Joulu oli ja meni..

Jouluhässäkät alkavat olemaan ohi ja taas saa paneutua ihanaan normiarkeen :D Vaikka en mä kyllä tiedä onko sillä nyt tällä hetkellä juurikaan merkitystä koska mulla todettiin viimeviikolla kyynärpäässä jännetupentulehdus joten en saa tehdä oikeastaan mitään :/ Mä en voi käsittää mistä se oikein yhtäkkiä tuli koko tulehdus kun mä ti olin normisti salilla eikä sitä vaivannut mikään ja sit illalla se juiliminen alkoi ja siittä sit tietty riitti myös koko yöksikin. Aamulla oli koko käsivarsi ihan turvonnut ja kipeä. Periaatteessa mun ei saisi rasittaa sitä ollenkaan mut kun mun alkais se osa-aikavapaa sit tammikuussa niin en mä kyllä voi oikein olla poissakaan töistä kun pitää se lomittaja saada koulutettua. Ja onneks mulla on kuitenkin kohtuullisen kevyt työ ja sit viimeviikollakin koitin tehdä pääsääntöisesti vain oikealla ja semmoset hommat missä se selvästi rasittuu niin pyysin sit työkavereilta apua. Eniten mua nyt kuitenkin huolestuttaa se, että jos ja kun se mun vapaa alkaa niin miten mä pystyn tätä taloa oikein rakentaa rasittamatta sitä. Ja kuitenkin mun olis vähän niinku pakko saada jotain aikaiseksi kun mulla on nyt siihen kerran varattu aikaa. Ja se rasittaminenhan hidastaa toipumista niin koska mä sit pääsen taas kunnolla treenaamaan, nyyh...

Niin tosiaan se vapaa kans on edelleen auki kun ei ihan mennyt putkeen siinäkään kohtaa. Mun esimies oli ollut useaan otteeseen yhteydessä työkkäriin ja kaikki oli sovittu, aloitusajankohdat ja kuka mua lomittaa jne jne. No ihmettelin sit kun sitä päätöstä ei alkanut kuulumaan ja soitin sinne. Mies jonka kanssa keskustelin ei tiennyt asiasta mitään ja nainen jonka kanssa asiaa oli hoidettu oli lomalla alkuvuoteen saakka.... No se mies alkoi nyt tutkimaan asiaa ja lomittajani menee käymään ensiviikolla työkkärissä ja sit tehdään vasta se päätös. Vähän kyllä ajallisesti menee päätöksen saaminen melko viime hetkille. No ei sen väliä kunhan mulle vain sitä lisää myönnetään!! En kyllä oo enää kovin toiveikais asian suhteen, ainakaan et saisin koko vuodeksi. Henkisesti olen varautunut siihen et ei ollenkaan tai korkeintaan 3kk. Mut saa nähdä nyt sit miten käy...

Mulla kuitenkin on kauttaaltaan niin paska tuuri että yleensä se on kahdesta vaihto-ehdosta aina mieluummin se huono joka osuu kohdalle. Näin joulun aikaan en voi olla muistelematta, että poikien kanssa saatiin lapsena aina samanlaisia leluja (niin synttäri- kuin joululahjaksikin) ja yleensä se mun oma oli viallinen. Nytkin me saatiin töistä joulupaketit ja naiset haki kaikille (yht. 5kpl) ja summissa laittoivat niihin meidän nimet. Niinhän siinä taas kävi et kaikki muut oli ihan kunnollisia mut mun omasta yksi (paras) juusto ja sit se varsinainen lahja eli silikoninuolija. Ja vaikka mä en todellaakaan oo mikään leipoja niin kyllä mä oisin sen halunnut. Se nimittän on maailman kätevin maalipurkin tyhjäämiseen, ei mee kyllä mitään hukkaan. Lisäksi, tähän mennessä, Kimin leluista on löytynyt jo yksi viallinen (minun ostama) ja tossa on vielä aika monta mitä me ei ees olla kokeiltu.

Tietenkin toi aina harmittaa kun viallisia, se aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja sit kun on tämmönen sesonki aika niin monena vuotena ne lelut on myyty loppuun joten ei saa ees uutta tilalle. Ja kun mä en oo mikään jouluihminen muutenkaan niin ei tää nyt ainakaan tilannetta paranna. Siskoni kuoleman jälkeen joulusta on tullut oikeastaan vähän ahdistavakin jopa. Siskoni kuoli siis auto-onnettomuudessa 18-vuotiaana 18.01.07 Ja me oltiin laivalla yhdessä 16.12, kuten joka vuosi. Niin jotenkin ne meidän yhteiset viimeiset hetket ja ajat kiteytyy siihen joulun aikaan ja mä vaan en voi olla surematta. Ja jostain kumman syystä mä haluaisin olla vain yksin ja hiljaa. Ehkä juosta pitkiä lenkkejä ja ottaa vähän vetoja.

Totta kai mä Kimin kanssa yritän parhaani että sillä ois hyvä joulu. Joka vuosi ollaan koristeita ja jouluvaloja laitettu, kuusikin jopa. Mut siitä mä olen vähän kyllä pitänyt kiinni että mä en leivo... Ihan vain sen takia, sitä mä iten syön ne herkut (mä olen aika hyvä leipoon, vaikkei uskois). Mutta nyt kun me asutaan täällä raksalla, pölyn keskellä, niin meillä ei oikein oo ollut mahiksia rakentaa minkäänlaista joulua. Jouluvalot oisin ehkä pihalle voinut laittaa jos sinne olis saanut sähkön jostain.. Anyway, mä lupasin Kimille että kun tää joulu oli nyt täällä kotona niin surkee niin ensi vuonna sit laitetaan pihalle ja sisälle valot, kuusi koristellaan, leivotaan ja tehdään itse karkkia. Ehkä mä nyt oon koittanut panostaa entistä enemmän kuitenkin tohon yhdessä tekemiseen. Tehdäänhän me sen kanssa muutenkin päivittäin yhdessä aika paljon, mutta nyt me ollaan pelattu paljon lautapelejä, ALIAS on meidän molempien suosikki. No kyllä Kimi tykkää myös Afrikan Tähdestä mutta koska meillä on molemmilla niin huono onni et nopasta tulee vaan ykköstä ja kakkosta ja ekana avataan kaikki tyhjät, rosvot ja hevosenkengät niin semmoseen kyllä aika nopeesti kyllästyy.

Näin yhtäkkiä kun ajattelen niin vaikuttaa siltä että mulle on tulossa samanlainen talvi kuin elokuvassa PäiväniMurmelina eli pitkä, kylmä ja se kestää lopun elämääni... No ei vaan, mutta oikeesti mä olen kyllä tällä hetkellä pikkasen tuuli-ajolla kun mulla oli niin selvät suunnitelmat ensi vuodelle. Kaks viikkoo töitä, ensisijaiset treenit salilla, sit kaks vapaata viikkoa, aamulla remppaa, aamupäivällä salitreeni, lisää remppaa ja illalla kamppailua. Nyt olen ihan sekaisin kun en tiedäkään saanko sen vapaan ja lisäksi sit vaikka saisinkin niin miten tässä nyt edetään ton käden kanssa... No sen jo kyllä päätin heti että korvaan treenit mitä en nyt pysty tekemään niin juoksemisella ja uimisella. Ja nythän mä olen tässä jolun ajan mussuttanut tosiaan sokeriakin, siis karkkia. Ja täytyy kyllä taas kerran todeta että se voittaa tossa koukuttamisessa ihan koska tahansa niin viinan kuin tupakankin. No energiajuomalle se ei ihan pärjää mut ei kyllä oo kaukana. Kyllä tulee taas olemaan kova työ päästä siitä eroon. Uudenvuoden lupauksena mulla onkin sit suunnitteilla kieltäytyä kaikesta nautinnosta. Tiukkaa tulee olemaan, mutta koska tiedän millaisen olotilan sillä saavuttaa niin uskon/toivon pystyväni siihen ;)