian tekemisessä ei ole mitään järkeä ellei tee kunnolla ja kerralla oikein.
...
Tänään sit näyttikin jo vähän huolestuttavalta toi sää et joudunko mä tosiaan veivaamaan kaatosateessa ja ukkosessa. Mut odottelin tässä maltillisesti ja heti kun oli sellanen sopiva sauma niin hypättiin fillareiden päälle ja menoksi. Positiiviseksi yllätykseksi Kimi lähti mun joukkoon vaikka oli niinkin huono sää. Kyllä mulla on hyvä poika. Loistavaa seuraa :D Vaikka mulla tietty matka taittuis paljon nopeempaa kun yksin humuuttaisin kiharat suorana niin mieluummin mä kuitenkin sen kans meen, menee matka rattosammin kun saa jutustella :) Ja myrskyvaroituksesta huolimatta me säästyttiin lähes kastumatta, uskomatonta!! :) Mennessä ei satanut lainkaan ja tullessa sato jonkun verran kun lähdettiin (viivyteltiin  lähtöä vähän et pikkasen rauhottu). Ajateltiin et mennään kaupasta toiseen niin pitkälle kuin mahdollista, odotetaan ja lähdetään heti aina jatkamaan kun tulee vähän hiljasempi sadehetki. Ekan kaupan pihassa odotettiin ehkä n.10min kun sade muutu piskotteluksi ja eiku menoksi. Samoilla päästiinkiin lähes kotiin kun alko sit satamaan oikeesti vähän kovempaa. Mut kastuttiin kuitenkin vain sen verran et vain päällysvaatteet olivat märkänä :) En voi uskoa o_O No kerran näinkin, nice!
...
Valitettavasti sit kun meni niin kauan tuolla reissun päällä niin päivällinen siirty ehkä hieman myöhälle; klo 21 :O Iltapala tulee siis nautittua puolen yön aikaan vasta... Nooh, onneks ei tarvii aamulla töihin kuitenkaan Niin ja olis mulla sit vielä tämmönenkin juttu:
http://www.suomenvoimanostoliitto.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1247&Itemid=47

Ja täs nää kisat sit mistä rangaistus lankesi:
https://www.youtube.com/watch?v=Jj5YNFH-oxE
Mutta tästä sitten lisää kun mulla on enemmän aikaa kirjoitella. Ellen sit oo jo unohtanut koko juttua.. Mulla kun on vähän taipumusta siihen et asiat tuppaa unohtumaan sitä mukaa kun mun mieleni vaihtuu. Se on toisinaan vähän rasittavaa. Onneks ei raskasta kuitenkaan, ei se voi olla kun ei kerran muista :D Mut ehkä mäkin vielä joskus löydän jostain sen stabiilin olotilan, ken tietää. Toivoisin ainakin niin ;)

Loppuviikko ja maksimit!

Torstai oli tosi kiva päivä. Käytiin kullan kanssa elokuvissa ja vietettiin yhdessä aikaa. Vaikkakin vain tuon pari tuntia niin kuitenkin. Kaipaan sellaista. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vaan vain olla yhdessä. Mutta sellaisen ajan järjestäminen ei vain aina ole niin simppeliä. Tai no onhan se toisaalta mun mielestä myös neuvottelu ja priorisointikysymyskin. Asiat vain ei aina mee niin kuin olisi toivonut. Ehkä joskus sitä aikaa on, en tiedä. Mutta olin iloinen kuitenkin edes tuosta muutamasta tunnista!
...
Perjantaina mä olinkin sit töissä 9-17, joten silloin ei kauheesti koskaan mitään erityistä ehdi tekemään. Töiden jälkeen vein Kimin mummolaan ja siinä mun päivä sit oikeestaan menikin. Illalla aikaisin nukkumaan kun aamulla piti töihin.
...
Lauantai olikin sit tiukka päivä; aamulla kuudeksi töihin, sit klo 10 ottamaan maksimit ja sieltä sit taas heti kun mahdollista niin takaisin töihin. Aika pitkän päivän pukkas kun pääsin töistä vasta klo21 ja sit hain vielä sen jälkeen Kimin takas kotiin. Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, vaikka mä olisin kyllä ollut ihan valmista kamaa jo silloin ysin aikaan. Etenkin kun mä en ehtinyt syömään koko päivänä. Illalla kun olisin vihdoin päässyt syömään niin mahaan koski niin ettei mikään maistunut. Paitsi nestemäiset.. Tämän ansiosta myös sunnuntai meni pilalle. Venyin sängyssä ties miten myöhälle ja päivän kalorisaldo jäi myös ihan liian alhaiseksi. Käivin mä toki salilla vähän kevyesti pumppailemassa.
...
Ihan hyvät maksimit otin eli kyykky 112,5kg, penkki 65kg ja veto 165kg. Kyykyssä ois mennyt kyllä 5kg-7kg enemmänkin, uskoisin ainakin. Mutta jossitteluahan on joka asiassa turhaa. Täytyy vain tehdä tulosta. Tai no täytyy ja täyttyy. Munhan ei koskaan täydy tehdä mitään, vaan mä haluan. Mä haluan treenata ja kehittyä. Vahvistua, mutta kuitenkin olla nopea notkea ja monipuolinen. Ehkä mä olen tässä viimeaikoina unohtanut sen perussyyn miksi mä haluan näitä kaikkea. Mä haluan voida hyvin. Ja kuten todettu, näin ei tässä nyt hetkeen aikaan ole ollut. Pakko varmaan joistain asioista nyt luopua.... En tiedä, jotenkin tulen surulliseksi kun mietin näitä asioita. Olen kuitenkin kuvittelut tehneeni valintoja mitkä rikastuttavat mun elämää ja tuovat lisä-arvoa mun elämään, treeniin ja kaikkeen. En haluaisi luovuttaakaan ja jotenkin syvällä sisällä tiedän että en varsinaisesti ole väärinkään tehnyt. Moni asia on vain mennyt niin solmuun että en tiedä enää miten saan ne solmut avattua. Jostain kai on pakko luopua, toinen asia että mistä ja millaisella hinnalla. Luovuttaminen kuitenkin asiana on mulle jostain helvetin syystä niin vaikeaa, ylitsepääsemätöntä jopa. Mutta saadakseni asiat (ruokavaliot, treenit, työt, Kimin menot, kaiken) toimimaan ja ennen kaikkea kaiken tekemättömän tehdyksi niin prioriteetit on pakko miettiä uudelleen.
...
Huomenna sit ainakin toivon mukaan aamu starttaa tehokkaissa merkeissä ja saan rakennettua itselleni loistavan viikon. Treeneissä jatkan siitä mihin jäin ennen painonveto eli huomenna olis tarkotus sit kyykätä 5x5x90 ja toivn mukaan päästä jonain iltana myös kamppailemaan...

Tehokas vappu!

Haha, mun hovikuvaaja ei aina oo niin innoissaan tehtävistä :D Nytkin kuvas aika monta videoa vaikka sanoin ettei oo pakko jos ei jaksa. Ehkä intoa tuli siitä kun sanoin et saa ottaa niin paljon kuvia kuin haluaa ja ihan mistä haluaa ;) Niin no mut siis tänään oli eka päivä kun täs mun hommas oli edes yritystä! Heräsin kohtuullisen ajoissa n. klo7. Tosin en ihan vielä silloin jaksanut nousta vaan makoilin tunnin verran (tää on kans yks ongelma). Mut nousin kuitenkin sit kasin aikaan ja kävin lenkillä. Sen jälkeen ruispuuro, raejuusto ja leipä naamariin. Ihan erilainen fiilis kuin yleensä. Puhkuin intoa ;) Tän seurauksena sit siivosin kunnolla, tiskasin, pesin pyykkiä ja pitkästä aikaa laitoin korteni kekoon tän meidän asumuksen suhteen. Suurin osahan näistä töistä on semmosia mitä mä en itse osaa, mut nääkin muutamat pikkuhommat eivät ole edenneet pitkään aikaan. Haluan saada tän vihdoinkin valmiiksi ja elää normaalisti. Ettei niin paljon tarviis ponnistella arkiruutinien suhteen (esim. tiskaaminen ja ruoanlaitto). Maalasin siis yhden seinän pariin otteeseen ja tarkoitukseni oli myös tapetoida se. Harmikseni oli vahingossa ostanut väärää tapettia kun kuvittelin muistavani mitä sen piti olla :D Nooh, ehkä mä voin ton käyttää jonnei muualle ja käydä hakemassa uuden oikean rullan. Tai no siis jos nyt tarkkoja ollaan niin mä olen jo ehtinyt vaihtaa mieltä enkä haluakaan sitä minkä olin alunperin valinnut... Että voi toisinaan olla hankalaa olla minä :D

Tässä sit se mun yks "ruokalajike" eli täysjyvätortilla. Täytteenähän mulla on siinä salaattia, kurkkua, suippopaprikaa, raejuustoa, kananlihaa ja 6% kermaviiliä. Nam! Tosin tän päivän kalorisaldo olisi taas saanut olla kyllä vähän isompi. Mä jumituin niin niihin töihini päivällä etten huomannut ajan kulkua ennen kuin vasta kun alkoi olemaan kiljuva nälkä. Mun pitäis taas laittaa ne muistutukset puhelimeen syömisestä. Kuitenkin tulis sitä kehitystäkin paljon nopeammin kun söis koko ajan riittävästi ja vähän ylikin.

...

Kävin sit iltapäivällä salilla kyykkäämässä ja tosiaan aika kivasti otettiin videomatskuakin mut ne on nyt toistaiseksi vielä työn alla ja saa nähdä et saanko niitä koskaan tänne asti :P Vedin aika lyhyen treenin koska viikonloppuna on tosiaan ne kisat ja pitäis sit sielläkin olla niitä paukkuja! Otin siis 5x5x85kg ja sit lisäks etukyykkyä 4x8x40kg. Sit lisäksi vain vatsaa. Thats it. Kevyesti kulki :)

...

Salin jälkeen me käytiin Kimin kanssa GalaxyCenterissä pelaamassa biljardia. Oli kyllä tosi kivaa pitkästä aikaa :) Ennen meillä oli kotona sellanen minipöytä jolla pelattiin lähes päivittäin :) Kyllästyttiin vain siihen sit ajan kuluessa.... Harmi vain et Kimi on vielä vähän liian lyhyt pelaamaan, mutta kyllä siitä silti ihan oivan vastuksen saa. Seuraavalla kerralla otetaan sit kamerakin mukaan ;) Tähtäimessä sit huomiseksikin kohtuullinen päivä :D Näin hyvällä mielellä on helppo jatkaa :D

Loppuviikon ihan loistavat treenit :)

Ai saatana kun on helppo hymyillä :D Tai no, en mä nyt tiedä onko se nyt nii kauheen vaikeeta mulle yleensäkään mut näiden treenien jälkeen eritoten hymyilyttää :) Plus, mulla oli ihan loistokas viikonloppu Helsingissä kuntosaliohjaaja kolutuksessa. Käytiin paljon asioita niin teoriassa kuin käytännössäkin. Et tavallaan oli myös raskasta, mutta erittäin antoisaa ja opettavaista. Me like :) Ja meillähän on aika loistava ryhmä siellä et mikäs siinä on heidän kanssaan työskennellessä. Mut niin siis asiaan, ne treenit :

*Kapea penkki 45-2x5, 50-2x5, 55-2x3
*Ranskalainen punnerrus 4x6x25
*Kapeat leuat 2x8, 2x6
*Pystysoutu 4x6x25
...
Viikon viimeisen treenin mä otin lauantaina koulutuksen yhteydessä siellä Herttoniemen Lady Linella. Eli sokerina pohjalla, MaastaVeto :) Mulle tuli niissä sarjoissa pienehkö laskuvirhe joten mulla oli oikeestaan kymppi liikaa mitä ohjelmaan oli laitettu. Mutta rauta ei painanut mitään tällä kertaa :))
*Raakana 120-3, vyöllä 140-3, puvulla 150-2x2, 155-1, 160-1, raakana 110-2x4
*Hack-kyykky smithissä 6x55, 6x60, 6x65, 6x50
*Penkki puoli leveä 4x6x40
*Veto rintaan lattialla 4x8
...
Näihin näkymiin ja näihin tunnellmiin on ihan loistava lopettaa viikko :) Lisäksi innostuin koulutuksessa niin paljon, että tiedän tämän olevan sitä mitä mä haluan tehdä! Muistan miten lapsena mun ihan ensimmäinen haave ammatti on ollut lentoemäntä (tirsk). Mut mä en oikein silloin tiennyt et mitä sen työn kuvaan oikein kuuluu. Mä vain halusin lentää paikasta toiseen ja nähdä paljon! Ja kyllähän mulla edelleen on se sama kaipuu, vaikka ei välttämättä ihan konkreettisesti matkustelumielessä (se pilaa mun treenirytmin) niin kuitenkin sillä tavalla että haluan elämäni aikana paljon muutoksia, haluan osata paljon erilaisia asioita, oppia uusia asioita ja kehittyä jatkuvasti! Myöhemmin mä halusinkin sit olla liikunnan maikka ja tää vaihe kestikin varmasi 20vuotta. Mutta nyt kun mä olen kuitenkin joskus silloin tällöin käynyt yläasteikäisille opettamassa vähän itsepuolustusta niin olen tullut siihen tulokseen, et ei se oikeestaan oo kyllä sitä mä haluan tehdä. Mä haluan auttaa sellaisia ihmisiä, jotka itse haluavat treenata, mutta eivät välttämättä tiedä miten se tehdään. Tai muuten vain tarvitsevat tsempparia tai jotain muuta vastaavaa avuksi :) Treenaaminen on niin mun juttu! :)

Kyykky vko 42

*90-5, 100-2x5, 110-4/3, 120-3, 130-2
*Raaka rinnalleveto 4x4x50
*Linkkuveitset 4x20

http://www.youtube.com/watch?v=PKVVUmTmGyg&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=xZDUdNevND8&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=ubrvSYyzwgc&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=5FePQQ_Oois&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=vAuqIN9J2NA&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=aOGdbQwwA1w&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=cev0_xv789o&feature=youtu.be

27.09 treeni III

Mä kävin töissä päivällä tämmöses Tanita kehoanalyysis. Niin siis sehän oli semmonen vaaka mihin mentiin seisomaan paljain varpain. Mä pidin tätä ensin ihan läppänä kun oon joskus käynyt semmosilla normi vaaoilla jotka muka tekevät saman analyysin ja niistä oon saanut vähintäänkin kyseenalaisia tuloksia. Mut siis totta kai nää tulokset on mun mielestä uskottavia koska mä itse pidän niistä ja ne on erittäin hyvät tulokset :P Jos ois ollu huonot tulokset ni totta kai ois ollu myös huono laite :P No ei vaan... :D Suomeksihan noi tekstit on siis näin:



*sukupuoli: Nainen
*Ikä: 36
*Pituus 157cm
*Vaatteiden paino 1.0kg
Tulokset
*Paino 55,5kg
* Rasva% 23,2
*Rasva massa 12,9kg
*Rasvaton massa 42,6kg
*Lihasmassa 40,4kg
*Kehon nesteet 29,5kg
*Kehon neste% 53,2
*Luumassa 2,2kg
*Perusaineenvaihdunta 5318kJ/1271kcal
*Tulosten perusteella saatu ikä 21
*Keskivartalon rasva 2
*Paino/pituuden neliöllä 22,5
*Ihanteellinen paino 54,2kg
Ihan hauska laite oli tää! Nopeesti sai tuloksen ja ihan mielenkiintoiset noi tulokset. En kyl tiedä noiden oikeellisuudesta kun en ole mikään asiantuntija tommosten mittausten saralla. Mut tietty näiden tulosten varjossa toivoisin et ois hyvinkin tarkka laite :D
..
Mut siis niihin varsinaisiin treeneihin ;)
*Maastaveto suorinjaloin 3x6x100
*Etukyykky 3x5x55
*Soutuveto taljassa 3x8x45
*Vatsat flexfitness 4x10x23
*Vatsarutistus davidissa 3x10x50
*Paino jaloilla 3x8x10
http://www.youtube.com/watch?v=svNFVNUZNjk&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=JMrX9x0ANss

http://www.youtube.com/watch?v=XV-c8nYYUDo&feature=channel&list=UL

http://www.youtube.com/watch?v=oILkcL0CN8U&feature=autoplay&list=ULXV-c8nYYUDo&playnext=1

http://www.youtube.com/watch?v=0axzpDXN3IY&feature=BFa&list=ULtiYt_jdxsTc

Kehittyminen on toisinaan haasteellista!!

Nyt alkaa olemaan se viis viikkoa täynnä millä me valkun kanssa laskettiin et ehtis vielä treenaamaan niihin Tukholman kisoihin jos vain saa kipsin pois kädestä. Tiistaina sen näkee mikä on kohtalo kun menen taas lääkäriin. Onneksi tällä kertaa ortopedille joka oletettavasti tietää asiasta enemmän kuin tommonen normi yleislääkäri. Toivottavasti saan sit vähän exaktimpaa tietoa asioista kuin tähän mennessä. Mut siis mähän ite pidän sitä itsestään selvyytenä et ens viikolla aletaan hakemaan tuntumaa ilman kipsiä ja sit sen perusteella laaditaan penkkiin raudat. Totta kai mä olen nytkin koko toipumisajan tehnyt viikottain tutkivaa treeniä et mitä mahdollisesti pystyisin jo kädelläni tekemään. Ja tietenkin se liden repertuaari on koko ajan kasvanut mitä enemmän käsi on toipunut. Olin äärettömän iloinen jo viime viikolla kun pystyin jo tekemään vinopenkkiä laitteessa sekä ojentajia taljassa. Myös kahden käden kick back onnistui ha sain hyvän poltteen ojentajiin. Kokeilin myös penkata mut siitä ei tullut vielä mitään. Tai siis olis voinutkin tulla mut mä en saanut kättä oikeeseen asentoon tän kipsin takia. Kokeilin eilen myös dippiä, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta. Käsi rasittui jonkun verran ja kipeytyi. Lopetin toki heti kun huomasin pientä kipua, joten uskon et kokonaisuuden kannalta ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut isosta asiasta kysymys.

Vetotreenistä olin aivan riemuissani kun rauta alkaa vihdoin taas pysymään kourassa. Ei ehkä ihan entiseen tapaan mut ihan hyvin kuitenkin :D Vetosarjat meni siis näin: 8x80, 6x90, 3x105, 3x110, 1x115, 1x120 ja 6x90. Sit päälle niskakyykkyä, leukojenvetoa kapealla otteella sekä vatsoja. Tuuletin kun lähdin salilta, ihan loistofiilis :D Mun käsi paranee :))

...

Sit mä mietin täs et miten vaikeeta se itsensä kehittäminen voi toisinaan vaan olla. On vaikea nähdä omaa käytöstä ja omia tekemisiä neytraalisti, sivullisen silmin. Sitä helposti saattaa jäädä samoihin uriin tallamaan ja silloin sitä kehitystä ei tule. Sillä ei niinkään ole merkitystä et puhutaanko henkisestä vai fyysisestä kehityksestä, molemmissa on samat ongelmat. Tai siis itse asiassa henkinen kehittyminen on itse asiassa selvästi haasteellisempaa kuin fyysinen. Siinä kun tulee mukaan ne omat näkemykset sekä asenteet. Asenne on ehkä se suurin ongelma. Jostain syystä sitä vikaa/ongelmaa on niin paljon helpompi hakea jostain muualta kuin peilistä.

...

Syyllistyn toisinaan itsekin tämmöseen myrkyttämiseen ja negatiiviseen ajatteluun. Mietin toisinaan muiden tekemiä valintoja liikaa ja annan sen vaikuttaa sit itseeni negatiivisesti. Ärsyttävää. Mä kun kuitenkin olen perusluonteeltani sellainen, että yleensäkin kaikessa pyrin keskittymään vain siihen omaan tekemiseen ja annan muiden tehdä mitä haluavat. Mut toisinaan on sellaisia asioita jotka muodostuvat ajan kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi, mitä onkin sit enää vaikea hyväksyä tai sivuuttaa aihe, aiheuttavat suunnatonta ahdistusta. Ja ahdistushan terrorisoi kaiken mahdollisen kehityksen. Se supistaa ajatusmaailmaa ja estää näkemästä mahdollisuudet sekä aiheuttaa negatiivista käytöstä. Lisäksi ahdistus estää myös lihaskehitystä, sillä stressaantuneena ihmisen elimistössä muodostuu normaalia enemmän kortisolia mikä estää anabolisen tilan saavuttmisen.

...

Ahdistuksesta on vaikea päästä eroon ja mulle (valitettavasti) tyypillinen käyttäytymismalli on ollut pakeneminen, huonoin vaihtoehto kaikista. Onhan se tietty totta et ryyppäämällä on helppo saada hetkellisesti ahdistus häviämään, mut kokonaisuuden kannaltahan siitä on vain haittaa. Siitä alkaa ahdistuksen kierre. Silloin pitäis koittaa päästä jotenkin pois siitä kierteestä. Yks tapa on poistaa siitä kierteesä mikä tahansa tekijä kokonaan jolloin tilanne muuttuu ja asia saa uusia näkökulmia automaattisesti. Kuulostaa tietty helpolta, mitä se ei todellakaan ole. Varmaan on mahdotonta selvitä elämästä ahdistumatta, mutta mulla ainakin on valtavan suuri pyrkimys siihen ;) Mutta näihin sekaviin tunnelmiin on nyt hyvä lopettaa :P Ens viikolla tosiaan lääkärille ja sit nähdään mitä jatkossa :D Saatanallista treeniä toivottavasti :DD

Eka "uus" viikko takana :)

 No niin, nyt on eka "uusi" treeni viikko takana ja voin sanoa, että hienoa on ollut. Mahtava treenata kun ei tarvii enää miettiä niin kauheesti vaan voi luottaa siihen, että valkku tietää tehdään. Tai siis, ainahan mun mielestä sitä tuntumaa pitää hakea ja miettiä niitä teknikoita et saa mahdollisimman optimaalisen hyödyn siitä omasta treenistä. Mut siis mä tarkoitin lähinnä sitä et kun mä olen tähän asti ite laatinut omia ohjelmia ja olen muutenkin "itse oppinut" harrastaja ja kokemustakin on aika hintusti niin silloin se luottamuskin siihen ohjelmaan on ihan eriluokkaa. Silloin joutuu (edellä mainittujen asioiden lisäksi) miettimään myös sitä ohjelman toimivuutta ja sitä et miten sitä si mahdollisesti pitäis muuttaa...

Viikon treenit ovat siis tässä: viikonloppuna olin siellä Kotkassa ja siellä vedettiin Kyykky: 80-5, 90-2x4, 100-2x3 ja 90-3, penkki 45-2x5, 50-5, 55-2x3, 60-2x2, 50-5 ja kapea veto 90-6, 100-2x5, 110-2x3. Kaikkien liikkeiden apuliikkeet tietenkin myös, mutta niistä enemmän joku toinen kerta :)

...

Tiistaina mä kävin ensin heti aamusta vähän hölkkäämässä n.40min ja päälle vedin kunnon venyttelyt. Ja voin sanoa etten varmaan koskaan ole ollut näin jäykässä kunnossa. Toisaalta se kyllä kertoo vain sen et mitä asioita on tullut treenattua liian vähän. Kuten aiemmin jo monesti todettu: VENYTTELYÄ. Niin siis mä tein selin makuulta jalkojen heittoja pään yli enkä saanut varpaita koskettamaan lattiaan. Edes polvet koukussa :O Saati jos mä yritin suoristaa jalkoja niin oikean jalan pohje, takareisi ja pakara pistivät kyllä aika kivasti vastaan. Käytin venyttelyyn noin 30min ja sainkin sillä merkittävää edistystä, kääntyy taas pää paremmin oikealle ;) Sit mä kävin puolen päivän jälkeen piiiiitkästä aikaa uimahallissa. Hypin ponnarilta vain muutaman kerran ja uinkin vain 300m. Tää vaatii taas jälleen totuttelua :O

...

http://www.youtube.com/watch?v=hz-qRD04Zgg&feature=youtu.be&noredirect=1
Illalla sit suunta salille, jeah <3 Vuorossa harjoitus nro3: Maastaveto suorinjaloin 20x20, 10x50, 3x5x70, Box-kyykky 20x20, 8x50, 3x6x80. Ylätalja 3x8x40. Vatsat tangolla (tästä ensiviikolla kuvamateriaalia) 4x8x25. Vatsarutistus toinen jalka koukussa 3x8. Treenin päälle ykköspalkkari eli HTR ja illalla aikaisin nukkumaan. Tosin mua edelleen piinaa unettomuus, mikä jonkin verran häiritsee tätä mun kokonaisuutta. Jos ei tää ongelma ensiviikon aikana ratkee otan avuksi taas melatoniin. Kuitenkin uni on ravinnon kanssa avain asemassa jos halutaan saada maksimaalisia tuloksia! Keskiviikkona mä polkaisin reippaana fillarilla töihin eli n.5km yhteen suuntaan :) Kun nyt nää kelit tästä vähän paranee vielä niin pääsee joka päivä nauttiin sit hyötyliikunnasta joko fillarilla tai rullaluistimilla ;)
...
Torstaina olikin sit vuorossa harjoitus nro4 eli kapea penkki 2x10xtanko, 5x40,5x50, ojentajatalja 10x25, 3x3x30, pystypunnerrus 3x10x12,5, ranskalainen 3x10x30, viparit sivuille 10x3, 10x4, 10x50 ja hauiskääntö 2x10x10, 10x80.
Erittäin hyvä viikko takana, olen innoissani uudesta ohjelmasta :) Uskon ohjelmaani, uskon valkkuuni ja uskon itseeni sekä mahdollisuuksiini. Oikeilla asioilla saadaan oikeita tuloksia ja päästään lähemmäs tavoitteita ja unelmia :) Ja vaikka monien asioiden yhteensovittaminen on toisinaan vaikeaa niin kaikelle on oma aikansa ja joistan asioista täytyy välillä luopua, ellei lopullisesti niin ainakin hetkeksi. Mähän pyysin töissä siirtoa toisiin työtehtäviin, ettei mun tarvitsisi tehdä iltavuoroja eikä viikonlopuja. Asia luvattiin käsitellä kevään aikana ja olen iloinen että sain jäädä nykyisiin työtehtäviini ja siitä huolimatta sain vapautuksen iltavuoroista. Tämä tuo suunnatonta helpotusta kokonaisuuteen. Merkittävintähän tässä on se, että Kimin ei tarvii olla enää niin paljon yksin kotona kuin mitä se on tähän asti ollut ja sen myötä monet stressiä aiheuttaneet hankaluudet/kustannukset jäävät pois. Ja muutenkin mielestäni noin pienen lapsen ei tarvisi olla niin paljon yksin kuin mitä poikani on tähän asti ollut. Negatiivisena puolena näkisin tässä työtehtäväni säilymisessä sen, että viikonlopputyö mulle kuitenkin vielä jää. Mutta aika näyttää kuinka suureksi rasitteeksi se sitten jää nyt kun toi iltavuoro (joka kuitenkin on elämässäni tällä hetkellä se isoin ongelma) jää pois. Aika näyttää mikä painaa vaakakupissa mitenkin paljon ja miten nää asiat sit ratkaistaan.
...
Ai niin, mä en oo nyt muistanut kirjata alkulämmittelyjä ylös ollenkaan. Enkä mä siis jatkossakaan aio niitä joka kerta raportoida mut siis aina silloin tällöin vähän suuntaa antavasti et mitä kaikkee mä teen ja miten kauan kulutan siihen aikaa :) Samoin eväiden ja lisäravinteiden suhteen kirjottelen silloin tällöin. Ne kun kuitenkin on pääsääntöisesti sitä samaa peruskauraa niin turha niitä on jatkuvasti tänne näpytellä ;)

Laskusuhdanne jatkuu..

Edellisestä päivityksestä onkin jo tovi, sillä mulla ei oo kauheesti viime aikoina ollut raportoitavaa. Tai no, oonhan mä saanut semmosia yksittäisiä hyviä treeniä tehtyä mutta kokonaisuudessa on edelleen runsain mitoin  parannettavaa. Ja olihan viime viikonloppuna se voimailuleiri Vierumäellä, joka oli ehdottomasti kokemisen arvoinen. Tämä oli juuri sellainen leiri mistä mä olen valmis maksamaan ja uhraamaan myös aikaani. Leirillä yöpyminen ja ruokailut oli suunniteltu leirijärjestäjän toimesta. Ruokailuissa oli huomioitu myös ajoitus, suhteessa varsinaiseen treenaamiseen. Riitti että ilmoittautui ja maksoi leirin. Lauantaina luennot alkoivat klo 8 ja iltpäivällä ruvettiin treenaamaan. Varsinainen ohjelma loppui iltapalaan klo 20.00. Sen jälkeen saunottiin ja mentiin hyvissä ajoin nukkumaan. Luennot jatkuivat heti aamusta ja päivä päättettiin veto ja kyykkytreenehihin klo 18. Koko setti maksoi 140€ plus matkat päälle eli yhteensä 160€. Tällaisten leirien järjestäminen ja toteuttaminen on oikeaa "ammattimaista" urheilua.
...
Kaikki muu on mielestäni puuhastelua tai vaihtoehtoisesti yhteenkokoontumisia treenien merkeissä. Ja mä olen kyllä vähän nihkeä satsaamaan yhteistreeneihin kokonaista viikonloppua ja satoja euroja. Eikä mulla itseasiassa ois varaakaan. Lisäksi vapaiden viikonloppujen järjestäminenkään ei käy kädenkäänteessä sillä mulla on töissä kuukaudesta aina kaksi viikonloppua kiinni ja muillakin työntekijöillä on menoja. Haluaisin olla myös kotona joskus. Toki mä ymmärrän myös sen että jos kuuluu joukkueeseen niin siihen on vähän vaikea kuulua ellei koskaan ole paikalla. Mutta mun mielestä kuitenkin treenaaminen ja tulokset ratkaisevat. En voi kyllä kieltää etteikö mun vuosi 2012 olisi lähtenyt käyntiin erittäin alavireisesti ja valitettavasti sitä lystiä tuntuu edelleen jatkuvan. Mulla on jonkun verran oman terveyden kanssa vaikeuksia. Kimin jatkuva yksin kotona oleminen on alkanut näkymään myös kouluelämässä. En ole pystynyt sitoutumaan Hanmoodon maajoukkue toimintaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Mikäli tilanteeseen ei tule muutosta niin joudun todennäköisesti eroamaan. Vahva usko mulla kyllä on siihen et asia vielä järjestyy sillä, mulla on töiden suhteen uusia suunnitelmia, jotka sit paljastuu kevään mittaan. Myös eräs työtoverini on jo luvannut helpotusta iltavuoroihini kevään aikan, kiitos hänelle siitä :)
...
Toki toi treenivolyymi pitää saada kasvamaan tai näistä työjärjestelyistä ei mitään hyötyä ja se edellyttää tietenkin sitä et saadaan palautettua mun terveys entisiin uomiin. Ajalle kun mä en ollut koskaan sairas. Mä en oikein tiedä et mistä tää noidan kehä on oikein alkanut ja mikä on syy ja mikä oire. Mut siis jos nyt sitä kokonaisuutta ajatellaan niin ensinnäkin mä olen ollut tän vuoden puolelle jo kolme kertaa kuumeessa, mikä on enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä. Lisäksi tervehtymisessä on mennyt kauan ja treeneistä palautuminen on ollut vaikeaa. Huomaan myös vartalossani kummallisia muutoksia enkä voi ymmärtää miksi. Mutta niistä sit enemmän kun olen saanut syyn selville.
...
Tällä hetkellä makaan TAAS kuumeisena peiton alla vaikka mun pitäis olla junttaamassa rautaa Kankaanpäässä RAW SM kisoissa. Voi perkele kun voi vituttaa. Seuraavat on sit vasta vuoden päästä. Ja vaikka mun pääkisat olikin ne varustenostot silloin reilu kuukausi sit niin olisin varmaan saanut kuitenkin ihan hyvät tulokset näihinkin. Olisin halunnut tehdä ne tulokset!! Musta tuntu aamulla jo pää tosi painavalta, mut ajattelin et oon nukkunut vain huonossa asennossa ja et se hedarikin johtui siitä. No sit Kimi soitti mulle ennen kouluun lähtöä et onks sen pakko mennä kun on niskat ja rinta niin kipee. Mut kun ei sillä kuitenkaan kuumetta ollut niin kouluun vain. Meillä oli sit töissä palaveri alk. klo 12 ja kesti 14.30 asti ja mä torkahtelin siellä vähän väliä. Oonhan mä sillai rauhaton ja mun on vaikea istua "normaalisti" paikallani jos pitää olla hiljaa ja kuunnella mutta en mä kyllä koskaan nukahtele :O Töiden jälkeen me käytiin pesees auto ja kaupassa. Kotona mä ajattelin ottaa pikkutorkut ennen Hanmoodo treenejä, joista olin vielä kaiken lisäksi ottanut vetovastuun. Nukahdettiin molemmat Kimin kanssa ja herättiin vähän ennen 21 illalla. Treenit olivat olleet ja menneet ja lisäksi meillä oli molemmilla kuume noussut. Ei muuta kuin ilmotteleen, et mä en pääsekään kisaamaan... Saatana!!
...
Nyt mulla on aikaa istua koneella tai siis maata kun mä en pysty kauheesti oleen pysty asennossa kun tulee huono olo. Niskat on niin jumissa ettei pysty päätä kääntämään, enkä saa leukaa rintaan. Ihan kauheeta. Onneks on kannettava niin pystyy tukemaan pään hyvin kun kirjottelee makuulta. Toki se edellyttää myös kymmensormijärjestelmän handlaamista ettei tarvii kattoo näppäimistöä. Muuten ei pystyis kirjotella. Mä käytän nyt tän hereillä olo ajan niin tehokkaasti kuin mahdollista näiden uusien kuvioiden suunnitteluun, tavoitteena hyvinvointi ja entistä rautaisemmat tulokset. Prioriteetti numero yksi on kerätä kaikki treenit puoli vuotta ennen SM kisoja exeliin. Lähetän ne mun valmentajalle (mistä lisää sitten kun saadaan yhteistyö rullaamaan) ja se tekee mulle sit ohjelman ja suunnitelmat. Odotan malttamattomana alkavaa yhteistyötä ja odotukseni ovat katossa :))  Prioriteetti nro2 on eväiden laskeminen. Enemmän vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita pitäis saada ruoasta. Prioriteetti nro3, tulevaisuuden ajankäyttömatematiikka.
...
Mä olen monesti aikaisemminkin kirjoittanut tätä samaa ja on mulla jalo ajatus ollutkin sen suhteen et pyrkisin päivittämään useammin, mutta jotenkin tää rytmittömyys näkyy kokonaisuudessa joten silloin se heijastuu myös tänne. Mutta jos mä nyt jotenkin oisin saanut kunnon opetuksen näistä sairasteluista enkä olisi niin hövelillä tuulella kuin tähän asti, vaan tosissani pyrkisin niihin hyvinvointia tuoviin muutoksiin!! Helppoahan se ei koskaan ole, pitää tunnistaa niin monia eri asioita ja niiden vaikutusta kokonaisuuteen ja sen jälkeen vielä keksiä et miten se muutetaan et saadaan aikaan hyvä, järkevä ja ennen kaikkea toimiva kokonaisuus. Mutta huomenna kuitenkin vähän kuvamateriaalia leiriltä ja mahdollisesti jotain muutakin pientä ;)