keskiikko niputettu.

Melko nihkeesti alko aamu, pahoinvointia. Jouduin työstämään aamupalaani. Myös veden juominen oli haasteellista. Toistaiseksi olen vielä saanut kurkusta alas ruokavalioni adellyttämät vaatimukset. En ole varma enää mistä tässä nyt oikeastaan on kysymys, mutta ei tämä nyt kyllä voi enää pelkästä ahdistuksesta johtua. Salilla mulle tuli ihan jäätävän huono olo, pala kurkussa koko ajan. Jännitin et koska laatta lentää ja välillä jouduin menemään vessaan varmuuden vuoksi. Itse asiassa jo treenin alussa huomadin et ei oo ihan kaikki kunnossa sillä leuanvedot +15kg painoi ainakin 5kg enemmän kuin normaalisti. Tai siis siltä musta ainakin tuntui. Treenasin kuitenkin loppuun vaikkakin vähän tehottomasti. Palautumisjuoman juominen oli yhtä tuskaa, kylmät hikikarpalot otsalla join menemään. Päivällinen oli tuskaa niin ikään ja nyt on maha kipeä ja huono olo. Jännä nähdä mihin tää kehittyy, oksennustauti ei nyt kyllä jaksaisi kiinnostaa kun on viimeiset kuukaudet mahdollisuus kerätä lihaa luiden ympärille. Mutta minkäs teet, pakko hyväksyä ja levätä että pääsee sit taas nopeasti jaloilleen. Poikani Kimi on vatsataudissa et valitettavan suuri mahdollisuus munkin sairastua..
..
Metin tässä taas et miten helvetin hienoa olis tuntea tyytyväisyyttä edes joskus. Tai no, tunnenhan mä. Silloin kun olen onnistunut jossain yli odotusten. 100% onnistuminen on mulle aina se mitä tavoittelen eli periaatteessa se vähimmäisvaatimus. Jos jään alle sen en tee siitä numeroa mutta pyrin kuitenkin seuraavana päivänä taas täydellisyyteen. Tavoite kuitenkin menee aina saavutuksen edellä joten on mahdotonta olla tyytyväinen. Toki tää piirre on sellainen kestävän kehityksen perusta mut joskus häviävän hetken ois kiva tuulettaa, et wuhuu, mä tein sen :) no ehkä mä saavutan tunteen sitten kisojen jälkeen nimen omaan juuri tässä lajissa. Tässä on kuitenkin niin paljon minulle haasteellisia elementtejä että jos suoriudun niistä kunnialla ja vieläpä jopa hyvin niin uskon olevani ainakin pinen hetken tyytyväinen. Sen jälkeen nöyrä asenne ja takaisin treenaamaan paremmaksi ;)
..

parempi päivä tänään :)

Siitä huolimatta että yö meni nihkeästi niin sain puristettua päivästä kohtuu hyvän :) Syömisen kanssa on haasteita, siitä ei pääse mihinkään.. Mullahan on aina ollut taipumusta syömättömyyteen kuin myös unettomuuteen jos on elämössä meneillään jotain ahdistavaa/stressaavaa tmvs. How ever tänään eväät onnistuivat täydellisesti enkä itse asiassa joutunut kauheasti edes ponnistella syödäkseni kaiken. Niin siis helppoahan se ei ollut mutta selvästi helpomaa kuin eilen, jee :)) Hyvään saumaan osui nää kaks lepopäivää. Nyt odotan innolla että pääsen salille vetämään tappotreenit ;) Tulosta tulee ja saa purkaa myös pahaa mieltä ;) selkä-haukkari treeni luvassa, cant wait ;)
..
Tän päivän yks ehdottomasti tärkeimmistä asioista oli huomata miten mä olin unohtanut musiikin ja sen suunnatoman positiivisen vaikutuksen mun elämässä!! Mulla kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään kunnollista vehjettä millä voi kuunnella mitä haluaa. Radioahanmä toki kuuntelen päivittäin mut sieltä kun tulee niin paljon paskaa niin sitä ei voi laskea. Niin ja puhetta. Tällä tabletilla nyt kuunnellut paljon musaa huomsnnut miten vapauttava vaikutus sillä on. Ja voi miten mun tuli ikävä laulamista. En tiedä miksi ja minne sekin "harrastus" on mun elämöstä hävinnyt. Tähän haluan kyllä tehdä muutoksen! Harmi kun karaokea voi laulaa vain "öisin" ja kännisten kanssa. Ei paljon innosta, mä haluan nukkua öisin! Ehkä mä ksivsn jostain mun omat karaokevehkeet niin pääsen lurittelemaan eikä tarvii lähteä minnekään ;)
Kohtuu hyvä päivä eiliseen verrattuna ;)

pohjalla rämpimistä tjtn sellaista. .

Jotenkin tää eläminen on tällä hetkellä vain eteenpäin rämpimistä :/ ahdistaa niin paljon että voin jatkuvasti fyysisesti pahoin ja sit tietenkin syöminen on liian haasteellista. Haluaisin vain nukkua 247.. tai siis siltä musta tuntuu.  Tiedän kuitenkin että tällaisessa mielentilassa on ensiarvoisen tärkeää lähteä liikkeelle ja saada niihin päiviin sellaisia mielekkäitä asioita mitkä saa olon hyväksi. Toki nyt tekis hyvää joku muukin treeni kuin salitreeni. Joku missä ei pysty ajattelemaan muuta kuin suoritusta, just esim pallopelit tmvs. Mutta koska nyt kerätään massaa niin täytyy miettiä muita juttuja..
..
On sentään jotain hyvääkin tässä päivässä :) tilasin tabletin joten dataaminen helpottuu merkittävästi joten pystyn jatkossa päivittämään useammin :) ja etenkin näin alakuloisessa tilanteessa tekee minulle hyvää kun voin kirjoittaa ajatuksiani. Vaikka niitä ei aina välttämättä olisikaan kuin kaksi riviä :) huomenna paremmin ;)

väsymystä..

Ei mikään hohdokas draivi kyllä ole meneillään. Valitettavasti. Tällaista kokonaisvaltaista lajia harrastaessa ei saisi omassa henkilökohtaisessa elämässä olla mitään epätasapainoista sillä kaikki heijastaa kaikkeen. Silloin on vaikea saada tulosta aikaiseksi jos jatkuvasti joku stressaa ja on vaikea olla. En muista edes koska mua olisi viimeksi ahdistanut näin paljon. Toki tiedän myös sen, että kaikilla on joskus vaikeita aikoja ja kun vain aika kuluu niin asiatkin muuttuu. Ja mitä nopeammin hyväksyy vallitsevat olosuhteet niin sitä helpompi on olla. Olo on sekava ja voin fyysisesti pahoin. Ajattelin vähän että ehkä tekisi hyvää vähän vaihtaa maisemaa ja lähteä vaikka jonnekin. Edes viikonlopuksi. Ja toki mieli tekisikin, mutta nämä treenikuviot ja ruokavalio vähän laskee motivaatioita lähteä yhtään minnekään. Onhan mulla pian se lepoviikko et josko silloin ;)
...
Lisäksi ahdistustani lisää se, että koen etten edisty riittävän nopeasti ja tarpeeksi. Mietin toistuvasti, että treenaan huonosti enkä ota treenistä kaikkea irti mitä siitä voisi saada. No pitää kai sitten ponnistella vielä enemmän. Ruokavaliokaan ei ole edellisen viikon aikana mennyt ihan nappiin. Ei nyt mitään ihmeempää ole ollut mutta koska en ole suoriutunut 100% vaan vain noin 95 niin minun on vaikea hyväksyä sitä. Positiivisena asiana sanoisin kuitenkin, että olen kohtuullisen hyvin aloittanut poseeraustreenit ja todennut, että ehkei se sittenkään ole niin vaikeaa kuin mitä olin kuvitellut ;) No ensi viikolla 100% kaikki niin kyllä se tästä taas suttaantuu ;)

vuosi 2014 täräytetty käyntiin!

Loppuvuosi menikin melko kiireisissä merkeissä (edelleen). Ajoluvan sain takaisin kaksi viikkoa ennen jouluaattoa, joten aika tiukasti meni se aika lahjojen hankinnassa. Niinno, enhän mä oikeastaan muille mitään kyllä ostanut kuin Kimille. Oman aikansa sekin kuitenkin ottaa kun juoksee toivomuslista kourassa pitkin kauppoja :D Ne lasten lelukirjat on ihan kiva idea mut niissä on se huono puoli et kun ne on valmistajan painamia niin yhtään ei tiedä että mikä kauppa sit on mitäkin tuotteita tilannut omiin valikoimiinsa. Mun mielestäni ainakin noi isot kauppaketjut voisivat myös painattaa lehtisen mis on kaikki joulun aikaan myytävät lelut. Ei tarvitsisi tukkia tuonne ihmistungokseen katselemaan. Vaikkakin mun hankinnat jäivät viime hetkille niin sain mä nyt onneksi ainakin jotain toivottuja tuotteita hankittua. Aika monet lelut oli jo myyty loppuun. Ilmeisesti moni muukin oli mieltynyt niihin samoihin.
...
Joulu on jostain syystä mulle aina jotenkin masentavaa aikaa. Jotenkin se suunnaton kuluttaminen ahdistaa. Lisäksi se on myös ainut ajankohta kun tunnen itseni hitusen yksinäiseksi. Kaikilla on ne omat jutut ja rutiinit, ollaan perheen kanssa jne jne... Me kun ollaan aina oltu Kimin kanssa kahdestaan niin on sit täytynyt vähän muuta siihen keksiä. Me ollaan aina mun vanhempien luona ja onneksi myös mun veljet käy siellä perheineen. Mutta joulu kun on paljon pidempi aika kuin vain jouluaatto... Mä voisin kyllä lentää vaikka etelään jouluksi :D Mutta onneksi Kimi on niin perinteinen ja aika ihanakin kun se haluaa viettää joulun niiden ihmisten kanssa jotka on sille tärkeitä eli mumman, paapan ja mun kanssa :)
...
Eväiden suhteen ei nyt mitään suunnatonta hehkutusta kyllä tällä hetkellä ole. Toki mulla on nyt muistissa vaan tää tän hetkinen tilanne. Mut jos palataan ennen joulua olevaan aikaan niin olihan mulla helvetin hyvä draivi päällä ;) Sitten alko ruoka tökkimään ja sairastuin flunssaan. Olen nyt pitänyt sit vähän lepoa siihen asti että alkaa taas ruoka maistumaan. Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon tänään alkoi näkymään valoa tunnelin päässä. Jokainen ateria on maistunut hyvältä ja olen itse asiassa ollut nälkäinen. Mietinkin että kannattaisiko pitää vielä huominen kuitenkin lepoa.. Into ois kyllä kova mennä. Pitää vain päättää että kumpi on fiksumpaa ;)
...
Treenien suhteen on kulkenut ihan ok, ei mitään erikoista. Joitain yksittäisiä huippupäiviä on toki ollut. mutta keskiarvollisesti treenit ovat kulkeneet kuitenkin aika hyvällä tasolla. Ja sellaisia paskatreenejä ei juurikaan ole nähty. Mutta toisaalta miksipä olisikaan, kun kerran ruokavalio (tankkaus) on kunnossa. Ajattelin tässä nyt joku päivä ottaa pari maksimisarjaa maastavedossa, normi treenien lisäksi. Ilmoittauduin RAW MaVe kisoihin kuun lopussa. Ihan mielenkiinnosta haluan nähdä millä tasolla mahdan tällä hetkellä liikkua. Kuitenkin olis kiva vielä joskus osallistua ihan voimanostokisoihin. Ja varmasti joskus osallistunkin, vaikkakaan en ehkä tänä vuonna tai seuraavanakaan. Aika näyttää ;)
...
Kehityksestä sen verran että, kun aloitin nämä kujeet kesäkuun puolivälissä painoin noin 55kg. Runsaan pyöräilyn vuoksi paino tippu lähelle 52kg ja nyt sit syksyn aikana ollaan tultu tosta n. 58 kiloon. Senttejä on tullut joka paikkaan, mutta eniten kuitenkin rinnan ympärille. Great! Tosin olen jokseenkin tyytymätön, kuten aina. Kehitystä olisi pitänyt tulla enemmän. En ole joka päivä onnistunut 100% kaikessa. Ja vaikka tiedän että niitä 100% kaikessa onnistumisia ei voi tulla jatkuvasti niin pyrin kuitenkin siihen ja vaadin täydellisyyttä itseltäni ja vain ja ainoastaan sen vuoksi kun tiedän että siihen on mahdollisuus!

Eteenpäin kuin höyryveturi..

On vähän semmonen höyryveturimainen fiilis just treenien ja eväiden suhteen. Skootterilla liikutaan taas vaihteeksi joten aikataulut ovat aika tiukkoja. Toisaalta tykkään tällasesta kun on selkeä päivärutiini kaiken suhteen. Tosin tällä hetkellä valitettavasti on meneillään monenlaista ulkoapäin tulevaa stressitekijää, joihin en voi vaikuttaa. Toisaalta taas en voi myöskään sille mitään että ne vaikuttavat minuun väsyttävästi. Onneksi eivät kuitenkaan (ainakaan) vielä ole vaikuttaneet treenitehoihin. Lujaa menee, syöminen käy työstä ja paino nousee :))
...
Kokonaisuudessaan tää vuosi 2013 on ollut melko huono, ei  2012kaan mikään häävi ollut. Käsi murtu ja monet kisat väliin ja treenitkin oli vähän jäähyllä. Tänä vuonna jäin nuolemaan näppejäni voimanoston SM-kisoista ja sitä kautta menetin mahdollisuuteni päästä maajoukkueeseen. No olin siitä sitten näreissäni ja osallistuin kapinahengessä voimanostoliiton ulkopuolisiin kisoihin. Oletin että mulle tulee siitä sanktioksi vain eväys myös v.2014 maajoukkueesta. Kuitenkin kisoissa oli kilpailija jolla oli elinikuinen urheilutoimikielto doping-aineiden käytöstä. Tästä johtuen sain sit kilpailukieltoa. Lokakuussa kun kieltoni päättyi, täräytin kiireessä tutkaan ja sain jälleen ajokieltoa. Ei siis mihinkään kisoihin edes kokeilumielessä. Edellinen ajokieltohan oli kesäkuussa. Tämän olin hankkinut 4sakkoa 2v sisällä joista viimeisin oli vuosi sitten marraskuussa. Kesän sanktio kärsittiin pyöräilemällä, koska silloin skootterini oli hajalla.. Että toisaalta nyt on sentään se kunnossa ni ei tarvii pyöräillä :) Mä olen selättänyt niin monta ongelma tähän mennessä, että tiedän pääseväni tästäkin pahasta tavasta eroon. Pitää vain keksiä se keino millä tää toteutetaan.
...
Olen saanut paljon kritiikkiä tästä ongelmasta ja myönnän toki että olen kaikki haukut ansainnut. Kuitenkin samaan aikaan aina sanon myös sitä, että on niin paljon helpompi arvostella niitä toisten haasteita ja ongelmakohtia kuin katsoa peiliin. Mä voin ihan rehellisesti sanoa katsovani peiliin ja pyrkiväni parempaan huomiseen. Tiedän omat haasteeni ja pyrin niille jotain tekemään. Se vain ei aina ole niin helppoa.
...
Joka tapauksessa päädyin silloin kilpailukiellon myötä sitten ottamaan treeniohjelman Fifarmilta tavoitteena vuoden 2014 FitnessPhysique. Ja itse asiassa tää on koko vuoden viisaimpia ja parhaimpia päätöksiä.  Mulla ei ole tapana jälkikäteen jossitella, mutta totta kai huonot valinnat ilmenevät sitten jälkikäteen ja tälle vuodelle niitä valitettavasti mahtuu. Mutta oppia ikä kaikki. Lajivaihdosta olen kuitenkin äärimmäisen iloinen. Ei sillä etteikö voimanosto kiehtoisi kilpailumuotona mua edelleenkin. Mutta kuten jo monesti todettu olen enemmän treenaaja kuin kisaaja ja tämä tapa treenata on se mistä minä nautin. Lisäksi mulla on ehkä lievää taipumusta perfektionismiin, joten tämä tapa mahdollistaa joka päivä täydellisyyden tavoitteluun.
...
Tätä vuotta ei kauheasti ole enää jäljellä ja valitettavasti näillä näkyminen se ei kauhean nousujohteiselta kyllä vaikuta! Toisaalta taas kaksi jokseenkin alavireistä vuotta lisää todennäköisyyttä sille että vuodesta 2014 olisi tulossa loistava :) 2011 oli hyvä vuosi; kävin monissa kisoissa, menestyin, treeni kulki, mulla oli enemmän aikaa jne jne... En mä nyt noin kunnianhimoinen kuitenkaan oo. Haluan vain onnistua täydellisesti joka päivä mun ohjelmassa, saada mahdollismman paljon lihasmassaa, oppia hyvin poseeraamaan ja menestyän näissä kisoissa niin hyvin kuin mahdollista ;)

Mielihyvää..??

Mulla on ollut tässä nyt melko paljon aikaa taas mietiskellä. Tai siis periaatteessahan mulla on ollut vähän aikaa kun tohon pyöräilyyn on mennyt niin tuhottomasti aikaa. Mut siis siinä pyöräillessä on aikaa pohtia yhtä sun toista, enemmän ja vähemmän tärkeetä. Tai no, omasta mielestäni mä olen miettinyt vain tärkeitä asioita :P Pääasias tietenkin treenaamiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita...
...
Tossa pyöräillessä mua on tullut tietenkin muita pyöräilijöitä vastaan ja sit siinä väistämättäkin on tullut vertailtua erilaisia pyöräily tekniikoita ja sitä kautta myös sitä omaa lihaksiston käyttöä. Vaikka näin yhtäkkiä vois ajatella et kaikkihan pyöräilee "samalla tavalla" niin se ei kuitenkaan oo ihan niin yksselitteistä. Toki jokainen varmasti käyttää samoja lihaksia saadakseen pyörän liikkeelle, mutta erot tulevatkin siinä, että minkälaisessa suhteessa toisiinsa mikäkin lihas työskentelee ja tietenkin myös lihastyöskentelyn ajoitus. Niinku esimerkiksi mä olen enemmän semmonen takareisipolkija. Käytän ensisijaisesti takareittä voimantuottoon ja toissijaisesti etureiden ulko-osaa. Tietenkin myös pakarat ja pohkeet ovat myös mukana, mutta niiden osuus on selvästi pienempi. Itse asiassa pohkeen osuus on lähes mitätön. Varmaan parhaiten polkee sellanen joka osaa hyödyntää koko lihasrepertuaarin ja oikealla ajoituksella. Samoja asioita mietin myös aina salitreenissä. Keskityn myös paljon aistimaan sitä että mulla olis sama tuntuma vartalon molemmilla puolilla. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta se on yllättävän vaikeaa. Ja mun mielestäni myös äärettömän tärkeetä, nimenomaan kehityksen kannalta. Kaikki moninivelliikkeet voi tehdä niin kovin monella eri tavalla. Ajatellaanpa vaikka suorinjaloin maastavetoa, missä aktivoituu melkei kaikki vartalon lihakset. Mulle tyypillinen veto on sellainen missä aktivoituu ensin selän lihakset sitten takareisi ja viimeisenä pakara. Mutta saatan vetää myös niin, että ensin aktivoituu pakarat ja takareidet ja viimeisenä vasta selkä. Mulla ei ole mitään selkeetä mielipidettä siitä kumpi nyt ois sit muka parempi. Tuskin kumpikaan on toistaan parempi, riippuu vain siitä et mitä lihasta haluaa ensisijaisesti kehittää. Sit taas jos ajatellaan maksimisuoritusta niin en tiedä, mutta ajattelisin et tärkeintä on et saa maksimaalisen hyödyn joka lihaksesta!
...
Ja nyt kun mä olen kovan kulutuksen takia ollut tässä jokseenkin nälissäni ja sen ansiosta on tullut niitä monenlaisia mielihaluja niin mä olen muistanut niitä vanhoja juttuja mitkä tässä "elämän normalisoitumisessa" unohtunut. Niin siis lähinnä sitä miten "turmiollista" on se mielihyvän tavoittelu. Kuitenkin se vaan tahtoo olla sellainen loputon kuilu, mitä ei saa koskaan täytettyä. Ensin tulee halu, sit kun sen saa tyydytettyä niin tilalle tulee uusi halu. Ja mun mielestä tää on tyytymättömyyden perusta. Keskittyy enemmän siihen mitä seuraavaksia haluaa, eli siihen mitä ei vielä ole ja lakkaa kokonaan näkemästä niitä asioita mitä on. Kokonaisuudessahan mä olen mä olen perusonnellinen ja tyytyväinen, mutta kyllä mäkin olin jo vähän liikaa tottunut tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Nyt kun tää muutos tuli näinkin radikaalisti, siis siirryin hyvinkin nopeasti melko yksinkertaiseen elämään; lähinnä siis toi mukavuuksien puuttuminen, eli ei autoa käytettävissä ja sit se et kun ei voikaan enää syödä mitään mitä tekee mieli. Eikä siinä mitään, tässä joku aika menee että tottuu ja ehkä se vähän helpottaa kun tietää mitä on luvassa. Olenhan kuitenkin ollut ennenkin tässä tilanteessa ;) Mulla tää esiintyy lähinnä ostovimmana o_O Ei täs nyt mitään ylilyöntejä oo tehty, enkä varmasti teekkään mutta tää on vain merkki siitä että tähänkin täytyy saada joku kontrolli. Mä luulen, että sen takia mulla on halu ostella koska se on tällä hetkellä ainoa "vapaa" asia mun elämässä. Niin siis, ei ole kauaa.
...
Enkä voi kieltää ettenkö olisi käyttänyt paljon ajatuksia myös mun menetettyyn parisuhteeseen. Mun on ikävä. Olin ajatellut asioiden menevän toisin. Mutta niinku monesti jo todettu, että en voi mitään asialle ja thats it. Ponnekkaasti ajattelin silloin suutuksissani että myyn ne sormukset, mutta tuollahan ne on kaapissa ja itse asiassa, mä haluaisin pitää niitä kaulaketjussa... Njääh, mä olen typerys ja nyt tää asia on loppuunkäsitelty. Mä en sano sanallakaan koko asiasta enää ikinä mitään.
...
Niin ja nyt tosiaan mun ajokielto on kärsitty loppuun, kuusi viikkoa meni kuin siivillä ja ihan kiva jaksohan toi loppujen lopuksi oli ;) Oli aika jännä lähteä pitkästä aikaa autoilemaan! Muistin et olin ajatellut siivota sen ajokiellon aikana et on sitten kiva lähteä puhtaalla ja raikkaalla autolla, mut enhän mä muistanut :D No eihän se nyt mitenkään likainen ollut mut vähän pölyinen, hiekkaa lattialla ja vähän ylimääräistä rojua takapenkillä. Olihan se vähän pettymys, mut sit sen kuitenkin korvas se että olin myös unohtanut aika paljon parkkirahaa tuhkakuppiin :D
...
Nyt mulla olis myös paljon kuvia, mutta en kyllä osaa yhtään varmalla sanoa et saanko ladattua niitä.... Mut aikaa mulla on joka päivä nyt vähintään 2,5h enemmän kun ei tarvii enää pyöräillä ja eiköhän toi keittiökin pian valmistu niin ei tarvii enää tiskata käsin ja ruoan laittokin helpottuu. Mullahan on aikaa päivitellä tänne joka päivä :D Jos nyt ketään yleensä ees kiinnostaa :P Ei se nyt oo niin justiinsa ;) Niin joo ja mähän varasin mulle, Kimille ja mun kummitytölle Sofialle hotellihuoneen Helsingistä. Vietetään päivä Linnanmäellä ja sit yövytään siellä hotellissa. Ensin olin huolissani noista mun eväistä et mitä mä siellä oikein sitten syön. Ajattelin et tokihan mä voin koostaa identtisen aamiaisen siellä hotellilla ja ottaa yhden päivän ruoat laukkuun ja sit syödä yhtenä päivänä vähän vapaammin. Laitoinkin Bullille meiliä eilen asiasta. Se ei oo vielä siihen vastannut mutta ei sen väliä koska pystynhän mä noudattamaan sielläkin täydellisesti ohjelmaa, käyn vain ostamassa kylmälaukun ja kylmäkalleja ni saan kahden päivän eväät pysymään kylmässä ;) Niin ja samaan syssyyn voin sit ottaa aamiaisenkin koska kuitenkin siinä hotellin puurossa on sitä suihkutettavaa rypsiöljyä millä kuulemma monissa isoissa keittiössä suihkutellaan kaikki astiat ettei ruoka tarttuisi niihin. Niin ja aika monessa paikassa yleensä on tarjolla 2% raejuustoa eikä rasvatonta. Nyt ei tarvi sitäkään murehtia, problem solved ;)