Nyt on jo torstai :)

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja venyttelin sekä pyörittelin kaikki nivelet. Tällä on kyllä merkittävä vaikutus varsinkin niska-hartia alueella. Uskon että vaikka ei mitään muuta tekisi kuin nämä joka aamu ja ehkä vielä illallakin niin pysyy varmasti paljon vetreämpänä vanhemmaksi saakka.

Siitä tulikin mieleeni, että kuinka mielenkiintoinen kapistus se ihminen vain onkaan. Siis kun sitä läpi elämänsä (ainakin suurimmalla osasta ihmisistä) on mielessä sellainen kuvitelma/harharluulo että sitä muuttuu kun vanhenee. Tai siis totta kai sitä muuttuukin, mutta se ajatus on jotenkin epärealistinen sillä sen vanhenemisen kuvittelee tapahtuvan vasta joskus sitten tulevaisuudessa. Oikeastihan se tapahtuu juuri tässä hetkessä. Mun mielestä sen takia (ainakin osittain) on vaikea ymmärtää muita ihmisiä. Lapsia usein (nykyään etenkin) aliarvioidaan pitämällä heitä kyvyttöminä ja joskus jopa tyhminä. Vanhuksia taas pidetään (ei kaikki tokikaan pidä) jotenkin näkymättöminä, epäkelpoina ja ehkä myös vähän tyhminä koska he eivät välttämättä tunne nykyajan tekniikkaa. Kuitenkin kun sitten taas ajattelee asiaa realistisesti ja katsoo peiliin. Miettii sitä omaa minää, omaa menneisyyttä ja omaa mahdollista tulevaisuutta niin totuushan on se, että ei sitä niin hirveästi muutu. Sitä on sisältä tavallaan se sama persoona, jolla on tietyt ajatukset, uskomukset ja käsitykset asioista. Totta kai ne jalostuu ja ihminen jonkin verran muuttuu (toiset enemmän), mutta sitä harvat itse huomaa. Sitä vain tuntee olevansa se sama tonttu läpi elämän :D Poikkeuksena on tietenkin ihmiset, jotka ovat kokeneet valtavia elämänmuutoksia. Vaikka vakavan sairauden tms.



Kuitenkin totuus on se, että meistä kaikista tulee joskus (onnekkaista) vanhoja, ruttuisia ja sairaita. Ja eikö meistä jokainen silloin toivoisi myötätuntoista ja inhimillistä kohtelua. Ja vastaavasti taas kukaan aikuinen ei pidä siitä että niitä määräillään ilman selkeitä sääntöjä niin miksi siihen suostuisi lapsikaan. Useimmiten vain se ajatus ei mene näin.



Mä yritän oman elämän kohdalla muuttaa tätä normia. Haluan kehittyä ihmisenä niin fyysisesti kuin henkisesti. Uskon (tai ainakin haluan uskoa), että meissä kaikissa on jotain hyvää ja paljon viisautta. Kunhan sen vain osaisi valjastaa oikeisiin asioihin. Ulkoista maailmaa ja muiden käytöstä on aivan mahdoton muuttaa, mutta omia näkemyksiä ja uskomuksia voi muokata. Mä yritän välttää negatiivisia tuntemuksia ja keskittyä positiivisiin ajatuksiin. Olla mahdollisimman ystävällinen muille ja olla loukkaamatta ketään. Toisten huomioimisesta tulee hyvä olo.



Tällä hetkellä mulla on nyt menossa sellainen vaihe, että mulle tulee ahdistuskohtauksia. Niissä on aina vaihtoehtoisesti mukana riittämättömyyden tunne sekä itsesyytökset. Jostain syystä se tunne tulee kuin salama kirkkaalta taivaltaa ja lytistää kyllä mieleni salaman nopeasti. Siitä on vaikea nousta, on vaikea välttää mieleen nousevia kysymyksiä ja ajatuksia siitä että mitä jos. Olen kyllä siinä mielessä tyytyväinen, että enää ei ole kokonaisia masennuspäiviä vaan ne rajoittuu joihinkin hetkiin. Jos on oikein vahvoja itsesyytöksiä pyrin keskittymään itseeni ja siihen mitä hyvää minussa oikeasti on. Ja mitä uskon muiden ihmisten minussa näkevän. Jossittelu sitten taas onkin paljon haasteellisempi tehtävä. Sellainen ahdistus kestääkin yleensä kauemmin, enkä oikeastaan ole vielä löytänyt mitään selvää ratkaisua päästä siitä tunteesta eroon. Se joskus auttaa kun mietin miten paljon kovemmistakin paikoista olen selvinnyt.



Olin jokunen vuosi sitten noin puolen vuoden jakson sillä tavalla, että kieltäydyin kaikesta mielihyvästä. Voin sanoa, että se mitä tuona aikana saavutin oli sellainen harmonia jota en olisi uskonut olevan olemassa. Silloin musta tuntui, että mikään ei voi hajottaa maailmaani eikä tehdä mulle huonoa oloa. Olen jälleen sillä polulla ja toivon saavuttavani saman tilanteen uudelleen. Niin ja selkeyttääkseni vielä, ettei tule väärinkäsityksiä. Mun mielestä mun huonon olon aiheuttaja on minä itse. Menetin hyvän oloni sillä aloin haluamaan asioita, aloin tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Ja niitähän ei voi koskaan täyttää, aina tulee uusia ja uusia. Toisille enemmän kuin toisille..



Saliltahan mulla oli tänään vapaa päivä. Kävin kuitenkin luistelemassa ja illalla alkoi se uusi naisille tarkoitettu Amerikkalainen jalkapallo :D Vaikea vielä näin yksien harjoitusten perusteella sanoa vielä mitään. Joka tapauksessa odotukseni ovat erittäin korkealla, sillä olen luonteeltani ikuinen joukkuepelaaja, tykkään tehdä ryhmässä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mukava taas tutustua uusiin ihmisiin pitkästä aikaa, kuitenkin ryhmässä olen aina parhaiten oma itseni ;) Lisäksi tossa lajissa voi kilpailla MM-tasolle asti. Enkä voi kyllä kieltää etteikö se lisäisi kiinnostustani :D
Yöunet jäivät jälleen vähän lyhyeksi joten olin viittä vaille nukahtaa koko illan. En kuitenkaan syyllistynyt energiajuomaan :D Olen iloinen, että olen ainakin vähän päässyt eroon siitä riippuvuudesta. Onneksi muita riippuvuuksia mulla ei tällä hetkellä olekaan.

Positiivisena yllätyksenä olen myös huomannut sen, että aina niinä hetkinä kun en ole masentunut niin olen selvästi tasaisempi enkä hermostu Kimille. Pystyn puhumaan sille rauhallisesti ja me saadaan sovittua asiat niin ettei mun tarvi suuttua. Eväiden suhteen on tullut jonkin verran takapakkia. En pysty syömään kiinteää ruokaa. Aamiainen, lounas ja iltapala jäävät vajaiksi. Yritän väkipakolla syödä, mutta en vain pysty koko annosta syömään. Kyllähän toi helle tietenkin antaa oman mausteensa tähän asiaan, tulee kitattua niin paljon vettä että pötsi on koko ajan täynnä. Olen saanut korvattua tilanteen lisäravinteilla ja painoni tällä hetkellä on 53,5kg. Eli ei siis ainakaan hävikkiä ole tullut :D
Tästä on hyvä jatkaa kohti parempaa huomista ;)