pieni pysähdys...

Hirveän nopeasti on aika juossut oikeastaan koko tän mun projektin ajan. jäin jotenkin sellaiseen juoksupyörään heti siinä alussa kun kuljin 5vkoa fillarilla töihin ja päivät olivat varsinaista kilpajuoksua kellon kanssa. Ja koska elämässä on muutakin kuin ruoka, treeni ja nukkuminen, olen käyttänyt paljon ajatuksia ja energiaa muihinkin asioihin. Jotenkin tässä kaikessa tohinassa mä olen huomaamattani kulkenut "pimeään tunneliin" ja maailmani on muuttunut jossain määrin rajoittuneeksi ja mun "free spirit" on hävinnyt jonnekin. Kuulostaa varmaan kummalliselta ja tavallaan jopa masentavalta.  Mutta ei se oikeastaan ole sitä. Suurin osa ihmisistä kulkee siellä tunnelissa ihan huomaamattaan. Tämän päivän ihmisen elämä on jatkuvaa asioiden, tavaroiden, tunteiden ja miljoonan muun asian tavoittelua. Halutaan sitä ja halutaan tätä. Ja kun saadaan yksi halu tyydytettyä tulee jo uusi halu tilalle. Ollaan koko ajan perustyytymättömiä. Täähän nyt ei tietenkään mitään faktaa välttämättä ole, tää on vain mun elämännäkemykseni. Ei enempää eikä vähempää.
...
Tää aate vain pääsi jotenkin unohtumaan, tai pitäisikö sanoa mieluummin hautautumaan jonnekin. Minäkin aloin haluamaan asioita. Mitä vähemmän sain, sitä enemmän tavoittelin ja halusin. Jokunen päivä sitten tapahtui kuitenkin hyvin lyhyt ja yksinkertainen yhteensattuma. En tiedä, se saattoi olla ihan väärinkäsityskin. Mutta sillä ei oikeastaan ole  merkitystä, sillä se mitä huomasin avasi kuitenkin silmäni. Kaikki järjestyy kyllä kun keskittyy ensisijaisesti perusasioihin sen sijaan että tavoittelisi koko ajan jotakin.
...
Täs tietty joku voi ajatella että onhan treenaaminenkin asioiden tavoittelua. Tulosten. Ja tavallaan tietenkin onkin. Mutta mun mielestä kaikki millä kehitetään mitä tahansa taitoa luo aitoa tyytyväisyyden tunnetta. Lisäksi, muista en tiedä mut, minä olen ensisijaisesti aina treenaaja. Haluan saada täydellisiä treenejä, en niinkään sen tuloksen tavoittelun takia, vaan sen onnistumisen tunteen takia. Ja kun tarpeeksi usein onnistuu niin siitä seuraa jonkinlaista tulostakin ;) jotenkin mä vain tässäkin aloin keskittymään liikaa siihen tavoitteeseen ja kisoihin. Unohdin elää tässä päivässä ja hetkessä, joten en saanut enää onnistumisen tunnetta täydellisestä päivästä. Nyt on paljon helpompi jatkaa taas eteenpäin
...
Mietin myös paljon eräitä viisaita sanoja siitä miten kannattaisi aina pyrkiä tekemään niitä viisaan mielen päätöksiä ja vastaavasti taas välttää hetkellisiä tunne  mielen päätöksiä.  Näin äkkipikaisena ihmisenä syyllistyn kyllä helposti tunnemielen valintoihin etenkin jos tunne on voimakas. Se saikin mut muistelemaan vanhoja aikoja ja mun päihdeongelmaa. Hitto et olinkin hankala tapaus. En silloin ihan nähnyt sitä miten tehokkaasti työnsin ihmisiä pois läheltäni. Negatiivisuudella. Ja kieltämättä päihteet ovat mulle edelleen sellainen "hankala" alue. Siis ei mua sillain haittaa jos muut ottaa, eikä sekään jos mulle tarjotaan. Minun ihan helppo kieltäytyä. Mutta en kestäisi sitä ongelmaa mun lähipiirissä. Ta no sekin on tavallaan väärin sanottu, sillä totta kai jos mulla olis jotain hyödyllistä apua tarjota lopettamiseen niin totta kai olisin tukena. Tarkoitin ehkä lähinnä sellaista positiivista asennetta päihteiden käyttöön. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan kamppailla poikani kanssa näiden asioiden kanssa. Jis on hslu ja väärä asenne niin mitään ei ole tehtävissä, olen voimaton. Onneksi tähän on kuitenkin vielä ainakin jokunen vuosi..
..
 Joka tapauksessa johtopäätöksenä, mun pitäis keskittyä ensijaisesti enemmän omaan hyvinvointiin eikä vain juosta tässä saatana sokkona asioiden perässä mitä mä vain en kerta kaikkiaan voi koskaan saavuttaa! Luovuttaminenkin on joskus hyvä asia. Kyllä ne adiat mitä elämältä haluaa sieltä löytyy vaikka ei niin kauheasti tavoittelisikaan. Mut siis ennyt tarkoita sitä että pitäisi olla passiivinen missään. Päinvastoin, kannattaa olla aktiivinen. Tehdä mielekkäitä, kehittäviä asioita mistä tulee onnistumisen tunteita. Tutustua oaljon uusiin positiivisiin ihmisiin. Ja ennen kaikkea, viettää aikaa perheen kanssa.
...
Saatan kuvitella, mutta ainakin uskon niin, että oman lapsen kanssa aidosti vietetty aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. ja nämäkin sit on vain mun näkemyksiä eikä vältyämättä mitään faktaa. Enkä tarkoita kirjoituksellani kritisoida tai loukata ketään.  Ja tietenkin mun on helpompi rakentaa ihmissuhdetta lapseni kanssa koska on vain yksi lapsi ja yksi aikuinen. Varmasti tilanne vaikeutuu kun lapsia on enemmän ja kun aikuisia on kaksi. Ja vaikka mun mielestä vanhemmuuden tärkein tehtävä kasvattaa hyvät arvot omaava yksilö joka pärjää elämässä niin kyllä mulle on tärkeää myös meidän välinen ihmissuhde. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde ja vaikka lopputuloksista päätellen olen ilmeisen huono ihmissuhteissa, niin toivon että tämän rakentamisessa onnistun :)
...

vuosi 2014 täräytetty käyntiin!

Loppuvuosi menikin melko kiireisissä merkeissä (edelleen). Ajoluvan sain takaisin kaksi viikkoa ennen jouluaattoa, joten aika tiukasti meni se aika lahjojen hankinnassa. Niinno, enhän mä oikeastaan muille mitään kyllä ostanut kuin Kimille. Oman aikansa sekin kuitenkin ottaa kun juoksee toivomuslista kourassa pitkin kauppoja :D Ne lasten lelukirjat on ihan kiva idea mut niissä on se huono puoli et kun ne on valmistajan painamia niin yhtään ei tiedä että mikä kauppa sit on mitäkin tuotteita tilannut omiin valikoimiinsa. Mun mielestäni ainakin noi isot kauppaketjut voisivat myös painattaa lehtisen mis on kaikki joulun aikaan myytävät lelut. Ei tarvitsisi tukkia tuonne ihmistungokseen katselemaan. Vaikkakin mun hankinnat jäivät viime hetkille niin sain mä nyt onneksi ainakin jotain toivottuja tuotteita hankittua. Aika monet lelut oli jo myyty loppuun. Ilmeisesti moni muukin oli mieltynyt niihin samoihin.
...
Joulu on jostain syystä mulle aina jotenkin masentavaa aikaa. Jotenkin se suunnaton kuluttaminen ahdistaa. Lisäksi se on myös ainut ajankohta kun tunnen itseni hitusen yksinäiseksi. Kaikilla on ne omat jutut ja rutiinit, ollaan perheen kanssa jne jne... Me kun ollaan aina oltu Kimin kanssa kahdestaan niin on sit täytynyt vähän muuta siihen keksiä. Me ollaan aina mun vanhempien luona ja onneksi myös mun veljet käy siellä perheineen. Mutta joulu kun on paljon pidempi aika kuin vain jouluaatto... Mä voisin kyllä lentää vaikka etelään jouluksi :D Mutta onneksi Kimi on niin perinteinen ja aika ihanakin kun se haluaa viettää joulun niiden ihmisten kanssa jotka on sille tärkeitä eli mumman, paapan ja mun kanssa :)
...
Eväiden suhteen ei nyt mitään suunnatonta hehkutusta kyllä tällä hetkellä ole. Toki mulla on nyt muistissa vaan tää tän hetkinen tilanne. Mut jos palataan ennen joulua olevaan aikaan niin olihan mulla helvetin hyvä draivi päällä ;) Sitten alko ruoka tökkimään ja sairastuin flunssaan. Olen nyt pitänyt sit vähän lepoa siihen asti että alkaa taas ruoka maistumaan. Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon tänään alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Jokainen ateria on maistunut hyvältä ja olen itse asiassa ollut nälkäinen. Mietinkin että kannattaisiko pitää vielä huominen kuitenkin lepoa.. Into ois kyllä kova mennä. Pitää vain päättää että kumpi on fiksumpaa ;)
...
Treenien suhteen on kulkenut ihan ok, ei mitään erikoista. Joitain yksittäisiä huippupäiviä on toki ollut. mutta keskiarvollisesti treenit ovat kulkeneet kuitenkin aika hyvällä tasolla. Ja sellaisia paskatreenejä ei juurikaan ole nähty. Mutta toisaalta miksipä olisikaan, kun kerran ruokavalio (tankkaus) on kunnossa. Ajattelin tässä nyt joku päivä ottaa pari maksimisarjaa maastavedossa, normi treenien lisäksi. Ilmoittauduin RAW MaVe kisoihin kuun lopussa. Ihan mielenkiinnosta haluan nähdä millä tasolla mahdan tällä hetkellä liikkua. Kuitenkin olis kiva vielä joskus osallistua ihan voimanostokisoihin. Ja varmasti joskus osallistunkin, vaikkakaan en ehkä tänä vuonna tai seuraavanakaan. Aika näyttää ;)
...
Kehityksestä sen verran että, kun aloitin nämä kujeet kesäkuun puolivälissä painoin noin 55kg. Runsaan pyöräilyn vuoksi paino tippu lähelle 52kg ja nyt sit syksyn aikana ollaan tultu tosta n. 58 kiloon. Senttejä on tullut joka paikkaan, mutta eniten kuitenkin rinnan ympärille. Great! Tosin olen jokseenkin tyytymätön, kuten aina. Kehitystä olisi pitänyt tulla enemmän. En ole joka päivä onnistunut 100% kaikessa. Ja vaikka tiedän että niitä 100% kaikessa onnistumisia ei voi tulla jatkuvasti niin pyrin kuitenkin siihen ja vaadin täydellisyyttä itseltäni ja vain ja ainoastaan sen vuoksi kun tiedän että siihen on mahdollisuus!

Eteenpäin kuin höyryveturi..

On vähän semmonen höyryveturimainen fiilis just treenien ja eväiden suhteen. Skootterilla liikutaan taas vaihteeksi joten aikataulut ovat aika tiukkoja. Toisaalta tykkään tällasesta kun on selkeä päivärutiini kaiken suhteen. Tosin tällä hetkellä valitettavasti on meneillään monenlaista ulkoapäin tulevaa stressitekijää, joihin en voi vaikuttaa. Toisaalta taas en voi myöskään sille mitään että ne vaikuttavat minuun väsyttävästi. Onneksi eivät kuitenkaan (ainakaan) vielä ole vaikuttaneet treenitehoihin. Lujaa menee, syöminen käy työstä ja paino nousee :))
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei  2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä.  Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)

Mielihyvää..??

Mulla on ollut tässä nyt melko paljon aikaa taas mietiskellä. Tai siis periaatteessahan mulla on ollut vähän aikaa kun tohon pyöräilyyn on mennyt niin tuhottomasti aikaa. Mut siis siinä pyöräillessä on aikaa pohtia yhtä sun toista, enemmän ja vähemmän tärkeetä. Tai no, omasta mielestäni mä olen miettinyt vain tärkeitä asioita :P Pääasias tietenkin treenaamiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita...
...
Tossa pyöräillessä mua on tullut tietenkin muita pyöräilijöitä vastaan ja sit siinä väistämättäkin on tullut vertailtua erilaisia pyöräily tekniikoita ja sitä kautta myös sitä omaa lihaksiston käyttöä. Vaikka näin yhtäkkiä vois ajatella et kaikkihan pyöräilee "samalla tavalla" niin se ei kuitenkaan oo ihan niin yksselitteistä. Toki jokainen varmasti käyttää samoja lihaksia saadakseen pyörän liikkeelle, mutta erot tulevatkin siinä, että minkälaisessa suhteessa toisiinsa mikäkin lihas työskentelee ja tietenkin myös lihastyöskentelyn ajoitus. Niinku esimerkiksi mä olen enemmän semmonen takareisipolkija. Käytän ensisijaisesti takareittä voimantuottoon ja toissijaisesti etureiden ulko-osaa. Tietenkin myös pakarat ja pohkeet ovat myös mukana, mutta niiden osuus on selvästi pienempi. Itse asiassa pohkeen osuus on lähes mitätön. Varmaan parhaiten polkee sellanen joka osaa hyödyntää koko lihasrepertuaarin ja oikealla ajoituksella. Samoja asioita mietin myös aina salitreenissä. Keskityn myös paljon aistimaan sitä että mulla olis sama tuntuma vartalon molemmilla puolilla. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ja mun mielestäni myös äärettömän tärkeetä, nimenomaan kehityksen kannalta. Kaikki moninivelliikkeet voi tehdä niin kovin monella eri tavalla. Ajatellaanpa vaikka suorinjaloin maastavetoa, missä aktivoituu melkei kaikki vartalon lihakset. Mulle tyypillinen veto on sellainen missä aktivoituu ensin selän lihakset sitten takareisi ja viimeisenä pakara. Mutta saatan vetää myös niin, että ensin aktivoituu pakarat ja takareidet ja viimeisenä vasta selkä. Mulla ei ole mitään selkeetä mielipidettä siitä kumpi nyt ois sit muka parempi. Tuskin kumpikaan on toistaan parempi, riippuu vain siitä et mitä lihasta haluaa ensisijaisesti kehittää. Sit taas jos ajatellaan maksimisuoritusta niin en tiedä, mutta ajattelisin et tärkeintä on et saa maksimaalisen hyödyn joka lihaksesta!
...
Ja nyt kun mä olen kovan kulutuksen takia ollut tässä jokseenkin nälissäni ja sen ansiosta on tullut niitä monenlaisia mielihaluja niin mä olen muistanut niitä vanhoja juttuja mitkä tässä "elämän normalisoitumisessa" unohtunut. Niin siis lähinnä sitä miten "turmiollista" on se mielihyvän tavoittelu. Kuitenkin se vaan tahtoo olla sellainen loputon kuilu, mitä ei saa koskaan täytettyä. Ensin tulee halu, sit kun sen saa tyydytettyä niin tilalle tulee uusi halu. Ja mun mielestä tää on tyytymättömyyden perusta. Keskittyy enemmän siihen mitä seuraavaksia haluaa, eli siihen mitä ei vielä ole ja lakkaa kokonaan näkemästä niitä asioita mitä on. Kokonaisuudessahan mä olen mä olen perusonnellinen ja tyytyväinen, mutta kyllä mäkin olin jo vähän liikaa tottunut tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Nyt kun tää muutos tuli näinkin radikaalisti, siis siirryin hyvinkin nopeasti melko yksinkertaiseen elämään; lähinnä siis toi mukavuuksien puuttuminen, eli ei autoa käytettävissä ja sit se et kun ei voikaan enää syödä mitään mitä tekee mieli. Eikä siinä mitään, tässä joku aika menee että tottuu ja ehkä se vähän helpottaa kun tietää mitä on luvassa. Olenhan kuitenkin ollut ennenkin tässä tilanteessa ;) Mulla tää esiintyy lähinnä ostovimmana o_O Ei täs nyt mitään ylilyöntejä oo tehty, enkä varmasti teekkään mutta tää on vain merkki siitä että tähänkin täytyy saada joku kontrolli. Mä luulen, että sen takia mulla on halu ostella koska se on tällä hetkellä ainoa "vapaa" asia mun elämässä. Niin siis, ei ole kauaa.
...
Enkä voi kieltää ettenkö olisi käyttänyt paljon ajatuksia myös mun menetettyyn parisuhteeseen. Mun on ikävä. Olin ajatellut asioiden menevän toisin. Mutta niinku monesti jo todettu, että en voi mitään asialle ja thats it. Ponnekkaasti ajattelin silloin suutuksissani että myyn ne sormukset, mutta tuollahan ne on kaapissa ja itse asiassa, mä haluaisin pitää niitä kaulaketjussa... Njääh, mä olen typerys ja nyt tää asia on loppuunkäsitelty. Mä en sano sanallakaan koko asiasta enää ikinä mitään.
...
Niin ja nyt tosiaan mun ajokielto on kärsitty loppuun, kuusi viikkoa meni kuin siivillä ja ihan kiva jaksohan toi loppujen lopuksi oli ;) Oli aika jännä lähteä pitkästä aikaa autoilemaan! Muistin et olin ajatellut siivota sen ajokiellon aikana et on sitten kiva lähteä puhtaalla ja raikkaalla autolla, mut enhän mä muistanut :D No eihän se nyt mitenkään likainen ollut mut vähän pölyinen, hiekkaa lattialla ja vähän ylimääräistä rojua takapenkillä. Olihan se vähän pettymys, mut sit sen kuitenkin korvas se että olin myös unohtanut aika paljon parkkirahaa tuhkakuppiin :D
...
Nyt mulla olis myös paljon kuvia, mutta en kyllä osaa yhtään varmalla sanoa et saanko ladattua niitä.... Mut aikaa mulla on joka päivä nyt vähintään 2,5h enemmän kun ei tarvii enää pyöräillä ja eiköhän toi keittiökin pian valmistu niin ei tarvii enää tiskata käsin ja ruoan laittokin helpottuu. Mullahan on aikaa päivitellä tänne joka päivä :D Jos nyt ketään yleensä ees kiinnostaa :P Ei se nyt oo niin justiinsa ;) Niin joo ja mähän varasin mulle, Kimille ja mun kummitytölle Sofialle hotellihuoneen Helsingistä. Vietetään päivä Linnanmäellä ja sit yövytään siellä hotellissa. Ensin olin huolissani noista mun eväistä et mitä mä siellä oikein sitten syön. Ajattelin et tokihan mä voin koostaa identtisen aamiaisen siellä hotellilla ja ottaa yhden päivän ruoat laukkuun ja sit syödä yhtenä päivänä vähän vapaammin. Laitoinkin Bullille meiliä eilen asiasta. Se ei oo vielä siihen vastannut mutta ei sen väliä koska pystynhän mä noudattamaan sielläkin täydellisesti ohjelmaa, käyn vain ostamassa kylmälaukun ja kylmäkalleja ni saan kahden päivän eväät pysymään kylmässä ;) Niin ja samaan syssyyn voin sit ottaa aamiaisenkin koska kuitenkin siinä hotellin puurossa on sitä suihkutettavaa rypsiöljyä millä kuulemma monissa isoissa keittiössä suihkutellaan kaikki astiat ettei ruoka tarttuisi niihin. Niin ja aika monessa paikassa yleensä on tarjolla 2% raejuustoa eikä rasvatonta. Nyt ei tarvi sitäkään murehtia, problem solved ;)

Viikko taas pulkassa :)

Kauheesti ei oo kirjotettavaa kyllä kun noi kaikki päivät menee tällä hetkellä niin täysin samalla formaatilla. Niin tiukat aikataulut ettei voi tehdään mitään ylimääräistä. Tosin nyt mulla on ollut lepoviikko salilta (onneksi) joten olen ehtinyt siivoamaan ja järjestelemään vähän tavaroita täällä kotona. Siis sen mitä nyt on yleensä pystynyt, kun tosiaan toi keittiö on tossa nyt keskeneräisenä... Mut se mitä olen saanut tehtyä niin on tuonut mulle kyllä suunnatonta iloa kun näen että asiat etenee ja nyt ei oo enää kauaa siihen, että mullakin on normaalit elinolosuhteet kotona! Ja vieläpä kohtuullisen käytännöllisest puitteet, ainakin mun mielestäni ;) Tavaroille on omat paikat ja kaikki on kaapissa. Vaatteet on henkarissa ja lisäravinteille on sopivat kaapit, hyllyt ja korit. Tätä viimeistä ei löydy kyllä yleensä mistään keittiöstä ;) Mut multa löytyy, pian!
...
Mut varsinaiseen asiaan... Niin siis mullahan on nyt ollut tosiaan se lepoviikko, mistä oon kerrankin ollut äärettömän iloinen! Kun aloitin tällä uudella ohjelmalla niin ihan aluksihan musta tuntu et sitä ruokaa oli liikaa, sit alko pyöräilyt ja näin nälkää. Paino tippu pari kiloa, sit nostettiin kaloreita (reilu viikko sit) ja mulla on edelleen ollut nälkä, mut puntarilla mä en ole nyt käynyt. Katotaan sit et miten käy kun alan taas salilla käymään... Mut toisaalta, pian tää pyöräilykausi loppuu joten saattaa olla et tilanne kääntyy päälaelleen sen jälkeen. Tai siis mä uskon ainakin et sit ei tarvii paljo nälkää ajatella, vaan päinvastoin. No, aika näyttää..
...
Erityisen yllättynyt mä olen tän viikon aikan ollut siitä miten mukavaa mulla on ollut olla kotona. Olen todella nauttinut yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Ja vaikka mä olen tämmönen yltiö sosiaalinen ihminen ja viihdyn todella hyvin ryhmässä ja erilasiten ihmisten seurassa niin väsyn sosiaalisista suhteista. Kyllähän mä olen tämän jo pitkään tiennyt et tarvitsen sen oman aikani. Ja niin kai kaikki tarvii, mutta jotenkin musta tuntuu että mussa asuu semmonen pieni erakko sisällä. Ja suurin syy siihen on se, että toistuvasti koen ettei mua ymmärretä. Mut siis nyt kuitenkin kotona tyytyväisenä, omissa oloissa ;)

Kiva sunnuntai :)

Näin aktiivisena ihmisenä mä noin niinku yleensä ottaen en kauheesti välitä sunnuntaista koska silloin ei tapahdu mitään, missään. Mut tänään kuten tossa aiemminkin jo todettu "toimettomuus" tuli ihan sopivaan saumaan :D Tai no, enhän mä nyt ihan mitään tekemättä tietenkään ole ollut, ihan normi kotityöt ja huomisen päivän ruokien valmistus. Nää on niitä asioita mitkä voi lukea samaan kategoriaan ruumiintoimintojen kanssa ;) Niin ja käytiinhän me tosiaan päivällä Kimin kanssa ruokakaupassa.
...
Aamulla kun herättiin meillä oli selkeä suunnitelma siitä miten me mennään klo15 bussilla Seinäjoelle, käydään kaupassa ja tullaan sit kuuden bussilla takas. Tosin me ei tarkistettu bussiaikatauluja vielä siinä vaan sit kun myöhemmin alettiin kattoon tarkemmin aikatauluja niin huomattiin et eihän sinne menekään silloin vaan jo klo11.15 ja sit seuraava vasta klo 18 ja se olis tietty ollut jo liian myöhään. Juoksu jalkaa mentiin tonne tien poskeen ja sit siellä vasta huomattiin että kumpikaan ei tarkistanut et meneekö sekään sunnuntaina... Huoh... No päätettiin sit et liftataan ja jos sattuu et ei olla päästy kenenkään kyydillä ja se bussi sattuu tulemaan niin mennään sit sillä. Ei meidän kovin kauaa siinä tarvinnut seistä kun saatiin kyyti. Takas me tultiinkin sit taksilla. Ohan lisähankaluuksien välttämiseksi ;) Niin ja ostin mä kyllä niin paljon ruokaakin kuin vaan jääkaappiin sopii nyt kun kerrankin olin matkassa jollain muulla kuin fillarilla ;)
...
Kaksi treeniä vielä jäljellä ja sit onkin lepoviikko. Tai siis niin monta päivää kuin tarvitsen ja tässä kohtaa olis hyvä olla rehellinen itselleen ja oikeasti levätä. Ja voin kertoa että tässä kohtaa se tuleekin oikein sopivaan saumaan :)) No en mä jaksa kuitenkaan uskoa että pystyisin olemaan kokonaista viikkoa treenaamatta, mutta ehkä joku 4-5päivää vois olla ihan sopiva. Katotaan nyt vähän et miltä tuntuu. Ja todella toivon että viimeistään siinä kohtaa tää  nälkä alkaa helpottamaan :)) Tai sit täytyy taas lisätä kaloreita. Tilannehan tietty muuttuu sit päinvastaiseksi sit kun tää pyöräilykausi on lusittu loppuun ;)

Kun on tarpeeksi raskasta nousee viikonlopun levon merkitys arvoon mittaamaattomaan!

Oon tosiaan nyt suurinpiirtein mun ajokiellon puolivälissä. Näin yhtäkkiä pitäis kuulostaa helpottavalta ja positiiviselta asialta. Mutta kun alkaa oikein iskemään faktoja pöytään niin työmatkojen puitteissa on kulunut vasta yks kolmannes! Silloin kun se mun kieltoni alkoi niin olin lomalla. Ja vaikka pyöräilinkin päivittäin nää samat määrät niin se oli ihan eri asia kun se polkasta silloin kun halus. Eihän tommonen 15km x2 nyt mikään voittamaton matka ole todellakaan. Mutta tämmöselle aamutorkulle ennen neljää herääminen on myrkkyä. Mä olen yli kymmenen vuotta mennyt kuudeksi töihin (suurimman osan työaamuista) enkä mä siihen heräämiseen koskaan totu. Tuskaa se on nousta viideltäkin mut ennen neljää on jo vähän kohtuutonta. Mut silti noin normiolosuhteissa mä kyllä siitä huolimatta rakastan aamupainotteista työtä. Etenkin koska olen aamu-uninen. Kun herää aikaisin, on niitä tehokkaita tunteja päivässä paljon enemmän ;)
...
Eikä pelkästään se aamuherääminenkään, mut sit kun siihen lisätään jatkuva nälän tunne niin jo alkaa askel muutaman päivän jälkeen painamaan.. Oon ollut nyt ehkä sen noin pari viikkoa liian pienillä kaloreilla. Mun paino on tippunut vähän alle 2kg. Nyt viime viikolla sit energiaa lisättiin ja saas nähdä et riittäiskö se. Ainakaan toistaiseksi ei oo auttanut. Mut tietty siinä menee jokunen päivä ennen kuin kroppa yleensäkään reagoi yli- tai alikaloreihin. Se on aina viikkotason energiat mitä kannattaa tuijotella, halus sit laihduttaa tai lisätä painoa. Tietty siis laskee kannattaa ruoat päivätasolle mut sit se viikon kokonaissaldo niin kulutuksessa kuin tankkaamisessakin on se mikä nostaa tai laskee painoa..
...
Treenit kokonaisuudessaan ovat sujuneet ihan loistavasti. Reisipäivä on ehkä kaikista raskain etenkin näin pyöräilykauden keskellä. Mutta mä toisaalta tää on kuitenkin se mitä mä treenaamiselta haluan. Mä haluan että mulle tulee kuuma, hiki ja väsyn. Tykkään siitä että lihakseen koskee kun ei enää jaksais tehdä, mutta pakko kuitenkin yrittää vielä. Se on kipua mikä alkaa naurattaa :D Toisaalta taas mä en kyllä vastaavasti oo mikään maitohapon suuri ystävä :)) On se ihan jees joskus vetää siihen oksennuspisteeseen saakka mut noin niinku pääsääntöisesti ei niin pitkiä sarjoja kiitos :D
...
Ja koska mä olen äärettömän aktiivinen ihminen niin nukkumisen ja levon merkitys on todella suuri. Tarvitsen unta vähintään 8tuntia, mielellään joskus jopa 9! Se on parhautta ;) Nythän mä viikolla nukun toistuvasti maksimissaan 7h, joten viikonloppuisin ei kyl kauheesti tee mieli valvoa. Ja nyt onkin ollut ihan loistava pari päivää. Kimi tuli kotiin ja ollaan sen kanssa puuhasteltu yhdessä kaikkea kivaa ja otettu myös rennosti :)) Käytiin vähän tangomarkkinoilla ja illalla elokuvissa katsomassa itse ilkimys II. Sit ulkona syömässä, niin siis Kimi söi ja mä join vettä :D Tänään meinattiin mennä Lapualle liikennepuistoon ja vesipuistoon, mut näyttää ainakin näin aamusta niin sateiselta että voi olla ettei päästäkään. Mut ei se mitn, kyllä me sit jotain muuta laatu-aikaa keksitään :) Kiva kuitenkin kun Kimi on kotona. Etenkin nyt kun kaipaan kovasti kumppaniani ja olen surullinen. Olin kuvitellut että ollaan aina yhdessä. Tai siis mä olisin halunnt olla. Mutta valitettavasti mä en voi vaikuttaa toisen päätöksiin tai siihen mitän hän elämältään haluaa. Mut kuten jo monesti todettu, näillä mennään. Aika kuluu ja asiat muuttuu. Ja onhan mulla tässä monenlaista toimintaa, ehkä vähän liiankin monenlaista, et ei ainakaan tekemisen puutetta kyllä tuu! Ja miten mukavia asioita, mä olen innoissani tästä uudesta ohjelmasta ja mulla on suunnitelma jo nyt kisoja varten ja sit on toi keittiö :D Vaikka se ei ihan putkeen mennytkään niin en malta odottaa et se on valmis. Kaiken tekeminen on käytönnöllistä ja helppoa, eikä mun tarvii pitää enää ikinä mitään pöydillä vaan kaikki tavarat on laatikoissa.  Great! :D

Tiukkaa settiä!!

Melkoista kyytiä on ollut taas tää viikko.. Vuorokauden tunnit tuntuvat aika pieneltä määrältä kun pitää joka paikkaa polkasta pyörällä. Tiistaina mä polkasin ensin klo 9 parturiin, siellä menikin sit se kaks ja puoli tuntia. Sieltä kotiin laittamaan ruokaa ja sit taas takas Seinäjoelle, salille. Keskiviikkona mulla oli salilta vapaa, joten pyysin äitiäni kuskaamaan mua rautakauppaan et saan maalia ostettua. Olis ihan hyvä saada täällä kaikki valmiiksi ennen kuin meen töihin. Kuitenkin se keittiö tulee "yllättäen" vaikka mä tiedän tasan tarkkaan et se tulee joko ens- tai sitä seuraavalla viikolla. Kolme päivää periaatteessa aikaa, et kiirekin tässä vielä tulee. Rautakaupan jälkeen tultiin kotiin ja sit me lähdettiinkin Kimin kanssa polkemaan taas takas Seinäjoelle. Mentiin elokuviin katsomaan Man Of Steel. Ja kyllä kannatti! Mun mielestä se oli hyvä leffa, itse asiassa parhaita mitä mä olen nyt viime aikoina elokuvissa katsomassakaan.
...
Tää pyöräily on nyt tietty aiheuttanut astetta enemmän haastetta ton mun ohjelman noudattamiseen. Mutta siitäkin huolimatta olen ainakin toistaiseksi pysynyt täydellisesti sekä eväissä että treeneissä. Semmonen negatiivinen pieni juttu täs kuitenkin on, että ostin tosiaan sillä kauppareissulla uuden vaaàn ja nyt kun olen sillä punninnut niin olen vähän epävarma määristä mitä olen tähän mennessä syönyt. Niin siis eihän se mun vanhakaan vaaka mikään ihan susi ollut et varmasti antoi etenkin tommosiin vähänkin painavampiin määriin oikeat luvut. Mut sit just semmoset alle 10g niin en menis vannomaan et paljonko siinä sit loppujen lopuksi on oikein ollut. Eihän tää nyt näin lyhyelle periodille mikään iso asiaa oo, mutta mä haluan tehdä täydellisesti. Vain se käy mulle. Mun mielestä oikeastaan minkään asian tekemisessä ei ole mitään järkeä ellei tee kunnolla ja kerralla oikein.
...
Tänään sit näyttikin jo vähän huolestuttavalta toi sää et joudunko mä tosiaan veivaamaan kaatosateessa ja ukkosessa. Mut odottelin tässä maltillisesti ja heti kun oli sellanen sopiva sauma niin hypättiin fillareiden päälle ja menoksi. Positiiviseksi yllätykseksi Kimi lähti mun joukkoon vaikka oli niinkin huono sää. Kyllä mulla on hyvä poika. Loistavaa seuraa :D Vaikka mulla tietty matka taittuis paljon nopeempaa kun yksin humuuttaisin kiharat suorana niin mieluummin mä kuitenkin sen kans meen, menee matka rattosammin kun saa jutustella :) Ja myrskyvaroituksesta huolimatta me säästyttiin lähes kastumatta, uskomatonta!! :) Mennessä ei satanut lainkaan ja tullessa sato jonkun verran kun lähdettiin (viivyteltiin  lähtöä vähän et pikkasen rauhottu). Ajateltiin et mennään kaupasta toiseen niin pitkälle kuin mahdollista, odotetaan ja lähdetään heti aina jatkamaan kun tulee vähän hiljasempi sadehetki. Ekan kaupan pihassa odotettiin ehkä n.10min kun sade muutu piskotteluksi ja eiku menoksi. Samoilla päästiinkiin lähes kotiin kun alko sit satamaan oikeesti vähän kovempaa. Mut kastuttiin kuitenkin vain sen verran et vain päällysvaatteet olivat märkänä :) En voi uskoa o_O No kerran näinkin, nice!
...
Valitettavasti sit kun meni niin kauan tuolla reissun päällä niin päivällinen siirty ehkä hieman myöhälle; klo 21 :O Iltapala tulee siis nautittua puolen yön aikaan vasta... Nooh, onneks ei tarvii aamulla töihin kuitenkaan Niin ja olis mulla sit vielä tämmönenkin juttu:
http://www.suomenvoimanostoliitto.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1247&Itemid=47

Ja täs nää kisat sit mistä rangaistus lankesi:
https://www.youtube.com/watch?v=Jj5YNFH-oxE
Mutta tästä sitten lisää kun mulla on enemmän aikaa kirjoitella. Ellen sit oo jo unohtanut koko juttua.. Mulla kun on vähän taipumusta siihen et asiat tuppaa unohtumaan sitä mukaa kun mun mieleni vaihtuu. Se on toisinaan vähän rasittavaa. Onneks ei raskasta kuitenkaan, ei se voi olla kun ei kerran muista :D Mut ehkä mäkin vielä joskus löydän jostain sen stabiilin olotilan, ken tietää. Toivoisin ainakin niin ;)

Ala- ja ylämäkeä..

 Keskiviikko oli taas jokseenkin alavireinen, en saanut aikaiseksi oikeastaan mitään. Eväätkin meni vähän sinne päin. Kauheesti olis tehnyt mieli mennä salille mut onhan se lepopäiväkin joskus pidettävä. Nää alakuloiset päivät saa mut odottaamaan entistä enemmän sitä mun ohjelmaani fitfarmilta, et saan jotain muuta ajateltavaa. Jotain mihin paneutua. Torstai olikin sit ihan toista maata. Päätin jo aamulla et **ttu niin tästä tulee hyvä päivä. Nousin kohtuullisen hyvissä ajoin; hieman seitsemän jälkeen. Tiskasin, pesin pyykkiä ja söin aamiaisen. Valitettavasti ei edelleenkään oikein maistunut. Söin pelkän raerahkan, mut ei voi mitään, näillä mennään. Sit mä starttasin kärppänä hakemaan mun fillaria Seinäjoelta RistonPyörähuollosta. On muuten viimosen päälle hyvä korjaamo, suosittelen!! Ajoin siis autolla sinne ja sit fillarilla takas. Vastatuuli oli mut mikäs siinä oli polkiessa kun aurinko paistoi, nautin :)) Matkaahan siinä kertyi n.16km ja aikaa kului 35min. Ei paha. Olin yllättynyt siitä kun en oikeastaan väsynyt lainkaan, en edes hengästynyt. KUitenkin toi aerobinen puoli on viime vuosina jäänyt vähän vähälle... Matkalla mä join pullon ED green lightia ja kotiin päästyäni söin taas purkin proderahkaa. Sit bussilla taas takaisin Seinäjoelle hakemaan autoa.

Lounaan mä nautin thaimaalaisen ravintolan seisovasta pöydästä. Se on mun mielestä ehkä parasta ruokaa ever! En vain tykkää kauheesti käydä siellä sen takia kun siellä ruokailun jälkeen menee koko vaatekerta pesuun. Paitsi jos riisin haju ei häiritse. Riisi kyl tuoksuu hyvältä ennen ruokailua mut kyl mä kuitenkin ite tuoksun mieluummin joltain muulta kuin riisiltä... Niin ja olin iloinen että ruoka yleensäkin maistui. Mitä järisyttävää annosta ei tullut syötyä mut pääasia et jotain kuitenkin.

Päivällä me heitettiin sit Kimin kanssa n. 7km lenkki fillareilla. Ite siis poljin kaikkineen noin 25km. Ei mikään päätä huimaava määrä mut tästä on hyvä aloittaa. Voin sanoa, että perse on kyllä hellänä kun en oo pitkään aikaan pyöräillyt. Yhtään. Kuitenkin täs nyt täytyy vähän sitä tuntumaa hakea et jaksaa sit heinäkuussa kulkea töihin. Se on kuitenkin lähemmäs 20km yhteen suuntaan niin ei sitä ihan kyllä heittämällä kuljeta. Ottaen sit vielä huomioon muu treenaaminen ja ruokavaliot sun muut. Siitä ei kyllä ainakaan haastetta puutu. Ei tarvii paljon ylimääräisiä ajatella.

Päivälliseksi papuja, kukkakaalta, pastaa ja kananlihaa. Päivällisen jälkeen salille treenaamaan selkää. Olisin kernaasti ottanut taas jalat, mutta pyöräilyn jäljiltä oli oudokseltaan pakarat niin hellänä että olis jäänyt kyllä tehot melko heikoiksi. Ja tuntuhan se väsymys maastavedossakin. En kirjannut treenejä ylös, sillä olin vähän myöhässä aikatauluista. Maastavedon otin kuitenkin 8x90kg, 3x6x110kg, 3x5x120kg. Olisin ottanut vähän isommalla raudalla mutta pyöräilyn jäljiltä pakaroiden ja takareisien väsymys näkyi tässäkin. Muuten sainkin kokonaisuudessaan todella hyvän treenin.

Salilta päin mentiin sit Kimin säbätreeneihin. Näin kesällä pidetään vähän vapaampia treenejä, tarkoituksena viettää yhdessä aikaa ja parantaa joukkuehenkeä muidenkin lajien puitteissa. Ja mikä mukavinta, vanhemmatkin saavat osallistua ja sehän sopii mulle. Love it!! Tällä kertaa pelattiinkin sit jalkapalloa sellasessa pienellä, aidatulla kentällä. Ei se mitään helppoa ollut :D Aika helposti tuli kaikille semmosia överivetoja, vaikka miten yritettiin kontrolloidusti potkia ;) Kivaa oli, mä rakastan joukkuelajeja ja etenkin pallopelejä. Paitsi lentopalloa... Niinno, jos oikein tarkkoja ollaan niin mähän rakastain melkein kaikkea urheilua ;) No mut taas tuli vähän damagea... Potkaisin vahingossa jotenkin varpaan päällä palloa ja siitä kiitokseksi mun varpaan kynsi taittu ja lohkes vähän liian syvältä. Lisäksi samaan (oikea) jalkaan tuli kolme rakkoa jalkapohjaan ja yksi kantapäähän. Vasemman jalan sisäreunan nivelsiteet venähtivät uudelleen. Tai siis, eihän ne olleet vielä ehtineet ees parantuakaan, mut nyt mentiin taas toipumisessa taaksepäin. Ois pitänyt teipata se nilkka. Eikä tässäkään vielä kaikki; Sain vielä kaupan päälle lisää nestettä oikeaan polveeni minkä ansiosta menetin yöuneni, plus en päässyt enää aamulla lainkaan kyykkyyn. Vanhuus ei nähtävästi tule yksin. Ja paskat, tää tilannehan johtuu kirkkaasti siitä kun ei tuu tehtyä tommosta liikettä enää juuri koskaan. Jos säännöllisesti kuormittaisn niin silloin nivelet kestäis paljon paremmin. Toki täytyy nyt vielä tunnustaa se että, tilannetta ei suinkaan helpottanut se että pelasin sandaaleilla. Nooh, seuraavalla kerralla sit teipit nilkkaan, tuki polveen ja lenkkarit jalkaan :P

Ei riittänyt että pääsin mittelöstä puoli kuolleena kotiini, vaan mun ihana ja näppärä puhelimeni oli avannut ihan itse näppäinlukkonsa (taas) ja yrittänyt vaihtaa PIN-koodia. En päässyt valikosta eteenpäin, joten sammutin puhelimen ja laitoin uudelleen päälle. Ja kuten arvata saattoi, meni puhelin PUK-koodi tilaan. Onneksi se on kuitenkin aika helposti netistä saatavissa, mut silti ärsytti tommonen ylimääräinen vaivannäkö. Ja sit vielä kun huomasin et puhelimeni oli soitellut sinne sun tänne ja vielä pahempaa, lähetellyt viestejä (mm. pusuhymiöitä) erinäisiin numeroihin. Voin kertoa, en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa ;)

Josko tästä kuvasta aloitettaisiin tää mun taival fitfarmilla. Aika helppo ois toi asento ottaa säännöllisesti kuvia et näkis vähän sit sitä kehitystä ;)

Tiistai 04.06

Nousin taas liian myöhään, tavoite kun ois nousta joka aamu klo 05-06. Ihan kohtuu aikaan kuitenkin eli 07.15. Kävin kävelyllä (vain 15min) siinä ajatuksessa että ois enemmän ruokahalua sit siihen aamupalaan, mut ihan turhaan. Suurin osa ruoasta jäi taas syömättä prkle. Sen sijaan pullo ED green lightia maistui sekä 250ml tölkki prodejuomaa.. Lounaaksi vähän ennen puolta päivää jauhelihaa ja papuja. Ei mikään järin iso annos tämäkään. Yhen aikaan nappasin pump-kapselit ja sit klo 14 salille kera No.xplode! Niin ja otin mä buranaakin ennen treeniä ettei toi jalka vaivais joka liikkeessä. Noin yleensä ottaenhan tää on vastoin mun periaatteita. Pitäis hoitaa ongelma kuntoon eikä vain sivuuttaa sitä. Tai no, mähän olen tällä sektorilla siinä mielessä aika huono esimerkki et mähän en lopeta treenaamista koskaan! Mutta en myöskään kannata sitä, että vammautunutta osa-aluetta tulis kauheesti rassatakaan. Täähän kuulostaa vähän ristiriitaiselta, mut mulla on sellanen nyrkkisääntö et sitä tehdään mitä pystytään. Tosin mun saattaa joskus olla vaikea tunnistaa niitä kivun rajoja et koska olis syytä lopettaa. Silloinkin kun mulla murtui se käsi niin kyykkäsin vain loppuun, tein raa`at rinnalle vedot ja muut apuliikkeet. Sittenhän mä menin vielä samana päivänä illalla vetämään penkkitreenin. Siinäkin tein kaiken muun, mut sit kun viimesenä liikkeenä oli tempausvala niin se oli pakko jättää tekemättä koska en pystynyt. Aamulla menin töihin ja vielä siinä kuvitelmassa et pelkkä mustelma...  No joo, ehkä mä jotain siitä opin. Lievä ehkä. No mut siis niin, jotain tolle jalalle nyt kuitenkin täytyy tehdä. Enemmän venyttelyä ja sanoisin et potkutreenit ja trampoliinihypyt vois tehdä terää ;)
...
Normi kyykkyä mä en edellenkään pystynyt tekemään joten sen ehdoilla sit mentiin:
*Etukyykky 8x50kg,3x8x60kg
*Syväkyykky kiskolaitteessa 4x10x50kg
*Askelkyykky käsipainoilla 4x16x25kg
*Jalanojennus 12x60kg, 10x65kg, 2x10x70kg
*Pohjeprässi 110kg x12, x10, x9, x9
*Pohjelaite 4x16x20kg
Joku hermo sielä varmaan painaa, koska en pysty nukkumaan vasemmalla kyljellä lainkaan. Heti alkaa vihlomaan koko lantion seutua. Sit mä huomasin tossa jalanojennus laitteessa et en pysty avaamaan vasenta jalkaterää yhtään ulospäin. Ei se siis mitään kipeetä ota, mut joku kinnaa vastaan just lantion seudulla niin paljon että se vaan ei aukee. Jotain lämpösalvaakin tää tilanne vaatii. Onneksi eräs tuttavani lupasi myydä sellasta Virosta tuotua tosi tehokasta linimenttiä mulle. Olen kokeillut sitä joskus ja se on kyllä hyvää. Harmi kun en itse muistanut koko asiaa kun juuri kerran Tallinnassa kävin. Mutta erittäin iso kiitos hänelle jos vain häneltä sitä saan. Sen voimin varmasti alkaa taas kyykkykin kulkemaan ;)
...
Salin jälkeen mä join palautumisjuomaksi tällä kertaa GainomaxRecovery vadelman. Vitsi se on hyvää, maistuu ihan pehmikseltä. Etenkin silloin kun ruokavaliossa ei ole juurikaan sokeria ;) Normistihan mä käytän sitä HTRrää, mut Fast on uusinut tuotevalikoimaansa ja pakkauksia niin en enää tiedä sit onko heillä vastaavaa tuotetta. Enkä muutenkaan taida nyt tehdä mitään hankintoja, koska en tiedä miten tarkkaa noiden lisäravinteiden kanssa sitten on kun aloitetaan uusilla kujeilla. Gainomaxin lisäksi söin 250g pensasmustikoita. Sit joskus kuuden aikaan vasta lounas mikä koostui jälleen jauhelihasta, pavuista sekä lisäksi pastasta. Iltapalaksi 2purkkia proteiinirahkaraetta. Ei mikään kauheen onnistunut päivä tämäkään eväiden suhteen, mutta eiliseen kuitenkin merkittävänä parannuksena se, että en pitänyt kovin pitkiä taukoja ruokaluiden välillä. Toki liian pitkiä vieläkin, mutta ei sentään 8h kuten toisinaan. Ennen iltapalaa me käytiin pikkasen pyöräilemässä että mieli piristyis. Aika kevyttä polkemista ja vain noin 4km. Mutta pihalla olo tekee aina hyvää ja lisää perushyvinvointia.
...
Nyt kun olen taas kirjaillut ylös näitä tekemisiäni, niin olen huomannut olevani kyllä melko tehoton. Toki mulla on nyt myös paljon enemmän aikaakin kuin normaalisti koska olen lomalla. Mutta enivei, pelkkä oleminen tekee mielestä tylsän ja vähentää onnellisuutta. Mulla menee paljon aikaa kaikenlaiseen käymiseen. Eli periaatteessa ajelen ihan liikaa tässä edes takaisin vaikka voisin käyttää senkin ajan hyödyksi. En vain jotenkin osaa tällä hetkellä olla hyödyksi. Tuntuu tyhjältä ja hyödyttömältä. Katson myös telkkaria enemmän kuin vuosiin. Ehkä jos kirjaisin ylös niin saattaisin yllättyä tuntimääristä/vko.
...
Täytyy taas yrittää laittaa täydet kieltolait päälle viimeistään sitten kun alkaa se uus ohjelma. Tarkoittaen sitä et kaikki mikä tuottaa hetkellistä mielihyvää on kiellettyä. Eli siis kaikki "herkut", mikä luultavasti sisältyy myös ohjelmaani, on kiellettyä. Sit tietenkin päihteet ja tupakka. Niin ja seksi luonnollisesti myös. Näiden minkään osalta ei siis mitään järisyttävää muutosta ole tulossa. Noi myrkythän ei oo kuuluneet pitkään aikaan enää mun elämään. Herkkuja en juurikaan ole nytkään syönyt, eli pieni muutos siihen kun siirrytään nollatoleranssiin. Ja mitä tohon viimeiseen kohtaan tulee niin sama tilanne mikä on vallinut tässä jo jonkin aikaa saa vain loputtoman jatkumon. Lisäksi telkkari ja tietokone pitäis saada jonkinlaiseen kontrolliin. En vain ole vielä keksinyt miten ratkaisen sen. Aika näyttää mihin suuntaan tässä oikein lähdetään menemään. Sen mä kuitenkin sanon, että tänään oli pitkä, raskas ja ankea päivä. Jos mulla olis enemmän hyödyllistä tekemistä niin en ehtis niin kauheesti miettimään et mitä mun olis pitänyt tehdä toisin. Asia on kuitenkin jo loppuun käsitelty, ei se siitä miettimällä miksikään muutu. Ahdistan vain oman mieleni. Ja kuten kaikki tietää et stressi aiheuttaa kataboliaa ja sitähän me ei haluta... Mutta huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet. Kuitenkin mä itse rakennan sen oman päiväni joten jos vaikka vähän paremmalla asenteella heti aamusta!

Eka "uus" viikko takana :)

 No niin, nyt on eka "uusi" treeni viikko takana ja voin sanoa, että hienoa on ollut. Mahtava treenata kun ei tarvii enää miettiä niin kauheesti vaan voi luottaa siihen, että valkku tietää tehdään. Tai siis, ainahan mun mielestä sitä tuntumaa pitää hakea ja miettiä niitä teknikoita et saa mahdollisimman optimaalisen hyödyn siitä omasta treenistä. Mut siis mä tarkoitin lähinnä sitä et kun mä olen tähän asti ite laatinut omia ohjelmia ja olen muutenkin "itse oppinut" harrastaja ja kokemustakin on aika hintusti niin silloin se luottamuskin siihen ohjelmaan on ihan eriluokkaa. Silloin joutuu (edellä mainittujen asioiden lisäksi) miettimään myös sitä ohjelman toimivuutta ja sitä et miten sitä si mahdollisesti pitäis muuttaa...

Viikon treenit ovat siis tässä: viikonloppuna olin siellä Kotkassa ja siellä vedettiin Kyykky: 80-5, 90-2x4, 100-2x3 ja 90-3, penkki 45-2x5, 50-5, 55-2x3, 60-2x2, 50-5 ja kapea veto 90-6, 100-2x5, 110-2x3. Kaikkien liikkeiden apuliikkeet tietenkin myös, mutta niistä enemmän joku toinen kerta :)

...

Tiistaina mä kävin ensin heti aamusta vähän hölkkäämässä n.40min ja päälle vedin kunnon venyttelyt. Ja voin sanoa etten varmaan koskaan ole ollut näin jäykässä kunnossa. Toisaalta se kyllä kertoo vain sen et mitä asioita on tullut treenattua liian vähän. Kuten aiemmin jo monesti todettu: VENYTTELYÄ. Niin siis mä tein selin makuulta jalkojen heittoja pään yli enkä saanut varpaita koskettamaan lattiaan. Edes polvet koukussa :O Saati jos mä yritin suoristaa jalkoja niin oikean jalan pohje, takareisi ja pakara pistivät kyllä aika kivasti vastaan. Käytin venyttelyyn noin 30min ja sainkin sillä merkittävää edistystä, kääntyy taas pää paremmin oikealle ;) Sit mä kävin puolen päivän jälkeen piiiiitkästä aikaa uimahallissa. Hypin ponnarilta vain muutaman kerran ja uinkin vain 300m. Tää vaatii taas jälleen totuttelua :O

...

http://www.youtube.com/watch?v=hz-qRD04Zgg&feature=youtu.be&noredirect=1
Illalla sit suunta salille, jeah <3 Vuorossa harjoitus nro3: Maastaveto suorinjaloin 20x20, 10x50, 3x5x70, Box-kyykky 20x20, 8x50, 3x6x80. Ylätalja 3x8x40. Vatsat tangolla (tästä ensiviikolla kuvamateriaalia) 4x8x25. Vatsarutistus toinen jalka koukussa 3x8. Treenin päälle ykköspalkkari eli HTR ja illalla aikaisin nukkumaan. Tosin mua edelleen piinaa unettomuus, mikä jonkin verran häiritsee tätä mun kokonaisuutta. Jos ei tää ongelma ensiviikon aikana ratkee otan avuksi taas melatoniin. Kuitenkin uni on ravinnon kanssa avain asemassa jos halutaan saada maksimaalisia tuloksia! Keskiviikkona mä polkaisin reippaana fillarilla töihin eli n.5km yhteen suuntaan :) Kun nyt nää kelit tästä vähän paranee vielä niin pääsee joka päivä nauttiin sit hyötyliikunnasta joko fillarilla tai rullaluistimilla ;)
...
Torstaina olikin sit vuorossa harjoitus nro4 eli kapea penkki 2x10xtanko, 5x40,5x50, ojentajatalja 10x25, 3x3x30, pystypunnerrus 3x10x12,5, ranskalainen 3x10x30, viparit sivuille 10x3, 10x4, 10x50 ja hauiskääntö 2x10x10, 10x80.
Erittäin hyvä viikko takana, olen innoissani uudesta ohjelmasta :) Uskon ohjelmaani, uskon valkkuuni ja uskon itseeni sekä mahdollisuuksiini. Oikeilla asioilla saadaan oikeita tuloksia ja päästään lähemmäs tavoitteita ja unelmia :) Ja vaikka monien asioiden yhteensovittaminen on toisinaan vaikeaa niin kaikelle on oma aikansa ja joistan asioista täytyy välillä luopua, ellei lopullisesti niin ainakin hetkeksi. Mähän pyysin töissä siirtoa toisiin työtehtäviin, ettei mun tarvitsisi tehdä iltavuoroja eikä viikonlopuja. Asia luvattiin käsitellä kevään aikana ja olen iloinen että sain jäädä nykyisiin työtehtäviini ja siitä huolimatta sain vapautuksen iltavuoroista. Tämä tuo suunnatonta helpotusta kokonaisuuteen. Merkittävintähän tässä on se, että Kimin ei tarvii olla enää niin paljon yksin kotona kuin mitä se on tähän asti ollut ja sen myötä monet stressiä aiheuttaneet hankaluudet/kustannukset jäävät pois. Ja muutenkin mielestäni noin pienen lapsen ei tarvisi olla niin paljon yksin kuin mitä poikani on tähän asti ollut. Negatiivisena puolena näkisin tässä työtehtäväni säilymisessä sen, että viikonlopputyö mulle kuitenkin vielä jää. Mutta aika näyttää kuinka suureksi rasitteeksi se sitten jää nyt kun toi iltavuoro (joka kuitenkin on elämässäni tällä hetkellä se isoin ongelma) jää pois. Aika näyttää mikä painaa vaakakupissa mitenkin paljon ja miten nää asiat sit ratkaistaan.
...
Ai niin, mä en oo nyt muistanut kirjata alkulämmittelyjä ylös ollenkaan. Enkä mä siis jatkossakaan aio niitä joka kerta raportoida mut siis aina silloin tällöin vähän suuntaa antavasti et mitä kaikkee mä teen ja miten kauan kulutan siihen aikaa :) Samoin eväiden ja lisäravinteiden suhteen kirjottelen silloin tällöin. Ne kun kuitenkin on pääsääntöisesti sitä samaa peruskauraa niin turha niitä on jatkuvasti tänne näpytellä ;)

Back in business :D

Kauheen nopsaan on taas viikko vierähtänyt kun on ollut niin monenlaista toimintaa. Salilla oon huhkinut innokkaasti systeemillä 2-1-2 ja eilen alkoi sit kevyt viikko. Olenkin jo sit seuraavan 4viikon periodin ohjelman jo suunnitellutkin, mut katotaan nyt tuleeko siihen vielä muutoksia. Olen huomenna menossa leirille Pietarsaareen ja tarkoitus olis sit siellä kysellä vähän lisää niistä treenaussysteemeistä. Tällä hetkellä omasta mielestäni treenit ovat lähteneet rullaamaan aika kivasti. Tekniikoiden kanssa on edelleen hankaluuksia etenkin silloin kun lastataan tankoon paljon rautaa. Kyllähän se oikee tekniikka alkaa sieltä pikkuhiljaa tulemaan kun vain tulee enemmän niitä toistoja treenikertoja sillä oikealla tekniikalla.

Niin siis mulla on aika iso osa tästä viikosta kulunut siihen mun yhden asunnon välitystoimintaan. Se vapautuu elokuun alussa ja tarkotus olis sit siihen mennessä löytää siihen soppelit asukkaat. Asunnon ilmoitus on nähtävissä http://tori.fi/etela-pohjanmaa/Ok_talo-keskustassa_mutta_omassa_rauhassa_2531489.htm?ca=6&w=1

Kiinteistö on hyväkuntoinen ja juuri peruskorjattu. Kiinteistössä on paljon kuutioita korkeiden huoneiden ansiosta, jolloin lämmityskustannuksetkin ovat jonkin verran toisentyyppistä omakotitaloa hintavammat. Tämän vuoksi pyrin pitämään vuokran keskitasoa alhaisempana.

No mut takas siis varsinaiseen asiaan. Tässä on siis melko tehokas vatsalihastreeni :) Tällä hetkellä en vielä pääse kuin noin puoleen väliin kun poweri loppuu. Tavoitteena on siis päästä ihan muutaman sentin päähän penkistä ;) Ja kuten tossa jo alussa mainitsinkin niin treenit ovat lähteneet kulkemaan aika kivasti. Muuta hyvää ei sit oikeestaan olekkaan sanottavana.. No ei vaan, toi nyt oli taas vähän kärjistetysti sanottu :D Aika harvoinhan mä tollai "negatiivisesti" ajattelen, tai siis itse asiassa en koskaan. Mä vain totean mitkä asiat eivät ole "kunnossa" ja sit pyrin korjaamaan ne. Ilman mitään sen suurempaa "vitutusta" ;) Niin siis eväiden suhteen ilmassa on ollut todellista kontrolloimattomuutta, söin peräti makeisiakin yhtenä päivänä :D

En voi kuitenkaan tätä ongelmaa korjata ennen kuin saan varsinaisen ongelman ytimen kuntoon. Eli mulla on unirytmi ihan sekaisin. Askartelen ja tuherran jos jonkinnäköisiä juttuja ensin puolille öin, sen jälkeen vielä luen jotain ainakin klo 01-02. Ja sen jälkeen mua jostain kumman syystä alkaa vielä ahdistamaan enkä saa nukuttua. Usein lipsuu tonne 03-04 kun vielä kuikin kelloa ja sit vastaavasti taas tietenkin tulee nukuttua aamulla myöhälle. Näin ollen myös ruoka-ajat ovat mitä sattuu tai siis itse asiassa niitä ei ole ja sen takia sit tulee myös syötyä vähän mitä sattuu. No tää on nyt tässä mulla työn alla ja tavoitteena olis syksyyn mennessä saada siirrettyä pikkuhiljaa tuntia kerralla toi nukkumisaikataulu 21-05 :))

Sit mä ajattelin vielä loppuun vähän "avautua" kun kuulin että tätä mun blogia on kuulemma "paremmissa" piireissä mollattu :D No joo, eihän toi nyt mulle mikään raskas uutinen oo, koska ei mun ole tarkoituskaan ketään miellyttää ja julkaista sellaista tekstiä mikä keräis mahdollisimman paljon lukijoita. Varmaan monet jotka myös treenaa niin kaipais enemmän just kuvia, sarjamääriä ja kiloja. Olen mä joskus niitäkin kyllä julkaissut, mutta en periaatteessa halua ainakaan kovin usein niitä laittaa. Mitään salaisuuksiahan ne ei tosiaankaan ole, enemmän on kyse siitä että mielestäni jokaisen pitää kehittää se oma tapa treenata. Ei voi kopioida toisen treeniohjelmaa, ainakaan siis jos haluaa treenata tehokkaasti. Kuitenkin kaikilla kun on erimittaiset raajat ja vähän eritavalla muodostunut lihaksisto. Mut siis näähän on vain mun toteamuksia ei mitään ehdotonta faktaa. Mut siis asiassa kuin asiassa mun mielestä muutenkin ymmärrys on aina tärkeämpää kuin kopiointi tai ulkoa opittu.

Mulle treenaaminen tarkoittaa elämäntapaa ja jatkuvaa kehitystä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Haluan treenata kaikkea elämiseen liittyvää paremmaksi koska haluan voida hyvin ja olla onnellinen ja suoda sitä samaa mitä suurimmissa määrin myös ympärillä oleville ihmisille. Näin ollen olisi mun mielestä sangen yksitoikkoista kirjoittaa vain salilla saavutetuista tuloksista. Mutta, mitäs sitä toisaalta perustelemaan. Mä kirjoitan mitä mä haluan ja ne lukee ketä oikeesti kiinnostaa ja jotka mahdollisesti (toivottavasti) voisivat saada edes pientä uskoa siihen, että itse voi vaikuttaa melkein kaikkeen. Äitini sanoin lopetan tähän "maailma on täynnä mahdollisuuksia, vain taivas on rajana" :D