:D

No niin, Milla Maaria on nyt rauhoittunut ja voi taas palata normaalien ihmisten pariin ainakin teoriassa... Eilinen ei tosiaankaan mennyt putkeen oikein miltään osin. Mä sain sen lattian valmiiksi ja kyllähän mä jo siinä aloitusvaiheessa panin merkille, että se laminaatti jäi melko kauas seinästä. Tämä sen takia kun seinän tekemisessä oli tullut sellainen moka, että kyprokki oli jäänyt valun väärälle puolelle. Käytännössähän se tarkoittaa sitä että lattian alareunaan jää "kynnys" joka on seinän sisäpuolella ja näin ollen laminaatti ei tule seinään asti. Ja vastaavasti taas seinän toisessa reunassa jossa tuota kynnystä ei ole, jää iso rako seinän ja laminaatin väliin. Lisäksi tosta "mun" laminaatti leikkurista puuttuu yks osa niin se tahtoo leikata vinoon. Mittasin kuitenkin että "vino" pää jää (paikka paikoin) irti seinästä korkeintaan sen saman määrän kuin siellä "kynnyksenkin" kohdassa. Ajattelin ostavani normaalia paksumpaa lattialistaa. Se oli kuitnekin toiveajattelua. Nyt sitten pohdin, että mitä helvettiä mä sen kanssa oikein teen....

No sitten me mentiin tosiaan sinne uimahalliin "rentoutumaan". Kimi valitsi meille pukukopit ja vasta kun olin jo saanut riisuttua ja kamat laitettua kaappiin, huomasin ovassa tekstin "lukko rikki". Siellähän on semmoset elektroniset ovet, joten en kokeillut edes toimiiko se. Suosista siirsin tavarani viereiseen kaappiin. Sit kun me tultiin uimasta ja oltiin puettu niin huomasin auton avaimen ja aurinkolasieni hävinneen. Samassa sytytti, että ne varmaan jäi sinne hajalliseen kaappiin. Ja "hajallinen" kaappi oli lukossa. Ensin ajattelin, että odotellaan kun uimahalli kerran menee kiinni 10min kuluttua niin eiköhän se sieltä pian tuu. Sinne kuitenkin tuli koko ajan lisää porukkaa (jotain 10vuotiaita) niin ajattelin, että ei vittu, täällä on jotkut treenit... Menin kassalle sanomaan ja siellä tosiaan oli jotkut jalkapallojunnujen treenit jotka loppuisivat vasta 1,5 tunnin päästä. Se nainen lupas kuitenkin selvitellä asiaa ja mä menin sinne pukukoppiin mussuttamaan. Ei meidän onneksi kovin kauaa tarvinnut odottaa kun kaappi saatiin auki ja me päästiin lähtemään..

Lisäksi ihmissuhteet aiheuttavat aina päänvaivaa. Eläminen muuten olis niin kovin simppeliä, mutta kun tarviis vähän tulla muidenkin kanssa toimeen. No ei sillä, ettenkö tulisi. Itse asiassa mä tuun tosi hyvin toimeen kaikkien kanssa. Mutta mä en suoranaisesti kuulu mihinkään ryhmään. Eikä mua oikein mihinkään myöskään hyväksytä, liian isoja näkemyseroja. Ja vaikka yleensä ottaen mä en siitä välitä, koska mulla on oikeus olla minä. Ei mun tarvi ketään miellyttää. Mutta tietty silloin kaikki vähän ylikorostuu kun sitä tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta. On jotenkin riipaisevaa ajatella että se olisi oman mielen tuotetta, niin kuitenkin on käynyt muutaman kerran. On niin vaikea olla neutraali ja tarkastella asioita "sivusta seuraajana". Valitettavasti mäkin olen vain ihminen, jolla on toiveita, haluja ennen kaikkea tunteet. On se niin väärin :D

Lisäksi pojallani on raskasta koulussa, enkä oikein tiedä mitä asian kanssa tekisin. Ymmärrän hänen tuskansa ja mulle ehkä yksi vaikeimmista asioista hyväksyä on se, että mä vaan en voi ratkaista ja löytää vastausta jokaiseen ongelmaan. Mä voin tietty yrittää opastaa ja neuvoa, mutta varsinainen ratkaisu on hänen keksittävä itse. Varmasti vanhemmuuden vaikein asia on se, että voi ennalta jo nähdä huonot ja väärät valinnata/teot, mutta mitään et voi tehdä. Tai tietty vois väkisin väärällä vallalla, aivopesulla (suosittua uskonlahkoissa) ja kiristämällä pitää lasta vielä aikuisenakin otteessa. Mutta mun mielestä pitäsi samalla kun "ohjaa" myös kannustaa kyseinalaistamaan asioita. Se on kuitenkin mielestäni pysyvän kehityksen edellytys, kyseenalaistaminen. Jos sitä ei ole, ei mikään myöskään muutu. Kaikki tehdään kuten on aina ennenkin tehty, mitään ajattelematta. Tämä on mielestäni suurin ero hyvinvointivaltioiden ja kehitysmaiden välillä. Jos kaikkialla kyseenalaistettaisiin ei olisi kehitysmaita. Juu, aika radikaali väite, mutta onpas siinä teillekin vähän ajattelemisen aihetta :P Mutta on siinä kyllä sellainenkin näkemys, että tiedä sitten onko se aikuisen viisautta vai lapsen tyhmyyttä kun saadaan se tanssimaan nuotion ympärillä sadatanssia jumalille ja oikeasti uskomaan, että siitä muka olis paskankaan hyötyä... Joka tapauksessa surkein teoria, kehitysmaiden olemassa ololle, mitä olen koskaan kuullut on se että kun siellä ollaan köyhiä. Valitettavan moni kuitenkin vain näinkin ajattelee. Mutta miettikääpäs vähän sitä, että kaikki maat ovat joskus olleet "kehitysmaita", täälläkin käypää valuttaa ovat olleet oravannahat. Toiset ovat kehittyneet ja toiset ei miksi....