Päivällä, töiden jälkeen käytiin Ratapolulla ajelemassa vähän nurmikkoa. Nyt on 7 puutarha kunnossa, mutta 5 vielä odottaa työstäjää... Vitsi ja kun se vielä kasvaa koko ajan. Tarkoitus oli vielä illalla rentoutua pajukon parissa, mutta suunnitelmiin tulikin jälleen muutos. Kimin painitreeneissä oli joku info vanhemille, joten osa nurtsin leikkaamiseen varatusta ajasta meni sit siellä. Mutta ei siinä mitään, huomenna sitten sali, savotta ja ehkä rakentamista...
Kyllä mä tykkään kun hommaa ja sillai, mutta nyt mulle on taas käynyt klassisesti eli en oo malttanut syödä riittävästi. Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna en oo muistanut ;( Hävikkiä pikkasen on tullut (tällä hetkellä 54kg) ja se kyllä harmittaa.. Ei tästä mun "lihottamisesta" tuu taas mitään... Ainakin sentään hommat luistaa ja tulee valmista :D
Tässä näkymä takapihalta. Raivattava alue on paljon pienempi kuin etupihalla, mutta vastaavasti noi pajut on paljon, paljon korkeampia...
Etupihaa.... Pajukkoa silmänkantamattomiin. Mitäköhän mä sit tohon pihaan oikein tekisin?? Pitäisiköhän ottaa lauma lampaita... Tai sitten vois käydä hakemassa vähän ideoita Seinäjoelta, sieltä sotilasurheiluradalta :D Oho, sehän kuulostikin loistavalta idealta. No saas nähdä, mitä tässä kehittyy :D Mieli niin helposti muuttuu ja toki elämäntilannekin ;) Jos nyt kuitenkin lähdettäis siitä, että talostani tulee käytännöllinen ja sisustuksesta täydellinen. Palataan tohon puutarha suunnitteluun sit sen jälkeen ;)Lopuksi vielä sanoisin, että olen äärettömän mielissäni siitä kun syksy/talvi on tulossa! No tietty se laskettelu näkökulma on jo käsitelty, mutta myös sen lisäksi odotan pääsyä opettajan leireille. Ihan sama vaikka olisin käynyt samat leirit jo monta kertaa, mutta kunhan jotain edes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti