Niin tosiaan (en muista kirjoitinko) mähän ilmoittauduin joku aika sitten niihin HanMoodon SM kisoihin, mutta koska viikon aikana ahdistuin niin paljon, olin perjantaina täysin vakuuttunut siitä etten jaksa lähteä kisaamaan. Olen kuitenkin luonteeltani sitoutuja, joten osallistumisen pitäisi olla käytännössä mahdotonta että jättäisin väliin. Nukuin pe-la välisenä yönä ehkä n.4h, joten olin aamullakin vielä haluton lähtemään. Päätin kuitenkin lähteä sillä olinhan ilmoittautunut. Lisäksi rakastan kilpailemista ja urheilua ja näiden yhteisvaikutuksella on kautta aikojen ollut eheyttävä vaikutus elämääni. Ja koska Kimikin lähti mukaan niin ajattelin että saisimme molemmat vähän muuta ajateltavaa ja mä näkisin vanhoja tuttuja :D
Aamulla mikään ei mennyt kuten elokuvissa (kappas prklettä), nukuimme vähän pommiin ja lisäksi huomasin ainokaisten hammassuojieni hävinneen laukkuni pohjalta. Launtai-päivä onneksi kuitenkin mahdollisti uusien hankkimisen päämäärästä. Ja koska olin koko viikon haluton lähtemään niin en tietenkään ollut tutustunut matkareittiimme lainkaan... Otin läppärin joukkoon ja kätevä 8-vuotias kartturini luki matkalla eniron ajo-ohjetta. Tosin takaisin tullessa totesimme eniron antamien ohjeiden olleen ihan hanurista, koska se kierrätti meitä jotain ihme lenkkejä (siis ajatti sivutielle joka palasi takaisin tielle josta olimme alunperin lähteneet). Olen huomannut saman ongelman (luonnollisesti) myös navigaattorin kanssa. Takaisin tullessa luimme ihan oikein perinteistä paperikarttaa ja voin sanoa että vaikkakin tämä on vanhan aikainen tapa niin edelleen silti paras. Mielestäni on oleellista että kuljetta itse on selvillä missä päin ajellaan minnä suuntaan suurinpiirtein edes pitäisi edetä. Jokainen epälooginen ja turha lenkki sotkee suuntavaistoa ja lopulta ei tiedä yhtään missä ajelee, kuuntelee vain navigaattorin ohjeita..
Pääsimme kuitenkin perille kohtuullisessa ajassa, myöhästyimme vain reilut puolituntia. Suurempi haaste olikin sitten ne hammassuojien löytäminen. Ne kun oli pakko saada kaupasta koska niitä ei oikein viitsi keneltäkään lainatakkaan... Ottelut alkoivat klo 11 ja kuten yleensäkin aikataulut eivät ole mitään ihan selviä. Vaikka ottelulistat olivatkin valmiina niin pitää silti varautua muutoksiin ja olla paikalla silloin kun kisat kerran alkaa. Meillä oli noin 45min aikaa hankkia suojat. Ajelimme kaupungilla otsa tuskanhiessä, luottaen jälleen eniron ajo-ohjeisiin... Lopulta löysimme jonkun liikkeen (mikä todennäköisesti oli kuitenkin eri kuin mitä olimme etsineet) ja suojat hankittua. Kokeilin suojia suuhun keittämättöminä ja totesin että ne painoivat niin rajusti ikeniin että ne olisi saatava keitettyä. Hankin kupillisen teevettä ja upotin ne toviksi sinne ja sit suuhun ja ihan hyvät tuli.
Kisahalliin päästyämme otin katsomossa 15min tirsat jotka kummasti piristivät, vaikkakkaan en varsinaisesti edes nukahtanut. Ennen omaa vuoroani tutkimme aluetta ja totesimme siellä olevan monenlaista toimintaa, kylpylä, minigolf, flippereitä, biljardia ym. kivaa ;) Minulle oli alunperin varattu hotellihuone, jonka olin sittemmin perunut koska en ajatellut tuolloin Kimin lähtevän mukaan. Kimi innostui niin kauheesti siitä paikasta ja niistä toiminnoista, että päätimme kuitenkin yöpyä hotelliin. Onneksi alkuperäinen varaukseni oli vielä tallella joten minun tarvitsi pulittaa pojastani vain 24euron lisämaksu.
Minulla on aina ollut kilpailemiseen sellainen "suhde/asenne" että voitolla tai häviöllä ei ole merkitystä. Kunhan tekee parhaansa niin silloin se sijoitus on se mihin se riittää. Sitten mulla on myös tapana psyykata itseäni uskomaan itseeni. Onhan mulla normistikin aika luja usko itseen ja omiin valintoihin, mut silloin jos mun täytyy suorittaa joku testi, koe tai kilpailu niin mä tarviin vähän lisäpotkua. Uskottelen siis itselleni jokusen tunnin ennen varsinaista suoritusta olevani huippuhyvä, paras ja pystyväni tahansa :D Täähän on ihan iisi juttu kenelle tahansa, äänettömästi vain hokee itselleen aggressiivesti, olen hyvä paras. Tämmönen kuvitteellinen höpinä toimii aina, ainakin mulla ;) Muutenkin, olen huomannut pääseväni parhaisiin tuloksiin urheilussa kovan paineen alla.
Kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta ottelin elämäni tähän mennessä parhaat ottelut. Ihmettelen itsekin. Voitin ja lisäksi sain vielä yli 4v harrastaneiden paras ottelija palkinnon. Olin erittäin tyytyväinen, kuitenkin ton tittelin saa yleensä joku miehistä. Suurimman nautinnon sain kuitenkin siitä että olin itse tyytyväinen suoritukseeni. Koin onnistumista, mitä ei tapahdu usein :) Tittelit ja palkinnot ovat totta kai tärkeitä, mutta eivät niin oleellisia kuin se saavutettu kehitys. Voitto tai pärjääminen ei kuitenkaan aina kerro siitä kehityksestä. Joskus onnistuu, joskus epäonnistuu. Tai sillä kertaa toinen oli vain parempi vaikka olisi ite kehittynytkin ja se näkyis myös siinä kisassa.
Illalla meillä oli vielä hieno gaala jossa muisteltiin vanhoja Hanmoodo-aikoja, katottiin vanhaa kuvamatskua ja palkittiin muutama henkilö, jotka ovat panostaneet lajin tutuksi tuomiseen ympäri Suomea. Oli tosi hieno kattoo vanhoja pätkiä 2000 luvun alusta monesta eri tv-ohjelmasta. Kyllä silloin rummutettiin ja kovaa ;) Nykyään tilanne on vähän toinen, ollaan aika vähän esillä ja toisaalta taas telkusta tulee paljon vapaa-ottelu aiheisia ohjelmia. Ihmisiä kiinnostaa tällä hetkellä vähän toisenlainen juttu. Mutta kyllähän se meidänkin aika varmasti taas tulee, kuitenkin kyseessä on niin hieno laji joka on ennen kaikkea monipuolinen ja kehittävä :)
Illalla me tukittiinkin Kimin kanssa samaan pikkaseen sänkyyn nukkuun :D No onneks me ollaan niin pieniä molemmat eikä kauheesti kieriskellä tai potkita kumpikaan. Paitsi mä saatan joskus vähän kuorsata ;) Mutta sehän ei haittaakaan mua itseä :P Kimi nukahti heti ja mä katoin euroviisuja. Tuli kyllä vähän hassu fiilis kun muistin olleeni jokunen vuosi sitten (silloin kun Alexander Rybak voitti) myös hotellissa kun tuli euroviisut. Aloin oikein miettimään että miks ja sit muistin et silloin oli Jyväskylässä SM-kisat :D Hauska yhteensattuma :D
Yö sit menikin taas tän viikon trendin mukaisesti eli en oikeastaan tuntenut väsymystä lainkaan, vaan aloin nukkumaan "väkisin" joskus ennen puolta yötä. Heräsin kahden aikaan ja valvoin tunnin. Nukahdin ja heräsin taas klo 04. Valvoin puoli seitsemään ja sitten jo pian kello herättikin. Poikani oli tietenkin odottanut aamua kuin kuuta nousevaa sillä olimme menossa kylpylään hurvittelemaan ja pelaamaan minigolfia, koska illalla ei gaala-illan jälkeen enää ehtinyt. Raahauduin räsistyneenä aamupalalle ja vedin kyllä semmosen satsin että tuli koko rahan edestä. Toisaalta edellisenä päivänä ei mitään kunnollista oikeastaan tullutkaan syötyä, pelkkiä hamppareita ja ranskiksia, yök. Ihan voi kroppa vieläkin huonosti moisesta paskasta :/
Uimavarusteiden puuttumisen takia (vuokrausmahdollisuus vasta klo 10) siirryimme aamupalan jälkeen ulkotiloihin 18reikäiselle minigolf radalle. Surkean sateisesta ja kylmästä säästä huolimatta meillä oli tosi hauskaa :D Uintivarusteet saatuamme olikin mukava sit siirtyä kylmästä ulkoilmasta kohmeisena kylpylän ihanaan lämpöön. Ja voin sanoa että kylpylän puitteet ylittivät villimmätkin odotuksemme :) Siellä oli kolme erilaista vesiliukumäkeä; semmonen normaali, sit black hole ja sit semmonen mistä laskettiin isolla renkaalla :)) Siellä vasta hauskaa olikin :)) Valitettavasti vain huone piti olla klo 12 tyhjänä joten "aika" kylpylässä loppui ikäänkuin kesken. No ehkä seuraavalla kerralla sitten ;)
Kokonaisuudessaan tää viikonloppu tuli aivan täydelliseen kohtaan, ei voi muuta sanoa. Me saatiin niin paljon muuta ajateltavaa, paljon positiivisia kokemuksia, iloa. Tästä on hyvä lähteä uuteen nousukauteen. Puhdistaa omaa mieltä negatiiviselta energialta ja katsoa jälleen tulevaisuuteen pää pystyssä ja luottavaisin mielin. Tosin ahdistus ei häviä hetkessä ja unettomuuden kanssa joudun tekemään töitä määrämättömän ajan. Uskon kuitenkin löytäväni oikeat konstit etenkin nyt kun olen saanut elämäni prioriteetit järjestykseen. Minulle elämäni tärkeimpiä asioita ovat rakastava/positiivinen/iloinen mieli ja tämän välittäminen muille, niin fyysisesti läsnä olemalla kuin myös sähköisesti, kokonaisvaltainen terveys (niin omani kuin poikanikin) ja jatkuvan kehityksen saavuttaminen. Niin siis väärinkäsitysten välttämiseksi lisäisin vielä että nää prioriteetit ovat enemmänkin semmosia henkisiä juttuja kuin konkreettisia. Siis jos joku ihmettelee miksi perhe ei ole tärkein... Siis totta kai Kimi on elämäni suuri rakkaus :)
Huomenna lisää henkimaailmaa, korkealentoista kirjoitusta ja pohdintoja elämää "suuremmista" asioista. Ja toivottavasti myös kuvia, mitä ehkä monet eniten odottavatkin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti