Heinäkuu oli ja meni..

Päivän setti on jälleen kasassa ja voin sanoa, että oli melkoisen kiireinen päivä tämäkin. Aamusta heti mentiin laittamaan laminaatit lattiaan. Listat enää ja saan kantaa kamat sisään. Niin ja täytyy se väliaikaiskeittiö kyhätä ja pönttö asentaa. Tulee olemaan melkoisen mielenkiintoinen talvi. Joudun varmasti ponnistelemaan erityisen paljon tällaisten itsestäänselvien asioiden, kuten ruoanlaitto, tiskaaminen ja pyykinpesu. Sitten kun siihen yhdistetään Kimin koulunkäynti, mun alati muuttuvat työajat ja harrastus aikojen yhteensovittaminen niin mä luulen että mulla ei hirveästi kyllä jää aikaa mihinkään muuhun. Missäköhän välissä mä sitä taloa sitten oikein rakennan. Enpä tiedä, mielenkiinnolla odotan mitä kaikkea oikein saan itsestäni irti vai ollaanko keväällä edelleen samassa tilanteessa...

Iltapäivällä sitten mä suuntasin salille kun Kimi meni kaverinsa synttäreille. Vedin rinnan ja ojentajat. Edelleen mun lempparipäivä :D Oli tosi hyvät treenit ja salillakin oli mukavan rauhallista. Muutama heppu ja mä vain. Pikkasen siinä välillä meni vähän toimitteluksi, mutta ei sen väliä kun luisti niin hyvin. Eväiden suhteen ei juurikaan ole kehumista. Tähän syynä iän ikuinen raksa. Kun sais tuon työnarkomian jotenkin hävitettyä niin olisin tyytyväinen. Mä en kerta kaikkiaan pysty pitämään taukoja. En millään, se on psyykkisesti mulle täysin mahdotonta. Silloin kun mulla oli vielä todella huonot elämäntavat; join ja poltin paljon, en urheillut lainkaan ja söin mitä- ja milloin sattui niin mä pitänyt töissä taukoja lainkaan. Kun en koskaan syönyt työpäivän aikana niin mitä mä sillä tauolla sit oisin tehnyt??? Enkä mä nykyäänkään pidä muuta kuin ruokatauon. Kahvia kun mä en juo niin, niin mitäs mä kahvitauollaakaan sit teen. Joskus jos en ehdi kotona syömään aamiaista niin sit käyn työmaaruokalassa aamupalalla.

Kohtuullisen onnistuneen päivän jälkeen (asteikolla 4-10 arvioisin 8) olen ihan puhki poikki väsynyt :D Iltapala nassuun, naama, hampaat, venyttelyt, LOTTO ja nukkumaan :D Huomenna mulla onkin sitten kuvaaja mukana salilla, joten toivotaan onnistunutta materiaalia ;) Edes muutama. Niin ja toivotaan vielä lisäksi lotostakin edes muutamaa satasta ;)

perjantai sekä hieman liirum laarum :D

- Takana äärettömän tehokas päivä :D Töissä ei mikään kiire ollut, mutta tekemistä kuitenkin koko päiväksi :) Kimi lähtikin mummolaan yökylään ennen kuin ehdin tulla töistä kotiin, joten laitoin tuulemaan kun pääsin kotiin. Siivosin auton, pesin pyykkiä, tiskasin ja imuroin. Yleensä mä viikolla en tee paljon muuta kuin tiskaan ja laitan ruoan, sillä Kimi on ollut yksin kotona koko päivän ja tylsistynyt. Joten me tehdään yhdessä sen kanssa jotain esim. ajetaan nurmikko, riippuu vähän mikä sitä huvittaa.

- Pikku puuhastelun jälkeen mä lähdinkin salille treenaamaan selän, haukkarit ja pohkeet. Nyt onkin sit kevyt viikko menossa eli toistoja semmoset 20... Mä en tästä viikosta niin hirveästi tykkää kun tahtoo mennä niin paljon kauemmin kuin muilla viikoilla. Tosin se etu tässä viikossa on että tää kyllä puree mun jalkoihin. Etenkin reisien kestävyyspuoli on melko surkea. Vaikka tärkeintä mulle toki onkin just nopeus ja räjähtävyys, mutta kyllä sitä kestävyyttäkin pitäis ainakin vähän enemmän olla..

- Aamulla töissä kuulin juttuja niistä myrskyistä mitä nyt oli itä- ja keski-suomessa. Alkoi siinä vähän jännittämään että jos tulee kova ukonilma ja myrsky ennen kuin pääsen töistä että miten se Kimi sit kotona oikein yksin pärjää. Onneksi kuitenkin sit alkoi aurinko paistamaan. Toki kamala tuuli on täällä vieläkin ja taivas näyttää kyllä siltä että yöllä vielä myrskyää. Siitä aloinkin miettimään sitä maailmanloppu ennustusta. Siis muinaiset Mayat, kiinalainen I Ching, Merlin-velho ja antiikin oraakkelit ovat ennustaneet maailman loppuvan 21-23.12.2012. Tai siis näin ainakin väitetään, tiedä sitten. En muista tarkkaan miten se oli, mutta avaruudessa joku tietty ilmiö tapahtuu kerran 40 000 vuodessa ja se hetki ois sit tuolloin joulukuussa. No mähän en tietenkään maailman loppumiseen usko, mutta varmaan tällaiset luonnonilmiöt, jopa katastrofit ovat varmasti mahdollisia/todennäköisiä seuraavan parin vuoden aikana. Mitäs kaikkea siinä oikein luvattiinkaan, vedenpaisumusta, myrskyjä, meteoriitti iskeytyy maapalloon yms yms. Mielenkiinnolla odotan mitä tulee tapahtumaan, vai tapahtuuko sittenkään mitään. Hienoa kuitenkin ajatella/kuvitella elävänsä historiallisesti merkittäviä hetkiä; Vuosituhannen vaihtuminen ja ennustettu maailmanloppu. Tai no, siis itse asiassa se tulis kyllä koettua kahdesti kun Isaac Newton ennusti laskelmiensa perusteella maailman loppuvan 2060.



No joopa joo, onhan näitä juttuja... Ennustuksia maailmanloppumisestahan on varmasti tehty ties miten paljon... Ainoastaan tuota 2012 mä kuitenkin pitäisin vähän merkittävämpänä koska niin moni on ennustanut saman ajankohdan. Ihan eri puolilla maailmaa, eri kulttuureissa ja kuitenkin he ovat kuvanneet tapahtumia kovin samankaltaisesti. Enpä tiedä, enpä tiedä, mutta joka tapauksessa on hienoa olla tässä hetkessä ja huomata mitä ympärillä tapahtuu. Toki olisi myös viisasta nyt jo varautua tulevaan, mutta kuitenkin kyseessä on uskon asia niin mä en ainakaan lähtisi tekemään mitään kovin radikaaleja ratkaisuja..



Onhan tosiaan tuolla jommalla kummalla navalla, taisi olla etelässä olemassa semmonen joku hirvittävän iso "säilö", joka on rakennettu niin että se kestää ties miten kovaa kylmyyttä ja vastaavasti myös kuumutta. Eikä sitä saa räjäyttämälläkään hajalle. Sinnehän on säilötty satoja tuhansia erilaisia vilja lajikkeita, ihan siis maailmanlopun varalta. Siellä on koko ajan joku stabiililämpötila +6 tai jotain jotta ne siemenet pysyis sit "elävinä". Mietin vain, että jos maailmanloppu tulee niin eikö silloin ihmiset kuole ja kuka niitä seimeniä sieltä sit hakee ja istuttaa. Tai no, kait maailmanloppu termin kriteerit täyttää sellainen tapahtuma mikä on koko maapallonlaajuinen ja siinä kuolee suurin osa kaikesta... No joo, mene ja tiedä. Mä ainakin keskityn treenamiseen, omaan hyvinvointiin ja siihen etten tuottaisi kanssaihmisilleni kärsimystä vaan päinvastoin :D

Tuli vielä tuosta aamullisesta vesisateesta mieleeni vielä yks juttu. Mulle kun kävi tässä jokunen vuosi takaperin niin, että multa katkes auton avain ja otin sitten vara-avaimen käyttööni. Lähdin aamulla ihan normisti töihin ja tulin iltapäivällä takaisin. No tietty olin jo heittänyt vanhan avaimen jo roskiin, koska mitäs mä nyt sillä olisin tehnyt. Illalla sitten kun olin lähdössä HanMoodo treeneihin, autoni ei puhunut mitään. Koetaulussa luki vain start error. Ajattelin, että mitä prklettä tää nyt taas on. No, kun asiaa tutkittiin kävi ilmi, että vara-avaimestani puuttui siru kokonaan ja näin ollen autoni oli lukkiutunut. Uusi siru piti tilata Saksasta ja sen tekemisessä, lähettämisessä ja tomittamisessa meni 5viikkoa.

Riemukseni kuljin kyseisen periodin skootterilla töissä. Onneksi se oli sentään 125 kuutioinen, joten sillä pääsi edes sitä 8kymppiä. Mähän olisin tullut hulluksi jos olis pitänyt körötellä 4kymppiä... Se oli vielä sellainen kesä, että satoi joka helvetin päivä. Tai ei muuten välttämättä, mutta aamulla ja sitten klo 14 kun mä lähdin ajelemaan kotiin töistä. Mähän tietenkin pidin sellaista äääääärettttömän KAUNISTA, maastokuvioista sadeviittaa mikä lerpatti 3metriä mun takana kuin joku häntä. No sit yhtenä päivänä kun mä lähdi töistä ja käännyin kaupungille päin (siis oikealle) jälleen vesisateessa ja siitä todella närkästyneenä. Niin eiköhän joku helvetin torvi ajanut mun eteen autolla seuraavalta sivutieltä! No mä ajoin kovin näyttävästi sen auton rinnalle ja näytin mellevää keskisormea. Huristelin hanikka tiskissä seuraavaan risteykseen, jossa sit jouduin pysähtymään punaisille. Nooh, siinä sit huomasin että mulla oli töistä lähtiessä jäänyt vilkku oikealle ja sillä autolla ihan painavat perusteet ajaa mun eteen. Sitten se auto vielä ajoi siihen viereiselle, vasemmalle kääntyvien kaistalle ja sieltä vihaisena tuijotettiin (syystäkin). Koitin siinä sitten nolona katsella muualle vihellellen. Että semmosta, kukahan se helvetin torvi tällä kertaa sit olikaan....

Torstai, huono päivä

Aamu meni kokonaisuudessaan ihan pieleen; ensinnäkin mä nukuin koko yönä ehkä jotain 2-3 tuntia kun oli niin kova ukonilma ja Kimiä pelotti niin kovasti. Mä pidin sitä kainalossa peiton alla ja se aivan tärisi. Oli melko kuumat ja nihkeät tunnelmat.. Eikä mulla sitten ollut kunnollisia tarvikkeita aamiaisenkaan tekemiseen. Nukuin vähän pommiin ja melkein myöhästyin töissä. Päivä oli todella nihkeä ja kului erittäin hitaasti. Hyvä etten siellä nukahtanut seisaaltani, olin niin väsynyt. Pitkästä aikaa olin oikeastaan kiitollinen, ettei ollut salipäivä.. Tosin jenkkifutis tässä nyt taas vähän kärsii :( Loppupäivä menikin oikeastaan nukkumaan pääsemistä odotellessa. Yritin kyllä ryystää energiajuomaa, mutta tässä kohtaa siitä ei ollut mitään hyötyä. Napsin myös muutaman särkylääkkeen väsymyksen aiheuttamaan päänsärkyyn, mutta turhaan niitäkin.

Koska olen vannoutunut rutiinien noudattaja, Ajatttelin kirjoittaa tämän hetkiset satavarmat rutiinini. Siis sellaiset mitä varmasti teen joka ikinen päivä, myös silloin kun olen reissussa. Monet on sitä mieltä, että heitä ainakin ahdistaisi jos pitäis aina tehdä samoja juttuja eikä voisi tehdä aina sitä miltä sattuu tuntumaan. Mun kohdalla se ainakin on niin, että silloin kun tein juuri niin kuin sattui sillä hetkellä tuntumaan niin voin paljon huonommin. Kuvittelin eläväni täysillä vaikka oikeastaan mulla jäi enenmmän kuin puolet kaikesta positiivisesta näkemättä. Olihan mulla silloin paljon tapahtumia ja vähän liiankin värikästä elämää. Mutta oikeasti ne päivät vain lipui kuin huomaamatta ohi mun silmien vähän niin kuin olisin ollut tässä mutta kuitenkin muualla. Nyt taas kun noudatan rutiineja, enkä ainakaan kovin myrkytä elimistöäni, voin paljon paremmin. Olen paljon enemmän juuri tässä hetkessä ja näen yleensä enenmmän hyviä ja positiivisia asioita kuin negatiivisia. Toki nää sähköiset viestimet vähän tekevät sellaista "poissa olevuutta", mutta en välitä siitä sillä kuitenkin ajallisesti se on vähän. Varsinkin nyt kun en enää katso telkkua koskaan. Mutta siis ne rutiinit:

Aamulla: Syön ohjelman mukaisen aamiaisen. Pesen naaman pesuaineella, pyyhin kasvovedellä ja laitan päivävoiteen sekä silmänympärysgeelin. Pesen ja lankaan hampaat. Pesen kielen ja laitan hampaita valkaisevaa geeliä. Venyttelen n. 5min. Syömme Kimin kanssa yhdessä aamiaisen (hänen tahdostaan), peittelen hänet takaisin sänkyyn, annan pusun poskelle ja lähden töihin.
Illalla samat hommat, poikkeuksena tietenkin naamaan yövoide. Lisäksi vietän Kimin kanssa aikaa lukemisen, lautapelin tai hyvän dvdn parissa 0,5-2h, peittely ja yöpusu :D Ohjelman mukainen iltapala. Nukkumaan pyrin menemään aina klo 21-22 ja pyrin nousemaan viim. klo 8. Tavoitteena olisi taas syksyn mittaan päästä sellaiseen rytmiin että nousisin aina klo 05-06.
Treenirutiinina siis systeemi 2-1-2 eli mulla on 4 erilaista ohjelmaa joista teen kaksi ja sit lepään päivän. Sen jälkeen kakasi viimeistä ohjelmaa ja taas lepo. Tämän suurin ongelma on se, että se on "8" päivän ohjelma, joten treenipäivä on mikä milloinkin. Se taas estää sellaisen selkeän viikkorytmin muodostamista. Haluan kuitenkin ainakin vielä treenata näin koska saan sillä tuloksia.

Jatkossa tavoitteena olisi myös saada kunnon päivärytmi eli söisin aina samoihin kellonaikoihin. Siinäkin tosin tulee kyllä olemaan omat haasteensa jo pelkästään jatkuvien työaikamuutosten takia. Mutta eiköhän nämä rutiinit ala sitten kunnolla muodostumaan kun Kimin koulu ja harrastukset alkavat. Mun treenit ja lajit sit muodostuu oikeastaan sen mukaisesti. Toivotaan parasta :D

Mietin tossa päivällä, että mitkä kaikki asiat mua oikeastaan kiinnostaa ja mitä haluan. Selväähän on, että liikunta kiinnostaa mua eniten totta kai. Urheilulla vain on niin vaikea elättää itsensä ja sit tommoset hierontahommat mua taas ei niin kauheasti kiinnosta. Kiinnostais mua kyllä kovasti myös psykologia, itse asiassa erittäin paljon :D Josko sitten kun on tosta velasta olen päässyt eroon niin voisin opiskella. Ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla :D Mulla on kyllä tällä hetkellä niin hyvä työpaikka, että en mä kyllä sieltä hevin lähde minnekään, ainakaan näillä näkymin. Sellainen ihan täysin varma haave mulla on, mitä olen varmasti halunnut koko elämäni. Haluan osata soittaa pianoa, jo pikkutytöstä asti :D Ja tämän tulen varmasti joskus vielä opettelemaan, vaikka sitten eläkkeellä jos ei ennemmin :D

On niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on!

Tiistai 27.07

Aamu starttas jälleen vähän heikosti... Nukuin yöllä huonosti ja sit aamiainenkaan ei okein maistunut. Tällä hetkellähän mä syön aamiaiseksi 3munan valkuaista, yhden kokonaisen munan ja mysliä. Korvasin aamiaista sitten töissä kun alkoi maistumaan syömällä lakkarahkaa. Ei mikään maailman paras vaihtoehto, siinä kun on protskua ja rasvaa saman verran.. Kuitenkin jos ei halua kaikkea laskea ja punnita niin silloin olisi viisasta valita aina tuotteita, joissa on eniten hiilareita, toiseksi eniten protskua ja vähiten rasvaa. Eli kuten olen ennenkin todennut että tuote jossa on esim. 3,5% rasvaa (mikä sinällään kuulostaa vähältä) niin ei välttämättä sitten kuitenkaan ole mikään järkevä valinta.

Pitäisi aina muistaa katsoa montako grammaa mitäkin on ja vähän suhteuttaa niitä. Optimaalisin tuote on sellainen jossa on esim. 16-20g hiilareita, 6-8g protskua ja alle 3g rasvaa. Toi niin kun suurinpiirtein, tosin tommosia tuotteita on aika vaikea löytää... Mutta pystyy ainakin jollain tavalla hahmottamaan millaisia määriä pitäisi mitäkin syödä. Mä olen sitä mieltä, että tänäpäivänä kun monissa maissa (hyvinvointivaltioissa) etenkin on paljon ylipainoisia, että kukaan heistä jotka haluavat laihduttaa, ei ole "heikkoluonteinen" vaan tietomäärä ja konstit ovat puuttelliset. Suurinpana ongelmana pitäisin mainontaa, ihmiset uskovat mainoksia koska se on ainutta "tietoa" mitä on saatavilla "kovaäänisesti".

Pitkästä aikaa söin lounaaksi punaista lihaa ja perunamuusia. Ja, ai että kun se oli hyvää :D Mä olen tosi surkea tekemään punaista lihaa, yleensä siitä tulee sitkeää ja pahaa. Nyt ostin Lidlin pakastealtaasta amerikkalaista (sori vain suomalanen työvoima) naudanlihaa. Laitoin vähän vettä paistinpannulle ja siinä sit paistelin parikyt minuuttia. Tuli aivan loistavan mureaa herkkua.

Illalla mentiinkin salille ja mä treenasin etureidet ja pohkeet. Tänään olisi ollut vuorossa myös vatsa, mutta ajattelin siirtää vatsat takareisien kanssa samalle päivälle. Ainakin niin pitkäksi aikaa kun alan taas treenaamaan olkapäitä. Oli tosi loistavat treenit, etenkin etureisiin sain tosi hyvät fiilikset ja kunnon puristuksen. Uskoisin, että kunnia kuuluu punaiselle lihalle. Reidet onkin ainoat lihakset joihin on viimeaikoina selvästi tullut lisää massaa (valitettavasti). Mulla kun on muutenkin niin paksut reidet ja jos niistä tulee vallan suhteettomat yläkroppaan verrattuna niin ei hyvä.. Mutta ei sen nyt niin väliä ainakaan vielä, sillä massaa mulle on ainakin omasta mielestä tullut nyt kaikkialle :) Paino tällä hetkellä siis 55,5kg.

Sit olis ollu vielä ne jenkkifutistreenit, mutta jouduin jälleen skippaamaan koska Kimi oli niin nälkäinen. Se on kyllä vedättänyt mua jo pitkään aikaa sillä ettei syö kotona mitään ja sit kun päästään Sjoelle niin alkaa se rutina kun on niin kova nälkä. Sit mä hölmö tietty olen sille sieltä jotain ostanut. Mä olen siis itse opettanut sille tuollaisen toimintamallin, että kun et syö kotona mitään niin sit sut palkitaan jollain herkulla kun päästään sjoelle. No joopa joo, lapset on fiksuja ja monessa käänteessä heidän huonon käyttäytymisen taustalta löytyy sen aikuisen epäjohdonmukaisuus tai sitten johdonmukaisuus joka tukee huonoa käytöstä. Tässäkin kohtaa pikku peiliin vilkaiseminen ja ratkaisu ongelmaan saattaa olla hyvinkin yksinkertainen. Kuitenkin on paljon helpompi muuttaa omaa käytöstä kuin yrittää väkipakolla lötyää vikaa ympäristöstä ja yrittää muuttaa sitä. Mä olen päättänyt etten osta sille enää mitään kun ollaan siellä vaikka olis kuinka kova nälkä. Että paras olisi syödä ennen kuin lähdetään. Ja varsinkin kun silloin on yleensä vielä ruoka-aika ja mä olen keittänyt jotain.

pillerisatoa ynnä muuta mukavaa...

Tämän viikon maanantai starttas kyllä suoraan sanottuna ihan helvetin huonosti. Ensinnäkin heräsin puolen yön aikaan kun oli niin kova ukonilma. Koko ajan salamat räpsyi ja jyrisi tosi kovasti. Mähän en yleensä ottaen pelkää ukkosta, se on kauniin näköistä. Mutta nyt täytyy tunnustaa, että vähän sydämestä riipaisi. Pelkäsin vähän Kimin puolesta, että jos jotain sattuu. Lisäksi en voinut olla ajattelematta (meinasin kyllä etten kirjoita tätä) sitä mitä tärkeälle ihmiselleni kuuluu. Olin huolissani, varmasti turhaan mutta kuitenkin. Kun vihdoin ja viimein sain taas nukuttua näin painajaista, niin aidon tuntuista. Niin voi oikeasti tulevaisuudessa tapahtuakin, tahdoin tai en! Se piinaa mua varmasti niin kauan kunnes todennäköisyys tapahtumille on ohitettu. Heräsin hiestä märkänä ja olin aivan poissa tolaltani. Sitten olikin jo aika herätä :( Nukuin varmaan vain pari tuntia kunnolla. Työpäivä oli piinaavan pitkä. Lisäksi jouduin käydä työmaaruokalassa syömässä kun ei ollut eväitä eikä mitään aineksia mistä edes olis voinu eväitä tehdä. Tästä on ainakin helppo petrata loppuviikkoa kohti!

Onneksi sentään töiden päälle pääsin vihdoinkin hierojalle :D Ja kyllä teki hyvää! Kävin hierontapiste Elina Liikalalla. Loistava hieroja, lämpimästi suosittelen kaikille. Praktiikka kultaisen kulauksen yläkerrassa. Ehdottomasti kaikki sinne vaan :D Mäkin varasin jo heti uuden ajan ;) Käsi tuntuu paremmalta ja eiköhän sieltä kaikki muutkin ongelmat saada aukeamaan :) Loppupäivä menikin lähinnä taloustöiden ja pakkaamisen parissa. Kirjahylly alkaa olemaan kokonaisuudessaan silppuna. Katselin myös vielä lisää sisustusideioita ja kyllä mulla alkaa nyt pikkuhiljaa hahmottumaan se miltä mun tuleva kämppä tulee näyttämään! Napsin myös kuvia vähän näistä mun pillerimääristä mitä syön päivittäin. Lisäsin ne epähuomiossa tänne vähän epäloogiseen järjestykseen, mutta älkää siitä välittäkö ;) Tässä siis aminohappo satsi minkä syön aina salin päälle.

Aamusatsi joka sisältää vitamiinit ja TribulusTerrestris pillerit.

Nämä kaikki otan noin puoli tuntia ennen treeniä. Sisältö noin pääpiirteittäin; aminohappoja, TribulusTerrestris, creatiini, L-arginiini, sitrulliini, damiana yms...

Ihan asiasta miljoonaanteen, pakko kertoa kun päivällä vain tuli mieleeni kun töissä juteltiin moottoripyöräilystä. Siis me lähdettiin siskoni Hannen kanssa joskus olisko 5 vuotta sitten juhannuksena moottoripyöräajelulle. Mun tehtäväksi oli annettu teltan hankinta ja näin tein. Lidlistä ostin viidellä eurolla teltan, jonka katsoin nippa nappa riittävän käyttötarkoitukseemme. Tunnustan, en ehkä tutustunut pakkaukseen kovin syvällisesti.... Joskus sitten puolenyön aikaan kun löysimme sopivan spotin jostain middle of nowhere, aloimme kokoamaan telttaa yöpymistä varten. Todellisuus iski, mä olin ostanut sellaisen kolmion muotoisen, kaksiseinäisen rantateltan... Mä meinasin kuolla nauruun, mutta Hannea ei kovin naurattanut. Laitoimme vaatteita naruilla yhdeksi seinäksi ja nukuimme jokusen tunnin hyvin tiiviissä tunnelmissa :D Loppumatkan (1300km) satoikin vettä kuin aisaa ja lisäksi Hannen kevari hajosi. Reissun kohokohta oli se kun pelasimme minigolfia erään huoltoaseman takapihalla ainakin neljä tuntia. Kuulostaa paskalta reissulta, mutta voin sanoa, että se on varmasti yksi parhaimmista muistoistani mitä on!

söndag...

Sunnuntait on kyllä kamalia päiviä, siitä ei pääse mihinkään.. Viikko on kyllä taas mennyt melkein huomaamatta. Musta tuntuu että vastahan mä äsken kirjoitin sunnuntaista ja marisin kuinka kamala päivä se on.. Koko aamupäivä meni meillä muuttopuuhissa. Osa tavaroista on jo laatikoissa ja osa kirjahyllystä on silputtu tuusannuuskaksi. Sängyn pois heivaamiseen tarvitse pakettiautoa (prkle), joten se saa olla kasassa siihen asti kun saan kuljetuksen. Voi, että mä niin kaipaan pakettiautoa. Olen selvästikin palaamassa takaisin siihen missä tilanteessa olin jokunen vuosi. Oli kyllä hölmöyttä lähteä niitä puitteita mihinkään muuttamaankaan. Kuvittelin tekeväni hyviä ratkaisuja. Mutta tekevälle sattuu, näin se vaan on :)

Päivällä Kimi menikin sitten kaverinsa luokse kylään ja mä jäin yksin kotiin. Nautin kyllä siitä toisinaan. On mukava olla välillä kotona, hiljaisuudessa, niin että voi oikeasti kunnolla keskittyä siihen mitä tekee. Käytinkin sen ajan oikeastaan kokonaan dataamiseen. Ja löysinkin aivan loistavia sisustusideoita :D Tosin tuli taas kerran huomattua, että mulla on aivan helvetin kallis maku, joten saa nyt nähdä sisustanko mä sit vielä 10kin vuoden päästä :D Jos vain nyt sais sellaisen pienikulutuksisen auton niin kyllähän mä tuolla sitten voisin asustella niin kauan kunnes kyllästyn... Kävin mä tosiaan kävelyllä pariinkin otteeseen siinä välillä kun tästä koneella istumisesta jotenkin puutuu. Tulee sellainen fiilis, että pakko saada rankaa vähän suoraksi ja raitista ilmaa. Sit kun Kimi tuli kotiin lähdettiinkin salille vääntämään rinta ja ojentajat. Yleensä tää päivä sujuu aivan täydellisesti ja rakastan juuri näiden lihasryhmien treenaamista. Jostain syystä kuitenkin nyt ei irronnut yhtään :( Kyllä mä tein penkissä sarjaa 55 kilolla (mikä on selvää parannusta), mutta jotenkin sellainen kunnon puristava tunne oli poissa. Ihan kuin olisin "huijannut" liikkeessä...

Hupsista, on siinä kuvaajalla vähän heilahtanut ja tuli "suttuinen" kuva, mutta tästä kuitenkin selvästi näkyy tuo oikean käden olkapään alikehittys. Se on merkittävästi pienempi kuin vasen käsi. Olen tutkinut asiaa ja itseasiassa siinä on yksi lihas mikä ei kehity lainkaan. Mielenkiintoista on se, että se lihas ei ole kipeä. Kipu on jossain muualla ja se estää tuon lihaksen työskentelyn. Mutta on siinä nyt kuitenkin selvää parannustakin tapahtunut sillä eilen vedin leukoja leveällä otteella (ilman lisäpainoja, mutta kuitenkin) täysin kivutta :D

Ihanaa kun ruoka on nyt toden teolla alkanut maistumaan, mulla on jatkuvasti nälkä ja tuntuu että mikään ruokamäärä ei riitä. Tänään paino 55,5kg :D Ai niin, tarkkailin päivällä myös lomamatkoja ulkomaille viikoksi 43, mutta kyllä ne vielä oli aika hintavia. Täytyy varata vasta lähempänä varsinaista ajankohtaa :) Toivottavasti pääsen matkaan, edellisestä lomastani onkin jo vieräntänyt öööö jotain 3-4 vuotta.

Nyt enää päivittäiset iltarutiinit (mitkä on samat kuin aamulla) eli venyttely, iltapala, hampaiden pesu ja lankaus, sekä kasvojen pesu, puhdistus ja rasvaus. Niin ja tietenkin vietän aikaa Kimin kanssa, halaan sitä ja annan pusun poskelle. Kuten joka ilta ja aamu :) Voin sanoa, että useiden vuosien ryyppäämisen, bilettämisen, välinpitämättömyyden ja elämänrytmin puuttumisen jälkeen mä olen niin rakastunut rutiineihin. Se on merkittävä osa mun hyvinvointia. Ehkä mä olen vähän niin kuin pienet vauvat, että samaan aikaan ylös, ruoat ja nukkumaan. Sitten pikku-Milla on tyytyväinen eikä marise :DD Ei mutta oikeasti mä vilpittömästi uskon, että siinä on energian ja tehokkuuden salaisuus... Tiedä häntä, mutta mulla se ainakin toimii ;)

Lauantai 24.07

- Ihan aluksi haluan vielä kommentoida tuota edellistä kirjoitustani, sain nimittäin suullista palautetta siitä... Ei siis missään tapauksessa ollut tarkoitukseni kritisoida ketään eikä kenenkään näkemyksiä. Niin kuin ei koskaan ole tarkoitukseni! Kirjoitan aina vain ja ainoastaan asioita mitkä on mun näkemyksiä ja miten itse ajttelen tästä maailmasta ja omasta elämästäni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin "oikeassa". Mun mielestä on hienoa kun on erilaisia näkemyksiä ja erilaisia ihmisiä. Itse asiassa sellainen mihin mä en itse pysty on mielestäni äärettömän viehättävää. Hienoa kun on ihmisiä, jotka haluavat aina näyttää hyviltä ja haluavat pitää korkeaa profiilia. Siis anteeksi jos joku loukkaantui edellisestä postauksestani, se ei ollut tarkoitukseni!? Kirjoittelin tässä ummet ja lammet, koska kuitenkin oli melkoisen tapahtumarikas päivä. Nettiyhteyteni kuitenkin katkesi ja kaikki kirjoittamani teksti hävisi bittiavaruuteen, prkle!! Ja koska olen niin uupunut päivän tapahtumista (mistä tietäisitte kaiken jos olisitte lukeneet alkuperäisen tekstini), niin en todelakaan ala kirjoittamaan niitä uusiksi...
Oli loistava päivä ja jos tästä vielä virkistyy niin olishan sitä illaksikin vielä luvassa happeninkiä, mutta voi olla että mä painun tästä pehkuihin :D

Perjantai 23.07

- Lähdin töistä hiemana aikaisemmin kun siellä oli sen verran hiljaista. Lisäksi ajattelin että ei sitten tarvitse ajella ylinopeutta sinne hierojalle. Siis mullahan oli aika klo 15 ja Kimin kanssa oltiin sovittu että se saa mennä siksi aikaa liikennepuistoon. Ja koska mun työpaikka sekä se hieroja oli Seinäjoella ja Kimi vastaavasti taas Lapualla niin siinähän se aika sit meneekin, ajellessa. Joo, lähdinhän mä tosiaan hyvissä ajoin, mutta eiköhän siellä sitten mennyt traktori nollaa ainakin 15km pätkällä ja hirveä ruuhka. Mulla meni matkaan ainakin kaksinkertainen aika. Kotiin päästyäni lähdimme tietenkin hirveällä hapatuksella ajamaan takaisin Seinäjoelle etten myöhästyisi. Puolessa matkassa huomasin kuitenkin lompakkoni jääneen kotiin, tyypillistä. Jouduin sitten varaamaan uuden ajan sillä olisin kuitenkin myöhästynyt aika paljon ja hän oli jo muutenkin mua tunnin siellä jo odottanut...

- No ei siinä mitään me mentiin sitten suoraa ostoksille niin kuin oli tarkoituskin. Haettiin vähän laminaattia, että saadaan se yksi huone (mihin me muutetaan) kokonaan valmiiksi. Lisäksi ostettiin molemmille uusia vaatteita :D Eikä mennyt edes hirveästi rahaa ;) Tässä nyt muuttopuuhien keskellä taas harmittelen kun piti mennä vaihtamaan se mersu vito tuohon relluun. No siis onhan toi paljon hienompi auto ja on sillä aivan h e l v e t i n hyvä ajaa, mutta kun se on tosi asia että mä tarvitsen sitä pakettiautoa. Nytkin olis ollut maskussa runkopatjasänky tarjouksessa 80€, mutta milläs haet sen sieltä?? Ja muutenkin, mulla olis monenlaista hommaa tehtaävänä, vaan kun pitäis saada jostain pakettiauto lainaan....

- Ihan asiasta miljoonanteen... Luin lehdestä, että tämän päivän statussymboli ei olekaan enää hieno talo, hieno ja kallis auto vaan se on aika. Ajattelin ensin, että työttömillähän sitä sitten statusta löytyy vaikka muille jakaa. No syvennyin artikkeliin vähän tarkemmin ja kuten arvelinkin kyse on siitä, että aikaa pitää olla niin että voi tehdä mitä haluaa. Mullahan siis statusta löytyy vaikka kuinka, muahhahhahhaaa. Mähän teen 95% asioita joista mä tykkään, mulla on aikaa harrastuksille ja lapselleni. No joo ok, ehkä mä voisin matkustella vähän enemmän, kerran tai kaks vuodessa. Muuallekin kuin vain laivalle :D Vaikka oonhan mä kyllä aika monessa maassa käynytkin, mutta tahtoisin käydä kaikkialla. No kyllä senkin aika vielä koittaa, ainakin mä näin uskon! No mutta sitten siinä artikkelissa myös sanottiin, että sellaisen statuksen ilmaisemin muille ihmisille on vain niin vaikeaa. On paljon helpompaa ajella kalliilla autolla kun kaikki voivat sen visuaalisesti havaita, mutta miten näytät sen, että mullapas nyt onkin aikaa?? Sen artikkelin mukaan yksi hyvä vaihtoehto on esim. istuskella kahviossa pitkin päivää siemailemassa kahvia. OK... No ehkä mulla sitä statusta ei sitten kuitenkaan olekaan, koska en näe tarvetta esitellä sitä kenellekään. silloinhan se kait vasta muuttuu statukseksi..



Aivan hyvin voisin esim nyt mennä vaikka Coffee House iin istuskelemaan tuntitolkulla ja voisin siemailla kahvia vain sen takia että haluaisin osoittaa että mulla on aikaa. Joo varmaan, ehkä mieluummin käytän senkin ajan sellaiseen mistä mä oikeasti tykkään. Siis mikään ei ole niin tylsää kuin istuskella tekemättä mitään. No onhan se kiva joskus ja varsinkin jos on hyvää seuraa :D Mä en muutenkaan oo koskaan oikein välittänyt siitä mitä muut ajattelee, toki olis joskus hyvä ollut... Mutta kokonaisuudessaan mä haluan tehdä niitä asioita mitkä tekee mut onnelliseksi, haluan olla terve, voida hyvin ja elää hävyttömän vanhaksi ;) Haluan ajaa hienolla autolla tai rumalla autolla jos mä vaan niin haluan. Haluan näyttää hyvältä tai rumalta tai laittaa hameen tai housut. Olla meikattu tai ilman, käyttää peruukkia jos haluan. Tehdä ihan mitä mä haluan jos mä vaan haluan :D Haluan arvostaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea itsensä arvokkaaksi, statuksestaan huolimatta.

hieno viikko, monenlaista toimintaa :D

Tänään ehdin sittenkin koneelle kun jouduin jättämään jo toisen kerran peräkkäin jenkkifutistreenit väliin. Harmittaa kyllä sillä siellä mennään joka treeneissä uutta asiaa, enkä todellakaan tahtoisi missata mitään. Mutta ei se vaan aina auta, vaikka kuinka haluaa. Kimi oli niin nälkäinen ja kylmissään ettei se halunnut lähteä niihin treeneihin. Enkä mä oikein sitä haluaa kotiinkaan jättää.
Melko hieno viikko ollut, ollaan käyty mm. PowerParkissa ja sitten Vaasassa piipahdettiin vähän ostoksilla. Käytiin myös PanchoVillassa syömässä. Mua kyllä alkoi ihan helvetisti närästämään, ei varmaan se ruoan tulisuus niinkään vaan se järkyttävä rasvamäärä. No ei tarvi kyllä hetkeen aikaan taas mennä....

Totta kai salilla on tullut taas aktiivisesti treenailtua systeemin 2-1-2 mukaisesti. Käsi alkaa olemaan jo selvästi parempi ja huomenna pääsen hierojalle. Lisäksi ruoka on jälleen alkanut maistumaan hyvältä suussa :D Siitä johtuen myös paino on lähtenyt, ainakin toistaiseksi, nousemaan :D Tällä hetkellä 54,5kg

Kaikki sujuu loistavasti kun on postitiivinen asenne ja sydänrauha :D Kaikki on sitä miksi sen itse tekee :D Tällä viikolla olen uhrannut kohtuuttoman paljon aikaa myös uuden taloni sisustuksen suunnitteluun. Olen myös tilannut tarvikkeita ja hykertelen innosta ;) Ihanaa päästä syventymään johonkin täydellä tarmolla !!

viikko joku, mikä lie..

- Luvassa jälleen pienehkö tauko bloggailussa, sillä kalenterini tuntuu olevan tupattu niin täyteen erilaista tekemistä. En tiedä kuinka ehdin koneelle ja kun olen kerran aamuvuorossa niin pitäis päästä nukkumaankin ajoissa :D Mutta koitan mahdollisuuksien mukaan lisätä vaikka kuvia silloin tällöin. Tähtäimessä olisi että viikonloppuna ehtisin taas "runoilemaan", mutta sekin jää nähtäväksi :D
- Mutta hyvää loppuviikkoa kaikille, pitäkää lippu korkealla. Mä ainakin yritän :D

Sunnuntai, viikon ärsyttävin päivä!

Mä en ole koskaan tykännyt sunnuntaista, enkä edes varmalla pysty sanomaan miksi... Luulisin, että johtuu siitä kun kukaan ei liiku missään eikä tapahdu mitään. Oli vähän laimea päivä kokonaisuudessaan, olin "vetelä" koko päivän. Luulen, että ainakin osasyy siihen oli se kun tuli la tankattua niin heikosti. Koko ilta meni siellä häissä ja vaikka olikin tosi hauskaa niin totta kai se kun ei syö riittävästi oikeita aineita niin näkyy. Niin ja tietenkin tuli myös valvottua normaalia myöhemmälle.
Kävin mä salilla treenaamassa selän, haukkarit ja pohkeet. Palasin takaisin systeemiin 2-1-2 ja oli kyllä valitettavaa huomata, että jo muutamassa viikossa oli tullut taantumaa. Treenit lähti yhtä hyvin kuin purkka tukasta!! Toki osasyynä oli myös se velttous, elimistössä ei ollut oikeita polttoaineita. Omituisinta mielestäni oli se kun kämmenissä ja sormissa tuntui vähän niin kuin puutumista. Sellainen aamuvoimien kaltainen fiilis. Mä yritin niitä vähän lyödä ja paukutella että ne "heräis, mutta turhaan. Olkapäiden nosto tangolla 4x8-10 80kg

Hauiskääntö 4x8-10 27,5kg Peltokoskentie 17. Tänne me siis muutetaan ihan näillä näppäimillä. Se on keskeneräinen niin sisältä kuin ulkoa. Näillä näkymin saattaa myös olla hyvin mahdollista, että tulemme asumaan täällä kuitenkin kauemmin kuin mitä olin tässä viime aikoina ajatellutkaan. Tietenkin siihen myös vaikuttaa se kuinka kauan mulla menee sen rakentamisessa.

Wellcome to Milla`s kindom!

Mulla on jääkaapin ovessa tällaiset lauseet (olleet jo vuosia):
-Toivon, että poikani ymmärtää että kohteliaisuus ja jalomielisyys ovat eteenpäin vieviä voimia. Toivon, että hänestä tulee luova ja sosiaalinen. Ja että hän on avarakatseinen.
- Jos elämässä haluaa saada jotain aikaan, ei pidä vain istua odottelemassa, että onni potkaisisi. Pitää toimia!
Ihan niin kuin mun omia ajatuksia :D Haaveilinkin tossa pitkästä aikaa kaikesta mitä mä oikein haluan. Siis en todellakaan halua mitään materiaalia tai omaisuutta. Siitä on vain vaivaa ja ennen kaikkea se sitoo niin paljon. Ja toiseksikin mulla on jo ihan riittävästi tuota "roipetta". Haaveilin lähinnä kaikista niistä jokapäiväisistä, arkisista puitteista mitä haluan. Tulin siihen lopputulokseen, että itseasiassa olen suhteellisen tyytyväinen jo nyt. Vielä kun saan sen Peltokoskentienkin talon valmiiksi, niin sen jälkeen saan nauttia täysin rinnoin työni hedelmistä. Näin ainakin uskon. Ratapolun kiinteistöt on nyt valmiit, 10 vuoden uurastuksen jälkeen :D Nyt niissä voi helposti asustella 10-20 vuotta ilman mitään suurempaa remonttia. Vielä kun vain löytyisi täydelliset asukkaat. Kyllä mulla yksi sellainen onkin ja uskoakseni myös ne jotka muuttavat tähän ovat juuri sellaisia ihmisiä joita olen etsinyt.

Tässä siis Ratapolku 5 ja ulkovarasto, juuri saatu remontti valmiiksi. 125 neliöä, Kaksikerroksinen, 4huonetta ja keittiö, suihku/wc, jossa lattialämmitys. Lämmitys sähkö, Ilmalämpöpumppu sekä pellettitakka. Yläkerrassa varaus vessalle. Pinnat lasikuitutapetti ja laminaattia, wc kaakeli. Tällä hetkellä tyhjillään; vuokralaista haetaan.

Ratapolku 7, peruskorjattu -03, aivan ihana 74 neliön asunto. 3 huonetta, keittiö ja wc. Jokaisessa huoneessa isot pystymuurit ja keittiössä puuhella. Pinnat paperitapetti, paneli, laminaatti ja wc muovimatto. Erittäin edullinen asua etenkin jos itsellä puita. Tämä jos mikä on Vintage-unelma :D Itse asun tässä vielä jokusen viikon, jonka jälkeen tähän tulee vuokralaiset :D

Ratapolku 9, alakerta ainoastaan remontoitu asuttavaksi. Koko talossa n. 250 neliöä, asuttavaa alaa noin 90. 3 huonetta ja keittiö, täällä niinikään jokaisessa huoneessa pystymuurit ja keittiössä puuhella. Tämän alunperin remontoin juuri itseäni varten, sillä ajatuksella että asuisin siinä kauan. Ja asuinkin siinä melko pitkään, kauemmin kuin missään muualla, ainakin

4vuotta. Asuimme Kimin kanssa 3kk myös tämän talon asuinkelvottomassa yläkerrassa. Siis sinnehän ei tule vettäkään.. Olihan se vähän ankeaa, mutta eniten kärsin silloinkin vain siitä kun jouduimme syömään mikroruokaa. Kaikkeen muuhun mä sopeudun kyllä :D Pienenä haaveena on saada tämäkin kokonaan valmiiksi. Mutta koska olen tässä nyt niin pitkään jo uurastanut niin se ajatus on aika kaukainen. Ehkä sitten kun olen vähän levännyt ja iskee inspiraatio :D Itseni tuntien arvioisin ryhtyväni toimeen 4-5vuoden päästä (mikäli talot ovat vielä mulla silloin).

Peltokoskentieltä mulla ei nyt valitettavasti ole ajankohtaista kuvaa, mutta jos vaikka illalla vielä ehtisin postaamaan niin laitan sen vaikka siihen. Näillä näkymin siis näyttää siltä, että olemme muuttamassa sinne. Siellähän ei tällä hetkellä vielä ole vessaa eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sen mä saan sinne kyllä järjestettyä ja myös jonkinlaisen "väliaikaiskeittiön". Joudumme kuitenkin alustavasti muuttamaan yhteen huoneeseen. Sen jälkeen onkin sitten musta itsestä kiinni, että kuinka nopeasti on muut huoneet valmiita. Kyllähän siinä omat haasteensa tulee olemaan, etenkin harrastusten ja niihin liittyvien kuljetusten osalta. Aikataulujen yhteensopivuus tulee ratkaisemaan, etenkin mun, harrastukset. Kimi haluaisi pelata säbää ja sit mä laitan sen painimaan vaikka se ei siitä niin hirveän innoissaan olekaan. Paitsi jos se pääsee Lapualle treenaamaan, siellä on sen mielestä "oikeat" treenit kun siellä ei saa tehdä mitä haluaa. Ja näinhän se pitää ollakin :D

Ja nyt kun Kimi alkaa olemaan jo noin iso poika ja on myös luonteeltaan kovin aktiivinen, odotan innolla talvea. Toivon todella, että tulisi runsasluminen talvi, että päästäisiin laskettelemaan. Silloin kun Kimi oli pienempi, mulla oli edes joskus aikaa käydä lautailemassa kun vein sen hoitoon. Tässä on nyt muutama vuosi mennyt niin, että prioriteettini ovat olleet jossain muualla. Olen todella kaivannut lautailua, vaikka olen aika surkea (vähän laskenut) niin mulle riittää kunhan pääsee edes muutaman kerran vuodessa rinteeseen kaatuilemaan :D. Siskoni kanssa tavattiin käydä aina joskus laskettelemassa kun sekin tykkäs. Oltiin kerran viikko Saariselällä ja me oltiin rinteessä joka päivä niin kauan kuin se vain oli auki. Välillä vähän käristettiin käkkärää, naurettiin ja sit taas laskettiin. Kaipaan häntä ja hänen nauruaan :`(

Perjantai 16.07

Ihmettelen oikein, että miten mulla oikein menee nyt näin hyvin. Siis olenhan mä toki sitä mieltä, että se hyvin tai huonosti meneminen on vähän asenne kysymys. Mutta yleensä mulla tahtoo päivittäin kuitenkin olla jos jonkinnäköisiä vastoinkäymisiä. Ja nyt taas, eilen tuli se tieto niistä kuvauksista ja tänään mulle tuli "raha"kirje postista. Eihän se paljoa ollut, muutama satanen mikä on maksettu mun tilille eilen. Ihanaa, tulisipa tuollaisia kirjeitä joka päivä :D Tyyntä myrskyn edellä, varmasti tässä se alamäkikin tulee! Ei varmaan kuitenkaan ihan pian sillä juurihan olen yhdestä todella suuresta pettymyksestä selvinnyt. Tänään, jostain kumman syystä, iski sellaisia pieniä ahdistuskohtauksia muutaman kerran. Varmaan johtui siitä kun olin toimettomana töissä jonkin aikaa ja sitten siinä ehdin pohdiskella taas omiani. Totuushan kuitenkin edelleen on se, että kaipaan kumppaniani, varmasti vielä pitkään... Tässä Seinäjoen ykkösmesta!! Ei pärjää Karmat, Onnelat eikä muut! Tällä hetkellä myös kotini nro3 :D

Kyllä noissa haukkareissa vähän niin kuin pientä muutosta olisi havaittavissa :D Lihaksen kehittämiseen vaan "valitettavasti" jää koukkuun ja siinä vaiheessa ei mikään koskaan tule riittämään. Ne näyttää omaan silmään aina liian pieniltä ja sit sitä vaan haluaa lisää ja lisää senttejä.. Uuu, loimulohta :P Jatkossa tulenkin syömään vähintään kerran viikossa nyt kun mulla ainakin toistaiseksi on varaa. On muuten tosi hyvää kasvisten kanssa :P Otin lisäravinnerepertuaarini mukaan tällaisen mieskuntoa lisäävän luontaistuotteen. Luin nimittäin alan julkaisusta muutamista aine-osista joita tämäkin valmiste sisältää ja mielenkiintoni heräsi heti. Olen aikaisemminkin jo syönyt joitain valmisteita joiden pitäisi lisätä testosteronin tuotantoa. Ja voin sanoa olleeni tyytyväinen. En niinkään ole tehoissa mitään merkittävää muutosta huomannut (tehoja saa parhaiten mm. kreatiinista), mutta ainakin mulla ne vaikuttaa merkittävästi mielialaan. Mun mielestä moni ihan suotta pelkää, että alkaa parta kasvamaan tai sitä alkaa muuttumaan mieheksi. Kyllä mä luulen, että siihen tarvitaan vähän kovemmat myrkyt kuin jotkut luontaistuotteet, joita saa ihan normi marketin hyllystä. Sanoisin myös, että kyseisillä luontaistuotteittalla on naisten seksuaalisuuteen juuri päinvastainen vaikutus. Aina kun olen jonkin aikaa syönyt testosteronia lisääviä luontaistuotteita on elämäni muuttunut paljon stabiilimmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Siitä tulikin mieleeni, että mua pyydettiin päivällä treffeille :D Ihan kiva sinänsä, mutta valitettavasti (totta kai) jouduin kieltäytymään. Siis aivan ihana tyyppihän se on ja varmasti joskus menneisyydessä olisin hänen kanssaan lähtenytkin. Selitin kuitenkin, että erostani on vielä niin lyhyt aika etten oikeastaan ole valmis tapailemaan ketään. Se sai mut kyllä itse asiassa kovin mietteliääksi. Silloin kun edellinen pitkä-aikainen suhteeni (6v) päättyi ja pääsin siitä jollain tavalla yli, päätin ettei ketään enää koskaan. No ja hyvin pääsin välttelemään suhteita kunnes menin muutaman kerran liikaa uimahalliin. Tilanne pääsi niin pitkälle etten voinut enää vastustaa ja ajattelin antaa vielä yhden mahdollisuuden. No siinä sitten kävi kuten kävi, ihan ketään millään tavalla syyttämättä. Summasumaarum, loppusilaus päätökselleni. Tulen pitämään huolen siitä, että en enää suhteeseen sorru. Kuitenkin mä tykkään rakastaa itseäni sellaisena kuin mä olen ja haluan tuntea itseni arvokkaaksi ilman mitään saavutuksia. Enkä halua olla kenenkään oma, haluan tykätä kaikista ihmisistä, luokkaan, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. En jaksa uskoa, että maailmassa olisi ketään joka pääsisi niin lähelle minua että aloittaisin vielä suhteen. Tietenkään koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta tulen kyllä tekemään kaikkeni pysyäkseni tavoitteessani!

Tässä siis puutarhanäkymiä pikkasen. Tämä näkymä on talomme ylimmältä portaalta, jossa tapaan meditoida aina kun se vain on mahdollista. Pidän tästä talosta ja pidän tästä puutarhasta. Olishan tässä kiva asua, mutta niin olis monen muunkin mielestä :D Muutetaan me pois ja annetaan muille tilaa. Ja mä kun en ole vielä ikinä kiintynyt mihinkään paikkaan. Mulle on ihan sama missä mä nukun, kunhan siellä on Kimi, oma tyyny ja oma peitto :D Vaikka tää meidän elämä vähän onkin tämmöstä heittelevää niin toivon että Kimi silti tuntee olonsa turvalliseksi (ja uskonkin näin, ainakin jutustelujemme perusteella). Ja ehkä joskus sitten tulevaisuudessa voisin näiden valintojeni ansiosta tarjota hänelle millaiset tahansa mahdollisuudet esim. opiskelun puitteissa. Ettei tarvitsi ainakaan rahan puuttumisen perusteella tehdä koko loppuelämään vaikuttavia päätöksia.

Torstai 15.07

Niin se meni tämäkin päivä pysähtymättä... Aktiivinen elämä on sellaista mistä mä tykkään kunhan ne aktiviteetit on mielenkiintoisia. Siis sellaisia missä voi kehittää itseään joko henkisesti tai fyysisesti. Tosin tää viikko on kyllä ollut jo vähän liiankin aktiivinen sillä juuri huomasin että kotini on jälleen vallannut kaaos :( Kyllä sen verran pitäis ehtiä kotona olemaan, että pystyy vähän pitämään järjestystä yllä. No tulevaisuudessa se ei ainakaan hetkeen aikaan tule mikään suuri ongelma olemaan kun tavaraa on niin vähän :D Heitän kaiken turhan pois, ajattelin jopa hieman perehtyä varastojenikin saloihin ja hävittää sieltä kaiken mitä en tarvitse tai en ole käyttänyt pitkään aikaan. Me siis asutaan tässä asunnossa vielä noin 4viikkoa ja sitten on uusi mesta ja uudet kujeet ;)

Meinasin ensin olla tänään postaamatta, koska kello on jo noin paljon mä meen huomenaamulla aikaisin töihin. En kuitenkaan voi olla iloitsematta päivällä saamastani meilistä ja tietenkin haluan sen innoissani myös jakaa teidän kanssanne. Töissä jo ehdin siitä myös kaikille toitottaa. Siis tietenkin asian sallimassa laajuudessa ;) Olen siis menossa ensi tiistaina yhden mainoselokuvan kuvauksiin. Voi että, onpa mielenkiintoista! Olen yhtä innoissani kuin silloin kun olin menossa Talentiin. Tai no siis, silloinhan mua myös vähän jännitti kun en ollut juurikaan harjoitellut enkä suunnittelut mitä siellä oikein tulisin tekemään. Tässä taas ei ole sitä kissamisen painetta vaan voi mennä sinne vain ihan avoin mielin valmiina "kaikkeen". Mutta voi olla paarempi etten sitten sen enempää tänne kirjoittele kun en oikein tiedä kuinka "salaisesta" asiasta on kyse. Ette voi kuvitella kuinka hienolta tuntuu mennä tekemään jotain mielenkiintoista mitä ei ole koskaan vielä tehnyt eikä edes nähnyt :D

Tänään oli hyvin samanlainen setti kuin tiistainakin eli suoraan töistä suuntasin salille, tänään vuorossa etureidet ja vatsa (olkapäät olis myös mutta niitähän mä vielä toistaiseksi lepuutan). Ihan ok treeni, mutta ei hetikään sellaisia tehoja mitä 2-1-2 systeemissä. Taidan kyllä palata takaisin siihen heti kun mahdollista. Nythän mulle varmaan tulee taas ylimääräinen vapaa kun lauantaina on häät. Silloin tuskin salille pääsen, mutta ei sen väliä kiva mennä juhliin. Toivottavasti ne on isot juhlat :D Ja toki ovatkin jos toinenkin suku on vaikka samankokoinen kuin meillä ja kaikki on kutsuttu :) Mitä enemmän populaa sen parempi.

Salilta suuntasin jälleen suoraa jenkkifudis treeneihin. Ja voin edelleen todeta, että se kyllä näyttää niin helpolta, mutta totuus on toinen. Sitten siinä kun on vielä sellainen juttu että toista pitää yrittää estää, mutta ei saa pitää kiinni. No joo, vanhassa elämässänihän se olisi ollut itsestäänselvyys, mullahan kuitenkin on pitkä historia eri joukkuelajeista. Ja silloin olin hyvinkin tarkka siitä, että sääntöjä noudatetaan. Viimeaikainen monivuotinen kamppailutausta on kääntänyt asian aivan päälaelleen. Siellä kun ei sääntöjä tunneta, tavallaan... Se on kamppailua ja siinä on ne omat juttunsa. Joten siis, munhan on aivan todella vaikea, lähes mahdoton olla ottamatta toisesta kiinni :D No ehkä mä opin ;)

Sitten loppuun vielä pakko kirjoittaa jälleen eräs havainto liikenteestä. Näitä tulee silloin tällöin tehtyä kun mäkin niin paljon olen tien päällä. Niin siis mä tulin valoristeykseen ja olin kääntymässä vasemmalle. Mulle paloi punainen ja vastaantuleville oli vaihtumassa vihreä. Siinä risteyksessä on kaksi kaistaa suoraa meneville ja siinä (omasta suunnastaan katsottuna) oikealla kaistalla oli keski-ikäinen mies mintun vihreä-beesin värisellä custom-mallisella moottoripyörällä. Hänen takaa lähestyi tumma mersu joka oli vasemmalla kaistalla ja koska hän oli vasta tulossa risteykseen valon vaihtuessa sai hän ikään kuin hyvän "vauhdin" lähtöön. Siis uskoakseni mersu ei halunnut kisata. Kun valo vaihtui ohitti mersu motskarin tyylikkäästi. MP kuski katsoi valoihin ja sen jälkeen mersuun, puri hammasta ja alkoi manaamaan. Sen jälkeen urku auki ja lähti kiihdyttämään edelleen manaten. Näin tilanteen hyvin sillä kuskilla oli avokypärä. Sivupeilistä seurasin lapsellisen tilanteen päättymistä.. Mersu ehti takaisin oikealle kaistalle ennen öykkäriä. No joo, ok. Kyllä mäkin joskus leikkimielisesti kaasuttelen valoissa viereisselle autolla kisailumielessä. Etenkin silloin kun mulla vielä oli se diesel Mersu Vito. Mutta se olikin sarkasmia.. En ymmärrä miesten käytöstä, ottiko se niin paljon sen MP kuskin luonnon päälle kun se ohitettiin vaikka sillä oli alla semmonen huippupyörä. Mikä lie tuhatkuutioinen varmaan ainakin. Jos tietty haluaa ajaa kolarin tai jonkun hengiltä niin toi on se varmin tapa. Vaikka mitäpäs mä tässä jeesustelen, kortti se on ollu mullakin hyllyllä monesti. But anyway, sellainen havainto...

Kuviakin mulla tällä kertaa olis ollut mutta niiden lisäämisessä menee niin kauan ja mä haluan päästä nukkumaan :D Ehkä huomenna sitten. Kokonaisuudessaan tämä oli hieno päivä, melkoisen onnistunut. Olen oppinut tänään lisää itsestäni, muista ihmisistä, naisista, miehistä, parisuhteista ja ennen kaikkea yksilöiden oikeuksista ihmissuhteissa. Mutta nyt on aika mennä rentoutumaan että jaksaa aamulla aloittaa uuden hienon päivän :D

Keskiviikko, melkein tilipäivä :D

Aamulla oli vähän vetämätön olo, joten kävin jälleen hakemassa pullon energia juomaa. Mä olen kyllä niin koukussa siihen kuin vain olla ja voi.. Mulle kun valitettavasti niin helposti muodostuu noita riippuvuuksia :( Joudun itse koko ajan vahtimaan itseäni ;( Mulla oli joskus vuosia, vuosia sitten puhelin addiktio. Silloin laskut oli jatkuvasti 100€. Sitten heräsin kun yhdeltä kuukaudelta tuli 370€ lasku.. Siis koko summa pelkkään lärpättelyyn.. Aloitin itseni vieroittamisen sillä, että jätin puhelimen tahallani kotiin kun lähdin jonnekin. Se oli aivan kauheaa, oikeasti kuvittelin etten voi elää ilman sitä. Joskus lähdin 5minuutin isutmisen jäkeen takaisin kotiin kun niin vaivas se puhelin siellä. Mutta kyllä se addiktio siitä pikkuhiljaa sit hävis kun vain jätti sen puhelimen. Tää on ehkä suurin syy siihen miksi mä en hirveästi soittele enää kenellekään. Kuitenkin huomaan senkin addiktion piilevän nurkan takana. Aika hyvin siis mulla tällä hetkellä menee kun en oo koukussa kuin energiajuomaan. Monet muut addiktiot on taakse jäänyttä elämää. Tai siis, ei kai ne koskaan oo... Ja sen kun ymmärtää niin silloin voi jopa pysyä niistä erossakin. Se on joko tai, ainakin siis mun tapauksessa :D

Töistä päin suuntasinkin salille treenaamaan selän, haukkarit ja takareidet. Olin syönyt päivän aikana aivan liian kevyesti ja se valitettavasti sitten näkyi tehoissa. Ja muutenkin tää 3-1-3 ei vaan sovi mulle. Mä en saa näistä päivistä hetikään niin paljon irti kuin 2-1-2. Alunperin siirryin tähän systeemiin kun siinä on helpompi skipata ne olkapäät. 2-1-2 systeemissä joutuisin vaihtamaan liikkeittä eri päiville ja sit siinä taas menee osa siitä hyödystä. No täytyy nyt katsoa mitä mä teen kun nyt musta tuntuu että myös rinnan ja haukkarin treenaaminen vähän häiritsee ton käden parantumista. Kun nyt vain ehtis sinne hierojalle niin sais jotain oikeaa tietoakin ja vois tehdä päätöksiä.

Sori vaan kun tää kuvamateriaali on edelleen näin surkeaa. Mutta ei voi mitään kun mun huippukuvaaja on lomanvietossa niin näillä nyt sit mennään. Uusia salivaatteita lähden metsästämään Vaasan Budoshopista heti kuin vain mahdollista. Tosin rohkenen epäillä että niin pieni kokoja ei ole hyllyssä mitkä sopisivat mullekin.. Lauantaina alunperin suunnittelin meneväni, mutta kun silloin on ne häät (juhuu) niin täytyy sit katsoa alkuviikosta :D Kiva mennä juhliin pitkästä aikaa. Kuitenkin sen verran vähän tulee noita sukulaisia nähtyä. Mullakin on aika paljon serkkuja ja ollaan suuripiirtein samaa ikäluokkaa, joten kersana tuli paljon ainakin tapeltua jos ei muuta :D

Hieno fiilis se on ollut tänäänkin koko päivän, ei mitään ahdisutksia eikä muuta. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Totta kai haaveita on tulevaisuudelle ja paljon asioita jotka haluasin vielä kokea ja toteuttaa, mutta niiden aika vielä tulee. Ei niiden tarvitse tapahtua juuri tässä hetkessä. Mähän olen päättänyt elää 120-vuotiaaksi (uskottelen itselleni että se on päätettävissä), joten laskeskelin tossa, että vähän vajaa 90-vuotta vielä jäljellä. Siinähän ehtii vaikka ja mitä :D Tärkeintä mulle on kuitenkin sisäinen rauha ja harmonia. Ja se mulla nyt on pääsääntöisesti koko ajan. Vielä on petraamista, mutta olen oikealla tiellä.

Tiistai, hieno päivä :D

Kävin aamulla ostamassa vähän lisää lisäravinteita. Innostuin kun luin alan julkaisusta erään mielenkiintoisen artikkelin. Mutta kerron niistä ravinteista sitten lisää kun olen saanut kaiken hankittua ja voin kertoa koska niitä syön ja kuinka paljon. Töissä oli aika hiljaista, joten mulla oli aikaa perehtyä muutaman pidempi aikaisen ongelman pohtimiseen. Ja mikäs sen mukavampaa, rakastan ongelmien ratkomista. Minussa asuu pieni salapoliisi tai suuri :D

Töistä päin suuntasin salille, mmm :D Oli todella loistavat treenit, irtos todella hyvin. Vuorossa oli rinta, ojentajat ja pohkeet. Jälleen rinta loisti tehokkuudellaan mm. tein penkissä 4x16 45 kilolla! Selvää parannusta aikaisempaan. Pääsen varmaan pian tekemään kokonaisia sarjoja yli 50 kilolla :D Olkapää tuntuu koko ajan paremmalta, kyllä hyvin menee :D Salin päälle menin vielä jenkkifudistreeneihin. Sinne tuli taas muutama uusi harrastaja ja mikäs sen mukavampaa :D Oli hyvät treenit ja hauska rento meininki. Kiva kun taas tutustuu uusiin ihmisiin. Olen jälleen omassa elementissäni, pidän ihmisistä ja heidän seurastaan. Olen muutaman kerran hävittänyt sen iloisen sosiaalisen taidon (silloin etenkin kun lopetin juomisen en enää oikein osannut lähestyä ihmisiä vaan jouduin opettelemaan sosiaaliset taidot uudelleen) mikä kuitenkin on mulle tärkeä.

Olen äärettömän tyytyväinen tämän hetkiseen olotilaani. Etenkin kun ottaa huomioon olosuhteet ja viime aikaiset tapahtumat. Jotain hyötyä siitä iästäkin vaan on ;) Olen harmonisessa tilassa, mun ei tarvi saavuttaa mitään, ei tarvi olla parempi kuin joku toinen eikä millään tavalla muutenkaan erikoinen. Mulle riittää se, että mä olen mä, ihan tavallinen ihminen jolla on samat mahdollisuudet kuin kenellä tahansa toisella. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja on musta itsestä kiinni mihin niistä mä haluan tarttua. Se riittää :D

Maanantai, tästä on aina hyvä aloittaa uudelleen

Aika hiljainen päivä oli oikeastaan kaiken osalta. Treeneistä oli lepopäivä ja lisäksi olin iltavuorossa. Silloin helposti ne päivät tahtoo vain mennä siinä odotellessa että koska saa lähteä töihin. Paitsi jos on hyvin ja selkeästi suunniteltu päivä-ohjelma. Ja yleensä päiväohjelman perusrunkona (siis mulla) toimii eväät ja ruoka-ajat. Sitten siihen väliin jäävään aikaan sumpataan sit kaikkea tekemistä. Nyt vain en oo pystynyt rakentamaan kunnollista ohjelmaa kun on edelleen ongelmia ruoka-halun kanssa. En jaksa nähdä sitä suurta vaivaa eväiden laatimiseen kun sitten yksi päivä 2viikosta voi toimia.. Tällä hetkellä lähinnä odottelen, että alkaisi tekemään mieli edes jotain oikeaa ruokaa tai sekin olisi jo paljon ettei ajatus lämpimän ruoan syömisestä tuntuisi vastenmieliseltä..

Aamulla söin ihan normisti puuron ja loppupäivä menikin sitten lisäravinteilla. Poikkeuksena töissä söin sellasen Saarioisten katkarapusalaatin ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Se oli ihan hyvää ja siinä oli kohtuullisesti protskuja ja melko vähän rasvaa. Saatan harkita vastaavan ostamista joku toinenkin kerta :D Olen onneksi edelleen saanut painon pidettyä siinä 53,6kg joten olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen eväisiini. Liikuntaa olen yrittänyt tänään vähän välttää... Paitsi venyttelyä, mutta sitä mä nyt en sinällään liikunnaksi laske vaikka sekin omalla tavallaan kehittää lihasta. Aamulla kävin luistelemassa ja oli niin helvetinmoinen tuuli ettei voinut yhtään kyllä löysäillä. Ja varmaan käyn tässä vielä ennen nukkuumaan menoa vähän kävelemässä.

Itse asiassa suurimman osan aamupäivästäni panostin lisäravinteiden tutkimiseen. Siis hyötyihin ja siihen mitä tarkalleen ottaen tämän hetkiset mömmöni sisältävät. Ilokseni huomasin, että syön melko tehokkaita ravinteita eikä päällekkäisyyksiä oikeastaan ole. Ajattelin vielä muutamalla tuotteella täydentää repertuaariani. Kävinkin vähän tutkailemassa tilannetta eri marketeiden hyllyillä. Melkein samoja tuotteita oli kaikkien hyllyillä ja voin sanoa, että hintaerot oli kyllä melko päätä huimaavia. Siis yhden tuotteen hinta heitti melkein 10euroa ja musta se on aika paljon jos tuotteen hinta halvimmillaan on 25€. Hinta-erot on kyllä karanneet ihan käsistä euron myötä, samaten kuin kirpparihinnatkin. Mutta sillä ei mulle oikeastaan oo merkitystä koska en osta koskaan kirpparilta mitään.

Kävin myös metsästämässä itselleni uusia salikamppeita ja taas tuli todettua ettei mulle urheiluvarusteita löydy mistään!! Sellaiset varusteet mitkä tahtoisin on yleensä miesten vaatteeita ja näin ollen mulle 100numeroa liian isoja. Naisten paidoissa on aika joku ...tun vee kaulus ja housuissa on liian korkea vyötärö. Lisäksi ne on usein vielä jotain vaaleanpunaisia yms. Mä olen paininut tän ongelman kanssa läpi ikäni. Kersana äiti teki mulle usein just sellaisia kun mä halusin... Harmi kun henkka ja maukka ei myy urheiluvaatteita, sieltä vois löytyä jopa mullekin jotakin... Täytyy netistä etsiä vaikka jotkut vaparishortsit jos en muuta keksi.

Työpäiväksi mulle muodostui vain 4 tuntia sillä oli niin vähän näytteitä, olisin kyllä ihan mielelläni ajellut enemmänkin :D Mutta ei sen väliä, kiva oli myös päästä hyvissä ajoin lähtemään kotiinkin. Ja kun ylimääräistä aikaa oli ja olin yksin matkassa kävin vähän tutkailemassa autoja :D Haluan niin päästä eroon tuosta rellusta ettei tosikaan. Kuinkas se nyt olikaan; ranskalaisia tulisi ostaa korkeintaan grillilltä, muahhahhaa :D No ei vaan, kyllä mä ymmärrän ihmisiä jotka tykkää ranskalaisista autoista. Ei toi munkaan mikään hullumpi oo. Tosi hyvät ajo-ominaisuudet, ilmastointi, automaattivaihteet, V6 jne jne. Ja on han se ihan tyylikkään näköinenkin. Mutta silti, jostain syystä mä vain en oo mikään rellu-ihminen. Ehkä se johtuu siitä kun rellulla on niin huono toi vaihto-arvo. Että sellaisen kun ostaa niin sillä pitäis ajaa niin kauan kun ei siitä vaihdossa saa kuitenkaan mitään. Ja sitten vielä juuri tämän nimenomaisen auton kohdalla olen kyllästynt siihen kun se kuluttaa niin paljon. Mulle tulee niin paljon kilometrejä, että ei se nyt ihan sama oo syökö se 10 vai 5 litraa sadalla. Ja jalosti tahdon myös edes vähän ajatella egologista jalanjälkeänikin.

Löytyihän niitä, sellaisia sopivia ehdokkaita ainakin :D Mä olen itse asiassa yhtä toyotaa tässä kiertänyt jo pari kuukautta Rinta-Joupin pihassa. Kävin sitä kysymässäkin, mutta kun olis pitänyt antaa niin paljon välirahaa niin se jäi siihen. Ihmettelen kyllä jos ne sen sillä hintaa saa myytyä kun se oli vähän kuin olis traktorilla ajanut.. Mutta kulutus 4 litraa ;) Toisesta kaupasta löysinkin sitten kolme erittäin kiinnostavaa mersua, joista yksi oli Vito :D Samassa kaupassa oli myös kiinnostava Toyota ja Audi. Niitä voisin kyllä ensiviikolla käydä vähän koeajamassa ja hieromassa kauppaa. Voisin toki siitä ekastakin Toyotasta soittaa Rinta-Joupille josko siinä olisi nyt enemmän neuvotteluvaraa. Jää nähtäväksi, jää nähtäväksi, mutta se on varmaa että rellu lähtee! Se on vain ajan kysymys koska...

Huomenna onkin sitten luvassa sali ja Jenkkifutis treenit, juhuu :D

Su 11.07

Tänään oli vähän, sanoisinko, laimea päivä. Siis mä en voinut mitenkään erityisen huonosti mutta en kovin hyvinkään. Muutamia sellaisia itsesyytös tuulahduksia tuli, mutta ne ei onneksi aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia. Silloin kun näin käy on mietiskelystä ollut hyötyä. Kuitenkin asiat pitäisi ottaa sellaisinaan niitä sen kummemmin murehtimatta. Mutta siis totta kai pitäisi oppia myös tunnistamaan ne omat huonot puolet ja myöntämään ne niin kuin myös hyvät. Mä luin jotain ihmissuhde-keskustelupalstaa ja mua kyllä alkoi ärsyttämään suunnattomasti kun siellä kaikki vain haukkui niitä kumppaneitaan. Varmaan 35 kirjoituksesta ainoastaan yksi epäili itseään syylliseksi heidän tilanteeseensa. Mikä siinä omien virheiden myöntämisessä on niin vaikeaa?? Lisäravinteiden lisäksi olen tänään syönyt peräti kaksi leipää, 5 pinaattilättyä sekä aamu- ja iltapuurosta noin puolet. Lisäravinteet meni ihan ok, joten olen kohtuullisen tyytyväinen, paino tällä hetkellä 53,6kg eli samassa mennään.
Kimi lähti mun vanhempien kanssa mökille ja sen jälkeen onkin ollut vähän hiljaista. Toisaalta ihan kiva olla välillä yksinkin. Mutta on mulla vaan ihana poika (niin kuin kaikilla äideillä heidän omasta mielestään), elämäni olisi varmasti paljon köyhempää ilman häntä ;) Yritänkin jatkossa panostaa enemmän hänen huomioimiseensa, sillä se on nyt jotenkin jäänyt toisarvoiseksi näiden mun ihmissuhdesotkujen myötä. Valitettavasti ;( tulipahan sekin opittua tässä joten tietää miten menetellä jos tulee vastaava tilanne eteen.

Illalla suuntasin salille totta kai :D Treenaamaan etureidet ja vatsan. Aluksi kun lähdin tuntui vähän nihkeältä, mutta kun aloin treenaamaan tuli tosi hyvä fiilis ja irtos kyllä melko hyvin :D Lisäksi löysin aivan loistavan vatsalihas liikkeen. Siis kiertävät vatsat tangolla. Aivan mahtavaa, siinä saa lonkankoukistajat suljettua liikkeesstä kokonaan ulkopuolelle, mikä yleensä ottaen vatslihaksissa on vaikeaa. Mulla varsinkin on tosi vahvat lonkankoukistajat ja ne sitten tahtovat usein tehdä sen työn mikä kuuluu vatsoille ja näin vatsa ei kehity ja koukistaja sen kuin vahvistuu. Tän liikkeen kyllä otan ehdottomasti jatkossa vatsarepertuaariini :D

Siitä tangohumun läpi ajellessani tulikin mieleeni viimeisin oma markkina reissuni. Ei todellakaan ollut mikään hyvä reissu ;( Aikaa siitä on ehkä noin 6vuotta, menin hyvissä ajoin pe-päivällä jo markkinoille harhailemaan. Mutta koska siellä ei ollut vielä oikein ketään menin takaisin autolleni ryyppäämään. Istuin autossa ja imin kossu-batteryä sen minkä kerkesin. Istuin välillä takapenkillä, välillä kuskin paikalla ja missä milloinkin. Harrastin tätä useita tunteja, ehkä 4-6h. Illan hämärtyessä eräs työkaverini poimi minut autoltani kyytiin ja tarkoitus oli mennä karaoke teltalle. Matkalla meitä tuli pollarit vastaan ja jostain kumman syystä (hetken mielijohteesta) näytin heille keskaria. Ne lähti meidän perään ja pysäytti. Toinen poliiseista meni jututtamaan ystävääni ja toinen vei minut auton taakse ja alkoi tekemään tarkastusta. Vastustelin ja käskin hänen painua vittuun, halusin naispoliisin sillä käsittääkseni minulla oli siihen oikeus. Sehän johti vain siihen, että minut vietiin putkaan. Matkalla kuulinkin että minusta oli tehty aiemmin useita rattijuopumus epäily ilmoituksia. Kaiken lisäksi jouduin poliisilaitoksella riisutumaan alusvaatteisilleni poliisien painostuksesta. Siinä sitten minulle naurettiin, että ollaanko sitä vielä niin kovaa tyttöä... Just joo, summasumaarum; ne oli kytännyt mua koko päivän siinä mun huomaamatta ja sit kun ne ei saaneetkaan mua käräytettyä (eivät tietenkään sillä ei ollut aikeitakaan lähteä ajamaan) ja mä vielä haistattelin niin se oli viimeinen pisara. Tutkin myöhemmin mahdollisuuksiani tehdä asiasta tutkintapyyntöä, mutta koska olin itse juovuksissa eikä mulla ollut ketään joka tukisi mun tarinaa niin turhaahan se olisi ollut. Mielenkiintoista tuokin sikäli, että kuinka monella ihmisellä voi olla ketään tukemassa tarinaansa jos se on 25 poliisin kanssa yksin poliisiasemalla.. Sitä sattuu kun viinaa ottaa, oma syy se oli tavallaan tuokin... Kaikkea sitä pitikin tapahtua ennen kuin älysin lopettaa koko touhun. Viina ei tee kenestäkään yhtään sen mukavampaa tai vapautuneempaa, päinvastoin!

Tässä kuvassa näkyy mielestäni aika kivasti, se kuinka olen viime aikoina selvästi kehittynyt. Vaikka painoni ei ole noussut on rintani ja käteni kasvaneet ainakin vähän. Niin ja vastaavasti myös rasva on vähentynyt ja sitä kautta on tullut lisää näkyvyyttä :D Noi treenivaatteet mua on kyllä alkaneet nyppimään kun ne on ollu samat jo sata vuotta... Kengätkin on jo ihan loppuun kuluneet. Ehkä ensi viikolla jos jaksan, joudan ja kehtaan, voisin käydä etsimässä uusia vaatteita :D Haluaisin kyllä lyhyt lahkeiset housut....

Tässä yhdet parhaista kirjaston antimista. Pidän etenkin tuosta kuinka tiikeri kesytetään kirjasta. Mielestäni sen lukeminen antaa ainakin paljon ajattelemisen aihetta jos ei muuta. Vastaavasti taas tuossa leffassa mua kiehtoo se erakko-elämä. Se on mulle vähän niin kuin maratonin juokseminen. Se on niin tylsää, niin tylsää, juosta vain omien ajatusten kanssa ja matka taittuu todella hitaasti. Viihdyn parhaiten ryhmässä, etenkin isossa. Siis nimenoaman sellaisessa, jossa mun ei tarvi olla kenenkään yhden ihmisen oma vaan pitää heistä kaikista ihan yhtä paljon ja olla kaikille tasaisen huomioiva. Jos olen jonkun kanssa ryhmässä minusta tulee helposti rajoittunut, sillä en tahdo olla röyhkeä ja jättää ystävääni yksin. Ja mielestäni niin kuulukin tehdä.

Kuitenkin sellainen kurjuuden maksimointi (erakoituminen) jollain tavalla auttaa näkemään asiat selkeämmin. Niin että osaisi keskittyä vain olennaiseen ja unohtaisi kaiken turhan. Tai siis nä mä ainakin kuvittelen, tiedä häntä sitten :D

Ai, niin unohdinkin vallan kertoa, että kaaduin muutama päivä sitten rullaluistimilla.. Mä olen luistellut varmaan 15vuotta enkä koskaan aikaisemmin ole kaatunut. Ja juuri kun viimeviikolla pääsin sanomasta vakkari luontaistuote myyjälleni että koskaan en oo kaatunu niin eiköhän heti sitten... Tuli pikkutyttö kurvissa vastaan ja väistin ihan sujuvasti niin olikin sellaista hienoa hiekkaa juuri siinä käännöksessä ja mä vedin turvalleni, muahhahhaa :D Vahingonilo paras ilo ;) No ei siinä mitään jatkoin matkaa ja vasta jokusen ajan päästä huomasin että polvet ruvella. Eihän noi pahat oo, mutta vituttaa pikkasen näin shortsi keleillä :D

Aika hieno päivä se on ollut tämäkin, olen ymmärtänyt paljon niin itsestäni kuin muistakin ihmisistä. Ja vaikka minussa on muutaman vuoden aikana herännyt jälleen vahva materialisti niin olen päässyt siitäkin tunteesta eroon melkein kokonaan. Se on paljon helpompaa nyt kun sen on jo kerran tehnyt. Myös kateus on poissa, sen kyllä arvelin häviävänkin nopeasti, sillä en ole koskaan aikaisemmin tuntenut kateutta mitään tai ketään kohtaan. Mulla on kuitenkin aina ollut vahva käsitys siitä, että jos jollain on jotain, on toisella sitten vastaavasti jotain muuta. Ja siis sehän on itsestään selvää, että kellään ei voi olla kaikkea.

Nyt olen ihan puhki ja innolla odotan, että pääsen nukkumaan :D Nukuin nimittäin viime yönä paremmin kuin aikoihin, vedin yhdeksän tuntia ja todella syvää unta :D Toivottavasti ensi yö on samanlainen :D

09.07

Tämä oli siis aivan todella loistava päivä, tuntuu hyvältä jälleen rakastaa itseään. On hienoa tuntea olevansa arvokas, yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Aamulla kun heräsin oli hieman alakuloisuutta ilmassa. Päätin lähteä lenkille, hölkkäsin noin puoli tuntia ja sitten vielä kävelin toiset puoli tuntia. Tuntui tosi hyvältä, enää toi olkapääkään ei vaivaa niin kovasti ;) Lenkin päälle tein piiiiiitkästä aikaa HanMoodo perusvenytykset. Huomasin taas, että lonkankoukistajat ovat ihan tukossa, etenkin oikeassa jalassa. Mulla on tähän ollut aina taipumusta, mutta HMDs se on pysynyt jollain tavalla hallinnassa kun siellä venytellään niin paljon. Se on tärkeää, mutta miksi se aina vain tahtoo jäädä.. Kyllä mä nyt olen tunnollisesti aamuisin venytellyt, sillä tahdon saada tuon käden kuntoon. Vaikka nyt kyllä näyttää siltä, että olen tullut sellaiseen pisteeseen missä muutosta ei enää tapahdu. Yritän päästä ensi viikolla hierojalle ja sit katsotaan josko se kuitenkin vaatisi leikkauksen. Tahdon päästä kunnolla treenaamaan ja mikäli tilanne jatkuu tällaisena johtaa se vain siihen, että kohta mun koko lihaksisto on kauttaaltaan pahasti toispuoleinen. Siitä taas seuraa erinäisiä lihasjännitys ja kiputiloja. Ja tuskin kukaan sellaista haluaa, mä en ainakaan! Kimi menikin sit päivällä kaverinsa luokse kylään ja mä käytin koko kolme tuntia opiskeluun. Itse asiassa aika loppui kesken kun oli niin mielenkiintoista luettavaa ;) Luin psykologiaa ja tietenkin myös materiaalia ihmisen lihaksistosta. Psykologia on liikunnan lisäksi aihe mikä kiinnostaa mua aivan valtavasti. Ihminen on niin mielenkiintoinen kokonaisuus, että miksipä se ei kiinnostaisi ;)
Illalla kävin totta kai salilla ja vuorossa oli tänään selkä, hauikset ja takareidet. Oli loistavat treenit :D Salilla ei ollut juuri ketään, joten ei tarvinnut laitteisiinkaan jonotella. Treenien jälkeen pysähdyin hetkeksi katsomaan telkusta ohjelmaa nätti nakuna. Siinä oli joku ryhmä tyttöjä jotka vietiin katsomaan erilaisia kauneusleikkauksia ja sit kyseltiin niiltä niiden tuntemuksia. Ajatuksena siinä oli ilmeisesti se, että he havahtuisivat siitä miten turhia ne on. Muutenkin sillä ohjelmalla pyritään saamaan ihmisiä ymmärtämään se kuinka tärkeää olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. No joo, oonhan mä tietyllä tavalla samaa mieltä. Siis nimenomaan rasvaimujen, silikonien ja semmosten suhteen. Kuitenkin vaatetuksella voi niin paljon saada aikaiseksi. Ja myös noissa leikkauksissa on ne omat ristinsä. Mietin usein, että millaiselta näyttää ihminen jolta on rasvat imetty vaikka reisistä ja perseestä ja sit kun se kuitenkin jatkaa nittä vanhoja elämäntapoja niin mihin se rasva sitten kertyy?? Millainen muodoton möhkäle se oikein on... Tai millaiset on 60-70 vuotiaan naisen rinnat joissa on tai on ollut silikonit?? No ehkä sillä ei ole heille merkitystä.. Ja kyllä mä voisin itse mennä toimenpiteeseen missä kiristetään ihoa. Tunnustan olevani turhamainen, ainakin vähän ;) Niin kuin me kaikki ;)

Eväiden suhteen ei mitään muutosta edelleenkään. Aina vain porskutellaan lisäravinteilla, kyllä kalliiksi tulee :( mutta onneksi mulla on tällä hetkellä aika kivasti rahaa, vaikka allani onkin kiesi joka syö suhteettomasti bensaa. No sen verran edistystä on tapahtunut, että pystyn syömään leipää :D Ja kävinhän mä pe työpaikkani ruokalassa syömässä ja pystyin ainakin jotain syömään eikä oksettanut enää. Huomasin kyllä vatsalaukkuni kutistuneen lähes olemattomiin... Hienoa kuitenkin kun ei enää oksettanut, vielä kun löytyis se ruokahalukin jostain. Tällä hetellähän mun ei koskaan tee mieli yhtään mitään syötävää. Päinvastoin, pelkkä ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä..

Perjantai 09.07

Aamu meni jälleen vähän heikosti. Jotenkin se tuntuu olevan tämän hetken trendi, että aamulla jostain syystä ne ajatukset harhailevat kaikessa vähemmän positiivisessa. Mutta ei sen sillain väliä nyt enää ole koska nyt on siis aivan loistava fiilis. Just sellainen voittaja tunne :D Osasyy siihen on ainakin se, että sain määriteltyä itselleni selkeät tavoitteet. Ne mulla on tässä itseasiassa jo jonkin aikaa puuttuneet enkä ole edes huomannut koko asiaa. Olen pikkuhiljaa alkanut poukkoilemaan elämässäni päämäärättömästi vähän kuin joku sätkynukke. Tänään kuitenkin se ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivalta, haluan kisata!! Se on mulle henkisesti tärkeää. Ei niinkään se, että haluan voittaa vaan ne haasteet ja se tunne kun kisat alkaa. Se kaikki jännitys sekä onnistumisen tunne. Tai jos epäonnistuu niin siitä saa lisää potkua treeneihin.
HanMoodo-kisat ei mua enää niin kovin motivoi. Siis totta kai haluan sitä harrastaa, mutta pääasiassa vain sen vaativuuden vuoksi. Siinä kun ei tavallaan voi koskaan saavuttaa "täydellisyyttä" sillä omat vaatimukset menevät koko ajan vähän oman tason edellä. Saman takia pidän myös salilla käymisestä. Kun lihakset kasvaa, sitä vain haluaa koko ajan vielä isommat ja vielä kiinteämmän vartalon. Ajattelin seuraavaksi perehtyä fitness/kehonrakennus kisaamiseen. Onhan se mua jo pitkän aikaa kiinnostanut, mutta jotenkin se vain on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Ajattelin lähteä siitä, että yritän nyt aluksi päästä katsomaan mahdollisimman monia kisoja, että tulee vähän jonkinlainen käsitys siitä mitä siellä tapahtuu. Ja tietenkin myös näkee vähän sitä tasoa, että millaisessa kunnossa sitä vähintään pitää olla ennen kuin kehtaa mennä sinne keikistelemään :D
Lisäksi me oltiin illalla katsomassa sitä Crocodilesien peliä ja siellä mun kisaamis-into oikein vasta syttyikin. Täytyy kyllä sanoa, että näin ekan kokemuksen perusteella laji vaikutti jokseenkin pitkäveteiseltä. Tuskin se sitä kuitenkaan on sitä on koska katsomot oli täynnä porukkaa ja siellä oli avan mieletön fiilis. Se vain tuntui ehkä musta tylsältä kun en oikein vielä ymmärrä koko pelistä mitään. Kyllä mulle sellaiset ihan perusteet tuli siellä selväksi, mutta se varmaan on ihan murto-osa koko pelin kulusta. Niin ja onpas innostavaa päästä taas joukkueeseen, Ihanaa :D Pelissä muutenkin oli tosi hauskaa, sillä näin erään vanhan tutun. Siinä laskesteltiin, että ollaan nähty viimeksi joskus 15vuotta sitten. Juteltiin pitkät turinat ja naurettiin vedet silmissä. Tosi hauska tyyppi, olen aina pitänyt hänen seurastaan ;)

Totta kai myös salilla kävin tänään, tekemässä rinnan, ojentajat ja pohkeet. Jouduin pikkasen jättää treenin kesken, sillä aika kulki siinä turistessa kuin siivillä. Ja jostain kumman syystä sanoin Kimille epähuomiossa väärän haku-ajan ja tiesin sen siellä ihmettelevän missä mä oikein viivyn kun yleensä mä en oo ikinä myöhässä. Sain taas rintaan tosi hyvät puristukset :D mä luulen, että kun toi olkapää alkaa olemaan paremmassa kunnossa niin se näkyy myös rintatreenin tehoissa. Pohkeiden kanssa mulla on edelleen ongelmia, jostain syystä en vain saa niihin juurikaan kasvua aikaiseksi. Asiaa täytyy pohtia :D
Eväiden suhteen olen myös kohtalaisen tyytyväinen :D Melkein täydellisesti, sanotaan 90%. Voi, tämän tunteen mikä mulla nyt on, haluan pysyväksi. Kuten aikaisemminkin totesin, mieleni lepää, olen vapaa :D Kun löydän jälleen puhtaan ja vilpittömän sydämmeni olen vapaa koko ajan. En tiedä minne se hävisi, mustaksi muuttui, tuli ylpeys, halu, viha ja kateus tilalle. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut kateutta, enkä oikein ymmärrä mistä se oikein tuli, ylpeyden, vihan ja halun ymmärrän sillä niitä olen tuntenut paljonkin etenkin silloin kun vielä join paljon. Hyvä olo tulee sisältä päin :D Valitettavasti kuvat ovat jälleen vähissä, sillä luottokuvaajani oli jälleen muissa tehtävissä (suorittamassa ajokorttia :DD) Ehkä huomenna.... Tämä oli hieno päivä, tähän on hyvä lopettaa ;)

Nyt on jo torstai :)

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja venyttelin sekä pyörittelin kaikki nivelet. Tällä on kyllä merkittävä vaikutus varsinkin niska-hartia alueella. Uskon että vaikka ei mitään muuta tekisi kuin nämä joka aamu ja ehkä vielä illallakin niin pysyy varmasti paljon vetreämpänä vanhemmaksi saakka.

Siitä tulikin mieleeni, että kuinka mielenkiintoinen kapistus se ihminen vain onkaan. Siis kun sitä läpi elämänsä (ainakin suurimmalla osasta ihmisistä) on mielessä sellainen kuvitelma/harharluulo että sitä muuttuu kun vanhenee. Tai siis totta kai sitä muuttuukin, mutta se ajatus on jotenkin epärealistinen sillä sen vanhenemisen kuvittelee tapahtuvan vasta joskus sitten tulevaisuudessa. Oikeastihan se tapahtuu juuri tässä hetkessä. Mun mielestä sen takia (ainakin osittain) on vaikea ymmärtää muita ihmisiä. Lapsia usein (nykyään etenkin) aliarvioidaan pitämällä heitä kyvyttöminä ja joskus jopa tyhminä. Vanhuksia taas pidetään (ei kaikki tokikaan pidä) jotenkin näkymättöminä, epäkelpoina ja ehkä myös vähän tyhminä koska he eivät välttämättä tunne nykyajan tekniikkaa. Kuitenkin kun sitten taas ajattelee asiaa realistisesti ja katsoo peiliin. Miettii sitä omaa minää, omaa menneisyyttä ja omaa mahdollista tulevaisuutta niin totuushan on se, että ei sitä niin hirveästi muutu. Sitä on sisältä tavallaan se sama persoona, jolla on tietyt ajatukset, uskomukset ja käsitykset asioista. Totta kai ne jalostuu ja ihminen jonkin verran muuttuu (toiset enemmän), mutta sitä harvat itse huomaa. Sitä vain tuntee olevansa se sama tonttu läpi elämän :D Poikkeuksena on tietenkin ihmiset, jotka ovat kokeneet valtavia elämänmuutoksia. Vaikka vakavan sairauden tms.



Kuitenkin totuus on se, että meistä kaikista tulee joskus (onnekkaista) vanhoja, ruttuisia ja sairaita. Ja eikö meistä jokainen silloin toivoisi myötätuntoista ja inhimillistä kohtelua. Ja vastaavasti taas kukaan aikuinen ei pidä siitä että niitä määräillään ilman selkeitä sääntöjä niin miksi siihen suostuisi lapsikaan. Useimmiten vain se ajatus ei mene näin.



Mä yritän oman elämän kohdalla muuttaa tätä normia. Haluan kehittyä ihmisenä niin fyysisesti kuin henkisesti. Uskon (tai ainakin haluan uskoa), että meissä kaikissa on jotain hyvää ja paljon viisautta. Kunhan sen vain osaisi valjastaa oikeisiin asioihin. Ulkoista maailmaa ja muiden käytöstä on aivan mahdoton muuttaa, mutta omia näkemyksiä ja uskomuksia voi muokata. Mä yritän välttää negatiivisia tuntemuksia ja keskittyä positiivisiin ajatuksiin. Olla mahdollisimman ystävällinen muille ja olla loukkaamatta ketään. Toisten huomioimisesta tulee hyvä olo.



Tällä hetkellä mulla on nyt menossa sellainen vaihe, että mulle tulee ahdistuskohtauksia. Niissä on aina vaihtoehtoisesti mukana riittämättömyyden tunne sekä itsesyytökset. Jostain syystä se tunne tulee kuin salama kirkkaalta taivaltaa ja lytistää kyllä mieleni salaman nopeasti. Siitä on vaikea nousta, on vaikea välttää mieleen nousevia kysymyksiä ja ajatuksia siitä että mitä jos. Olen kyllä siinä mielessä tyytyväinen, että enää ei ole kokonaisia masennuspäiviä vaan ne rajoittuu joihinkin hetkiin. Jos on oikein vahvoja itsesyytöksiä pyrin keskittymään itseeni ja siihen mitä hyvää minussa oikeasti on. Ja mitä uskon muiden ihmisten minussa näkevän. Jossittelu sitten taas onkin paljon haasteellisempi tehtävä. Sellainen ahdistus kestääkin yleensä kauemmin, enkä oikeastaan ole vielä löytänyt mitään selvää ratkaisua päästä siitä tunteesta eroon. Se joskus auttaa kun mietin miten paljon kovemmistakin paikoista olen selvinnyt.



Olin jokunen vuosi sitten noin puolen vuoden jakson sillä tavalla, että kieltäydyin kaikesta mielihyvästä. Voin sanoa, että se mitä tuona aikana saavutin oli sellainen harmonia jota en olisi uskonut olevan olemassa. Silloin musta tuntui, että mikään ei voi hajottaa maailmaani eikä tehdä mulle huonoa oloa. Olen jälleen sillä polulla ja toivon saavuttavani saman tilanteen uudelleen. Niin ja selkeyttääkseni vielä, ettei tule väärinkäsityksiä. Mun mielestä mun huonon olon aiheuttaja on minä itse. Menetin hyvän oloni sillä aloin haluamaan asioita, aloin tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Ja niitähän ei voi koskaan täyttää, aina tulee uusia ja uusia. Toisille enemmän kuin toisille..



Saliltahan mulla oli tänään vapaa päivä. Kävin kuitenkin luistelemassa ja illalla alkoi se uusi naisille tarkoitettu Amerikkalainen jalkapallo :D Vaikea vielä näin yksien harjoitusten perusteella sanoa vielä mitään. Joka tapauksessa odotukseni ovat erittäin korkealla, sillä olen luonteeltani ikuinen joukkuepelaaja, tykkään tehdä ryhmässä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mukava taas tutustua uusiin ihmisiin pitkästä aikaa, kuitenkin ryhmässä olen aina parhaiten oma itseni ;) Lisäksi tossa lajissa voi kilpailla MM-tasolle asti. Enkä voi kyllä kieltää etteikö se lisäisi kiinnostustani :D
Yöunet jäivät jälleen vähän lyhyeksi joten olin viittä vaille nukahtaa koko illan. En kuitenkaan syyllistynyt energiajuomaan :D Olen iloinen, että olen ainakin vähän päässyt eroon siitä riippuvuudesta. Onneksi muita riippuvuuksia mulla ei tällä hetkellä olekaan.

Positiivisena yllätyksenä olen myös huomannut sen, että aina niinä hetkinä kun en ole masentunut niin olen selvästi tasaisempi enkä hermostu Kimille. Pystyn puhumaan sille rauhallisesti ja me saadaan sovittua asiat niin ettei mun tarvi suuttua. Eväiden suhteen on tullut jonkin verran takapakkia. En pysty syömään kiinteää ruokaa. Aamiainen, lounas ja iltapala jäävät vajaiksi. Yritän väkipakolla syödä, mutta en vain pysty koko annosta syömään. Kyllähän toi helle tietenkin antaa oman mausteensa tähän asiaan, tulee kitattua niin paljon vettä että pötsi on koko ajan täynnä. Olen saanut korvattua tilanteen lisäravinteilla ja painoni tällä hetkellä on 53,5kg. Eli ei siis ainakaan hävikkiä ole tullut :D
Tästä on hyvä jatkaa kohti parempaa huomista ;)

07.07

Työpäivä meni aluksi jokseenkin nihkeästi, olen sellaisessa vuorossa jossa ehtii liikaa pyörittelemään omia ajatuksia... Jostain kuitenkin sain puristettua viisaita ajatuksia ja oloni koheni merkittävästi :D Kotiin päästyäni olin todella väsynyt, sillä sain taas melko huonosti nukuttua illasta ja kuitenkin sit heräsin 03.45. Aamu kyllä sikäli meni loistavasti, että pitkästä aikaa venyttelin ja pyörittelin kaikki nivelet läpi. Ja käsi sen kun tässä petraantuu :D Salillakin pystyin jopa roikkumaan melko kivutta ;)
Päätin vähän levätä (en kuitenkaan halunnut nukkua) sohvalla ja näin tein. Jostain kumman syystä pian kun olin paiskannut maata alkoi vasen käteni kauttaaltaan puutumaan. Tein sille vaikka mitä temppuja, turhaan. Sitten mua jo alkoi oksettamaankin ja pyörryttämään. ihmettelin kyllä jo että mitä perkelettä. Nousin ylös ja käveleskelin vähän niin yhtäkkiä sormia alkoi pistelemään ja tunto palasi. Todella omituista.
Sitten me lähdettiinkin salille vähän rentoutumaan. Oli tosi hyvä setti ja todella loistavat puristukset kaikkiin lihaksiin. Takareidet ehkä tällä kertaa jäivät taas vähemmälle huomiolle. Mietinkin, että ehkä palaan takaisin 2-1-2 systeemiin sillä se kuitenkin toimii mulla paljon paremmin ja ainakin vielä tähän asti olen saanut sillä ainakin jonkinlaisia tuloksia. Salin jälkeen kotona vähän evästä naamariin ja rullaluistimilla pesiskentälle. Juuri loppumetreille ehdittiin, harmittavaa sinänsä sillä tulostaulun perusteella oli melko jännä peli. Pelin päälle vedettiin vielä semmonen 10 kilsan lenkki ja voin sanoa että oli kyllä kummallisen vapauttava fiilis. Kyllä se alkaa sieltä löytymään kun oikein puristaa. Mieltäni toki on tänään merkittävästi kohottanut vanhat muistot. Siis muistin salilla että siitä kun lopetin kessuttelun tuli tänään 6 tai 7 vuotta täyteen (en oo ihan varma). Muistelin myös aikaa kun vielä otin kohtuullisen paljon viinaa.
Tuolloinhan mä olin todella raastavassa ihmissuhteessa ja samalla myrkytin itseäni kaikella mahdollisella. Ja kuten arvata saattaa voin todella huonosti. Sitten vielä aloin odottamaan Kimiä ja siinä oli totta kai omat haasteensa (niitä tänne sen kummemmin erittelemättä). Lisäksi jäin kokonaan yksin. Muistelin niitä tuntemuksia ja kaikkea sitä miten silloin selvisin. Pystyin lopettamaan tupakan ja viinan. Pääsin huomaamattani hyvänolon kierteeseen ja unohdin kaiken epäolennaisen. Itse asiassahan mulla on asiat ihan hyvin nyt. Vaikka on paljon lainaa niin mun omaisuus kattaa sen ihan helposti, rahani on sijoitettuna kiinteistöihin ja on vain ajan kysymys milloin se poikii ihan riihikuivaa rahaa. Mulla on fiksu ja älykäs poika ja vilkkaudestaan huolimatta hän on kohtuullisen tottelavainen. Hänen parhaimpina ominaisuuksina pidän kuitenkin omatoimisuutta ja sitä että hänellä on avara sydän. Toivottavasti mä muistan nämä asiat huomenna, ylihuomenna, sitä seuraavana päivänä ja ikuisesti. Tällä hetkellä mieleni lepää, olen vapaa :D