keskiviikkoa pukkaa :D

Alkuviikko meni taas huippunopeasti ja paino näyttää nousevan :D No sitähän mä tässä yritän, mutta en voi kieltää etteikö se vähän ahdistaisi. No okei, paljon. Kaikki housut on pinkeitä ja tuntuu että tukehdun niihin. Onneksi tulee niin kovin harvoin käytyä missään :D Mutta tää on nyt tätä, se on vain hyväksyttävä!! Ja kyllä mun täytyy toki tunnustaa, että oon ehkä pikkasen liikaa syönyt rasvaa (kun on tullut käytyä niin usein ulkona syömässä). Lisäksi mun pitäis vähän viilailla noita tekniikoita, että saisin treenistä enemmän irti. Vatsan ja etureisien treenaaminen on mulle edelleen ajoittain haasteellista. Ja kun en tiedä miksi joskus saan niin hyvät treenit aikaan ja joskus ei irtoa yhtään..?? Harmittaa kun mun "oppaat" ovat tässä muuton yhteydessä hävinneet jonnekin :( Niin siis tehokas kehonrakennus ja lihaskuntoharjoittelun anatomiaa. Ne molemmat kirjat on ollu mulla jo vuosia ja aina niistä oppii jotain uutta! Varmaan johtuu siitä kun ymmärrys laajenee, luulisin :D

Tänään mulla oli vapaa päivä ja oikeastaan olin tyytyväinenkin siihen. Töistä tullessa mulla oli niin kova mahasärky, et menin suoraa sänkyyn kun pääsin kotiin. Tää on kyllä todella harvinaista mulle, onneksi. Torkahdin siinä sit vartin verran ja olo kyllä kummasti koheni. Jouduin kuitenkin käydä hakemassa vielä illaksi apteekista särkylääkkeitä ;( Kuitenkin säryttä saa pikkasen paremmin nukuttua :)

Olen innoissani, sillä huomenna olis sit ekat vaparitreenit klo 19 :D Mahtavaa!! Toivottavasti käsi kestää etten joudu palaamaan tervehtymisessä takaisin päin.. Kuitenkin mulla olis tavoitteena päästä sit ensivuoden puolella matsaamaan ja silloin kyllä käden pitää olla täysin kunnossa. On mulla kyllä käynyt mielessä joskus sekin et josko joskus kävi ihan normi painitreeneissä. Kun mua haastettiin Seinäjolle niiden painityttöjen treenikaveriksi. Mut se jäi sit mulla vähän siihen kun joku mies tuli siihen mulle naljailemaan, että kuka mä kuvittelen olevani ja luulenko mä tosiaan pärjääväni niille painija tytöille. Mä olin siinä ihan huuli pyöreänä, että mitä vittua, oonko muka väittänyt niin.. Se mies joka mua sinne haastoi meni kans siinä vähän sanattomaksi..

Ihmettelen aina että mikä se juttu oikein on kun musta kuvitellaan et se voitto on tärkeintä mulle. Tai että mä kuvitelen olevani jotenkin ylivertainen. Ei todellakaan oo niin. Mulle tärkeintä on jatkuva kehitys! Ei mua kiinnostaa paskaakaan onko joku parempi tai huonompi kuin mä. Siis totta kai yritän imeä ympäristöstäni ja toisten osaamisesta kaiken hyödyn mutta en mä ala vertailemaan itseäni muihin. Sehän on käytännössä ihan mahdotontakin, koska kaikki on vähän erimallisia ja erikokoisia ja silloin se tekeminenkin on aina toisenmoista. Ja mitä kisaamiseen tulee niin totta kai mä aina pyrin tekemään parhaani tavoitteena voitto, mutta aina se ei riitä voittoon. Mutta mitä sitten, näin se vain menee. Jos kisaa niin silloin myös toisinaan häviää, toisinaan voittaa. Tärkeintä on se jännitys, se oman vuoron odotus ja kun lopulta pääsee tekemään omaa suoritustaan. Ja ehkä suurinta nautintoa mulle kuitenkin kisaamisessa tuo se, että mä en ajattele mitään muuta kuin sitä suoritusta. Keskittyminen on parhaimmillaan silloin, kaikki epäoleellinen häviää. Mä haluan aina kisata, tavalla tai toisella, tosissaan tai leikillä :D