Pohdintoja..

Niin mä tossa joulun aikaan aloin taas pohtimaan tätä ihmisen yhteisöllisyyttä, perinteitä, yhteenkuuluvuuden tärkeyttä yms. Tietenkin (kuten aina) pyrin tarkastelemaan asioita neutraalista, ketään tuomitsematta tai kenenkään etua ajamatta. Lyhyesti sanottuna pyrimään vain toteamaan asioita, ei muuta. No viikolla me käytiin töissä läpi semmosen kyselyn tuloksia jotka liittyy ihmisten hyvinvointiin ja tuntemuksiin työpaikalla. Tuloksista sen kummemmin mitään tänne kirjoittamatta totesin jälleen kerran sen miten "omahyväisiä" ihmiset ovat. Minä siis mukaanlukien. Siinäkin kyselyssä näkyi selvä trendi siinä, että kun piti arvioida omaa osaamista, omaa tietomäärää tai omaa käytöstä niin annettiin selvästi parempia pisteitä kuin silloin kun arvioitiin samoja asioita muista ihmisistä.



Valitettavasti tämä sama pätee kaikkialla missä me liikutaankaan. On paljon helpompi haukkua sakottava poliisi kuin katsoa peiliin. Saatika siinä vaiheessa kun kortti menee hyllylle niin vika on järjestelmessä, ei peilissä. Parisuhteessakin valitettavan usein vika on aina VAIN toisessa. Tällainen käytös on valitettavasti jollain tavalla sisäänrakennettu juttu, toiset on enemmän ja toiset vähemmän sellaisia. Mielestäni tämä juuri on parisuhteen suurin vastenmielinen tekijä!! Kyllästyin jo aikoja sitten siihen asioiden veivaamiseen ja syyllisen hakemiseen. Kuitenkaan ne ongelmat ei koskaan ratkee syyttelemällä. Molempien on mun mielestä vähän katsottava peiliin, kukaan ei pysty riitelemään yksin. Ja kun itse myöntää olevansa MYÖS syyllinen niin saa kaiken omaan niskaan ja varsinanen ongelma jää selvittämättä. Tääkin on varmaan semmonen juttu mikä hioutuu ajan kuluessa, paitsi jos toinen antaa aina periksi.

Sitten näin joulun aikaan mua mietiyttää normaalia enemmän tää mun epäyhteisöllisyys. Se tietenkin korostuu kun ollaan kaikki, koko perhe, koolla. Niin siis tosi asiahan on se, että mä vain en kuulu mihinkään yhteisöön, kuten on monesti aikaisemminkin todettu. Onhan se tavallaan rikkaus kun ei kuulu mihinkään niin silloin voi täysin estotta liikkua ryhmästä toiseen eikä toisillakaan ole mitään ennakkokäsityksiä. Näin ollen mulle on "kaikki sallittua" tai kukaan ei ylläty mistään... Mutta toisinaan kyllä (ihminen, laumaeläin kun olen) niin kuitenkin kaipaan sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ja eniten mua vaivaa, etenkin näin joluna, se että siirränkö tän perintönä Kimille??? En haluaisi, mutta huomaan kyllä että hänkään ei tavallaan kuulu mihinkään.

Nytkin mun veljet perheineen vaihtelivat lahjoja ja muutenkin käyvät ajoittain toistensa luona kylässä ja pitävät paljon enemmän yhteyttä. Me Kimin kanssa jäädään tästä touhusta lähes kokonaan ulkopuolelle. Niin siis ei se mitenkään henkilökohtaista ole, siihen on ihan selvät syyt. Ensinnäkin, me ei olla mitään kovin kovia kyläilemään, toiseksi me ei juurikaan olla koskaan kotona. Ja siinä kyläilyssä muutenkin on se klassinen epäyhtälö eli sinkun ja seurustelevien on tavallaan hankala kyläillä kun siinä on pariton määrä aikuisia ja silloin yksi jää ulkopuolelle. No siis eihän tää tietenkään oo mitään ultimatefaktaa, varmasti poikkeuksiakin on. Mutta väittäisin kuitenkin että ihmiset ovat mieluummin pareittain. Sitten on tietenkin vielä sekin, että Kimiä ei ole kastettu kirkkoon, näin ollen hänellä ei ole kummeja. Tämä on kuitenkin sellainen yhteenvievä tekijä. Kummit (noin niinkuin yleensä ottaen) ovat lapsen kanssa enemmän tekemisissä kuin muut sukulaiset.

Ja siis ei oo tarkoitus kirjoittaa mitenkään negatiivisesti mistään tai kestään, tää nyt on vain toteamus. Ja kuitenkin onhan sekin totta että mä olen koko ikäni asunut perheessä jossa mä nyt en muutenkaan oo tuntenut yhteenkuuluvuutta, koska mä olin kuitenkin niin vanhaksi asti perheen ainut tyttö ja kun siskoni syntyi niin meni kauan ennen kuin saatoimme olla oikeasti ystäviä ison ikäeron takia. Totta kai mä olin iloinen ja onnellinen ja olihan mulla helvetin hauskaa poikien kanssa. Mutta en mä kyllä koskaan tuntenut et kukaan ois mua ymmärtänyt. Tää on varmaan semmonen merkittävin tekijä edelleen mun elämässä. Mä en usko että on olemassa ryhmää missä mä kokisin olevan kaltaisiani ihmisiä.. Mut ei sen väliä, kuten tossa aikaisemminkin totesin, että onhan siitä myös paljon hyötyäkin. Ja muutenkin tää nyt oli taas tämmöstä "täytehöpinää"

Huomenna tai loppuviikosta luvassa kuvia mahdollisesti vähän varsinaisesta aiheesta eli treenailusta, ehkä myös kiinteistönhoitoon ja pakkaseen liittyvistä haasteista ja myös siitä miten Jeesus ilmestyi nakkiini :P

Joulu oli ja meni..

Jouluhässäkät alkavat olemaan ohi ja taas saa paneutua ihanaan normiarkeen :D Vaikka en mä kyllä tiedä onko sillä nyt tällä hetkellä juurikaan merkitystä koska mulla todettiin viimeviikolla kyynärpäässä jännetupentulehdus joten en saa tehdä oikeastaan mitään :/ Mä en voi käsittää mistä se oikein yhtäkkiä tuli koko tulehdus kun mä ti olin normisti salilla eikä sitä vaivannut mikään ja sit illalla se juiliminen alkoi ja siittä sit tietty riitti myös koko yöksikin. Aamulla oli koko käsivarsi ihan turvonnut ja kipeä. Periaatteessa mun ei saisi rasittaa sitä ollenkaan mut kun mun alkais se osa-aikavapaa sit tammikuussa niin en mä kyllä voi oikein olla poissakaan töistä kun pitää se lomittaja saada koulutettua. Ja onneks mulla on kuitenkin kohtuullisen kevyt työ ja sit viimeviikollakin koitin tehdä pääsääntöisesti vain oikealla ja semmoset hommat missä se selvästi rasittuu niin pyysin sit työkavereilta apua. Eniten mua nyt kuitenkin huolestuttaa se, että jos ja kun se mun vapaa alkaa niin miten mä pystyn tätä taloa oikein rakentaa rasittamatta sitä. Ja kuitenkin mun olis vähän niinku pakko saada jotain aikaiseksi kun mulla on nyt siihen kerran varattu aikaa. Ja se rasittaminenhan hidastaa toipumista niin koska mä sit pääsen taas kunnolla treenaamaan, nyyh...

Niin tosiaan se vapaa kans on edelleen auki kun ei ihan mennyt putkeen siinäkään kohtaa. Mun esimies oli ollut useaan otteeseen yhteydessä työkkäriin ja kaikki oli sovittu, aloitusajankohdat ja kuka mua lomittaa jne jne. No ihmettelin sit kun sitä päätöstä ei alkanut kuulumaan ja soitin sinne. Mies jonka kanssa keskustelin ei tiennyt asiasta mitään ja nainen jonka kanssa asiaa oli hoidettu oli lomalla alkuvuoteen saakka.... No se mies alkoi nyt tutkimaan asiaa ja lomittajani menee käymään ensiviikolla työkkärissä ja sit tehdään vasta se päätös. Vähän kyllä ajallisesti menee päätöksen saaminen melko viime hetkille. No ei sen väliä kunhan mulle vain sitä lisää myönnetään!! En kyllä oo enää kovin toiveikais asian suhteen, ainakaan et saisin koko vuodeksi. Henkisesti olen varautunut siihen et ei ollenkaan tai korkeintaan 3kk. Mut saa nähdä nyt sit miten käy...

Mulla kuitenkin on kauttaaltaan niin paska tuuri että yleensä se on kahdesta vaihto-ehdosta aina mieluummin se huono joka osuu kohdalle. Näin joulun aikaan en voi olla muistelematta, että poikien kanssa saatiin lapsena aina samanlaisia leluja (niin synttäri- kuin joululahjaksikin) ja yleensä se mun oma oli viallinen. Nytkin me saatiin töistä joulupaketit ja naiset haki kaikille (yht. 5kpl) ja summissa laittoivat niihin meidän nimet. Niinhän siinä taas kävi et kaikki muut oli ihan kunnollisia mut mun omasta yksi (paras) juusto ja sit se varsinainen lahja eli silikoninuolija. Ja vaikka mä en todellaakaan oo mikään leipoja niin kyllä mä oisin sen halunnut. Se nimittän on maailman kätevin maalipurkin tyhjäämiseen, ei mee kyllä mitään hukkaan. Lisäksi, tähän mennessä, Kimin leluista on löytynyt jo yksi viallinen (minun ostama) ja tossa on vielä aika monta mitä me ei ees olla kokeiltu.

Tietenkin toi aina harmittaa kun viallisia, se aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja sit kun on tämmönen sesonki aika niin monena vuotena ne lelut on myyty loppuun joten ei saa ees uutta tilalle. Ja kun mä en oo mikään jouluihminen muutenkaan niin ei tää nyt ainakaan tilannetta paranna. Siskoni kuoleman jälkeen joulusta on tullut oikeastaan vähän ahdistavakin jopa. Siskoni kuoli siis auto-onnettomuudessa 18-vuotiaana 18.01.07 Ja me oltiin laivalla yhdessä 16.12, kuten joka vuosi. Niin jotenkin ne meidän yhteiset viimeiset hetket ja ajat kiteytyy siihen joulun aikaan ja mä vaan en voi olla surematta. Ja jostain kumman syystä mä haluaisin olla vain yksin ja hiljaa. Ehkä juosta pitkiä lenkkejä ja ottaa vähän vetoja.

Totta kai mä Kimin kanssa yritän parhaani että sillä ois hyvä joulu. Joka vuosi ollaan koristeita ja jouluvaloja laitettu, kuusikin jopa. Mut siitä mä olen vähän kyllä pitänyt kiinni että mä en leivo... Ihan vain sen takia, sitä mä iten syön ne herkut (mä olen aika hyvä leipoon, vaikkei uskois). Mutta nyt kun me asutaan täällä raksalla, pölyn keskellä, niin meillä ei oikein oo ollut mahiksia rakentaa minkäänlaista joulua. Jouluvalot oisin ehkä pihalle voinut laittaa jos sinne olis saanut sähkön jostain.. Anyway, mä lupasin Kimille että kun tää joulu oli nyt täällä kotona niin surkee niin ensi vuonna sit laitetaan pihalle ja sisälle valot, kuusi koristellaan, leivotaan ja tehdään itse karkkia. Ehkä mä nyt oon koittanut panostaa entistä enemmän kuitenkin tohon yhdessä tekemiseen. Tehdäänhän me sen kanssa muutenkin päivittäin yhdessä aika paljon, mutta nyt me ollaan pelattu paljon lautapelejä, ALIAS on meidän molempien suosikki. No kyllä Kimi tykkää myös Afrikan Tähdestä mutta koska meillä on molemmilla niin huono onni et nopasta tulee vaan ykköstä ja kakkosta ja ekana avataan kaikki tyhjät, rosvot ja hevosenkengät niin semmoseen kyllä aika nopeesti kyllästyy.

Näin yhtäkkiä kun ajattelen niin vaikuttaa siltä että mulle on tulossa samanlainen talvi kuin elokuvassa PäiväniMurmelina eli pitkä, kylmä ja se kestää lopun elämääni... No ei vaan, mutta oikeesti mä olen kyllä tällä hetkellä pikkasen tuuli-ajolla kun mulla oli niin selvät suunnitelmat ensi vuodelle. Kaks viikkoo töitä, ensisijaiset treenit salilla, sit kaks vapaata viikkoa, aamulla remppaa, aamupäivällä salitreeni, lisää remppaa ja illalla kamppailua. Nyt olen ihan sekaisin kun en tiedäkään saanko sen vapaan ja lisäksi sit vaikka saisinkin niin miten tässä nyt edetään ton käden kanssa... No sen jo kyllä päätin heti että korvaan treenit mitä en nyt pysty tekemään niin juoksemisella ja uimisella. Ja nythän mä olen tässä jolun ajan mussuttanut tosiaan sokeriakin, siis karkkia. Ja täytyy kyllä taas kerran todeta että se voittaa tossa koukuttamisessa ihan koska tahansa niin viinan kuin tupakankin. No energiajuomalle se ei ihan pärjää mut ei kyllä oo kaukana. Kyllä tulee taas olemaan kova työ päästä siitä eroon. Uudenvuoden lupauksena mulla onkin sit suunnitteilla kieltäytyä kaikesta nautinnosta. Tiukkaa tulee olemaan, mutta koska tiedän millaisen olotilan sillä saavuttaa niin uskon/toivon pystyväni siihen ;)

fyrdf7

Kolmas kertaa toden sanoo ja teksti sen kuin vähenee... En tiedä mitä tää taas sekoilee mutta ei tahdo tulla tästä kirjoittelusta näiden videoiden kera taas mitään kun häviää videot ja sit häviää tekstit... Ärsyttävää... Sori siis et noi videot sit lopuksi tuli vahingossa vaakasuoraan :/ Mut siis kiteytettynä; Lauantaina kävin salilla starttaamassa vihreän viikon eli toistoja 8-10 ja lihasryhmät selkä, haukkarit ja pohkeet. Mullahan on semmonen tyyli aina kun mä teen että laitan aloituspainoksi sen kilomäärän millä mä olen edellisellä kerralla jaksanut tehdä toistojen minimimäärän eli tässä tapauksessa 8. Jos mä jaksan sillä tehdä 10 tai yli niin lisään kiloja seuraavaan sarjaan, jos taas menee alle 8 niin sit vähennän. Kirjaan siis ylös aina pelkästään sen suurimman kilomäärän, että se merkkailu olis mahdollisimman yksinkertaista. Mä kuitenkin tykkään enemmän siitä että mä voin nähdä siitä samalta sivulta suoraa ne edelliset treenit ettei tarvii selailla ja hakea jotain tiettyä päivämäärää.

Eli tässä siis maastavedon sarjat 3 ja 4 90kg. Ykkössarjan tein 100kg ja kakkossarjan 95kg, aloitan siis seuraavalla kerralla 90kg. Kiva ihan itekkin ekaa kertaa katsoa videolta et miltä se tekniikka oikein näyttää ja olen kyllä positiivisesti yllättynyt :) Lisäksi toi tekemienen näytää paljon kevyemmältä kuin miltä se tuntuu... Loppuun kuvasin vähän täytematskuna leuanvetoa ilman lisätaakkaa.. Tein kuitenkin varsinaiset sarjat +5kg... Enenmpää en nyt kynäile, nyt kun mulla vielä toistaiseksi on kaikki videot ja tekstit tässä tallella :D

viikko 50

Niin se on viikko taas mennyt nopeesti kuin mikä... Mä olen edelleen jatkuvasti vähän kuin jälkijunassa tässä hommassa. Siis musta tuntuu vähän siltä niin kuin tää aika vain vilisis ohi mun silmien ja mä vain sudin lähtökuopissa. Mä luulen et suurin osa ihmisistä kokee näin, koska ollaan niin kiireisiä. Mä kuitenkin uskoisin (siis ainakin mun omassa elämässä) että se kiire tulee kaiken turhan tekemisestä. Toki tietenkin kaikki on aina suhteellista ja mikä sit kenenkäkin mielestä on turhaa. Mulla siis on viime aikoina mennyt aikaa normaalia enemmän kaupoissa kiertelyyn ja dataamiseen. Toi kauppa homma on kyllä sikäli vähän musta riippumatonta koska siellä nyt vain on on paljon ihmisiä tällä hetkellä, joten aikaakin kuluu enemmän. Mutta myönnän kyllä myös syyllistyneeni jonkin verran tuotteiden hypistelyyn :D



Dataamisessa taas ei sinällään oo mitään vikaa koska se on kuitenkin yleissivistävää (mähän en pelaa koskaan), siis nimenomaan kun käyttää paljon tiedonhakua sekä lukee lehtiä. No sittenhän on lisäksi tää blogi, jolle valitettavasti on viime aikoina jäänyt ihan liian vähän aikaa :( Ja tietenkin Facebook. Ja täytyy tunnustaa että siitä olen jonkin verran riippuvainen. Se on mielestäni aivan loistava tapa pitää edes jonkinlaista yhteyttä tuttuihin, pystyy näkemään mitä muille oikein kuuluu :) Mutta tietenkin jos siellä menee joka päivä tuntikaupalla aikaa niin se on kuitenkin sit kaikesta muusta pois. Se ei niin kovasti haittais sit jos se ois koko aika sitä muiden kanssa kommunikointia (se ei ole koskaan turhaa), mutta niin kun mäkin jään koukkuun niihin testeihin. Mä vaan teen ja teen ja teen ja teen niitä. Ja sit mulle jo tuulekin kiire... Mut siis viime viikon aikana oon kuitenkin saanut hyvin pidettyä kiinni siitä että kone kiinni illalla. Pääasiassa klo 21 mut viim. klo 22 ja se on kuitenkin melko hyvin jos ottaa huomioon viime aikaisen trendin.



Eväiden suhteen viikko on mennyt kohtuullisesti, torstaita lukuun ottamatta. Meillä oli töissä jouluruokailu ja tietenkin sit tuli vedettyä överit. Syötiin tossa 11.30 aikaan ja sit mä menin salille joskus klo15 ja voin sanoa että oli kyllä helvetilliset treenit. Ihan ähky olo, koko ajan tuntui et oksu lentää ja sit kuitenkin samanaikiasesti aivan järjetön jano. Kyllä se vain niin on että olet mitä syöt, kevyt ruoka-kevyt olo jne jne...



Tavoitteena oiskin nyt tammikuun alusta saada edes jonkinmoinen keittiö tänne, että pystyisin taas alkaa syömään omia eväitä kokonaan töissä. Kuitenkin se työmaaruokalan lounas on liian raskas ja kuitenkin siinä on täyslihaa liian vähän. Tarkoitus olis palata takaisin tonnikala-salaattilinjalle eli syödä pitkin päivää "kevyesti" mutta kuitenkin riittävästi energiaa sisältävää ruokaa (toisinsanottuna ei hiilareita muuta kuin lisäravinteena) sit treeniä ja kunnon "ruoat" vasta illalla. Katotaan nyt mut yritän kuitenkin aloittaa myös "yösyömisen" että kropalla olis koko ajan jotain mitä polttaa ja näin välttyisin "säästöliekki" vaiheelta kokonaan. Tarkoitus olisi aloittaa myös avanto-uinti aamuisin :D Mut saa nyt nähdä mihin tää mun treenaaminen taas oikein kulminoituu, sillä mä sovin sen miehen kanssa (joka mua houkutteli kisaamaan) että meen sinne voimannostajien salille tutustumaan ja katon vähän mitä se homma on. Sit voisin sieltä saada valmennusta ja silleesti :) Mut katotaan nyt mitä se homma sit oikein käytännössä tarkoittaa ja kuitenkin mä en ole valmis luopumaan kamppailusta ja tahtoisin myös harrastaa kehonrakennusta.



Tai no.... itseasiassa mun ikuinen ongelma, lapsesta saakka, on ollut se että mä en pysty valitsemaan vain jotain tiettyä ja satsaamaan siihen. Mä kun haluan osata ihan kaikkea, hölmöä :( Sitä kuitenkin vois menestyä vaix miten hyvin jos panostais vain yhteen lajiin. Mutta ehkä mulle kuitenkaan ei koskaan oo ollutkaan se menestyminen mikään juttu vaan mä nautin siitä oppimisesta ja kehityksestä sekä muutoksista. Sit kun osaa niin hyvin et pitäis vain hienosäätää ja näinollen kehityskin hidastuu niin mä kyllästyn. Tätä ominaisuutta mä olen kamppailussa pyrkinyt kehittämään ja olen siinä jonkinverran kehittynytkin :D



Lisäksi mulla on ainakin vielä seuraavat puoli vuotta ellei enenmänkin "riesana" tää rakentaminen joka väistämättä vaikuttaa treenaamiseen. Toivottavasti saan kkoko töllin valmiiksi kesän loppuun mennessä ja sen jälkeen voin täysin rinnoin keskittyä vapaa-ajallani eväisiin sekä treeneihin. Tietenkin siis Kimi ja hänen menot huomioon ottaen :D



Mä luulen et tästä talosta tulee just semmonen missä mä viihdyn loppuelämäni tai siis ainakin haluan uskoa niin. Ainakin tää sijainti on sopiva, Seinäjoelle on 15km ja Lapualle 9km. Keskustaan mua ei saa enää koskaan, mä vaan en viihdy siellä. Mä haluan tilaa hengittää. Mut sit kuitenkin kun mä olen niin aktiivinen ihminen niin en mä halua ihan metsässäkään asua. Tässä oikeassa keittiössä on niin mukava istua kun tästä näkee suoraa tohon valtatielle (joka on kuitenkin niin kaukana ettei autojen äänet kuulu) niin on kiva katella kun autoja kulkee. Kuulostaa tylsältä mutta jostain syystä se liikkumisen näkeminen viihdyttää mua. Tässä on rauhallista, mutta kuitenkin sellaisia tapahtumia jotka ei puuduta aivoja (toisin kuin telkkari). Torstain jouluruoan ahmimisesta johtuen päätin vähän höllätä eväiden suhteen joulu-aattoon saakka. Kuitenkin jonkinlaisella kohtuudella eli ei riisipuuroa, pipareita eikä suklaata. Me haettiinkin sit Kimin kanssa mun karkkilakon tauon kunniaksi hyvä leffa (Aidan Yli) ja karkkia :) No mä tietenkin otin pienimmän haitan periaattella namuja eli MalacoTruly vaahtokarkkeja. Ne on mun mielestä aivan tosi hyviä ja niissä on vain 300kcal/100g ja kuitenkin prot. 4,9g ja rasvaa vain 0,2g joten ei paha (siis karkeiksi). Lisäksi se on pikkunen pussi, vain 80g :D En kyl pystynyt syömään siitä kuin murto-osan kun tuli ihan tuskan hiki otsalle kun oli niin makeaa. Mut hei, suosittelisin näitä namuja jokaiselle hiilarikoukussa olevalle niin sen suklaan tai jonkun muun karkin (Dietorellenkin) tilalle. Ehdottomasti laadukkain makeinen markkinoilla, jos ei siis lisäravinnepatukoita lasketa. Mielestäni niitä ei voi tähän ryhmään luokitella sillä jos on tottunut syömään suklaata niin mikään proteiinipatukka tässä maailmassa pysty sitä maun puitteissa korvaamaan. Niin se vain valitettavasti on.

No sit loppuun vielä jotain pohdintaakin.... Niin siis mietin tossa kun tänä vuonna Nobelin rauhanpalkinnon sai kiinalainen toisinajattelija LiuXiabo, että miten uskomaton ihminen sen täytyy olla. Kuitenkin jos ajattelee sitä miten tukalat olosuhteet sille on siellä tehty ja nytkin se istuu vankilassa 11 vuoden tuomiota valtion vastaiseen toimintaan yllyttämisestä. Kuinka paljon se vaatii sisua ja uskoa omaan asiaan kun laitettaan noin hankalaan tilanteeseen. Ja varmasti moni sielläkin on hänen kanssaan samaa mieltä asioista mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen. Mielestäni palkinto meni niin oikealle ihmiselle kuin vain olla voi. Kiina hallitus on varoittanut palkinnon myöntämisen Liulle vahingoittavan Kiinan ja Norjan välisiä suhteita.... On niin surullista että käytetään väärää valtaa, pelottelua. Sen huonompaa tapaa johtaa ei ole olemassa. Saahan sillä varmaan tahtonsa läpi, mutta miten kauan.. Lisäksi mun on mahdoton ymmärtää, että mitä pahaa on vapaudessa? Ihan ahdistaa kun ajattelen...

Onneksi Suomessa ja länsimaissa noin yleensä ottaen on sananvapaus ja muutenkin jokainen saa olla mitä haluaa. Tai no, onhan siinä kyllä sekin näkökulma et mediahan täällä aika paljon päättää mitä tuodaan kuinkakin paljon esille ja sitä kautta sit vaikutetaan ihmisten mielipiteisiin. Se on tavallaan vähän aivopesua. Vaikkakin, ainakin jossain määrin, tahatonta. Tietenkin siellä mediassakin on töissä ihan tavallisia ihmisä jotka kuuluu tähän valtaväestöön ja tekee sit sen perusteella niitä päätöksiä millaisia asioita se media julkaisee. Näin ollen semmoset vähemmistönäkemykset jäävät huomiotta vaille. Mikä tosin on siinä mielessä ymmärrettävää että eihän se media voi jokaisen suomalaisen eriävää näkemystä tuoda esille. Et tässä sitä sit ollaan, ikuisessa oravanpyörässä; ruokitaan toinen toistamme... Me ostamme mitä media tarjoaa ja sitä kautta kannustamme mediaa entisestään pysymään sillä samalla linjalla..

Ja siis ennen kaikkea täällä on hienoa että suojellaan vähemmistöjä ihan lain puitteista. Mun mielestä kaikenlainen syrjintä pitääkin olla tuomittavaa. Mä ymmärrän kyllä tietyssä määrin näkemystä, että Suomi kuuluu Suomalaisille vaikka en itse aatetta kannatakkaan. Kuitenkin Suomalaiset on tän maan historian saatossa rakentaneet tällaiseksi kuin se nyt on. Mutta mielestäni siinä kuitenkin on sekin näkemys, että kyllä jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus yrittää ja tehdä parhaansa kohentaakseen omaa elämänlaatuaan. Jos se vaatii toiseen maahan muuttamista niin kyllä siihen pitäisi olla oikeus, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta. Ja mielestäni uuteen maahan ja kulttuuriin muuttaminen on niin iso muutos jo sinällään että sitä kuuluukin tukea. Se, että millaisessa mittasuhteessa näin tehdään niin on taas asia erikseen.. Aiheesta voisi kirjoittaa loputtomasti.

Toki tietenkin rasistisetkin ryhmät/järjestöt ovat tavallaan vähemmistöjä ja mielestäni heilläkin pitää tulee olla oikeus omaan mielipiteeseen. Mutta, silloin kun mielipiteet ja käyttäytyminen on vihamielistä ja halutaan vahingoittaan oman näkemyksen varjolla muita ihmisiä niin mielestäni on itsestäänselvää, että sellainen käytös on tuomittavaa. Ainahan voidaan perustella omaa vihaa, että kun nekin vahingoittaa viattomia ihmisiä jne jne. mutta edelleenkään mielestäni vihaan ei vastata vihalla. Sillä aiheutetaan vain loputon vihan ja koston kierre ja se ei johda mihinkään. Mun mielestä ihmiset jotka vihaavat (niin paljon että haluavat vahingoittaa) toisia pelkän ihonvärin, uskonnon, seksuualisen suuntautumisen tai jonkun muun vastaavan perusteella ovat vähä-älyisiä moukkia. Semmonen, mun mielestä, kohtuullinen "rangaistus" olisi laittaa tällainen henkilö useiksi kuukausiksi, yksin, vihaamaansa yhteisöön!!

Perfect Monday :D

Nyt on kyl pakko ihan pikaisesti hehkuttaa et kyllä oli pitkästä aikaa äärettömän onnistunut päivä :D Toivotaan samanlaista draivia myös huomiselle.. Kovin montaa riviä ei nytkään pysty koska on Millan nukkuumaanmeno aika ja mikäli mä haluan pysyvää parannusta niin treeniin kuin syömiseenkin on mun pidettävä tiukasti kiinni riittävistä yöunista :D Kuitenkin se valvominen johtaa siihen et tulee vanuttua sängyssä liian myöhälle, aamiainen viivästyy ja kokonaisuudessaan tulee huono startti päivään....

Mut siis tähän päivään... Niin nousin aamulla siis tossa neljän aikaan, tarkoitus oli vähän jumppailla mut ei nyt ihan vielä tässä vaiheessa irronnut. Mut se nyt on pieni murhe siihen verrattuna et kuitenkin nousin pirteänä ylös, söin salaatiin, kaksi porkkanaa, viinirypäleitä, paprikaa ja yhden banaanin :D Sit varsinaisen aamiaisen mä söin töissä klo 07 eli täysjyväpuuron, neljä munanvalkuaista ja lasillinen mehua. Sit hera80 minttusuklaa (slurp) klo 09 ja lounas klo 11. Valitettavasti työmaaruokalassa, mutta onneksi siellä oli kananrintaa, joten meni siinä kohtaa aika kivasti :D Rintaleikkeen kaverina vedin salattia, raejuustoa ja yhden leivän sekä lasillisen tuoremehua. Sit taas klo 14 Hera80. Kotona klo 16 päivällinen, kolme perunaa, kinkkukastiketta (joka on niin helppo valmistaa et jopa mä onnistun siinä tyrimättä :P), salaattia (sis. paprikaa, jäävuoris. ja kurkkua). Sit salille klo 18 ja aivan järjettömän hyvä pumppi rinnassa sekä ojentajissa... mmm... me like :D Salin päälle palautumisjuoma ja iltapalaksi rahkaa, kiisseliä ja viinirypäleitä :D Nyt mä meen nukkuun jos vaikka huominen onnistuis yhtä kivasti tai vielä jopa paremminkin :D

Viikko meni aika "erikoisesti"..

No niin, vihdoinkin mun mokkula taas toimii niin että viitsii ees yrittää kirjotella jotain :D Kauheesti mulla ois ollu asiaa, lähinnä siis pohdintoja, mut on mennyt viikko niin nopeesti ettei millään oo ehtinyt koneelle. Ja tosiaan sit kun tää yhteys on ollut mitä on... Niin siis maanantainahan me tultiin sieltä laivalta ja sit mulla olikin koko viikko iltavuoroa. Olin varautunut et Ti klo 14-22 ja sit loppuviikko katotaan mikä on tilanne.. No ei ihan mennyt kuten haaveilin.. Monista asioista johtuen mulla oli ke vapaa ja to pääsin töistä vasta 00.30. Perjantaina ja Lauantaina sit 14-22.. Joten on tässä nyt sit vähän rytmi sekaisin. Tai siis itseasiassa aika paljonkin :( Paino on pudonnut ja sali-treenit ovat onnistuneet vähän vaihtelevalla menestyksellä. Huonoina päivinä syy selvästi huonossa tankkauksessa... Vatsarutistus jumppapallolla.

Toispuoleisuus näkyy tässä kuvassa, vaikkakin käteni alkaa olemaan selvästi ainakin paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Kuitenkin vuoden mittainen vamma on tehnyt tehtävänsä. Täytyy kyl sanoo et on tää kuva vähän vinosti otettukin, mut silti.

Iso perse :D

Mut katotaan josko huomenna ehtis paremmin syventymään niihin mun pohdintoihin. Kuitenkin kun on kyse ajankohtaisista asioista niin myöhäistä niistä on sit ens viikolla enää kirjotella ;)

loppuviikko :D

No niin, siinähän se taas meni viikko etten oikein ehtinyt huomaamaankaan :D Kun on paljon puuhasteltavaa niin aikakin menee kuin siivillä ;) Niin siis treenien puitteissa mulla oli siis se punanen viikko eli toistoja sen 6-8 ja oikeastaan kaikkina treenipäivinä sain hyvät tuntumat aikaiseksi. Ehkä vatsojen kanssa mulla oli taas hieman hankaluuksia... Sit mä en viimeksi muistanutkaan sanoa et mähän sain isältä sen jonkun vanhan painonnostovyön silloin ma kun oltiin niillä kakkukahveilla. Siis eihän toi todellakaan mikään hieno oo, mut kohtuullisen laadukas (nahkaa) kuitenkin ja ton saa säädettyä kyl niin pienelle että riittää mullekkin :D Niin ja sen tähän väliin vielä toteaisin et kyl se vaan niin on että koskaan ei pitäis mennä lupaan mitään kuvia tai muutakaan etukäteen koska sit niitä ei kyl taatusti ainakaan saa... Mullahan oli tän pekkasviikon aikana tavoitteena saada se sauna ja yks huone valmiiksi ennen laivaristeilyä ja toki tähän tavoitteeseen pääsinkin. Saunasta siis puuttuu enää kiuas ja lisäksi jätin ton yhden huoneen listoittamisen kesken, koska toi valkonen levee lista mitä mä sinne ostin niin sitä ei vaan yksinkertaisesti saa sillä mun antiikkisella jiiri-sahallani sahattua suoraan. Ehdin aika monta veirheellistä sahaamaan ennen kuin huomasin missä se vika oikein on :/ Perjantaina (mikä siis on mun huipputreenipäivä) mä olin ensin salilla tekemässä olkapäät ja takareidet. Sieltä mä menin suoraa vaparitreeneihin, kuten yleensä :) Mulla oli jo sinne mennessä vähän heikko olo, koska olin tankannut huonosti. Itseasiassa mä en ollut syönyt mitään oikeaa ruokaa :/ Sit me jo alkujumpassa tehtiin pareittain kaikkea melko raskasta kuten, karhukävelyä niin että pari makaa lattialla ja pitää kävelijää kaulasta kiinni. Sit kannettiin kaveria hartioilla (palomies) ja sit vielä sylissä (morsian kynnyksen yli) molemmin puolin. Niin siis kaveria piti kantaa juosten salin ympäri yhden ringin. No kuinka ollakkaan mulle osui pariksi semmonen mies 85kg... Meinasin jo pelkän alkujumpan jälkeen oksentaa. Si me vielä painittiin yli 30min, 5min eriä, välissä 1min tauko. Ja voi pojat se vasta raskasta on, vääntää niiden köriläitten kanssa. Mut mä kyl aina aattelen et mä saankin paljon paremmat treenit kuin ne. Toki siinä pidemmän päälle on semmonen ongelma (mikä mulla on jo nyt) että mä en osaa hyökät enkä tehdä mitään suurempia lukotusratkaisuja koska mä olen tottunut vain puolustamaan. Eikä mua kyllä saa kovin helposti lukotettuakaan, mut oishan se mukava joskus treenata omankokoistenkin kanssa, et tulis enemmän sitä toisenmoista näkemystä ja oppis hyökkäämään ja tekemään jotain ratkaisuja eikä vaan vänkäämään niin perkeleesti vastaan :D Yleensähän mä jatkan sit vielä vaparien päälle HanMoodon ja teen siellä niin tehokkaasti kuin vain on mehuja jäljellä. Mutta nyt täytyy sanoa, et mun mehut kyllä imettiin ihan kuiviin vapareissa. Mä olin ihan puolikuollut niiden treenien jälkeen. Hyvä kun pääsin kävelemään. Ihan joka paikkaan sattui, etenkin selkään ja niskaan. Illalla kun oltiin kotona niin ihan pahaa teki istua eikä se makuulla oleminenkaan kovin kivalta tuntunut. Mun särki kaikkia lihaksia mutta erityisesti vasenta käsivartta. Heräsin yölläkin moneen otteeseen siihen särkyyn. Vähän kyllä hirvitti kun sit aamulla piti lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä. Ja täytyy kyllä sanoa, että se aamukin sit meni sen mukaisesti. Mun oli vaikea kävellä, vaikea istua ja vaikea kääntää päätä. Se oli kyllä yks pisimmistä ajomatkoista mitä oon koskaan tehnyt... Tai siis siltä se tuntui kun oli niin tukalat oltavat..
Sit me meinattiin taas myöhästyä vaikka oltiin kyllä varattu erittäin runsaasti aikaa, mutta Helsingissä oli niin järkyttävä ruuhka et se oli kyllä ihan sanoinkuuvamatonta. Ajattelin kyllä, että onneks en asu siellä- Ahdistuisin moisesta ihmispaljoudesta ja ennen kaikkea siitä jatkuvasta jonottelusta ja odottelusta. Onneks me kuitenkin nippa nappa niukin naukin ehdittiin :D Olis kyllä ollut suunnaton pettymys jos oltais myöhästytty...

Oli mukavaa kun laivalla oli semmonen pikkujoulumeininki. Siellä myytiin paljon kaikkea sellaista erilaista krääsää kuin yleensä. Kimikin osti ainakin neljä erilaista hattua sieltä. Sit sillä oli noi lasit ja vilkkuva nenä, aika lystikkään näköistä :D Ja kyllähän se siellä huomiota sillä keräskin :D Vähän jo alkoi häiritsemään kun ne pikku töpstereissä olevat miehet ja naiset tarjoili Kimille kokista ja antoivat rahaa. Reissun kohokohtia ehdottomasti olivat kuitenkin karaoke ja bingo :D No bingosta me ei tietenkään voitettu mitään, mutta pelaaminen oli kivaa. Ja tällä kertaa laivan karaokelaitteisto oli kohtuullisen hyvin säädetty mikä on melko harvinaista.

Mut kyllä mun täytyy tunnustaa, että kynnys kotoa pois lähtemiselle koko ajan vain nousee. Vaikka meillä tavallaan oli tosi hauskaa ja oli kiva katsoa kun Kimi oli niin innoissaan, niin sain vähän väliä semmosia ahdistuskohtauksia. Oikeastaan muutamastakin syystä. Niin siis tietenkin sen takia, että jouduin syömään "huonosti", nukkumaan "huonosti" ja sit mun treenirytmi menee aina pieleen kaikkien reissujen takia. Mutta tän mä siis pystyn kestää kunhan niitä reissuja vain ei ole liian usein. Mut sit toinen ehkä suurempi ongelma, mikä liittyy just tohon laivalle menemiseen pelkästään. Musta tuntui koko ajan että jotain ihan taatusti sattuu. Mä pelkään että Kimille tapahtuu jotain ja mä en voi asialle mitään. Ehkä se johtuu siitä, kun me oltiin mun siskon kanssa 16.12 laivalla ja sit se tammikuussa kuoli. Mä varmaan jotenkin alitajuisesti yhdistän ne tapahtumat toisiinsa. En tiedä mutta voin sanoa, että mulla oli välillä niin huono olo että meinasin ruveta rääkymään ja sit oksetti ihan törkeesti :/

No sit kun päästiin takas Suomeen niin täällä oli aivan järjetön keli. Tuuli hirveesti ja lunta oli satanut varmaan 20cm. Ja voitte varmaan kuvitella millaisia kinoksia se tuuli oli tehnyt jokaiseen nurkkaan ja autojen taakse. Lisäksi Helsingissä ei oltu aurattu lainkaan!! Voi perkele, ihan käsittämätöntä. Jouduin jälleen toteamaaan että on se vaan hienoa kun ei tarvi siellä asua. Niin siis ei nyt oo tarkoitus mollata, siis totta kai se varmasti on monelle ihmiselle unelma kaupunki, en mä sitä sano. Se ei vaan oo paikka mua varten. Ettei tarvi nyt kenenkään otta henkilökohtaisesti :D Me oltiin vielä matkassa mun porukoiden matalapohjaisella ja takavetoisella mersulla niin kyllä oli kiva sillä yrittää päästä sieltä kinosten keskeltä pois. Sit kun ei siellä ollut ees mitään harjaa vaan piti ihan kädellä pyyhkiä niitä lumia siitä auton päältä pois. Eikä mulla tietty ollu mitään hanskojakaan. Sit jaloilla koitin kaivaa lunta pois renkaiden edestä, että sais sen auton ees johonkin päin liikkeelle.

Onneksi eräs ihana pariskunta; Marjo ja Pasi auttoi meitä vaikka heidän omakin auto oli lumen alla. Ei ehkä ihan yhtä pahasti ja varmaan tommosella etuveto Volvolla muutenkin vähän paremmin pääsee lähtemään. Sit kun me lopulta päästiin siitä lähtemään niin jäi kiitos heille antamatta koska en uskaltanut enää pysähtyä kun oltais kuitenkin jääty uudelleen kiinni. Joten jos joku tuntee tuon pariskunnan jotka olivat myös Mariellalla niin kertoisitteko terveiseni ja vaikka ottamaan yhteyttä tän tai faben kautta, kiitos? Ja btw, Marjo oli taatusti koko laivan kaunein nainen ;) Ehkä se vähän antaa lisä osviittaa koska kuitenkin noi nimet on sillai aika yleisiä... Niin ja siis molemmat olivat innokkaita ja hyviä laulamaan karaokea ;)