Pikkasen kuvamatskuu pitkästä aikaa :))

 Haukkareista on lihat vähän lähteneet ja voimakin toki hävinnyt.. Toki se on ihan sanomattakain selvää et näin käy jos niitä ei kerran treenaa. Voimanoston aloitettuani en kauheesti oo tehnyt haukkareita enkä myöskään olkapäitä. Kerran kahdessa viikossa suurinpiirtein. Mut ei sen sillai väliä, koska keskityn tosiaan siihen voimailuun tällä hetkellä.

 Ja kuten tossa aimmin todettu et olkapäitä ei kauheesti tuu tehtyä myöskään niin näkyy se "kehitys" myös niissä.. Mut toisaalta toi oikee käsi ei oo enää niin kauheen paljon jäljessä tota vasenta kuin mitä se on aikaisemmin ollut. Toki noissa edestä päin otetuissa kuvissa se vammasta johtuva alikehitys on paljon paremmin havaittavissa. Mut tärkeintä on se et pystyn kuitenkin vielä treenaamaan ja tulokset nousee ;)

Maastaveto, i love it :) Täs siis kasin sarjaa ilman vyötä 120kg. Tällä hetkellä en oo treenannut lainkaan välivetoa vaikka mulla alunperin olikin sillä parempi maksmirauta kuin tällä ulkovedolla. Kyllä mä sit ennen kisoja kokeilen et mikä on homman nimi et kummalla sitä rautaa nousee se ykkönen enemmän. Mut treenaamisessa päädyin tyystin tähän ulkovetoon, koska se on kuitenkin raskaampi plus se tekniikka ja liikerata on jostain kumman syystä mulle helpompi ja loogisempi :)

 Haukkareita vielä vähän lisää :) Ennen muinoin tein tätäkin niin et mulla oli 15kg lätkät tangon päissä ja nyt mä jouduin heijaamaan kympeillä ;) Tällä hetkellä sarjapainoina (ilman pukua) vedossa 132,5kg, penkissä 72,5kg ja kyykyssä 120kg. Ihan jees silmällä pitäen niitä helmikuun SM-kisoja ;) Tosin varusteiden käyttö ei ole vielä ihan tuttua kauraa, mut kyllä täs ehtii :))

Joulu oli ja meni..

Jouluhässäkät alkavat olemaan ohi ja taas saa paneutua ihanaan normiarkeen :D Vaikka en mä kyllä tiedä onko sillä nyt tällä hetkellä juurikaan merkitystä koska mulla todettiin viimeviikolla kyynärpäässä jännetupentulehdus joten en saa tehdä oikeastaan mitään :/ Mä en voi käsittää mistä se oikein yhtäkkiä tuli koko tulehdus kun mä ti olin normisti salilla eikä sitä vaivannut mikään ja sit illalla se juiliminen alkoi ja siittä sit tietty riitti myös koko yöksikin. Aamulla oli koko käsivarsi ihan turvonnut ja kipeä. Periaatteessa mun ei saisi rasittaa sitä ollenkaan mut kun mun alkais se osa-aikavapaa sit tammikuussa niin en mä kyllä voi oikein olla poissakaan töistä kun pitää se lomittaja saada koulutettua. Ja onneks mulla on kuitenkin kohtuullisen kevyt työ ja sit viimeviikollakin koitin tehdä pääsääntöisesti vain oikealla ja semmoset hommat missä se selvästi rasittuu niin pyysin sit työkavereilta apua. Eniten mua nyt kuitenkin huolestuttaa se, että jos ja kun se mun vapaa alkaa niin miten mä pystyn tätä taloa oikein rakentaa rasittamatta sitä. Ja kuitenkin mun olis vähän niinku pakko saada jotain aikaiseksi kun mulla on nyt siihen kerran varattu aikaa. Ja se rasittaminenhan hidastaa toipumista niin koska mä sit pääsen taas kunnolla treenaamaan, nyyh...

Niin tosiaan se vapaa kans on edelleen auki kun ei ihan mennyt putkeen siinäkään kohtaa. Mun esimies oli ollut useaan otteeseen yhteydessä työkkäriin ja kaikki oli sovittu, aloitusajankohdat ja kuka mua lomittaa jne jne. No ihmettelin sit kun sitä päätöstä ei alkanut kuulumaan ja soitin sinne. Mies jonka kanssa keskustelin ei tiennyt asiasta mitään ja nainen jonka kanssa asiaa oli hoidettu oli lomalla alkuvuoteen saakka.... No se mies alkoi nyt tutkimaan asiaa ja lomittajani menee käymään ensiviikolla työkkärissä ja sit tehdään vasta se päätös. Vähän kyllä ajallisesti menee päätöksen saaminen melko viime hetkille. No ei sen väliä kunhan mulle vain sitä lisää myönnetään!! En kyllä oo enää kovin toiveikais asian suhteen, ainakaan et saisin koko vuodeksi. Henkisesti olen varautunut siihen et ei ollenkaan tai korkeintaan 3kk. Mut saa nähdä nyt sit miten käy...

Mulla kuitenkin on kauttaaltaan niin paska tuuri että yleensä se on kahdesta vaihto-ehdosta aina mieluummin se huono joka osuu kohdalle. Näin joulun aikaan en voi olla muistelematta, että poikien kanssa saatiin lapsena aina samanlaisia leluja (niin synttäri- kuin joululahjaksikin) ja yleensä se mun oma oli viallinen. Nytkin me saatiin töistä joulupaketit ja naiset haki kaikille (yht. 5kpl) ja summissa laittoivat niihin meidän nimet. Niinhän siinä taas kävi et kaikki muut oli ihan kunnollisia mut mun omasta yksi (paras) juusto ja sit se varsinainen lahja eli silikoninuolija. Ja vaikka mä en todellaakaan oo mikään leipoja niin kyllä mä oisin sen halunnut. Se nimittän on maailman kätevin maalipurkin tyhjäämiseen, ei mee kyllä mitään hukkaan. Lisäksi, tähän mennessä, Kimin leluista on löytynyt jo yksi viallinen (minun ostama) ja tossa on vielä aika monta mitä me ei ees olla kokeiltu.

Tietenkin toi aina harmittaa kun viallisia, se aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja sit kun on tämmönen sesonki aika niin monena vuotena ne lelut on myyty loppuun joten ei saa ees uutta tilalle. Ja kun mä en oo mikään jouluihminen muutenkaan niin ei tää nyt ainakaan tilannetta paranna. Siskoni kuoleman jälkeen joulusta on tullut oikeastaan vähän ahdistavakin jopa. Siskoni kuoli siis auto-onnettomuudessa 18-vuotiaana 18.01.07 Ja me oltiin laivalla yhdessä 16.12, kuten joka vuosi. Niin jotenkin ne meidän yhteiset viimeiset hetket ja ajat kiteytyy siihen joulun aikaan ja mä vaan en voi olla surematta. Ja jostain kumman syystä mä haluaisin olla vain yksin ja hiljaa. Ehkä juosta pitkiä lenkkejä ja ottaa vähän vetoja.

Totta kai mä Kimin kanssa yritän parhaani että sillä ois hyvä joulu. Joka vuosi ollaan koristeita ja jouluvaloja laitettu, kuusikin jopa. Mut siitä mä olen vähän kyllä pitänyt kiinni että mä en leivo... Ihan vain sen takia, sitä mä iten syön ne herkut (mä olen aika hyvä leipoon, vaikkei uskois). Mutta nyt kun me asutaan täällä raksalla, pölyn keskellä, niin meillä ei oikein oo ollut mahiksia rakentaa minkäänlaista joulua. Jouluvalot oisin ehkä pihalle voinut laittaa jos sinne olis saanut sähkön jostain.. Anyway, mä lupasin Kimille että kun tää joulu oli nyt täällä kotona niin surkee niin ensi vuonna sit laitetaan pihalle ja sisälle valot, kuusi koristellaan, leivotaan ja tehdään itse karkkia. Ehkä mä nyt oon koittanut panostaa entistä enemmän kuitenkin tohon yhdessä tekemiseen. Tehdäänhän me sen kanssa muutenkin päivittäin yhdessä aika paljon, mutta nyt me ollaan pelattu paljon lautapelejä, ALIAS on meidän molempien suosikki. No kyllä Kimi tykkää myös Afrikan Tähdestä mutta koska meillä on molemmilla niin huono onni et nopasta tulee vaan ykköstä ja kakkosta ja ekana avataan kaikki tyhjät, rosvot ja hevosenkengät niin semmoseen kyllä aika nopeesti kyllästyy.

Näin yhtäkkiä kun ajattelen niin vaikuttaa siltä että mulle on tulossa samanlainen talvi kuin elokuvassa PäiväniMurmelina eli pitkä, kylmä ja se kestää lopun elämääni... No ei vaan, mutta oikeesti mä olen kyllä tällä hetkellä pikkasen tuuli-ajolla kun mulla oli niin selvät suunnitelmat ensi vuodelle. Kaks viikkoo töitä, ensisijaiset treenit salilla, sit kaks vapaata viikkoa, aamulla remppaa, aamupäivällä salitreeni, lisää remppaa ja illalla kamppailua. Nyt olen ihan sekaisin kun en tiedäkään saanko sen vapaan ja lisäksi sit vaikka saisinkin niin miten tässä nyt edetään ton käden kanssa... No sen jo kyllä päätin heti että korvaan treenit mitä en nyt pysty tekemään niin juoksemisella ja uimisella. Ja nythän mä olen tässä jolun ajan mussuttanut tosiaan sokeriakin, siis karkkia. Ja täytyy kyllä taas kerran todeta että se voittaa tossa koukuttamisessa ihan koska tahansa niin viinan kuin tupakankin. No energiajuomalle se ei ihan pärjää mut ei kyllä oo kaukana. Kyllä tulee taas olemaan kova työ päästä siitä eroon. Uudenvuoden lupauksena mulla onkin sit suunnitteilla kieltäytyä kaikesta nautinnosta. Tiukkaa tulee olemaan, mutta koska tiedän millaisen olotilan sillä saavuttaa niin uskon/toivon pystyväni siihen ;)

Torstai nappiin, ainakin melkein..

Aika kivasti aamu starttas vaikka ei pyöräilemässä käytykään, taaskaan. Vähän liian kylmä Kimille... Mutta mä vedin aamiaisen siinä seiskan jälkeen ja sen jälkeen keskityin meditointiin. Aika huonolla menestyksellä tosin tälläkin kertaa. Tai no siis, kuinka sen nyt ottaa.. Mä sain hyvän tuntuman omaan kroppaani, ihan kuin mun liahksiston toispuoleisuus olis taas lisääntynyt. Tai sit mä olin jo unohtanut et se on noinkin paha... En kuitenkaan päässyt kuin varpaista kantapäähän kun mun vasen käsi alkoi puutumaan. Sormet meni ihan kylmiksi ja alkoi kovasti oksettamaan. Oli ihan pakko lopettaa... Mulla on muutenkin ollut tässä jokusen kuukausi tota vasemman käden puutumista, ehkä joku hermo väärässä paikassa tai jotain. En tiedä kun en ole alan expertti..

Ysin aikaan välipala, kuten yleensä eli protsku juoma :P Sen jälkeen reipas kävelylenkkin n. 50min. Olisin ottanut vetoja, mutta mun vammautunut polveni oli niin kipeä ettei voinut kuvitellakaan. Polven sisäreunaan pisti juostessa, polvillaan oleminen oli tuskaa ja kiertoliike suoraan helvetistä.. Sit lenkin jälkeen vähän huilia ja venyttelyjä sekä lounas. Sitten vähän raksa hommia (oli muuten veemäistä tehdä töitä ton polven kanssa!!) ja salille. Loistosetin sain vedettyä, vaikka vähän olin taas tankannut kyseenalaisesti. Söin kuitenkin treenin lomassa pikku energiapatukan jolla sain tilanteen taas "haltuun". Salin jälkeen palautumisjuoma, vähän shoppailua ja sit me käytiin Rossossa syömässä. Harmi kun ei ollut kameraa mukana... Mä söin katkarapupastan ja se on kyllä todella hyvää :P Kankku, takareidet ja pohkeet. Näihin toivoisin kyllä merkittävää parannusta. Varmasti voitte tekin visuaalisesti ymmärtää toiveeni.. Itsestähän se tietty kiinni on.. Mä sain kyllä tässä jokin aika sitten aika oivat ohjeet treenaamiseen ja varmaan siinä osittain on se syy miks mun kädet kehittyy paremmin kuin jalat. Siis semmonen muistisääntö et kaks sekuntia palautus ja yksi sekunti supistus. Näin mä teen luonnostaan kun treenaan käsiä. Jalkoja tehdessä mulla tahtoo mennä vähän "tasapaksuksi" se suoritus...

Vittu mikä tukka..

Maastaveto korokkeelta, suorin jaloin. Yksi suosikki liikkeistäni.

Vähä on näissä kuvaajamestarilla käsi heilahtanut, mutta annettakoon se anteeksi. Onhan hän sentään vasta 8 ;) Haukkareita, haukkareita...

Rapatessa roiskuu... Tarkoitus oli saada enemmän remonttia tehtyä, mutta ensinnäkin laminaatit joita olin ostanut olivat ihan täysiä paskoja. Ja sit kun mulla meni hermot niihin niin aloin säheltämään ja sormesta lähti palaa lihaa. Ärsyttävästi se purskahteli verta sit salillakin. Laitoin siihen kerroksen teippiä ettei laitteet sotkeennu. Musta se olis tosi kamala ajatella että joku tanko mihin mä tartun kiinni olis joskus ollu jonkun muun veressä..

Tämmönen siitä "tyhjästä" seinästä sit tuli :D Oon kyllä itse tyytyväinen :)

Silti, loistava keskiviikko..

Päivä ei ehkä mennyt ihan niin kuin mä olin suunnitellut, mutta olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen kokonaisuuteen. Aamulla mun piti viedä Kimi fillarilla kouluun, mutta me nukuttiin pommiin ja se meni taksilla. Nooh, ehkä huomenaamulla ;) Kun se oli lähtenyt keskityin meditointiin tai siis yritin... Mutta mieleni oli sen verran rauhaton etten päässyt oikein mihinkään kiinni. En saanut sellaista "virtausta" enkä pystynyt millään aistimaan omaa olemassa oloani. Mielessä pyöri vain laminaatit, maalit ym. tarvikkeet.

Ryhdyinkin sitten aamiaisen/aamutoimien jälkeen toimeen. Tarkoitus oli maalata makuuhuoneen seinät, mutta telasta katkesi varsi joten se projekti tyssäs ennen kuin olin ehtinyt edes aloittaa. Harmitti kyllä koska nyt mua niin olis huvittanut maalailla, siinä kun saa niin nopeasti näkyvää aikaiseksi :D Aloitin siis listoittamisen ja täytyy sanoa, että pienen alkukankeuden voitettuani alkoi työ "sujumaan". Tää on taas kyllä tämmöstä opettelua, joten aikaakin menee vähän enemmän ja tietty myös hukkapaloja..

Päivällä käytiin salilla, toistoja 20 ja vuorossa etureidet ja pohkeet. Tää on koko mun neljän viikon treenikierron ehdottomasti vittumaisin päivä. Lisäksi olin tankannut pikkasen huonosti, joten se näkyi myös tekemisissä :( Tää syömisjuttu tulee varmasti olemaan ikuinen ongelma silloin kun teen kotona töitä. Mä vaan en voi lopettaa/keskeyttää niitä hommia. Pitäis olla joku joka sanois että nyt syödään.. Lopputreeniä kohti paukut vain lisääntyivät ja sain irrotettua ihan kohtuulliset treenit :D Huomenna saankin sitten toisen huoneen valmiiksi/melkein valmiiksi. Tilaamani spiderman-valokuvatapetti on saapunut ja tarkoitus olisi laittaa se tohon seinälle :D Vähän jänskättää, että kuinka onnistuu...

Tässä vähän harjoituslistoitusta... Toistaiseksi tyydyin tällaiseen suoraan jatkokseen. Mielestäni se kuitenkin näyttää liian rumalta, joten seuraaviin listoihin harjoitellaan sitten vinojatkos ja tehdään niin monta kunnes onnistuu :D

Nurkat onnistui mielestäni lähes täydellisesti :) Tässä kuvassa se näyttää kuin se vähän "haukottais" tuolta alhaalta, mutta se johtuu tosta pölystä.. Homma olis paljon helpompaa jos mulla olis kunnon jiirisaha. Eikä tommonen satavuotta vanha käsipeli jossa on aika tylsä sahakin. Mut ei mun kannata ostaa omaa ja toi on ainut joka joutaa olla lainassa vaikka ikuisuuden, joten....

Kauhesti mun olis tehnyt tänäänkin mieli lenkkeillä, mutta koska treenasin jalkoja salilla niin en halua kuluttaa liikaa. Jotenkin kuitenkin toi henkinen kantti vain tarvitsis sitä tällä hetkellä. Sillä saa aina hyvin "nollattua". No ehkä tuleva huominen 8km aamupyöräily vähän auttaa... Haluan myös pikimiten aloittaa myös TribulusTerrestriksen syömisen kunhan sitä vain tulisi johonkin hyllyyn. Wrangeltahan mä en tilaa enää ikinä mitään!! Satasen tilaus on ollut matkalla jo yli 2viikkoa ja molemmilla kerroilla kun olen ollut sähköisesti yhteydessä sinne niin asiaa on ilman mitään sen kummempia selityksiä vain pahoiteltu. Ärsyttävää.

söndag...

Sunnuntait on kyllä kamalia päiviä, siitä ei pääse mihinkään.. Viikko on kyllä taas mennyt melkein huomaamatta. Musta tuntuu että vastahan mä äsken kirjoitin sunnuntaista ja marisin kuinka kamala päivä se on.. Koko aamupäivä meni meillä muuttopuuhissa. Osa tavaroista on jo laatikoissa ja osa kirjahyllystä on silputtu tuusannuuskaksi. Sängyn pois heivaamiseen tarvitse pakettiautoa (prkle), joten se saa olla kasassa siihen asti kun saan kuljetuksen. Voi, että mä niin kaipaan pakettiautoa. Olen selvästikin palaamassa takaisin siihen missä tilanteessa olin jokunen vuosi. Oli kyllä hölmöyttä lähteä niitä puitteita mihinkään muuttamaankaan. Kuvittelin tekeväni hyviä ratkaisuja. Mutta tekevälle sattuu, näin se vaan on :)

Päivällä Kimi menikin sitten kaverinsa luokse kylään ja mä jäin yksin kotiin. Nautin kyllä siitä toisinaan. On mukava olla välillä kotona, hiljaisuudessa, niin että voi oikeasti kunnolla keskittyä siihen mitä tekee. Käytinkin sen ajan oikeastaan kokonaan dataamiseen. Ja löysinkin aivan loistavia sisustusideoita :D Tosin tuli taas kerran huomattua, että mulla on aivan helvetin kallis maku, joten saa nyt nähdä sisustanko mä sit vielä 10kin vuoden päästä :D Jos vain nyt sais sellaisen pienikulutuksisen auton niin kyllähän mä tuolla sitten voisin asustella niin kauan kunnes kyllästyn... Kävin mä tosiaan kävelyllä pariinkin otteeseen siinä välillä kun tästä koneella istumisesta jotenkin puutuu. Tulee sellainen fiilis, että pakko saada rankaa vähän suoraksi ja raitista ilmaa. Sit kun Kimi tuli kotiin lähdettiinkin salille vääntämään rinta ja ojentajat. Yleensä tää päivä sujuu aivan täydellisesti ja rakastan juuri näiden lihasryhmien treenaamista. Jostain syystä kuitenkin nyt ei irronnut yhtään :( Kyllä mä tein penkissä sarjaa 55 kilolla (mikä on selvää parannusta), mutta jotenkin sellainen kunnon puristava tunne oli poissa. Ihan kuin olisin "huijannut" liikkeessä...

Hupsista, on siinä kuvaajalla vähän heilahtanut ja tuli "suttuinen" kuva, mutta tästä kuitenkin selvästi näkyy tuo oikean käden olkapään alikehittys. Se on merkittävästi pienempi kuin vasen käsi. Olen tutkinut asiaa ja itseasiassa siinä on yksi lihas mikä ei kehity lainkaan. Mielenkiintoista on se, että se lihas ei ole kipeä. Kipu on jossain muualla ja se estää tuon lihaksen työskentelyn. Mutta on siinä nyt kuitenkin selvää parannustakin tapahtunut sillä eilen vedin leukoja leveällä otteella (ilman lisäpainoja, mutta kuitenkin) täysin kivutta :D

Ihanaa kun ruoka on nyt toden teolla alkanut maistumaan, mulla on jatkuvasti nälkä ja tuntuu että mikään ruokamäärä ei riitä. Tänään paino 55,5kg :D Ai niin, tarkkailin päivällä myös lomamatkoja ulkomaille viikoksi 43, mutta kyllä ne vielä oli aika hintavia. Täytyy varata vasta lähempänä varsinaista ajankohtaa :) Toivottavasti pääsen matkaan, edellisestä lomastani onkin jo vieräntänyt öööö jotain 3-4 vuotta.

Nyt enää päivittäiset iltarutiinit (mitkä on samat kuin aamulla) eli venyttely, iltapala, hampaiden pesu ja lankaus, sekä kasvojen pesu, puhdistus ja rasvaus. Niin ja tietenkin vietän aikaa Kimin kanssa, halaan sitä ja annan pusun poskelle. Kuten joka ilta ja aamu :) Voin sanoa, että useiden vuosien ryyppäämisen, bilettämisen, välinpitämättömyyden ja elämänrytmin puuttumisen jälkeen mä olen niin rakastunut rutiineihin. Se on merkittävä osa mun hyvinvointia. Ehkä mä olen vähän niin kuin pienet vauvat, että samaan aikaan ylös, ruoat ja nukkumaan. Sitten pikku-Milla on tyytyväinen eikä marise :DD Ei mutta oikeasti mä vilpittömästi uskon, että siinä on energian ja tehokkuuden salaisuus... Tiedä häntä, mutta mulla se ainakin toimii ;)

Tiistai 22.06

Aamiainen jälleen vähän venähti, söin vasta joskus puoli kymmenen aikaan. Onneksi sentään puuro laski. Tai siis, kuinka sen nyt ottaa. Söin ehkä puolet siitä mitä olisi pitänyt. Kävin aamupäivällä luistelemassa noin 14km sama määrä myös illalla+juoksulenkki ja venyttelyt päälle. Motivaatiotani kohottaakseeni katselin pitkin päivää Bruce Leen karateleffoja. Ja motivaationi kamppailua kohtaan nousikin entisestään. Vielä kun tosiaan saisin tuon käden kuntoon..
Sitten perehdyin vähän syvemmin eeppokseen jota olen tässä nyt jonkun aikaa jo lukenut. Pääsinkin siihen sisälle kyllä paremmin kuin tähän asti. Ennen kesittymisharjoitusta piti tehdä rentoutumis ja hengitysharjoitus. Piti aistia oma keho ja ympäristö, sen jälkeen syvä sisään hengitys laskien viiteen. Hengityksen pidätys ja uloshengitys laskien taas viiteen (suun kautta). Jokaisella uloshengityksellä piti kuvitella jännityksen poistuvan hengityksen mukana. Tää tehtiin 3-4 kertaa. No tää oli aika helppo juttu mulle ja se todella rentoutti. Tänään keksinkin mitä mun tossa puolilootusasennossa oikein olisi pitänyt jo eilen tehdä.. Tarkoitus olisi ollut siis tunnustella koko kehoa varpaista lantiolle ja sen jälkeen sormista olkapäille. Sitten taas takaisin lantiolle ja siitä ylöspäin päälaelle asti. Siellä pieni tauko. jolloin huomio lepää. Sen jälkeen takaisin päälaelta varpaisiin. Nopempaa vain kuin ylöspäin tultaessa. Sen jälkeen olisi pitänyt venytellä. No just joo, rentoutuminen meni ihan ok. Varsinaisessa meditoinnissa en kuitenkaan päässyt kuin pohkeisiin saakka kun mulle tuli niin tosi huono olo. Ihan siis fyysisesti alkoi oksettamaan. Mulla meni siinä viis minuuttia, enkä kerta kaikkiaan pystynyt jatkamaan kauempaa. Ehkä mulla ei energia virtaa oikein..? En tiedä, sen kuitenkin huomasin, että mulla on aika loistava kyky aistia omaa vartaloa. Siis olenhan mä ennenkin sen huomannut, mutta nyt jotenkin erityisesti. Sen takia toisinaan viihdyn paikallani, etenkin selinmakuulla. Tunnen alustan kauttaaltaan ja samalla myös vartaloni. Aistin miten toispuoleinen lihaksistoni on. Tunnen myös kipualueet ja vammat.
Huomenna sitten taas uusi päivä ja toivottavasti pääsen edes joidenkin asioiden osalta tavoitteeseeni.. Ensisijaisesti tahtoisin nousta aikaisin ylös, käydä lenkillä, venytellä ja nauttia sinisestä hetkestä..

Maanantai, viikon paras päivä, ainakin yleensä

Kyllä se aika vaan koko ajan kuluu, silloinkin kun on vähän huonot fiilikset. Mutta tässä päivässä tavallaan positiivista (jos nyt niin voi yleensä edes sanoa), että turhauduin aamulla. Turhauduin niin paljon, että tulin vihaiseksi. Mä periaattessa olen sitä mieltä, että vihasta ei hirveästi ole hyötyä, välttämättä. Mutta olen kuitenkin huomannut senkin että on olemassa kahdenlaista vihaa. Toinen johtaa suruun ja katkeruuteen ja toinen taas äärettömään toimeliasuuteen ja päättäväisyyteen. Se hävittää myötätunnon, säälin ja pyrkii viemään asioita vain ja ainoastaan oman edun mukaisesti. Toki tästä voi joissain tapauksissa olla haittaakin, ainakin joihinkin asioihin. Kuitenkin aamullinen tunne oli kyllä jokseenkin tuttu, jos ei muualta niin nuoruudesta ainakin. Se herätti suunnatonta päättäväisyyttä ja uskoa huomiseen, kävi miten kävi. Totta kai tietenkin toivon ettei mun tarvi mistään luopua ja ne asiat mitä toivon, todella joskus tulee toteutumaan.

Tästä johtuen päiväni meni kohtuullisissa merkeissä, muutamaa haja-ajatusta lukuunottamatta. Oli myös äärettömän mukava kuulla pitkästä aikaa vanhasta tutusta :D Tosin hänellä oli vähän surullisia uutisia ja tuskin muuten olisi muhun yhteyttä ottanutkaan. Totta kai siinä sivusimme vähän muitakin asioita, joten kokonaisuudessaan oli miellyttävä kuulla hänenkin kuulumisiaan.

Eväiden kanssa mulla kuitenkin on edelleen ongelmia. Niissä yleensä mulla eniten näkyykin jos mulla on tavalla tai toisella hiemankin raskasta.. Ruoka ei imeydy, voin huonosti, saatan oksentaa ja ruoka ei yksinkertaisesti maistu. Olen pyrkinyt noudattamaan ruokavalioani, mutta en oikeastaan koskaan jaksa syödä annosta loppuun. Ainoastaan nestemäinen ruoka laskee alas. Mulla onkin mennyt normaalia enemmän lisäravinteita ja purkit alkavat ammottaa tyhjyttään kuin myös lompakkonikin. Myös appelsiini tuoremehuakin on alkanut menemään litra kaks päivässä. Olen huomannut vastaavan reaktion ennenkin. Mähän luonnostaan mielelläni jätän ruokailukertoja väliin. Parhaiten mulle sopisi selleinen elämäntyyli, etten söisi kiinteää ruokaa lainkaan. En kuitenkaan pidä sellaista erityisen viisaana ratkaisuna. Mutta kaikesta huolimatta mulla on kuitenkin paino noussut edelleen ihan tasaisesti. Tällä hetkellä mennään siis hieman vajaassa 55kilossa.

Treeneistä mulla siis oli vapaa päivä, joten ei siis salia :( Kiinnostusta olisi kyllä riittänyt :D Ja voi että kuinka suunnaton kaipuu mulla on taas kamppailun pariin. Se on niin mun juttu kun vain olla ja voi.. Tosin mulla on edelleen toi olkapää niin huono etten pysty kamppailemaan :( Liian vaarallista.
Nousin aamulla seiskan aikaan ja kävin lenkillä. Vähän oli kyllä nihkeää ja edelleen olkapää tuntuu siltä kuin se olisi irti ja sitten juostessa heiluu ja tuntuu kivuliaalta. Hölkän lisäksi otin jonkin verran myös vetoja. Ne irtos kyllä käsittämättömän hyvin, oli tosi salama fiilis. Ihmeellistä kun en tosiaankaan oo varsinaisesti nopeutta treenannut. Kumpa toi kestävyyskin tulisi noin "itsestään" :D Mutta toisaalta, kun ne kuitenkin on vähän toistensa vastakohtia, niin mieluummin olen nopea kuin kestävä. Siis nimenomaan vain urheilussa ;) Katselin tossa myös joitan joukkuelaji vaihtoehtoja, mitä pystyisin tällä kädelläni pelaamaan, mutta ei ainakaan vielä löytynyt mitään sopivaa. Etsintä siis jatkukoon :DD Tässä tämän hetkisiä nappeja mitä otan. Syön siis 21-25 pilleriä päivässä. Näistä napeista ainakin toiset tulen jättämään pois sillä en ole huomannut niillä olevan mitään merkittävää vaikutusta. Kun nämä purkit olen syönyt tyhjiksi tulen todennäköisesti pysymään linjalla vitamiinit ja kreatiini päivittäin. Myös Fastin pumpiin olen ollut erittäin tyytyväinen. Tosin mielestäni Maximum Crealla pääsee ihan yhtä hyviin tehoihin ja se on selvästi halvempaa/päivä annos.

No jotain sain tänäänkin tietenkin sotkettuakin kuten aina... Mulle tuli Kelalta kirje, jossa sanottiin että nautin yksinhuoltajalisää ja väestörekisterikeskuksen mukaan tässä samassa osoitteessa asuu joku mies. No soitin sinne ja sieltä sanottiin ett no voi voi, ei me täältä asialle mitään voida, että mun täytyy itse selvittää asia maistraattiin. No tietenkin vaahtosin puhelimessa ummet ja lammet byrokratiasta ym. Totesin kuitenkin heidän olevan siinä mielessä oikeassa, että eihän ne voi joka helvetin hörhöä akkaa uskoa joka sinne soittaa. Pidin siis itsestään selvänä, että joku torvi on ilmoittanut vahingossa väärän osoitteen. Just joo, useiden puheluiden jälkeen kävi ilmi, että koska mä olin tehnyt vain väliaikaisen osoitteenmuutoksen, oli mulle jäänyt oletusarvoksi, siis pysyväksi osoitteeksi se missä me ennen tätä asuttiin. Jouduin tekemään muutoksen uudelleen ja laittamaan jotain vitun lisäselvityksiä siihen. Nähtäväksi nyt sitten jää, että menetänkö reilut 40euroa/kk tällaisen sekaannuksen takia.

Ärsyttämään mua jäi myös tommonen vanhanaikainen rasistinen asenne Kelan puolelta. Siis siihen meidän edelliseen osoitteeseen oli muuttanut joku nuori pari eli siis mies+nainen. Kirjeessä kuitenkin mainittiin vain miehen nimi sillä oletusarvolla, että olisimme avoliitossa. Naisesta ei puhuttu mitään, kukahan helvetti se sitten olisi ollut, miehen siskoko?? Ja sitten toisaalta olisinhan mä voinut olla avoliitossa vaikka sen naisen kanssa ja se mies olis ollu vaikka sen kehitysvammainen veli tai jotain... Ihan sama, vituttaa vähän vieläkin. Musta siinä olis voinu olla vaikka molempien nimet ja siinä yhteydessä Kelan huoli siitä josko lastani vaikka elättäisikin joku muukin kuin vain minä.

Karaokea pätkä :D

karppausta, tunarointia ja muistelua!!

Olen siis nyt karpannut kolme päivää eli ruokavalioni sisältää lähinnä proteiinia ja rasvaa. Ja tietysti siis jonkin verran kasviksia (ei perunaa). Karu todellisuus on jälleen iskenyt muhun eli ei tää kyllä oikein oo mun juttu. Mä olen selvästi hidastunut enkä pysty/jaksa juoksemaan enää kuten ennen ja mulla on muutenkin kokonaisvaltasesti aika raskas olo. Kyllä mä aion kuitenkin tätä muutaman viikon katsoa et muuttuuko tää olotila johonkin suuntaan. Jos ei, niin kyllä tää on sit tässä.
Alkuviikko menikin melko kivasti kyllä ainakin treenien suhteen. Ja toki myös ruokavalion sillä en ole syönyt hiilareita juurikaan, kuten on tarkoituskin. To kävin jopa pitämässä HMD treenit ja huomasin taas jälleen kerran kuinka paljon mä vaan siitä lajista tykkään :D Kumpa pystyisin käymään säännöllisesti treeneissä..
Muuta hyvää ei sit siinä päivässä ollutkaan, sillä kun tulimme puoli 10 aikaan pois treeneistä, en löytänyt kämpän avaimia mistään!! AJoimme hanikka tiskissä (kirjaimellisesti) takaisin urheilutalolle. Siellä kuitenkin oli jo ovet lukossa ja lukuisista koputusyrityksistä huolimatta kukaan ei tullut avaamaan, vaikka siellä oli vielä valot. Lähtiessämme Kimi kuitenkin huomasi, että keilahalli oli vielä auki. Menimme sieltä kysymään apua ja useiden puheiluiden jälkeen pääsimme hakemaan avaimia pukuhuoneesta, jossa niitä ei sitten ollutkkaan.. Onneksi mulla sentään oli kukkaro autossa, että saimme auton tankattua ja ajettua vanhempieni luo Ylihärmään. Ja kuten tyyliini sopii, ei tämäkään mennyt aivan mutkitta. Vanhempani olivat jo nukkumassa ja heillä oli ovikello hajalla. En löytänyt vara-avaintakaan mistään, joten vähissä vaatteissa kopistelimme ikkunoita, turhaan jälleen.. Menimme käymään veljeni luona, naapurissa, että jos hän voisi soittaa äitin tai isän puhelimeen. (Siis mun kännykkähän oli tietenkin myös lukkojen takana kotona). Onneksi veljelläni oli kuitenkin avain vanhaan kotiimme ja pääsimme iltamyöhään sisälle. Herätyksen puuttuessa nukuimme vielä aamulla pommiin... Pääsimme kotiimme vasta seuraavana päivänä työpäiväni päätyttyä. Olin kuitenkin huojentunut sillä avaimet löytyivät sisältä eivätkä ne olleet tipahtaneet minnekään. Olisi ollut noloa tilata taas töissä uutta kellokorttia kun just muutama kuukausi sitten tilasin. Ja tietenkin tommonen ura-avainkin on melko kallis jos joutuu sen teeetättämään. K O H T A L O K A S A V A I N N I P P U
Täähän ei tokikaan oo ensimmäinen kerta kun mulle käy näin.. Eräästä talosta, jossa asuin jokunen vuosi sitten oli aina kuistin ikkuna hajalla kun avaimet olivat jääneet sisälle. Seuraavassa asunnossa säilytin vara-avainta saunalla. Siitä tosin ei hirveästi ollut hyötyä, koska sitten kun jälleen jäin lukkojen taakse, huomasin saunan avaimen olevan sisällä.. Tällä kertaa saunan ikkuna vasaralla hajalle jne jne. Eräänä juhannuksena kimi pudotti avaimen kuistin alle eikä vara-avainta ollut missään. Lähdimme evakkoon mökille.. Sieltä tullessa äitini tuli meitä auttamaan avaimen etsinnöissä ja kuin ihmeen kaupalla se löytyi. Siitä juhannuksesta meille taisi jäädä jonkinmoinen kirous juhannuskirous päälle sillä seuraavana vuotena Kimi jäi ensin Lapuan keskustassa auton alle ja sitten se meinas vielä mökillä hukkua.. Tässä sitä ensi kesää mielenkiinnolla nyt odotetaan mitä sillon tapahtuu. Toivottavasti ei mitään vakavaa sentään.
Tuossa samassa kiinteistössä loppujen lopuksi sitten piti vielä lukkosepänkin käydä murtautumassa kun Milla Maarian avaimet olivat jälleen kerran jääneet sisälle.. Kun sitä joskus oppisi...
Nyt tilasin kolmannen avaimen jonka annan mussulle. Hän on viimeisen päälle tarkka eikä ikinä hävitä mitään.. Näin ollen selustani on turvattu :D

Karppausta..

Innostuin siis karppaamisesta kun ystävättäreni oli sillä Cambridge kuurilla viikon (söi siis rajoitetusti kaloreita ja tällä saavutti ketoositilan) ja mietimme hänelle sopivaa ruokavaliota. Pidin itse asiassa karppausta ainoana vaihtoehtona, koska sillä pystyy jatkamaan ketoositilaa. Ja tietenkin on helpompaa jos olemme molemmat samalla ruokavaliolla. olen kerran aikaisemmin aloittanut karppaamisen, mutta silloin juoksin paljon pitkiä lenkkejä, kävin aktiivisesti HMDssa. Silloin se ei oikein sopinut, koska oli niin raskas olo jonkin aikaa syömisen jälkeen. Tällä hetkellä taas en juurikaan pysty säännöllisesti käymään kuin salilla, joten uskon karppauksen onnistuvan. Tarkoituksena olisi syödä vähän hiilareita kevääseen saakka ja sitten taas viilata eväitä kun alkaa rullaluistelukausi (ihanaa). Ónneksi olen ollut karkkilakossa (ja muutenkin syönyt kontrolloidusti hiilareita) jo jonkin aikaa niin mulla tuskin tulee mitään kamalaa hiilarihimoa :D Jos tarkasti katsoo niin tässä kuvassa näkyy miten oikean käden rintalihas ja olkapää on selvästi huonommin kehittynyt kuin vasemman. Tämä johtuu tietenkin pitkäaikaisesta olkapäävammastani. En mitään toivo niin paljon tällä hetkellä!!

Sama homma, vasemman käden olkapää selvästi paremmassa kunnossa!

Myös hovikuvaajani halusi päästä välillä kameran toiselle puolelle :D

Torstai, toivoa täynnä ;)

Töiden jälkeen salille treenaamaan rintaa ja ojentajia. Vähän kyllä jännitti, että pystynkö vammautuneelta olkapäältäni tekemään mitään. Salilla koin kuitenkin positiivisen yllätyksen :D Pystyin ihan hyvin treenamaan, rajallisilla liikkeillä tosin mutta kuitenkin. Penkkiä tein kevyemmillä painoilla sillä siinä tuntui pientä pistoa olkpään takana. Sama homma ojentajalaitteessa. Kun taas esim. päänyliveto tangolla ei vaikuttanut mitään, aivan kuin olis ennen tehnyt :D Sitten toisaalta taas joitain liikkeitä/laitteita joita ei voinut kuvitellakaan tekevänsä kivun takia. Esim dippi=mahdoton, samoin peck deck... Illalla Hanmoodo treenejä vetämässä ja voi että mä niin rakastan sitä :D Haukkarit... vähään siinä on kamera heilahtanut :(

Oikea käsi