No niin, siinähän se taas meni viikko etten oikein ehtinyt huomaamaankaan :D Kun on paljon puuhasteltavaa niin aikakin menee kuin siivillä ;) Niin siis treenien puitteissa mulla oli siis se punanen viikko eli toistoja sen 6-8 ja oikeastaan kaikkina treenipäivinä sain hyvät tuntumat aikaiseksi. Ehkä vatsojen kanssa mulla oli taas hieman hankaluuksia... Sit mä en viimeksi muistanutkaan sanoa et mähän sain isältä sen jonkun vanhan painonnostovyön silloin ma kun oltiin niillä kakkukahveilla. Siis eihän toi todellakaan mikään hieno oo, mut kohtuullisen laadukas (nahkaa) kuitenkin ja ton saa säädettyä kyl niin pienelle että riittää mullekkin :D Niin ja sen tähän väliin vielä toteaisin et kyl se vaan niin on että koskaan ei pitäis mennä lupaan mitään kuvia tai muutakaan etukäteen koska sit niitä ei kyl taatusti ainakaan saa...
 Mullahan oli tän pekkasviikon aikana tavoitteena saada se sauna ja yks huone valmiiksi ennen laivaristeilyä ja toki tähän tavoitteeseen pääsinkin. Saunasta siis puuttuu enää kiuas ja lisäksi jätin ton yhden huoneen listoittamisen kesken, koska toi valkonen levee lista mitä mä sinne ostin niin sitä ei vaan yksinkertaisesti saa sillä mun antiikkisella jiiri-sahallani sahattua suoraan. Ehdin aika monta veirheellistä sahaamaan ennen kuin huomasin missä se vika oikein on :/
 Perjantaina (mikä siis on mun huipputreenipäivä) mä olin ensin salilla tekemässä olkapäät ja takareidet. Sieltä mä menin suoraa vaparitreeneihin, kuten yleensä :) Mulla oli jo sinne mennessä vähän heikko olo, koska olin tankannut huonosti. Itseasiassa mä en ollut syönyt mitään oikeaa ruokaa :/ Sit me jo alkujumpassa tehtiin pareittain kaikkea melko raskasta kuten, karhukävelyä niin että pari makaa lattialla ja pitää kävelijää kaulasta kiinni. Sit kannettiin kaveria hartioilla (palomies) ja sit vielä sylissä (morsian kynnyksen yli) molemmin puolin. Niin siis kaveria piti kantaa juosten salin ympäri yhden ringin. No kuinka ollakkaan mulle osui pariksi semmonen mies 85kg... Meinasin jo pelkän alkujumpan jälkeen oksentaa. Si me vielä painittiin yli 30min, 5min eriä, välissä 1min tauko. Ja voi pojat se vasta raskasta on, vääntää niiden köriläitten kanssa. Mut mä kyl aina aattelen et mä saankin paljon paremmat treenit kuin ne. Toki siinä pidemmän päälle on semmonen ongelma (mikä mulla on jo nyt) että mä en osaa hyökät enkä tehdä mitään suurempia lukotusratkaisuja koska mä olen tottunut vain puolustamaan. Eikä mua kyllä saa kovin helposti lukotettuakaan, mut oishan se mukava joskus treenata omankokoistenkin kanssa, et tulis enemmän sitä toisenmoista näkemystä ja oppis hyökkäämään ja tekemään jotain ratkaisuja eikä vaan vänkäämään niin perkeleesti vastaan :D
 Yleensähän mä jatkan sit vielä vaparien päälle HanMoodon ja teen siellä niin tehokkaasti kuin vain on mehuja jäljellä. Mutta nyt täytyy sanoa, et mun mehut kyllä imettiin ihan kuiviin vapareissa. Mä olin ihan puolikuollut niiden treenien jälkeen. Hyvä kun pääsin kävelemään. Ihan joka paikkaan sattui, etenkin selkään ja niskaan. Illalla kun oltiin kotona niin ihan pahaa teki istua eikä se makuulla oleminenkaan kovin kivalta tuntunut. Mun särki kaikkia lihaksia mutta erityisesti vasenta käsivartta. Heräsin yölläkin moneen otteeseen siihen särkyyn. Vähän kyllä hirvitti kun sit aamulla piti lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä. Ja täytyy kyllä sanoa, että se aamukin sit meni sen mukaisesti. Mun oli vaikea kävellä, vaikea istua ja vaikea kääntää päätä. Se oli kyllä yks pisimmistä ajomatkoista mitä oon koskaan tehnyt... Tai siis siltä se tuntui kun oli niin tukalat oltavat..
 Sit me meinattiin taas myöhästyä vaikka oltiin kyllä varattu erittäin runsaasti aikaa, mutta Helsingissä oli niin järkyttävä ruuhka et se oli kyllä ihan sanoinkuuvamatonta. Ajattelin kyllä, että onneks en asu siellä- Ahdistuisin moisesta ihmispaljoudesta ja ennen kaikkea siitä jatkuvasta jonottelusta ja odottelusta. Onneks me kuitenkin nippa nappa niukin naukin ehdittiin :D Olis kyllä ollut suunnaton pettymys jos oltais myöhästytty...
Oli mukavaa kun laivalla oli semmonen pikkujoulumeininki. Siellä myytiin paljon kaikkea sellaista erilaista krääsää kuin yleensä. Kimikin osti ainakin neljä erilaista hattua sieltä. Sit sillä oli noi lasit ja vilkkuva nenä, aika lystikkään näköistä :D Ja kyllähän se siellä huomiota sillä keräskin :D Vähän jo alkoi häiritsemään kun ne pikku töpstereissä olevat miehet ja naiset tarjoili Kimille kokista ja antoivat rahaa. Reissun kohokohtia ehdottomasti olivat kuitenkin karaoke ja bingo :D No bingosta me ei tietenkään voitettu mitään, mutta pelaaminen oli kivaa. Ja tällä kertaa laivan karaokelaitteisto oli kohtuullisen hyvin säädetty mikä on melko harvinaista.
Mut kyllä mun täytyy tunnustaa, että kynnys kotoa pois lähtemiselle koko ajan vain nousee. Vaikka meillä tavallaan oli tosi hauskaa ja oli kiva katsoa kun Kimi oli niin innoissaan, niin sain vähän väliä semmosia ahdistuskohtauksia. Oikeastaan muutamastakin syystä. Niin siis tietenkin sen takia, että jouduin syömään "huonosti", nukkumaan "huonosti" ja sit mun treenirytmi menee aina pieleen kaikkien reissujen takia. Mutta tän mä siis pystyn kestää kunhan niitä reissuja vain ei ole liian usein. Mut sit toinen ehkä suurempi ongelma, mikä liittyy just tohon laivalle menemiseen pelkästään. Musta tuntui koko ajan että jotain ihan taatusti sattuu. Mä pelkään että Kimille tapahtuu jotain ja mä en voi asialle mitään. Ehkä se johtuu siitä, kun me oltiin mun siskon kanssa 16.12 laivalla ja sit se tammikuussa kuoli. Mä varmaan jotenkin alitajuisesti yhdistän ne tapahtumat toisiinsa. En tiedä mutta voin sanoa, että mulla oli välillä niin huono olo että meinasin ruveta rääkymään ja sit oksetti ihan törkeesti :/
No sit kun päästiin takas Suomeen niin täällä oli aivan järjetön keli. Tuuli hirveesti ja lunta oli satanut varmaan 20cm. Ja voitte varmaan kuvitella millaisia kinoksia se tuuli oli tehnyt jokaiseen nurkkaan ja autojen taakse. Lisäksi Helsingissä ei oltu aurattu lainkaan!! Voi perkele, ihan käsittämätöntä. Jouduin jälleen toteamaaan että on se vaan hienoa kun ei tarvi siellä asua. Niin siis ei nyt oo tarkoitus mollata, siis totta kai se varmasti on monelle ihmiselle unelma kaupunki, en mä sitä sano. Se ei vaan oo paikka mua varten. Ettei tarvi nyt kenenkään otta henkilökohtaisesti :D Me oltiin vielä matkassa mun porukoiden matalapohjaisella ja takavetoisella mersulla niin kyllä oli kiva sillä yrittää päästä sieltä kinosten keskeltä pois. Sit kun ei siellä ollut ees mitään harjaa vaan piti ihan kädellä pyyhkiä niitä lumia siitä auton päältä pois. Eikä mulla tietty ollu mitään hanskojakaan. Sit jaloilla koitin kaivaa lunta pois renkaiden edestä, että sais sen auton ees johonkin päin liikkeelle. 
Onneksi eräs ihana pariskunta; Marjo ja Pasi auttoi meitä vaikka heidän omakin auto oli lumen alla. Ei ehkä ihan yhtä pahasti ja varmaan tommosella etuveto Volvolla muutenkin vähän paremmin pääsee lähtemään. Sit kun me lopulta päästiin siitä lähtemään niin jäi kiitos heille antamatta koska en uskaltanut enää pysähtyä kun oltais kuitenkin jääty uudelleen kiinni.  Joten jos joku tuntee tuon pariskunnan jotka olivat myös Mariellalla niin kertoisitteko terveiseni ja vaikka ottamaan yhteyttä tän tai faben kautta, kiitos? Ja btw, Marjo oli taatusti koko laivan kaunein nainen ;) Ehkä se vähän antaa lisä osviittaa koska kuitenkin noi nimet on sillai aika yleisiä... Niin ja siis molemmat olivat innokkaita ja hyviä laulamaan karaokea ;) 

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti