Sunnuntai, viikon ärsyttävin päivä!

Melko harvinainen päivä sikäli koska mulle iski lamaannus! Tällaista ei kyllä kovi usein tapahdu. Toimeliaisuuteni häviää, enkä pysty liikkumaan. Mulla on liikaa ajatuksia ja se väsyttää... Vaikka en mä kyllä ymmärrä oikein aina sitäkään, että miksi pitää miettiä ja löytää niitä ratkaisuja. Se on kamalan raskasta! Olishan se tietenkin hienoa saavuttaakin näillä mun pohdinnoilla jotakin hyödyllistä... Toinen tosi raastava asia on toi toisten huomioon ottaminen. Toisinaan on niin raskasta yrittää aina olla reilu, oikeudenmukainen ja nähdä asiat toistenkin näkökulmasta. Eihän vittu täällä kukaan muukaan (no siis suurin osa ainakaan) niin tee. Hyvyydellä sitä vain niin helposti jää toisten jalkoihin. Ja sit kun kukaan ei edes huomaa sitä, rehellisyys tulkitaan röyhkeydeksi. No joo, oon mä onneksi oppinut jonkun verran tota ilmaisutaitoa, eikä mua kyllä kukaan jalkoihinsa tallaa, ainakaan kovin helposti. Se vain on mahdotonta yrittää käyttäytyä omien näkemyksiensä vastaisesti. Paitsi ryyppäämällä. Se kuitenkin muuttaa niin paljon ihmistä ja hävittää kaiken aitouden. Muista ihmisistä välittäminen häviää.. Mutta se on tietenkin helppo valinta... On niin paljon helpompi elää huonosti ja tehdä huonoja valintoja kuin elää hyvin...

Lamannukseen oli myös varmasti oma osuutensa hysteerisellä kohtauksella minkä sain yöllä kotiin ajellessa. Siis radiosta tuli Samuli Eedelmanin sininen sointu ja mulla tuli mun sisko mieleen. Se kyllä aiheutti melkoisen voimakkaan reaktion, rääyin vuolaasti ja olin ihan hysteerinen. Jouduin ajamaan tien sivuun koska autolla ajamisesta ei tullut mitään. Olin pysähdyksissä varmaan 5minuuttia ja sinä aikana kaikki "paska", ikävät asiat ja muistot vilisivät elokuvan lailla ohi silmieni. Aistin asioita menneisyydestä, tuoksuina, tunteina ja ääninä. Se oli äärettömän raskas kokemus, voin vieläkin vähän huonosti.

Päivällä kun vihdoinkin sain ryhdistäydyttyä, ainakin siis jossain määrin, suuntasin Maxiumille punttaamaan rautaa. Vuorossa systeemin Veemäisin viikko eli kevyt ja lihasryhmistä selkä, haukkarit ja pohkeet. Tommonen 20 toistoa on mulle kyllä semmonenkin tapposetti ettei mitään rajaa, siis pienilläkin painoilla. Yllättävän hyvin sain kuitenkin kaikissa liikkeissä ja jokaisessa sarjassa vähintään sen 16 toistoa. Jostain kumman syystä pohkeet loistivat tänään tehokkuudellaan. No ja haukkareihinhan mä saan myös yleensä aika kivasti fiiliksiä. Ja vaikka mä en yleensä ottaen niin hirveästi suosi eristäviä laitteita niin haukkareille mun mielestä ihan huippu laite on Davidin C70 Arm Curl. Sillä saa kyllä nopeasti tuloksia ;)

Valitettavasti fiilikset eivät olleet kovin huipussaan salillakaan, jouduin käydä keräämässä itseni muutamaankin otteesseen vessassa. Mä en kestä tota rääkymistä enkä pahaa mieltä, mä tuun siitä niin helvetin vihaiseksi. Siis niin kun itseni kohdalla.. Ja tälläkin hetkellä on sellaiset aggressiot päällä... Ei tästä vittu tuu yhtään mitään perkele!! Lisäksi tuli oikein vanhat ajat mieleen kun salilta lähtiessä purskahti yhtäkkiä verta nenästä ja meinasin oksentaa. Viimeksi tämmöstä oli silloin kun mun vernpaine oli luokkaa 100/110. Tulin kuitenkin niin vihaiseksi että nyt pitää rangaista kyllä itseä, jotta saa kaikki ajatukset koottua edes jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi, perkele! Vittu, saatana! Sori vaan huono kielenkäyttöni, mutta nyt ei vaan voi mitään. Nyt on ainakin ensiviikko suunniteltu hyvin tarkkaan ja voin sanoa, se tulee olemaan melkoista rankaisemista! Paljon rajoituksia kaikkeen "mukavaan" ja paljon vaatimuksia kaikkeen "vaativaan". Kävinkin kaupasta hakemassa sellaiset säkit energiaa, pitäisi kaloreidenkin pysyä kohillaan. Katotaan nyt miten ton nukkumisen kanssa sitten käy.

Toki tietenkin tässä päivässä on ollut paljon hyvääkin (kuten jokaisessa), olen päässyt pohdinnoissani etenemään ja saanut jotain ratkaisujakin jopa. Ensinnäkin tämmönen asia miten ihmeellinen ihmisten maailma on, siis edelleen.. Aina tulee törmättyä ikuiseen valta kysymykseen, valitettavasti.. No joo, ok, ihminenhän lienee laumaeläin joten on täysin luontevaa, että siellä taistellaan valta-asemasta. Mutta kuitenkin näin niin kun sivistyneenä aikakautena mun mielestä pitäis pyrkiä siihen tasa-arvoon. Siis kaiken elollisen kohdalla. No joo, varmaan joku neropatti ymmärtää tänkin taas väärin... Siis sanomattakin selvää, ainakin mun mielestä on se, että jokainen saa sellaiset puitteet mitkä ovat hänelle tärkeitä ja ehkä jopa välttämättömiä. Ei niin, että esim. vaikka koiran kuuluu nukkua sängyssä ja syödä samaa ruokaa kuin ihminen. Sehän vain sairastuu siitä. Mm. koiran kohtelu on tasa-arvoista ja ennen kaikkea inhimillistä vain ja ainoastaan silloin kun se pystyy toteuttamaan omalle rodulle ominaisia tarpeita.

Pohdinnan main subjekt kuitenkin oli se että, kahden ihmisen välisessä suhteessa lienee mahdotonta löytää tasa-arvo, toisen pitäisi aina johtaa ja toisen olla johdettavissa. Mulle käy ihan kumpi vain, mutta ehkä mulle kuitenkin luontaisempaa olisi johtaa. Etenkin jos mä tiedän, että toinen tarvii sitä. Siltikin mulla on jatkuva tarve johtaa/viedä asioita kohti tasa-arvoa. Valitettavasti.

Ihmettelen kyllä, että minkä vitun takia mä tämmöstäkään edes mietin... No joo, ehkä mulla on suuri tarve tehdä jotain hyödyllistä, olla avuksi ja ehkä vähän edes parantaa maailmaa. Turhaudun kun en voi toteuttaa tuota tarvetta, mutta en oikein kyllä tiedä edes missä voisin olla hyödyksi. Mikä olis se mun juttu. No onhan tää blogi tietty, mutta en mä tiedä hyödyttääkö tää ketään. Toivottavasti :D Ehkä mä myös mietin osittain siksi kun mä "kuvittelen" olevani jollain henkisellä polulla koko ajan ja ajattelen, että siitä pitää saada kaikki hyöty irti. Ja sitä kautta mä voin sitten joskus "aikuisena" olla viisas ja löytää sen todellisen harmonian. Vaikkakin se poikkeaa niin kovin runsaasti tästä valtaväestön käsityksestä onnesta... Mene ja tiedä, kuulostaa varmaan vähän hullulta :D

Tästähän vois tietty ajatella, että miksi mä en nauti tästä hetkestä. Siis totta kai mä nautin jokaisesta eletystä sekunnista hyvinkin konkreettisesti. Mä en tarvii siihen rahaa ja huvituksia, että mä voin nauttia. Mutta kuitenkin jokainen ihminen kärsii, ainakin jossain määrin, säännöllisesti. Jokaisella on ne omat juttunsa, toisilla se on kateus, toisilla huono itsetunto... No siis näitä vaihtoehtojahan on rajattomasti. Mä en halua kärsiä enää, mä haluan tyytyä siihen mitä mulla on, tehdä viisaita valintoja ja unohtaa ne hölmöt halut saada koko ajan lisää kaikkea mitä ei vielä oo. Oma halu kun sotkee kaikki päätökset. Toki kehitystä on tässäkin tapahtunut, mutta ei kuitenkaan riittävästi.

Saattaa olla, että pohdinnoista lisää joskus hamassa tulevaisuudessa sillä en nyt niin kamalasti jaksais hetkeen aikaan miettiä. Se on niin raskasta. Ja kun oon jo jonkun asian käsitellyt loppuun niin alan pohtimaan sitä uudelleen kun kirjoitan. Kuitenkin kaikkin asioihin löytyy aina uusia näkökulmia kun niihin joutuu palaamaan. Ensi viikolla pyrinkin sit kirjoittamaan enemmän "luettelomaisesti" ja tarkasti siitä mitä syön, juon ja yleensäkin puuhastelen. Toivon mukaan siinä ei tule olemaan mitään ylimääräistä.. Yritän laittaa tarkasti kellon aikoja, ruokien grammamääriä ym. tarkkoja ööö "juttuja"... Niin ja siis tietty kuvia hei... niitä ei ookkaan hetkeen ollu kun huippukuvaajani Kimi 8vee on ollut lomalla näistä hommista :)

Tästä potkua perkele!! http://www.youtube.com/watch?v=xfwLdwODf3E