tiistai 24. elokuuta 2010

Tiistai :D

Melko touhukas päivä takana :D Salille menin suoraa töistä päin ja vedin aivan loistavat treenit. Toistoja 6-8 ja vuorossa rinta sekä ojentajat; lemppari viikko ja lemppari päivä, loistavaa!

Rinta: penkki 50kg, pec deck 35kg, päänyliveto tangolla 25kg ja vinopenkkilaite 17,5kg/käsi. Ojentajat: Laite 30kg, kick back 8kg, talja tanko 37,5kg ja yhden käden punnerrus taljassa 12,5kg. Salin päälle HTR-palautumisjuoma totta kai. Ai niin, ja ennen salia pump. Muita pillereitä en tällä hetkellä napsi. Vitskut on loppu (huomenna olis tarkoitus hakea lisää) ja tosiaan iho-ongelmien takia pidän taukoa TribulusTerrestriksestä.


Eväät meni tänään kohtuullisesti, pikkasen päivällä salin jälkeen ehti tulla nälkä kun viivästyi toi ruoanlaitto... Odotellessa päästelin kuitenkin tommosen energiapatukan niin kyllä se siitä sitten :D Tällä hetkellä kokonaisvaltaisesti mulla menee hyvin niin salin kuin eväidenkin suhteen. Tosin paino on pysähtynyt 55kiloon mutta en mä siitä nyt mitään hirveitä paineita oo ottanut, pääasia on ettei se oo tippunut. Yritän kuitenkin nostaa sitä jatkossakin. Lihan syöminen on pieni ongelma, sellaista lihaa mitä tahtoisin syödä on vaikea löytää. Kun se pitäis olla täyslihaa ja lähes valmiiksi valmistettua.. Eikä siinä saisi olla mitään "ylimääräistä"..


Ongelma joka mulla jatkuvasti tuntuu syventyvän on energiajuoma-addiktio. En vaan voi olla juomatta sitä, aamulla jo ensimmäisenä ajattelen ja voisin juoda sitä lähes rajattomasti. Tänäänkin join taas kaksi pullollista ja mieli olisi tehnyt juoda enemmänkin :( Asialle täytyy tehdä jotain! Aloitan siitä että pyrin juomaan sitä vain treenipäivinä eli huomenna kun mulla on vapaa niin ei pisaraakaan.. Haastetta huomiseen lisää se, että on äärettömän todennäköistä etten saa illalla nukuttua kun tänään join niin paljon, joten olen väsynyt jo aamusta. Mut huomen illallahan se nähdään miten kävi, pystyinkö olemaan. Joskus ihmettelen, miten kukaan voi pysyä kohtuudessa?? Tää on varmaan mulle ikuista opettelua/kontrollia ja varmasti tulee jatkossakin tulemaan ylilyöntejä, mutta toivottavasti vähenevissä määrin :)


Illalla muutama tunti pajukon parissa :D Todella tehokasta hyötyliikuntaa, enää puolet jäljellä... Tosta pajukosta tulikin mieleeni se kuinka erikoiselta tuntuu, kun silloin kun ostin tän tontin (jokunen vuosi sitten) tuntui se sellaiselta ratkaisulta joka mun vaan piti tehdä, syystä tai toisesta. Se tuntui oikealta päätökseltä. Tossa välillä mä olin jo niin kyllästynyt koko projektiin, että olin jo valmis luovuttamaan ja myymään koko paikan. Nyt kuitenkin kun mä asun tässä ja raivaan tota pajukkoa musta tuntuu, että näin sen pitääkin olla, on pitänyt aina. Ja jostain syystä toi pajukko on jotenkin ratkaisevassa asemassa. Aina kun mä olen siellä musta tuntuu siltä, että siihen on joku syy miksi mä teen sitä. En vain tiedä miksi, mitä tai ketä varten. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun saan sen valmiiksi :D Tää kyllä varmaan kuulostaa hullulta, mutta siltä musta vain tuntuu. Ehkä kuvitelmaa, en tiedä, ehkä mä vain yritän alitajuisesti motivoida itseäni ;) Toki tähän liittyy muitakin vahvoja tuntemuksia, mutta niitäpä ei kaikille kerrotakaan :P

Ennen iltatoimia kävin vielä lenkkeilemässä ja täytyy sanoa, että kun käy näin aina silloin tällöin niin se on tosi mahtavaa puuhaa ja jaksaa juosta aika kivasti. Ei tule sellaista väkisin puristamista :D Vaikka kyllä se juokseminen vain on teknisesti vaan aika vaikeaa, ainakin mulle ;) Mä olen luonnostaan enemmän tommosta nopeaa tyyppiä ;) Lenkin päälle otin oikein kunnon venytykset (sääli vain kun täällä on niin ahdasta, pikkasen ärsyttää). Katselin siinä samalla vanhoja kuvia ja sieltä tietenkin tuli vastaan myös rakkaan siskoni (R.I.P) kuvia. Tahtoi siinä tulla taas tippaa linssiin :`( Kumpa olisin voinut tehdä jotain estääkseni onnettomuuden.. Aloin siinä herkistyneenä myös miettimään miten tärkeää on sellainen sulava yhteisymmärrys. Miten tärkeää on samanlainen maailmannäkemys, arvot ja asioiden tärkeysjärjestys. Sellaisessa seurassa on hauskaa vaikka ei mitään puhuisikaan. Ja kuitenkin heitä on hyvin rajallinen määrä, jopa mitätön. Ja varmasti hyvin harvalla ihmisellä on sellainen onni että saisi tuntea edes hetken moista yhteenkuuluvuutta. Ja sellaista suhdetta varjelisin kyllä viimeiseen asti!

Ei kommentteja: