Ruokien ja treenin suhteen eka viikko on startannut matkaan varsin mukavasti. Joitain yksittäisiä virhearviointeja lukuunottamatta. Kuitenkin aina kun on uudet kuviot niin ne ei koskaan ihan täydellisesti kerta laakista mee. Ja etenkin nyt kun kimi aloitti pelaamaan jalkapalloa ja niillä on aika aikaiset treeniajat, niin saada kaikki aikataulut toimimaan niin että ehditään joka paikkaan. Ja ettei multa jää aterioita väliin eikä ruokailuväli veny liian pitkäksi. Muutamat virheet mitä mulle on nyt tullut on lähinnä semmosia et oon sotkenut joitain määriä vanhaan ohjelmaan... vaikka mä luen muka sitä mun ohjelmaa niinku Raamattua... Keskittyminen ei hetikään joka kääntees oo se mun vahva alue ;)
...
Muutenkaan en tahdo jaksaa keskittyä, kun ajatukset harhailee siellä täällä, mutta nyt viimeviikon aikana se on ollut vielä normaalia vaikeampaa. Mun on ihan jäätävän ikävä kumppaniani. Oon ollut ihan hajalla... Mietin vain että mikä meni vikaan, mitä ois voinut tehdä toisin. Mitä minä tein väärin, mikä mussa on vikana. Olen ilmeisen huono ihmissuhteissa koska en saa niitä kestämään. Enkä tiedä mitä teen väärin. Tai no, en mä varsinaisesti kyllä koe tekeväni mitään väärää. En vain täytä minuun kohdistuvia odotuksia/vaatimuksia. Koskaan. Viallinenko? En mä tiedä, oon jo liian vanha tällaiseen. Mulle riittää ihan tavallinen, normaali aikuisen ihmisen elämä. Mutta jotenkin musta tuntuu, että mun pitäis olla jotain muuta.. En mä tiedä.. ikävä nyt kuitenkin on, ja sen kanssa täytyy nyt vain elää. Ja kyllähän mä tiedän että vaikka se ei koskaan häviä niin sen voi kuitenkin sivuuttaa...
...
Treenaaminen onkin mun tapaukses ehdottomasti parasta terapiaa :) Siihen mun on aina helppo keskittyä. Voin ajatella vain sitä lihasta mikä tekee työn ja tuntea miten se supistuu :)) Myös erilaisiin tekniikkoihin keskittyvät harjoitteet ovat minulle hyvin palkitsevia. Oken päässyt myls poseeraus harjoitusten sisälle. Vielä kun saisin jostain edes jonkinlaiset mittarit siitä mitä oikein tavoittelen niin olis helpompi taas edetä kohti jatkuvaa kehitystä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fitness physique. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fitness physique. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
lauantai 3. toukokuuta 2014
nyt on ne kilot hankittu mihin rahkeet on riittääneet!
"Massakausi" on nyt sit saatettu loppuun ja oikeastaan aloitan dieetin täsdä vsiheesss jo rrittäin mielelläni :) Mietin endin että mä en viihdy tässä painossa ja itse asiassa mä ole muutaman viikon tässä jo ääneenkin sitä sanonut. Ja että mulla on raskas olo. Mutta nyt kun oikein mietin asiaa niin itse asiassa tässä painossa ei ole mitään vikaa. Kyllä mä tän verran voisin ihan hyvin painaa. Vaikeinta tässä on ollut aerobisen liikunnan puute. Mä olen kuitenkin niin pitkän aikaa ollut monin tavoin aktiivinen, pyöräillyt paljon, luistellut, uinut, juossut ja käynyt satunnaisesti kamppailemassa. Nyt kun en oo vuoteen tehnyt mitään muuta kuin käynyt salilla niin täytyyhän sen tuntua raskaalta. Mä en vain ole käsittänyt sitä miten kovasti sitä kaipaan :) Nyt oonkin sit intopiukeena lähdössä fillaroimaan ja juoksemaan heti kun voin ;)
..
Niin tosiaan se mun lähtöpainohan oli silloin kesäkuussa viimevuonna n 55kg, sit siitä pari kiloa lähti kahden kuukauden aikana koska pyöräilin niin paljon.. sit meni pari kuukautts et pääsin takas samaan painoon ja loppu onkin sit ollut plussaa. Eli paino tällä hetkellä n 62kg. Ois iha jees jos tuo kaikki ois lihasta ;) Toki silloin kuin aloitin niin mulla oli itellä ajatuksena et pääsisin 65kg asti mut vähän jäin tavoitteesta. Eikä siinä mitn, voishan olla että mulla olis vaan pari kiloa enemmän läskiä perseessä :'D Ja niinku aikaisemminkin todettu tän lajin haasteet niin tässäkin kohtaa jännityksellä odotan/pelkään et mitä musta jää jäljelle kun toi rasva palaa pois. Salaa mielessäni toivon, et olis lihasta niin paljon et kisapaino vois olla min 49kg. Mut en kyllä oikein usko et se on realistista. Tosin mulla ei ole mitään käsitystä siitä minkä painoista jengi yleenäkään noissa kisoissa on. Eikä mua siis vertaaminen kiinnostaisikaan.
...
Mulle vain ois kauhea tärkeää saada jonkinlaiset "raamit" tähän hommaan. Pitäis olla selkeä päämäärä, välitavoitteet ja suunnitelmat. Ja vsikks mä olenkin sellainen etten koskaan saavuta mitään, edes välitavoitetta. Mä kiristän vaatimuksia jo ennen kuin saavutan edellistä. Siitä huolimatta mulla pitäis olla selkeitä mittareitta (joita vois aina siirttää), että mun mieli pysyy täysillä hommassa mukana.. Toinen vaihtoehto on sitten riittävän tiheät muutokset. Rakastan muutoksia ja erilaisten asioden tekemistä. Sen vuoksi HanMoodo tulee olemasn aina lähellä sydäntäni, koska siinä on niin paljon osa-alueita mitä opetella että kehittyminen on endless ja muutoksia niin paljon. Toki kaikissa lajeissa kehittyminen on periaatteessa loputonta. Oon miettinyt et tälläkin lajilla on kyllä mahdollisuudet muodostua sellaiseksi mihin en kyllästy koskaan. Mutta... Se edellyttää kyllä sitä että ohjelmat muuttuu useammin ja sisältää myös joskus maximikausia. Enkä tarkoita nyt kisavuotta tällä. Ja tokihan mulla on vielä dieetti läpikäymättä että periaatteessa mulla ei kyllä olisi varaa olla mitään mieltä koko lajista vielä kun noin iso kokonaisuus on vielä käymättä läpi. Ja itse kisatkin vielä kaiken lisäksi.. Mutta selvää on kuitenkin se, että lihasta haluan jatkossakin lisää. Kisojen kera tai ilman, sitä ei pysty vielä sanomaan.
..
Niin tosiaan se mun lähtöpainohan oli silloin kesäkuussa viimevuonna n 55kg, sit siitä pari kiloa lähti kahden kuukauden aikana koska pyöräilin niin paljon.. sit meni pari kuukautts et pääsin takas samaan painoon ja loppu onkin sit ollut plussaa. Eli paino tällä hetkellä n 62kg. Ois iha jees jos tuo kaikki ois lihasta ;) Toki silloin kuin aloitin niin mulla oli itellä ajatuksena et pääsisin 65kg asti mut vähän jäin tavoitteesta. Eikä siinä mitn, voishan olla että mulla olis vaan pari kiloa enemmän läskiä perseessä :'D Ja niinku aikaisemminkin todettu tän lajin haasteet niin tässäkin kohtaa jännityksellä odotan/pelkään et mitä musta jää jäljelle kun toi rasva palaa pois. Salaa mielessäni toivon, et olis lihasta niin paljon et kisapaino vois olla min 49kg. Mut en kyllä oikein usko et se on realistista. Tosin mulla ei ole mitään käsitystä siitä minkä painoista jengi yleenäkään noissa kisoissa on. Eikä mua siis vertaaminen kiinnostaisikaan.
...
Mulle vain ois kauhea tärkeää saada jonkinlaiset "raamit" tähän hommaan. Pitäis olla selkeä päämäärä, välitavoitteet ja suunnitelmat. Ja vsikks mä olenkin sellainen etten koskaan saavuta mitään, edes välitavoitetta. Mä kiristän vaatimuksia jo ennen kuin saavutan edellistä. Siitä huolimatta mulla pitäis olla selkeitä mittareitta (joita vois aina siirttää), että mun mieli pysyy täysillä hommassa mukana.. Toinen vaihtoehto on sitten riittävän tiheät muutokset. Rakastan muutoksia ja erilaisten asioden tekemistä. Sen vuoksi HanMoodo tulee olemasn aina lähellä sydäntäni, koska siinä on niin paljon osa-alueita mitä opetella että kehittyminen on endless ja muutoksia niin paljon. Toki kaikissa lajeissa kehittyminen on periaatteessa loputonta. Oon miettinyt et tälläkin lajilla on kyllä mahdollisuudet muodostua sellaiseksi mihin en kyllästy koskaan. Mutta... Se edellyttää kyllä sitä että ohjelmat muuttuu useammin ja sisältää myös joskus maximikausia. Enkä tarkoita nyt kisavuotta tällä. Ja tokihan mulla on vielä dieetti läpikäymättä että periaatteessa mulla ei kyllä olisi varaa olla mitään mieltä koko lajista vielä kun noin iso kokonaisuus on vielä käymättä läpi. Ja itse kisatkin vielä kaiken lisäksi.. Mutta selvää on kuitenkin se, että lihasta haluan jatkossakin lisää. Kisojen kera tai ilman, sitä ei pysty vielä sanomaan.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Eteenpäin kuin höyryveturi..
On vähän semmonen höyryveturimainen fiilis just treenien ja eväiden suhteen. Skootterilla liikutaan taas vaihteeksi joten aikataulut ovat aika tiukkoja. Toisaalta tykkään tällasesta kun on selkeä päivärutiini kaiken suhteen. Tosin tällä hetkellä valitettavasti on meneillään monenlaista ulkoapäin tulevaa stressitekijää, joihin en voi vaikuttaa. Toisaalta taas en voi myöskään sille mitään että ne vaikuttavat minuun väsyttävästi. Onneksi eivät kuitenkaan (ainakaan) vielä ole vaikuttaneet treenitehoihin. Lujaa menee, syöminen käy työstä ja paino nousee :))
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei 2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä. Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei 2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä. Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
