Olipa lauantai...

Heti seiskan aikaan aamusta raahasin luuni pihalle raivaussahan kimppuun.. Siinäpä vasta mainio peli. En kylläkään koskaan aikaisemmin ollut käyttänyt ja tarvitsinkin isältäni hieman neuvoja laitteen käynnistämiseen sekä valjaiden kytkemiseen. Ei se kyllä mitään hirveän kevyttää hommaa oo, se kuitenkin painaa jokusen kilon ja vaikka paino lepää hartioilla niin kyllä siihen puutuu. Etupihalta sain kaikki pikkupuskat leikattua ja ajattelin että kyllä tää pajukko tästä äkkiä kaatuu. Vasta kun pääsin varsinaisen ongelma-alueen kimppuun, työn mittavuus vasta alkoi valkenemaan.. Tommonen parimetrinen pajukko kun kaatuu sinne toisten sekaan menee raivattava alue ihan tukkoon ja joutuu pitää tauon ja heitellä ne jo leikatut pois tieltä. (oho, näytämpäs mä jotenkin pulskalta tossa kuvassa :D) Raivailin aamusta ensin neljä tuntia ja sit lähdettiin hakemaan Ratapolku5 muuttokuormaa. Tarkoitus oli vain käydä, mutta siellä oli taas nurtsi niin pitkä että oli pakko leikata. Mä en millään ehdi ajamaan sitä niin paljon kun pitäisi. Sitäkin kuitenkin on satoja neliötä ja aika on rajallinen. No enää pari viikkoa kun kestän niin sit vähenee puoleen ja pianhan tässä toki tulee syksykin ja se lakkaa kasvamasta :D Lumitöissä ei niin hirveän kova homma kuitenkaan oo. Ja sen ajattelin ostaa siltä kaupungin auraajalta, maksan mielelläni muutaman kympin siitä ettei tarvi pelkästään sen takia lähteä Lapualle.

En mä ehtinyt kuitenkaan koko aluetta ajamaan kun siinä alkoi olemaan jo ruoka-aika ja Kimillä oli niin kova nälkä. No huomenna jatkuu kun haetaan taas kamoja. Toivottavasti kuitenkaan ei sada.. Vaikka en mä kyllä oo sokerista mutta on se vaan paljon mukavampaa puuhaa paisteella :D Nurtsin jälkeen syötiin kotona lounas, kananlihaa, täysjyväpastaa sekä salaattia ja takas raivaushommiin. Mä lupasin Kimille satasen jos se heittelee niitä kaadettuja pajuja pinolle sitä mukaa kun mä kaadan niitä. No eihän se kyllä ehdi niitä niin nopeasti, mutta on siitä kovasti hyötyä ja on mukavampi tehdä yhdessä vaikka ei mitään puhuttaisikaan :D Kolme tuntia vielä tehtiin ja tässä suurinpiirtein se lopputulos. Ja tässä valitettavasti on vasta ehkä joku yks kymmesosaa koko alueesta, joten auttava käsi olisi kyllä kovasti tarpeen :D Sitten toi alue pitää vielä myrkyttää tai se on ens kesänä samanmoinen..

Raivauksen jälkeen lähdettiin salille, jippii :D Tätä mä olen odottanut koko viikon ;) Vuorossa oli etureidet ja pohkeet. Olis ollut kyllä mieletön into päällä treeata vatsojakin, mutta teen ne huomenna takareisien kanssa. Yllättävän räjähtävästi irtos :D Kestävyyttä ei voi kyllä kehua, mutta tässä tilanteessa ymmärrän sen täysin. Lievän väsymyksen lisäksi salilla oli taas aivan sairaan kuuma. Hikeä pukkas jo pintaan ennen kuin ehdin ottaa yhtäkään painoa käteen. Varsinaisen treenin jälkeen venyttelin ja tein vähän lyönti- sekä potkutekniikoita.

Kävin salilla suihkussa (kuten useimmiten), mutta nyt se oli kyllä sellaista herkkua ettei oo tosikaan. Tossa raivauksessa tulee sitä sellaista puupölyä ja moskaa kaikkialle, jopa vaatteiden allekin asti. Sit vielä kun oli niin hiostava ilma, että iho oli hikinen niin se oikein tarttui siihen. Mä niin tahtoisin ihonkuorintaan... Tuntuu ettei se paska lähtenyt kunnolla suihkussakaan.

Mutta jotenkin tuli lapsuus mieleen kun iho haisi sellaiselta puumoskalta. Me aina, minua viisi minuuttia nuoremman, veljeni Miikan kanssa tehtiin kotona kesäisin kaikkea puuhun liittyviä hommia. Pienittiin sirkkelillä puita, toinen sirkkas ja toinen halkoi, sit kun kaikki oli pienitty piti niiden antaa kuivaa ja sit vielä nakella latoon. Ja sitten kun meillä oli sahattu lautoja niin me taaplattiin ne. En mä edes muista, että maksettiinko siitä mutta meillä oli aina hauskaa. Tai niin mä ainakin muistan. Eihän se silloin varmaan niin kovin kivalta tuntunut... Vedettiin joskus jatkoroikalla kasettisoitin työpisteelle ja kuunneltiin "hyvää musiikkia". Yhdelläkin kasetilla oli tää voiko ihanammin päivän enää alkaa-kappale ja me sitä aamutuimaan sit luukutettiin puita pieniessä :D Miska on kyllä kätevä mies :D

Onneksi tänään en tehnyt salilla mitään missä olisi tarvinnut puristaa käsillä. Mulla kun paukahti semmon paksu pajunvarsi rystysille ja nyt toi nimetön sormi on turvoksissa eikä näinollen tietenkään taivu kunnolla. Eiköhän se turvotus huomiseksi oo ainakin sen verran laskenut että sillä pystyy pitämään kiinni. Illalla kun vihdoin ja viimein pääsin kotiin ja söin iltapalan niin voin sanoa, että päivä on ollut ainakin tehokas ellei muuta. Mä harvoin olen niin väsynyt, että paikkoja särkis. Nyt kuitenkin särkee ja kolottaa jokaista paikkaa... Olen todella väsynyt ja huomenna tämä lysti alkaa taas alusta.. Jos kaikki menee hyvin niin huominen päivä tulee olemaan kovin identtinen tämän päivän kanssa. Saattaa siis postaukset jäädä melko vähälle. Toivottavasti kuitenkin huomenna ehdin edes jossain vaiheessa tekemään tärkeän puhelun, minkä olisin halunnut hoitaa jo tänään.

Pakko vielä tähän loppuun kirjoittaa, ettei vaan unohdu, muutamia hämmästelyn aiheita.. No ensimmäinen on vähän tämmänen "tärkeämpi", virallisempi asia. Viimeviikollahan noi kokomuusnuoret olivat ilmoittaneet olevansa sitä mieltä, että asuntolainojen verovähennys tulisi poistaa. Ja jos oikein ymmärsin niin he perustelivat asiaa sillä, että monet jäävät tämän edun ulkopuolelle kun heillä ei ole varaa ostaa asuntoa. Itse ajattelisin juuri taas niinpäin, että mikäli tämä etu poistetaan niin sitten vielä harvemalla on ostaa omaa asuntoa. Se vähennys kuitenkin jonkinverran vaikuttaa maksukykyyn ja sitä kautta tietenkin myös siihen paljonko sitä velkaa pystyy tekemään. En tiedä, saatan ehkä olla väärässä, mutta mielestäni kuka tahansa töissä käyvä ihminen pystyy tekemään velkaa ja ostamaan asunnon. Mielestäni kysymys on enemmän siitä, että mitkä on ne prioriteetit. Kuitenkin jos on velkaa paljon ja tulot ei mitään maailman parhaat oo, niin totta kai se kaikki on poissa elintasosta. Varmaan moni taas sitten ei ole valmis luopumaan siitä. Enpä tiedä, tää on taas vain tällasta pohdintaa eikä mitään ultimatefaktaa.

Toinen, vähän ehkä mua huvittanutkin, asia liittyy Kimin uuteen puhelimeen. Me käytiin hakemassa Veikon Koneesta sille Samsung, kun ne maksoi vaan pari kymppiä ja se sen edellinen oli jo niin huono. No siis yleensä ottaen mä olen vähän sitä mieltä et Korealaista ei kannattais ehkä ostaa, mutta helposti syyllistyn ostamaan kun niissä tahtoo olla niin lyömätön hinta.. Niin no, me sit tutkittiin sitä ja sieltä löytyi sellainen ominaisuus, että voi soittaa itselleen hämypuhelun.. Siis mitä ...tua??? Siinä ohjekirjassakin ihan sanottiin että kun painaa valikkonäppäintä pitkään alaspäin, se soittaa hetken kuluttua siihen omaan numeroon. Ja tämä sen takia, että jos haluat päästä ulos esim. kokouksesta tai tylsästä/vaikeasta keskustelusta. Näppärää eikö vain?? En tiedä kuinka vakkari ominaisuus tää nykyään oikein on, mutta kertooko se jotain meistä ihmisistä. Voiko se todella olla niin ettei enää pystytä sanomaan että täytyy mennä tai jotain mitä tahansa... No, mene ja tiedä, onko se sitten kehitystä vai taantumaa...

Keskiviikko.. rankalta viikolta näyttää

Tiukkaa settiä luvassa koko loppuviikko, mä niin inhoan näitä "iltavuoroviikkoja". Ja vielä kun sattui just tälle viikolle kun piti muuttaa ja Kimillä alkoi koulu. No mutta ei siinä mitään, kohtuullisesti kuitenkin on homma hanskassa. Olen saanut rakennettua puitteet, joissa pystyn pitämään ilta- ja aamutoimet sekä eväät kontrollissa. Salille en ole ehtinyt, enkä ehdikään ennen viikonloppua. Kyllähän tommonen viikon tauko joskus tekee ihan terääkin. Suurempana ongelmana, lihasten kannalta, pidän tätä stressiä. Tässä meidän ruokailutila... Keittiökalusteet ovat edelleen paketissa.. Odottelen akkuporakonetta lainaan, että pääsen niitä kokoamaan. Sitä projektia en kyllä mitenkään erityisellä innolla kyllä odota, mutta mans got to do what mans got to do..

Meidän huone, sopu sijaa antaa... Arvioisin, että noin kk päästä meillä on jo kaksi huonetta käytössä :D Tällaista helvetin pitkää, kaksmetristä, pajukkoa mulla on raivattavana pari hehtaaria. Hyötyliikuntaa Milla hyvä, hyötyliikuntaa..

aina kun mulle tulee taukoa salilta, mulle tulee sellainen olo että lihakset on hävinnyt. Ne tuntuu paljon pinkeimmiltä ja "äkäisemmiltä" silloin kun käy säännöllisesti. Ja täytyy kyllä sanoa, että treenaaminen on mulle kyllä elintärkeä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Pakko vielä kertoa kun tossa veljentyttären synttäreillä tuli puhetta siitä Talent-kilpailusta. Mähän menin sinne vähän niin kuin vedetään hatusta jotain meiningillä. Sellainen on mulle tyypillistä, valitettavasti. Innostun helposti mistä tahansa kisasta ja osallistun, mutta mun on vaikea suhtautua mihinkään kovin vakavasti. Olis ehkä kannattanut selvästi suunnitella jotain, musiikit, esiintymisasut ym. Siitä tulikin sit mieleen yks vanha reissu, varmaan 15v sitten tapahtunut.

Mä olin siskoni kanssa laivalla ja siellä oli sellainen karaokeparoni ja -paronitar kilpailu. Siitä pääsi yksi mies ja yksi nainen loppukilpailuihin. Eikä se mikään ihan pilipali kilpailu ollut, sillä voittaja sai rahaa ja levytyssopimuksen. No mä sit pääsin ja ne loppukilpailut pidettiin Merikarvialla. Mulle tuli postissa jotkut listat joista piti etukäteen valita esityskappale ja ilmoittaa järjestäjille. Mä en tietenkään mitään stressiä ottanut ja vähän summissa sit viimetingassa valitsin Laura Voutilaisen kyynelvirran.

Mun veljenvaimo lähti kuskiksi ja mähän hyvin itsevarmana kerroin sille osaavani paalupaikalle. Toisin kuitenkin kävi, me eksyttiin. Kappas perkelettä, enpä olisi uskonut :D No isä sitten antoi puhelimen välitykselle meille ohjeita kun oli ensin saanut paikannettua missä me oltiin. Lopulta kun me päästiin perille, niin kisan luonne olikin melkoinen yllätys. Siellä oli livebändi paikalla ja kappale olis pitänyt osata ulkoa. Vähän siinä alkoi nousta luu kurkuun, nielin sen kuitenkin erittäin runsaalla olutmäärällä. Me lainattiin kisajärjestäjältä laulun sanoja ja mä kirjoitin niistä itselleni muistilappuja. No siis mitään suurempaa menestystä tässä vaiheessa oli kyllä turha enää odotella :D Ja vaikka se kisa ei mennyt ihan nappiin, mutta oli meillä kyllä aivan helvetin hauskaa. Ja kyllä mä uskon tehneeni myös lähtemättömän vaikutuksen niin orkesteriin, kilpakumppaneihin kuin katsojiinkin. Vaikka tosin en välttämättä niin kovin positiivisessa mielessä..

Mutta semmosta.. Huomenna tähtään/toivon/pyrin salille, ehkä jätän jotain tekemättä että pääsen. Se on kuitenkin haaveena sillä niin monet muuttuvat tekijät vaikuttavat huomisen rakenteeseen, että mahdoton vielä sanoa mitään.