Maanantai, viikon paras päivä, ainakin yleensä

Kyllä se aika vaan koko ajan kuluu, silloinkin kun on vähän huonot fiilikset. Mutta tässä päivässä tavallaan positiivista (jos nyt niin voi yleensä edes sanoa), että turhauduin aamulla. Turhauduin niin paljon, että tulin vihaiseksi. Mä periaattessa olen sitä mieltä, että vihasta ei hirveästi ole hyötyä, välttämättä. Mutta olen kuitenkin huomannut senkin että on olemassa kahdenlaista vihaa. Toinen johtaa suruun ja katkeruuteen ja toinen taas äärettömään toimeliasuuteen ja päättäväisyyteen. Se hävittää myötätunnon, säälin ja pyrkii viemään asioita vain ja ainoastaan oman edun mukaisesti. Toki tästä voi joissain tapauksissa olla haittaakin, ainakin joihinkin asioihin. Kuitenkin aamullinen tunne oli kyllä jokseenkin tuttu, jos ei muualta niin nuoruudesta ainakin. Se herätti suunnatonta päättäväisyyttä ja uskoa huomiseen, kävi miten kävi. Totta kai tietenkin toivon ettei mun tarvi mistään luopua ja ne asiat mitä toivon, todella joskus tulee toteutumaan.

Tästä johtuen päiväni meni kohtuullisissa merkeissä, muutamaa haja-ajatusta lukuunottamatta. Oli myös äärettömän mukava kuulla pitkästä aikaa vanhasta tutusta :D Tosin hänellä oli vähän surullisia uutisia ja tuskin muuten olisi muhun yhteyttä ottanutkaan. Totta kai siinä sivusimme vähän muitakin asioita, joten kokonaisuudessaan oli miellyttävä kuulla hänenkin kuulumisiaan.

Eväiden kanssa mulla kuitenkin on edelleen ongelmia. Niissä yleensä mulla eniten näkyykin jos mulla on tavalla tai toisella hiemankin raskasta.. Ruoka ei imeydy, voin huonosti, saatan oksentaa ja ruoka ei yksinkertaisesti maistu. Olen pyrkinyt noudattamaan ruokavalioani, mutta en oikeastaan koskaan jaksa syödä annosta loppuun. Ainoastaan nestemäinen ruoka laskee alas. Mulla onkin mennyt normaalia enemmän lisäravinteita ja purkit alkavat ammottaa tyhjyttään kuin myös lompakkonikin. Myös appelsiini tuoremehuakin on alkanut menemään litra kaks päivässä. Olen huomannut vastaavan reaktion ennenkin. Mähän luonnostaan mielelläni jätän ruokailukertoja väliin. Parhaiten mulle sopisi selleinen elämäntyyli, etten söisi kiinteää ruokaa lainkaan. En kuitenkaan pidä sellaista erityisen viisaana ratkaisuna. Mutta kaikesta huolimatta mulla on kuitenkin paino noussut edelleen ihan tasaisesti. Tällä hetkellä mennään siis hieman vajaassa 55kilossa.

Treeneistä mulla siis oli vapaa päivä, joten ei siis salia :( Kiinnostusta olisi kyllä riittänyt :D Ja voi että kuinka suunnaton kaipuu mulla on taas kamppailun pariin. Se on niin mun juttu kun vain olla ja voi.. Tosin mulla on edelleen toi olkapää niin huono etten pysty kamppailemaan :( Liian vaarallista.
Nousin aamulla seiskan aikaan ja kävin lenkillä. Vähän oli kyllä nihkeää ja edelleen olkapää tuntuu siltä kuin se olisi irti ja sitten juostessa heiluu ja tuntuu kivuliaalta. Hölkän lisäksi otin jonkin verran myös vetoja. Ne irtos kyllä käsittämättömän hyvin, oli tosi salama fiilis. Ihmeellistä kun en tosiaankaan oo varsinaisesti nopeutta treenannut. Kumpa toi kestävyyskin tulisi noin "itsestään" :D Mutta toisaalta, kun ne kuitenkin on vähän toistensa vastakohtia, niin mieluummin olen nopea kuin kestävä. Siis nimenomaan vain urheilussa ;) Katselin tossa myös joitan joukkuelaji vaihtoehtoja, mitä pystyisin tällä kädelläni pelaamaan, mutta ei ainakaan vielä löytynyt mitään sopivaa. Etsintä siis jatkukoon :DD Tässä tämän hetkisiä nappeja mitä otan. Syön siis 21-25 pilleriä päivässä. Näistä napeista ainakin toiset tulen jättämään pois sillä en ole huomannut niillä olevan mitään merkittävää vaikutusta. Kun nämä purkit olen syönyt tyhjiksi tulen todennäköisesti pysymään linjalla vitamiinit ja kreatiini päivittäin. Myös Fastin pumpiin olen ollut erittäin tyytyväinen. Tosin mielestäni Maximum Crealla pääsee ihan yhtä hyviin tehoihin ja se on selvästi halvempaa/päivä annos.

No jotain sain tänäänkin tietenkin sotkettuakin kuten aina... Mulle tuli Kelalta kirje, jossa sanottiin että nautin yksinhuoltajalisää ja väestörekisterikeskuksen mukaan tässä samassa osoitteessa asuu joku mies. No soitin sinne ja sieltä sanottiin ett no voi voi, ei me täältä asialle mitään voida, että mun täytyy itse selvittää asia maistraattiin. No tietenkin vaahtosin puhelimessa ummet ja lammet byrokratiasta ym. Totesin kuitenkin heidän olevan siinä mielessä oikeassa, että eihän ne voi joka helvetin hörhöä akkaa uskoa joka sinne soittaa. Pidin siis itsestään selvänä, että joku torvi on ilmoittanut vahingossa väärän osoitteen. Just joo, useiden puheluiden jälkeen kävi ilmi, että koska mä olin tehnyt vain väliaikaisen osoitteenmuutoksen, oli mulle jäänyt oletusarvoksi, siis pysyväksi osoitteeksi se missä me ennen tätä asuttiin. Jouduin tekemään muutoksen uudelleen ja laittamaan jotain vitun lisäselvityksiä siihen. Nähtäväksi nyt sitten jää, että menetänkö reilut 40euroa/kk tällaisen sekaannuksen takia.

Ärsyttämään mua jäi myös tommonen vanhanaikainen rasistinen asenne Kelan puolelta. Siis siihen meidän edelliseen osoitteeseen oli muuttanut joku nuori pari eli siis mies+nainen. Kirjeessä kuitenkin mainittiin vain miehen nimi sillä oletusarvolla, että olisimme avoliitossa. Naisesta ei puhuttu mitään, kukahan helvetti se sitten olisi ollut, miehen siskoko?? Ja sitten toisaalta olisinhan mä voinut olla avoliitossa vaikka sen naisen kanssa ja se mies olis ollu vaikka sen kehitysvammainen veli tai jotain... Ihan sama, vituttaa vähän vieläkin. Musta siinä olis voinu olla vaikka molempien nimet ja siinä yhteydessä Kelan huoli siitä josko lastani vaikka elättäisikin joku muukin kuin vain minä.