Loppuviikko ja maksimit!

Torstai oli tosi kiva päivä. Käytiin kullan kanssa elokuvissa ja vietettiin yhdessä aikaa. Vaikkakin vain tuon pari tuntia niin kuitenkin. Kaipaan sellaista. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vaan vain olla yhdessä. Mutta sellaisen ajan järjestäminen ei vain aina ole niin simppeliä. Tai no onhan se toisaalta mun mielestä myös neuvottelu ja priorisointikysymyskin. Asiat vain ei aina mee niin kuin olisi toivonut. Ehkä joskus sitä aikaa on, en tiedä. Mutta olin iloinen kuitenkin edes tuosta muutamasta tunnista!
...
Perjantaina mä olinkin sit töissä 9-17, joten silloin ei kauheesti koskaan mitään erityistä ehdi tekemään. Töiden jälkeen vein Kimin mummolaan ja siinä mun päivä sit oikeestaan menikin. Illalla aikaisin nukkumaan kun aamulla piti töihin.
...
Lauantai olikin sit tiukka päivä; aamulla kuudeksi töihin, sit klo 10 ottamaan maksimit ja sieltä sit taas heti kun mahdollista niin takaisin töihin. Aika pitkän päivän pukkas kun pääsin töistä vasta klo21 ja sit hain vielä sen jälkeen Kimin takas kotiin. Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, vaikka mä olisin kyllä ollut ihan valmista kamaa jo silloin ysin aikaan. Etenkin kun mä en ehtinyt syömään koko päivänä. Illalla kun olisin vihdoin päässyt syömään niin mahaan koski niin ettei mikään maistunut. Paitsi nestemäiset.. Tämän ansiosta myös sunnuntai meni pilalle. Venyin sängyssä ties miten myöhälle ja päivän kalorisaldo jäi myös ihan liian alhaiseksi. Käivin mä toki salilla vähän kevyesti pumppailemassa.
...
Ihan hyvät maksimit otin eli kyykky 112,5kg, penkki 65kg ja veto 165kg. Kyykyssä ois mennyt kyllä 5kg-7kg enemmänkin, uskoisin ainakin. Mutta jossitteluahan on joka asiassa turhaa. Täytyy vain tehdä tulosta. Tai no täytyy ja täyttyy. Munhan ei koskaan täydy tehdä mitään, vaan mä haluan. Mä haluan treenata ja kehittyä. Vahvistua, mutta kuitenkin olla nopea notkea ja monipuolinen. Ehkä mä olen tässä viimeaikoina unohtanut sen perussyyn miksi mä haluan näitä kaikkea. Mä haluan voida hyvin. Ja kuten todettu, näin ei tässä nyt hetkeen aikaan ole ollut. Pakko varmaan joistain asioista nyt luopua.... En tiedä, jotenkin tulen surulliseksi kun mietin näitä asioita. Olen kuitenkin kuvittelut tehneeni valintoja mitkä rikastuttavat mun elämää ja tuovat lisä-arvoa mun elämään, treeniin ja kaikkeen. En haluaisi luovuttaakaan ja jotenkin syvällä sisällä tiedän että en varsinaisesti ole väärinkään tehnyt. Moni asia on vain mennyt niin solmuun että en tiedä enää miten saan ne solmut avattua. Jostain kai on pakko luopua, toinen asia että mistä ja millaisella hinnalla. Luovuttaminen kuitenkin asiana on mulle jostain helvetin syystä niin vaikeaa, ylitsepääsemätöntä jopa. Mutta saadakseni asiat (ruokavaliot, treenit, työt, Kimin menot, kaiken) toimimaan ja ennen kaikkea kaiken tekemättömän tehdyksi niin prioriteetit on pakko miettiä uudelleen.
...
Huomenna sit ainakin toivon mukaan aamu starttaa tehokkaissa merkeissä ja saan rakennettua itselleni loistavan viikon. Treeneissä jatkan siitä mihin jäin ennen painonveto eli huomenna olis tarkotus sit kyykätä 5x5x90 ja toivn mukaan päästä jonain iltana myös kamppailemaan...

pillerisatoa ynnä muuta mukavaa...

Tämän viikon maanantai starttas kyllä suoraan sanottuna ihan helvetin huonosti. Ensinnäkin heräsin puolen yön aikaan kun oli niin kova ukonilma. Koko ajan salamat räpsyi ja jyrisi tosi kovasti. Mähän en yleensä ottaen pelkää ukkosta, se on kauniin näköistä. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että vähän sydämestä riipaisi. Pelkäsin vähän Kimin puolesta, että jos jotain sattuu. Lisäksi en voinut olla ajattelematta (meinasin kyllä etten kirjoita tätä) sitä mitä tärkeälle ihmiselleni kuuluu. Olin huolissani, varmasti turhaan mutta kuitenkin. Kun vihdoin ja viimein sain taas nukuttua näin painajaista, niin aidon tuntuista. Niin voi oikeasti tulevaisuudessa tapahtuakin, tahdoin tai en! Se piinaa mua varmasti niin kauan kunnes todennäköisyys tapahtumille on ohitettu. Heräsin hiestä märkänä ja olin aivan poissa tolaltani. Sitten olikin jo aika herätä :( Nukuin varmaan vain pari tuntia kunnolla. Työpäivä oli piinaavan pitkä. Lisäksi jouduin käydä työmaaruokalassa syömässä kun ei ollut eväitä eikä mitään aineksia mistä edes olis voinu eväitä tehdä. Tästä on ainakin helppo petrata loppuviikkoa kohti!

Onneksi sentään töiden päälle pääsin vihdoinkin hierojalle :D Ja kyllä teki hyvää! Kävin hierontapiste Elina Liikalalla. Loistava hieroja, lämpimästi suosittelen kaikille. Praktiikka kultaisen kulauksen yläkerrassa. Ehdottomasti kaikki sinne vaan :D Mäkin varasin jo heti uuden ajan ;) Käsi tuntuu paremmalta ja eiköhän sieltä kaikki muutkin ongelmat saada aukeamaan :) Loppupäivä menikin lähinnä taloustöiden ja pakkaamisen parissa. Kirjahylly alkaa olemaan kokonaisuudessaan silppuna. Katselin myös vielä lisää sisustusideioita ja kyllä mulla alkaa nyt pikkuhiljaa hahmottumaan se miltä mun tuleva kämppä tulee näyttämään! Napsin myös kuvia vähän näistä mun pillerimääristä mitä syön päivittäin. Lisäsin ne epähuomiossa tänne vähän epäloogiseen järjestykseen, mutta älkää siitä välittäkö ;) Tässä siis aminohappo satsi minkä syön aina salin päälle.

Aamusatsi joka sisältää vitamiinit ja TribulusTerrestris pillerit.

Nämä kaikki otan noin puoli tuntia ennen treeniä. Sisältö noin pääpiirteittäin; aminohappoja, TribulusTerrestris, creatiini, L-arginiini, sitrulliini, damiana yms...

Ihan asiasta miljoonaanteen, pakko kertoa kun päivällä vain tuli mieleeni kun töissä juteltiin moottoripyöräilystä. Siis me lähdettiin siskoni Hannen kanssa joskus olisko 5 vuotta sitten juhannuksena moottoripyöräajelulle. Mun tehtäväksi oli annettu teltan hankinta ja näin tein. Lidlistä ostin viidellä eurolla teltan, jonka katsoin nippa nappa riittävän käyttötarkoitukseemme. Tunnustan, en ehkä tutustunut pakkaukseen kovin syvällisesti.... Joskus sitten puolenyön aikaan kun löysimme sopivan spotin jostain middle of nowhere, aloimme kokoamaan telttaa yöpymistä varten. Todellisuus iski, mä olin ostanut sellaisen kolmion muotoisen, kaksiseinäisen rantateltan... Mä meinasin kuolla nauruun, mutta Hannea ei kovin naurattanut. Laitoimme vaatteita naruilla yhdeksi seinäksi ja nukuimme jokusen tunnin hyvin tiiviissä tunnelmissa :D Loppumatkan (1300km) satoikin vettä kuin aisaa ja lisäksi Hannen kevari hajosi. Reissun kohokohta oli se kun pelasimme minigolfia erään huoltoaseman takapihalla ainakin neljä tuntia. Kuulostaa paskalta reissulta, mutta voin sanoa, että se on varmasti yksi parhaimmista muistoistani mitä on!