jotain pohdintaa...

No ei mulla oikeastaan mitään niin kovin erikoista kirjoitettavaa ollut.. Mutta mä olen pitkään miettinyt, että kun toiset ihmiset on niin kamalan kunnianhimoisia ja mulla kun ei sellaista ominaisuutta ole ollenkaan. Se liittyy tietenkin myös siihen voittami-häviämisasiaankin. Miksi mulla ei oo sellaista halua?? Olen joskus aiemmin jo ajatellut sen liittyvän siihen kun mulle ei sillä statuksella tai muiden mielipiteillä ole väliä. Mutta en mä kyllä jaksa uskoa, että se status/muiden mielipide vois olla ainut syy kunnianhimoon. Se tuntuu kyllä vähän mahdottomalta. Tai ainakin mä toivon, että ihmiset olis vähän "vahvempia" ja tekis asioita enemmän oman hyvinvoinnin kuin statuksen takia. Ei sen väliä vaikka se status olis siellä taustalla vaikuttamassa, mutta jotenkin tuntuis köyhältä (ainakin siis mun elämässä) jos se olis kaikessa se main subject...

Perjantaina kun ajelin aamulla töihin ja kuuntelin hyvää musiikkia, se ajatus vaan taas jostain tuli. Mä rakastan sitä matkaamista, autolla ajamisessakin. Mä nautin suunnattomasti autolla ajamisesta, ei sillä väliä olenko mä menossa töihin vai minne. Etenkin kesällä on mahtava ajella hiekkateitä ja katsoa sivupeilistä kun hiekka vain pöllyää ;) Mä olen siis luonteeltanikin semmonen ikuinen matkaaja. Mulle ei sillä päämäärällä niinkään ole merkitystä kuin sillä matkalla. Se pätee kaikkeen, tähän remonttiin, treenaamiseen ja eväisiin. Mä haluan niin vahvasti olla vain tässä hetkessä, tehdä juuri nyt niitä hyviä valintoja. Ja ennen kaikkea olla juuri nyt onnellinen, huomisesta viis!! Tai no siis ei ihan noinkaan voi ajatella, koska mä kuitenkin uskon että tämän päivän rakentaminen on suurin osa sitten huomisenkin muodostumisesta. Ja siinä sitä sit matkataan, sillä ihan itse rakentamalla tiellä.

Vähän niin kuin tekis siltaa, tänään jo teen materiaaleja huomiseen, määränsä enempää ei voi edetä ja mitä paremmat rakennusaineet niin sitä korkeammalla mennään. Korkeus tietenkin kuvastaa mun omaa hyvinvointia ja onnellisuutta. Mitä pidemmän pätkän on saanut sitä hyvää matskua niin sitä huonommin sitä mikään "ulkopuolinen taho" tai toinen ihminen voi särkeä. Silloin kestää paremmin vastoinkäymisiä. Ja tähän ei tosiaankaan taas oo mitään ultimatefaktaa vaan koskee vain mua ja mun elämää. Jos joku elää toisin tai on muuta mieltä niin so be it, hänellä on siihen oikeus ja se saattaa olla aivan yhtä oikein. Ainakin hänen elämässään, ei välttämättä minun.

Asiasta miljoonanteen, mä haluan tosta mun paskasta autosta eroon. Mun sietokyky on nyt tullut täyteen, se romu rajoittaa mun vapautta, perkele!! Onhan se ihan hyvä auto, mutta syö liikaa besaa. Ja ehkä siinäkin on vähän perää, että ranskalaisia tulis ostaa korkeintaan grilliltä. Ehkä taas vähän liian kärjistettyä tekstiä, ei ole tarkoitus arvostella tässäkään kohtaa toisia ihmisiä, kuitenkin jokaisella on oikeus siihen mielipiteeseensä. Ja jos joku tykkää ranskalaisista autoista niin ok. Miksi loukkaanttua jos joku toinen ei tykkää?? Näin se vain menee toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä jotkut jopa molemmista ;). Jos ei menisi niin meillä olis täällä tasan yks automerkki ja kaikkia muitakin tuotteita ois vaan se yks josta kaikki tykkää...

Sitten haluaisin vielä (ihan tosta mun exään liittyvästä kommentista innostuneena) kertoa sellaisen ominaisuuden itsestäni mikä liittyy myös tavallaan tuohon matkaaja-luonteeseen. Mä olen sellainen, että kun teen sitä matkaa ja kun pääsen perille, oli se päämäärä sitten toivottu tai ei toivottu niin on äärettömän epätodennäköistä että palaisin sille samalle tielle enää koskaan. Se myös ehkä tekee musta sellaisen "ääripää" ihmisen. Viina oikeastaan on ainut, jota vähän pelkään. Ja tunnustan myös, että yksi ihminen kauempaa menneisyydestä on myös asemassa jota pelkään. Niin siis pelkäämisellä tarkoitan joutuvani takaisin tielle minkä olen jo nähnyt ja tiedän varmasti etten sitä halua, mutta jostain syystä niissä on vähän jotain taikavoimaa joka tekee vaikeaksi vastustaa. Mutta kaikki muut tiet mitkä on viety päämääräänsä ovat menneisyyttä.

Mikäli kyseessä on asia mihin liittyy muitakin ihmisiä varmistan moneen otteeseen sen, että päämäärä on varmasti saavutettu ja asiassa ei ole enää mitään tehtävissä. Ja vaikka se tekisi miten kipeää, olisi miten raskasta tahansa ja vaikka pitäisin kuinka paljon ja kaipaisin niin se on sitten siinä. Jos joku on EX niin siihen omat syynsä, niin minun kuin toisenkin osalta. Ja ihan ilman mitään pahaa sanomatta tai mitään muutakaan negatiivista tunnetta herättämättä voin sanoa, että samaan en enää lähtisi. Eikä sillä että exänikään haluaisi. Välitän kuitenkin, välitän toki kaikista ihmisistä, ja toivon hänellekin onnellista ja rikasta elämää. Että hän saa sen mistä haaveilee.

Enkä mä muutenkaan ole sellainen, että yrittäisin koskaan missään vaiheessa tehdä vaikutusta yhtään kehenkään. Mä olen sellainen kuin haluan, yritän elää hyvin, ketään tieten tahtoen loukkaamatta, olla onnellinen, kehittyä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Rakastan huumoria ja hauskaa elämää. Ja jos se ei kiinnosta niin en mä mitään yritä todistella. Tuolla kun mä liikun, niin olen enemmin vähän vaatimaton kuin että toisin itseäni selkeästi esille. Tai siis haluaisin olla, mutta ei se oikein onnistu.. Toiset tykkää toiset ei, se rittää mulle :D