Ei mikään kauheen onnistunut päivä treenien osalta kyllä ollut. Mulla oli päivä nro3 eli ensisijaisesti jalat, mutta myös muut lihasryhmät. Tankannut olin ihan ok, et energiaa oli kyllä. Valitettavasti vain selkä (etenkin alaselkä) ei ollut vielä palautunut edellisen päivän treeneistä. Tässä sen näkee, etenkin kun alkaa ikää tulemaan, että kuinka paljon niistä lisäravinteista vain voi hyötyä. Toki tavallinen ruoka on aina se ykköslähde, mut sen ongelma kun tahtoo olla se että tulee maha täyteen. Pitäis olla joka ikinen päivä sama aikataulu. Ja vaikka mä pyrinkin noin niin kun pääsääntöisesti syömään samoihin kellon aikoihin ja yritän olla jättämättä aterioita väliin niin joskus se vain on välttämätöntä jos aikoo ehtiä joka paikkaan. Treeni laturit ja palautumisjuomat antavat keholle niin paljon täsmäpolttoainetta että jaksaa paremmin ja myös palautuu nopeammin.
...
Tämän päivän muuttuvista tekijöistä tällä kertaa oli Kimin kouluaika. Poikkeuksellisesti sen koulu loppu vasta klo14 joten pääsimme toteuttamaan suunnitelmiamme 2h myöhemmin kuin mitä olin alunperin suunnitellut. Tästä aiheutuneen jouduimme ahdistua ulos syömään. Onneksi Piikkibuffetissa on kohtuullisen hyvä salaattipöytä ja nykyään siihen tullut vielä lisäksi melko maukasta ja laadukasta kananlihaa tarjolle. Sain siis kuitenkin katettua itselleni kohtuullisen hyvän annoksen. Ja vaikka mentiinkin melkein salilta suoraa niin aika hyvin kuitenkin ruoka maistui.
...
Sit me mentiinkin kylläisinä uimahalliin. Ei kyllä todellakaan tullut mieleenikään että lähtisin uimaan mitään matkaa. Sen verran oli tosiaan toi selkä jumissa. Jokusen kerran hyppäsin ponnarilta, mutta kuten arvata saattaaa, ei mitään järin mieuisaa puhaa ollut sekään tällä kertaa. No mä käytin sit aikani lähinnä porealtaassa rentoutumiseen ja vesihierontapisteen hyödyntämiseen. Ja istuin mä sit saunassakin melko kauan. Pitää taas alkaa ottamaan viikottaiseen ohjelmaan mukaan toi uimahallissa käyminen. Kuitenkin kun meillä ei itellä oo saunaa (vielä) niin mukava käydä vaikka sitä ei joka kerta niin urheilun kannalta ottaisikaan.
...
Illalla mä sit lueskelinkin aika monta tuntia kirjastosta lainaamaani voimaharjoittelu ja kehonmuokkaus-kirjaa. Aika hyvä julkaisu, täytyy sanoa. Eniten pidän siinä siitä kun siinä toistuvasti painotetaan sitä ihmisen vartalon geneettistä erilaisuutta ja sit vielä sitäkin että myös ne tavoitteet on aika olleellinen osa treenaustyyliä. Nää on mun mielestä yksi suurimpia kulmakiviä kun lähdetään miettimään suunnitelmallista treenaamista. Toisen treeniohjelman kopioiminen ei ole ainoastaan ajanhaaskausta vaan myös joissain tapauksissa saattaa johta jopa loukkaantumiseen. Esim. alan julkaisuista voi olla suuri houkutus kopsata jonkun rautaisen ammattilaisen kuten vaikkapa Jerry Ossin ohjelmia. Mielestäni tärkeintä olisi ensin tunnistaa se oma kroppa, sen vahvuudet, heikkoudet, notkeus, lihassolujen tyyppi jne. jne.
...
Tietenkin paras ohjelma olis jonkun oikean valmentajan (ei urheilijan) tekemä. Mutta hyvää valkkua on vaikee saada, etenkin jos ei oo lompsa lyönnissä ;) Riippuen tietenkin vähän siitä vaatimustasosta. Toki aloittelevalla pystyy yksinkertaisen perusohjelman tekemään periaatteessa kuka tahansa asioihin perehtynyt. Mut silloin kun puhutaan vähän kehittyneemästä treenaajasta ja etenkin jos siihen pitää yhdistää joku toinen laji vielä lisäksi. Tää on mulla ikuinen haaste, etenkin ilman ammattitaitoista valmentajaa... Mut ei siitä kirjasta sen enempää, voi jokainen aiheesta tarpeeksi paljon kiinnostunut käydä sen itse lainaamassa kirjastosta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle joka haluaa lisätä ymmärrystä omaan treeniinsä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti