Ei hyvältä näytä...

No siis mähän julkaisin tän jo eilen aamulla mut sit mä muistin sen artikkelin siitä, että kun kerrot netissä olevasi poissa kotoa luot oivat olosuhteet asuntosi ryöväämiselle. Ja vielä kun tää mun blogikin on niin huippusuosittu, muahhaahhaa, niin ajattelin poistaa tän kirjoituksen. Vaikka ei varmaan kovin moni ees tiedä missä mä asun, tai no, mistäs mä sen tietäisin. Ja siis eihän mulla täällä mitään oikein varastettavaa todellakaan ole, ellei halua pölliä noita mun aatamin aikaisia paskoja työkaluja. Mutta kyllähän se tietty harmittais jos ois ikkuna tai ovi rikottu ja sit vielä sotkettu paikkoja.
Tässä siis tekstiä menneisyydestä, tulevaisuuden muodossa :P Kuitenkin kaikki meni suunnilleen niin kuin olin ajatellut :D Ehkä huomenna voisin ehtiä postaamaan treenien kulusta, eväistä sekä virkistyiltapäivästämme :)

Eilinen meni ihan kohtuullisesti koska ei ollut treenipäivä. Itse asiassa tää viikko olis paljon selvempi jos se olis ollu treenipäivä.. Tänään on taas hässäkkä päällä.. Mun täytyy viedä Kimi mummollaan kun se pääsee koulusta eli klo 13. Sit mun täytyis ehtiä käydä salilla ennen töihin menoa joka on siis klo 15.30. Matkoihin menee, jos hyvin käy, puolitoista tuntia. Kyllä pahalta näyttää :( Jostain mä kyllä myöhästyn... Tietty mä voisin käydä nyt aamupäivällä jo, mutta kiire mulle tulis siltikin. Enkä sit ehtisi tankkaamaankaan kunnolla. Lisäksi mä yritän välttää tota turhaa autolla ajelua. Tänään olis siis treenipäivä kolme (etureidet ja pohkeet) ja edelleen keltainen viikko eli toistoja 12-16. Tää on vielä vähän yli tunnin treenipäivä, joten närästää jo nyt kun tiedän joutuvani tekemään "hosumalla".

Huomenna sitten mä menenkin klo 6 töihin ja sieltä suoraa työpaikan virkistysiltapäivään. Ihmettelen vain tässä, että missäköhän välissä mä ehtisin salille :( Ainoa mahdollisuus on se, jos pääsemme alkuillasta kohtuullisissa ajoin lähtemään kotiin. Voisin sit illalla käydä.. Mutta en tiedä, mä en pidä tällaisesta jossittelusta. Mä tykkään kun asiat on järjestyksessä :D Vaikka täytyy kyllä myöntää, että joskus tuntuu vähän liiankin raskaalta.. Kuitenkin tän koko kompleksin, kolmet vuokralaiset, talon rakentaminen, Kimin ongelmat/menot/harrastukset/hyvinvointi, syöminen, treenaaminen, pitäminen edes kohtuullisesti hanskassa tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä. Mutta onneksi mä olen luonteeltani aika lungi ja mun on helppo ottaa asiat sellaisena kun ne tulee. No poikkeuksena siis kaikki mikä on peruuttamatonta, niihin ei voi löytää ratkaisua.

Tulikin tossa mieleeni kun olen tässä jo monesti sivunnut facebookia, että miten oma maailma siellä on.. Musta tuntuu, että sellainen suoraa sanomisen/puhumisen kulttuuri on häviämässä entisestään kun kommunikointitavatkin muuttuvat. Siis kautta maailmansivun ihmiset ovat olleet vieraskoreita ja asioita on kaunisteltu tai jätetty sanomatta, mutta sähköisen viestinnän myötä mukaan on tullut sellainen sanaton, rivienvälistä vittuilu. Siis julkaistaan omalla seinällä jotain millä halutaan viitata jonkun henkilön, joko ominaisuuteen tai yhteiseen historiaan, tunteisiin yms. Uskaltaisin jopa väittää että tähän syyllistyy pääasiassa naiset.

Mulle tän oppiminen on ollut melkoisen haasteellista. No siis kyllähän mun sisko (R.I.P) ja äiti oli/on kovia lukemaan rivienvälistä, minkä vuoksi meillä melkoisen usein on kommunikointi vaikeuksia. Toki siis sen kautta olen oppinut lukemaan, mutta en osaa "kirjoittaa". Tai no, osaisin jos tahtoisin. Mutta mä olen niin sinisilmäinen ja tavallaan niin tässä hetkessä etten mä osaa ajatella niin "kierosti" omissa sanomisissa tai tekemisissä. Mua on jopa muutamaan otteeseen syytettykin kun olen jotain esim. biisejä julkaissut että millaista kuvaa annan muille julkaisemalla jotain shittiä. Mä kuitenkin pääsääntöisesti julkaisen esim. biisejä mitkä on mun mielestä hyviä, kellekään vittuilematta tai mitään muutakaan. Ja jos joku nyppii niin yleensä ottaen pyrin sen kyllä myös ilmaisemaan selkeästi, en rivien välistä. Muutenkin mä tykkään niin paljon ennemmin olla iloinen, hyväntuulinen ja tuottaa ihmisille mieluummin positiivisia ajatuksia kuin niitä toisia.

Pessimistiset ihmiset saavat oloni ahdistuneeksi, ainakin jos en voi millään tavalla piristää. Mä tuun niin hyvälle tuulelle siitä jos saan toisetkin hyvälle tuulelle. No siis en mä tietenkään mielistelylinjalle lähde. Jos on näkemysero niin sitten on, mua se ei haittaa. Valitettavasti vain suurin osa ihmisistä on sellaisia (tai no siis ainakin monet), että asiaan pitäisi löytää totuus ja sit kun mä olen erimieltä niin otetaan hlökohtaisesti ja loukkaannutaan. Ainakin väliaikaisesti... Ei mulle onneksi kukaan kovin kauaa mussuta, varmaan osittain myös siksi etten mä huomaa koko mussutusta..

Mutta hei, eiliseen vielä yksi mainitsemisen arvoinen asia :D Pidin elämäni ensimmäisen ruokatauon iltavuorossa ;) No siis enhän mä siis kauaa ollut ehkä vartin korkeintaan, mutta multa se on kyllä jo huippusaavutus :D Ehkä pystyn vielä joskus pitämään sen kokonaisen 20min :D Mutta nyt mä meen laittamaan lattialistoja ja keittelemään päivän pöperöitä. Seuraavasta postauksesta ei sit ookaan sen kummempaa tietoa, sit kun ehdin ;)