Loppuviikko ja maksimit!

Torstai oli tosi kiva päivä. Käytiin kullan kanssa elokuvissa ja vietettiin yhdessä aikaa. Vaikkakin vain tuon pari tuntia niin kuitenkin. Kaipaan sellaista. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vaan vain olla yhdessä. Mutta sellaisen ajan järjestäminen ei vain aina ole niin simppeliä. Tai no onhan se toisaalta mun mielestä myös neuvottelu ja priorisointikysymyskin. Asiat vain ei aina mee niin kuin olisi toivonut. Ehkä joskus sitä aikaa on, en tiedä. Mutta olin iloinen kuitenkin edes tuosta muutamasta tunnista!
...
Perjantaina mä olinkin sit töissä 9-17, joten silloin ei kauheesti koskaan mitään erityistä ehdi tekemään. Töiden jälkeen vein Kimin mummolaan ja siinä mun päivä sit oikeestaan menikin. Illalla aikaisin nukkumaan kun aamulla piti töihin.
...
Lauantai olikin sit tiukka päivä; aamulla kuudeksi töihin, sit klo 10 ottamaan maksimit ja sieltä sit taas heti kun mahdollista niin takaisin töihin. Aika pitkän päivän pukkas kun pääsin töistä vasta klo21 ja sit hain vielä sen jälkeen Kimin takas kotiin. Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, vaikka mä olisin kyllä ollut ihan valmista kamaa jo silloin ysin aikaan. Etenkin kun mä en ehtinyt syömään koko päivänä. Illalla kun olisin vihdoin päässyt syömään niin mahaan koski niin ettei mikään maistunut. Paitsi nestemäiset.. Tämän ansiosta myös sunnuntai meni pilalle. Venyin sängyssä ties miten myöhälle ja päivän kalorisaldo jäi myös ihan liian alhaiseksi. Käivin mä toki salilla vähän kevyesti pumppailemassa.
...
Ihan hyvät maksimit otin eli kyykky 112,5kg, penkki 65kg ja veto 165kg. Kyykyssä ois mennyt kyllä 5kg-7kg enemmänkin, uskoisin ainakin. Mutta jossitteluahan on joka asiassa turhaa. Täytyy vain tehdä tulosta. Tai no täytyy ja täyttyy. Munhan ei koskaan täydy tehdä mitään, vaan mä haluan. Mä haluan treenata ja kehittyä. Vahvistua, mutta kuitenkin olla nopea notkea ja monipuolinen. Ehkä mä olen tässä viimeaikoina unohtanut sen perussyyn miksi mä haluan näitä kaikkea. Mä haluan voida hyvin. Ja kuten todettu, näin ei tässä nyt hetkeen aikaan ole ollut. Pakko varmaan joistain asioista nyt luopua.... En tiedä, jotenkin tulen surulliseksi kun mietin näitä asioita. Olen kuitenkin kuvittelut tehneeni valintoja mitkä rikastuttavat mun elämää ja tuovat lisä-arvoa mun elämään, treeniin ja kaikkeen. En haluaisi luovuttaakaan ja jotenkin syvällä sisällä tiedän että en varsinaisesti ole väärinkään tehnyt. Moni asia on vain mennyt niin solmuun että en tiedä enää miten saan ne solmut avattua. Jostain kai on pakko luopua, toinen asia että mistä ja millaisella hinnalla. Luovuttaminen kuitenkin asiana on mulle jostain helvetin syystä niin vaikeaa, ylitsepääsemätöntä jopa. Mutta saadakseni asiat (ruokavaliot, treenit, työt, Kimin menot, kaiken) toimimaan ja ennen kaikkea kaiken tekemättömän tehdyksi niin prioriteetit on pakko miettiä uudelleen.
...
Huomenna sit ainakin toivon mukaan aamu starttaa tehokkaissa merkeissä ja saan rakennettua itselleni loistavan viikon. Treeneissä jatkan siitä mihin jäin ennen painonveto eli huomenna olis tarkotus sit kyykätä 5x5x90 ja toivn mukaan päästä jonain iltana myös kamppailemaan...