eka dieettiviikko takana :)

Ruokien ja treenin suhteen eka viikko on startannut matkaan varsin mukavasti. Joitain yksittäisiä virhearviointeja lukuunottamatta.  Kuitenkin aina kun on uudet kuviot niin ne ei koskaan ihan täydellisesti kerta laakista mee. Ja etenkin nyt kun kimi aloitti pelaamaan jalkapalloa ja niillä on aika aikaiset treeniajat, niin saada kaikki aikataulut toimimaan niin että ehditään joka paikkaan. Ja ettei multa jää aterioita väliin eikä ruokailuväli veny liian pitkäksi. Muutamat virheet mitä mulle on nyt tullut on lähinnä semmosia et oon sotkenut joitain määriä vanhaan ohjelmaan... vaikka mä luen muka sitä mun ohjelmaa niinku Raamattua... Keskittyminen ei hetikään joka kääntees oo se mun vahva alue ;)
...
Muutenkaan en tahdo jaksaa keskittyä, kun ajatukset harhailee siellä täällä, mutta nyt viimeviikon aikana se on ollut vielä normaalia vaikeampaa. Mun on ihan jäätävän ikävä kumppaniani. Oon ollut ihan hajalla... Mietin vain että mikä meni vikaan, mitä ois voinut tehdä toisin. Mitä minä tein väärin, mikä mussa on vikana. Olen ilmeisen huono ihmissuhteissa koska en saa niitä kestämään.  Enkä tiedä mitä teen väärin. Tai no, en mä varsinaisesti kyllä koe tekeväni mitään väärää.  En vain täytä minuun kohdistuvia odotuksia/vaatimuksia. Koskaan. Viallinenko? En mä tiedä, oon jo liian vanha tällaiseen. Mulle riittää ihan tavallinen, normaali aikuisen ihmisen elämä. Mutta jotenkin musta tuntuu, että mun pitäis olla jotain muuta.. En mä tiedä.. ikävä nyt kuitenkin on, ja sen kanssa täytyy nyt vain elää. Ja kyllähän mä tiedän että vaikka se ei koskaan häviä niin sen voi kuitenkin sivuuttaa...
...
Treenaaminen onkin mun tapaukses ehdottomasti parasta terapiaa :) Siihen mun on aina helppo keskittyä. Voin ajatella vain sitä lihasta mikä tekee työn ja tuntea miten se supistuu :)) Myös erilaisiin tekniikkoihin keskittyvät harjoitteet ovat minulle hyvin palkitsevia. Oken päässyt myls poseeraus harjoitusten sisälle. Vielä kun saisin jostain edes jonkinlaiset mittarit siitä mitä oikein tavoittelen niin olis helpompi taas edetä kohti jatkuvaa kehitystä.

nyt on ne kilot hankittu mihin rahkeet on riittääneet!

"Massakausi" on nyt sit saatettu loppuun ja oikeastaan aloitan dieetin täsdä vsiheesss jo rrittäin mielelläni :) Mietin endin että mä en viihdy tässä painossa ja itse asiassa mä ole muutaman viikon tässä jo ääneenkin sitä sanonut. Ja että mulla on raskas olo. Mutta nyt kun oikein mietin asiaa niin itse asiassa tässä painossa ei ole mitään vikaa. Kyllä mä tän verran voisin ihan hyvin painaa.  Vaikeinta tässä on ollut aerobisen liikunnan puute. Mä olen kuitenkin niin pitkän aikaa ollut monin tavoin aktiivinen, pyöräillyt paljon,  luistellut, uinut, juossut ja käynyt satunnaisesti kamppailemassa. Nyt kun en oo vuoteen tehnyt mitään muuta kuin käynyt salilla niin täytyyhän sen tuntua raskaalta. Mä en vain ole käsittänyt sitä miten kovasti sitä kaipaan :) Nyt oonkin sit intopiukeena lähdössä fillaroimaan ja juoksemaan heti kun voin ;)
..
Niin tosiaan se mun lähtöpainohan oli silloin kesäkuussa viimevuonna n 55kg, sit siitä pari kiloa lähti kahden kuukauden aikana koska pyöräilin niin paljon.. sit meni pari kuukautts et pääsin takas samaan painoon ja loppu onkin sit ollut plussaa. Eli paino tällä hetkellä n 62kg. Ois iha jees jos tuo kaikki ois lihasta ;)  Toki silloin kuin aloitin niin mulla oli itellä ajatuksena et pääsisin 65kg asti mut vähän jäin tavoitteesta. Eikä siinä mitn, voishan olla että mulla olis vaan pari kiloa enemmän läskiä perseessä :'D Ja niinku aikaisemminkin todettu tän lajin haasteet niin tässäkin kohtaa jännityksellä odotan/pelkään et mitä musta jää jäljelle kun toi rasva palaa pois. Salaa mielessäni toivon, et olis lihasta niin paljon et kisapaino vois olla min 49kg. Mut en kyllä oikein usko et se on realistista. Tosin mulla ei ole mitään käsitystä siitä minkä painoista jengi yleenäkään noissa kisoissa on. Eikä mua siis vertaaminen kiinnostaisikaan.
...
Mulle vain ois kauhea tärkeää saada jonkinlaiset "raamit" tähän hommaan. Pitäis olla selkeä päämäärä, välitavoitteet ja suunnitelmat. Ja vsikks mä olenkin sellainen etten koskaan saavuta mitään, edes välitavoitetta. Mä kiristän vaatimuksia jo ennen kuin saavutan edellistä. Siitä huolimatta mulla pitäis olla selkeitä mittareitta (joita vois aina siirttää), että mun mieli pysyy täysillä hommassa mukana.. Toinen vaihtoehto on sitten riittävän tiheät muutokset. Rakastan muutoksia ja erilaisten asioden tekemistä. Sen vuoksi HanMoodo tulee olemasn aina lähellä sydäntäni, koska siinä on niin paljon osa-alueita mitä opetella että kehittyminen on endless ja muutoksia niin paljon. Toki kaikissa lajeissa kehittyminen on periaatteessa loputonta. Oon miettinyt et tälläkin lajilla on kyllä mahdollisuudet muodostua sellaiseksi mihin en kyllästy koskaan. Mutta... Se edellyttää kyllä sitä että ohjelmat muuttuu useammin ja sisältää myös joskus  maximikausia. Enkä tarkoita nyt kisavuotta tällä. Ja tokihan mulla on vielä dieetti läpikäymättä että periaatteessa mulla ei kyllä olisi varaa olla mitään mieltä koko lajista vielä kun noin iso kokonaisuus on vielä käymättä läpi. Ja itse kisatkin vielä kaiken lisäksi.. Mutta selvää on kuitenkin se, että lihasta haluan jatkossakin lisää. Kisojen kera tai ilman, sitä ei pysty vielä sanomaan.

pieni pysähdys...

Hirveän nopeasti on aika juossut oikeastaan koko tän mun projektin ajan. jäin jotenkin sellaiseen juoksupyörään heti siinä alussa kun kuljin 5vkoa fillarilla töihin ja päivät olivat varsinaista kilpajuoksua kellon kanssa. Ja koska elämässä on muutakin kuin ruoka, treeni ja nukkuminen, olen käyttänyt paljon ajatuksia ja energiaa muihinkin asioihin. Jotenkin tässä kaikessa tohinassa mä olen huomaamattani kulkenut "pimeään tunneliin" ja maailmani on muuttunut jossain määrin rajoittuneeksi ja mun "free spirit" on hävinnyt jonnekin. Kuulostaa varmaan kummalliselta ja tavallaan jopa masentavalta.  Mutta ei se oikeastaan ole sitä. Suurin osa ihmisistä kulkee siellä tunnelissa ihan huomaamattaan. Tämän päivän ihmisen elämä on jatkuvaa asioiden, tavaroiden, tunteiden ja miljoonan muun asian tavoittelua. Halutaan sitä ja halutaan tätä. Ja kun saadaan yksi halu tyydytettyä tulee jo uusi halu tilalle. Ollaan koko ajan perustyytymättömiä. Täähän nyt ei tietenkään mitään faktaa välttämättä ole, tää on vain mun elämännäkemykseni. Ei enempää eikä vähempää.
...
Tää aate vain pääsi jotenkin unohtumaan, tai pitäisikö sanoa mieluummin hautautumaan jonnekin. Minäkin aloin haluamaan asioita. Mitä vähemmän sain, sitä enemmän tavoittelin ja halusin. Jokunen päivä sitten tapahtui kuitenkin hyvin lyhyt ja yksinkertainen yhteensattuma. En tiedä, se saattoi olla ihan väärinkäsityskin. Mutta sillä ei oikeastaan ole  merkitystä, sillä se mitä huomasin avasi kuitenkin silmäni. Kaikki järjestyy kyllä kun keskittyy ensisijaisesti perusasioihin sen sijaan että tavoittelisi koko ajan jotakin.
...
Täs tietty joku voi ajatella että onhan treenaaminenkin asioiden tavoittelua. Tulosten. Ja tavallaan tietenkin onkin. Mutta mun mielestä kaikki millä kehitetään mitä tahansa taitoa luo aitoa tyytyväisyyden tunnetta. Lisäksi, muista en tiedä mut, minä olen ensisijaisesti aina treenaaja. Haluan saada täydellisiä treenejä, en niinkään sen tuloksen tavoittelun takia, vaan sen onnistumisen tunteen takia. Ja kun tarpeeksi usein onnistuu niin siitä seuraa jonkinlaista tulostakin ;) jotenkin mä vain tässäkin aloin keskittymään liikaa siihen tavoitteeseen ja kisoihin. Unohdin elää tässä päivässä ja hetkessä, joten en saanut enää onnistumisen tunnetta täydellisestä päivästä. Nyt on paljon helpompi jatkaa taas eteenpäin
...
Mietin myös paljon eräitä viisaita sanoja siitä miten kannattaisi aina pyrkiä tekemään niitä viisaan mielen päätöksiä ja vastaavasti taas välttää hetkellisiä tunne  mielen päätöksiä.  Näin äkkipikaisena ihmisenä syyllistyn kyllä helposti tunnemielen valintoihin etenkin jos tunne on voimakas. Se saikin mut muistelemaan vanhoja aikoja ja mun päihdeongelmaa. Hitto et olinkin hankala tapaus. En silloin ihan nähnyt sitä miten tehokkaasti työnsin ihmisiä pois läheltäni. Negatiivisuudella. Ja kieltämättä päihteet ovat mulle edelleen sellainen "hankala" alue. Siis ei mua sillain haittaa jos muut ottaa, eikä sekään jos mulle tarjotaan. Minun ihan helppo kieltäytyä. Mutta en kestäisi sitä ongelmaa mun lähipiirissä. Ta no sekin on tavallaan väärin sanottu, sillä totta kai jos mulla olis jotain hyödyllistä apua tarjota lopettamiseen niin totta kai olisin tukena. Tarkoitin ehkä lähinnä sellaista positiivista asennetta päihteiden käyttöön. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan kamppailla poikani kanssa näiden asioiden kanssa. Jis on hslu ja väärä asenne niin mitään ei ole tehtävissä, olen voimaton. Onneksi tähän on kuitenkin vielä ainakin jokunen vuosi..
..
 Joka tapauksessa johtopäätöksenä, mun pitäis keskittyä ensijaisesti enemmän omaan hyvinvointiin eikä vain juosta tässä saatana sokkona asioiden perässä mitä mä vain en kerta kaikkiaan voi koskaan saavuttaa! Luovuttaminenkin on joskus hyvä asia. Kyllä ne adiat mitä elämältä haluaa sieltä löytyy vaikka ei niin kauheasti tavoittelisikaan. Mut siis ennyt tarkoita sitä että pitäisi olla passiivinen missään. Päinvastoin, kannattaa olla aktiivinen. Tehdä mielekkäitä, kehittäviä asioita mistä tulee onnistumisen tunteita. Tutustua oaljon uusiin positiivisiin ihmisiin. Ja ennen kaikkea, viettää aikaa perheen kanssa.
...
Saatan kuvitella, mutta ainakin uskon niin, että oman lapsen kanssa aidosti vietetty aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. ja nämäkin sit on vain mun näkemyksiä eikä vältyämättä mitään faktaa. Enkä tarkoita kirjoituksellani kritisoida tai loukata ketään.  Ja tietenkin mun on helpompi rakentaa ihmissuhdetta lapseni kanssa koska on vain yksi lapsi ja yksi aikuinen. Varmasti tilanne vaikeutuu kun lapsia on enemmän ja kun aikuisia on kaksi. Ja vaikka mun mielestä vanhemmuuden tärkein tehtävä kasvattaa hyvät arvot omaava yksilö joka pärjää elämässä niin kyllä mulle on tärkeää myös meidän välinen ihmissuhde. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde ja vaikka lopputuloksista päätellen olen ilmeisen huono ihmissuhteissa, niin toivon että tämän rakentamisessa onnistun :)
...

on tää jännä laji :)

Edellisestä päivityksestä taas tovi mennyt koska en ole pääsdyt nettiin tällä mun uudella hienolla 4G tabletilla. Saatana. Eipä täällä mikään vehje tunnu toimivan, puhelimenkin kanssa on usein kuuluvuus ongelmia. Vaikka toi masto on tos 500 metrin päässä.. no mut enivei.. mullahan on nyt lepoviikko takana ja kaikenlaista on tullut pohdittua. Paino on tällä hetkellä siinä 60kg tietämillä aamuisin. Vaikka mä en varsinaisesti huomaa mitn radikaalia eroa itsessäni niin siitä huolimatta huomaan erilaista tyytymättömyyttä kuin aikaisemmin. Ainahan mä olen ollut tyytymätön itseeni, tavallaan. Tai no, tyytymätön on periaatteessa väärin sanottu,  tarkoitan että näen itsessäni paljon kehityskohteita. Ja samaan aikaan myös pontenttiaalia. Kun ennen mä koin itseni lihattomaksi niin nyt, sen lisäksi, tunnen oloni myös lihavaksi :D Kovin erikoista, kun saman aikaisesti tuntee olevansa sekä pieni että iso :D Lisäksi myös olen huomannut että minulle on kehittynyt jossain määrin pakkomielteen kaltaisia oireita lihasmassan määrään. Vähän on sellaiset fiilikset, että tuskin mikään lihamäärö tulee koskaan riittäämään..
..
Niin siis näin mä tunnen tällä hetkellä.. Jännityksellä odotan miten mielikuvani ja ajatukseni muuttuvat sitten dietin aikana sen jälkeen. Mä olen harrastanut moni eri lajeja jatäytyy kyllä sanoa, että tämä on ainut laji mikä herättääniin monenlaisia tunteita, enemmän ja vähemmän rristiriitaisia ;) Toki tää eroaakin kaikesta muusta (ainakin kokeilemastani)urheilusta siinä että tämä on enemmån elämäntapa kuin pelkkä urheilulaji. Tämä jos mikä vaatii sitä sitkoa!! Etenkin jos vuosia harrastaa ja osallistuu säännöllisesti kisoihin. Ajatuksia mullakin on jo vuodelle 2015 mutta koska mun mieleni voi muuttua ihannkoska tahansa, on parempi pitää ne ajatukset ihan omana tietona ;

home alone..

Hiihtolomaa edeltävä viikko meni kauhealla kiireellä, enkä ees muista enää et minkä takia :D sit kimi lähtikin loman viettoon mun vanhempien luokse ja mä jäin yksin kotiin. Mikäs tässä nyt ollessa toisaalta. Olen mä poseerauksia treenaillut jonkin verran ja tietenkin salitreenit hoitanut nappiin kuten aina ;) Lisäksi löysin uutta puhtia kun sain tehtäväkseni laatia kuntosaliohjelman sekä pääsen ohjaamaan. Odotan sitä erittäin suurella innolla :) Ikävöin treenien vetämistä ja opettamista! HanMoodossa pääsin tällä saralla toteuttamaan itseäni, ehkä jopa vähän liikaakin ;)
...
Suurin osa "vapaasta" ajastani on kuitenkin kulunut asioiden pohtimiseen. Taas, huoh. Mulla kun on toi pakottava tarve ratkaista ongelma niin kauan kunnes olen löytänyt ratkaisun. Tosin aina se ei onnistu, etenkin jos asiaan liittyy mun lisäksi yksi tai useampi henkilö. Silloin on pakko vain punnita ne asiat mihin voi itse vaikuttaa ja mitkä ovat asioita mihin mä en voi vaikuttaa. Jos en pysty omilla valinnolla vaikuttamaan niin paljon että ongelma ratkeaisi niin sen jälkeen voi vielä valita että miten paljon antaa niiden ympärillä olevien asioiden vaikuttaa. Ja loppupeleissä olen myös sitä mieltä että jokainen voi valita oman ympäristönsä. Aina voi muuttaa, vaihtaa harrastuksia, työpaikkaa jne jne... Niin siis jos siihen on tarvetta. En tarkoita että olisin itse niin tekemässä, tämä oli vain esimerkki :D
..
Sitten vähän varsinaistakin asiaa eli tässä mun "tylsä" elämä kiteytettynä aamusta iltaan ja päivästä toiseen :D (ainakin toistaiseksi)

* 04.15 herätys ja aamiainen. hoidan myös kasvot ja suuhygienian perusteellisesti.
* 05.45 leimaus huipputyöpaikkaan valiolle
* 08.15 välipala
* 11.15 lounas
* 14.15 laturi
* 14.45 sali
* 16.15 palautumisjuoma + shopping
* 17.15 päivällinen
* 20.30 iltapala ja perusteellinen kasvojen ja suun hoito

Vapaapäivänä saatan revitellä ja nukkua peräti klo 07.30 :P Toki silloin kun mulla on vapaa sekä töistä että salilta niin saatan nukkua klo9 asti,  harvinaista herkkua ;) täs mieles on ihan kiva toi lauantaityö ku on viikolla yks vp niin todennäköisyys tähän on vähän suurempi, koska treenaan kiertävänä. toki jos vois valita en olisi lauantaisin töissä. Kuitenkin 15% korvaus siitä, että vapaapäivät eivät ole peräkkäin, on ihan liian pieni!! Onneksi toi la ei kuitenkaan tule kuin n 2-3vkon välein :)
...
Mä kyllä ihan tykkään kun on selvät sävelet joka päivä. Kun on rutiineita niin jostain kumman syystä mun oleminen on paljon helpompaa. En tiedä miksi sellainen "hetkessä eläminen" aiheuttaa mulle valtavasti harmia.  Mä olen liian impulsiivinen ja rohkea tekemään valintoja sekä päätöksiä että siitä saattaa helposti seurata kauaskantoisiakin vaikeuksia. Siitä palaankin takaisin tähän ongelmien ratkaisemiseen ja pohtimiseen. Päätin jälleen kerran toimeekkaasti tarttua tähän mun hehtaarin pajuongelmaan mihin ei tunnu rahalla löytyvän miestä joka sen ratkaisis!! Jos pystyn olemaan tarpeeksi tehokas niin voin kertoa että meidän tontilla nähdään saletisti suurin pääsiäiskokko näillä huudeilla! :) se jääköön nähtäväksi :)

hyvä viikonloppu takana :)

Perjantaina mulla oli jalkatreeni ja kohtuullisen hyvin irtos :) Itse asiassa jalkatreeni on ainut päivä mihin mä olen toistuvasti tyytymätön vaikka olis miten hyvä treeni. En tiedä mistä johtuu mutta näin se vaan on... lauantaina ansaittu lepopäivä ja sunnuntaina selkä-haukkari treeni. ja lisäksi tunti poseeraustreeniä. Tää onkin sit se haasteellinen osio o_O Mutta uskon kyllä oppivani ihan, ellen jopa hyväksi niin vähintäänkin, kohtuulliseksi poseeraajaksi ;)
..
Ruokien suhteen olen ollut erityisen tyytyväinen, sillä nyt on maistanut hyvinkin. Kuitenkin kun tossa taustalla oli pitkä jakso kun piti väkisin tumpata ruokaa naamariin. Se on työlästä hommaa... Facessa kiertikin semmonen tosi osuva  lause et treenaaminen on ihan helppoa, mutta puhtaasti syöminen on se vaikea osuus. Voiko olla paremmin sanottu :D se on vaikeaa ja rajoittaa kyllä tosi paljon. Eikä sillä että se mua varsinaisesti haittais. Mähän en halua edes olla "normaali", hehe :D ja tuskin voisinkaan olla vaikka haluaisinkin. Se vsin ois niin paljon helpompaa olla ihmisten kanssa tekemisissä kun tekis kaikkee mitä muutkin aikuiset. Tai siis ainakin monet. Mutta elämä on täynnä valintoja ja mä pidän omistani, vaikka tunnenkin olevani jotenkin, ellen outo niin ainakin, valtavirrasta poikkeava.
..
Katoin eilen telkkstista aivopelit nimistä ohjelmaa ja siinä tuli sellanen mielenkiintoinen fakta aivotoiminnasta. Miten vaihtoehtojen lukumäärä vaikeuttaa varsinaista valintaa sen vuoksi, koska ihminen pelkää jäävänsä paitsi jostain vielä paremmasta. Yleensä ohjelmsssa tulee testejä mitä voi itse kokeilla siinä telkkarin ääressä ja yleensä ne kyllä toimivat minullakin. Tällä kertaa ne eivät mulla toimineet.  Olenhan mä jo aikoja sitten huomannut, että olen aina tyytyväinen valintoihini, enkä juurikaan ole ymmärtänyt ihmisiä jotka onan valintansa jälkeen haluavatkin jotain muuta. Ohjelman jälkeen jäin miettimään et miten ahdistavaa olis elää jos aina tuntuis tehneensä huonon valinnan. Tosin ohjelmassa taisi myls olla niin, että aivot "keksivät" loogisen selutyksen valinnalle jotta sitä virheellisen valinnan tunteelta vältyttäisiin.  Toisaalta siis saatan itsekin syyllustyä tähän, huomaamattani. Njääh, enkä syyllisty. Tai ainakaan ne aivojen"huijaustestit" mitä siinä tosiaan oli niin eivät toimineet :P
..

keskiikko niputettu.

Melko nihkeesti alko aamu, pahoinvointia. Jouduin työstämään aamupalaani. Myös veden juominen oli haasteellista. Toistaiseksi olen vielä saanut kurkusta alas ruokavalioni adellyttämät vaatimukset. En ole varma enää mistä tässä nyt oikeastaan on kysymys, mutta ei tämä nyt kyllä voi enää pelkästä ahdistuksesta johtua. Salilla mulle tuli ihan jäätävän huono olo, pala kurkussa koko ajan. Jännitin et koska laatta lentää ja välillä jouduin menemään vessaan varmuuden vuoksi. Itse asiassa jo treenin alussa huomadin et ei oo ihan kaikki kunnossa sillä leuanvedot +15kg painoi ainakin 5kg enemmän kuin normaalisti. Tai siis siltä musta ainakin tuntui. Treenasin kuitenkin loppuun vaikkakin vähän tehottomasti. Palautumisjuoman juominen oli yhtä tuskaa, kylmät hikikarpalot otsalla join menemään. Päivällinen oli tuskaa niin ikään ja nyt on maha kipeä ja huono olo. Jännä nähdä mihin tää kehittyy, oksennustauti ei nyt kyllä jaksaisi kiinnostaa kun on viimeiset kuukaudet mahdollisuus kerätä lihaa luiden ympärille. Mutta minkäs teet, pakko hyväksyä ja levätä että pääsee sit taas nopeasti jaloilleen. Poikani Kimi on vatsataudissa et valitettavan suuri mahdollisuus munkin sairastua..
..
Metin tässä taas et miten helvetin hienoa olis tuntea tyytyväisyyttä edes joskus. Tai no, tunnenhan mä. Silloin kun olen onnistunut jossain yli odotusten. 100% onnistuminen on mulle aina se mitä tavoittelen eli periaatteessa se vähimmäisvaatimus. Jos jään alle sen en tee siitä numeroa mutta pyrin kuitenkin seuraavana päivänä taas täydellisyyteen. Tavoite kuitenkin menee aina saavutuksen edellä joten on mahdotonta olla tyytyväinen. Toki tää piirre on sellainen kestävän kehityksen perusta mut joskus häviävän hetken ois kiva tuulettaa, et wuhuu, mä tein sen :) no ehkä mä saavutan tunteen sitten kisojen jälkeen nimen omaan juuri tässä lajissa. Tässä on kuitenkin niin paljon minulle haasteellisia elementtejä että jos suoriudun niistä kunnialla ja vieläpä jopa hyvin niin uskon olevani ainakin pinen hetken tyytyväinen. Sen jälkeen nöyrä asenne ja takaisin treenaamaan paremmaksi ;)
..

parempi päivä tänään :)

Siitä huolimatta että yö meni nihkeästi niin sain puristettua päivästä kohtuu hyvän :) Syömisen kanssa on haasteita, siitä ei pääse mihinkään.. Mullahan on aina ollut taipumusta syömättömyyteen kuin myös unettomuuteen jos on elämössä meneillään jotain ahdistavaa/stressaavaa tmvs. How ever tänään eväät onnistuivat täydellisesti enkä itse asiassa joutunut kauheasti edes ponnistella syödäkseni kaiken. Niin siis helppoahan se ei ollut mutta selvästi helpomaa kuin eilen, jee :)) Hyvään saumaan osui nää kaks lepopäivää. Nyt odotan innolla että pääsen salille vetämään tappotreenit ;) Tulosta tulee ja saa purkaa myös pahaa mieltä ;) selkä-haukkari treeni luvassa, cant wait ;)
..
Tän päivän yks ehdottomasti tärkeimmistä asioista oli huomata miten mä olin unohtanut musiikin ja sen suunnatoman positiivisen vaikutuksen mun elämässä!! Mulla kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään kunnollista vehjettä millä voi kuunnella mitä haluaa. Radioahanmä toki kuuntelen päivittäin mut sieltä kun tulee niin paljon paskaa niin sitä ei voi laskea. Niin ja puhetta. Tällä tabletilla nyt kuunnellut paljon musaa huomsnnut miten vapauttava vaikutus sillä on. Ja voi miten mun tuli ikävä laulamista. En tiedä miksi ja minne sekin "harrastus" on mun elämöstä hävinnyt. Tähän haluan kyllä tehdä muutoksen! Harmi kun karaokea voi laulaa vain "öisin" ja kännisten kanssa. Ei paljon innosta, mä haluan nukkua öisin! Ehkä mä ksivsn jostain mun omat karaokevehkeet niin pääsen lurittelemaan eikä tarvii lähteä minnekään ;)
Kohtuu hyvä päivä eiliseen verrattuna ;)

pohjalla rämpimistä tjtn sellaista. .

Jotenkin tää eläminen on tällä hetkellä vain eteenpäin rämpimistä :/ ahdistaa niin paljon että voin jatkuvasti fyysisesti pahoin ja sit tietenkin syöminen on liian haasteellista. Haluaisin vain nukkua 247.. tai siis siltä musta tuntuu.  Tiedän kuitenkin että tällaisessa mielentilassa on ensiarvoisen tärkeää lähteä liikkeelle ja saada niihin päiviin sellaisia mielekkäitä asioita mitkä saa olon hyväksi. Toki nyt tekis hyvää joku muukin treeni kuin salitreeni. Joku missä ei pysty ajattelemaan muuta kuin suoritusta, just esim pallopelit tmvs. Mutta koska nyt kerätään massaa niin täytyy miettiä muita juttuja..
..
On sentään jotain hyvääkin tässä päivässä :) tilasin tabletin joten dataaminen helpottuu merkittävästi joten pystyn jatkossa päivittämään useammin :) ja etenkin näin alakuloisessa tilanteessa tekee minulle hyvää kun voin kirjoittaa ajatuksiani. Vaikka niitä ei aina välttämättä olisikaan kuin kaksi riviä :) huomenna paremmin ;)

väsymystä..

Ei mikään hohdokas draivi kyllä ole meneillään. Valitettavasti. Tällaista kokonaisvaltaista lajia harrastaessa ei saisi omassa henkilökohtaisessa elämässä olla mitään epätasapainoista sillä kaikki heijastaa kaikkeen. Silloin on vaikea saada tulosta aikaiseksi jos jatkuvasti joku stressaa ja on vaikea olla. En muista edes koska mua olisi viimeksi ahdistanut näin paljon. Toki tiedän myös sen, että kaikilla on joskus vaikeita aikoja ja kun vain aika kuluu niin asiatkin muuttuu. Ja mitä nopeammin hyväksyy vallitsevat olosuhteet niin sitä helpompi on olla. Olo on sekava ja voin fyysisesti pahoin. Ajattelin vähän että ehkä tekisi hyvää vähän vaihtaa maisemaa ja lähteä vaikka jonnekin. Edes viikonlopuksi. Ja toki mieli tekisikin, mutta nämä treenikuviot ja ruokavalio vähän laskee motivaatioita lähteä yhtään minnekään. Onhan mulla pian se lepoviikko et josko silloin ;)
...
Lisäksi ahdistustani lisää se, että koen etten edisty riittävän nopeasti ja tarpeeksi. Mietin toistuvasti, että treenaan huonosti enkä ota treenistä kaikkea irti mitä siitä voisi saada. No pitää kai sitten ponnistella vielä enemmän. Ruokavaliokaan ei ole edellisen viikon aikana mennyt ihan nappiin. Ei nyt mitään ihmeempää ole ollut mutta koska en ole suoriutunut 100% vaan vain noin 95 niin minun on vaikea hyväksyä sitä. Positiivisena asiana sanoisin kuitenkin, että olen kohtuullisen hyvin aloittanut poseeraustreenit ja todennut, että ehkei se sittenkään ole niin vaikeaa kuin mitä olin kuvitellut ;) No ensi viikolla 100% kaikki niin kyllä se tästä taas suttaantuu ;)

vuosi 2014 täräytetty käyntiin!

Loppuvuosi menikin melko kiireisissä merkeissä (edelleen). Ajoluvan sain takaisin kaksi viikkoa ennen jouluaattoa, joten aika tiukasti meni se aika lahjojen hankinnassa. Niinno, enhän mä oikeastaan muille mitään kyllä ostanut kuin Kimille. Oman aikansa sekin kuitenkin ottaa kun juoksee toivomuslista kourassa pitkin kauppoja :D Ne lasten lelukirjat on ihan kiva idea mut niissä on se huono puoli et kun ne on valmistajan painamia niin yhtään ei tiedä että mikä kauppa sit on mitäkin tuotteita tilannut omiin valikoimiinsa. Mun mielestäni ainakin noi isot kauppaketjut voisivat myös painattaa lehtisen mis on kaikki joulun aikaan myytävät lelut. Ei tarvitsisi tukkia tuonne ihmistungokseen katselemaan. Vaikkakin mun hankinnat jäivät viime hetkille niin sain mä nyt onneksi ainakin jotain toivottuja tuotteita hankittua. Aika monet lelut oli jo myyty loppuun. Ilmeisesti moni muukin oli mieltynyt niihin samoihin.
...
Joulu on jostain syystä mulle aina jotenkin masentavaa aikaa. Jotenkin se suunnaton kuluttaminen ahdistaa. Lisäksi se on myös ainut ajankohta kun tunnen itseni hitusen yksinäiseksi. Kaikilla on ne omat jutut ja rutiinit, ollaan perheen kanssa jne jne... Me kun ollaan aina oltu Kimin kanssa kahdestaan niin on sit täytynyt vähän muuta siihen keksiä. Me ollaan aina mun vanhempien luona ja onneksi myös mun veljet käy siellä perheineen. Mutta joulu kun on paljon pidempi aika kuin vain jouluaatto... Mä voisin kyllä lentää vaikka etelään jouluksi :D Mutta onneksi Kimi on niin perinteinen ja aika ihanakin kun se haluaa viettää joulun niiden ihmisten kanssa jotka on sille tärkeitä eli mumman, paapan ja mun kanssa :)
...
Eväiden suhteen ei nyt mitään suunnatonta hehkutusta kyllä tällä hetkellä ole. Toki mulla on nyt muistissa vaan tää tän hetkinen tilanne. Mut jos palataan ennen joulua olevaan aikaan niin olihan mulla helvetin hyvä draivi päällä ;) Sitten alko ruoka tökkimään ja sairastuin flunssaan. Olen nyt pitänyt sit vähän lepoa siihen asti että alkaa taas ruoka maistumaan. Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon tänään alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Jokainen ateria on maistunut hyvältä ja olen itse asiassa ollut nälkäinen. Mietinkin että kannattaisiko pitää vielä huominen kuitenkin lepoa.. Into ois kyllä kova mennä. Pitää vain päättää että kumpi on fiksumpaa ;)
...
Treenien suhteen on kulkenut ihan ok, ei mitään erikoista. Joitain yksittäisiä huippupäiviä on toki ollut. mutta keskiarvollisesti treenit ovat kulkeneet kuitenkin aika hyvällä tasolla. Ja sellaisia paskatreenejä ei juurikaan ole nähty. Mutta toisaalta miksipä olisikaan, kun kerran ruokavalio (tankkaus) on kunnossa. Ajattelin tässä nyt joku päivä ottaa pari maksimisarjaa maastavedossa, normi treenien lisäksi. Ilmoittauduin RAW MaVe kisoihin kuun lopussa. Ihan mielenkiinnosta haluan nähdä millä tasolla mahdan tällä hetkellä liikkua. Kuitenkin olis kiva vielä joskus osallistua ihan voimanostokisoihin. Ja varmasti joskus osallistunkin, vaikkakaan en ehkä tänä vuonna tai seuraavanakaan. Aika näyttää ;)
...
Kehityksestä sen verran että, kun aloitin nämä kujeet kesäkuun puolivälissä painoin noin 55kg. Runsaan pyöräilyn vuoksi paino tippu lähelle 52kg ja nyt sit syksyn aikana ollaan tultu tosta n. 58 kiloon. Senttejä on tullut joka paikkaan, mutta eniten kuitenkin rinnan ympärille. Great! Tosin olen jokseenkin tyytymätön, kuten aina. Kehitystä olisi pitänyt tulla enemmän. En ole joka päivä onnistunut 100% kaikessa. Ja vaikka tiedän että niitä 100% kaikessa onnistumisia ei voi tulla jatkuvasti niin pyrin kuitenkin siihen ja vaadin täydellisyyttä itseltäni ja vain ja ainoastaan sen vuoksi kun tiedän että siihen on mahdollisuus!

Eteenpäin kuin höyryveturi..

On vähän semmonen höyryveturimainen fiilis just treenien ja eväiden suhteen. Skootterilla liikutaan taas vaihteeksi joten aikataulut ovat aika tiukkoja. Toisaalta tykkään tällasesta kun on selkeä päivärutiini kaiken suhteen. Tosin tällä hetkellä valitettavasti on meneillään monenlaista ulkoapäin tulevaa stressitekijää, joihin en voi vaikuttaa. Toisaalta taas en voi myöskään sille mitään että ne vaikuttavat minuun väsyttävästi. Onneksi eivät kuitenkaan (ainakaan) vielä ole vaikuttaneet treenitehoihin. Lujaa menee, syöminen käy työstä ja paino nousee :))
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei  2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä.  Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)

Mielihyvää..??

Mulla on ollut tässä nyt melko paljon aikaa taas mietiskellä. Tai siis periaatteessahan mulla on ollut vähän aikaa kun tohon pyöräilyyn on mennyt niin tuhottomasti aikaa. Mut siis siinä pyöräillessä on aikaa pohtia yhtä sun toista, enemmän ja vähemmän tärkeetä. Tai no, omasta mielestäni mä olen miettinyt vain tärkeitä asioita :P Pääasias tietenkin treenaamiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita...
...
Tossa pyöräillessä mua on tullut tietenkin muita pyöräilijöitä vastaan ja sit siinä väistämättäkin on tullut vertailtua erilaisia pyöräily tekniikoita ja sitä kautta myös sitä omaa lihaksiston käyttöä. Vaikka näin yhtäkkiä vois ajatella et kaikkihan pyöräilee "samalla tavalla" niin se ei kuitenkaan oo ihan niin yksselitteistä. Toki jokainen varmasti käyttää samoja lihaksia saadakseen pyörän liikkeelle, mutta erot tulevatkin siinä, että minkälaisessa suhteessa toisiinsa mikäkin lihas työskentelee ja tietenkin myös lihastyöskentelyn ajoitus. Niinku esimerkiksi mä olen enemmän semmonen takareisipolkija. Käytän ensisijaisesti takareittä voimantuottoon ja toissijaisesti etureiden ulko-osaa. Tietenkin myös pakarat ja pohkeet ovat myös mukana, mutta niiden osuus on selvästi pienempi. Itse asiassa pohkeen osuus on lähes mitätön. Varmaan parhaiten polkee sellanen joka osaa hyödyntää koko lihasrepertuaarin ja oikealla ajoituksella. Samoja asioita mietin myös aina salitreenissä. Keskityn myös paljon aistimaan sitä että mulla olis sama tuntuma vartalon molemmilla puolilla. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ja mun mielestäni myös äärettömän tärkeetä, nimenomaan kehityksen kannalta. Kaikki moninivelliikkeet voi tehdä niin kovin monella eri tavalla. Ajatellaanpa vaikka suorinjaloin maastavetoa, missä aktivoituu melkei kaikki vartalon lihakset. Mulle tyypillinen veto on sellainen missä aktivoituu ensin selän lihakset sitten takareisi ja viimeisenä pakara. Mutta saatan vetää myös niin, että ensin aktivoituu pakarat ja takareidet ja viimeisenä vasta selkä. Mulla ei ole mitään selkeetä mielipidettä siitä kumpi nyt ois sit muka parempi. Tuskin kumpikaan on toistaan parempi, riippuu vain siitä et mitä lihasta haluaa ensisijaisesti kehittää. Sit taas jos ajatellaan maksimisuoritusta niin en tiedä, mutta ajattelisin et tärkeintä on et saa maksimaalisen hyödyn joka lihaksesta!
...
Ja nyt kun mä olen kovan kulutuksen takia ollut tässä jokseenkin nälissäni ja sen ansiosta on tullut niitä monenlaisia mielihaluja niin mä olen muistanut niitä vanhoja juttuja mitkä tässä "elämän normalisoitumisessa" unohtunut. Niin siis lähinnä sitä miten "turmiollista" on se mielihyvän tavoittelu. Kuitenkin se vaan tahtoo olla sellainen loputon kuilu, mitä ei saa koskaan täytettyä. Ensin tulee halu, sit kun sen saa tyydytettyä niin tilalle tulee uusi halu. Ja mun mielestä tää on tyytymättömyyden perusta. Keskittyy enemmän siihen mitä seuraavaksia haluaa, eli siihen mitä ei vielä ole ja lakkaa kokonaan näkemästä niitä asioita mitä on. Kokonaisuudessahan mä olen mä olen perusonnellinen ja tyytyväinen, mutta kyllä mäkin olin jo vähän liikaa tottunut tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Nyt kun tää muutos tuli näinkin radikaalisti, siis siirryin hyvinkin nopeasti melko yksinkertaiseen elämään; lähinnä siis toi mukavuuksien puuttuminen, eli ei autoa käytettävissä ja sit se et kun ei voikaan enää syödä mitään mitä tekee mieli. Eikä siinä mitään, tässä joku aika menee että tottuu ja ehkä se vähän helpottaa kun tietää mitä on luvassa. Olenhan kuitenkin ollut ennenkin tässä tilanteessa ;) Mulla tää esiintyy lähinnä ostovimmana o_O Ei täs nyt mitään ylilyöntejä oo tehty, enkä varmasti teekkään mutta tää on vain merkki siitä että tähänkin täytyy saada joku kontrolli. Mä luulen, että sen takia mulla on halu ostella koska se on tällä hetkellä ainoa "vapaa" asia mun elämässä. Niin siis, ei ole kauaa.
...
Enkä voi kieltää ettenkö olisi käyttänyt paljon ajatuksia myös mun menetettyyn parisuhteeseen. Mun on ikävä. Olin ajatellut asioiden menevän toisin. Mutta niinku monesti jo todettu, että en voi mitään asialle ja thats it. Ponnekkaasti ajattelin silloin suutuksissani että myyn ne sormukset, mutta tuollahan ne on kaapissa ja itse asiassa, mä haluaisin pitää niitä kaulaketjussa... Njääh, mä olen typerys ja nyt tää asia on loppuunkäsitelty. Mä en sano sanallakaan koko asiasta enää ikinä mitään.
...
Niin ja nyt tosiaan mun ajokielto on kärsitty loppuun, kuusi viikkoa meni kuin siivillä ja ihan kiva jaksohan toi loppujen lopuksi oli ;) Oli aika jännä lähteä pitkästä aikaa autoilemaan! Muistin et olin ajatellut siivota sen ajokiellon aikana et on sitten kiva lähteä puhtaalla ja raikkaalla autolla, mut enhän mä muistanut :D No eihän se nyt mitenkään likainen ollut mut vähän pölyinen, hiekkaa lattialla ja vähän ylimääräistä rojua takapenkillä. Olihan se vähän pettymys, mut sit sen kuitenkin korvas se että olin myös unohtanut aika paljon parkkirahaa tuhkakuppiin :D
...
Nyt mulla olis myös paljon kuvia, mutta en kyllä osaa yhtään varmalla sanoa et saanko ladattua niitä.... Mut aikaa mulla on joka päivä nyt vähintään 2,5h enemmän kun ei tarvii enää pyöräillä ja eiköhän toi keittiökin pian valmistu niin ei tarvii enää tiskata käsin ja ruoan laittokin helpottuu. Mullahan on aikaa päivitellä tänne joka päivä :D Jos nyt ketään yleensä ees kiinnostaa :P Ei se nyt oo niin justiinsa ;) Niin joo ja mähän varasin mulle, Kimille ja mun kummitytölle Sofialle hotellihuoneen Helsingistä. Vietetään päivä Linnanmäellä ja sit yövytään siellä hotellissa. Ensin olin huolissani noista mun eväistä et mitä mä siellä oikein sitten syön. Ajattelin et tokihan mä voin koostaa identtisen aamiaisen siellä hotellilla ja ottaa yhden päivän ruoat laukkuun ja sit syödä yhtenä päivänä vähän vapaammin. Laitoinkin Bullille meiliä eilen asiasta. Se ei oo vielä siihen vastannut mutta ei sen väliä koska pystynhän mä noudattamaan sielläkin täydellisesti ohjelmaa, käyn vain ostamassa kylmälaukun ja kylmäkalleja ni saan kahden päivän eväät pysymään kylmässä ;) Niin ja samaan syssyyn voin sit ottaa aamiaisenkin koska kuitenkin siinä hotellin puurossa on sitä suihkutettavaa rypsiöljyä millä kuulemma monissa isoissa keittiössä suihkutellaan kaikki astiat ettei ruoka tarttuisi niihin. Niin ja aika monessa paikassa yleensä on tarjolla 2% raejuustoa eikä rasvatonta. Nyt ei tarvi sitäkään murehtia, problem solved ;)

Laskutoimituksia ja muuta mukavaa..

Harmittaa kun en pysty tällä hetkellä julkaisemaan kuvia enkä videoita, olis niin paljon kuvattavaa! Treeneistä ja ruoista! Mutta ehkä sitten kun ajokielto loppuu ja mulla on vähän enemmän aikaa päivässä kuin tällä hetkellä, plus pystyn viemään oman koneeni huollettavaksi ;) Niin ja tarvitsenhan mä myös hovikuvaajan mukaan salille et pystytään tallentamaan joku kokonaisuus. Itseänikin kiinnostaa kovasti nähdä omaa treeniä videolta. Se on yksi parhaista tavoista löytää virheitä ja epäkohtia. Tai siis jos analysoisin jonkun toisen (kuin omaani) treenivideoa niin käyttäisin mieluummin termiä kehityskohteita. Kuitenkin aina jos puhutaa virheistä tai epäkohdista niin silloin asia saa negatiivisen sävyn ja se ei mun mielestä oo koskaan hyvä asia. Päinvastoin. Kuitenkin kaikki asiat voidaan ilmaista kovin monella erilaisella tavalla. Selväähän on, että rehellisyys on aina kaiken A ja O, mutta ihan yhtä tärkeää on esittää totuus positiivisesti ja kannustavasti.
...
Mä laskeskelin tossa vihdoin ja viimein ton mun ruokavalion kalorit ja sen sisältämät makrot. Lepopäivänä syön vähän reilu 2000kcal ja treenipäivänä reilu 2300kcal. Energiajakauma menee luonnollisesti niin et hiilareita eniten, sit protskua ja rasvaa vähiten. Tosin olin yllättynyt hiilareiden ja proteiinin välisestä kohtuullisen pienestä erosta. Tällä hetkellähän siis mulle kertyy raskasta/keskiraskasta liikuntaa (salipäivänä) 3h päivässä ja lepopäivänä 2h. Ruokavaliolla, jolla mä aloitin mun paino tippui sen 2kg ekan kolmen viikon aikana. Sen jälkeen kaloreita lisättiin ja nyt paino on toistaiseksi pysynyt samassa. Toisaalta taas edellisen punnituksen aikaan olin syönyt uusilla kaloreilla vast 4 päivää et se ei sinällään vielä kerro mitään. Jos huomen aamulla muistaisin ottaa painon ja mitat niin sit vois vähän luotettavampaa tietoa saada siitä mihin suuntaan ollaan nyt menossa. Vaikka en mä tiedä onko sillä nyt mitään väliä kuitenkaan, koska ei tässä nyt kannata mitään muutoksia alkaa tekemään kuitenkaan, sillä pyöräilykausi loppuu viikon päästä. Sen jälkeen tää tilanne ruoan suhteen kääntyy varmasti päälaelleen. Nälkäiset illat jää siinä vaiheessa mitä luultavamminkin unholaan ;)
...
Treenit ovat kulkeneet kuin tanssi. Olen (mielestäni) kehittynyt paljon kestävyydessä. Toki mulla on edelleen vaikeuksia valita oikean kokoiset raudat sarjoissa missä toistomäärä on 10-15. Yritän kuitenkin valita aina raudan millä jaksan ensimmäisessä sarjassa tehdä juuri ja juuri 15. En kuitenkaan lopeta koskaan jos jaksan tehdä enemmän. Teen maks 18 ja lisään seuraavaan sarjaan rautaa. Tosin tää ei ole kovin yleistä. Useimmiten tilanne on se, että ekassa sarjassa menee max 12 ja vaikka tää kuulostaa periaatteessa hyvältä koska se osuu haitariin niin käytännössä se tarkoittaa sitä että 30sek levolla ei jaksa kaikissa sarjoissa millään tehdä sitä 10 toistoa. Sit toinen vaihtoehto on et jaksan nippa nappa sen 15 ja silloin kolmen viimeisenkin sarjan toistomäärä yleensä sopii tavoitehaitariin. Ja tietenkin jos jaksan joka sarjassa 15 tai hyvin lähelle niin sit lisään taakkaa seuraavalla treenikerralla. Toimii mun mielestä aika hyvin ;) Olen myös äärimmäisen tarkka tauoista. Mulla on semmonen ajanottokello aina mukana mihin saa laittaa halutun ajan; minuutit ja sekunnit, ja kun kellon starttaa se laskee ajan nollaan ja alkaa piippaamaan. Tästä on kyllä merkittävää hyötyä! Yllättävän helposti tauko venyy yli minuuttiin tai pariinkiin. Etenkin kun viime vuosi meni maksimitreenin parissa, missä tauot voivat olla 5-10min. Yleensä laitan kelloon ajaksi 10-15sek vähemmän kuin mikä on tavoite, sillä sen jälkeen kun kello piippaa menee vielä tovi ennen aloittamista. Etenkin 30sek tauoissa. Ei ehdi kuin löysätä rannesiteet ja kiristämään ne uudelleen. Enkä mä kauheesti niitä sillai enää käytäkään, kuitenkin mun raudat on sen verran pieniä et pystyn kyllä treenaamaan ilmankin. Vähän toi murtuneen käden ranne tarvii tuke kieltämättä, mutta täytyy sanoa että se on kyllä näiden treenien myötä melkoisesti vahvistunut. Ihan kunnosssa se ei vieläkään ole, mutta kyllä se tästä ;)

Viikko taas pulkassa :)

Kauheesti ei oo kirjotettavaa kyllä kun noi kaikki päivät menee tällä hetkellä niin täysin samalla formaatilla. Niin tiukat aikataulut ettei voi tehdään mitään ylimääräistä. Tosin nyt mulla on ollut lepoviikko salilta (onneksi) joten olen ehtinyt siivoamaan ja järjestelemään vähän tavaroita täällä kotona. Siis sen mitä nyt on yleensä pystynyt, kun tosiaan toi keittiö on tossa nyt keskeneräisenä... Mut se mitä olen saanut tehtyä niin on tuonut mulle kyllä suunnatonta iloa kun näen että asiat etenee ja nyt ei oo enää kauaa siihen, että mullakin on normaalit elinolosuhteet kotona! Ja vieläpä kohtuullisen käytännöllisest puitteet, ainakin mun mielestäni ;) Tavaroille on omat paikat ja kaikki on kaapissa. Vaatteet on henkarissa ja lisäravinteille on sopivat kaapit, hyllyt ja korit. Tätä viimeistä ei löydy kyllä yleensä mistään keittiöstä ;) Mut multa löytyy, pian!
...
Mut varsinaiseen asiaan... Niin siis mullahan on nyt ollut tosiaan se lepoviikko, mistä oon kerrankin ollut äärettömän iloinen! Kun aloitin tällä uudella ohjelmalla niin ihan aluksihan musta tuntu et sitä ruokaa oli liikaa, sit alko pyöräilyt ja näin nälkää. Paino tippu pari kiloa, sit nostettiin kaloreita (reilu viikko sit) ja mulla on edelleen ollut nälkä, mut puntarilla mä en ole nyt käynyt. Katotaan sit et miten käy kun alan taas salilla käymään... Mut toisaalta, pian tää pyöräilykausi loppuu joten saattaa olla et tilanne kääntyy päälaelleen sen jälkeen. Tai siis mä uskon ainakin et sit ei tarvii paljo nälkää ajatella, vaan päinvastoin. No, aika näyttää..
...
Erityisen yllättynyt mä olen tän viikon aikan ollut siitä miten mukavaa mulla on ollut olla kotona. Olen todella nauttinut yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Ja vaikka mä olen tämmönen yltiö sosiaalinen ihminen ja viihdyn todella hyvin ryhmässä ja erilasiten ihmisten seurassa niin väsyn sosiaalisista suhteista. Kyllähän mä olen tämän jo pitkään tiennyt et tarvitsen sen oman aikani. Ja niin kai kaikki tarvii, mutta jotenkin musta tuntuu että mussa asuu semmonen pieni erakko sisällä. Ja suurin syy siihen on se, että toistuvasti koen ettei mua ymmärretä. Mut siis nyt kuitenkin kotona tyytyväisenä, omissa oloissa ;)

Kiva sunnuntai :)

Näin aktiivisena ihmisenä mä noin niinku yleensä ottaen en kauheesti välitä sunnuntaista koska silloin ei tapahdu mitään, missään. Mut tänään kuten tossa aiemminkin jo todettu "toimettomuus" tuli ihan sopivaan saumaan :D Tai no, enhän mä nyt ihan mitään tekemättä tietenkään ole ollut, ihan normi kotityöt ja huomisen päivän ruokien valmistus. Nää on niitä asioita mitkä voi lukea samaan kategoriaan ruumiintoimintojen kanssa ;) Niin ja käytiinhän me tosiaan päivällä Kimin kanssa ruokakaupassa.
...
Aamulla kun herättiin meillä oli selkeä suunnitelma siitä miten me mennään klo15 bussilla Seinäjoelle, käydään kaupassa ja tullaan sit kuuden bussilla takas. Tosin me ei tarkistettu bussiaikatauluja vielä siinä vaan sit kun myöhemmin alettiin kattoon tarkemmin aikatauluja niin huomattiin et eihän sinne menekään silloin vaan jo klo11.15 ja sit seuraava vasta klo 18 ja se olis tietty ollut jo liian myöhään. Juoksu jalkaa mentiin tonne tien poskeen ja sit siellä vasta huomattiin että kumpikaan ei tarkistanut et meneekö sekään sunnuntaina... Huoh... No päätettiin sit et liftataan ja jos sattuu et ei olla päästy kenenkään kyydillä ja se bussi sattuu tulemaan niin mennään sit sillä. Ei meidän kovin kauaa siinä tarvinnut seistä kun saatiin kyyti. Takas me tultiinkin sit taksilla. Ohan lisähankaluuksien välttämiseksi ;) Niin ja ostin mä kyllä niin paljon ruokaakin kuin vaan jääkaappiin sopii nyt kun kerrankin olin matkassa jollain muulla kuin fillarilla ;)
...
Kaksi treeniä vielä jäljellä ja sit onkin lepoviikko. Tai siis niin monta päivää kuin tarvitsen ja tässä kohtaa olis hyvä olla rehellinen itselleen ja oikeasti levätä. Ja voin kertoa että tässä kohtaa se tuleekin oikein sopivaan saumaan :)) No en mä jaksa kuitenkaan uskoa että pystyisin olemaan kokonaista viikkoa treenaamatta, mutta ehkä joku 4-5päivää vois olla ihan sopiva. Katotaan nyt vähän et miltä tuntuu. Ja todella toivon että viimeistään siinä kohtaa tää  nälkä alkaa helpottamaan :)) Tai sit täytyy taas lisätä kaloreita. Tilannehan tietty muuttuu sit päinvastaiseksi sit kun tää pyöräilykausi on lusittu loppuun ;)

Kun on tarpeeksi raskasta nousee viikonlopun levon merkitys arvoon mittaamaattomaan!

Oon tosiaan nyt suurinpiirtein mun ajokiellon puolivälissä. Näin yhtäkkiä pitäis kuulostaa helpottavalta ja positiiviselta asialta. Mutta kun alkaa oikein iskemään faktoja pöytään niin työmatkojen puitteissa on kulunut vasta yks kolmannes! Silloin kun se mun kieltoni alkoi niin olin lomalla. Ja vaikka pyöräilinkin päivittäin nää samat määrät niin se oli ihan eri asia kun se polkasta silloin kun halus. Eihän tommonen 15km x2 nyt mikään voittamaton matka ole todellakaan. Mutta tämmöselle aamutorkulle ennen neljää herääminen on myrkkyä. Mä olen yli kymmenen vuotta mennyt kuudeksi töihin (suurimman osan työaamuista) enkä mä siihen heräämiseen koskaan totu. Tuskaa se on nousta viideltäkin mut ennen neljää on jo vähän kohtuutonta. Mut silti noin normiolosuhteissa mä kyllä siitä huolimatta rakastan aamupainotteista työtä. Etenkin koska olen aamu-uninen. Kun herää aikaisin, on niitä tehokkaita tunteja päivässä paljon enemmän ;)
...
Eikä pelkästään se aamuherääminenkään, mut sit kun siihen lisätään jatkuva nälän tunne niin jo alkaa askel muutaman päivän jälkeen painamaan.. Oon ollut nyt ehkä sen noin pari viikkoa liian pienillä kaloreilla. Mun paino on tippunut vähän alle 2kg. Nyt viime viikolla sit energiaa lisättiin ja saas nähdä et riittäiskö se. Ainakaan toistaiseksi ei oo auttanut. Mut tietty siinä menee jokunen päivä ennen kuin kroppa yleensäkään reagoi yli- tai alikaloreihin. Se on aina viikkotason energiat mitä kannattaa tuijotella, halus sit laihduttaa tai lisätä painoa. Tietty siis laskee kannattaa ruoat päivätasolle mut sit se viikon kokonaissaldo niin kulutuksessa kuin tankkaamisessakin on se mikä nostaa tai laskee painoa..
...
Treenit kokonaisuudessaan ovat sujuneet ihan loistavasti. Reisipäivä on ehkä kaikista raskain etenkin näin pyöräilykauden keskellä. Mutta mä toisaalta tää on kuitenkin se mitä mä treenaamiselta haluan. Mä haluan että mulle tulee kuuma, hiki ja väsyn. Tykkään siitä että lihakseen koskee kun ei enää jaksais tehdä, mutta pakko kuitenkin yrittää vielä. Se on kipua mikä alkaa naurattaa :D Toisaalta taas mä en kyllä vastaavasti oo mikään maitohapon suuri ystävä :)) On se ihan jees joskus vetää siihen oksennuspisteeseen saakka mut noin niinku pääsääntöisesti ei niin pitkiä sarjoja kiitos :D
...
Ja koska mä olen äärettömän aktiivinen ihminen niin nukkumisen ja levon merkitys on todella suuri. Tarvitsen unta vähintään 8tuntia, mielellään joskus jopa 9! Se on parhautta ;) Nythän mä viikolla nukun toistuvasti maksimissaan 7h, joten viikonloppuisin ei kyl kauheesti tee mieli valvoa. Ja nyt onkin ollut ihan loistava pari päivää. Kimi tuli kotiin ja ollaan sen kanssa puuhasteltu yhdessä kaikkea kivaa ja otettu myös rennosti :)) Käytiin vähän tangomarkkinoilla ja illalla elokuvissa katsomassa itse ilkimys II. Sit ulkona syömässä, niin siis Kimi söi ja mä join vettä :D Tänään meinattiin mennä Lapualle liikennepuistoon ja vesipuistoon, mut näyttää ainakin näin aamusta niin sateiselta että voi olla ettei päästäkään. Mut ei se mitn, kyllä me sit jotain muuta laatu-aikaa keksitään :) Kiva kuitenkin kun Kimi on kotona. Etenkin nyt kun kaipaan kovasti kumppaniani ja olen surullinen. Olin kuvitellut että ollaan aina yhdessä. Tai siis mä olisin halunnt olla. Mutta valitettavasti mä en voi vaikuttaa toisen päätöksiin tai siihen mitän hän elämältään haluaa. Mut kuten jo monesti todettu, näillä mennään. Aika kuluu ja asiat muuttuu. Ja onhan mulla tässä monenlaista toimintaa, ehkä vähän liiankin monenlaista, et ei ainakaan tekemisen puutetta kyllä tuu! Ja miten mukavia asioita, mä olen innoissani tästä uudesta ohjelmasta ja mulla on suunnitelma jo nyt kisoja varten ja sit on toi keittiö :D Vaikka se ei ihan putkeen mennytkään niin en malta odottaa et se on valmis. Kaiken tekeminen on käytönnöllistä ja helppoa, eikä mun tarvii pitää enää ikinä mitään pöydillä vaan kaikki tavarat on laatikoissa.  Great! :D

Pikapäivitys..

Ei kauheesti oo tosiaan tällä hetkellä aikaa paljon päivitellä. Mulla on melko selkeä päivärytmi ja siihen ei vain tällä hetkellä sovi mitään ylimääräistä. Edes Kimi ei sovi mun päivääni tällä hetkellä ja se tietty on kaikista surullisinta. Mutta toisaalta, se saa olla kesälomalla ja haluaakin olla ja sit tää on kuitenkin niin lyhyt aika loppujen lopuksi et sehän menee vaikka päällä seisten :P Puhutaan siis kaiken kaikkiaan 6vkon periodista, josta nyt on kulunut puolet. Niin ja tulihan Kimi nyt viikonlopuksi kotiin ja me aiotaankin käyttää kaikki vapaa aika hauskuuteen :))
...
Kaikenlaista tässä on nyt taas ehtinyt tapahtua. Mähän tilasin tosiaan sen keittiön, asennettuna. Ja se tulikin ihan ajallaan ja asentajat olivat aika nopeita, niillä meni kaksi päivää. MUTTA kuten mun elämääni tapaa kuulua se trendi et mikään ei koskaan mee ainakaan ekalla kerralla oikein niin valitettavasti sama trendi säilyí tänkin asian puitteissa. Vaikea ainakaan nyt tällä hetkellä nähdä asian valoisia/onnistuneita puolia, sillä virheitä tuli niin monelta taholta. Taisi olla kaikilla jo kiire kesälomalle... SummaSumaarum: Kolmesta keittiön pöytätasosta kaksi menee uusiksi, kulmakaappien karusellien ylhyllyt puuttuvat, toisen kulmakaapin toinen ovi puuttuu, roskis oli väärän kokoinen, tiskikaapin ritilät puuttuivat, kodinhoitohuoneen yksi kaappiryhmä oli kokonaan väärä ja lisäksi 6 kaappiin oli laitettu hyllyt sen sijaan että sinne olisi asennettu korit, vaikka ne olivat toimituksessa kyllä mukana. Ja tietty tää tilanne on nyt sit se, et asentaja on lomalla ja myös tehdas on kiinni. Menee siis 3-4vko et asiat etenee... Jotenkin mä olisin kuvitellut et melkein 20 000 eurolla olis pitänyt saada vähän onnistuneemman projektin. No joo... Kyllähän mä sen keittiöni varmasti saan, mut tää nyt taas meni muutaman ylimääräisen mutkan kautta. Täytyy nyt vain toivoa et sit kun vihdoin ja viimeín päästään jatkamaan et mitään ei sitten enää tulisi..
...
Oon tosiaan nyt noudattanut sitä uutta ohjelmaa kolme viikkoa ja oikeastaan siitä asti kun aloitin pyörällä töissä kulkemisen, olen nähnyt nälkää. Ruokaani lisättiinkin sit kaksi päivää sitten energiaa ja ainakin vielä toistaiseksi näinä päívinä mulla on ollut nälkä. Odotan innolla että saan syödä :) Mut kroppahan reagoikin viiveellä joten aika näyttää pitääkö täs vieläkin lisätä ja sit tilanne taas muuttuu kun saan korttini takaisin. Sit siinä vanhas ohjelmashan mulla oli välipala mis oli purkki rahkaa, 150g sokeritonta mehukeittoa ja 40g cashew-pähkinöitä. Ja mä kyllä pidin siitä kauheesti, pähkinät ja rahka sopii tosi hyvin yhteen. Tai no, jos oikein tarkkoja ollaan niin mähän tykkään kaikesta missä on pähkinää, ihan sama mitä ;) Kaikki pähkinät on hyviä ja cashewt on parhaita. Mä olen aina pystynyt syömään niitä helposti eikä oo tullut mitään oireita. Nyt kuitenkin kolmen viikon säännöllisen syömisen jälkeen mulla alkoi ensin nenää kutittaa. Epäilin allergista reaktiota, mutta en osannut yhdistää sitä mihinkään, sillä sitä kesti koko päivän. Sit seuraavana aamuna kun heräsin kutina oli poissa kunnes aloin punnitsemaan pähkinöitä. Sit aamupäivällä kun mä söin niitä niin alko kutittaan nenän lisäksi myös silmiä. Lisäksi kasvoja kuumotti kauttaaltaan ja ylähuuli tuntui turpoavan. Pähkinät on nyt sit vaihdettu Avokadoon. Ihan hyväähän sekin on, en mä sitä sano. Mut pähkinöissä vain ei ois tullut hävikkiä yhtään. Avokadoa on nyt 40g eli vähemmän kuin yhdessä... Mut ei maha mittään..
...
Niin tosiaan se mun päivärytmi menee tällä hetkellä näin: Herään klo 03.45, syön aamiaisen 70g kaurahiutaleita, 250g rahkaa, 15g soijalesitiinrakeita, 200g sokeroimatonta mehukeittoa ja yhden hedelmän. Lisäksi vitamiinit. Sit mä hoidan hampaat, naaman ja hiukset. Punnitsen vielä lisäravinteet mikäli en ole niitä illalla ehtinyt tekemään ja pakkaan repun. 04.45 lähden polkemaan töihin ja perillä olen n. klo 05.45. Välipalan syön klo 08 ja lounaan klo 11. Treenipäivänä mä juon laturin kun lähden töistä eli n. klo 14-14.15. Sit mä pyöräilen salille n. 15min juon treenijuoman sekä palautumisjuoman. Sen jälkeen pyöräilen kauppaan, ostan niin paljon tarvittavia raaka-aineita kuin mitä mun laukkuun vain sopii. Sieltä kotiin ja vähän tuulesta riippuen sit et koska kotona. Valmistan seuraavan päivän lounaan ja päivällisen valmiiksi rasioihin ja punnitsen lisäravinteet mikäli ehdin. Käyn pesulla, hoidan hampaat, naaman ja ihon. Nukkumaan heti kun mahdollista, yleensä viimeistään klo 21.30. Ja tämä sama hauskuus jatkuu sitten seuraavana päivänä ;) Poikkeuksena lepopäivät. Silloin mulla jää treenin menevän ajan verran aikaa kotona olemiseen joten ehdin juuri ja juuri tiskaamaan kaikki mitä on kahden päivän aikana ehtinyt kerääntymään plus pääsen nukkumaan vähän aikaisemmin. Sit tämmösinä päivinä, kuten tänään perjantaina, mä en tee kotona mitään. Olen ihan helvetin väsynyt ja nyt kun ei kerran ole välttämätöntä tehdä mitn. niin mä lepään. Katon telkkua ja menen aikaisin nukkumaan. Päivän ruoat teen sitten aamupäivällä kun olen herännyt univeloilta ;) Näillä samoilla siis mennään varmasti ainakin niin kauan kun mun kortti on hyllyllä.Tai ainakaan tällä hetkellä ei ole minkäänlaista helpotusta luvassa. Mut toisaalta täs on sästynyt paljon bensarahoja plus nyt on olleet ihan sairaan hyvät säät. Toivottavasti saan pyöräillä loppuajankin yhtä hyvissä tunnelmissa :))

Ratkiriemukasta?

Kauhee kiire taas ollut koko päivän, et ehdin tekemään kaiken valmiiksi ennen kuin keittiö tulee. Sit aamulla täällä kävi kirvesmies ja tarkoitus olikin aloittaa heti toi ulkopuolen rakentaminen. Mut kyllä se vaan nyt niin on ettei niistä mitään saa enää tehtyä, ihan pilalla kaikki.. Eikä mikään ihmekään koska ne on niin kauan olleet tuolla pihalla säiden armoilla. Ne pitää nyt sit ostaa uudet ja ens viikolla sit niitä aletaan lätkimään seinään. Tää on ihan loistavaa! Suurin osa (tai siis ainakin tärkeimmät) tulee vihdoinkin valmiiksi. Paljonhan täällä on vielä tehtävää, mutta olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen ottaen huomioon tähän asti vallitsevat olosuhteet. Tosin mulla tulee tässä hevetinmoinen kiire; maanantaihin mennessä pitäis saada toi ulkopuolikin siivottua niin, että pystyvät miehet tällinkiensä kassa liikkumaan.
...
Kakkosviikko treenien ja ruokien suhteen on mennyt ihan loistavasti :) Toisin sanottuna täydellisesti ;) Tänään oltiin Kimin kanssa taas pyörillä matkassa, tietenkin, niin mun mopokorjaamolta soitettiin. Tuuletin tietenkin kun näin numeron ja kuvittelin saavani positiivisia uutisia... Toisin kuitenkin kävi; mule ilmoitettiin et moottori oli leikannut kiinni ja sen korjaaminen olis aika kallista puuhaa. Huoh... en tiedä mitä mä sen kanssa nyt sit tekisin. Ehkä mä koitan saada sen takas sinne mistä mä ostin sen. Se on kuitenkin mopopurkaamo, et niillä varmaan on käytettyjä osia siellä millä korjata. Voisinhan mä toki sen korjauksen itekin sit maksaa jos se ois kohtuu hintainen. Niin tai näin, lopputulos on kuitenkin se, et mä jodun varmaan kulkemaan fillarilla töissä tän koko loppuajan.
...
Ja vaikka mä olin mukamas jo valmiiksi miettinyt et miten mä sit toteutan treenit ja syömiset niin en ollut kuitenkaan ihan kaikkea ajatellut loppuun asti. Ensinnäkin mä en ollut huomioinut sitä et mähän joudun heräämään jo klo4 aikoihin ja et kuinka mä sen aamiaisen nyt sit syön. Periaatteessahan mun olis pakko syödä ennen kuin lähden tai muuten se aamiainen siirtyy 2-3h päähän heräämisestä plus mä joudun ajelemaan tyhjällä vatsalla töihin. Tosin mä olen tehnyt ennenkin tätä, joten tiedän että se ei tulisi olemaan mikään ongelma, jaksamisen kannalta. Mut miten se vaikuttaa sit tohon aineenvaihduntaan ja tähän kokonaisuuteen jos syön vasta niin "myöhään". Toisaalta taas jos syön jo klo4 ja ateriat pitäis päivälle jakaa noin 3h välein niin sekään ei täsmää. Iltapala tulis syötyä sit melko aikaisin illalla.. No tää täytyy nyt sit vielä selvittää et miten tässä nyt edetään. Toinen ongelma on sit noi ruoka-ostokset. Niitä kun pystyy kerralla tuomaan niin vähän ja varsinkin sit jos mulla pitää olla vaatteita laukussa. Aamulla kun lähden töihin, on pakko olla pitkät vaatteet ja päivällä voi olla tosi kuuma. Tai vielä pahempi tietenkin jos sataa.. Lisäksi mulla pitää olla päivän ruoat ja lisäravinteet repussa et ei sinne kyllä juurikaan mitään mahdu. Pakko joka päivä koittaa tuoda niin paljon ruokaa kuin mahdollista ja sit kun on salilta vapaa päivä niin varmaan joudun sit tekemään extrapyöräilyreissun kauppaan.
...
Huoh, mitäköhän tästäkin taas tulee.... Helvetin kova kunto ainakin jos ei muuta :P

Tiukkaa settiä!!

Melkoista kyytiä on ollut taas tää viikko.. Vuorokauden tunnit tuntuvat aika pieneltä määrältä kun pitää joka paikkaa polkasta pyörällä. Tiistaina mä polkasin ensin klo 9 parturiin, siellä menikin sit se kaks ja puoli tuntia. Sieltä kotiin laittamaan ruokaa ja sit taas takas Seinäjoelle, salille. Keskiviikkona mulla oli salilta vapaa, joten pyysin äitiäni kuskaamaan mua rautakauppaan et saan maalia ostettua. Olis ihan hyvä saada täällä kaikki valmiiksi ennen kuin meen töihin. Kuitenkin se keittiö tulee "yllättäen" vaikka mä tiedän tasan tarkkaan et se tulee joko ens- tai sitä seuraavalla viikolla. Kolme päivää periaatteessa aikaa, et kiirekin tässä vielä tulee. Rautakaupan jälkeen tultiin kotiin ja sit me lähdettiinkin Kimin kanssa polkemaan taas takas Seinäjoelle. Mentiin elokuviin katsomaan Man Of Steel. Ja kyllä kannatti! Mun mielestä se oli hyvä leffa, itse asiassa parhaita mitä mä olen nyt viime aikoina elokuvissa katsomassakaan.
...
Tää pyöräily on nyt tietty aiheuttanut astetta enemmän haastetta ton mun ohjelman noudattamiseen. Mutta siitäkin huolimatta olen ainakin toistaiseksi pysynyt täydellisesti sekä eväissä että treeneissä. Semmonen negatiivinen pieni juttu täs kuitenkin on, että ostin tosiaan sillä kauppareissulla uuden vaaàn ja nyt kun olen sillä punninnut niin olen vähän epävarma määristä mitä olen tähän mennessä syönyt. Niin siis eihän se mun vanhakaan vaaka mikään ihan susi ollut et varmasti antoi etenkin tommosiin vähänkin painavampiin määriin oikeat luvut. Mut sit just semmoset alle 10g niin en menis vannomaan et paljonko siinä sit loppujen lopuksi on oikein ollut. Eihän tää nyt näin lyhyelle periodille mikään iso asiaa oo, mutta mä haluan tehdä täydellisesti. Vain se käy mulle. Mun mielestä oikeastaan minkään asian tekemisessä ei ole mitään järkeä ellei tee kunnolla ja kerralla oikein.
...
Tänään sit näyttikin jo vähän huolestuttavalta toi sää et joudunko mä tosiaan veivaamaan kaatosateessa ja ukkosessa. Mut odottelin tässä maltillisesti ja heti kun oli sellanen sopiva sauma niin hypättiin fillareiden päälle ja menoksi. Positiiviseksi yllätykseksi Kimi lähti mun joukkoon vaikka oli niinkin huono sää. Kyllä mulla on hyvä poika. Loistavaa seuraa :D Vaikka mulla tietty matka taittuis paljon nopeempaa kun yksin humuuttaisin kiharat suorana niin mieluummin mä kuitenkin sen kans meen, menee matka rattosammin kun saa jutustella :) Ja myrskyvaroituksesta huolimatta me säästyttiin lähes kastumatta, uskomatonta!! :) Mennessä ei satanut lainkaan ja tullessa sato jonkun verran kun lähdettiin (viivyteltiin  lähtöä vähän et pikkasen rauhottu). Ajateltiin et mennään kaupasta toiseen niin pitkälle kuin mahdollista, odotetaan ja lähdetään heti aina jatkamaan kun tulee vähän hiljasempi sadehetki. Ekan kaupan pihassa odotettiin ehkä n.10min kun sade muutu piskotteluksi ja eiku menoksi. Samoilla päästiinkiin lähes kotiin kun alko sit satamaan oikeesti vähän kovempaa. Mut kastuttiin kuitenkin vain sen verran et vain päällysvaatteet olivat märkänä :) En voi uskoa o_O No kerran näinkin, nice!
...
Valitettavasti sit kun meni niin kauan tuolla reissun päällä niin päivällinen siirty ehkä hieman myöhälle; klo 21 :O Iltapala tulee siis nautittua puolen yön aikaan vasta... Nooh, onneks ei tarvii aamulla töihin kuitenkaan Niin ja olis mulla sit vielä tämmönenkin juttu:
http://www.suomenvoimanostoliitto.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1247&Itemid=47

Ja täs nää kisat sit mistä rangaistus lankesi:
https://www.youtube.com/watch?v=Jj5YNFH-oxE
Mutta tästä sitten lisää kun mulla on enemmän aikaa kirjoitella. Ellen sit oo jo unohtanut koko juttua.. Mulla kun on vähän taipumusta siihen et asiat tuppaa unohtumaan sitä mukaa kun mun mieleni vaihtuu. Se on toisinaan vähän rasittavaa. Onneks ei raskasta kuitenkaan, ei se voi olla kun ei kerran muista :D Mut ehkä mäkin vielä joskus löydän jostain sen stabiilin olotilan, ken tietää. Toivoisin ainakin niin ;)