Loistosetti :)

Nää kuvat oli aivan laadukkaita koneella mut nyt ne kyllä näyttää vähän sumuisilta...? Tänään ei sen enempää, että ehdin vielä kunnon iltapalan ja ehkä vähän lenkille :D Paino tänään 56 :D

Maanantai

Jostain kumman syystä vanha kapinallinen Milla nostaa taas päätään hyvin voimakkaasti... Mä ajelin tossa kaks kaistaisella ihan norminopeutta, kerrankin :D (onneksi on vakkari) ja ryystin energiajuomaa. No siinä sitten oli moottoripyöräpoliisi ja hetken matkan päässä maija. Jostain kumman syystä (no joo ok, liittyy kyllä vahvasti niihin la-su välisen yön muistoihin) tulin äärettömän vihaiseksi enkä voinut itselleni mitään, näytin keskisormea maijalle. No nehän lähti mun perään (pienellä viiveellä onneksi), peruutuspeilistä katselin ja manasin mielessäni... Puikkelehdin itseni prisman parkkipaikalle ja piileskelin kaupassa tovin. Vähän kyllä jännitti mennä autolle, kun ajattelin et ne on siellä odottamassa. Näinkin on joskus käynyt.. Mut sit ajattelin että mitä sitten, saan korkeintaan jonkun rikesakon poliisille suun soittamisesta... Voi voi, ei pitäis.. no kyllähän se tästä taas tasoittuu, ei vain pitäis hirveesti muistella vanhoja juttuja.. Olishan tässäkin taas vaikka miten paljon kerrottavaa, mutta ehkä kuitenkin (ainakin toistaseksi) jaan ne mieluummin ihan vain jonkun kanssa..

Muistelemisesta puheenollen, tossa päivällä kun join pitkästä aikaa tölkin RedBullia (ei kuulu suosikkeihini), muistin kun join ekaa kertaa energiajuomaa. Kaikkea sitä kans mieleen jääkin :D No siis, se oli joskus vuonna -98 kun asuin Seinäjoella meijerin pihassa rivarissa ja olin harjottelemassa siellä vastaanotolla. Silloin tuli uutena juttuna energiajuoma ja ainut tuote markkinoilla oli just RedBull. Olin rullaluistelemassa ja kovaan janooni päätin kokeilla sitä. Mulle tuli ihan karmea tärinä ja päätä huippas ja vähän oksettikin. Päätin etten koskaan enää osta ja menikin joitakin vuosi ennen seuraavaa yritystä. No sit kun tuli kovaan huutoon noi kossubatteryt joskus 2000-luvun alussa niin siitä se sitten lähti. Ja kun lopetin viinan ottamisen oli jokseenkin luontevaa juoda aina silloin tällöin (väsymykseen) vähän EDiä. Varsinainen koukutus tapahtui kun tuli ED fx special edition markkinoille. Siinä kun vähän semmonen viinainen maku.... valitettavasti. Oon varmaan ainut joka voi kirjoittaa energiajuoman historiasta, vähän hämärää... :D Try to live with it ;)

Nousin aamulla tossa 04.15 ja hoitelin aamutoimet, kattaen siis suuhygienian, hiukset ja kasvot. Aikaahan tähän kuluu normaalia enemmän sillä meillä ei ole valoja... Väännin siinä samalla myös eväitä töihin ja voin sanoa että pilkkopimeässä pihvien paistaminen on jokseenkin haasteellista puuhaa. Hajusta tunnistin koska piti paistaa toinenkin puoli. Toisin sanottuna niistä tuli melko tummanpuhuvia... Pöperöt valmistettuani pyörittelin nivelet ja vedin perusvenytykset eli etureisi, aitajuoksija, sivu- ja takapotku, nivus sekä aukivenytys.

Matkalla töihin söin protskupatukan (120kcal) ja join pullon EDiä. Töissä jouduinkin käydä sit seiskan aikaan ruokalassa aamiaisella koska unohdin ne vaivalla ja tuskalla pimeässä keittämäni munat kotiin. Onneksi sentään ruokalassa oli tarjolla samaa mitä mä olisin itsekin ottanut.. Söin siis 4munan valkuaista, yhden keltuaisen ja rehuja. Kello yhdeksän välipalaksi zerocarb 500ml ja lounas klo 10.30: tummanpuhuvaa kananlihaa n. 150g ja kaksi ruisleipää, melkoinen makuelämys, voitte kuvitella! Klo 12 välipalaksi Whey 100, kreatiini ja hiilarijuoma. Noin puoli tuntia ennen salia tölkki RB ja Pump. Vuorossa rinta ja ojentajat ja edelleen toistoja 20.. Tää on niin rankkaa, jes :D Sain kyllä lostokkaat puristukset ja ihan mielettömän kovat treenit tehtyä. Kun lähdin salilta en tahtonut jaksaa ovea aukaista kun kädet oli niin hyytelöä.

Kotiin päästyäni tein vähän potkuja ja oli jälleen valitettava huomata toispuoleisuutta sekä selvää taantumaa taidoissa. Mutta sehän tietenkin selvää jos vähän treenaa. Parannusta siihenkin siis. Meinasin ensin, että lenkkeilen aamuisin, mutta koska se hidastaa niin paljon eikä ole kovin edullista lihaskasvullekaan niin päätin vaihtaa sen vetoihin. Tietty liikaakaan ei saisi rasittaa mut katotaan nyt..

Sit lähdettiinkin käymään Lapualla, koska edelleen odotan sitä Wrangen satasen pakettia jonka olen jo kaksi viikkoa sitten tilannut ja maksanut. Äkkipikaisena olen jo näiden vastoinkäymisten myötä päättänyt olla tilamaatta kyseisestä putiikista enää koskaan mitään! Eipä vaan ollut vieläkään tulleet :( Tänään on sit pakko jo tehdä osoitteenmuutos ja sen ansioista pakettini pyörii postin järjestelmässä seuraavat kaks viikkoa!! Nälkäisenä kävin Roke-burgerissa vetämässä hampparin. Se minkä mä siellä aina joskus syön on laadultaan ihan ok, siis jos jättää majoneesin pois. Siinä on täyslihapihvi, tomaattia, ananasta, kinkkua ja juusto, niin ja tietty se pulla sämpylä.. Laadukkaampaakin toki vois olla vaan kun sellaista ultimate laadukasta kun on niin vaikea ostaa valmiiksi tehtynä. Ja tänään mä vaan en ehtinyt keitellä mitään kunnollista.

Kuuden aikaan vedin energiapatukan (400kcal) ja suuntasin pitkästä aikaa HanMoodo-treeneihin. Voi, että kuinka mä olenkaan kaivannut niitä treenejä... Meitä oli taas vakkariporukka paikalla, mä, Janne, Jussi ja Santtu. Voi, että mä niin nautin niiden kanssa treenaamisesta :D Siellä on ihan oma tunnelma, nytkin Janne kysyi multa et paljonko mä painan ja kun selvis että mun paino on noussut 7kg niin se sanoi mua vitun läskiksi :D Mä repesin ihan totaalisesti :D Santtukin on kasvanut jo mun edelle edellisistä treeneistä, pian jo se antaa mulle turpiin :D Odotan jo seuraavia treenejä, haluan kamppaila enemmän :D

Sunnuntai, viikon ärsyttävin päivä!

Melko harvinainen päivä sikäli koska mulle iski lamaannus! Tällaista ei kyllä kovi usein tapahdu. Toimeliaisuuteni häviää, enkä pysty liikkumaan. Mulla on liikaa ajatuksia ja se väsyttää... Vaikka en mä kyllä ymmärrä oikein aina sitäkään, että miksi pitää miettiä ja löytää niitä ratkaisuja. Se on kamalan raskasta! Olishan se tietenkin hienoa saavuttaakin näillä mun pohdinnoilla jotakin hyödyllistä... Toinen tosi raastava asia on toi toisten huomioon ottaminen. Toisinaan on niin raskasta yrittää aina olla reilu, oikeudenmukainen ja nähdä asiat toistenkin näkökulmasta. Eihän vittu täällä kukaan muukaan (no siis suurin osa ainakaan) niin tee. Hyvyydellä sitä vain niin helposti jää toisten jalkoihin. Ja sit kun kukaan ei edes huomaa sitä, rehellisyys tulkitaan röyhkeydeksi. No joo, oon mä onneksi oppinut jonkun verran tota ilmaisutaitoa, eikä mua kyllä kukaan jalkoihinsa tallaa, ainakaan kovin helposti. Se vain on mahdotonta yrittää käyttäytyä omien näkemyksiensä vastaisesti. Paitsi ryyppäämällä. Se kuitenkin muuttaa niin paljon ihmistä ja hävittää kaiken aitouden. Muista ihmisistä välittäminen häviää.. Mutta se on tietenkin helppo valinta... On niin paljon helpompi elää huonosti ja tehdä huonoja valintoja kuin elää hyvin...

Lamannukseen oli myös varmasti oma osuutensa hysteerisellä kohtauksella minkä sain yöllä kotiin ajellessa. Siis radiosta tuli Samuli Eedelmanin sininen sointu ja mulla tuli mun sisko mieleen. Se kyllä aiheutti melkoisen voimakkaan reaktion, rääyin vuolaasti ja olin ihan hysteerinen. Jouduin ajamaan tien sivuun koska autolla ajamisesta ei tullut mitään. Olin pysähdyksissä varmaan 5minuuttia ja sinä aikana kaikki "paska", ikävät asiat ja muistot vilisivät elokuvan lailla ohi silmieni. Aistin asioita menneisyydestä, tuoksuina, tunteina ja ääninä. Se oli äärettömän raskas kokemus, voin vieläkin vähän huonosti.

Päivällä kun vihdoinkin sain ryhdistäydyttyä, ainakin siis jossain määrin, suuntasin Maxiumille punttaamaan rautaa. Vuorossa systeemin Veemäisin viikko eli kevyt ja lihasryhmistä selkä, haukkarit ja pohkeet. Tommonen 20 toistoa on mulle kyllä semmonenkin tapposetti ettei mitään rajaa, siis pienilläkin painoilla. Yllättävän hyvin sain kuitenkin kaikissa liikkeissä ja jokaisessa sarjassa vähintään sen 16 toistoa. Jostain kumman syystä pohkeet loistivat tänään tehokkuudellaan. No ja haukkareihinhan mä saan myös yleensä aika kivasti fiiliksiä. Ja vaikka mä en yleensä ottaen niin hirveästi suosi eristäviä laitteita niin haukkareille mun mielestä ihan huippu laite on Davidin C70 Arm Curl. Sillä saa kyllä nopeasti tuloksia ;)

Valitettavasti fiilikset eivät olleet kovin huipussaan salillakaan, jouduin käydä keräämässä itseni muutamaankin otteesseen vessassa. Mä en kestä tota rääkymistä enkä pahaa mieltä, mä tuun siitä niin helvetin vihaiseksi. Siis niin kun itseni kohdalla.. Ja tälläkin hetkellä on sellaiset aggressiot päällä... Ei tästä vittu tuu yhtään mitään perkele!! Lisäksi tuli oikein vanhat ajat mieleen kun salilta lähtiessä purskahti yhtäkkiä verta nenästä ja meinasin oksentaa. Viimeksi tämmöstä oli silloin kun mun vernpaine oli luokkaa 100/110. Tulin kuitenkin niin vihaiseksi että nyt pitää rangaista kyllä itseä, jotta saa kaikki ajatukset koottua edes jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi, perkele! Vittu, saatana! Sori vaan huono kielenkäyttöni, mutta nyt ei vaan voi mitään. Nyt on ainakin ensiviikko suunniteltu hyvin tarkkaan ja voin sanoa, se tulee olemaan melkoista rankaisemista! Paljon rajoituksia kaikkeen "mukavaan" ja paljon vaatimuksia kaikkeen "vaativaan". Kävinkin kaupasta hakemassa sellaiset säkit energiaa, pitäisi kaloreidenkin pysyä kohillaan. Katotaan nyt miten ton nukkumisen kanssa sitten käy.

Toki tietenkin tässä päivässä on ollut paljon hyvääkin (kuten jokaisessa), olen päässyt pohdinnoissani etenemään ja saanut jotain ratkaisujakin jopa. Ensinnäkin tämmönen asia miten ihmeellinen ihmisten maailma on, siis edelleen.. Aina tulee törmättyä ikuiseen valta kysymykseen, valitettavasti.. No joo, ok, ihminenhän lienee laumaeläin joten on täysin luontevaa, että siellä taistellaan valta-asemasta. Mutta kuitenkin näin niin kun sivistyneenä aikakautena mun mielestä pitäis pyrkiä siihen tasa-arvoon. Siis kaiken elollisen kohdalla. No joo, varmaan joku neropatti ymmärtää tänkin taas väärin... Siis sanomattakin selvää, ainakin mun mielestä on se, että jokainen saa sellaiset puitteet mitkä ovat hänelle tärkeitä ja ehkä jopa välttämättömiä. Ei niin, että esim. vaikka koiran kuuluu nukkua sängyssä ja syödä samaa ruokaa kuin ihminen. Sehän vain sairastuu siitä. Mm. koiran kohtelu on tasa-arvoista ja ennen kaikkea inhimillistä vain ja ainoastaan silloin kun se pystyy toteuttamaan omalle rodulle ominaisia tarpeita.

Pohdinnan main subjekt kuitenkin oli se että, kahden ihmisen välisessä suhteessa lienee mahdotonta löytää tasa-arvo, toisen pitäisi aina johtaa ja toisen olla johdettavissa. Mulle käy ihan kumpi vain, mutta ehkä mulle kuitenkin luontaisempaa olisi johtaa. Etenkin jos mä tiedän, että toinen tarvii sitä. Siltikin mulla on jatkuva tarve johtaa/viedä asioita kohti tasa-arvoa. Valitettavasti.

Ihmettelen kyllä, että minkä vitun takia mä tämmöstäkään edes mietin... No joo, ehkä mulla on suuri tarve tehdä jotain hyödyllistä, olla avuksi ja ehkä vähän edes parantaa maailmaa. Turhaudun kun en voi toteuttaa tuota tarvetta, mutta en oikein kyllä tiedä edes missä voisin olla hyödyksi. Mikä olis se mun juttu. No onhan tää blogi tietty, mutta en mä tiedä hyödyttääkö tää ketään. Toivottavasti :D Ehkä mä myös mietin osittain siksi kun mä "kuvittelen" olevani jollain henkisellä polulla koko ajan ja ajattelen, että siitä pitää saada kaikki hyöty irti. Ja sitä kautta mä voin sitten joskus "aikuisena" olla viisas ja löytää sen todellisen harmonian. Vaikkakin se poikkeaa niin kovin runsaasti tästä valtaväestön käsityksestä onnesta... Mene ja tiedä, kuulostaa varmaan vähän hullulta :D

Tästähän vois tietty ajatella, että miksi mä en nauti tästä hetkestä. Siis totta kai mä nautin jokaisesta eletystä sekunnista hyvinkin konkreettisesti. Mä en tarvii siihen rahaa ja huvituksia, että mä voin nauttia. Mutta kuitenkin jokainen ihminen kärsii, ainakin jossain määrin, säännöllisesti. Jokaisella on ne omat juttunsa, toisilla se on kateus, toisilla huono itsetunto... No siis näitä vaihtoehtojahan on rajattomasti. Mä en halua kärsiä enää, mä haluan tyytyä siihen mitä mulla on, tehdä viisaita valintoja ja unohtaa ne hölmöt halut saada koko ajan lisää kaikkea mitä ei vielä oo. Oma halu kun sotkee kaikki päätökset. Toki kehitystä on tässäkin tapahtunut, mutta ei kuitenkaan riittävästi.

Saattaa olla, että pohdinnoista lisää joskus hamassa tulevaisuudessa sillä en nyt niin kamalasti jaksais hetkeen aikaan miettiä. Se on niin raskasta. Ja kun oon jo jonkun asian käsitellyt loppuun niin alan pohtimaan sitä uudelleen kun kirjoitan. Kuitenkin kaikkin asioihin löytyy aina uusia näkökulmia kun niihin joutuu palaamaan. Ensi viikolla pyrinkin sit kirjoittamaan enemmän "luettelomaisesti" ja tarkasti siitä mitä syön, juon ja yleensäkin puuhastelen. Toivon mukaan siinä ei tule olemaan mitään ylimääräistä.. Yritän laittaa tarkasti kellon aikoja, ruokien grammamääriä ym. tarkkoja ööö "juttuja"... Niin ja siis tietty kuvia hei... niitä ei ookkaan hetkeen ollu kun huippukuvaajani Kimi 8vee on ollut lomalla näistä hommista :)

Tästä potkua perkele!! http://www.youtube.com/watch?v=xfwLdwODf3E

Saturday...

Nousin aamulla melko hyvissä ajoin ja hoitelin normiaamusettiä, aamupalaa ja sen semmosta. Vähän jäi kyllä aamiainen melko hintsuksi, sillä munat oli loppu!! Vedin sit vähän leipää ja aimo annoksen proteiinijuomaa. Tarkoitus oli lähteä klo 10.38 junalla Tampereelle tapaamaan ystävätärtä. Ihan hyvin mulla siinä oli aluksi aikaa laittautua ja valitsinkin vaatteita melko kauan. Päädyin housuihin ja paitaan jotka olen viimeksi ostanut, olisi ollut vähän outoa laittaa vaatteet jotka miellytti minulle ennen niin tärkeän ihmisen silmää. Vaikka toki eräs tietty paita yhdistelmä olisi varmasti näyttäänyt (ja näyttääkin) päälläni melko puhuttelevalta ja olisin muuten ehkä laittanutkin ne vaan kun mulla on nyt vähän tuota iho ongelmaa niin päädyin kuitenkin hieman pidempiin hihoihin. Olis kyllä kuitenkin pitänyt valita toisin... Lopulta mulle kuitenkin tuli kiire (yllätys), kun muistin että mun täytyy vielä käydä Lapuallakin ennen lähtöä. Sitten isä vielä soitti että Seinäjoella olis joku halpa pakettiauto jota pitäis lähteä katsomaan. Sovittiin kuitenkin, että se menee veljeni Miikan kanssa.. En mä olisi kyllä sinne enää millään ehtinyt.


Vähän meni näpärälle, mutta ehdin kuitenkin junaan. Mä olen kyllä sellainenkin säheltäjä... Vois joskus ihan oikeasti perehtyä kunnolla ennen kuin lähtee, eikä vaan ajatella että kyllä se siitä. Miksi pitää luulla että ne asiat olis jotenkin muka helppoja kun ei ne koskaan oo. Mä en erityisesti välitä junalla matkustamisesta. No ensinnäkin A, siellä ei oo mitään tekemistä, B penkit on epämukavat (lakkaa veri kiertämästä jaloissa kun farkut) C mua ällöttää ne tyynyt kun mä ajattelen että jonkun rasvainen tukka on ollu siinä ennen mua ja se rasva/hilse tai pahimmillaan täit ovat tarttuneet siihen. Tietenkin sama pätee muhunkin, et jos mä pidän siinä tukkaa niin joku toinen vieras joutuu siitä sitä kärsiin. Vaikka olis miten puhdas kuontalo tahansa.. D VRn säästöpolitiikan piiriin kuuluu myös vessapaperi, varmaan maailman ainut firma jossa sekin on niin ohutta että lähes näkymätöntä... Sitten mua vielä alkoi janottamaan ihan kamalasti ja eihän sillä haarukka-veitsi vaunussa mikään visaE tietenkään käynyt. Siinä sit istuttiin kuivin suin koko matka..


Matkan piina kuitenkin palkittiin sillä määränpäässä sain nauttia hyvästä seurasta ja näin jopa muutaman vanhan tutukin :D Mukava oli höpistä niitä näitä, kuitenkin siitä kun viimeksi ollaan nähty on jo useita vuosia, yli kymmenen jopa.. Mulla oli äärettömän mielenkiintoinen päivä, erityisen paljon nautin pitkistä ja hedelmällisistä keskusteluista. Enpä olisi koskaan uskonut että voisi olla joku joka oikeasti jopa ymmärtää mitä mä oikein höpisen! Käytiinhän me myös ideaparkissa (kiitos seuralaisille), mut kun mä olen niin kovin huono shoppaileen, mä yleensä menen kauppaan vain jos mulla on tarve. Ja jos ei sitä oo niin mä en osaa siellä tehdä sit mitään.. Oli tosi mukava päivä ja tutustuin hienoihin, mukaviin ihmisiin.

Ja vaikka tietyllä tavalla olen vähän haltioissani, siitä miten joku voi tuntua niin tutulta. Silti mulla heräsi myös paljon mietteitä ja lisää pohdittavaa. Alkoi jopa vähän ehkä pelottamaan ja ahdistamaan. Ehkä annoin vähän liikaa itsestäni tai vääränlaisia asioita, en tiedä. Vaikka mä olen niin kovin rauhaton ja sekavan oloinen, mä huomioin kyllä mitä mun ympärillä tapahtuu. Kaikki kertoo jostain ja näin tietenkin on mun itsenikin kohdalla, viestitän jotain koko ajan ja yleensä sitä ei kyllä kukaan ymmärrä..

Takaisin mun oli tarkoitus tulla kahdeksan aikaan lähtevällä junalla. Ja meninhän mä asemalle siihen aikaan, mutta olin jotenkin seannut aikataulujen minuutit (mulla toi ajan hahmottaminen on jokseenkin haasteellista). Seuraava lähtikin sit kymmenen aikaan ja siihen ehdin ihan mainiosti. Menin junaan sisälle ja olin juuri istahtamassa kun muistin lehtiartikkelin jostain pojasta joka oli jätetty Parkanoon kun sillä oli ollut vain VisaElectron. Paniikki iski kun mullahan ei myöskään ollut rahaa.. Varmistin asian vielä konnarilta ja näinhän se oli, ei se käy. Toisaalta hölmöhän mä olin kun eihän se käynyt menomatkalla sinne ravintolavaunuunkaan. Onneksi se kuitenkin selvisi ennen kuin juna lähti ja pääsin pois sieltä Tampereella :D

Menin tietty sinne asemalle odottamaan ja voin sanoa ettei mikään erityisen mieluisa kokemus. Toisaalta kyllä tuli siinä vanhat ajat mieleen, olen joskus ennenkin hengannut siellä kännissä keskellä yötä.. Mut asiaan, aluksi kaikki oli ihan ok ja sain olla rauhassa. Sitten sinne tuli ensin kaks semmosta alkoholisoitunutta nuorta jotka istui mua vastapäätä. Eikä siinä mitään, mutta sit siihen tuli joku niiden kaveri. Se alkoi mulle valittamaan että mun pitäis mennä pois siitä penkiltä kun hän halua oikaista siihen. Mä sanoin sille etten mä aio tästä mihinkään siirtyä. Vähemmällähän mä olisin tietty päässy kun olisin vain siirtynyt. Sitten siihen vielä puuttui ne kaks muutakin ja alkoi soittamaan suutaan. Riitahan siinä tietenkin sitten tuli, pelkäsin jo että äityy tappeluksi :( Onneksi tilanne lopulta raukesi kun siihen sit tuli vartijat paikalle ja heitti ne juopot pihalle. Loppuajan sit muut ihmiset tuijottikin mua hämärä ilme kasvoillaan..

Pääsin 23.58 vihdoin ja viimein junaan... Kävelin monta vaunullista ja ne oli kaikki makuuvaunuja (tai siis näin luulin, kun niitä oli niin loputtomasti), siinä jo iski paniikki että jos siellä on pelkkiä makuupaikkoja et riittääkö mulla rahat siihen lippuun. Onneksi löysin konnarin jälleen ennen junan lähtemistä ja helpotukseksi sain kuulla junan lopussa olevan muutama normivaunu. Mun mielestä mikään ei ois niin kamalaa kuin joutua jäämään Parkanoon keskellä yötä. Se kun on keskellä ei mitään, sieltä asemalta on keskustaankin ainakin 15km..

Oikeastaan jos mä en olisi tolla päässyt kotiin niin olisin kyllä mennyt johonkin lähiravintolaan ja vetänyt elämäni kännit!! Tai ainakin musta silloin siltä tuntui.. Seuraavalla kerralla mä ostan heti meno- ja paluulipun enkä myöhästy.. Tai sit mä meen autolla.. Tai en.

Eväiden suhteen päivä meni ihan kivasti, ehkä hieman liian vähän tuli taas syötyä. Kuten yleensäkin. Mut käytiin me semmosessa kodikkaassa pikku ravintolassa syömässä semmonen ruisleipä juttu (minkä nimeä mä en enää muista, harmittaa), joka oli aivan sairaan hyvää :D Ehkä semmonen vois maistua joskus toistekin ;)

Mua kyllä niin nyppii kun mä syön liian vähän, liian usein. Se hidastaa niin paljon tota mun kehitystä tai siis eihän sitä kehitystä oo jos ei kerran paino nouse ;( Täytyy sitäkin nyt taas pohtia... Kyllä nyt mulla riittää pohdittavaa, vastauksia odotellessa... Vaikka mulla on kyllä taas vähän pää kipeä ja ihmettelen että hakkaanko mä sitä taas seinään...? Muutoksia, muutoksia, muutoksia, niitä mä tahdon! Missä ne viipyy??? No joo, omia valintoja, huonoa suunnittelua, aikatauluttamattomia päiviä, epäolennaiseen keskittymistä.. Onhan näitä syitä, ihan on peilissä syyllinen...

Perjantai.

Näillä näkymin luvassa muutaman päivän ehkä jopa viikon bloggaus tauko. Saa nähdä. Mä vetäydyn nyt mietiskelemään ja pohtimaan elämää suurempia kysymyksiä ja kun pääsen edes jonkinasteiseen harmoniaan voin palata näppiksen äärelle. Mun mielestä edelleen on turha sanoa mitään jos ei oo mitään hyvää sanottavaa. Jos positiivinen ajatus kerran häviää, kuten nyt, se on etsittävä. Toivottavasti ei mene kauaa...

Torstai...

-No aika hassu päivä se oli tämäkin. Pyörin puoli yötä mietteissäni sängyssä ja lopputulos oli se, että nukuin koko yönä ehkä puolitoista tuntia. Siis energiajuomallahan on tähän aivan täysin oma osuutensa. Mutta täytyy tunnustaa, että on siinä jotain muutakin. Siitä ei kuitenkaan tässä vaiheessa enempää, ehkä sunnuntaina, katsotaan :D

-Aamulla töissä ei todellakaan mennyt oikein putkeen, olin hajamielinen enkä todellakaan pystynyt keskittymään mihinkään. Olin niin mietteissäni, siis hyvässä mielessä tosin. Huomasin välillä hymyileväni itsekseni ;) Ja tietenkin olin myös niin väsynyt, että oli vähän hömppä olo :D Vähän kyllä pelkäsin kuinka paljon aiheutan työtovereilleni extra hommia huolimattomuudellani, mutta jostain syystä sain kuitenkin homman pidettyä hanskassa. Loppupäivää kohti päivä alkoikin sitten kirkastumaan.

- Kun tulin töistä kotiin, nukahdin ja vedin semmosen 45min. Siitä olikin sitten vähän takkuinen olo lähteä salille. Näin kaiken ihan sumuisena ja pääkin oli kipeä. Ja kokonaisvaltaisesti muutenkin vähän semmonen kuuleeko maa, kuu kutsuu?-fiilis. vedin lähtiessä pari ruisleipää, kurkkua ja tomaattia sekä pumpin. Lisäksi matkalla join pullon energiajuomaa, valitettavasti..

- Salilla oli siis aivan loistokkaat fiilikset treenata, jostain kumman syystä rauta ei painanut mitään. Siitä huolimatta, että mulle tuli välillä pikkasen jo heikko olo. Ostin kuitenkin siitä vähän hiilarijuomaa ja taas olin kunnossa. En ymmärrä oikein itsekään miten se rauta painoi niin vähän, 15kg levyt painoi musta saman verran kuin yleensä kympit. Sainkin ladata aika reippaasti painoja kaikkiin laitteisiin.

- Salin jälkeen tunnelma latistuikin melkoisen nopeasti, ajattelin jo kuuden aikaan nukkumaan menemistä. Sitten aloin miettimään tulevaa viikonloppua ja mieleni virkistyi, tulin innokkaaksi :D Mä kun niin aina helposti innostun kaikesta. Ja hyvähän se on niin kauan kuin jaksaa vain olla innokas ja toiveikas :D Se on kuitenkin mun mielestä pääsääntöisesti posittivinen ominaisuus, vaikka sitä joskus joutuukin pettymään. Nyt mä uskon kuitenkin ettei siihen ole mahdollisuutta, päinvastoin.

- Sit mulla tuli vielä tossa matkalla mieleen kun kuuntelin radiosta jotain puheohjelmaa jossa käsiteltiin vaikeita pari-/ihmissuhteita, että kuinka surullista se on kun (nykyään etenkin) monet ihmiset käyttävät toisia kuin tavaroita. No joo, ok, olen joutunut useasti myös sellaisten ihmisten kanssa tekemiseen. Ja koska pohjimmiltani olen hyväntahtoinen, olen myös helposti hyväksikäytettävissä (tunnustan). Onneksi kuitenkin mulla on sellainenkin ominaisuus, että mä huomaan sen mitä tapahtuu ja yritän parhaani mukaan saada hyvällä toisen uskomaan ettei se ole hyväksyttävää. Ja mikäli tilanne ei muutu, on vain ajan kysymys koska se loppuu. Sellainen vallan käyttö ihmissuhteissa on rumaa ja turhaa. Sillä vain nujerretaan toinen ja saadaan se kuvittelemaan itsensä jollain tavalla "vialliseksi" tai kelpaamattomaksi. Mutta ehkä sen henkiset ihmiset tavoittelevatkin moista lopputulosta. Silloinhan toinen on täysin määräiltävissä.. Mene ja tiedä ja toisaalta mikäs mä olen ketään arvostelemaan, jokainen hoitakoon suhteensa kuten haluaa. Mielestäni kuitenkin edelleen jokaisella ihmisellä on oikeus omanarvon tunteeseen!! Ja vilpittömästi toivoisin jokaiselle ihmiselle niin paljon voimia, että pystyy tunnistamaan oman asemansa ja hakeutumaan liian vaativasta suhteesta pois. Kuitenkin aina on parempi yksin kuin riistettynä, niin siis ainakin mun mielestä..

Mielestäni tällaiseen tilanteeseen sopii aivan loistavasti Apulannan biisi- Ota valta pois. Näin kun tekee, loppuu suhde melko varmasti ja vaikka se olisi kivuliastakin niin sillä kuitenkin saavuttaa paljon. Oman vapauden sekä itsetunnon! Loppuun tahtoisin vielä kuitenkin huomauttaa myös sen, että tää ei todellakaan oo mitään ultimatefaktaa eikä oikeastaan perustukaan mihinkään. Se on pelkästään mun oman pohdinnan lopputulosta. Mulle kuitenkaan ei koskaan vallalla ole ollut mitään merkitystä ja meni kauan ennen kuin ymmärsin mitä ympärilläni tapahtuu ja kuinka tärkeää se vain melko monille ihmisille on. Mutta koska mulle mun vapaus ja hyvä itsetunto on kaikki kaikessa, on valta omasta elämästäni viime kädessä vain mulla, vaikka se hetkittäin on toisinaan vähän hävinnytkin..

keskiviikko

Kuinka nää keskiviikot nyt tuntuu ottavan niin hiekkaan... Ei mikään hohdokas päivä siis.. Enkä jaksa edes ruveta kertaamaan, sillä ärsyttää vain. Ja mun mielestä on parempi kun ei puhu mitään jos ei kerran oo mitään hyvää sanottavaa! Mä painun nyt pehkuihin peiton alle itkemään! No joo, ei nyt liioitella sentään... Kai sitä nyt joka päivä täytyy jotain hyvää sanoa: No tää kyllä liittyy vähän eiliseenkin, mutta mulla on rintalihakset tosi hyvän tuntuiset. Siis niin kun sillä tavalla että jos tällaiset fiilikset olis aina treenin jälkeisenä päivänä niin mulla olis kohta tosi isot "tisulit" (kamala tai hauska termi, kukin itse päättäköön). Vaikkakaan ei siinä mielessä millaiset ne yleensä ottaen naisilla toivottaisiin olevan. Mutta koska mä oon mä, mä saan järjestää itselleni semmoset kun mä itse haluan :P Lisäksi mä saan ensiviikon aikana suihkun ja vessan, juhuu, ylellisyyttä :D Tässä mun ilta-/aamutoimet. Sisältää siis kasvojen pesuaineen sekä kasvoveden. Decoltè alueen rasvan ja kasvojen päivä+yövoiteen sekä silmänympärysgeelin. Hammaslangan, suuveden, valkaisevan tahnan ja hampaiden valkaisu aineen. Ihan ok tuotteita, mutta tahtoisin joskus tulevaisuudessa panostaa enemmän laatuun. Näiden tuotteiden käyttöä en jätä koskaan väliin. Niin paljon ei voi väsyttää koskaan! Ja loppuun vielä toteamus; en todellakaan pystynyt olemaan juomatta energiajuomaa, valitettavasti :`( Tää on kyllä vaikeaa... Jatkossa lähden siitä, että en juo sitä ikinä aamuisin ja päivällä max 1plo. Tavoitteena 2vko, sen jälkeen katsotaan miten laajennetaan..

Tiistai :D

Melko touhukas päivä takana :D Salille menin suoraa töistä päin ja vedin aivan loistavat treenit. Toistoja 6-8 ja vuorossa rinta sekä ojentajat; lemppari viikko ja lemppari päivä, loistavaa!

Rinta: penkki 50kg, pec deck 35kg, päänyliveto tangolla 25kg ja vinopenkkilaite 17,5kg/käsi. Ojentajat: Laite 30kg, kick back 8kg, talja tanko 37,5kg ja yhden käden punnerrus taljassa 12,5kg. Salin päälle HTR-palautumisjuoma totta kai. Ai niin, ja ennen salia pump. Muita pillereitä en tällä hetkellä napsi. Vitskut on loppu (huomenna olis tarkoitus hakea lisää) ja tosiaan iho-ongelmien takia pidän taukoa TribulusTerrestriksestä.


Eväät meni tänään kohtuullisesti, pikkasen päivällä salin jälkeen ehti tulla nälkä kun viivästyi toi ruoanlaitto... Odotellessa päästelin kuitenkin tommosen energiapatukan niin kyllä se siitä sitten :D Tällä hetkellä kokonaisvaltaisesti mulla menee hyvin niin salin kuin eväidenkin suhteen. Tosin paino on pysähtynyt 55kiloon mutta en mä siitä nyt mitään hirveitä paineita oo ottanut, pääasia on ettei se oo tippunut. Yritän kuitenkin nostaa sitä jatkossakin. Lihan syöminen on pieni ongelma, sellaista lihaa mitä tahtoisin syödä on vaikea löytää. Kun se pitäis olla täyslihaa ja lähes valmiiksi valmistettua.. Eikä siinä saisi olla mitään "ylimääräistä"..


Ongelma joka mulla jatkuvasti tuntuu syventyvän on energiajuoma-addiktio. En vaan voi olla juomatta sitä, aamulla jo ensimmäisenä ajattelen ja voisin juoda sitä lähes rajattomasti. Tänäänkin join taas kaksi pullollista ja mieli olisi tehnyt juoda enemmänkin :( Asialle täytyy tehdä jotain! Aloitan siitä että pyrin juomaan sitä vain treenipäivinä eli huomenna kun mulla on vapaa niin ei pisaraakaan.. Haastetta huomiseen lisää se, että on äärettömän todennäköistä etten saa illalla nukuttua kun tänään join niin paljon, joten olen väsynyt jo aamusta. Mut huomen illallahan se nähdään miten kävi, pystyinkö olemaan. Joskus ihmettelen, miten kukaan voi pysyä kohtuudessa?? Tää on varmaan mulle ikuista opettelua/kontrollia ja varmasti tulee jatkossakin tulemaan ylilyöntejä, mutta toivottavasti vähenevissä määrin :)


Illalla muutama tunti pajukon parissa :D Todella tehokasta hyötyliikuntaa, enää puolet jäljellä... Tosta pajukosta tulikin mieleeni se kuinka erikoiselta tuntuu, kun silloin kun ostin tän tontin (jokunen vuosi sitten) tuntui se sellaiselta ratkaisulta joka mun vaan piti tehdä, syystä tai toisesta. Se tuntui oikealta päätökseltä. Tossa välillä mä olin jo niin kyllästynyt koko projektiin, että olin jo valmis luovuttamaan ja myymään koko paikan. Nyt kuitenkin kun mä asun tässä ja raivaan tota pajukkoa musta tuntuu, että näin sen pitääkin olla, on pitänyt aina. Ja jostain syystä toi pajukko on jotenkin ratkaisevassa asemassa. Aina kun mä olen siellä musta tuntuu siltä, että siihen on joku syy miksi mä teen sitä. En vain tiedä miksi, mitä tai ketä varten. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun saan sen valmiiksi :D Tää kyllä varmaan kuulostaa hullulta, mutta siltä musta vain tuntuu. Ehkä kuvitelmaa, en tiedä, ehkä mä vain yritän alitajuisesti motivoida itseäni ;) Toki tähän liittyy muitakin vahvoja tuntemuksia, mutta niitäpä ei kaikille kerrotakaan :P

Ennen iltatoimia kävin vielä lenkkeilemässä ja täytyy sanoa, että kun käy näin aina silloin tällöin niin se on tosi mahtavaa puuhaa ja jaksaa juosta aika kivasti. Ei tule sellaista väkisin puristamista :D Vaikka kyllä se juokseminen vain on teknisesti vaan aika vaikeaa, ainakin mulle ;) Mä olen luonnostaan enemmän tommosta nopeaa tyyppiä ;) Lenkin päälle otin oikein kunnon venytykset (sääli vain kun täällä on niin ahdasta, pikkasen ärsyttää). Katselin siinä samalla vanhoja kuvia ja sieltä tietenkin tuli vastaan myös rakkaan siskoni (R.I.P) kuvia. Tahtoi siinä tulla taas tippaa linssiin :`( Kumpa olisin voinut tehdä jotain estääkseni onnettomuuden.. Aloin siinä herkistyneenä myös miettimään miten tärkeää on sellainen sulava yhteisymmärrys. Miten tärkeää on samanlainen maailmannäkemys, arvot ja asioiden tärkeysjärjestys. Sellaisessa seurassa on hauskaa vaikka ei mitään puhuisikaan. Ja kuitenkin heitä on hyvin rajallinen määrä, jopa mitätön. Ja varmasti hyvin harvalla ihmisellä on sellainen onni että saisi tuntea edes hetken moista yhteenkuuluvuutta. Ja sellaista suhdetta varjelisin kyllä viimeiseen asti!

Plaah, mikä päivä..

Aamusta jo alkoi menemään, valitettavasti, laskujohteisesti... Otin aamulla tyhjään vatsan sellaisen superboosteri juoman, ikään kuin energiajuoman korvikkeena. Siitä tuli aikamoinen tärinä päälle, kärsin keskittymisvaikeuksista enkä meinannut millään päästä sellaiseen normirytmiin. Toki myös taustalla oli lyhyt uninen ja jokseenkin ahdistava yö, en saanut nukuttua vaan pyörin sängyssä levottomana. Lisäksi toinen laite hajosi ja huoltomiehemme oli lomalla. Siirryin varsinaisesta työtehtävästäni korjaamaan toista laitetta. Onneksi vika oli melko mitätön ja sain laitteen kohtuullisen nopeasti toimimaan. Koko päivä kuitenkin meni siinä normi aikataulun jäljessä juostessa..

Töistä päästyäni mun piti lähteä Rp7 vielä imuroimaan ja ottamaan ne muutamat viimeiset tavarani sekä leikkaamaan nurmikko, jotta uusien vuokralaisten on sitten hyvä muuttaa uuteen kotiin. Nurmikkoa ajellessani huomautin pojalleni useaan kertaan, että autosta virta pois ettei musiikkia saa kuunnella. Muutamien tuntien päästä kun mulla alkoi jo olemaan myös melko kova nälkäkin ja tarkoitus oli mennä kaupan kautta kotiin, syödä ja sitten salille. Jostain kumman syystä autoni ei kuitenkaan startannut :( Akku tyhjä, onneksi aina avulias veljeni tuli antamaan meille apuvirtaa. Tosin jouduimme odottelemaan häntä jonkin verran ja näin aikatauluni viivästyi.

Salilla oli ihan tappomeininki koska olin todella pahalla päällä, nyt olisi ollut hyvä fiilis mennä ottelemaan kehään :D Sain selkään, hauiksiin ja pohkeisiin ennätyspuristukset :D Jotain hyvää sentään ;) Ja kyllä sitten illalla jo aloin olemaan paremmalla tuulella kun jutustelin Kimin kanssa ja hän on yhtä huonosti vakavasti otettava kuin minä. Se yritti mulle tosissaan selittää jotain tärkeää asiaa ja kuitenkin sit samalla teki kainalopieruja. No sinällään se ei musta mitenkään erityissen huvittavaa oo, mutta kyllä siinä uskottavuus on tipotiessään.. Siitä muistuikin mieleeni eräs juttu kun olin vielä koulussa ja asuin asuntolassa muiden opiskelijoiden tavoin. Mulla tuli verta nenästä ja mä repäisin vessapaperista semmosen pitän palan ja sit pyöritin vain siihen semmosen nenään sopivan tupon. No sitten eräs ystäväni tuli sinne keittiöön, missä mä katoin telkku se paperi nenässä, uuden poikakaverinsa kanssa. Mä aloin juttelemaan sille sujuvasti ja kyselemään niitä näitä ja se paperi vain lepatti siinä suun edessä. Mä en itse edes huomannut että siinä olis ollut mitään erikoista... Uskottavuus oli siinäkin kohtaa, ehkä jopa pakkasen puolella.

Pikkasen kyllä päätä särkee vieläkin, se on kumma miksi sitä pitä aina hakata seinään..

Ratapolku 5

Monet ovat pyytäneet lisäkuvia asunnon sisäpuolelta, mutta koska niiden lähettäminen on melko työlästä laitoin kuvat tänne. Voi jokainen täältä käydä katselemassa. Makuuhuone alakerrassa.

Makuuhuone yläkerrassa. Yläkerran "aula" Yläkerran "aula" makuuhuoneen ovelta kuvattuna. Keittiö Keittiö toisesta suunnasta. Yläkerran portaat. Olohuone ja pellettitakka. Vessa/suihku. Oli vaikea saada kokonaisvaltaista kuvaa. Suihku on "nurkan" takana oikealla puolella.

Lauantai

Tarkoitus oli pyhittää lähes koko päivä pajukoille, mutta satoi vettä niin kovasti että päätettiin säästää toiseen päivään. Voin kyllä sanoa, ettei niin kovasti harmittanut ;) Sen sijaan me ajettiin Lapualle ja tehtiin Ratapolku 7 muuttokuorma. Mä en käsitä miten sitä tavaraa voi olla niin paljon. Ja mulla ei edes hirveästi oo, kun tässä viime vuoden aikana on tosiaan muutettu niin monesti niin on kamatkin karsiutunut minimiin. No joo ok, mulla on aivan hirveästi pyyheliinoja, lakanoita ja astioita. Ja vaikka onhan ne käyttötavaraa, mutta silti ärsyttää. Astioidenkin käyttö ikä on ties miten pitkä ja sit kun niistä suurin osa on vielä erilaisia ja erimuotoisia. Ja pyyhkeitä ja lakanoitakin tarvisi oikeasti vain muutamat. Heittää sit sitä mukaa pois kun tarvii ostaa uusia. Mä en yhtään tykkää epäjärjestyksestä. Olen aina (ainakin niin kauan kuin muistan) ihaillut piirrettyjen puutarhoja koska ne on järjestelmällisiä, paljon suorakulmioita ja neliöitä. Samasta syystä en juurikaan pidä kukista, ne on epäsymmetrisiä, "sotkuisia". Haluan talouden jossa ei ole mitään turhaa.. Varmaan samasta syystä nautin päivistä/viikoista jotka on suunnitelmallisia.

Päiväruoan jälkeen lähteen Maxiumille vääntämään takareidet ja vatsa.. Ehdottomasti toiseksi mukavin treenipäivä :D Ykkönenhän edelleen on rinta ja ojentajat ;) Mennessä mulla oli aivan järjetön päänsärky, energiajuoman vieroitus oireita ;( Se alkoi jo silloin kun tehtiin muuttokuormaa. Päätin kuitenkin olla silloin hakematta ettei vain tarvitse juoda kahta pullollista. Voi, että kun mä olen niin koukussa siihen ja tietenkin ongelma vain pahenee koko ajan sillä juon sitä säännöllisesti. Nyt on alkanut menemään aamuisinkin :( Viikolla kun menen klo 6 töihin, joudun joka aamu kamppailemaan sen kanssa käynkö vai enkö käy ostamassa. Yritän parhaani, mutta silloin tällöin en pysty olla hakematta ja niinä päivinä juon sit sen kaksi pulloa :( Aika hyvä setti tuli vedettyä vaikka pikkasen menikin jutusteluksi.. Kamera unohtui kotiin, mutta koitettiin sit kotona vähän räpsiä ja yllättävän hyvin onnistui vaikka täällä on niin "valkoinen" valaistus.. Näissä nyt vähän näkyy myös niitä iho-ongelmia :(

Vatsa treeniin olen alkanut saamaan selvää parannusta, olen vihdoinkin löytänyt minulle "täydellisiä" liikkeitä :D Selvän kehityksen lisäksi senkin lihasryhmän treenaamisesta on tullut mielekästä :D Tällä hetkellä siis tuloksia tulee näin: Kierto tangolla (n.40kg), rutistus laitteessa niin että jalat ei ole kytketty (n. 35kg) ja rutistus jumppapallon päällä +5kg. Tää viiimeinen etenkin on äärttömän hyvä, me likes ;)

Parempaan suuntaan koko ajan mennään :D Mulla on tavoitteena saada kauttaaltaan näkymään sellainen selkeä suora viiva, linja vatsa- ja rintalihasten väliin ;) Vatsalihakset ovat selvästi kasvaneet, etenkin alavatsa ja lisäksi tuo vatsan kohdalla ollut "löysä nahka", joka on jäänne liian nopeasta ja vääränlaisesta laihduttamisesta, on selvästi "täyttynyt". Miksiköhän sitä aina pitää tehdä ensin väärin ja sit joutuu ties miten kauan korjaamaan siitä aiheutuneita ongelmia..

Illalla innostuin kotosalla vielä lauleskelemaan karaokea :D Ystävättäreni pyysi mua sen kanssa karaokeiltaan, mutta ei mulla nyt ainakaan tällä kertaa ollut oikein mahdollisuutta lähteä minnekään. Mutta siitä innostuneena kuitenkin ajattelin vähän lallatella kotona :D Ja täytyy kyllä ehkä vähän itsekin tunnustaa, että mun ulkonäössä ja äänessä on pientä ristiriitaa... No eipä tuolla pokkarilla kovin hyvää matskua kyllä saa kuvattuakaan, eikä siinä toi äänikään mikään maailman paras oo.. Myös melko vähän muistia.. Mut kyllä se mun tarpeet täyttää, kiitos vain Niinalle vielä kerran :D

Perjantai

Torstai tossa menikin aivan omia aikojaan. Mulla oli salilta vapaa, joten eipä tullut juurikaan mitään erikoista puuhasteltua. No siis totta kai pajujen parissa tuli taas jokunen tunti vietettyä. Kävin myös hakemassa prismasta kokeiluluonteisesti uutta proteiinijuomaa. Olen niin kyllästynyt tilaamaan sieltä Wrangelta kun aina menee satanen kerralla. Sit vielä useimmiten käy niin, että juoma ehtii loppumaan ennen kuin tulee tilattua :( Se mitä hain oli semmosta Leaderin heraproteiinijuomaa, jossa oli tosi pieni rasvapitoisuus ja makuna mansikka. Aika onnistunutta oli sekin juoma. Siinä kyllä pikkasen maistui hera, mutta niin vähän että i can live with it :D Ja vielä kun lisään siihen itse beta-alaniinia ja kreatiinia niin se on siinä :D

Nyt kun me ollaan viikon verran asuttu tässä on alkanut tulemaan ongelmia eväiden kanssa. Syön liian vähän sillä keitto ja tiskaus mahdollisuudet ovat vähän liian haasteelliset. Tai siis, kaikki onnistuu kyllä ihan ok, mutta siihen menee vain normaalia enemmän aikaa... Sitten on taas se ongelma lihan kanssa, en löydä kaupasta mitään syömiskelpoista ja niihin vähiin mitä syön kyllästyy niin nopeasti :( Mua jonkin verran häiritsee se kun en syö punaista lihaa juuri lainkaan. Siihen on muutamia syitä mm. mä en osaa valmistaa siitä hyvää ja mureaa, sekä mun vatsalle se ei oikein sovi. Olen kuitenkin lukenut, että sillä on merkittävä vaikutus lihaskasvuun ja juuri siihen lihaksen "kovuuteen" niin tahtoisin todella syödä sitä edes kerran viikossa kuten lohtakin. Tällä hetkellähän mä syön päivittäin kananlihaa 300-500g, vähän riippuen...

Tällä hetkellä mä pidän taukoa "mieskuntoa" lisäävistä pillereistä sillä mulle on tullut taas niistä iho-ongelmia :( Niin kävi viimeksikin kun söin niitä. Silloin ihoni parani vasta muutaman kuukauden kuluttua niiden lopettamisesta. Ja sen takia en osannut yhdistää niitä edes niihin pillereihin. Nyt vasta laskin yks yhteen.. Mutta tällä hetkellä tilannetta vielä pahentaa toi päivittäinen paju-urakka ja sit kun siihen lisätään se, että joudun käymään kylmässä "suihkussa" niin lopputulos on valitettavan nähtävissä. Lähinnä siis olkapäiden, selän ja rintakehän alueella. Mä niin tahtoisin ihonkuorintaan.. Tietty sekin olis jo paljon jos pyytäis jotain kaveria kuorimaan sen. Itse kun on niin hankala tuota selkää hinkata :D Mutta eiköhän se siitä...

Aamulla kävin jälleen työpaikkaruokalassa aamiasella... Päätin kokeiluluonteisesti ruveta käymään siellä ainakin niin kauan kunnes nää meidän keittiö-olosuhteet kohentuvat. Ke sovin siellä niiden naisten kanssa, että alan käymään joka aamu ja että minulle täytyisi sitten olla aina neljä keitettyä munaa. No sit heti seuraavana aamuna ne ei ollut muistaneet keittää ja ainut protsku mitä tarjoiltiin oli pekonia... Vittu oikein, ellen sanoisi!! Pakkohan sitä sit oli ottaa, yritin sit kompensoida tilannetta jättämällä hiilarit väliin... No onneksi tänään sitten oli. Mähän syön yhden kokonaisen ja kolme valkuaista, lisäksi lautasellinen puuroa. Sitä mitä siellä milloinkin sattuu olemaan, onneksi useimmiten täysjyvää (vaikka mä en siitä mausta niin kauheasti kyllä tykkää) ja sit kaurapuuroa. No joskus muistan olleen riisipuuroa ja silloin kyllä harmitti.. Toi annos on mun mielestä kuitenkin kohtuullisen kallis, siis 4 munaa ja puurolautanen 1,70€. Sillä rahalla kuitenkin jo melkein sais paketin molempia. Mutta selvä se on, että täytyyhän sen puljun tuottaa voittoa. Mut jos siellä alkaa olemaan mitä sattuu ja ne munat on aina keittämättä niin täytyy varmaan palata vanhaan systeemiin :(

Lounaallekin jouduin menemään ruokalaan, omien eväiden puuttumisen takia. Siellä oli pizzaa ruokana ja se oli kyllä mulle suuri pettymys.. No oli siinä päällä aika paljon kinkkua, mutta koostumuksesta päätellen se oli just sellaista suikaletta jossa on kovin vähän protskua ja kohtuullisen paljon rasvaa. Siitä tulikin mieleeni, että kaikki te jotka ostelette ja syötte valmisruokia niin kannattaa aina tarkistaa se protskupitoisuus siitä. Siis jos ostatte jotain missä pitäis olla lihaa ja siinä tuotteessa on vaikka 3g proteiinia 100g niin silloin ei kannata sitä tuotetta ostaa. Siinä ei ole silloin lihaa vaan kyllä ihan jotain muuta, tai voi olla mutta aivan olematon määrä, ellen sanoisi näkymätön! Ehdoton vähimmäismäärä on 8-13g, silloin siinä jo todennäköisesti on käytetty oikeaa lihaa ainakin vähän.

No en mä siitä pizzasta olisi niin paljon ahdistunut ellei mulle olisi tullut niin kamala olo. Kuitenkin olen syönyt viimeaikoina kohtuullisen vähärasvaisia tuotteita (pähkinöitä lukuunottamatta) ja juustoahan mä en käytä lainkaan. Nyt kun mä vedin ton annoksen niin tuli niin paksu ja ähky olo, lisäksi mua alkoi närästämään. Pelkäsin jo siinä, että menee treenikin ihan pilalle kun vatsaa polttaa j koko ajan röyhtäyttää. Ja etureisiä treenatessa vielä kun tulee niin kova paine vatsaa, että saletisi on suoritus pilalla jos koko ajan röyhtäyttää. Ja muutenkin röyhtäily yleisellä paikalla on röyhkeää. Onneksi tilanne kuitenkin tasaantui ennen salia :D

Tämmönen setti tänään: (toistoja 8-10) Etureidet: Syvä jalkakyykky +60kg, prässi 170kg, jalan ojennus 70kg ja hack +75kg. Pohkeet Hackissa +140kg, prässissä 150kg ja seisten korokkeella +70kg.

Aika hyvät puristukset irtos, vähän oli ehkä semmonen "laiska" fiilis.. Valitettavasti kuitenkin huomasin jälleen "puutteita tai vikoja" mitä ne nyt sit onkaan. Tossa syvässä kyykyssä mä teen jotenkin vinosti :( Tää on varmaankin suurin syy siihen mun lievään "skolioosiin", mikä siis johtuu lihasten epätasapainosta. Mullahan on ihan "suora" selkäranka muuten. Vinosti tekeminen tossa liikkessä johtuu todennäköisesti tosta reisivammasta. Samasta syystä sen vammautuneen jalan lonkankoukistajan kanssa tahtoo olla koko ajan kireysongelmaa. No joo, siis täähän on taas mun omaa päättelyä ja analysointia eikä ole millään tavalla tekemisissä faktan kanssa. Siihen mun tietomäärä ei riitä, ainakaan vielä. Mutta kuitenkin kun kokeilin vähentää painoja niin sain tekniikan paremmaksi. Haarakyykyssä tätä vinousongelmaa ei ole, mutta siinähän ei etureisi niin paljon työskentelekään joten ihan loogista kyllä.

Huomenna mulla onkin mun vakkarikuvaaja mukana joten koitetaan taas näpsiä jonkinmoista matskua salilta, kotoa ja ehkä myös ongelma ihostakin :D Loppuun tahtoisin vielä iloita siitä, että maanantaina saan toisetkin vuokralaiset ja se tietää työmäärän ja kustannusten vähentymistä :D Lisäksi keskustelin töissä esimieheni kanssa osa-aika vapaasta (olisin 2viikkoa töissä ja 2 vapaalla) ja se todennaäköisesti tulee onnistumaan. Kunhan saan muutamia käytännön asioita selvitettyä. Tammikuusta jäisin sille ja olisin koko vuoden 2011. Saisin tän talon joskus valmiiksikin ja mielestäni poikani tarvitsee minua kotona enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tahtoisin, että hänkin olisi edes osittain tyytyväinen, kun aina tarvisi tulla tyhjään kotiin koulusta...

Vähän laimea keskiviikko...

Nukuin aamulla pommiin enkä ehtinyt tekemään eväitä, joten jouduin käymään työmaaruokalassa syömässä. Aamiainen oli ihan ok, puuroa, rehuja ja munia. Mutta lounas oli ihan hanurista. Niillä ei ollut mitään kunnon proteiinia tarjota siellä. No olihan siinä kasvispaistoksessa mitä otin niin papuja ja herneitä, mutta protsku pitoisuudet jäivät aivan liian pieniksi. Ja tälläkö pitäis sit muka rautaa jaksaa nostaa...? Oli mulla onneksi lisäravinteita vähän mukana. Aamuvälipalaksi söinkin semmosen kokeilupussin Hera80. Se oli minttusuklaanmakuinen ja täytyy kyllä tunnustaa, että tässä tuotteessa Fast oli onnistunut aika kivasti. Mikäli sitä saa marketin hyllystä harkitsen kyllä ostamista :D

Ennen salia vedin töissä normi vanilija QMT protskut, mutta olo oli vähän kyllä laiha :( Olisin tarvinnut sen kunnon lihaisan lounaan... Mutta nyt kuitenkin tällä mentiin, ei voinut mitään. Onneksi oli sentään Rinta-Ojentaja päivä ja niihin mä yleensä ottaen saan aika kivasti pumppia ;) Mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että oli surkeimmat treenit pitkiin aikoihin... Mut toki noilla eväillä se on nyt oli vähän ennustettavissakin..



Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ton paju-urakan myötä mun aikatauluni on ollut liian tiukka. Mä en ole ehtinyt kunnolla keskittyä kaikkeen ja mieleni on alkanut taas harhailemaan. Mulle kuitenkin kaikista tärkeintä olis toi mielen hallinta. Fysiikan mä hallitsen kohtuullisesti, mutta toi henkinen puoli on aina ollut vähän "haasteellinen". Mä olen liian tempperamenttinen ja äkkipikainen, mun tunnetilat tulee ja menee. No joo, onhan siitä toki se hyöty, että mä en ole koskaan pitkävihainen ja unohdan helposti negatiiviset asiat. Toisaalta taas kun ne unohtaa niin mä en sit kovin helposti ota mistään opiksenikaan :D Mä niin tavoittelen sellaista jokapäiväistä ultimatestabiilia tilaa ;) Mä niin ihailen niitä zen-buddhalasia munkkeja jotka pystyy ihan mihin tahansa. Se on sitä mielenhallintaa. Sen takia mua niin paljon kiehtoo just itämaiset kamppailulajit :)



No siis, onhan tälläkin sektorilla paljon muutoksia tapahtunut ja jossain määrin pystyn itseäni hillitsemään. Ja olen ollutkin tosi hyvässä kunnossa joskus muutama vuosi sitten. Silloin pystyin täysillä keskityymään niin fyysiseen kuin henkiseenkin kehitykseen. Nyt vain pitäis taas ymmärtää ottaa vähän rennommin ja keskittyä olennaiseen. Jättää ne pajut omaan arvoonsa ja mennä hommiin silloin kun siltä tuntuu. Kuitenkin mulla on viimeaikoina jäänyt kaikki vähän huonolle keskittymiselle, kun olen pakottanut itseni silloinkin kun en jaksaisi. Tietty ihminenhän "peruslaiska" ja sen takia onkin vaikea tunnistaa oikea väsymys ja viitsiminen. Niin monesti tulee asioita jätettyä tekemättä vain koska ei huvita eikä siksi ettei oikeasti jaksaisi.


Silloin aluksi kun mä ostin Lapualta ne vanhat kiinteistöt niin mähän tein remonttia päivittäin hirveällä hapatukselle, että sais nopeasti valmiiksi. Se oli kyllä sinänsä opettavainen kokemus, että ymmärsin sen kuinka helposti sitä palaa loppuun jos väkisin puristaa. Oli se asia sit mikä hyvänsä. Mä olen kuitenkin pohjimmiltani työnarkkis joten tässäkin kohtaa joudun tuijottelemaan ja kontroilloimaan tekemisiäni. Silloin päätin tehdä vain ja ainoastaan niitä asioita mitkä huvittaa. Siis sellaisella periaatteella, että kun tiedän kaikki ne hommat mitä pitäisi tehdä niin valitsen joka päivä ne mitkä huvittaa eniten. Siis sellaista intofiilistä ei kannata jäädä odottelemaan, sillä muuten ei saa mitään ikinä tehtyä. Mutta jos ajattelee, että kun pitäis mennä pajusavottaan niin itse asiassa tiskaaminen ja maalaaminen alkaakin kuulostamaan tosi mukavilta töilta ja silloin on helppo myös hoitaa ne :D Olisko tää kenties itsensä manipuloimista käänteispsykologialla :D


Illalla olikin vanhempainilta... Mä jotenkaan en tunne kuuluvani siihen joukkoon. Toki paremmin kuin miltä silloin tuntui kun olin prenataalisella osastolla. En mä tiedä, tää kuulostaa ehkä vähän pröystäilyltä mutta musta tuntuu että ne mun ajatukset on jotenkin liian suureellisia eikä kukaan oikein ymmärrä sit kun mä jotain sanon. Mun kun on niin vaikea, lähes mahdoton ajatella kovin suppeasti, siis asioita vain siitä näkökulmasta mikä olis parasta just mun lapselle. Mä ajattelen aina suurempia kokonaisuuksia ja sitä mikä olis järkevää vähän isomman porukan kannalta. No tää on taas tämmönen kovin arka keskustelun aihe minkä ihmiset kokevat hyvin henkilökohtaiseksi ja näin ollen myös loukkaantuvat eriävän mielipiteen antajalle. Mulla oli töissä ennen vastaavaa ongelmaa, että ihmiset loukkaantui kun kerroin vaikka jonkun työn olevan turhaa ja perustelin asian. Nykyään ne on jo onneksi tottuneet. Ei mun ole koskaan tarkoitus ketään loukata vaan lähinnä antaa uutta näkökulma asioihin, pohdiskella muutoksia ja parannus ehdotuksia. Toki voisin ilmaista asiat joskus vähän hienovaraisemmin. Olen yrittänyt kehittää tätä ominaisuutta..

Tänään mulla tuntuukin asiaa löytyvän, joten pakko vielä pohdiskella erästä asiaa joka on mielessäni pyörinyt jo jonkun aikaa. Yksi tuttuni vaimo kirjoita fabessa seinälleni tyyliin, että miksi haluan näyttää mieheltä... No joo, mä poistin sen miehen jo mun ystävistä joskus taannoin kun se haukkui mua homoksi. Siitä ulkonäkö huomautuksesta vain aloin miettimään, että kun mä en ymmärrä sitä, että miten ihmiset voi ajatella niin yksinkertaisesti sitä miltä mä näytän. Poikkeuksetta kuvitellaan, että mä rehkin vain ja ainoastaan sen takia, että haluan näyttää joltakin... Mä olen vähän sitä mieltä, että henkilö jonka motiivit ovat ihan puhtaasti ja pelkästään ulkonäöllisiä niin he menevät kauneusleikkauksiin ja rasvaimuihin. Ei ne jaksa tuolla urheilun parissa pelkästään sen takia. Kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin. Toki se voi olla, ainakin joillekin, myös yksi motivaattori. Eikä siinäkään mun mielestä mitään väärää ole.

Mulle kuitenkin, mikäli urheilusta puhutaan, niin ulkonäölliset tekijät ovat olleet aina kovin taustalla. En voi sanoa etteikö sillä olisi merkitystä, etenkin sen jälkeen kun olen panostanut enemmän tohon salimeininkiin. Se kuuluu siihen lajiin, se on selvää. Kuitenkin se on yksi mittari, peilistä näkee missä on rasvaa ja miten on lihakset kasvaneet, myös toispuoleisuus näkyy, etenkin kun käyttää erilaisia kulmia. Peilistä näkee myös tekniikan virheet ja lihasten erilainen käyttö liikeradoissa. Salilla käyville ihmisille peili (etenkin siellä salissa) on yksi tärkeä "urheiluväline". Ilman sitä on paljon vaikeampi treenata. Mutta mitäs sellainen ihminen, joka ei ole aiheseen perehtynyt, tietäisi. Mielestäni aina, oli kysymys mistä tahansa, rasisistinen, leimaava tai vihamielinen käytös erilaisuutta kohtaan on sivistymätöntä tietämättömyyttä. Samaan sivistymättömyyteen mielestäni syyllistyy myös vähemmistöryhmä joka vihaa vihaajaansa. Mielestäni tulisi yrittää oppia ymmärtämään vihaajaansa ja hänen tietämättömyyttään. Mahdollisesti tutustua ja auttaa laajentamaan hänen tietämystään. Ei vastata vihaan vihalla vaan päinvastoin ;)

Vähän lähti taas lapasesta, pikkasen korkealentoiseksi.... En tiedä ymmärtääkö kukaan tosta mitään, mutta sellaista tänään ;)

Tiistai 17.07

Aika vauhdikas päivä se oli tämäkin :D Töiden jälkeen suuntasin lempparisalilleni eli Maxiumille. No joo, voishan sitä parempiakin saleja olla, mutta mä pääsen tonne kohtuullisen edullisesti ja sit kun on tutut laitteet niin on ilo tehdä kun tietää tarkalleen millaisia painoja sitä voi käyttää. Ei mee siihen laitteeseen "tutustumiseen" turhaa aikaa eikä tehoja. Treenasin selän, haukkarit ja pohkeet. Aluksi tuntui vähän nihkeältä, sillä mulla on taas viime aikoina satunnaisesti toi vasen käsi puutunut. Viime yönä heräsin kun se tuntui taas puutuneelta ja silloin yleensä se tahtoo seuraavana päivänä olla ainakin aluksi vähän laiska. Selkään sain tosi hyvin tehoja :D Oli mukava vetää leukoja kun vammautunut olkapääni kesti aika kivasti. Toki menee vielä aikaa ennen kuin pääsen tuloksiin mitä parhaimmillani olen vetänyt... Tänään toistoja 8-10:

Selkä: Maastaveto 100kg, Olkapäidennosto tanko 80kg, Leuanveto leveä myötäote 9,5, 4, 4 ja T-tanko +30kg. Haukkarit: Tanko 27,5kg, vasta-ote 22,5kg ja laite +5kg. Pohkeet: prässi 140kg, seisten koroke +60kg ja yhdenjalan laitteessa 30kg



Salin jälkeen kotiin, totta kai ja raivaussaha käteen ja hommiin... Siinä se sitten vierähtikin melko kivasti loppu-ilta... Raivauksen jälkeen kun on ihan pakko päästä suihkuun ja mulla kun ei sitä oo (ja tuleekin pelkkää kylmää vettä), voin sanoa että itsensä peseminen kylmällä vedellä "nappomeiningillä" on ihan kyllä, ellen sanoisi, kröhöm mielenkiintoinen kokemus. Ja sitä paitsi tommonen tekee ihan hyvää tämmäselle "kuumakallelle" :D Nooh, kaikkeen sitä tottuu ja mä ainakin pärjään ilman mitä tahansa :D Tai no joo, pyykkikone on must. Mä en voi sietää likaisia vaatteita ja puuhtaksihan niitä ei saa muuta kuin koneessa! Mutta tänään mulla onkin sanat pikkasen vähissä, joten palataan taas huomenna asiaan ;) Tuo arktinen pesukokemus kyllä toi unen silmään niin totaalisesti, että oon kyllä ihan finaalissa... Taidan silt seuraavalla kerralla keittää vähän lämmintä vettä joukkoon.. Se on kuitenkin vähän ikävä tunne kun joka napollisella henki salpautuu :D

Maanantai, loistoviikkoa pukkaa :D

Vähäisistä yöunista riippumatta päivästä tuli ihan mainio :D Saliltahan mulla oli tänään vapaapäivä, valitettavasti. Intoa olis kyllä riittänyt ;) Nyt kun on ollut viikon poissa ja muutamana päivänä käynyt niin on aivan mielettömän kova hinku mennä sinne :D Huomenna sitten selkä, haukkarit ja pohkeet :D

Päivällä, töiden jälkeen käytiin Ratapolulla ajelemassa vähän nurmikkoa. Nyt on 7 puutarha kunnossa, mutta 5 vielä odottaa työstäjää... Vitsi ja kun se vielä kasvaa koko ajan. Tarkoitus oli vielä illalla rentoutua pajukon parissa, mutta suunnitelmiin tulikin jälleen muutos. Kimin painitreeneissä oli joku info vanhemille, joten osa nurtsin leikkaamiseen varatusta ajasta meni sit siellä. Mutta ei siinä mitään, huomenna sitten sali, savotta ja ehkä rakentamista...

Kyllä mä tykkään kun hommaa ja sillai, mutta nyt mulle on taas käynyt klassisesti eli en oo malttanut syödä riittävästi. Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna en oo muistanut ;( Hävikkiä pikkasen on tullut (tällä hetkellä 54kg) ja se kyllä harmittaa.. Ei tästä mun "lihottamisesta" tuu taas mitään... Ainakin sentään hommat luistaa ja tulee valmista :D Tässä näkymä takapihalta. Raivattava alue on paljon pienempi kuin etupihalla, mutta vastaavasti noi pajut on paljon, paljon korkeampia...

Etupihaa.... Pajukkoa silmänkantamattomiin. Mitäköhän mä sit tohon pihaan oikein tekisin?? Pitäisiköhän ottaa lauma lampaita... Tai sitten vois käydä hakemassa vähän ideoita Seinäjoelta, sieltä sotilasurheiluradalta :D Oho, sehän kuulostikin loistavalta idealta. No saas nähdä, mitä tässä kehittyy :D Mieli niin helposti muuttuu ja toki elämäntilannekin ;) Jos nyt kuitenkin lähdettäis siitä, että talostani tulee käytännöllinen ja sisustuksesta täydellinen. Palataan tohon puutarha suunnitteluun sit sen jälkeen ;)

Lopuksi vielä sanoisin, että olen äärettömän mielissäni siitä kun syksy/talvi on tulossa! No tietty se laskettelu näkökulma on jo käsitelty, mutta myös sen lisäksi odotan pääsyä opettajan leireille. Ihan sama vaikka olisin käynyt samat leirit jo monta kertaa, mutta kunhan jotain edes.

Olipa lauantai...

Heti seiskan aikaan aamusta raahasin luuni pihalle raivaussahan kimppuun.. Siinäpä vasta mainio peli. En kylläkään koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt ja tarvitsinkin isältäni hieman neuvoja laitteen käynnistämiseen sekä valjaiden kytkemiseen. Ei se kyllä mitään hirveän kevyttää hommaa oo, se kuitenkin painaa jokusen kilon ja vaikka paino lepää hartioilla niin kyllä siihen puutuu. Etupihalta sain kaikki pikkupuskat leikattua ja ajattelin että kyllä tää pajukko tästä äkkiä kaatuu. Vasta kun pääsin varsinaisen ongelma-alueen kimppuun, työn mittavuus vasta alkoi valkenemaan.. Tommonen parimetrinen pajukko kun kaatuu sinne toisten sekaan menee raivattava alue ihan tukkoon ja joutuu pitää tauon ja heitellä ne jo leikatut pois tieltä. (oho, näytämpäs mä jotenkin pulskalta tossa kuvassa :D) Raivailin aamusta ensin neljä tuntia ja sit lähdettiin hakemaan Ratapolku5 muuttokuormaa. Tarkoitus oli vain käydä, mutta siellä oli taas nurtsi niin pitkä että oli pakko leikata. Mä en millään ehdi ajamaan sitä niin paljon kun pitäisi. Sitäkin kuitenkin on satoja neliötä ja aika on rajallinen. No enää pari viikkoa kun kestän niin sit vähenee puoleen ja pianhan tässä toki tulee syksykin ja se lakkaa kasvamasta :D Lumitöissä ei niin hirveän kova homma kuitenkaan oo. Ja sen ajattelin ostaa siltä kaupungin auraajalta, maksan mielelläni muutaman kympin siitä ettei tarvi pelkästään sen takia lähteä Lapualle.

En mä ehtinyt kuitenkaan koko aluetta ajamaan kun siinä alkoi olemaan jo ruoka-aika ja Kimillä oli niin kova nälkä. No huomenna jatkuu kun haetaan taas kamoja. Toivottavasti kuitenkaan ei sada.. Vaikka en mä kyllä oo sokerista mutta on se vaan paljon mukavampaa puuhaa paisteella :D Nurtsin jälkeen syötiin kotona lounas, kananlihaa, täysjyväpastaa sekä salaattia ja takas raivaushommiin. Mä lupasin Kimille satasen jos se heittelee niitä kaadettuja pajuja pinolle sitä mukaa kun mä kaadan niitä. No eihän se kyllä ehdi niitä niin nopeasti, mutta on siitä kovasti hyötyä ja on mukavampi tehdä yhdessä vaikka ei mitään puhuttaisikaan :D Kolme tuntia vielä tehtiin ja tässä suurinpiirtein se lopputulos. Ja tässä valitettavasti on vasta ehkä joku yks kymmesosaa koko alueesta, joten auttava käsi olisi kyllä kovasti tarpeen :D Sitten toi alue pitää vielä myrkyttää tai se on ens kesänä samanmoinen..

Raivauksen jälkeen lähdettiin salille, jippii :D Tätä mä olen odottanut koko viikon ;) Vuorossa oli etureidet ja pohkeet. Olis ollut kyllä mieletön into päällä treeata vatsojakin, mutta teen ne huomenna takareisien kanssa. Yllättävän räjähtävästi irtos :D Kestävyyttä ei voi kyllä kehua, mutta tässä tilanteessa ymmärrän sen täysin. Lievän väsymyksen lisäksi salilla oli taas aivan sairaan kuuma. Hikeä pukkas jo pintaan ennen kuin ehdin ottaa yhtäkään painoa käteen. Varsinaisen treenin jälkeen venyttelin ja tein vähän lyönti- sekä potkutekniikoita.

Kävin salilla suihkussa (kuten useimmiten), mutta nyt se oli kyllä sellaista herkkua ettei oo tosikaan. Tossa raivauksessa tulee sitä sellaista puupölyä ja moskaa kaikkialle, jopa vaatteiden allekin asti. Sit vielä kun oli niin hiostava ilma, että iho oli hikinen niin se oikein tarttui siihen. Mä niin tahtoisin ihonkuorintaan... Tuntuu ettei se paska lähtenyt kunnolla suihkussakaan.

Mutta jotenkin tuli lapsuus mieleen kun iho haisi sellaiselta puumoskalta. Me aina, minua viisi minuuttia nuoremman, veljeni Miikan kanssa tehtiin kotona kesäisin kaikkea puuhun liittyviä hommia. Pienittiin sirkkelillä puita, toinen sirkkas ja toinen halkoi, sit kun kaikki oli pienitty piti niiden antaa kuivaa ja sit vielä nakella latoon. Ja sitten kun meillä oli sahattu lautoja niin me taaplattiin ne. En mä edes muista, että maksettiinko siitä mutta meillä oli aina hauskaa. Tai niin mä ainakin muistan. Eihän se silloin varmaan niin kovin kivalta tuntunut... Vedettiin joskus jatkoroikalla kasettisoitin työpisteelle ja kuunneltiin "hyvää musiikkia". Yhdelläkin kasetilla oli tää voiko ihanammin päivän enää alkaa-kappale ja me sitä aamutuimaan sit luukutettiin puita pieniessä :D Miska on kyllä kätevä mies :D

Onneksi tänään en tehnyt salilla mitään missä olisi tarvinnut puristaa käsillä. Mulla kun paukahti semmon paksu pajunvarsi rystysille ja nyt toi nimetön sormi on turvoksissa eikä näinollen tietenkään taivu kunnolla. Eiköhän se turvotus huomiseksi oo ainakin sen verran laskenut että sillä pystyy pitämään kiinni. Illalla kun vihdoin ja viimein pääsin kotiin ja söin iltapalan niin voin sanoa, että päivä on ollut ainakin tehokas ellei muuta. Mä harvoin olen niin väsynyt, että paikkoja särkis. Nyt kuitenkin särkee ja kolottaa jokaista paikkaa... Olen todella väsynyt ja huomenna tämä lysti alkaa taas alusta.. Jos kaikki menee hyvin niin huominen päivä tulee olemaan kovin identtinen tämän päivän kanssa. Saattaa siis postaukset jäädä melko vähälle. Toivottavasti kuitenkin huomenna ehdin edes jossain vaiheessa tekemään tärkeän puhelun, minkä olisin halunnut hoitaa jo tänään.

Pakko vielä tähän loppuun kirjoittaa, ettei vaan unohdu, muutamia hämmästelyn aiheita.. No ensimmäinen on vähän tämmänen "tärkeämpi", virallisempi asia. Viimeviikollahan noi kokomuusnuoret olivat ilmoittaneet olevansa sitä mieltä, että asuntolainojen verovähennys tulisi poistaa. Ja jos oikein ymmärsin niin he perustelivat asiaa sillä, että monet jäävät tämän edun ulkopuolelle kun heillä ei ole varaa ostaa asuntoa. Itse ajattelisin juuri taas niinpäin, että mikäli tämä etu poistetaan niin sitten vielä harvemalla on ostaa omaa asuntoa. Se vähennys kuitenkin jonkinverran vaikuttaa maksukykyyn ja sitä kautta tietenkin myös siihen paljonko sitä velkaa pystyy tekemään. En tiedä, saatan ehkä olla väärässä, mutta mielestäni kuka tahansa töissä käyvä ihminen pystyy tekemään velkaa ja ostamaan asunnon. Mielestäni kysymys on enemmän siitä, että mitkä on ne prioriteetit. Kuitenkin jos on velkaa paljon ja tulot ei mitään maailman parhaat oo, niin totta kai se kaikki on poissa elintasosta. Varmaan moni taas sitten ei ole valmis luopumaan siitä. Enpä tiedä, tää on taas vain tällasta pohdintaa eikä mitään ultimatefaktaa.

Toinen, vähän ehkä mua huvittanutkin, asia liittyy Kimin uuteen puhelimeen. Me käytiin hakemassa Veikon Koneesta sille Samsung, kun ne maksoi vaan pari kymppiä ja se sen edellinen oli jo niin huono. No siis yleensä ottaen mä olen vähän sitä mieltä et Korealaista ei kannattais ehkä ostaa, mutta helposti syyllistyn ostamaan kun niissä tahtoo olla niin lyömätön hinta.. Niin no, me sit tutkittiin sitä ja sieltä löytyi sellainen ominaisuus, että voi soittaa itselleen hämypuhelun.. Siis mitä ...tua??? Siinä ohjekirjassakin ihan sanottiin että kun painaa valikkonäppäintä pitkään alaspäin, se soittaa hetken kuluttua siihen omaan numeroon. Ja tämä sen takia, että jos haluat päästä ulos esim. kokouksesta tai tylsästä/vaikeasta keskustelusta. Näppärää eikö vain?? En tiedä kuinka vakkari ominaisuus tää nykyään oikein on, mutta kertooko se jotain meistä ihmisistä. Voiko se todella olla niin ettei enää pystytä sanomaan että täytyy mennä tai jotain mitä tahansa... No, mene ja tiedä, onko se sitten kehitystä vai taantumaa...

Puhki poikki väsynyt..

Onneksi huomenna on jo perjantai, alan olemaan ihan finaalissa tän viikon osalta. Vaikka eipä se kyllä tässä varmaankaan sen kevyemmäksi muutu, koska tossa oven suussa odottaa raivaussaha innokasta työstäjää... Salille en edelleenkään ole ehtinyt, harmittaa kyllä ;(

Tutkailin kyllä vartaloa ja sen toimintaa tässä kun venyttelin. Peili on kyllä ehdoton värkki, kun siitä näkee miten lihakset liikkuu ja kuinka se kroppa oikein toimii. Toi peili mikä mulla on nyt, on ihan surkee. Tosin parempi tietenkin kuin ei mitään... Haavena tietenkin on saada kunnon salipeili tohon seinälle mistä kunnolla näkee kaiken. Tein siis ihan normi liikkeitä (mitä treenaan usein salilla) ilman painoja, tietenkin, staattisesti... Eli siis jännitin molempiin suuntiin kaikkia liikkeesseen käytettäviä lihaksia. Muutin välillä liikeratoja sen mukaan miltä tuntuu ja mietin mikä olisi kaikista lähimpänä sitä tekniikkaa kuinka teen painoilla. Samalla tietenkin peilistä katsoen. Siinä tosi hyvin huomas miten kannattaisi tehdä, että mahdollisimman moni lihas olisi työssä mukana ja näin liikkeestä tulisi maksimaalinen hyöty. Ihmisen kehon tutkiminen sitten voi olla mielenkiintoista. Tässä kiireen keskellä sellainen perinteinen meditointi on jäänyt väliin, mutta pitäisin myös tämän tyyppistä harjoitusta tavallaan mietiskelynä. Tällä tosin ei saa sellaista henkistä hyötyä kuin normi meditoinnilla. Kunhan pääsen taas edes jonkinlaiseen rytmiin aloitan jälleen meditoinnin, aluksi kerran viikossa ja sitten enenevissä määrin.

Mulla on, ainakin omasta mielestäni, kohtuullisen hyvä lihaksisto ja melko hyvinvoivakin. Suurin ongelmani kuitenkin on lihasten toispuoleisuus. Yksi merkittävimmistä tekijöistä ehdottomasti on pitkä historia pesäpallon parissa. Tämä ongelma on olemassa varmasti useimmissa heittolajeissa. Tämän takia ainakin yritän suunnata poikaani vähän monipuolisempiin lajeihin. Mutta tietenkin jos hän haluaa pelata pesistä tai heittää keihästä niin mikäpäs siinä. Toispuoleisuutta kohdallani ovat myös lisänneet pitkä-aikaiset vammat kuten oikean jalan polvi/reisilihas vamma, oikean käden olkpäävamma sekä vasemman jalan löysä nilkka. Lisäksi myös HanMoodo:n jatkuva opettaminen (omat treenit jääneet vähälle) ovat antaneet oman lisänsä siihen. Vaikka HMD on äärettömän monipuolinen ja "terveellinen" laji niin jos jatkuvasti vain vetää treenejä ja näyttää esimerkkiä miten suurinpiirtein liike tulisi suorittaa, johtaa se väistämättä siihen, että aina näyttää samalla (paremmalla) puolella. Ja se on villi juttu, että vaikka sen tietää niin silti sitä huomaamattaan tekee sillä jalalla tai kädellä jolla osaa hyvin. Ja voitte varmaan kuvitella mitä siitä seuraa...

Huominen enää tätä piinaavaa liukuvaa työaikaa. Meillähän siis työt tässä vuorossa alkaa aikaisintaan klo 8 ja siitä sit tullaan liukuvana töiden mukaan aina tonne 15.30 asti ja työpäivä sit päättyy siitä 8tunnin kulutta eli myöhäisimmillään klo 23.30. No mä periaatteessa mieluiten menisin vaikka joka päivä iltavuoroviikolla klo14 koska sit mä ehtisin käydä aamulla salilla. Mutta silloin tulee sit taas ongelmia ton lastenhoidon kanssa. Sit taas kun meen yhdeksään ja pääsen klo 17 niin ehtisin salille vasta aikaisintaan 19.30 ja se on sit taas liian myöhään. Yksinhuoltajan arjessa kun jotkut asiat vaatii enemmän työstämistä kuin kahden aikuisen perheessä. Mutta toisaalta on siinä joitain etujakin :D Niin kuin kaikissa asioissa on kääntöpuolensa ;)

Tänään kiinteistövälittäjäni meni näyttämään talojani jollekin sijoittajalle ja nyt sitten tässä vain odotellaan puhelua ;) Itseasiassa odotan kahta puhelua ;) Saattaa kyllä olla etten malta odottaa vaan soitan itse :D Mutta pidetään peukkuja, että kaikki menee hyvin ja asiassa päästään eeteenpäin :D

Keskiviikko.. rankalta viikolta näyttää

Tiukkaa settiä luvassa koko loppuviikko, mä niin inhoan näitä "iltavuoroviikkoja". Ja vielä kun sattui just tälle viikolle kun piti muuttaa ja Kimillä alkoi koulu. No mutta ei siinä mitään, kohtuullisesti kuitenkin on homma hanskassa. Olen saanut rakennettua puitteet, joissa pystyn pitämään ilta- ja aamutoimet sekä eväät kontrollissa. Salille en ole ehtinyt, enkä ehdikään ennen viikonloppua. Kyllähän tommonen viikon tauko joskus tekee ihan terääkin. Suurempana ongelmana, lihasten kannalta, pidän tätä stressiä. Tässä meidän ruokailutila... Keittiökalusteet ovat edelleen paketissa.. Odottelen akkuporakonetta lainaan, että pääsen niitä kokoamaan. Sitä projektia en kyllä mitenkään erityisellä innolla kyllä odota, mutta mans got to do what mans got to do..

Meidän huone, sopu sijaa antaa... Arvioisin, että noin kk päästä meillä on jo kaksi huonetta käytössä :D Tällaista helvetin pitkää, kaksmetristä, pajukkoa mulla on raivattavana pari hehtaaria. Hyötyliikuntaa Milla hyvä, hyötyliikuntaa..

aina kun mulle tulee taukoa salilta, mulle tulee sellainen olo että lihakset on hävinnyt. Ne tuntuu paljon pinkeimmiltä ja "äkäisemmiltä" silloin kun käy säännöllisesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että treenaaminen on mulle kyllä elintärkeä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Pakko vielä kertoa kun tossa veljentyttären synttäreillä tuli puhetta siitä Talent-kilpailusta. Mähän menin sinne vähän niin kuin vedetään hatusta jotain meiningillä. Sellainen on mulle tyypillistä, valitettavasti. Innostun helposti mistä tahansa kisasta ja osallistun, mutta mun on vaikea suhtautua mihinkään kovin vakavasti. Olis ehkä kannattanut selvästi suunnitella jotain, musiikit, esiintymisasut ym. Siitä tulikin sit mieleen yks vanha reissu, varmaan 15v sitten tapahtunut.

Mä olin siskoni kanssa laivalla ja siellä oli sellainen karaokeparoni ja -paronitar kilpailu. Siitä pääsi yksi mies ja yksi nainen loppukilpailuihin. Eikä se mikään ihan pilipali kilpailu ollut, sillä voittaja sai rahaa ja levytyssopimuksen. No mä sit pääsin ja ne loppukilpailut pidettiin Merikarvialla. Mulle tuli postissa jotkut listat joista piti etukäteen valita esityskappale ja ilmoittaa järjestäjille. Mä en tietenkään mitään stressiä ottanut ja vähän summissa sit viimetingassa valitsin Laura Voutilaisen kyynelvirran.

Mun veljenvaimo lähti kuskiksi ja mähän hyvin itsevarmana kerroin sille osaavani paalupaikalle. Toisin kuitenkin kävi, me eksyttiin. Kappas perkelettä, enpä olisi uskonut :D No isä sitten antoi puhelimen välitykselle meille ohjeita kun oli ensin saanut paikannettua missä me oltiin. Lopulta kun me päästiin perille, niin kisan luonne olikin melkoinen yllätys. Siellä oli livebändi paikalla ja kappale olis pitänyt osata ulkoa. Vähän siinä alkoi nousta luu kurkuun, nielin sen kuitenkin erittäin runsaalla olutmäärällä. Me lainattiin kisajärjestäjältä laulun sanoja ja mä kirjoitin niistä itselleni muistilappuja. No siis mitään suurempaa menestystä tässä vaiheessa oli kyllä turha enää odotella :D Ja vaikka se kisa ei mennyt ihan nappiin, mutta oli meillä kyllä aivan helvetin hauskaa. Ja kyllä mä uskon tehneeni myös lähtemättömän vaikutuksen niin orkesteriin, kilpakumppaneihin kuin katsojiinkin. Vaikka tosin en välttämättä niin kovin positiivisessa mielessä..

Mutta semmosta.. Huomenna tähtään/toivon/pyrin salille, ehkä jätän jotain tekemättä että pääsen. Se on kuitenkin haaveena sillä niin monet muuttuvat tekijät vaikuttavat huomisen rakenteeseen, että mahdoton vielä sanoa mitään.

alkuviikko..

Pikkasen tässä kiirettä pitänyt, mutta ajattelin nyt kuitenkin jotain postata.. Me ollaan siis tavaraa tässä siirretty muuton takia ja vaikka tavaramäärä on karsiutunut minimiin niin kyllä sitä vieläkin on ihan riittävästi. Vähän kyllä hirvitti, että miten Kimi suhtautuu, mutta nyt kun me ollaan vihdoinkin täällä niin sehän onkin ihan innoissaan... Mä ehkä tykkäisin vähän taasokkaimmista puitteista, mutta kaikkeen tottuu. Kyllähän sitä muutaman kuukauden menee vaikka päällä seisten jos on pakko :) Ja sitä paitsi ei tää nyt enää niin toivottomalta näytä, uskon että äkkiä se tästä vaan valmistuu kun huonetta kerralla tekee :)

Meinasin postata kuviakin nyt kun on tavarat sisällä ja lisäksi tosta mun "puutarhasta" tarvii ehdottomasti pari kuvaa laittaa, on se sen verran järkyttävä !! Viikonloppuna luvassa useita tunteja kestävä raivausurakka :( Salihomma on tässä nyt ollut jo kolme päivää jäähyllä kun en yksinkertaisesti ole ehtinyt :`( Toivottavasti tähän tulee muutos viimeistään viikonloppuna... Mutta ei se auta, joskus on joustettava. Mutta palataan astialle ja toivokaa että mä saan nukuttua uusissa olosuhteissa ;)

sunnuntaita kohti mennään

Perjantaina oli ihanan leppoisa päivä töissä. Yleensä kyllä olen todella pitkästynyt jos ei ole mitään tekemistä. Nyt kuitenkin päivä sujui ihan kivasti vaikka olikin vähän hiljaista :D Töiden jälkeen menin hierottavaksi vanhalle ystävättärelleni ja voi että se teki taas niin hyvää. Olin kuin toinen ihminen kotiin päästyäni. Muutenkin on mukava viettää aikaa itseni kaltaisten kanssa. Täytyy taas joskus mennä käymään kylässä :D Kun lihaksiani oli hoidettu suuntasin raksalle asentamaan tilaamaani valokuvatapettia. Äitini kanssa yhdessä laitettiin ja voi että siitä tuli hyvä. Kyllä kannatti ostaa, tulen varmasti jatkossakin ostamaan lisää kuvia.

Illalla sitten käytinkin aikani lähinnä taloustöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Sitä kun on niin paljon, että kun toisesta päästä saa valmiiksi, saa jo toisesta päästä aloittaa uudelleen leikkaamaan. Olen kyllä niin kyllästynyt. Nyt vielä kun välillä sataa ja sit taas paistaa niin se kasvaakin niin helvetin nopeasti. Lauantaina käytiin vasta salilla kun hieronnan päälle ei tietenkään ole mitään järkeä lähteä vääntämään. Oli vähän laimeat treenit... Ja valitettavasti olen tässä nyt muutamana päivänä syönyt taas liian vähän (lisäravinteet loppuivat), joten valitettavasti myös painohävikkiä on tullut reilu kilo :( Niin ja kävinhän mä tosiaan lenkilläkin pe illalla ja kulki tooooosi hyvin. Juoksin tunnin verran, oli henkisesti vähän huonot fiilikset niin oli pakko lähteä. Vaikka kokonaisuudessaan olen nyt vähän yrittänyt välttää lenkkeilyä..

Tässä siis kuvia uudesta asunnostamme. Kimin kouluhan alkaa keskiviikkona joten silloin me sit astaan siellä... Meillä ei vieläkään ole keittiötä eikä vessaa, voi tulla melkoisen mielenkiintoista asumista..
Tässä kodinhoitohuone, johon tulee väliaikainen keittiöni kunhan saan vain kaapit kasattua. Perehdyin kokoamisohjeisiin ja voin sanoa, että olen joskus tutkinut vähän selkeämpiäkin eeppoksia. Olen ennenkin todennut, että saksalaisten ajatuksen juoksu on jokseenkin erilainen kuin mulla....

Eikös vain näytäkin kodikkaalta?? Tässä siis oikea keittiö, kuten näette..

Olohuone, vain televisio puuttuu...

Näkymä talon toisesta päästä, vasemmalla olohuone, oikealla keittiö. Perällä kodinhoitohuone, sauna, suihku ja tekninen tila.

Vasemmalla tuleva Kimin huone ja oikealla mun "sali", siis huone johon me nyt sitten muutetaan. Talon ainut huone joka on valmis.

Tässä seinä "salistani", kuvan onnistuminen ylitti villimätkin odotukseni. Uskon, että talostani voi sittenkin tulla "unelmieni" asunto kunhan vain saan sen joskus valmiiksi ;)

Sain taas lisäravinnepuolenkin kuntoon, palautumisjuoma on yksi tärkeimmistä urheiluun liittyvistä asioista. Varsinkin kun ikää tulee lisää, on lihasten optimaalinen palautuminen äärettömän tärkeää. Palautumisjuomasta menee hätätilanteessa myös rasvaton maito ja kaurahiutaleet. Mä kuitenkin suosin lisäravinteita koska niissä on hiilareiden ja protskun lisäksi muitakin elimistölle tärkeitä aineosia. Riippuen tietenkin millaisen tuotteen ostaa.

Minun muutokseni..

Ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen versioin omista muutoksistani viitaten tuohon profiilikuvaukseen. Kun olin jo laittanut sen tuohon aloin miettimään, että sen voisi tulkita myös niin, että mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi muuttua tai kehittyä. En kuitenkaan tarkoita sitä vaan sellaisia ihmisiä jotka tuntevat voivansa pahoin tavalla tai toisella. Uskoisin ainakin, että jokainen haluaa tuntea olonsa hyväksi. Useimmiten on kuitenkin itse vaikea nähdä niitä omien ongelmien aiheuttajia ja jos siihen joku puuttuu niin sekään ei hyödytä mitään. Kuuluin itsekin ennen tähän ryhmään ja varmaan vieläkin toisinaan. Yritän kuitenkin ottaa kritiikin rakentavasti ja tutkailla omaa elämääni, sekä pyrkiä kehittymään ihmisenä kohti parempaa vointia. Ja toki olen tässä jossain määrin onnistunutkin, sillä voin pääsääntöisesti hyvin, olen suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen. Eämässäni kuitenkin vielä tavoittelen "täydellistä" harmoniaa.

1. Tupakka
- Aloitin käryttämään 13-vuotiaana niin kuin moni muukin ikäiseni silloin. Luulen, että moni (minä mukaanlukien) aloittaa koska vain aikuiset polttaa. Siten voi kuvitella olevansa vanhempi. Lisäksi se näyttää räyhäkkäältä.
+ Kun aloin odottamaan Kimiä lopetin polttamisen väkisin syömällä porkkanoita. En halunnut myrkyttää toista ihmistä hänen tahtomattaan. Valitettavasti aloitin uudelleen heti imetyksen loputtua. Onneksi kuitenkin pääsin siinä vuoden verran maistamaan raitista ilmaa. Huomasin sen eron kun aloitin uudelleen. Nukuin huonommin ja se kamala yskiminen aamuisin oli aivan hirveää. Poltin vuoden kunnes mittani täyttyi. Olin työpaikan tupakkapaikalla naisten kanssa, tumppasin ja sanoin että tässä oli mun viimeiset savut. Maistoin mä joskus kuukausien päästä ihan vain poskarina yhden kerran ja se oli kuin tuhkakuppia olisi nuolaissut. Sitten se makukaan ei lähtenyt koko iltana suusta. Ihmettelin, miten olen voinut vetää tällaista paskaa askin päivässä. En muista mikä vuosi se oli kun lopetin, mutta luulen olleeni 5-6v polttamatta. Ja vaikka liikun paljon, tosi asia on, että keuhkojeni puhdistumisessa menee vielä useita vuosia :(

2. Alkoholi
- Tietenkin sitäkin piti ruveta 13-vuotiaana kokeilemaan ja jos ei ollut rahaa niin sitten piti käyttää (valitettavasti) vähän muita konsteja saadakseen pään sekaisin. Alkoholin käyttöni lisääntyi vuosien saatossa yhä enenevissä määrin ja itse kuvittelin vain pitäväni hauskaa. No ja siis kyllähän mulla useimmiten olikin hauskaa :D Tilanne oli pahimmillaan ennen töihin menoa kun ei ollut väliä vaikka joi joka päivä. Kouluaikana tulikin juhlittua ainakin 4päivänä viikossa. Joskus koko viikon tai parhaimmillaan muutamakin viikko putkeen. Tilanne hieman tasaantui kun menin töihin, juhlinta rajoittui viikonloppuihin. Joka tapauksessa kaikennäköistä (valitettavasti) ehti tapahtumaan ja ajoittain tuli jonkun verran myös maksettavaa.
+ Tupakan polton lopetettua aloin voimaan selvästi paremmin ja sen myötä aloin käymään baareissakin vähemmän. Tuona aikana rakastuin lapseeni ja aloin merkittävästi arvostamaan yhteisiä hetkiä, raikkaita ja ihania, krapulattomia aamuja. Koin olevani hyvänolon kierteessä. Kun olin huomaamattani ollut kuukausia juomatta ajattelin, että mitäpä sitä sitten enää juomaankaan.

3. Urheilu
- Liikkuminen luonnollisesti jäi elämästäni vähitellen kokonaan pois sillä aikani meni kaikkeen muuhun. Ja silloin kun en bilettänyt olin liian väsynyt urheilemaan ja kun ei keuhkot kestäneet niin ei se sit ollut kovin mukavaakaan. Haaveilin kyllä urheilemisesta aina, koska lapsena mua ei mikään niin paljon kiinnostanut kuin oman fysiikan kehittäminen.
+ Kun olin lopettanut myrkyttämisen alkoi urheileminenkin maistumaan taas hyvältä. Aloin pikkuhiljaa käymään lenkillä ja satunnaisesti salilla. Lisäksi menin Hapkido-treeneihin ja HanMoodo-treeneihin. Kamppailulajit (Bruce Leen siivittäminä) ovat lapsesta asti kiehtoneet :D

4. Syöminen
- Mulla ei ollut ennen mitään käsitystä kaloreista tai mistä ne kalorit koostuu. Söin vain kaikkea mikä maistui mun mielestä hyvältä. Lähinnä siis roskaruokaa, pitsoja, hamppareita, ranskiksia, sipsiä ja limua. Nyt kun muistelen niin oikeasti kuvittelin mm. että on ihan sama juoko tavallista limua vai lightia. Viina, tupakka ja roskaruoka alkoivat jo näkymään niin ihossa kuin vartalossakin. Yritin laihduttaa syömällä vähän, turhaan.
+ Salilla käymisen myötä aloin kiinnostumaan eväistä ja ahmin tietoa kirjoista, lehdistä ja netistä. Ihan mistä tahansa missä sitä vain oli saatavilla. Lisäksi hankkiuduin eroon karkkien syömisestä lyömällä poikani kanssa vetoa, kumpi pystyy olla kauemmin syömättä namuja :D Kun olimme olleet tarpeeksi kauan ja Kimiä alkoi kyllästyttämään muutin vähän sääntöjä niin, että annan sille 100€ aina puolen vuoden välein jos se pystyy olemaan syömättä. Lisäksi silloin saa yhtenä päivän syödä. Näin mä saan itsellänikin motivaation säilytettyä.

5. Itsehoito
*Hampaat
- Mulla ei koskaan lapsena/nuorena ottanut hampaiden poraaminen kovin kipeää, eikä mulle kyllä reikiäkään tullut helposti vaikka en erityisen hyvin hoitanut hampaita. Pesin silloin kun muistin. Tyhmänä olin vielä oikeasti sitä mieltä että ei sillä hampaiden pesulla ole juurikaan merkitystä, niitä reikiä vaan tulee joillekin enemmän ja toisille vähemmän. Jostain syystä kuitenkin mun hampaat huononi merkittävästi imetyksen aikana. Lisäksi poraaminen otti erittäin kipeää ja puudutusjälkä pakotti joskus viikkoja.
+ Aloin pesemään hampaita aamuin illoin. Myöhemmin otin mukaan langankäytön (ennen olin kuvitellut etten mä edes voisi käyttää lankaa kun on niin tiukat hammasvälit), suuveden ja aloin pesemään kieleni. Huomasin miten paljon raikkaampi suu on eikä reikiä enää tulee kuten ennen.
* Iho
- Mulla on aina ollut kuiva iho naamassa ja kotona ei koskaan ollut muuta kuin yhdenlaista rasvaa joka ei kovin hyvin mulle sopinut. Jotenkin se vain jäi toissijaiseksi kun en osannut ostaa oikeanlaisia tuotteita. Mulla oli ajoittain ongelmia ihon kanssa, naamaan tuli kuivia, kivuliaita läikkiä. Tilanne riistäytyi käsistä v-98 kun otin valokopiokoneella kuvia naamasta (oikein älynväläys tämäkin). Siinähän on jonkin verran ultraviolettisäteilyä ja mun muutenkin niin herkkä iho sit reagoi siihen hyvin voimakkaasti.
+ Aloin etsimään ihonhoitotuotteita, jotka sopivat juuri minulle ja ovat edes vähän laadukkaita. Päätin hoitaa ihoani säännöllisesti, aamuin illoin. Meni varmaan pari vuotta ellei kauemmin kun kasvoni iho oli "normaali".
* Nukkuminen
- Valvoin ennen niin myöhälle kuin telkusta vain tuli ohjelmaa ja menin aamulla väsyneenä kuudeksi töihin. Tämä tietenkin söi tehoja treenaamisesta.
+ Kaikkien muutosten yhteydessä unen laatuni parani ja nukkuumaan menoni jonkun verran aikaistui. Varsinainen läpimurto kuitenkin tapahtui kun siirryttiin analogisesta digitaaliseen lähetykseen. Jätin tarkoituksella digiboxin ostamatta sillä tiesin tvn katselun olevan "ongelma", mutta en kuitenkaan pystynyt olla katsomatta sitä. Tästä oli myös se hyöty että aloin viettäämään enemmän "rauhallista" aikaa poikani kanssa.

Kuitenkin paljon on vielä kehitettävää, yksi suurimmista ongelmistani on liikennesääntöjen noudattaminen. Olen saanut elämäni aikana lukemattomia ylinopeussakkoja ja korttini on ollut hyllyllä ainakin kolme kertaa. Minulle on kertynyt sakkoja myös turvavyöstä, stopin- ja punaisen valon läpi ajamisesta. Olen saanut lisäsakkoa myös vilkun käyttämättä jättämisestä sekä poliisille suun soittamisesta. Sen verran kuitenkin olen tässäkin kehitystä saanut aikaiseksi, että en aja enää ilman turvista koskaan. Alunperin sovimme poikani kanssa, että aina kun nopeusmittari on yli 40 niin se kenellä on turvavyö pois päältä joutuu antaa rahan toiselle. Sitten se on pikkuhiljaa siitä tullut tavaksi :D Pyrin käyttämään mahdollisimman usein vakionopeuden säädintä, mutta silti huomaan turhan usein ajavani ylinopeutta. Jos liikenteessä ei ole muita kuin minä (ja mahdolliset kurvin takana kyttäävät poliisit) on minun edelleen vaikea käyttää vilkkua tai pysähtyä stoppiin.

Haluan saada kehitystä myös koko vartaloni hoidossa, etenkin jalkapohjien. Ne kuitenkin on koko ajan kovassa kulutuksessa ja ehdottomasti vaatisivat säännöllistä rasvausta ja hierontaa. Lisäksi kiroilen liikaa (vaikkakin parannusta tässäkin on tapahtunut) ja käyn liian harvoin parturissa. Haluan olla itselleni hyvä, voida hyvin ja elää hyväkuntoisena todella vanhaksi. Sen takia rutiinit ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Ainoastaan silloin muutokset ovat havaittavissa. Tietenkin satunnaisestiki tehty positiivinen juttu on aina parempi kuin ei mitään, mutta kokonaisuuteen se hyöty tulee vasta säännöllisyydestä.
Toivon myös antavani pojalleni edes jonkinmoiset eväät elämän hankaluuksien voittamiseen. Että hän näkisi omat heikkoudet ja vavhvuudet ja osaisi hyödyntää niitä niin itsensä kuin muidenkin ihmisten hyvinvoinnin eduksi.