karppausta, tunarointia ja muistelua!!

Olen siis nyt karpannut kolme päivää eli ruokavalioni sisältää lähinnä proteiinia ja rasvaa. Ja tietysti siis jonkin verran kasviksia (ei perunaa). Karu todellisuus on jälleen iskenyt muhun eli ei tää kyllä oikein oo mun juttu. Mä olen selvästi hidastunut enkä pysty/jaksa juoksemaan enää kuten ennen ja mulla on muutenkin kokonaisvaltasesti aika raskas olo. Kyllä mä aion kuitenkin tätä muutaman viikon katsoa et muuttuuko tää olotila johonkin suuntaan. Jos ei, niin kyllä tää on sit tässä.
Alkuviikko menikin melko kivasti kyllä ainakin treenien suhteen. Ja toki myös ruokavalion sillä en ole syönyt hiilareita juurikaan, kuten on tarkoituskin. To kävin jopa pitämässä HMD treenit ja huomasin taas jälleen kerran kuinka paljon mä vaan siitä lajista tykkään :D Kumpa pystyisin käymään säännöllisesti treeneissä..
Muuta hyvää ei sit siinä päivässä ollutkaan, sillä kun tulimme puoli 10 aikaan pois treeneistä, en löytänyt kämpän avaimia mistään!! AJoimme hanikka tiskissä (kirjaimellisesti) takaisin urheilutalolle. Siellä kuitenkin oli jo ovet lukossa ja lukuisista koputusyrityksistä huolimatta kukaan ei tullut avaamaan, vaikka siellä oli vielä valot. Lähtiessämme Kimi kuitenkin huomasi, että keilahalli oli vielä auki. Menimme sieltä kysymään apua ja useiden puheiluiden jälkeen pääsimme hakemaan avaimia pukuhuoneesta, jossa niitä ei sitten ollutkkaan.. Onneksi mulla sentään oli kukkaro autossa, että saimme auton tankattua ja ajettua vanhempieni luo Ylihärmään. Ja kuten tyyliini sopii, ei tämäkään mennyt aivan mutkitta. Vanhempani olivat jo nukkumassa ja heillä oli ovikello hajalla. En löytänyt vara-avaintakaan mistään, joten vähissä vaatteissa kopistelimme ikkunoita, turhaan jälleen.. Menimme käymään veljeni luona, naapurissa, että jos hän voisi soittaa äitin tai isän puhelimeen. (Siis mun kännykkähän oli tietenkin myös lukkojen takana kotona). Onneksi veljelläni oli kuitenkin avain vanhaan kotiimme ja pääsimme iltamyöhään sisälle. Herätyksen puuttuessa nukuimme vielä aamulla pommiin... Pääsimme kotiimme vasta seuraavana päivänä työpäiväni päätyttyä. Olin kuitenkin huojentunut sillä avaimet löytyivät sisältä eivätkä ne olleet tipahtaneet minnekään. Olisi ollut noloa tilata taas töissä uutta kellokorttia kun just muutama kuukausi sitten tilasin. Ja tietenkin tommonen ura-avainkin on melko kallis jos joutuu sen teeetättämään. K O H T A L O K A S A V A I N N I P P U
Täähän ei tokikaan oo ensimmäinen kerta kun mulle käy näin.. Eräästä talosta, jossa asuin jokunen vuosi sitten oli aina kuistin ikkuna hajalla kun avaimet olivat jääneet sisälle. Seuraavassa asunnossa säilytin vara-avainta saunalla. Siitä tosin ei hirveästi ollut hyötyä, koska sitten kun jälleen jäin lukkojen taakse, huomasin saunan avaimen olevan sisällä.. Tällä kertaa saunan ikkuna vasaralla hajalle jne jne. Eräänä juhannuksena kimi pudotti avaimen kuistin alle eikä vara-avainta ollut missään. Lähdimme evakkoon mökille.. Sieltä tullessa äitini tuli meitä auttamaan avaimen etsinnöissä ja kuin ihmeen kaupalla se löytyi. Siitä juhannuksesta meille taisi jäädä jonkinmoinen kirous juhannuskirous päälle sillä seuraavana vuotena Kimi jäi ensin Lapuan keskustassa auton alle ja sitten se meinas vielä mökillä hukkua.. Tässä sitä ensi kesää mielenkiinnolla nyt odotetaan mitä sillon tapahtuu. Toivottavasti ei mitään vakavaa sentään.
Tuossa samassa kiinteistössä loppujen lopuksi sitten piti vielä lukkosepänkin käydä murtautumassa kun Milla Maarian avaimet olivat jälleen kerran jääneet sisälle.. Kun sitä joskus oppisi...
Nyt tilasin kolmannen avaimen jonka annan mussulle. Hän on viimeisen päälle tarkka eikä ikinä hävitä mitään.. Näin ollen selustani on turvattu :D