söndag...

Sunnuntait on kyllä kamalia päiviä, siitä ei pääse mihinkään.. Viikko on kyllä taas mennyt melkein huomaamatta. Musta tuntuu että vastahan mä äsken kirjoitin sunnuntaista ja marisin kuinka kamala päivä se on.. Koko aamupäivä meni meillä muuttopuuhissa. Osa tavaroista on jo laatikoissa ja osa kirjahyllystä on silputtu tuusannuuskaksi. Sängyn pois heivaamiseen tarvitse pakettiautoa (prkle), joten se saa olla kasassa siihen asti kun saan kuljetuksen. Voi, että mä niin kaipaan pakettiautoa. Olen selvästikin palaamassa takaisin siihen missä tilanteessa olin jokunen vuosi. Oli kyllä hölmöyttä lähteä niitä puitteita mihinkään muuttamaankaan. Kuvittelin tekeväni hyviä ratkaisuja. Mutta tekevälle sattuu, näin se vaan on :)

Päivällä Kimi menikin sitten kaverinsa luokse kylään ja mä jäin yksin kotiin. Nautin kyllä siitä toisinaan. On mukava olla välillä kotona, hiljaisuudessa, niin että voi oikeasti kunnolla keskittyä siihen mitä tekee. Käytinkin sen ajan oikeastaan kokonaan dataamiseen. Ja löysinkin aivan loistavia sisustusideoita :D Tosin tuli taas kerran huomattua, että mulla on aivan helvetin kallis maku, joten saa nyt nähdä sisustanko mä sit vielä 10kin vuoden päästä :D Jos vain nyt sais sellaisen pienikulutuksisen auton niin kyllähän mä tuolla sitten voisin asustella niin kauan kunnes kyllästyn... Kävin mä tosiaan kävelyllä pariinkin otteeseen siinä välillä kun tästä koneella istumisesta jotenkin puutuu. Tulee sellainen fiilis, että pakko saada rankaa vähän suoraksi ja raitista ilmaa. Sit kun Kimi tuli kotiin lähdettiinkin salille vääntämään rinta ja ojentajat. Yleensä tää päivä sujuu aivan täydellisesti ja rakastan juuri näiden lihasryhmien treenaamista. Jostain syystä kuitenkin nyt ei irronnut yhtään :( Kyllä mä tein penkissä sarjaa 55 kilolla (mikä on selvää parannusta), mutta jotenkin sellainen kunnon puristava tunne oli poissa. Ihan kuin olisin "huijannut" liikkeessä...

Hupsista, on siinä kuvaajalla vähän heilahtanut ja tuli "suttuinen" kuva, mutta tästä kuitenkin selvästi näkyy tuo oikean käden olkapään alikehittys. Se on merkittävästi pienempi kuin vasen käsi. Olen tutkinut asiaa ja itseasiassa siinä on yksi lihas mikä ei kehity lainkaan. Mielenkiintoista on se, että se lihas ei ole kipeä. Kipu on jossain muualla ja se estää tuon lihaksen työskentelyn. Mutta on siinä nyt kuitenkin selvää parannustakin tapahtunut sillä eilen vedin leukoja leveällä otteella (ilman lisäpainoja, mutta kuitenkin) täysin kivutta :D

Ihanaa kun ruoka on nyt toden teolla alkanut maistumaan, mulla on jatkuvasti nälkä ja tuntuu että mikään ruokamäärä ei riitä. Tänään paino 55,5kg :D Ai niin, tarkkailin päivällä myös lomamatkoja ulkomaille viikoksi 43, mutta kyllä ne vielä oli aika hintavia. Täytyy varata vasta lähempänä varsinaista ajankohtaa :) Toivottavasti pääsen matkaan, edellisestä lomastani onkin jo vieräntänyt öööö jotain 3-4 vuotta.

Nyt enää päivittäiset iltarutiinit (mitkä on samat kuin aamulla) eli venyttely, iltapala, hampaiden pesu ja lankaus, sekä kasvojen pesu, puhdistus ja rasvaus. Niin ja tietenkin vietän aikaa Kimin kanssa, halaan sitä ja annan pusun poskelle. Kuten joka ilta ja aamu :) Voin sanoa, että useiden vuosien ryyppäämisen, bilettämisen, välinpitämättömyyden ja elämänrytmin puuttumisen jälkeen mä olen niin rakastunut rutiineihin. Se on merkittävä osa mun hyvinvointia. Ehkä mä olen vähän niin kuin pienet vauvat, että samaan aikaan ylös, ruoat ja nukkumaan. Sitten pikku-Milla on tyytyväinen eikä marise :DD Ei mutta oikeasti mä vilpittömästi uskon, että siinä on energian ja tehokkuuden salaisuus... Tiedä häntä, mutta mulla se ainakin toimii ;)