Mainio keskiviikko :D

Normi työpäivä 06-14 ja sieltä suoraan salille tekemään selän, haukkarit ja pohkeet :D Menossa keltainen viikko eli toistoja 12-16.. Treenit lähti vähän ehkä nihkeästi, mutta parani koko ajan loppua kohti :D Erityisen hyvät puristukset löytyivät haukkareille. Tänään huomasin ensimmäisen kerran, että myös paidat alkavat olemaan pieniä. Housuista mulle ei enää sovi kuin kolmet ja kaikki hihalliset t-paidat ovat pieniä.. Nyt alkaa toi painonnousu ahdistamaan todenteolla, saa nähdä kuinka tässä käy... Salin jälkeen kotiin, Kimi kyytiin ja uimaan. Uin 1,2km/20min, melko tyytyväinen olen ;) Lisäksi ponnarilta tuli taas hypittyä, I love it! Vähän kyllä harmitti kun jäi uimalasit kotiin, mun silmistä on tullut niin yliherkät... Nytkin mulla on silmät ihan punaiset ja siellä hallilla niitä kutitti enkä nähnyt kunnolla. Lisäksi mulla tuli vähän korvat kipeäksi kun lupauduin sukeltamaan yhdelle pikkutytölle avaimen sieltä syvästä päästä ja kun mulla ei oikein korvat kestä sitä painetta. Mut kun en oikein voinut olla auttamattakaan.. Blogia kirjoittamassako??? Njääh, mä varmaan täyttelen jotain muistiinpanoa kun on noin muka vakava ilme pärställä :P

Normi aamiaseni.. munia tässä on nyt vain kaks kun olin jo ehtinyt kaksi syömään... vitamiinit sekä pikapuurohiutaleita ja kylmää maitoa. Niin ja siis noista munista mä syön muuten vain valkuaiset paitsi yhdestä kaiken.

Vihdoinkin puhallusvillat tuli :D Nyt tarvii enää saada lämmitys valmiiksi niin ehkä me sit pärjätään vähän paremmin talvella jos ei yön aikana jäädy vesi lasiin :D Etenkin jos tulee kovin kylmä talvi niin onhan se lämmitys hyvä olla olemassa :D

Kyllä noi pajut tosta vaan pikkuhiljaa vähenee :D Melkein jo tie näkyy... onhan sit tosiaan vielä se takapihakin raivattavana. Mutta paljon tosiaan saatiin Miran kanssa aikaiseksi sunnuntaina, kiitos hänelle siitä :D

Tiistai, vapaa!

Pikkasen oli raskas päivä, jostain kumman syystä :/ Olin väsynyt ja nälkäinen koko päivän. Mä en ymmärrä kun mun nykyään on koko ajan nälkä. Vaikka syön ihan tajuttomasti lisäravinteita ja tietty oikeaakin ruokaa niin tuntuu ettei se riitä millään.. Öisinkin herään syömään. No muutenhan se ei hirveesti haittaa, mut hampaat kärsii :( Mutta onhan mun painokin kyllä noussut, tällä hetkellä iltapaino 58 ja aamu- 57..

Mitään varsinaisesti hyödyllistä en tehnyt koko päivänä. Tai no siis Kimin ehdoilla mentiin tää päivä. Onhan sekin tavallaan hyödyllistä :D Me käytiin mäkissä katsomassa Ronald McDonaldia ja täytyy myöntää, että oli kyllä löydetty oikea mies siihen rooliin :D Teki loistavia temppuja ja oli kaikin puolin viihdyttävä mies :D Harmittaa oikein kun se kamera jäi taas kotiin, olisi tullut mainioita kuvia ;) Sit me käytiin Thaimaalaisessa syömässä, siellä oli seisova pöytä. Nyt kyllä täytyy kyllä valitettavasti antaa vähän miinuspinnoja myös sille mun lemppariraflalle. Melkein kaikki ruoat oli loppu, paitsi siis riisi. Olihan siellä joskus ollut valikoitavana myös kananlihaa ja cashew-pähkinöitä, mutta nyt siellä oli enää pelkkä liemi, muutamia sattumia lukuunottamatta. Myös naudanlihaa oli kovin rajallisesti. Koitin kyllä sieltä sit onkia kaiken mikä irti lähti. Pääasiassa kuitenkin vatsani täyttyi riisistä. Kotiin tullessa kävin vielä hakemassa prisman kalahyllystä lohta.

Whups kun aika kiitää kun on paljon tekemistä :D

Viikonloppu oli ja meni niin etten paljon ehtinyt ees huomaamaan. Itse asiassa mä en launtaina tehnyt oikeastaan mitään kun oli pe jäljiltä paikat niin kipeät. En meinannut päästä sängystä ylös, loistavaa :D No ei sentään ihan kokonaan loistavaa... Mulla on nyt parin viikon aikana selästä yks nikaman väli taas kipeytynyt jostain kumman syystä. Se on ollut silloin tällöin herkkä tulemaan kipeäksi sen jälkeen kun kaaduin Tropiclandiassa selälleni sementtiportaaseen. Kivasti meni selkäranka portaittain sitä kulmaa pitkin ja otti niin kipeää et meinas taju lähteä. Sit mulla olikin loppuajan melko huono olo, pyörrytti ja vähän oksetti. Kun me päästiin kotiin nukuin kevyet neljän tunnin päikkärit ja silti illalla väsytti ja sain ihan hyvin mukuttua yölläkin. En hölmö käynyt silloin lääkärissä ja nyt sse ajoittain oireilee :/ Me käytiin myös testaamassa Rossossa uusi ruokalista ja valitettavasti se oli pienehkö pettymys. Mielestäni tarjonta oli supistunut entisestään... Annos minkä mä söin oli kyllä kohtuullisen edullinen ihan okn makuinenkin. MUTTA, olimme siellä 2,5 tuntia vaikka emme ottaneet mitään alkupaloja emmekä myöskään tilanneet jälkiruokaa emmekkä mitään juomia. Toisin sanottuna jouduimme odottamaan ihan helvetin kauan. Päätimmekin olla hetkeen aikaan menemättä..

Sunnuntai oli vastaavasti taas äärettömän tehokas päivä :D Eräs ystäväni tuli kaveriksi raivaamaan pajukkoa ja saatiinkin aika kivasti aikaiseksi, kiitos hänelle siitä ;) Kyllähän siinä työt luistaa kun on hyvää seuraa :D Sit vielä illalla lähdettiin käymään salilla treenaamassa etureidet, vatsan ja pohkeet. Mieleni teki kyllä skipata koko treeni koska raivassahan varressa roikkuminen kuitenkin on ihan kohtuullisen tehokasta sekin. Mutta koska siinä tulee sitä puu putua ja moskaa joka paikkaan niin oli pakko lähteä käymään suihkussa. Itse asiassa se moska melkein vaatis saunomisen että tulis iho kunnolla puhtaaksi. Ja nyt vielä kun mulla on muutenkin noita iho-ongelmia niin vähän rasittaa kun ei oo sitä saunaa..

Maanantai olikin aivan täydellinen päivä, kuten yleensä :P Vaikka mä en yöllä saanut oikein nukuttua kun mun vasen käsi taas puutui niin että alkoi taas vähän jopa oksettamaan. Siinä sen kanssa taikinoidessa menikin sit vähän yli puolen yön :/ ja sit taas neljältä ylös.. Työpäivä meni niin etten juurikaan muista mitä tuli tehtyä... No ei vaan, mutta olin kyllä tosi uuvuksissa. Meinasin näpätä päikkärit töiden jälkeen, mutta sit mulla oli jo niin kova meno päällä ettei siitä mitään tullut. Kimi siis meni tuttuun tapaan säbä-treeneihin ja mä salille tekemään takareidet ja olkapäät. Ja voin sanoa, että oli aivan loistava fiilis. Sain molempiin aivan täydelliset puristukset, ihanaa :D Sit sieltä taas kiharat suorana hakemaan Kimiä ja sit Hanmoodo-treeneihin. Janne veti taas loistotreenit, kuten aina ;) Oli mukava pitkästä ihan nyrkkeillä. Vähän oli tekniikka ruosteessa, mutta ei siinä mitään eiköhän ne sieltä löydy. Kuitenkin siitä on melkein vuosi kun toi käsi meni enkä oo kamppaillut yhtään sen jälkeen (korkeintaan normi elämässä vain :D). Ja päivääni ilostutti niin paljon se kun pystyin lyömään kivutta :D Pikku nyppäyksiä lukuunottamatta lyöminen sujui kuin tanssi :D

Kuvia ei taaskaan ole, koska ensinnäkin A) mun kamera jäi taas kotiin ja toiseksikin B) luottokuvaajani on omissa treeneissä eikä voi olla ottamassa kuvia ja kolmanneksi C) kamppailutreeneissä mä en uskalla sitä kameraa antaa sille, vielä ;) Mut jos vaikka huomenna ois sit aikaa näpsytellä kuvia jos ei muusta niin jostain joutavasta ;)

Perjantain lyhyt kiteytys..

Mä olen nyt niin puhki, että haluan vain päästä vaakatasoon mahdollisimman nopeasti. Ihan särkee joka paikkaa... Menin siis aamulla seiskaksi töihin, oli ihan normipäivä ja pääsin klo 15. Suuntasin suoraa salille treenaamaan rinnan ja ojentajat. Vuorossa "kevyt" viikko eli toistoja 16-20. Hyvät treenit sain irti vaikka olinkin tankannut hieman heikosti. Sen jälkeen hain Kimin Lapualta ja ajettiin takas Seinäjoelle, se meni uimaan ja mä menin vaparitreeneihin. Ne loppuivatkin sit puoli seiskan aikaan ja heti päälle oli HanMoodo treenit, ihanaa :D Täytyy kyllä sanoa, että potkut alkoivat olemaan melko nihkeitä ja oli tosi raskas olo. Onneksi vedettiin loppuun vielä palauttava viivajuoksu :) Nyt on kyllä sellainen fiilis että tää istuminenkin sattuu..

Eväiden suhteen melko "erikoinen" päivä takana eli aamulla ihan normi aamiainen eli 4 munan valkuaista ja yksi keltuaianen, klo 9 QMT Mass+, klo 11 lounas työmaaruokalassa (lihapullia, papuja, salaattia ja yksi leipä), klo 14 QMT Mass+, klo 16 leaderin XXXL Mass, ja klo 20 Gainomax ja fastin recovery... Aika vähän siis oikeaa ruokaa :( mut ei mahda mitään, tän tyyppisinä päivinä vaan ei pysty syömään tai sit jos syö niin ei pysty treenaamaan.. Mut nyt mä meen sänkyyn ja vietän poikani kanssa joka iltaisen yhteisen keskustelu/lukutuokion :) Saatamme jopa katsoa jonkun lasten elokuvan ja nukkua myöhälle :D Rakastan lastani!

Mulla olis täs jo koko viikon ollut niin paljon sanottavaa, mutta nyt on ollu aika tiukkaa settiä joten jääköön ne pohdinnot vähän paremmalle ajankohdalle ;)

keskiviikko ja vähän muutakin..

Oikein mukava päivä oli tämäkin :D Töistä kun tulin saatiin mennä suoraa Lapualle ja Kimi meni painitreeneihin ja menin siksi aikaa uimaan. Uin 1,5km/30min ja täytyy sanoa että oli kyllä aivan loistava fiilis! Olkapäähän ei sattunut yhtään eikä se edes väsynyt rasituksesta :) Ihanaa! No siis eihän se vielä ihan täydellisesti ole kunnossa mutta vähää kerralla ja on se hienoa aina kun huomaa pystyvänsä tehdä jotain mihin ei ole kyennyt pitkään aikaan. Uintiani ilostutti myös se kun olin jo lähdössä saunomaan niin ponnari avattiin (lapualla saa ponnarilta hyppiä kovin rajoitetusti) ja pääsin vielä hyppimään. Käsi oli siinäkin kohtaa ihan entisen veroinen. Innostuin hyppimisestä niin kovin, että lopulta en ehtinyt saunaan lainkaan kun oli niin kiire Kimiä hakemaan :D Ja vaikka uimahallilla tuli kyllä vähän "punkero" olo niin olen iloinen, että painoni jatkaa nousuaan! Kimi, luottokuvaajani, lempipuuhassaan eli lukemassa :)

Surkeimmat lihasryhmäni eli pohkeet :(

Etureidet, joissa kyllä jonkin verran parannusta :( Tässä kuvassa ei myöskään voilla huomaamatta vammautunutta polveani...

Valitettavasti vatsalihasten näkyvyys on huonontunut nyt kun painoa on tullut lisää, vaikkakin lihakset ovat myös vähän kasvaneet..

Ma och Ti

Meni taas nää päivät niin liukkaasti, että kotona on käyty suunnilleen nukkumassa.. Kumpikaan päivä ei mennyt putkeen tai siis ei ainakaan niin kuinka mä olin suunnitellut. Siis ma mun oli tarkoitus hakea Kimi kun pääsen töistä (klo 16) ja viedä se säbätreeneihin (klo 17) ja mennä itse siksi aikaa salille. Näiden treenien jälkeen suoraa sit HanMoodo-treeneihin klo 19. Nooh, muuten meni kuinka olin ajatellutkin, mutta Kimi ei ollut syönyt annosta minkä olin sille valmiiksi laittanut. Vaan se oli vetänyt jonkun naurettavan riisifrutin ja oli sit tosi nälkäinen säbän jälkeen. Ja täytyy kyllä myöntää, että oli mullakin aika kuolettava nälkä. Kuitenkin "kunnon ruoan" olin syönyt töissä klo 11 ja loppupäivän pelkkiä lisäravinteita. Mut mä olisin aivan helposti voinut imaista vähän XXL-juomaa ja mennä treeneihin.

Me sit skipattiin HanMoodo ja mentiin Rossoon syömään. Siellä oli viimeistä päivää sen hetkinen ruokalista ja voin sanoa, että annoksen koossa ei kyllä tällä kertaa oltu kursailtu. Poronlihaa oli ainakin kaksinkertainen määrä siihen verrattuna kuin yleensä. Ai, ai se oli hyvää :P Pikkasen kyllä makunautintoani pilas se kun joku vanha "herrasmies" alkoi narisemaan sille tarjoilijalle, että kun Rossossa on niin surkea salaatti-pöytä, avuton suorastaan. No se tarjoilija siinä koitti vähän puolustella asiaa, turhaan. No ei se pöytä nyt munkaan mielestä mikään huippu oo, mutta jos ei miellytä niin miksi vitussa mennä sit sinne syömään. Menis semmoseen paikkaan missä salaattipöytä täyttää ne laatuvaatimukset. Sit kun se vielä antoi ymmärtää käyvänsä usein Rossossa ja vielä ympäri Suomea. Melkein jo puutuin asiaan kun alkoi niin ärsyttämään... Tiistaina olin suunnitellut meneväni suoraan töistä salille, sieltä kotiin syömään ja sit illalla vielä myöhäisiin vaparitreeneihin. Kuulostaa kyllä vähän liian hyvältä ollakseen totta. Mut olis se varmaan muuten toiminut ja onnistunutkin, mutta koska ruokalassa oli surkeat pöperöt (salaattia, kasviksia ja raejuustoa) niin mähän olin jo kolmen aikaan nääntyä nälkään. Katsoin parhaaksi mennä kotiin paistelemaan lihoja, sieltä salille ja skippasin vaparit ;( Ei voi mitään, mutta kuten sanottu niin kauan kun mä en voi panostaa säännöllisesti ja täysillä kamppailuun on ykkösenä laji johon voin sitoutua eli sali..

Tässä vielä katsaus tän hetkiseen tilanteeseen eli pituus säälittävät 157cm, paino 57,5kg, pohje 34,5c, reisi 54cm, vyötärö 70cm, rinta 81cm, haukkari 32,5, käsivarsi 25cm...

Surkea sunnuntai..

Tää päivä meni kyllä kokonaisuudessaan ihan reisille.. Niin eväiden kuin treenienkin suhteen. Aamu meni kohtuullisen normisti, nousin normiaikaan ja söin päivittäisen aamiaiseni. Sen jälkeen aloin miettimään huomista ja oikeastaan koko ensi viikkoa. Olen nimittäin 8-16 töissä ja tää luo taas ihan omat haasteensa eväisiin ja treeneihin, ärsyttävää.

Sit kun olin saanut itselleni aiheutettua ärsytyksen ajattelin mennä vähän ulos rauhoittumaan ja "haaveilemaan". Istuin tossa ulkoverannalla ja tarkkailin ympäristöä. Pohdiskelin siinä, että miten vähän itse asiassa on olemassa erilaisia muotoja. Kun oikein tarkasti katsoo niin ne samat muodot toistuvat ja näkyvät kaikkialla, puissa, vedessä, huonekaluissa, elintarvikkeissa... Tai ainakaan mä en löytänyt mitään mistä ei olisi näkynyt jotain muuta. Tai no, ehkä sekin vain on katsojan silmässä, tiedä häntä. Samalla kun oikein syvennyn tohon ympäristöön kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa niin usein kyllä huomaan havahtuvani siihen ajatukseen, että kuinka pieni ja mitätön sitä on tossa koko universumissa. Miltä se meidän ihmisten "sekoilu", oman ympäristön tuhoaminen ja turhamaisuus näyttäisi vaikka jonkun satoja vuosia elävän puun näkökulmasta. Niin siis jos ne osais ajatella... Mutta siis pohdin kuitenkin, että ollaanko me kaikessa "viisaudessamme" kuitenkin vähän tyhmiä..?? No joo, olipas taas korkealentoista ja ehkä vaikutan vähän jopa hämärältä (siis vielä enemmän kuin yleensä). Ja toki olen itsekin ihminen, hölmö ja turhamainen myös kuten useimmat. Aina sitä kuitenkin voi ainakin pyrkiä parempaan.. Ja onhan ihminen toki jotain hyvääkin saanut aikaan, kait ;)

Mut takas aiheeseen, niin siis sen pohdinnan jälkeen mä lärpättelin niin kauan puhelimessa että meille tuli jo kiire lähteä. Klo nimittäin oli puoli yks ja meidän piti mennä veljen poikien synttäreille klo 13 ja piti käydä vielä salilla ja lahjatkin ostamassa. No joo, salilla huomasin, että treenivaatteet olivat jääneet pyykkinarulle ;( Onneksi löysin laukun pohjalta shortsit ja päällä mulla oli sit lyhythihainen kauluspaita joten se sai nyt tällä kertaa toimia treenipaitana :(
Salilla ei oikein irronnut ja etenkin käsivarret tuntuivat tosi väsyneiltä. Vedin kuitenkin väkisin setin loppuun ja siinä sit vaatteita vaihtaessani tajusin tehneeni "väärän päivän". Olin jo niin ensi viikossa, että meni jauhot ja vellit sekaisin.. No onneksi sentään lahjat löydettiin kohtuullisessa ajassa. Tosin siinä lähtökiireessä multa oli jäänyt kaikki eväät kotiin, joten meidän synttärikyläily jäi ajallisesti jokseenkin lyhyeksi. No mutta nyt kuitenkin kotona ja pötsi täynnä laadukasta naudanlihaa (yritän väkisin vähän edes syödä sitä vaikka se ei niin hyvin mulle sovikaan). Nyt olis myös aikaa toden teolla paneutua ensiviikon ajankäyttömatematiikkaan. Jos aion ehtiä kaikkialle on heti syytä unohtaa eväiden vehkeilyt. Ostoruoilla mennään ensi viikko, toivottavasti hankkimani painonnousu ei tule tästä kovin kärsimään...

Launtai, ei ihan niin kuin olisin toivonut...

Vähän oli stressaava päivä, mutta olipa sentään Kimillä tosi hauskaa. No joo, kyllähän se mullakin ihan menetteli, siis yleensä ottaen mulla on hauskaa poikani kanssa. Sillä on tosi hyvä huumorintaju ja yleensä me kyllä aika paljon nauretaan, vitsaillaan, tehdään kepposia ja ilmeillään :D Niin mikäpäs siinä on ollessa. Tän päivän stressi pääasiassa taisi tulla siitä kun mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin olin suunnitellut.. Tarkoitukseni oli lähteä vähän muihin maisemiin, mutta olosuhteiden pakosta se ei sitten onnistunutkaan :( Toiseksikin olisin tahtonut mennä niihin vaparitreeneihin, mutta eilisen jäljiltä mulla oli niskat ihan jumissa. Oli vaikea päästä aamulla sängystä ylös..



Mutta jos jotain positiivista haluaa sanoa niin aamu oli aivan loistava! Nukuin kuin tukki koko yön ja aamulla heräsin todella levänneenä seiskan aikaan. Sit vielä mä makoilin pari tuntia sängyssä (oi, että I love it, ihanaa). Olin jo aiemmin päättänyt etten pidä mitään kiirettä töihin vaan nautin olostani. Lopulta nälkä ajoi mut ylös sängystä... Mä olen kyllä huomannut, että nälkä kasvaa syödessä. Nyt kun yritän tota painoa vähän nostaa niin mulla on koko ajan nälkä, öisinkin herään syömään jotain. Niin ja toinen aivan loistava juttu; mä pääsin pesemään pyykkiä tänään omalla koneella :D Viiden viikon tauon jälkeen! Tää on kyllä hieno fiilis! Ilman pönttöä mä olisin voinut olla vielä vaikka monta viikkoa, mutta pyykkiä mä en ala käsin jynssäämään. Menee vaan vaatteet pilalle..



Kimin toivomuksesta mentiin sit käymään Kauhavalla lasten maatalousnäytteilyissä. Siellä oli kyllä monenmoista toimintaa ja Kimi oli innoissaan, etenkin kun se pääsi ajamaan isolla nelivetoisella John Deerellä. Meinas vielä, että meillekin pitäis ostaa traktori.. Voi varmaan, mitäs me sillä tehtäis. No lumityöt olis kyllä aika kätevä näpätä traktorilla :D

Saliltahan mulla olikin tänään sit vapaapäivä, joten tässä pari kuvaa viimeviikolta. En oo aikasemmin ehtinyt laittamaan, on ollut niin kiireinen viikko :D Ja lisäksi tää mun kone on taas takunnut jostain kumman syystä.. Sain sen toimimaan kun ajoin virustentorjunta-ohjelman läpi ja katkaisin virrat. Ei sieltä mitään löytynyt mutta pääasia että kone pelittää taas kunnolla :D

Vähän alkaa toi oikea käsi näyttämään suurinpiirtein samanmoiselta kuin tuo vasenkin :D Olen niin iloinen kun se on viime viikkojen aikana kuntoutunut merkittävästi =) Täytyy kyllä myöntää että HanMoodossa se vähän kyllä rasittui taas kun harjoiteltiin lyöntejä. Lyötiin vielä ilmaa, jossa se käden palautus jotenkin ylikorostuu ja se on pahinta myrkkyä ;( Siinä tulee semmonen "nyppäys" tonne takaolkapäähän kun ensin heittää nyrkin kevyesti eteenpäin ja sit vähän ennen kuin se on ihan suorana, vedetään se takas lähtöasentoon. Se suunnan vaihto repii niin vietävästi, sit vielä kun se on niin äkkinäinen liike.

Sit vielä haluasin ottaa kantaa tähän tällä hetkellä kovasti tapetilla olevaan rasva-hiilari keskusteluun. Niin siis nythän kiistellään kumpi on lihottaa/on vaarallisempaa rasva vai hiilarit. No mun mielestä siihen ei oo mitään ihan yksiselitteistä vastausta. Kaikkea missä on elimistölle tärkeitä ravinto-aineita ovat tärkeitä. Ei sillä niin väliä onko se hiilaria vai rasvaa. Tähän ryhmään eivät kuulu valkoinen sokeri, einekset eikä transrasvat (pääasiassa kovetettuja kasvisrasvoja). Kaikkea muuta saa ja pitää syödä! Väittäisin, että tässä keskustellaan tavallaan vähän vääristä asioista. Kuitenkin toi väittely ei tuu koskaan päättymään koska kaikessa on puolensa. Mun mielestä pitäis keskittyä enemmän siihen, että tämän päivän ihmiset syövät aivan liian vähän proteiinia. Jokaisella aterialla pitäisi aina syödä proteiinia ja monet eivät välttis syö koko päivänä tai muutamaankaan päivään. Mutta tääkin on taas vain yksi ainut pieni osa-alue koko keskustelua... Se on mittava kokonaisuus ja voisin kirjoittaa aiheesta loputtomasti, mutta tässä kuitenkin vähän jotain toisenmoistakin näkökulmaa ja ajattelemisen aihetta..

jotain pohdintaa...

No ei mulla oikeastaan mitään niin kovin erikoista kirjoitettavaa ollut.. Mutta mä olen pitkään miettinyt, että kun toiset ihmiset on niin kamalan kunnianhimoisia ja mulla kun ei sellaista ominaisuutta ole ollenkaan. Se liittyy tietenkin myös siihen voittami-häviämisasiaankin. Miksi mulla ei oo sellaista halua?? Olen joskus aiemmin jo ajatellut sen liittyvän siihen kun mulle ei sillä statuksella tai muiden mielipiteillä ole väliä. Mutta en mä kyllä jaksa uskoa, että se status/muiden mielipide vois olla ainut syy kunnianhimoon. Se tuntuu kyllä vähän mahdottomalta. Tai ainakin mä toivon, että ihmiset olis vähän "vahvempia" ja tekis asioita enemmän oman hyvinvoinnin kuin statuksen takia. Ei sen väliä vaikka se status olis siellä taustalla vaikuttamassa, mutta jotenkin tuntuis köyhältä (ainakin siis mun elämässä) jos se olis kaikessa se main subject...

Perjantaina kun ajelin aamulla töihin ja kuuntelin hyvää musiikkia, se ajatus vaan taas jostain tuli. Mä rakastan sitä matkaamista, autolla ajamisessakin. Mä nautin suunnattomasti autolla ajamisesta, ei sillä väliä olenko mä menossa töihin vai minne. Etenkin kesällä on mahtava ajella hiekkateitä ja katsoa sivupeilistä kun hiekka vain pöllyää ;) Mä olen siis luonteeltanikin semmonen ikuinen matkaaja. Mulle ei sillä päämäärällä niinkään ole merkitystä kuin sillä matkalla. Se pätee kaikkeen, tähän remonttiin, treenaamiseen ja eväisiin. Mä haluan niin vahvasti olla vain tässä hetkessä, tehdä juuri nyt niitä hyviä valintoja. Ja ennen kaikkea olla juuri nyt onnellinen, huomisesta viis!! Tai no siis ei ihan noinkaan voi ajatella, koska mä kuitenkin uskon että tämän päivän rakentaminen on suurin osa sitten huomisenkin muodostumisesta. Ja siinä sitä sit matkataan, sillä ihan itse rakentamalla tiellä.

Vähän niin kuin tekis siltaa, tänään jo teen materiaaleja huomiseen, määränsä enempää ei voi edetä ja mitä paremmat rakennusaineet niin sitä korkeammalla mennään. Korkeus tietenkin kuvastaa mun omaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Mitä pidemmän pätkän on saanut sitä hyvää matskua niin sitä huonommin sitä mikään "ulkopuolinen taho" tai toinen ihminen voi särkeä. Silloin kestää paremmin vastoinkäymisiä. Ja tähän ei tosiaankaan taas oo mitään ultimatefaktaa vaan koskee vain mua ja mun elämää. Jos joku elää toisin tai on muuta mieltä niin so be it, hänellä on siihen oikeus ja se saattaa olla aivan yhtä oikein. Ainakin hänen elämässään, ei välttämättä minun.

Asiasta miljoonanteen, mä haluan tosta mun paskasta autosta eroon. Mun sietokyky on nyt tullut täyteen, se romu rajoittaa mun vapautta, perkele!! Onhan se ihan hyvä auto, mutta syö liikaa besaa. Ja ehkä siinäkin on vähän perää, että ranskalaisia tulis ostaa korkeintaan grilliltä. Ehkä taas vähän liian kärjistettyä tekstiä, ei ole tarkoitus arvostella tässäkään kohtaa toisia ihmisiä, kuitenkin jokaisella on oikeus siihen mielipiteeseensä. Ja jos joku tykkää ranskalaisista autoista niin ok. Miksi loukkaanttua jos joku toinen ei tykkää?? Näin se vain menee toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä jotkut jopa molemmista ;). Jos ei menisi niin meillä olis täällä tasan yks automerkki ja kaikkia muitakin tuotteita ois vaan se yks josta kaikki tykkää...

Sitten haluaisin vielä (ihan tosta mun exään liittyvästä kommentista innostuneena) kertoa sellaisen ominaisuuden itsestäni mikä liittyy myös tavallaan tuohon matkaaja-luonteeseen. Mä olen sellainen, että kun teen sitä matkaa ja kun pääsen perille, oli se päämäärä sitten toivottu tai ei toivottu niin on äärettömän epätodennäköistä että palaisin sille samalle tielle enää koskaan. Se myös ehkä tekee musta sellaisen "ääripää" ihmisen. Viina oikeastaan on ainut, jota vähän pelkään. Ja tunnustan myös, että yksi ihminen kauempaa menneisyydestä on myös asemassa jota pelkään. Niin siis pelkäämisellä tarkoitan joutuvani takaisin tielle minkä olen jo nähnyt ja tiedän varmasti etten sitä halua, mutta jostain syystä niissä on vähän jotain taikavoimaa joka tekee vaikeaksi vastustaa. Mutta kaikki muut tiet mitkä on viety päämääräänsä ovat menneisyyttä.

Mikäli kyseessä on asia mihin liittyy muitakin ihmisiä varmistan moneen otteeseen sen, että päämäärä on varmasti saavutettu ja asiassa ei ole enää mitään tehtävissä. Ja vaikka se tekisi miten kipeää, olisi miten raskasta tahansa ja vaikka pitäisin kuinka paljon ja kaipaisin niin se on sitten siinä. Jos joku on EX niin siihen omat syynsä, niin minun kuin toisenkin osalta. Ja ihan ilman mitään pahaa sanomatta tai mitään muutakaan negatiivista tunnetta herättämättä voin sanoa, että samaan en enää lähtisi. Eikä sillä että exänikään haluaisi. Välitän kuitenkin, välitän toki kaikista ihmisistä, ja toivon hänellekin onnellista ja rikasta elämää. Että hän saa sen mistä haaveilee.

Enkä mä muutenkaan ole sellainen, että yrittäisin koskaan missään vaiheessa tehdä vaikutusta yhtään kehenkään. Mä olen sellainen kuin haluan, yritän elää hyvin, ketään tieten tahtoen loukkaamatta, olla onnellinen, kehittyä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Rakastan huumoria ja hauskaa elämää. Ja jos se ei kiinnosta niin en mä mitään yritä todistella. Tuolla kun mä liikun, niin olen enemmin vähän vaatimaton kuin että toisin itseäni selkeästi esille. Tai siis haluaisin olla, mutta ei se oikein onnistu.. Toiset tykkää toiset ei, se rittää mulle :D

ihan finaalissa..

Tänään oli aivan siis loistava päivä, täydellinen jopa :D Niin eväiden kuin treenienkin suhteen :D Mä lähdin töistä vähän aikaisemmin ja suuntasin salille tekemään lempparit rinnan ja ojentajat ;) Ja vaikka vähän meni lörpättelyksi niin sain hyvän tuntuman ja loistavat puristukset molempiin, ihanaa :) Sit salilta kiharat suorina kotiin keittämään Kimille ruokaa, itse vedin lisäravinteita. Ja sit samantien takas Seinäjoelle, kimi meni uimaan ja mä vaparitreeneihin. Oli tosi mukavat mattoväännöt ja etenkin nisklihakset saivat kyytiä. Olkapää kesti loistavasti ja itse asiassa ei se tossa mattoväännössä niin suuressa vaarassa taidakaan olla. Varsinkin kun tuollakin treenataan kontrolloidusta ja ihan perusliikkeitä. Sit vapareiden jälkeen meillä olikin omat HanMoodo treenit. Janne veti hyvää settiä taas kuten aina. Mulla vain meni sillai vähän lööperiksi kun Kimikin halus treenata tiettyjä juttuja.. mut ei se nyt mua kovin harmita, musta on vain kiva kun se on kiinnostunut. Ja kuitenkin se on aika monessa mun harrastuksessa mukana niin hyvähän se on että saadaan tehdässä yhdessäkin jotain.

Mulla olis paljon valmiita pohdintoja, asioita joihin on löytynyt vastaus/ratkaisu/viisaus. Ja itse asiassa olisin ainakin jossain määrin tällä hetkellä myös mielentilassa jossa tulis varmasti hyvää tekstiä, mutta olen fyysisesti niin väsynyt että tää istuminenkin tuntuu vähän tuskaiselta. Kirjoittelin kuitenkin nää pari riviä, sillä joudun joka tapauksessa vähän odottamaan kun mun sähköhammasharja latautuu ennenkö pääsen pesemään. Ja makuulle mä en uskalla mennä sillä nukahdan varmasti heti. Ja sehän olis katastrofi jos hampaat jäis pesemättä ;) Mut ehkä pohdintoja (toivottavasti) aamulla ja ehkä kuvia... Aion nimittäin nauttia sänkyni pehmeydestä ja lämmöstä aamulla melko myöhälle ja jos ei nukuta niin sitten kyllä dataan. En aio liikkua minnekään ennen klo 08... Mut saa nähdä miten käy :D Tällaisina hetkinä mä olen onneni kukkuloilla :)

keskiviikkoa pukkaa :D

Alkuviikko meni taas huippunopeasti ja paino näyttää nousevan :D No sitähän mä tässä yritän, mutta en voi kieltää etteikö se vähän ahdistaisi. No okei, paljon. Kaikki housut on pinkeitä ja tuntuu että tukehdun niihin. Onneksi tulee niin kovin harvoin käytyä missään :D Mutta tää on nyt tätä, se on vain hyväksyttävä!! Ja kyllä mun täytyy toki tunnustaa, että oon ehkä pikkasen liikaa syönyt rasvaa (kun on tullut käytyä niin usein ulkona syömässä). Lisäksi mun pitäis vähän viilailla noita tekniikoita, että saisin treenistä enemmän irti. Vatsan ja etureisien treenaaminen on mulle edelleen ajoittain haasteellista. Ja kun en tiedä miksi joskus saan niin hyvät treenit aikaan ja joskus ei irtoa yhtään..?? Harmittaa kun mun "oppaat" ovat tässä muuton yhteydessä hävinneet jonnekin :( Niin siis tehokas kehonrakennus ja lihaskuntoharjoittelun anatomiaa. Ne molemmat kirjat on ollu mulla jo vuosia ja aina niistä oppii jotain uutta! Varmaan johtuu siitä kun ymmärrys laajenee, luulisin :D

Tänään mulla oli vapaa päivä ja oikeastaan olin tyytyväinenkin siihen. Töistä tullessa mulla oli niin kova mahasärky, et menin suoraa sänkyyn kun pääsin kotiin. Tää on kyllä todella harvinaista mulle, onneksi. Torkahdin siinä sit vartin verran ja olo kyllä kummasti koheni. Jouduin kuitenkin käydä hakemassa vielä illaksi apteekista särkylääkkeitä ;( Kuitenkin säryttä saa pikkasen paremmin nukuttua :)

Olen innoissani, sillä huomenna olis sit ekat vaparitreenit klo 19 :D Mahtavaa!! Toivottavasti käsi kestää etten joudu palaamaan tervehtymisessä takaisin päin.. Kuitenkin mulla olis tavoitteena päästä sit ensivuoden puolella matsaamaan ja silloin kyllä käden pitää olla täysin kunnossa. On mulla kyllä käynyt mielessä joskus sekin et josko joskus kävi ihan normi painitreeneissä. Kun mua haastettiin Seinäjolle niiden painityttöjen treenikaveriksi. Mut se jäi sit mulla vähän siihen kun joku mies tuli siihen mulle naljailemaan, että kuka mä kuvittelen olevani ja luulenko mä tosiaan pärjääväni niille painija tytöille. Mä olin siinä ihan huuli pyöreänä, että mitä vittua, oonko muka väittänyt niin.. Se mies joka mua sinne haastoi meni kans siinä vähän sanattomaksi..

Ihmettelen aina että mikä se juttu oikein on kun musta kuvitellaan et se voitto on tärkeintä mulle. Tai että mä kuvitelen olevani jotenkin ylivertainen. Ei todellakaan oo niin. Mulle tärkeintä on jatkuva kehitys! Ei mua kiinnostaa paskaakaan onko joku parempi tai huonompi kuin mä. Siis totta kai yritän imeä ympäristöstäni ja toisten osaamisesta kaiken hyödyn mutta en mä ala vertailemaan itseäni muihin. Sehän on käytännössä ihan mahdotontakin, koska kaikki on vähän erimallisia ja erikokoisia ja silloin se tekeminenkin on aina toisenmoista. Ja mitä kisaamiseen tulee niin totta kai mä aina pyrin tekemään parhaani tavoitteena voitto, mutta aina se ei riitä voittoon. Mutta mitä sitten, näin se vain menee. Jos kisaa niin silloin myös toisinaan häviää, toisinaan voittaa. Tärkeintä on se jännitys, se oman vuoron odotus ja kun lopulta pääsee tekemään omaa suoritustaan. Ja ehkä suurinta nautintoa mulle kuitenkin kisaamisessa tuo se, että mä en ajattele mitään muuta kuin sitä suoritusta. Keskittyminen on parhaimmillaan silloin, kaikki epäoleellinen häviää. Mä haluan aina kisata, tavalla tai toisella, tosissaan tai leikillä :D

Alkuviikko :D

- Maanantai se vain on viikon paras päivä, siitä ei pääse mihinkään :D Niin siis ainakin mun mielestä ;) No ehkä siihen jonkun verran vaikuttaa myös se, että en kovin tykkää sunnuntaista (silloin ei koskaan tapahdu mitään, missään). Mut oikeestikin maanantaisin on aina kaikista eniten virikkeitä ja kaikkea puuhasteltavaa. Nytkin talven ajan on ensin Kimin salibandy ja sit melkein heti perään HanMoodo-treenit. Syömisen kannalta tässäkin kohtaa on pieni hankaluus. Löysin Leaderilta semmosen juoman, jossa on yli 1000kcal pullollisessa. Oitis kiinnostuin, nyt vain pitäis löytää kauppias joka sitä myy :D

- Kokonaisuudessaan viikkomme ovat nyt suunniteltu kun molempien harrastusaikataulut ovat varmistuneet. Mä tulen itse ainakin alustavien suunnitelmien mukaan treenaamaan näin: ja Ma HanMoodo, to vapaaottelu, pe vapaaottelu ja tai Hanmoodo (riippuu vähän jaksamisesta ja kiinnostuksesta), La ja su vaparit. Sali treenien osalta joudun nyt etsiä uudet lähtökohdat, sillä tällä viikko-ohjelmalla on mahdoton treenata systeemillä 2-1-2. Joudun palaamaan takaisin johonkin kamalaan kolmejakoiseen... Toinen vaihtoehto olis se, että jatkan 2-1-2 ja sit kun täytyy jostain luopua niin se olis sit vaparit tai hmd. Sekin vois olla ihan viisasta. Kuitenkin tosiasia töiden puitteissa on se, että viikolla järjestettyihin, aikaan sidottuihin treeneihin, mulla on mahdollisuus osallistua vain joka toinen viikko.

- Maanantaina mulla oli siis päivä nro 1(4) ja vihreä viikko eli toistoja 8-10. Treenasin siis etureidet, pohkeet ja vatsan. Tosi hyvän setin vedin vaikka pikkasen kyllä jännitti kuinka ehdin. Aikaa oli vähän hintsusti koska Kimin SB kesti vain tunnin. Me kyllä sovittiin että se menee urheilutalolle odottamaan, koska tulen myöhässä. Siinä kuitenkin on vähn pelko perseessä kun tietää ton ikäisen olevan ilman valvontaa jossain. Sit kun olin hakenut pojan kyytiin suunnattiinkin suoraa HMD treeneihin. Janne piti taas loistavan setin, kuten aina :D Kiitos hänelle siitä ;) Harmi vain kun meidän piti lähteä jo aikaisemmin kun Koon oli nälkä jo ennen kuin se meni omiin treeneihin. Muuten olikin aivan loistava päivä, mutta yksi vuokralaisistani soitti ja ilmoitti muuttavansa pois :( Hän oli saanut työpaikan toiselta paikkakunnalta, hienoa toki, olen iloinen hänen puolestaan. Mullehan se ei tietenkään mikään hyvä uutinen siinä mielessä ollut kun nyt mulla on taas yks kämppä tyhjillään. Mitäs menin iloitsemaan siitä että mulla on kaikki kämpät nyt täynnä. Sitä iloa kesti tasan viikon.. Ja toi vuokralainen oli vielä tosi hyvä, olisin mielelläni pitänyt hänet kauemmankin aikaan :D No ei se auta, uutta matoa koukkuun vaan ;)

- Tiistaina käytiin sit vain salilla ja vedin takareidet ja noin 8viikon tauon jälkeen treenasin myös olkapäitä. Tein toki kevyillä painoilla ja sellaisia liikkeitä jotka, tukevat kättä. Aika hyvältä tuntui ja usko käden paranemiseen vain vahvistuu, täydellistä :D Lisäksi ehdin jo innostua että saisimme vessan keskiviikkona. Putkimiheni joutuikin hätätöihin, joten innostuin taas liian nopeasti. Nooh, hän tulee sitten torstaina... Ehkä mä vielä yhden päivän jaksan odottaa, oikeastaan vaikka kaksikin :D Eväidenkin suhteen olen ollut kohtuullisen tyytyväinen, vaikka olenkin käynyt ruokalassa syömässä ja näin ollen päivällisen proteeinit ovat jäänet kyllä liian pieniksi. Olen kuitenkin pyrkinyt korvaamaan jauheella. Paino tällä hetkellä 57...

- Toivon pääseväni mahdollisimman pian selkeään rytmiin näissä hommissa. Kuitenkin sellainen tasainen rytmi on äärettömän tärkeää mulle. Nyt kun kaikki on ollut vähän "hujan hajan" (liikaa muuttuvia tekijöitä) niin mulle on tullut taas ongelmia nukkumisen kanssa. Herään joka yö tasan klo 03 ja sit ei saa millään enää nukuttua. Ennen kuin puoli tuntia ennen kellon soittoa, mikä on siis klo 04.30. Sit mua väsyttää koko päivän ihan törkeästi ja saatan päivällä torkahtaa. Näin varmistan kierteen jatkumisen... Mutta eikähän se tästä taas ala suttaantumaan :D

- Olen myös viime viikkojen aikana innostunut tatuoinneista ja vähän on mielessä myös visiot alkaneet hahmottumaan siitä mitä haluan. Tosin olen jo nyt huomannut sellaisen ongelman, että luvassa on varmat överit!! Niin siis, mietin jo nyt mitä kaikkea ja minne kaikkialle oikein haluan... Uskon, että mulla tulee olemaan niitä erittäin runsaasti vielä jossain vaiheessa. Se saa kyllä mut vähän mietteliääksi siitä, et pitäiskö sittenkään ottaa yhtään...? Pitää! :D Mulla on valmiita "kuvioita" minkä tyyppisiä haluan ja nyt pitäis vielä löytää hlö joka osaa piirtää mun visiot ja osaa myös katsoa vähän kuinka se sopis siihen kohtaan mihin mä olen ajatellut. Mielenkiintoinen projekti, olen vallan innoissani :D

Vapaa sunnuntai

Käsivarret on, mielestäni ainakin, vahvimmassa kunnossa. Toki niitä myös aika monessa liikkeessä tulee käytettyäkin. Mutta mulla on myös molemissa käsissä (vasemmassa erityisesti) jatkuvia kiputiloja. Öisin erityisesti kättä särkee ja toisinaan se on niin puuduksissa että sormet on ihan kylmät. Varmaan siellä on joku hermo pinteessä tms... Pitäis varmaan mennä hierojalle siitäkin... Aika erikoinen päivä takana...? En muista koska viimeksi olisin ollut näin mitään tekemättä :D No siis aamulla juutuin puhelimeen enkä ehtinyt lainkaan ottamaan vetoja vaikka oli tarkoitukseni. Ja mulla kun menee kaikki ihan sekaisin jos poikkean suunnitelmasta niin makoiltiin sit Kimin kanssa sängyssä ja katsottiin G-force ja prätkähiiriä :D Juteltiin, leikittiin ja naurettiin ;) Sit me käytiin ulkona syömässä, valitettavasti piikkibuffetissa (koska Kimi halus). Mä tein kuitenkin ihan hyviä valintoja, paljon raejuustoa ja pizzan täytteinä tonnikala-katkarapu. Ja kuitenkin siinä mielessä olen tyytyväinen, että ennen oisin imenyt 8-12 slaissia ja nyt söin vain neljä, kohtuullisen pientä kaiken lisäksi. Rasvaahan niissä valitettavasti vain on liikaa :( Tietenkin olen päivän mittaan myös imenyt lisäravinteita kohtuullisesti...

Pötsit pullollaan me sit suunnattiin Seinäjoen uimahalliin ja olipa mahtavaa kun pystyin uimaan kivuttomasti 500m. Sen jälkeen alkoi pikkasen olkapää puutua, joten lopetin. Hypin myös ponnarilta kohtuuttoman huolettomasti :D Ihanaa, mun käsi alkaa olemaan kunnossa, ainakin melkein :D Ja pääsen taas kamppailemaan pitkästä aikaa, tätä mä oon koko vuoden odottanut. Onhan toi salitreenikin mahtavaa, mutta ei vedä vertoja kunnon "tappelulle" :D No ei vaan, HanMoodossa mä tykkään siitä kun siinä haetaan niin suurta taitoa. Vapareihin mä taas oon ajatellut mennä just sen takia että pääsis enemmän ottelemaan ja olis vähän kirjavampi toi vastustajakaarti. Meillä kun on niin vähän naisia ja niistä niin kovin harva haluaa matsata. Nyt kun paino on lähtenyt jonkun verran nousemaan, niin mua on taas vähän alkanut ahdistamaan toi rasvan lisääntyminen. Uimahallissakin kun huomas että reidet hinkkaa yhteen kävellessä, mitä ei varmaan koskaan oo tapahtunut, niin vähän kyllä ahdisti. Nyt oon kuitenkin päättänyt olla välittämättä siitä koska lienee mahdotonta lisätä lihasmassaa (ainakaan merkittävästi) ilman rasvan lisääntymistä. Tavoitteena mulla olis tonne tammikuuhun mennessä reilu 60kg... mut saa nähdä kuinka käy :D


Mä oon huomannut että tää kirjoittaminenkin on niin täysin päivästä kiinni kuin vain olla ja saattaa. Ärsyttää kun toisinaan olis hyvä fiilis kirjoittaa niin sit oon jossain muualla kuin näppiksen läheisyydessä. Sekään ei auta vaikka kirjoittais ranskalaisilla viivoilla muistiin mitä ajattelee. Parasta tekstiä tulee vain tietyssä mielentilassa, valitettavasti :( Joskus käy myös niin, että pääsee siihen mielentilaan kun vain aloittaa kirjoittamisen. Valitettavasti kuitenkaan nyt ei ole sellainen hetki. Mulla olis niin kovin paljon sanottavaa, mutta ei sitä väkisin pysty kirjoittamaan...

lauantai lyhyesti :P

Melko hyvä kokonaisuudessaan tämä päivä :) Hyvät treenit ja aivan loistavat eväät :D Tai no laadussa vois olla vähän toivomista, mutta todella maukasta :P Rasvan laadusta mä olen yleensä eniten huolissani, niin ja tietenkin myös lisä- ja säilöntä aineista. Tänään ei onneksi trans-rasvoja tullut syötyä (uskoisin) yhtään. Tai ainakin mä siis oletan että ravintolat käyttää "puhtaita" raaka-aineita ja rasva mitä siinä ruoassa on, ei ole mitään kovetettua kasvirasvaa toisin kuin eineksissä... Tässä kuvass näkyy kohtalaisen hyvin tota iho-ongelmaa :( Täytyy vielä tunnustaa, että se on tässä parempi kuin mitä se oli pahimmillaan....

vihdoinkin koneella...

Takana on melkoisen onnistunut viikko, en voi olla kuin tyytyväinen. Uskoisin, että tähän vaikuttavia tekijöitä ovat lähinnä A) Olen joustanut ruoan laadussa B) Olen varannut ruokaa riittävästi ja C) Olen käynyt ulkona syömässä tarpeen vaatiessa. Ruoan laatu on mulle edelleen tärkeää, mutta olen kuitenkin hyväksynyt sen tosiasian, että on parempi syödä vähän laadutonta kuin jättää kokonaan syömättä. Ainakin siis jos haluaa saada painonsa nousemaan. Ja vaikka olin iltavuorossa, pidin joka päivä ruokatauon. Ylitin kyllä itseni totaalisesti :D Kuulostaa varmaan naurettavalta mutta mulle se on ollut erittäin vaikeaa. Ehkä musta on tulossa vanha kun osaan (ainakin vähän) jo hellittää :D Paino tällä hetkellä keskimäärin 56kg :D Nyt se heittelee tossa 55-57 välillä kun ennen se oli 53-55, nousua siis on tapahtunut. Vaatteiden perusteella kaikki on reisissä.. Ottaisin mieluummin ne vaikka hauksiin :D Kauttaaltaan sitä varmaan on tullut mutta tiukoissa farkuissa sen huomaa parhaiten.
Treenitkin sain vedettyä suunnitelman mukaisesti ja olikin ihan loistosettejä, sitä keskiviikon ähky-treeniä lukuunottamatta.


Olen ehtinyt myös "pohtimaan" asioita, ehkä jopa vähän liikakin. Lähinnä öisin olis voinut tehdä jotain muuta kuin miettiä.. Tän viikon pääteemana on ollut erilaisuus, yhteisöllisyys, sanattomat "yleisesti hyväksytyt" normit sekä lapsen kasvatus. Ihmiset ovat tietyssä mielessä vähän yksinkertaisia. No siis eivät kaikki tokikaan, mutta kun ajatellaan isoja kokonaisuuksia, ryhmiä ja erilaisia yhteisöjä. Niin kun sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy! Äärijärjestöissä tällainen joukkotyhmyys on parhaiten havaittavissa. Heillä on vahvoja näkemyksiä ja linjauksia ja jos ryhmässä on henkilö joka on samaa mieltä, mutta haluaa valottaa "vaastustajienkin" näkemyksiä. Hänet lynkataan kylmästi eikä kukaan ymmärrä (tai edes vaivudu yrittämään) hänen puhettaan. Sellainen tulkitaan vastustamiseksi. Täähän ei siis mitään ultimatefaktaa oo, eikä varmasti päde kaikkiin. Tällaisen havainnon olen kuitenkin itse tehnyt joidenkin ryhmien osalta...


Toki tälläinen valitettavasti on havaittavissa "löysemmissäkin" yhteisöissä. Kuitenkin kaikki kuuluu johonkin yhteisöön, halusi tai ei. Minun yhteisööni kuuluu totta kai sukuni, työpaikka, harrastukset ja elinympäristö. Mä en oo koskaan oikein sopinut mihinkään yhteisöön enkä mä edes yritä esittää sopivani. Mä tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen, mutta en ole osa sitä ryhmää. Koska olen useimmiten erimieltä asioista ja lisäksi tykkään mennä ja olla kuten haluan. Sellainen on toisten mielestä ärsyttävää. En tiedä tosin minkä vuoksi se niin kovasti ärsyttää. Ehkä ihmiset kokevat sellaisen "röyhkeydeksi" jos tekee mitä huvittaa yleisestä normista poiketen.

Tällä hetkellä olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa jossa ehkä vähän arveluttaa oma elämäntyylini ja omat arvoni. Poikani, tietenkin, elää samalla tavalla kuin minäkin ja nyt myös kärsii samantyyppisistä ongelmistakin. Muahan helposti syytetään jos jotain on tapahtunut tai on yleensäkin jotain erikoista. Ja mä en todellakaan ole epäluotettava, päinvastoin enkä muutenkaan tekisi mitään sopimatonta. Mä pysyn omassa pikkuyksikössäni, en puutu toisten tekemisiin enkä myöskään häiriinny niistä. Mutta koska mua ei mielletä osaksi sitä ryhmää (missä jotain on tapahtunut) niin silloin yhteistuumin vieritetään syyt mun niskoille vaikka olisin tapahtuma hetkellä ollut jossain muualla.

Poikani suhteen hyviä esimerkkejä vastaavista tilanteista on juhlat. Mä en erityisesti välitä vaikka sen juhlavaatteisiin tulis nurmikkoa pihalla leikkiessä tai vaikka se olis välillä siellä ilman kenkiäkin. No siis riippuu vähän juhlista, mutta sanotaan nyt että silloin kun siellä on vain omaa porukkaa. Sitten mä saan kuunnella niitä muiden lasten informaatio iskuja siitä miten poikani tekee asioita joita he itse eivät saa tehdä. Tämä on muiden aikusten mielestä äärettömän ärsyttävää. Ja vaikka varsinaisesti mitään väärää/pahaa ei tapahdu eikä tehdä vaan koska poikani ja minä emme täytä yleisesti hyväksyttyjä sanattomia sääntöjä, normeja, leimaudumme syyllisiksi. Valitettavasti.

Itseni kanssa mulla ei ole ongelmia, koska mä hyväskyn ne syytökset, mua ei haittaa. Mä haluan olla vapaa ja nauttia elämästäni. Ja jos se poikkeaa yleisesti hyväksytystä normista niin mitä ...ttua sitten. Mutta poikani ei vielä ymmärrä tällaisesta mitään ja kuitenkin elää pääasiassa niiden arvojen ja elämäntapojen mukaan mitä mä olen sille omalla esimerkilläni näyttänyt. Monessa käänteessä hän tekee mielestään ihan oikein ja silti kaikki syyttää ja haukkuu. Se saat mut kyllä aika surulliseksi ja mietteliääksikin. Enkä mä voi kuitenkaan sitä samaan muottiin muiden kanssakaan kasvattaa koska mun elämännäkemys on liian erilainen. Olen kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että mulla on erittäin hyvät välit poikaani. Hän luottaa muhun ja mä siihen. Niin kauan kun pystyn tämän säilyttämään, pystyn myös puolustamaan häntä tässä suppeamielisessä ja rajoitteisessa ympäristössä.

Enkä tällä kirjoituksellani todellakaan tarkoita sitä, että sääntöjä ei pitäisi olla. Vaan totta kai pitää olla! Mutta mun mielestä monien aikuisten tulisi hyväksyä myös se, että monissa perheissä on erilaiset säännöt. Se mikä on mulle tärkeää saattaa olla jollekin toiselle vähäpätöistä ja päinvastoin. Jossain määrin totta kai, kuten koulussa, on pakko vähän tasapäistää ja tietenkin siellä on kaikilla oltava samat säännöt kodin säännöistä riippumatta. Mutta jos lapsi on vilkas, aktiivinen ja käyttäytyy koulussa koulun järjestyssääntöjen mukaan, mutta ärsyttää opettajaa normihyväksytystä käyttäytymismallista poiketen on hänen rankaisemisensa täysin aiheetonta.

Enkä myöskään väitä, että kirjoittamani teksti olisi mitään faktaa. Nää on vain havaintoja miten mä olen oman elämäni ja käyttäytymiseni todennut vaikuttavan erilaisissa yhteisöissä. Jos haluat päästä vähällä ole "normaali", jos haluat muuttaa asioita ja ehkä kärsiä sen takia, ole toisinajattelija!

Keskiviikko ja vähän jotain muutakin...

Onneksi mun ei tarvinnu mennä ihan vielä kuudeksi töihin... Kuitenkin kun ti illalla pääsin pikkuisen ennen puolta yötä pois niin olisin kyllä ollut ihan puhki muutaman tunnin yöunilla. Olin mä kyllä helvetin väsynyt vaikka menin kahdeksaan.. Aamiaisen kkävin syömässä työmaaruokalassa ja siellä ei taaskaan ollut keitettyjä munia, ärh! Tai no, oli yks, mutta sillä ei kovin pitkälle pötkitä. Söin sitten puuroa, sen yhden munan ja rasvaisen karjalanpiirakan. Niistä mä kyllä ihan tykkään, mutta kun tulee laitettua niin paljon munavoita... Niin siis mähän syön pääsääntöisesti ravintoa mistä mä en erityisesti pidä. Juuri sen takia kun mun suu tykkää vain rasvassa käristetystä hiilihydraatista. Ja kaikkihan me tiedämme, mitä moisesta ruokavaliosta seuraa.

Töissä olikin melkoisen lupsakka päivä, kun olin ikään kuin "ylimääräinen". Onneksi oli kuitenkin monenmoista pikkuhyödykettä mitä sain puuhastella. Muuten olis menny kyllä aika tooooooooosi hitaasti. Se on niin vaikea olla tekemättä mitään (tylsää). Aika kivasti vedin siinä aamupäivän aikan lisäravinteita ja sit vielä sattui olemaan työmaaruokalassa loistoruokaa; riisiä ja kanaa. Ilmeisesti mulla voi joskus olla hyväkin tuuri, harvemmin tosin. Yleensä kun mä joudun mennä ruokalaan, olosuhteiden pakosta, on siellä uunimakkaraa, pizzaa tms.. Vedin kyllä ihan kohtuullisen kokoisen annoksen :D Ei onneksi nykyään kuitenkaan enää tuu ähkyyn asti syötyä koskaan. Se kuitenkin venyttää vatsalaukkua ja sehän ei tosiaankaan oo mikään hyvä asia. Kutistaminen onkin jo sit paljon vaikeampi juttu.

Yhden aikaan lähdettiin Kuortaneen urheiluopistolle viettämään työpaikan virkistyiltapäivää. Siellä meillä oli ensin palaveri sitten rastijahti ja päälle ruokailu. Palaverihan oli tietenkin ihan sellaista perussettiä kuten yleensäkin. Ja jos ei muuta tarttunut huiviin niin sen päätin, että en käytä enää työajalla nettiä lainkaan. No aluksihan se taatusti on vaikeaa, mutta vähentämällä kuitenkin..

Rastijahti oli ehkä vähän "tylsä" tai no siis olihan se siinä mielessä hauskaa kun meillä oli niin hauska ryhmä :D Minä, Heli ja Tero muodostimme ryhmän nälkäiset metsäturistit. Leikin ideahan oli se, että jokaiselle ryhmälle annettiin kartta jossa oli 10 rastia. Jokaisella rastilla oli lappu jossa oli kysymyksiä ja sit niihin piti vastailla. Olihan se ihan kivaa lompsia siellä metsässä ja vitsailla, mutta ehkä mä olisin kuitenkin toivonut jotain sellaista enemmän koko porukalla yhdessä tekemistä. Leikin päälle söin melko loistavan aterian riisiä ja wokkihärkää. Se oli kyllä aivan "täydellistä" lihaa. Melko tuhdin annoksen söin jälleen ja lisäksi olin vielä siinä palaverin aikana tankannut lisäravinteilla.

Iltapäivän päätyttyä mä suuntasin vakkarisalilleni tekemään takareidet ja vatsan. Ja voin sanoa sen olleen melkoinen tuskien taival. Mun vatsa oli aivan liian täynnä ja lisäksi mua janotti koko ajan aivan .......sti. Ja tietenkin se veden litkiminen vain pahensi tilannetta. Tehoja olis kyllä löytynyt vaikka miten paljon, mutta suuhun takaisin pyrkivä ruoka vähensi niitä merkittävästi. Vähän kyllä harmitti noin raskas olo. Mutta olihan se kyllä ihan ymmärrettävää koska olin syönyt liikaa. No niin ja tässä sitten vähän tätä jotain muutakin... ;) Nappisuoritus vinojatkokselle. Se on miljoona kertaa paremman näköinen kuin suora jatkos. Totahan ei juurikaan edes huomaa. Ja siinä mielessä kohtuullisen tyytyväinen olen kun toisella kerralla jo onnistui :D Tommonen leveä ja paksu lista on kuitenkin kohtuullisen hintavaa niin olis kyllä kovasti harmittanut jos sitä olis pitänyt moneen kertaan sahailla ja näin ollen olis tullut paljon hukkapaloja. Ja vaikka toi ei sinällään mikään vaikea juttu oo tehdä, mutta kun se mun jiirisaha on vuodelta x ja se on niin paska, niin sillä tulee helposti "viallisia".

Bokserit à la H&M hintaan 10€ kappale. Maailman parhaat alusvaatteet urheilijalle! No siis ainakin mun mielestä. Vähän tietty toi julppi kerää katseita etenkin uimahallin pukkarissa, mutta en välitä siitä enää. Näiden lyömättömät edut ovat siinä kun ne on ihomyötäiset ja niissä ei ole takana saumaa!! Suosittelen etenkin kaikille jotka urheilevat paljon.

Ei hyvältä näytä...

No siis mähän julkaisin tän jo eilen aamulla mut sit mä muistin sen artikkelin siitä, että kun kerrot netissä olevasi poissa kotoa luot oivat olosuhteet asuntosi ryöväämiselle. Ja vielä kun tää mun blogikin on niin huippusuosittu, muahhaahhaa, niin ajattelin poistaa tän kirjoituksen. Vaikka ei varmaan kovin moni ees tiedä missä mä asun, tai no, mistäs mä sen tietäisin. Ja siis eihän mulla täällä mitään oikein varastettavaa todellakaan ole, ellei halua pölliä noita mun aatamin aikaisia paskoja työkaluja. Mutta kyllähän se tietty harmittais jos ois ikkuna tai ovi rikottu ja sit vielä sotkettu paikkoja.
Tässä siis tekstiä menneisyydestä, tulevaisuuden muodossa :P Kuitenkin kaikki meni suunnilleen niin kuin olin ajatellut :D Ehkä huomenna voisin ehtiä postaamaan treenien kulusta, eväistä sekä virkistyiltapäivästämme :)

Eilinen meni ihan kohtuullisesti koska ei ollut treenipäivä. Itse asiassa tää viikko olis paljon selvempi jos se olis ollu treenipäivä.. Tänään on taas hässäkkä päällä.. Mun täytyy viedä Kimi mummollaan kun se pääsee koulusta eli klo 13. Sit mun täytyis ehtiä käydä salilla ennen töihin menoa joka on siis klo 15.30. Matkoihin menee, jos hyvin käy, puolitoista tuntia. Kyllä pahalta näyttää :( Jostain mä kyllä myöhästyn... Tietty mä voisin käydä nyt aamupäivällä jo, mutta kiire mulle tulis siltikin. Enkä sit ehtisi tankkaamaankaan kunnolla. Lisäksi mä yritän välttää tota turhaa autolla ajelua. Tänään olis siis treenipäivä kolme (etureidet ja pohkeet) ja edelleen keltainen viikko eli toistoja 12-16. Tää on vielä vähän yli tunnin treenipäivä, joten närästää jo nyt kun tiedän joutuvani tekemään "hosumalla".

Huomenna sitten mä menenkin klo 6 töihin ja sieltä suoraa työpaikan virkistysiltapäivään. Ihmettelen vain tässä, että missäköhän välissä mä ehtisin salille :( Ainoa mahdollisuus on se, jos pääsemme alkuillasta kohtuullisissa ajoin lähtemään kotiin. Voisin sit illalla käydä.. Mutta en tiedä, mä en pidä tällaisesta jossittelusta. Mä tykkään kun asiat on järjestyksessä :D Vaikka täytyy kyllä myöntää, että joskus tuntuu vähän liiankin raskaalta.. Kuitenkin tän koko kompleksin, kolmet vuokralaiset, talon rakentaminen, Kimin ongelmat/menot/harrastukset/hyvinvointi, syöminen, treenaaminen, pitäminen edes kohtuullisesti hanskassa tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä. Mutta onneksi mä olen luonteeltani aika lungi ja mun on helppo ottaa asiat sellaisena kun ne tulee. No poikkeuksena siis kaikki mikä on peruuttamatonta, niihin ei voi löytää ratkaisua.

Tulikin tossa mieleeni kun olen tässä jo monesti sivunnut facebookia, että miten oma maailma siellä on.. Musta tuntuu, että sellainen suoraa sanomisen/puhumisen kulttuuri on häviämässä entisestään kun kommunikointitavatkin muuttuvat. Siis kautta maailmansivun ihmiset ovat olleet vieraskoreita ja asioita on kaunisteltu tai jätetty sanomatta, mutta sähköisen viestinnän myötä mukaan on tullut sellainen sanaton, rivienvälistä vittuilu. Siis julkaistaan omalla seinällä jotain millä halutaan viitata jonkun henkilön, joko ominaisuuteen tai yhteiseen historiaan, tunteisiin yms. Uskaltaisin jopa väittää että tähän syyllistyy pääasiassa naiset.

Mulle tän oppiminen on ollut melkoisen haasteellista. No siis kyllähän mun sisko (R.I.P) ja äiti oli/on kovia lukemaan rivienvälistä, minkä vuoksi meillä melkoisen usein on kommunikointi vaikeuksia. Toki siis sen kautta olen oppinut lukemaan, mutta en osaa "kirjoittaa". Tai no, osaisin jos tahtoisin. Mutta mä olen niin sinisilmäinen ja tavallaan niin tässä hetkessä etten mä osaa ajatella niin "kierosti" omissa sanomisissa tai tekemisissä. Mua on jopa muutamaan otteeseen syytettykin kun olen jotain esim. biisejä julkaissut että millaista kuvaa annan muille julkaisemalla jotain shittiä. Mä kuitenkin pääsääntöisesti julkaisen esim. biisejä mitkä on mun mielestä hyviä, kellekään vittuilematta tai mitään muutakaan. Ja jos joku nyppii niin yleensä ottaen pyrin sen kyllä myös ilmaisemaan selkeästi, en rivien välistä. Muutenkin mä tykkään niin paljon ennemmin olla iloinen, hyväntuulinen ja tuottaa ihmisille mieluummin positiivisia ajatuksia kuin niitä toisia.

Pessimistiset ihmiset saavat oloni ahdistuneeksi, ainakin jos en voi millään tavalla piristää. Mä tuun niin hyvälle tuulelle siitä jos saan toisetkin hyvälle tuulelle. No siis en mä tietenkään mielistelylinjalle lähde. Jos on näkemysero niin sitten on, mua se ei haittaa. Valitettavasti vain suurin osa ihmisistä on sellaisia (tai no siis ainakin monet), että asiaan pitäisi löytää totuus ja sit kun mä olen erimieltä niin otetaan hlökohtaisesti ja loukkaannutaan. Ainakin väliaikaisesti... Ei mulle onneksi kukaan kovin kauaa mussuta, varmaan osittain myös siksi etten mä huomaa koko mussutusta..

Mutta hei, eiliseen vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia :D Pidin elämäni ensimmäisen ruokatauon iltavuorossa ;) No siis enhän mä siis kauaa ollut ehkä vartin korkeintaan, mutta multa se on kyllä jo huippusaavutus :D Ehkä pystyn vielä joskus pitämään sen kokonaisen 20min :D Mutta nyt mä meen laittamaan lattialistoja ja keittelemään päivän pöperöitä. Seuraavasta postauksesta ei sit ookaan sen kummempaa tietoa, sit kun ehdin ;)

Maanantai, vähän jännittää..

Luvassa jälleen elämäni, säänöllisesti toistuvista viikoista, haasteellisin. Olen siis iltavuorossa.. Haasteelliseksi sen tekee se, että työaikamme on liukuva. Ikinä ei voi olla ihan varma mihin aikaan sitä pitää töihin lähteä joten on vaikea oikein suunnitellakaan mitään. Suunnittelun lisäksi toinen ikuinen ongelma on tuo syöminen. Mitä otan mukaan töihin ja miten saan varmistettua sen, että myös syön ne siellä. Kuitenkin työnteon lopettaminen on minulle mahdotonta, en vain voi sille mitään. No tänään olen varannut sellaisia "lihoja" mitä pystyy syömään myös kylmänä.. Tai no mä kyllä mä kyllä ihan tykkään kylmästä ruoasta. No siis poikkeuksena punainen liha. Mutta sen syömisessä mulla on muitakin "ongelmia". Olen koko viime viikon väkisin syönyt nautaa (jauhettua) ja kyllä tää on ollu vähän tuskien taivalta. Mutta, muuten ei oikein tahdo toi paino nousta..

Heräsin hyvissä ajoin ja söin kohtuullisen tuhdin aamiaisen :D Olisin niin kovasti tahtonut lähteä uimaan, joku 2-3km ja pari pulahdusta kylmässä altaassa tuntui niin loistavalta ajatukselta. Mutta mitäs mä sinne oisin mennyt koska en edelleenkään pysty uimaan ja se pelkkä vedessä killuminen alkaa vain vituttamaan. Valmistauduin, samalla kun Kimi lähti kouluun, kevyelle parin kolmen kilometrin lenkille ja HanMoodo treenille. Jouduin kuitenkin olosuhteiden pakosta lähtemään käymään Seinäjoella... Vähän kyllä harmitti kun olis ollu niin loistodraivi päällä.. Tästä muosostuikin todellinen lepopäivä, ei mitään urheilua ;( No ihan hyvä joskus kyllä viettää semmosiakin. Mulla vain kun tahtoo tuota energiaa sit kerääntyä ja muutun "aggressiiviseksi"...

Ihan oli "kannattava" reissu. Matkan tarkoitus toteutui ja lisäksi törsäsin vähän reilu satasen, enkä itse asiassa mielestäni ostanut mitään näkyvää. No poikkeuksena yksi kokeellinen 13 euron lattialista, joka sitten osoittautuikin täydelliseksi valinnaksi :D Asenninkin sen heti paikalleen kotiin päästyäni. Töihin mennessä käyn ostamassa sitä lisää niin, että saan huomenna Kimin huoneen valmiiksi. Sen jälkeen oma elintilani laajenee puolella ja olen aivan innoissani. Tulee lisää tilaa ja silloin siivoaminenkin on helppoa ja kätyännöllistä. Mä niin vihaan tätä pölyä. Mutta sen siitä saa kun asuu "raksalla".

Puolen päivän aikaan vedin lounaaksi pastaa ja naudanlihaa. Sit pikkulevot dataten ja laatu-aikaa Kimin kanssa. Sitten pitikin lähteä töihin, plaah.... No ei vaan kyllä mä tykkään töihin mennä, mulla on hyvä työpaikka ja loistavat työkaverit. Mutta tää iltavuoro... Menee syömiset ihan sekaisin.. :( Ja toki treenitkin kun joutuu mennä salille aamupäivällä jo. Lisäksi tällä viikolla olis alkanut vapareiden alkeiskurssi ja siinä olis hyvä aloittaa liukuvasti niiden treeneissä käyminen. Kuitenkin kun mä en pysty vielä täysillä vetämään niin voi sit niiden aloittelijoiden kanssa painia. Toisaalta kyllä pitkään harrastaneilla on parempi kontrolli. Mutta koska.... Sielläkin, niin kuin meidän omissa (HMD) treeneissäkin on harrastajia joilla on kova nälkä voittaa mut niin siinä on aina omat riskinsä. Ja kun mulla ei ole luonnetta antaa periksi (hölmö kun olen) niin menee treenit helposti överiksi ja sit niitä vahinkoja tulee. Enkä aio ottaa mitään riskeäjä ennen kuin käsi on kokonaan kunnossa. Nooh, pääsenhän mä niihin treeneihin sit ens viikolla, joten no big deal :D Tässä on mun auto sisältä... Sotkuista on, mutta merkittävää parannusta on tälläkin sektorilla toki menneisyyten verrattuna tapahtunut :D Mä muistan joskus taannoin kun vein ystäväni kuoroharjoituksiin, joutui hän ensin polkemaan roskat lyttyyn sopiakseen etupenkille istumaan. Ja siitä huolimatta hänen jalkansa oli korvissa... No joo, silloin kyllä ne romut koostui lähinnä karkkipapereista, tyhjistä kaljapulloista/tölkeistä sekä kovista tupakka-askeista.. Nythän tossa on pää-asiassa vain tyhjiä pulloja. Näkee kyllä mitä tulee autossa nautittua. Kyllä mä olen yrittänyt pitää kiinni siitä linjasta, että autossa ei syödä lainkaan. Mutta koska juomisesta en oo vielä pystynyt luopumaan näkyy se myös sit tossa lattialla. Mähän kun en roskia heitä pihalle ikkunasta... Pyrin myös pitämään tommosta evästys hätävaraa matkassa, ettei vain tarvitsisi syyllistyä ei toivottuihin eväisiin. Valitettavasti vain patukat on tällä hetkellä loppu, koska mun vakkari patukoita ei tällä hetkellä saa näiltä huudeilta..

Sunnuntai..

Ei mikään huippupäivä treenien eikä eväidenkään puitteissa. Aamulla huomasin että aamiaisvärkit olivat taas päässeet loppumaan. Vedin sit lisäravinteita, mikä ei kokonaisuuden kannalta oo kovin hyvä juttu. Niitä kun pelkästään syö tulee imeytymisongelmia, huonovointisuutta ja vähän höntti olo. Jouduin mennä salille normilounas aikaan... Heikolla aamiaisella ja treenit siihen aikaan kun yleensä pitäis syödä niin ei tosiaankaan ollut mikään loisto yhdistelmä. Onneksi oli sentään rinta ja ojentajat. Niihin mä saan kyllä hyvän tuntuman vaikka olis heikkokin happi.

Salilta me mentiin mun parhaan kaverin pojan synttäreille :D Ja täytyy sanoa, että olipas taa mukava nähdä pitkästä aikaa. Pitäis kyllä nähdä kavereita paljon useammin, vaan kun toi treenaaminen tuntuu aina vaan voittavan kaiken muun ;( Mulla on tiettyjä hyviä kavereita menneisyydestä joidein kuulumisia todella haluaisin tietää ja nähdä heitä. Onneksi on edes toi fabe niin pysyy jollain tavalla ajantasalla. Ja voi ainakin kuvitella nähneensä henkilön kun vaihtaa kuulumisia ja näkee sen kuvan siinä samalla. Ei tokikaan vedä vertoja reaalitapaamiselle, mutta parempi kuin ei mitään.

Illalla kävin vielä lenkillä n.40 min ja mietiskelin vähän asioita. Olen hyvilläni että yksi asia on saatu vietyä loppuun vaikkakin olen vähän tavallaan "pettynyt". En niinkään siihen lopputulokseen vaan siihen miten kaikki tapahtui. Harmittaa vain kun hakkasin jälleen päätäni seinään, kuten tässä jo monesti on todettukin. En vain voinut olla tekemättä niin.. Lisäksi huomasin kyllä viimepäivien aikana hyvinkin mitä ympärilläni tapahtui. Mutta eipä siinä mitään sen ihmeellisempää, hienoa että osaltani asiat on selvitetty :D Mulla on hyvä mieli ja voin aivan loistavasti, tällaisina hetkinä rakastan elämää enemmän kuin koskaan ;)

Eväiden suhteen en voi kuin harmitella tän päivän saldoa... Varmasti reippaasti hävikkiä... On äärettömän vaikea syödä jatkuvasti liikaa. Tämän päivän epäonnsituminen näkyy vaaàlla lukemina 55,5kg. Huomenna pakko syödä ettei tipu enempää.. Ehkä joudun lähteä vielä jonnekin ulos syömään tälle iltaa..

:D

No niin, Milla Maaria on nyt rauhoittunut ja voi taas palata normaalien ihmisten pariin ainakin teoriassa... Eilinen ei tosiaankaan mennyt putkeen oikein miltään osin. Mä sain sen lattian valmiiksi ja kyllähän mä jo siinä aloitusvaiheessa panin merkille, että se laminaatti jäi melko kauas seinästä. Tämä sen takia kun seinän tekemisessä oli tullut sellainen moka, että kyprokki oli jäänyt valun väärälle puolelle. Käytännössähän se tarkoittaa sitä että lattian alareunaan jää "kynnys" joka on seinän sisäpuolella ja näin ollen laminaatti ei tule seinään asti. Ja vastaavasti taas seinän toisessa reunassa jossa tuota kynnystä ei ole, jää iso rako seinän ja laminaatin väliin. Lisäksi tosta "mun" laminaatti leikkurista puuttuu yks osa niin se tahtoo leikata vinoon. Mittasin kuitenkin että "vino" pää jää (paikka paikoin) irti seinästä korkeintaan sen saman määrän kuin siellä "kynnyksenkin" kohdassa. Ajattelin ostavani normaalia paksumpaa lattialistaa. Se oli kuitnekin toiveajattelua. Nyt sitten pohdin, että mitä helvettiä mä sen kanssa oikein teen....

No sitten me mentiin tosiaan sinne uimahalliin "rentoutumaan". Kimi valitsi meille pukukopit ja vasta kun olin jo saanut riisuttua ja kamat laitettua kaappiin, huomasin ovassa tekstin "lukko rikki". Siellähän on semmoset elektroniset ovet, joten en kokeillut edes toimiiko se. Suosista siirsin tavarani viereiseen kaappiin. Sit kun me tultiin uimasta ja oltiin puettu niin huomasin auton avaimen ja aurinkolasieni hävinneen. Samassa sytytti, että ne varmaan jäi sinne hajalliseen kaappiin. Ja "hajallinen" kaappi oli lukossa. Ensin ajattelin, että odotellaan kun uimahalli kerran menee kiinni 10min kuluttua niin eiköhän se sieltä pian tuu. Sinne kuitenkin tuli koko ajan lisää porukkaa (jotain 10vuotiaita) niin ajattelin, että ei vittu, täällä on jotkut treenit... Menin kassalle sanomaan ja siellä tosiaan oli jotkut jalkapallojunnujen treenit jotka loppuisivat vasta 1,5 tunnin päästä. Se nainen lupas kuitenkin selvitellä asiaa ja mä menin sinne pukukoppiin mussuttamaan. Ei meidän onneksi kovin kauaa tarvinnut odottaa kun kaappi saatiin auki ja me päästiin lähtemään..

Lisäksi ihmissuhteet aiheuttavat aina päänvaivaa. Eläminen muuten olis niin kovin simppeliä, mutta kun tarviis vähän tulla muidenkin kanssa toimeen. No ei sillä, ettenkö tulisi. Itse asiassa mä tuun tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mutta mä en suoranaisesti kuulu mihinkään ryhmään. Eikä mua oikein mihinkään myöskään hyväksytä, liian isoja näkemyseroja. Ja vaikka yleensä ottaen mä en siitä välitä, koska mulla on oikeus olla minä. Ei mun tarvi ketään miellyttää. Mutta tietty silloin kaikki vähän ylikorostuu kun sitä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta. On jotenkin riipaisevaa ajatella että se olisi oman mielen tuotetta, niin kuitenkin on käynyt muutaman kerran. On niin vaikea olla neutraali ja tarkastella asioita "sivusta seuraajana". Valitettavasti mäkin olen vain ihminen, jolla on toiveita, haluja ennen kaikkea tunteet. On se niin väärin :D

Lisäksi pojallani on raskasta koulussa, enkä oikein tiedä mitä asian kanssa tekisin. Ymmärrän hänen tuskansa ja mulle ehkä yksi vaikeimmista asioista hyväksyä on se, että mä vaan en voi ratkaista ja löytää vastausta jokaiseen ongelmaan. Mä voin tietty yrittää opastaa ja neuvoa, mutta varsinainen ratkaisu on hänen keksittävä itse. Varmasti vanhemmuuden vaikein asia on se, että voi ennalta jo nähdä huonot ja väärät valinnata/teot, mutta mitään et voi tehdä. Tai tietty vois väkisin väärällä vallalla, aivopesulla (suosittua uskonlahkoissa) ja kiristämällä pitää lasta vielä aikuisenakin otteessa. Mutta mun mielestä pitäsi samalla kun "ohjaa" myös kannustaa kyseinalaistamaan asioita. Se on kuitenkin mielestäni pysyvän kehityksen edellytys, kyseenalaistaminen. Jos sitä ei ole, ei mikään myöskään muutu. Kaikki tehdään kuten on aina ennenkin tehty, mitään ajattelematta. Tämä on mielestäni suurin ero hyvinvointivaltioiden ja kehitysmaiden välillä. Jos kaikkialla kyseenalaistettaisiin ei olisi kehitysmaita. Juu, aika radikaali väite, mutta onpas siinä teillekin vähän ajattelemisen aihetta :P Mutta on siinä kyllä sellainenkin näkemys, että tiedä sitten onko se aikuisen viisautta vai lapsen tyhmyyttä kun saadaan se tanssimaan nuotion ympärillä sadatanssia jumalille ja oikeasti uskomaan, että siitä muka olis paskankaan hyötyä... Joka tapauksessa surkein teoria, kehitysmaiden olemassa ololle, mitä olen koskaan kuullut on se että kun siellä ollaan köyhiä. Valitettavan moni kuitenkin vain näinkin ajattelee. Mutta miettikääpäs vähän sitä, että kaikki maat ovat joskus olleet "kehitysmaita", täälläkin käypää valuttaa ovat olleet oravannahat. Toiset ovat kehittyneet ja toiset ei miksi....

Lauantai

En nyt kyllä kovin ole "juttu"tuulella, vituttaa oma typeryys jonkun verran. Mutta ei mahda mitään, koitetaan taas kestää. Kunpa musta joskus tulis niin "aikuinen" että ymmärtäisin lopettaa ton pään seinään takomisen. Mä olen liian positiivinen, innokas ja uskon asioihin mihin haluan vain uskoa. Onhan siitä toisinaan hyötyäkin... Mutta eipä siitä sen enempää, tänään kokonaisuudessaan oli ihan mainio päivä. Tein kaikkea melko monipuolisesti :D

Aamulla hölkkä ja vetoja 5x70m ja venytykset sekä niveltenpyöritykset päälle. Vedin yhteensä noin tunnin treenit :D Päiväruoan jälkeen lähdettiin salille, toistoja 12-16 selkä, haukkarit ja pohkeet. Pikkasen oli "laiska" tunne mutta sain kuitenkin kohtuulliset tehot.

Salin päälle tietty palautumisjuoma ja sit uimaan. En mä tokikaan uinut ettei tuu kulutettua "liikaa". Lisäksi tolla mun olkapäällä ei edelleenkään pysty uimaan, tai siis pystyy mutta tilanne pahenee mikäli uin. En kuitenkaan malttanut olla hyppimästä ponnarilta. mä vain en voi vastustaa sitä. Se on niiiiiiiiin hauskaa :D Olkapään turvallisuuden takia tyydyin (toistaiseksi) vain yhden metrin ponnariin. Jahka kun saan käden kuntoon voin taas hyppiä mistä tahansa, ihanaa, i love it :)

Uimasta mentiin Thai Bankokiin syömään kanaa ja cashew-pähkinöitä. Se on kyllä paras annos mitä kulmilta saa :D Kimi otti rahapussit... Ne semmosia rasvaan upotettuja vehnäjauhonyyttejä joiden sisällä on kasviksia ja nuudelia. Mua alkoi närästää jo pelkkä katsominen... Ihan turhaan mä kyllä sille niitä ostin kun ei se niitä sit edes syönyt :/ Melko tuskainen yö oli taas takana, valitettavasti... Myös tukka oli aamulla sen näköinen, että liikuntaa on saanut myös päänahka yön aikana. Ja muutenkin, mä kuulemma julkaisen liian hyvän näköisiä kuvia itsestäni niin tästä ei liene kellään mitään sanottavaa!! En tietenkään voi kieltää ettenkö valitsisi tänne ja fabeen kuvia jotka on onnistunut parhaiten. Mutta mitä vittua sitten, eikö kaikki tee niin?? En muutenkaan oo kovin valoisalla tuulella, en pidä siitä jos kanssasi peleillään. Mutta ihan sama saatana! Voi olla parempi että tää kirjoittaminen on nyt tänään tässä. Palataan taas kun olen paremmalla tuulella perkele!!! Anteeksi vain kielenkäyttöni!! Ehkä mä meditoin vielä tänään!

Haukkarit... Eipä tässäkään musta mitään kehumista oo, mutta paras ainakin mitä tuli otettua!! #"&&(&/%¤¤#&!!!%¤&/()=?)=)(&

Perjantai,viikonloppu lähestyy :D

Olipa loistava päivä siis kerrassaan :D Aamulla vein Kimin fillarilla kouluun ja mennessä oli niin kova vastatuuli, että perse sai kyllä aikamoista kyytiä. Ja mulla kun oli vielä lihakset hellänä edellisen päivän salitreeneistä :D En oo ennen niin huomannutkaan kuinka toi pyöräily ottaa takareisiin niin kovasti :D Pyöräilyn päälle venyttelyt ja nivelten pyörittelyt, sekä raksahommia. Vähän kyllä meinas ottaa hiekkaan ton huonolaatuisen laminaatin kanssa, kun aian kun sitä vähäkin löi (vaikka mulla kyllä on ihan asianmukaiset varusteet) niin se pontti meni hajalle. Sit siitä aiheutuen ne liitoskohdat tahtoi jäädä näkyviin ;( Opin kuitenkin lo¨ppua kohti loistavan tekniikan ja homma alkoi luistamaan :D

Kimin koulu loppuikin sit klo 12 ja taas fillarilla hakemaan. Matkaahan siis on yhteen suuntaan 4,5km, yhteensä siis 18km :D. Mennessä oli taas loistavan kova vastatuuli, olin ihan mielissäni :D Sain kyllä treeniä ihan koko rahan edestä :D Kotiin päästyämme sainkin lähteä takaisin koululle (autolla tällä kertaa) kun oli varannut ajan "vanhempain varttiin". Oli kyllä vähän raskas keskustelutuokio ja sain paljon ajattelemisen aihetta :( Olo on kovin ristiriitainen enkä oikein tiedä ketä tässä uskoisi. Mutta ei siitä sen enempää, pohdintaa kuitenkin mulle jälleen luvassa.

Loppupäivän pakerrinkin laminaattien parissa, kunnes lähdettiin HanMoodo treeneihin. Jussi veti aiavan loistavat treenit. Mä niin tykkään kamppailla ja nyt kun toi käsi alkaa pikkuhiljaa kestämään että voin osallistua. Ensiviikolla alkaa vaparialkeiskurssi ja ajattelin ehdottomasti mennä. Tai siis mä menen vasta sitä seuraavalla viikolla, koska ensi viikon mä olen iltavuorossa :(

Eväiden suhteen aika kivasti on mennyt myös, olen syönyt melkoisen paljon. Jopa naudanlihaakin :D Täytyy kyllä tunnustaa, että vähän oli hankaluuksia koska siellä oli jotain jänteiden tyyppistä ja mä en oikein kestä niitä. Yritin olla ajattelematta asia ja tungin perään täysjyväpastaa :D Paino edelleen 56kg :D En muista koska olisin saanut sen pidettyä tässä yli päivää, yleensä se on jo seuraavana päivänä 55... Laminaatin asentamisen yksi haasteista oli se, että käsien olisi pitänyt ylettyä lyömään toisesta päästä ja vastaavasti painamaan päitä kohdalleen toisesta päästä. Onneksi mun töppöjalat just ja just ylettyi pitämään ;) Lähikuva rikkoutuneesta pontista. Helposti tässä tulee ajatus että onko pakko lyödä siihen ponttiin, mutta kun näissä nimenomaisissa laminaateissa oli vielä sellainen ongelma että se reuna murtui helposti. Ja näistä vaihtoehdoista pienempi paha on kuitenkin se, että menettää sen pontin. Tässä ensimmäiset pari riviä :D

Torstai nappiin, ainakin melkein..

Aika kivasti aamu starttas vaikka ei pyöräilemässä käytykään, taaskaan. Vähän liian kylmä Kimille... Mutta mä vedin aamiaisen siinä seiskan jälkeen ja sen jälkeen keskityin meditointiin. Aika huonolla menestyksellä tosin tälläkin kertaa. Tai no siis, kuinka sen nyt ottaa.. Mä sain hyvän tuntuman omaan kroppaani, ihan kuin mun liahksiston toispuoleisuus olis taas lisääntynyt. Tai sit mä olin jo unohtanut et se on noinkin paha... En kuitenkaan päässyt kuin varpaista kantapäähän kun mun vasen käsi alkoi puutumaan. Sormet meni ihan kylmiksi ja alkoi kovasti oksettamaan. Oli ihan pakko lopettaa... Mulla on muutenkin ollut tässä jokusen kuukausi tota vasemman käden puutumista, ehkä joku hermo väärässä paikassa tai jotain. En tiedä kun en ole alan expertti..

Ysin aikaan välipala, kuten yleensä eli protsku juoma :P Sen jälkeen reipas kävelylenkkin n. 50min. Olisin ottanut vetoja, mutta mun vammautunut polveni oli niin kipeä ettei voinut kuvitellakaan. Polven sisäreunaan pisti juostessa, polvillaan oleminen oli tuskaa ja kiertoliike suoraan helvetistä.. Sit lenkin jälkeen vähän huilia ja venyttelyjä sekä lounas. Sitten vähän raksa hommia (oli muuten veemäistä tehdä töitä ton polven kanssa!!) ja salille. Loistosetin sain vedettyä, vaikka vähän olin taas tankannut kyseenalaisesti. Söin kuitenkin treenin lomassa pikku energiapatukan jolla sain tilanteen taas "haltuun". Salin jälkeen palautumisjuoma, vähän shoppailua ja sit me käytiin Rossossa syömässä. Harmi kun ei ollut kameraa mukana... Mä söin katkarapupastan ja se on kyllä todella hyvää :P Kankku, takareidet ja pohkeet. Näihin toivoisin kyllä merkittävää parannusta. Varmasti voitte tekin visuaalisesti ymmärtää toiveeni.. Itsestähän se tietty kiinni on.. Mä sain kyllä tässä jokin aika sitten aika oivat ohjeet treenaamiseen ja varmaan siinä osittain on se syy miks mun kädet kehittyy paremmin kuin jalat. Siis semmonen muistisääntö et kaks sekuntia palautus ja yksi sekunti supistus. Näin mä teen luonnostaan kun treenaan käsiä. Jalkoja tehdessä mulla tahtoo mennä vähän "tasapaksuksi" se suoritus...

Vittu mikä tukka..

Maastaveto korokkeelta, suorin jaloin. Yksi suosikki liikkeistäni.

Vähä on näissä kuvaajamestarilla käsi heilahtanut, mutta annettakoon se anteeksi. Onhan hän sentään vasta 8 ;) Haukkareita, haukkareita...

Rapatessa roiskuu... Tarkoitus oli saada enemmän remonttia tehtyä, mutta ensinnäkin laminaatit joita olin ostanut olivat ihan täysiä paskoja. Ja sit kun mulla meni hermot niihin niin aloin säheltämään ja sormesta lähti palaa lihaa. Ärsyttävästi se purskahteli verta sit salillakin. Laitoin siihen kerroksen teippiä ettei laitteet sotkeennu. Musta se olis tosi kamala ajatella että joku tanko mihin mä tartun kiinni olis joskus ollu jonkun muun veressä..

Tämmönen siitä "tyhjästä" seinästä sit tuli :D Oon kyllä itse tyytyväinen :)

Silti, loistava keskiviikko..

Päivä ei ehkä mennyt ihan niin kuin mä olin suunnitellut, mutta olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen kokonaisuuteen. Aamulla mun piti viedä Kimi fillarilla kouluun, mutta me nukuttiin pommiin ja se meni taksilla. Nooh, ehkä huomenaamulla ;) Kun se oli lähtenyt keskityin meditointiin tai siis yritin... Mutta mieleni oli sen verran rauhaton etten päässyt oikein mihinkään kiinni. En saanut sellaista "virtausta" enkä pystynyt millään aistimaan omaa olemassa oloani. Mielessä pyöri vain laminaatit, maalit ym. tarvikkeet.

Ryhdyinkin sitten aamiaisen/aamutoimien jälkeen toimeen. Tarkoitus oli maalata makuuhuoneen seinät, mutta telasta katkesi varsi joten se projekti tyssäs ennen kuin olin ehtinyt edes aloittaa. Harmitti kyllä koska nyt mua niin olis huvittanut maalailla, siinä kun saa niin nopeasti näkyvää aikaiseksi :D Aloitin siis listoittamisen ja täytyy sanoa, että pienen alkukankeuden voitettuani alkoi työ "sujumaan". Tää on taas kyllä tämmöstä opettelua, joten aikaakin menee vähän enemmän ja tietty myös hukkapaloja..

Päivällä käytiin salilla, toistoja 20 ja vuorossa etureidet ja pohkeet. Tää on koko mun neljän viikon treenikierron ehdottomasti vittumaisin päivä. Lisäksi olin tankannut pikkasen huonosti, joten se näkyi myös tekemisissä :( Tää syömisjuttu tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma silloin kun teen kotona töitä. Mä vaan en voi lopettaa/keskeyttää niitä hommia. Pitäis olla joku joka sanois että nyt syödään.. Lopputreeniä kohti paukut vain lisääntyivät ja sain irrotettua ihan kohtuulliset treenit :D Huomenna saankin sitten toisen huoneen valmiiksi/melkein valmiiksi. Tilaamani spiderman-valokuvatapetti on saapunut ja tarkoitus olisi laittaa se tohon seinälle :D Vähän jänskättää, että kuinka onnistuu...

Tässä vähän harjoituslistoitusta... Toistaiseksi tyydyin tällaiseen suoraan jatkokseen. Mielestäni se kuitenkin näyttää liian rumalta, joten seuraaviin listoihin harjoitellaan sitten vinojatkos ja tehdään niin monta kunnes onnistuu :D

Nurkat onnistui mielestäni lähes täydellisesti :) Tässä kuvassa se näyttää kuin se vähän "haukottais" tuolta alhaalta, mutta se johtuu tosta pölystä.. Homma olis paljon helpompaa jos mulla olis kunnon jiirisaha. Eikä tommonen satavuotta vanha käsipeli jossa on aika tylsä sahakin. Mut ei mun kannata ostaa omaa ja toi on ainut joka joutaa olla lainassa vaikka ikuisuuden, joten....

Kauhesti mun olis tehnyt tänäänkin mieli lenkkeillä, mutta koska treenasin jalkoja salilla niin en halua kuluttaa liikaa. Jotenkin kuitenkin toi henkinen kantti vain tarvitsis sitä tällä hetkellä. Sillä saa aina hyvin "nollattua". No ehkä tuleva huominen 8km aamupyöräily vähän auttaa... Haluan myös pikimiten aloittaa myös TribulusTerrestriksen syömisen kunhan sitä vain tulisi johonkin hyllyyn. Wrangeltahan mä en tilaa enää ikinä mitään!! Satasen tilaus on ollut matkalla jo yli 2viikkoa ja molemmilla kerroilla kun olen ollut sähköisesti yhteydessä sinne niin asiaa on ilman mitään sen kummempia selityksiä vain pahoiteltu. Ärsyttävää.