Keskiviikko.. rankalta viikolta näyttää

Tiukkaa settiä luvassa koko loppuviikko, mä niin inhoan näitä "iltavuoroviikkoja". Ja vielä kun sattui just tälle viikolle kun piti muuttaa ja Kimillä alkoi koulu. No mutta ei siinä mitään, kohtuullisesti kuitenkin on homma hanskassa. Olen saanut rakennettua puitteet, joissa pystyn pitämään ilta- ja aamutoimet sekä eväät kontrollissa. Salille en ole ehtinyt, enkä ehdikään ennen viikonloppua. Kyllähän tommonen viikon tauko joskus tekee ihan terääkin. Suurempana ongelmana, lihasten kannalta, pidän tätä stressiä. Tässä meidän ruokailutila... Keittiökalusteet ovat edelleen paketissa.. Odottelen akkuporakonetta lainaan, että pääsen niitä kokoamaan. Sitä projektia en kyllä mitenkään erityisellä innolla kyllä odota, mutta mans got to do what mans got to do..

Meidän huone, sopu sijaa antaa... Arvioisin, että noin kk päästä meillä on jo kaksi huonetta käytössä :D Tällaista helvetin pitkää, kaksmetristä, pajukkoa mulla on raivattavana pari hehtaaria. Hyötyliikuntaa Milla hyvä, hyötyliikuntaa..

aina kun mulle tulee taukoa salilta, mulle tulee sellainen olo että lihakset on hävinnyt. Ne tuntuu paljon pinkeimmiltä ja "äkäisemmiltä" silloin kun käy säännöllisesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että treenaaminen on mulle kyllä elintärkeä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Pakko vielä kertoa kun tossa veljentyttären synttäreillä tuli puhetta siitä Talent-kilpailusta. Mähän menin sinne vähän niin kuin vedetään hatusta jotain meiningillä. Sellainen on mulle tyypillistä, valitettavasti. Innostun helposti mistä tahansa kisasta ja osallistun, mutta mun on vaikea suhtautua mihinkään kovin vakavasti. Olis ehkä kannattanut selvästi suunnitella jotain, musiikit, esiintymisasut ym. Siitä tulikin sit mieleen yks vanha reissu, varmaan 15v sitten tapahtunut.

Mä olin siskoni kanssa laivalla ja siellä oli sellainen karaokeparoni ja -paronitar kilpailu. Siitä pääsi yksi mies ja yksi nainen loppukilpailuihin. Eikä se mikään ihan pilipali kilpailu ollut, sillä voittaja sai rahaa ja levytyssopimuksen. No mä sit pääsin ja ne loppukilpailut pidettiin Merikarvialla. Mulle tuli postissa jotkut listat joista piti etukäteen valita esityskappale ja ilmoittaa järjestäjille. Mä en tietenkään mitään stressiä ottanut ja vähän summissa sit viimetingassa valitsin Laura Voutilaisen kyynelvirran.

Mun veljenvaimo lähti kuskiksi ja mähän hyvin itsevarmana kerroin sille osaavani paalupaikalle. Toisin kuitenkin kävi, me eksyttiin. Kappas perkelettä, enpä olisi uskonut :D No isä sitten antoi puhelimen välitykselle meille ohjeita kun oli ensin saanut paikannettua missä me oltiin. Lopulta kun me päästiin perille, niin kisan luonne olikin melkoinen yllätys. Siellä oli livebändi paikalla ja kappale olis pitänyt osata ulkoa. Vähän siinä alkoi nousta luu kurkuun, nielin sen kuitenkin erittäin runsaalla olutmäärällä. Me lainattiin kisajärjestäjältä laulun sanoja ja mä kirjoitin niistä itselleni muistilappuja. No siis mitään suurempaa menestystä tässä vaiheessa oli kyllä turha enää odotella :D Ja vaikka se kisa ei mennyt ihan nappiin, mutta oli meillä kyllä aivan helvetin hauskaa. Ja kyllä mä uskon tehneeni myös lähtemättömän vaikutuksen niin orkesteriin, kilpakumppaneihin kuin katsojiinkin. Vaikka tosin en välttämättä niin kovin positiivisessa mielessä..

Mutta semmosta.. Huomenna tähtään/toivon/pyrin salille, ehkä jätän jotain tekemättä että pääsen. Se on kuitenkin haaveena sillä niin monet muuttuvat tekijät vaikuttavat huomisen rakenteeseen, että mahdoton vielä sanoa mitään.