Loppuviikko ja maksimit!

Torstai oli tosi kiva päivä. Käytiin kullan kanssa elokuvissa ja vietettiin yhdessä aikaa. Vaikkakin vain tuon pari tuntia niin kuitenkin. Kaipaan sellaista. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, vaan vain olla yhdessä. Mutta sellaisen ajan järjestäminen ei vain aina ole niin simppeliä. Tai no onhan se toisaalta mun mielestä myös neuvottelu ja priorisointikysymyskin. Asiat vain ei aina mee niin kuin olisi toivonut. Ehkä joskus sitä aikaa on, en tiedä. Mutta olin iloinen kuitenkin edes tuosta muutamasta tunnista!
...
Perjantaina mä olinkin sit töissä 9-17, joten silloin ei kauheesti koskaan mitään erityistä ehdi tekemään. Töiden jälkeen vein Kimin mummolaan ja siinä mun päivä sit oikeestaan menikin. Illalla aikaisin nukkumaan kun aamulla piti töihin.
...
Lauantai olikin sit tiukka päivä; aamulla kuudeksi töihin, sit klo 10 ottamaan maksimit ja sieltä sit taas heti kun mahdollista niin takaisin töihin. Aika pitkän päivän pukkas kun pääsin töistä vasta klo21 ja sit hain vielä sen jälkeen Kimin takas kotiin. Päästiin nukkumaan vasta joskus puolen yön aikaan, vaikka mä olisin kyllä ollut ihan valmista kamaa jo silloin ysin aikaan. Etenkin kun mä en ehtinyt syömään koko päivänä. Illalla kun olisin vihdoin päässyt syömään niin mahaan koski niin ettei mikään maistunut. Paitsi nestemäiset.. Tämän ansiosta myös sunnuntai meni pilalle. Venyin sängyssä ties miten myöhälle ja päivän kalorisaldo jäi myös ihan liian alhaiseksi. Käivin mä toki salilla vähän kevyesti pumppailemassa.
...
Ihan hyvät maksimit otin eli kyykky 112,5kg, penkki 65kg ja veto 165kg. Kyykyssä ois mennyt kyllä 5kg-7kg enemmänkin, uskoisin ainakin. Mutta jossitteluahan on joka asiassa turhaa. Täytyy vain tehdä tulosta. Tai no täytyy ja täyttyy. Munhan ei koskaan täydy tehdä mitään, vaan mä haluan. Mä haluan treenata ja kehittyä. Vahvistua, mutta kuitenkin olla nopea notkea ja monipuolinen. Ehkä mä olen tässä viimeaikoina unohtanut sen perussyyn miksi mä haluan näitä kaikkea. Mä haluan voida hyvin. Ja kuten todettu, näin ei tässä nyt hetkeen aikaan ole ollut. Pakko varmaan joistain asioista nyt luopua.... En tiedä, jotenkin tulen surulliseksi kun mietin näitä asioita. Olen kuitenkin kuvittelut tehneeni valintoja mitkä rikastuttavat mun elämää ja tuovat lisä-arvoa mun elämään, treeniin ja kaikkeen. En haluaisi luovuttaakaan ja jotenkin syvällä sisällä tiedän että en varsinaisesti ole väärinkään tehnyt. Moni asia on vain mennyt niin solmuun että en tiedä enää miten saan ne solmut avattua. Jostain kai on pakko luopua, toinen asia että mistä ja millaisella hinnalla. Luovuttaminen kuitenkin asiana on mulle jostain helvetin syystä niin vaikeaa, ylitsepääsemätöntä jopa. Mutta saadakseni asiat (ruokavaliot, treenit, työt, Kimin menot, kaiken) toimimaan ja ennen kaikkea kaiken tekemättömän tehdyksi niin prioriteetit on pakko miettiä uudelleen.
...
Huomenna sit ainakin toivon mukaan aamu starttaa tehokkaissa merkeissä ja saan rakennettua itselleni loistavan viikon. Treeneissä jatkan siitä mihin jäin ennen painonveto eli huomenna olis tarkotus sit kyykätä 5x5x90 ja toivn mukaan päästä jonain iltana myös kamppailemaan...

DiipaDaapa..

No joo, katoin tosiaan ton kommentin tosta edellisestä tekstissä ja mietin kyllä pitkään miten menettelisin. Ainahan mä toki olisin voinut poistaa noin asiattomana kommentin, mut päätin kuitenkin jättää sen siihen kaikkien näkyville. Jos tässä joku itensä tekee tyhmäksi on se tuo ns. anonyymi. Sama henkilö on aiemminkin häiriköinyt blogissani yrittäen mustamaalata minua ja elämääni. Tuolloin laitoin kommentoinnin mahdolliseksi vain rekisteröityneille käyttäjille. Se on vaikee kirjotella tommosta tekstiä niin, että ottaa ihan itse vastuun omista puheistaan. Mutta tämmösestä "kiusanteosta" huolimatta aion pitää kommentoinnin vapaana myös anonyymeille, sillä mä tykkään et ihmiset voivat vapaasti lukea kirjoituksiani ja kommentoida niitä halutessaan ilman reksiteröitymistä.
...
En lähde sen kummemin analysoimaan tai puolustelemaan minuun kohdistuvia syytöksiä, sillä en tunne siihen mitään erityisen suurta tarvetta. Yleensä jos riitelen niin teen sen mieluiten kasvotusten ja vain terveiden ihmisten kanssa. Henkisesti vakavasti sairaiden ja/tai häiriintyneiden ihmisten kanssa en mielelläni ota yhteen lainkaan. He saavat minulta ymmärrystä, solvauksistaan huolimatta. Enkä muutenkaan mielelläni loukkaa muita ihmisiä, riitatilanteessakaan. Voitto ei ole tärkeintä vaan se että löytyy yhteisymmärrys ristiriitaan. Minulle itselleni yksi elämäni tärkeimmistä asioista on hyvinvointi ja kehitys. Niin fyysisesti kuin henkisestikin ja pyrin aina uskomaan mieluummin siihen ihmisten pohjimmaiseen hyvyyteen kuin pahuuteen. Ja jos joku kirjoittaa noin ala-arvoista tekstiä niin kaikki ei silloin voi olla ihan kunnossa. Ja totean jälleen, kuten viimeksikin kun blogissani häiriköitiin, että tällaisessa tilanteessa olen äärettömän iloinen siitä, että minulla on paljon ystäviä, kavereita ja tuttuja, jotka tuntevat minut ja tietävät millainen olen.

Treenit kulkee loistavasti :))

 Sunnuntaina pääsinkin salille treenailemaan kun alkoi kunto olemaan jo sellainen että pystyy tekemään. Ja täytyy sanoa, että ihan loistava draivi oli päällä :)) Penkki kulki kuin unelma, 2x3x65kg ja 2x2x67,5kg. Sit maanantaina kävin nappaamassa kyykyn joka niin ikään kulki ihan loistavasti. 2x3x115kg ja 3x120kg, nyt on helppo hymyillä. Vielä kun saisin huomenna vedon otettua kunnialla niin oisin tyytyväinen :D

 Tässä kuvassa näkyy melko hyvin yliliikkuvat niveleni, jotka jonkun verran häiritsevät sekä kyykyssä ja etenkin vedossa loppuasentoa. Mun on vaikea kontrolloida niitä toisinaan. Nooh, kait sekin on opettelukysymys. Tai ainakin mä haluan uskoa niin ;)

 Vatsalihaksissa mä en itse ainakaan huomaa mitään merkittävää muutosta vaikka Kimi kyllä mulle yhtenä pivänä sanoikin et lölleröä ainakin on vähemmän kuin ennen :D Mut siis oon löytänyt ihan loistavan liikkeen mikä ilmeisesti on melko suosittu voimailijoiden parissa ja olen sitä myös melko innokkaasti tehnytkin. Melkein joka treenien loppuun. Eli mennään punnerruspenkkiin istumaan naama tankoon päin, varpaat siellä tukipaalun alla. Otetaan tanko olkapäiden päälle ristiotteella (kuten etukyykyssä), nostetaan rauta telineeltä ja sit aletaan siitä melko pienellä liikkeellä hinkkaamaan vatsarutistusta :D Jokun viikko sitten kun aloin tutustumaan kyseiseen liikkeeseen sain tehtyä nippa nappa 50kg, mutta esim. nyt tein 4x8x70kg. Toki voimaakin on varmasti jonkin verran tullut mutta uskoisin et suurin kehitys on tullut tekniikkaan ja varmuuteen :) Kyllä tästä vielä hyvä tulee :D

Tässä näkyy valitettavan hyvin merkittävä lihasepätasapaino. Oikean käden olkapää on jäänyt ihan kehityksestä. Sain sen jo tossa jossain välissa vähän parempaan kuntoon mutta nyt voimailun jälkeen en oo juurikaan treenannut olkapäitä joten tässä se näkyy nyt parhaiten. Toki tää kuvakulmakin on vähän semmonen et ongelma näkyy vielä selvemmin kuin muuten. Nyt enivei, ongelma on kuitenkin olemassa...
...
Eväiden suhteen aika normisetillä on luisteltu menemään ja olen ollut kohtuullisen tyytyväinen :) Ja kuten lupasin raportoida herkutteluun liittyvistä rikkeistä niin muuten on mennyt kivasti, mutta sunnuntaina vedin hampurilaisen kun Kimi halus päättää sporttisleirinsä herkutteluun :D Surkee tekosyy, olisinhan mä voinut ostaa vaan sille ja nuolla siinä vieressä näppejäni mut klo oli jo iltpäivässä enkä mä ollut syönyt vielä mitään koko päivänä. Jokseenkin toi aamuaktiivisuus on jostain kumman syystä lipsunut vähän myöhäiseen :)) Mut ei sen väliä tällä hetkellä, tai siis, ihan mielelläni venytän aamuja ;)
...
Muuten havaittavissa jonkinasteista apatiaa, valitettavasti. Se on tää syksy mikä tahtoo olla mulle vähän raskasta aikaa.. Ja eniten ärsyttää se kun en voi kauheesti vaikuttaa asiaan. Mietinkin tossa kun luin tota omaa, yhtä elämäni ohjenuorista, tosta sivun reunasta et kuinka helpolta se ympäristön tuomien haittavaikutusten minimointi kuulostaa mutta kuinka helvetin vaikeaa se vain sit kuitenkin todellisuudessa on. Tai no, varsinainen ongelma on siinä et keksiin sen oikean konstin joka oikeasti toimii. Sen jälkeen muutos onkin helppoa mut siihen asti sitä tuntuu polkevan paikallaan.
...
Mut siis kauheesti on taas pohdintoja ilmassa monesta eriasiasta, ihan savu jo korvista nousee. Se kyllä kuormittaa jo vähän liikaakin.. No ehkä mä päädyn jonkinlaiseen ratkaisuun tai sitten toisaalta voin järjestää itselleni aivotonta tekemistä loppuviikoksi eli pajusavottaa, yeah :D Siinä se mieli lepää, melkein yhtä paljon kuin kamppailussa ;) Ihan kyllä mielelläni ottaisin turpaankin tällä hetkellä :)) Se on tää syksy aina vähän semmosta aikaa et kauheesti tekis mieli ottaa semmoset nollaavat superkännit ;) Mutta toisaalta, mä olen niin paljon viinaa juonut et tiedän kyllä ettei se nollaamiseen auta vittujakaan vaan päinvastoin. Olo siinä vain pahenee. Ja sit toiseksi mun koko seuraava treeniviikko menis ihan pilalle, jos yleensäkään joisin vain yhden päivän. Ja kolmanneksi mun loistava raittuisputki katkeais :D Siitä mä kyllä pidän kiinni kaikkein eniten aina kun ois kiva lähteä bilettämään, yhdellä kännillä vetäisin seitsemän vuoden raittiuden pöntöstä alas. Ei todellakaan kannata ;)
...
Eikä tää tilanne nyt mikään kauheen katastrofalinen oo vaikka se voi vähän siltä kuulostaakin. Kyllä mun perusfiilikset kuitenkin edelleenkin on positiivisia, se on mun perusluonteelle ominaista. Ja treenit kulkee hyvin ja mulla on älykäs, ihana poika joka ymmärtää mun hämärää huumorintajua niin mikäs tässä on ollessa :D