Perjantaina oli vapaa salilta, vaikka intoo mulla kyllä olis riittänyt ;) Osittain varmaan senkin takia, koska mulla on rakennustarvikkeet jälleen kerran loppu niin täällä kotosalla on poikkeuksellisen vähän puuhasteltavaa. Sit tulee katottua telkkaria ja istuttua koneella ihan liikaa. Se on kyllä yllättävää miten paljon sähköisten viestimien liikakäyttö tekee laiskaksi. Ihan henkisesti ja fyysisesti muuttuu jotenkin apaattiseksi ja väsyneen oloiseksi... Ja sit kun on huono vireystaso ja alkaa jotain pikkasen tekemään niin siitä ei tahdo tulla mitään. Puuttuu semmonen tekemisen meininki ja täsmällisyys. Tulee vaan kämmäiltyä koko ajan ja sit alkaa ärsyttää mikä lisää kämmäämistä ja sit onkin noidankehä valmis. Kävin mä sentään sit illalla HanMoodo-treeneissä. Valitettavasti osallistujamäärä oli aika heikko, mutta kyllä me sit Jussin kanssa saatiin ihan hyvät lämmöt päälle kuitenkin. Eväiden suhteen perjantai oli täydellinen ;) Eli aamiaiseksi puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa. Lounaaksi kasviksia, salaattia ja lihaa. Välipalaksi rahkaa ja marjoja. Päivälliseksi pastaa, kasviksia, salaattia ja lihaa. Ja lopuksi iltapalaksi rahkaa, vehnäleseitä ja kiisseliä. Lisäksi laitan jokaiseen ruokaan n.2-4g oliiviöljyä. Jätän sen sitten aamiaisesta ja iltapalasta pois kun mulla on varaa ostaa omegoita :)
....
Lauantai olikin oikein mukava päivä. Lähdin aamupäivällä ajelemaan kohti Tamperetta potkutapaamiseen nro13 :)) Oli kohtuullisen mukava sää ajella ja muutenkin nautin suunnattomasti kun pääsi välillä vähän muihin maisemiin. Vaikka noin yleensä ottaen en mielelläni liikkuisi kotoa minnekään, mutta kyllä toisinaan sekin tekee terää ;) Leiri alkoi klo 12 ja mä lähdin sieltä joskus 16.30 aikoihin. Oli tosi mielenkiintoista tutustua puukonkäytön "saloihin" http://www.sskf-ry.com/kali.html sekä tiibetiläiseen taistelulajiin http://gartak.fi/9 Puukon käyttö jostain kumman syystä oli mulle jotenkin kauheen loogista ja niiden tekniikoiden sisäistäminen tuntui aika helpoilta. Ehkä se on härmäläinen perusominaisuus ;) Mut sit toi gartak oli mulle taas tosi vaikeeta, etenkin vasemmalle kädelle ne liikkeet oli ihan mahdottomia. Ne olivat tavallaan tuttuja, mutta ei kuitenkaan :D Todella mielenkiintoista kertakaikkiaan. Olin ihan haltioissani :)
....
Illalla sit vielä kun ajelin takas kotiin niin poikkesin ykkösmestassa eli maximilla vääntämässä olkapäät, ojentajat ja haukkarit :) Ihan kivasti irtos vaikka varusteet olikin vähän heikot (hanmoodo varusteet) eikä mulla ollut muistiinpanot mukana. Varmaan joku siellä nyt nauraa että mitä niillä muka tekee.... Mun mielestä on helppo katso siitä paperista lähinnä se tieto, että millaisilla painoilla mä olen viimeksi jaksanut tehdä sarjaa. Näin mun mielestä tulee paljon varmemmin ja systemaattisesti lisättyä niitä painoja. Jos aina ottaa summissa vaan jotkut tai muistin varassa niin mun mielestä silloin tulee helpommin syyllistyttyä siihen että ottaa aina ne samat. No en tiedä, treenaahan sitä monet (miehet etenkin) ilman mitään muistiinpanoja...
....
Sit ajattelin vielä kirjottaa aiheesta mikä ajoittain tulee esille.. Korviini siis kantautuu aina silloin tällöin spekulointeja minun mahdollisesta identiteettikriisistä. Tämä siis koskee lähinnä sellaisia ihmisiä jotka tunsivat minut ennen ja sit pitkän tauon jälkeen tuntevat jälleen. Ja täähän siis perustuu juuri tähän ulkoiseen muutokseen, lihaksiin. Olin ennen pieni ja siro, vaikkakin jätkämäinen niin kuitenkin ulkoisesti naisellisempi. Jotenkin sitä monet ajattelevat, että haluan näyttää mieheltä. Että se on motivaationi treenaamiseen. Muutamat existänikin ajattelivat niin, selityksistäni huolimatta. Mielestäni tämä on kauhean valitettava ilmiö. No joo ok, olen mieltynyt isoihin lihaksiin. Mutta en kuitenkaan ajattele asiaa sillä tavalla, että haluan näyttää joltakin tietyltä viestittääkseni sitten sillä jotain. Lihasten suuruus on yksi mittareista millä voidaan todeta se mitä niillä tietyntyyppisillä elämäntavoilla on saavutettu. Siihen nitoutuu kaikki, syöminen, liikkuminen, nukkuminen. Ihan kaikki!!
....
Yksi suurimmista tavoitteistani kokonaisvaltaisesti elämässäni on kuitenkin monipuolisen taidon saavuttaminen. Haluan oppia uusia asioita ja haluan myös sitten osata ne. Ei sillä väliä ole, onko kysymys jostain työstä vai harrastuksesta. Toki tää kaikki varmaan kiteytyy parhaiten tohon urheiluun, koska sitä mä olen aina kaikkein eniten rakastanut. Salitreenaaminen ei ehkä oo koskaan ollut se laji josta saisin suurinta tyydytystä. Olen kuitenkin luonteeltani sitoutuja ja haluan saada tuloksia jos johonkin ryhdyn. Koen sen muuten olevan turhaa. Salitouhu on tällä hetkellä se johon pystyn sitoutumaan. Pääsen sinne säännöllisesti ja näin ollen saan myös tuloksia. Tietenkin myös rinnalla haluan kamppailla, koska siinä mieleni lepää :)) Lisäksi pidän itämaisesta filosofiasta, se on hyvin saman tyyppistä oman ajattelumaailmani kanssa.
....
Minulla siis ei ole identiteettikriisiä sen enempää nyt kuin koskaan aikaisemminkaan. Valitettavaa että ihmiset ajattelevat näin negatiivisesti etenkin kun puhutaan isoista positiivisista muutoksista. Jos ajatellaan, että käytin elämästäni enemmän kuin 10v pelkkään turhuuteen, poltin paljon ja join paljon. Tein jatkuvasti hallaa itselleni huonoilla elämäntavoilla ja etenkin niistä aiheutuneilla seurauksilla. Silmäni aukesivat monien asioiden yhteensummana ja olen äärettömän kiitollinen itselleni kun vahingossa tein valintoja mitkä siihen johtivat. Mielestäni onni löytyy sisältä ;) Ja kun mä olen sen löytänyt niin mulla on identiteettikriisi :D No kyllä mä ymmärrän että nämä on monille tavallaan käsittämättömiä asioita kun on niin erilaiset maailmannäkemykset. Joka tapauksessa mun omasta mielestäni mulla on oikeus olla ihan mitä tahansa, vaikka sitä jotain ei voisikaan luokitella. Olen vapaa ja se saa mut kerta toisensa jälkeen hymyilemään ;)