Vähän laimea keskiviikko...

Nukuin aamulla pommiin enkä ehtinyt tekemään eväitä, joten jouduin käymään työmaaruokalassa syömässä. Aamiainen oli ihan ok, puuroa, rehuja ja munia. Mutta lounas oli ihan hanurista. Niillä ei ollut mitään kunnon proteiinia tarjota siellä. No olihan siinä kasvispaistoksessa mitä otin niin papuja ja herneitä, mutta protsku pitoisuudet jäivät aivan liian pieniksi. Ja tälläkö pitäis sit muka rautaa jaksaa nostaa...? Oli mulla onneksi lisäravinteita vähän mukana. Aamuvälipalaksi söinkin semmosen kokeilupussin Hera80. Se oli minttusuklaanmakuinen ja täytyy kyllä tunnustaa, että tässä tuotteessa Fast oli onnistunut aika kivasti. Mikäli sitä saa marketin hyllystä harkitsen kyllä ostamista :D

Ennen salia vedin töissä normi vanilija QMT protskut, mutta olo oli vähän kyllä laiha :( Olisin tarvinnut sen kunnon lihaisan lounaan... Mutta nyt kuitenkin tällä mentiin, ei voinut mitään. Onneksi oli sentään Rinta-Ojentaja päivä ja niihin mä yleensä ottaen saan aika kivasti pumppia ;) Mutta nyt kyllä täytyy sanoa, että oli surkeimmat treenit pitkiin aikoihin... Mut toki noilla eväillä se on nyt oli vähän ennustettavissakin..



Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että ton paju-urakan myötä mun aikatauluni on ollut liian tiukka. Mä en ole ehtinyt kunnolla keskittyä kaikkeen ja mieleni on alkanut taas harhailemaan. Mulle kuitenkin kaikista tärkeintä olis toi mielen hallinta. Fysiikan mä hallitsen kohtuullisesti, mutta toi henkinen puoli on aina ollut vähän "haasteellinen". Mä olen liian tempperamenttinen ja äkkipikainen, mun tunnetilat tulee ja menee. No joo, onhan siitä toki se hyöty, että mä en ole koskaan pitkävihainen ja unohdan helposti negatiiviset asiat. Toisaalta taas kun ne unohtaa niin mä en sit kovin helposti ota mistään opiksenikaan :D Mä niin tavoittelen sellaista jokapäiväistä ultimatestabiilia tilaa ;) Mä niin ihailen niitä zen-buddhalasia munkkeja jotka pystyy ihan mihin tahansa. Se on sitä mielenhallintaa. Sen takia mua niin paljon kiehtoo just itämaiset kamppailulajit :)



No siis, onhan tälläkin sektorilla paljon muutoksia tapahtunut ja jossain määrin pystyn itseäni hillitsemään. Ja olen ollutkin tosi hyvässä kunnossa joskus muutama vuosi sitten. Silloin pystyin täysillä keskityymään niin fyysiseen kuin henkiseenkin kehitykseen. Nyt vain pitäis taas ymmärtää ottaa vähän rennommin ja keskittyä olennaiseen. Jättää ne pajut omaan arvoonsa ja mennä hommiin silloin kun siltä tuntuu. Kuitenkin mulla on viimeaikoina jäänyt kaikki vähän huonolle keskittymiselle, kun olen pakottanut itseni silloinkin kun en jaksaisi. Tietty ihminenhän "peruslaiska" ja sen takia onkin vaikea tunnistaa oikea väsymys ja viitsiminen. Niin monesti tulee asioita jätettyä tekemättä vain koska ei huvita eikä siksi ettei oikeasti jaksaisi.


Silloin aluksi kun mä ostin Lapualta ne vanhat kiinteistöt niin mähän tein remonttia päivittäin hirveällä hapatukselle, että sais nopeasti valmiiksi. Se oli kyllä sinänsä opettavainen kokemus, että ymmärsin sen kuinka helposti sitä palaa loppuun jos väkisin puristaa. Oli se asia sit mikä hyvänsä. Mä olen kuitenkin pohjimmiltani työnarkkis joten tässäkin kohtaa joudun tuijottelemaan ja kontroilloimaan tekemisiäni. Silloin päätin tehdä vain ja ainoastaan niitä asioita mitkä huvittaa. Siis sellaisella periaatteella, että kun tiedän kaikki ne hommat mitä pitäisi tehdä niin valitsen joka päivä ne mitkä huvittaa eniten. Siis sellaista intofiilistä ei kannata jäädä odottelemaan, sillä muuten ei saa mitään ikinä tehtyä. Mutta jos ajattelee, että kun pitäis mennä pajusavottaan niin itse asiassa tiskaaminen ja maalaaminen alkaakin kuulostamaan tosi mukavilta töilta ja silloin on helppo myös hoitaa ne :D Olisko tää kenties itsensä manipuloimista käänteispsykologialla :D


Illalla olikin vanhempainilta... Mä jotenkaan en tunne kuuluvani siihen joukkoon. Toki paremmin kuin miltä silloin tuntui kun olin prenataalisella osastolla. En mä tiedä, tää kuulostaa ehkä vähän pröystäilyltä mutta musta tuntuu että ne mun ajatukset on jotenkin liian suureellisia eikä kukaan oikein ymmärrä sit kun mä jotain sanon. Mun kun on niin vaikea, lähes mahdoton ajatella kovin suppeasti, siis asioita vain siitä näkökulmasta mikä olis parasta just mun lapselle. Mä ajattelen aina suurempia kokonaisuuksia ja sitä mikä olis järkevää vähän isomman porukan kannalta. No tää on taas tämmönen kovin arka keskustelun aihe minkä ihmiset kokevat hyvin henkilökohtaiseksi ja näin ollen myös loukkaantuvat eriävän mielipiteen antajalle. Mulla oli töissä ennen vastaavaa ongelmaa, että ihmiset loukkaantui kun kerroin vaikka jonkun työn olevan turhaa ja perustelin asian. Nykyään ne on jo onneksi tottuneet. Ei mun ole koskaan tarkoitus ketään loukata vaan lähinnä antaa uutta näkökulma asioihin, pohdiskella muutoksia ja parannus ehdotuksia. Toki voisin ilmaista asiat joskus vähän hienovaraisemmin. Olen yrittänyt kehittää tätä ominaisuutta..

Tänään mulla tuntuukin asiaa löytyvän, joten pakko vielä pohdiskella erästä asiaa joka on mielessäni pyörinyt jo jonkun aikaa. Yksi tuttuni vaimo kirjoita fabessa seinälleni tyyliin, että miksi haluan näyttää mieheltä... No joo, mä poistin sen miehen jo mun ystävistä joskus taannoin kun se haukkui mua homoksi. Siitä ulkonäkö huomautuksesta vain aloin miettimään, että kun mä en ymmärrä sitä, että miten ihmiset voi ajatella niin yksinkertaisesti sitä miltä mä näytän. Poikkeuksetta kuvitellaan, että mä rehkin vain ja ainoastaan sen takia, että haluan näyttää joltakin... Mä olen vähän sitä mieltä, että henkilö jonka motiivit ovat ihan puhtaasti ja pelkästään ulkonäöllisiä niin he menevät kauneusleikkauksiin ja rasvaimuihin. Ei ne jaksa tuolla urheilun parissa pelkästään sen takia. Kyllä siihen tarvitaan paljon muutakin. Toki se voi olla, ainakin joillekin, myös yksi motivaattori. Eikä siinäkään mun mielestä mitään väärää ole.

Mulle kuitenkin, mikäli urheilusta puhutaan, niin ulkonäölliset tekijät ovat olleet aina kovin taustalla. En voi sanoa etteikö sillä olisi merkitystä, etenkin sen jälkeen kun olen panostanut enemmän tohon salimeininkiin. Se kuuluu siihen lajiin, se on selvää. Kuitenkin se on yksi mittari, peilistä näkee missä on rasvaa ja miten on lihakset kasvaneet, myös toispuoleisuus näkyy, etenkin kun käyttää erilaisia kulmia. Peilistä näkee myös tekniikan virheet ja lihasten erilainen käyttö liikeradoissa. Salilla käyville ihmisille peili (etenkin siellä salissa) on yksi tärkeä "urheiluväline". Ilman sitä on paljon vaikeampi treenata. Mutta mitäs sellainen ihminen, joka ei ole aiheseen perehtynyt, tietäisi. Mielestäni aina, oli kysymys mistä tahansa, rasisistinen, leimaava tai vihamielinen käytös erilaisuutta kohtaan on sivistymätöntä tietämättömyyttä. Samaan sivistymättömyyteen mielestäni syyllistyy myös vähemmistöryhmä joka vihaa vihaajaansa. Mielestäni tulisi yrittää oppia ymmärtämään vihaajaansa ja hänen tietämättömyyttään. Mahdollisesti tutustua ja auttaa laajentamaan hänen tietämystään. Ei vastata vihaan vihalla vaan päinvastoin ;)

Vähän lähti taas lapasesta, pikkasen korkealentoiseksi.... En tiedä ymmärtääkö kukaan tosta mitään, mutta sellaista tänään ;)