Kehittyminen on toisinaan haasteellista!!

Nyt alkaa olemaan se viis viikkoa täynnä millä me valkun kanssa laskettiin et ehtis vielä treenaamaan niihin Tukholman kisoihin jos vain saa kipsin pois kädestä. Tiistaina sen näkee mikä on kohtalo kun menen taas lääkäriin. Onneksi tällä kertaa ortopedille joka oletettavasti tietää asiasta enemmän kuin tommonen normi yleislääkäri. Toivottavasti saan sit vähän exaktimpaa tietoa asioista kuin tähän mennessä. Mut siis mähän ite pidän sitä itsestään selvyytenä et ens viikolla aletaan hakemaan tuntumaa ilman kipsiä ja sit sen perusteella laaditaan penkkiin raudat. Totta kai mä olen nytkin koko toipumisajan tehnyt viikottain tutkivaa treeniä et mitä mahdollisesti pystyisin jo kädelläni tekemään. Ja tietenkin se liden repertuaari on koko ajan kasvanut mitä enemmän käsi on toipunut. Olin äärettömän iloinen jo viime viikolla kun pystyin jo tekemään vinopenkkiä laitteessa sekä ojentajia taljassa. Myös kahden käden kick back onnistui ha sain hyvän poltteen ojentajiin. Kokeilin myös penkata mut siitä ei tullut vielä mitään. Tai siis olis voinutkin tulla mut mä en saanut kättä oikeeseen asentoon tän kipsin takia. Kokeilin eilen myös dippiä, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta. Käsi rasittui jonkun verran ja kipeytyi. Lopetin toki heti kun huomasin pientä kipua, joten uskon et kokonaisuuden kannalta ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut isosta asiasta kysymys.

Vetotreenistä olin aivan riemuissani kun rauta alkaa vihdoin taas pysymään kourassa. Ei ehkä ihan entiseen tapaan mut ihan hyvin kuitenkin :D Vetosarjat meni siis näin: 8x80, 6x90, 3x105, 3x110, 1x115, 1x120 ja 6x90. Sit päälle niskakyykkyä, leukojenvetoa kapealla otteella sekä vatsoja. Tuuletin kun lähdin salilta, ihan loistofiilis :D Mun käsi paranee :))

...

Sit mä mietin täs et miten vaikeeta se itsensä kehittäminen voi toisinaan vaan olla. On vaikea nähdä omaa käytöstä ja omia tekemisiä neytraalisti, sivullisen silmin. Sitä helposti saattaa jäädä samoihin uriin tallamaan ja silloin sitä kehitystä ei tule. Sillä ei niinkään ole merkitystä et puhutaanko henkisestä vai fyysisestä kehityksestä, molemmissa on samat ongelmat. Tai siis itse asiassa henkinen kehittyminen on itse asiassa selvästi haasteellisempaa kuin fyysinen. Siinä kun tulee mukaan ne omat näkemykset sekä asenteet. Asenne on ehkä se suurin ongelma. Jostain syystä sitä vikaa/ongelmaa on niin paljon helpompi hakea jostain muualta kuin peilistä.

...

Syyllistyn toisinaan itsekin tämmöseen myrkyttämiseen ja negatiiviseen ajatteluun. Mietin toisinaan muiden tekemiä valintoja liikaa ja annan sen vaikuttaa sit itseeni negatiivisesti. Ärsyttävää. Mä kun kuitenkin olen perusluonteeltani sellainen, että yleensäkin kaikessa pyrin keskittymään vain siihen omaan tekemiseen ja annan muiden tehdä mitä haluavat. Mut toisinaan on sellaisia asioita jotka muodostuvat ajan kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi, mitä onkin sit enää vaikea hyväksyä tai sivuuttaa aihe, aiheuttavat suunnatonta ahdistusta. Ja ahdistushan terrorisoi kaiken mahdollisen kehityksen. Se supistaa ajatusmaailmaa ja estää näkemästä mahdollisuudet sekä aiheuttaa negatiivista käytöstä. Lisäksi ahdistus estää myös lihaskehitystä, sillä stressaantuneena ihmisen elimistössä muodostuu normaalia enemmän kortisolia mikä estää anabolisen tilan saavuttmisen.

...

Ahdistuksesta on vaikea päästä eroon ja mulle (valitettavasti) tyypillinen käyttäytymismalli on ollut pakeneminen, huonoin vaihtoehto kaikista. Onhan se tietty totta et ryyppäämällä on helppo saada hetkellisesti ahdistus häviämään, mut kokonaisuuden kannaltahan siitä on vain haittaa. Siitä alkaa ahdistuksen kierre. Silloin pitäis koittaa päästä jotenkin pois siitä kierteestä. Yks tapa on poistaa siitä kierteesä mikä tahansa tekijä kokonaan jolloin tilanne muuttuu ja asia saa uusia näkökulmia automaattisesti. Kuulostaa tietty helpolta, mitä se ei todellakaan ole. Varmaan on mahdotonta selvitä elämästä ahdistumatta, mutta mulla ainakin on valtavan suuri pyrkimys siihen ;) Mutta näihin sekaviin tunnelmiin on nyt hyvä lopettaa :P Ens viikolla tosiaan lääkärille ja sit nähdään mitä jatkossa :D Saatanallista treeniä toivottavasti :DD

Kolme viikkoa takana!

Kolme viikkoa on nyt kulunut kun käsi murtui ja olen viikottain treenannut niin monipulisesti kuin mahdollista. Kuningasliikkeiksi ovat osoittautuneet jaloille Hack-kyykky ja/tai etukyykky sekä niskakyykky. Eilen (tiistaina) vedin hackissa parhaat sarjat vyöllä ja siteillä 2x3x120kg. Seuraavalla kerralla lisää rautaa kehiin ;) Selälle raskaimmat tehtävissä olevat liikkeet ovat Julle, leuanveto kapealla ja selän ojennus lisäpainoilla rullaten. Pystynhän mä siis jonkun verran myös vetämään maasta, mut puhutaan kuitenkin niin pienistä kiloista (70-80) ettei niillä kyl paljon hehkutella. Rinnan treenaaminen onkin sit se haasteellisin!! En pysty tekemään oikeastaan kuin rintapuristusta laitteessa ja siihenkään ei kärsi laittaa kovin paljon painoja. Lähinnä siis sen takia et kun mä olen näin lyhyt niin vaikka siinä toki saa penkkiä nostettua ja laskettu niin siinä ei ole huomioitu lainkaan sitä et lyhyellä ihmisellä on myös käsien luut lyhyemmät kuin muilla. Näin ollen siis mun olkavarsi on sen verran lyhyt et se nippa nappa ylettyy laitteen käsille tarkoitettuihin lätkiin niin ettei olkapäät irtoa selkänojasta. Ja sit jos mä laitan paljon painoja et taakka on raskas niin olkpäät irtoaa ja etuolkapäät tulevat vahvasti liikkeeseen mukaan. Ja tämähän ei tietenkään ole tarkoitus. Tosin tänään mä jo onnistuin tekemään (pikkiriikkisillä painoilla tosin mut kuitenkin) vinopenkkilaitteessa. Ajatuksena oli lähinnä saada tuntuma rintaan ja kunnon puristus aikaan, kättäni kuitenkaan kuormittamatta.

Maanantaina kävin tosiaan uusissa kuvauksissa ja olihan se murtuma siellä edelleen. Olishan se vissiin ollutkin lääketieteellinen ihme jos se ois luutunut jo kolmessa viikossa. Mä sain uuden kipsin vanhan tilalle ja se röngten hoitaja väitti mulle tällä kertaa et luutumisessa menis aina väkisinkin sen kuus viikkoa. Lunnollisesti mä kieltäydyn udkomasta tähän. No mut enivei, se on sama mitä noi hoitajat sanoo, lääkäriä kuunnellaan. Toki tää mun lekuri nyt myönsi, ettei oo mikään asiantuntija murtumissa joten ei uskalla antaa mitään ennustetta mitä nyt tapahtuu. Kuulemma tiistaina piti olla paikalla lääkäri joka on expertti. Sen piti kattoo ne mun kuvat ja sit soittaa et miten edetään ja mikä se ennuste on. Joo no, ei o vielä kuulunut mitään ja jokseenkin ärsyttää koska haluaisin todellakin tietää et missä mennään ja miten tää jatko. Voisin sit valkullekin ilmoittaa et mikä on homman nimi. Ei kai se auta kuin oottaa... Mä vihaan odottamista. Kaikki muu käy ja mä sopeudun tilanteeseen kuin tilanteeseen suht helposti, mut odottamista mun on vaikea kestää..

Tän viimesen kolmen viikon aikana on tullut tehtyä niin paljon liikkeitä missä paino lepää tossa etuolkapäillä ja siitä kiitoksena mä olen sit saanut vähän ylikuormitusta tohon vasempaan käteen. Toki siinä oli jo ennestään vähän ongelmaa mut nyt se on oikein riistäytynyt käsistä. Mä koitan pitää sitä nyt pikkasen levossa ja suihkuttelen siihen tota Perskindolia. Lämpimästi suosittelen, ihan huippu hyvä tuote. Ei kuumota eikä lämmitä tai kylmää. Ei tunnu oikeestaan miltään kun sitä on laittanut, mut kipu häviää melkein kokonaan muutamassa päivässä :) Varmasti tulee olemaan yksi tuotteista mitä tulen jatkossakin käyttämään venähdysten yms. hoitoon :)

Eväiden viilausta.

No niin eli tässä nyt vähän tätä eväs asiaa. Eli tällä hetkellä mä en noudata mitään tiettyä ruokavalioa, mutta pyrin kuitenkin tekemään aina mahdollisimman hyviä valintoja. Toki tän kipsin myötä on tullut kotona tehtyä entistä vähemmän ruokaa (itse asiassa ei ollenkaan), koska en pysty tiskaamaan. Ei sillä että mä mikään kauhee keittiöhirmu oisin muutenkaan. Myös porkkanamehu on pannassa sillä en pysty kuorimaan niitä. Enkä toki mitään muitakaan hedelmiä, paitsi banaanin :P Tää pirtelö on mielestä aika hyvän makuinen ja lisäksi helvetinmoinen vitamiinipommi. Eli kaikkia noita kuvassa näkyviä aineosia (oman maun mukaan) kannuun ja sauvasekoittimella pirtelöksi. Ei toki maultaan voita mäkkärin päärynäpirtelöä mutta on kuitenkin hyvää ja ravintoarvoltaan lyömätön ;)

Toki mulla tahtoo olla tällä hetkellä jälleen sitä ongelmaa et ateriavälit kasvavat helposti liian pitkiksi (useisiin tunteihin) ja päivän kokonaiskalorimäärä jää vähäiseksi. Tämä yhdistettynä tän hetkiseen "tehottomaan" treeniin aiheuttaa mulle kyllä suunnatonta henkistä tuskaa. Ja lisäksi huomaan tulevani laiskaksi.. Mulla on pikkasen liian vähän virikkeitä tällä hetkellä. Tylsistyn ja sit ei tahdo huvittaa niitäkään vähiä tehdä mitä pitää. Mut innolla jo odotan ensi maanantaita et miltä toi käsi niissä röngten kuvissa oikein näyttää ja mikä sit on se jatko. Olen toiveikas, kuten aina :D

Pian kaks viikkoa täynnä kera kipsin...

No niin... Jotain on tullut tänkin viikon aikana salilla puuhasteltua. Olen yrittäny tehdä mahdollisimman monipuolisesti eri liikkeitä ettei voimataso kauheesti tippuis tänä aikana. Lähinnä siis jalkoja ja vatsaa on tullut treenattua. Tässä taas huomaa miten epäsystemaattinen treenaaminen syö paljon motivaatiota, ainakin siis mun kohdalla. Mä olen sitä mieltä et jos haluaa mitä tahansa tuloksia aikaan liikunnalla niin sitä on tehtävä systemaattisesti. Tietenkin semmonen "hobby-harrastaminenkin" on parempi kuin ei mitään mut ei sillä kyllä kauheesti mitään saavuta... No mut siis asiaan.. Tässä video "Jullesta" eli hyvää huomenta. Erittäin hyvä selkälihasliike!! Mulla on tässä nyt 70kg rautaa ja normaalisti kun mä teen niin laitan tangon ehkä himpun verran alemmas. Mutta nyt mun pakko jättää se tonne ylös niskaan koska en pysty tolla kädellä pitää yhtään kiinni. Mä olen jonkun verran epävarma myös tästä liikkeestä, et mikä ois se ihanteellisin ja optimaalisin kulma missä käydään. Täs videos kuitenkin selvästi näkyy miten neljässä ensimmäisessä toistossa on vähän siinä ja siinä et hajoaako paketti ja sit vitosessa mä menen liian alas ja paketti hajoaa. Saan kuitenkin tilanteen pelastettua sillä et joustan vähän jaloista

Turhautuneisuutta imassa :/

Viisi päivää vasta ollut tää kipsi kädessä ja mä alan oleen aika hiilenä. Vaikkakin mä olen ihminen, jonka on helppo sopeutua uusiin tilanteisiin (millaisiin tahansa) niin tää käy kyllä mun hermoille. Ja se johtuu pelkästään siitä, koska mulla on tylsää. Kyllähän mä täällä kotona olen koittanut kaikennäköistä puuhastella, mutta aika monet hommat on semmosia joista en suoriudu lainkaan ja kaikki ne mitä mä pystyn tekemään vievät paljon enemmän aikaa kuin yleensä ja lopputulos on vähintäänkin kyseenalainen. Lisäksi mä en jaksa kauheen kauaa tehdä mitään kun toi käsi rasittuu ja alkaa särkemään. Tänäänkin täyttelin veroilmoitusta, mikä nyt on pelkkää paperin pyörittelyä ni heti alkoi sormet tikkuilemaan. Ehkä kaks tuntia jaksoin näpertää.. Se särky just ärsyttää ehkä eniten, iltaisin ei saa nukuttua ja yöllä uni on katkonaista. Siitä johtuen sit päiväkin tahtoo mennä vähän kärttyisissä merkeissä. Tai viimeistään sitten kun päivällä särky alkaa, muutun pahantuuliseksi. Ja kun mä en oo mikään kauheen kova syömään lääkkeitä ja nyt kun joudun imuroimaan niitä päivittäin kourakaupalla niin ahdistaa ihan. Toki mä koitan joka päivä ottaa vain jos on pakko, mut silti niitä menee.
...
No niin, olipas taas negatiivissuden huipentuma :P Onhan se tietty selvä et kun asiat hankaloituu (esim. tää koneellakin kirjoittaminenkin vie kaksinkertaisen ajan) niin se alkaa käymään hermoille. Eihän kukaan halua tehdä vaikeemman kautta?? Tai no jotkut haluaa, jos on putkinäkö :P No mut jos nyt taas koitetaan valottaa näitä murtuman hyviä puolia niin nythän mulla on mahdollisuus keskittyä pääpainotteisesti jalkatreeniin. Kimillä meni myös viikonlopulla nilkasta nivelsiteet niin mä olen voinut kuljettaa sitä koulussa eikä sen oo tarvinnu nilkuttaa sinne. Treenimäärien tippuessa mulla on nyt myös mahdollisuus viettää vähän enemmän aikaa kullan kainalossa :) Ja kuitenkin kun kyseessä on näinkin lyhyt aika niin mä koitan keskittyä näihin positiivisiin juttuihin. Miksi ärtyä tilanteessa johon ei voi vaikuttaa?? Tilanne muuttuu vain entistä vaikeammaksi.. Ja mä kun tykkään päästä kaikesta mahdollisimman pienellä mielipahalla, päinvastoin teen mieluiten kaiken hymyssä suin ;)

Tutkimustyötä ;)

No niin, eli mun mielestä aina voi treenaa jotain vaikka ongelmia välillä oliskin. Paitsi jos ongelma on selässä. Myös olkapään vammat on vaikeita ja terrorisoivat melkein kaikkia liikkeitä. Mä kävin siis maanantaina ensin tutkimassa mitä mä pystyn tekemään ja sit tiistaina aamulla tein jalat ja illalla haukkarit sekä vatsan. Näähän ois normisti kyllä pystynyt vetämään samaan settiin, mutta tein kuitenkin vähän liikkeitä ja painoja haistellen. En halua missään tapauksessa vaarantaa käteni toipumista. Tottahan on se, että käsi kyllä varmasti toipuu. Mutta missä ajassa on sitten se toinen kysymys. Ja tällä hetkellähän mua ei niinkään huoleta se, et kun en pysty noudattamaan ohjelmaani vaan se että mikä on se lopullinen hävikki voimassa sen jälkeen kun kipsi otetaan pois. Mitä lyhyempi aika toipumisessa, sitä pienmpi hävikki. Tosin murtuma oli aika paha ja ennuste myös et 4-6viikkoa menis, mut mä olen itse päättänyt et kun on eka kontrolli kolmen viikon päästä niin kuvissa ei sit enää näy murtumaa :P

Vaikka näissä videoissa pystyn kyllä jonkin verran tekemään käsillä liikkeitä joissa tarvii pitää kiinni niin ne kuitenkin jonkin verran rasittavat tuota kättä, et jatkossa mun treeni tulee olemaan hyvin jalka ja vatsa voittoinen. Toki koitan tehdä mahdollisimman monipuolista treeniä, mutta kivun sallimissa rajoissa. Niin siis en tee mitään mikä aiheuttaa kipua käteen teko hetkellä (kaikki missä paine kohdistuu kyynärvarren päälle eli työntävät liikkeet) enkä liian pitkäkestoisia, kättä rasittavia suorituksia kuten esim. virkkaaminen :D Ei sillä että mä normaalistikaan virkkaisin muahahhahhaaa :P

Etukyykky 2x8x50, 2x8x70
Hack-kyykky 4x8x55kg

Näillä nyt mennään ja se vain on hyhyväksyttävä. Toisaalta taas nyt on hyvä kehittää mun heikoimpia lihaksia eli prsettä ja etureisiä. Tulen varmasti saamaan niihin paljon ruutia tänä aikana mikä varmasti kehittää kyykkytekniikkaani vaikka varsinaista kyykkyä en pystykään tekemään. Ei koskaan huonoa ettei jotain hyvääkin ;) Onneksi on olemassa todella raskaita liikeitä joissa ei kättä tarvita. Mun suosikit ehdottomasti tänä aikana tulevat olemaan toi etu- ja hack-kyykky.

vko IV loppu lyhyeen :/

                                    

Alkoi aika vitun loistokkaasti tää nelosviikko :( Päivähän on siis sunnuntai ja aamutreeneissä olin. Mä veivasin polvisiteitä veivillä ihan ensimmäisenä ennen treenien aloittamista. Toka rulla mitä mä veivasin menikin vähän liikaa kokonaan siihen tapin päälle niin eihän se meinannut lähtee siitä millään irti. No mä sisukkaana tietenkin (tai toisaalta laiskana kun en halunnut tehdä samaa rullaa uudelleen) en voinut luovuttaa ja höllätä rullaa vaan ajattelin et kyllä se siitä lähtee. Ja kyllähän se sit lähtikin ja helvetinmoisella vauhdilla. No se vauhti sit lopulta töppäs semmoseen kivaan rautakulmaan.

...

No ei siinä mitään mä päästin muutaman melko äänekkään kirosanan ja poljin jalkaa paikallani. Sit ku olin vähän rauhoittunut niin mä kävin päästämäs siihen hanasta niin kylmä vettä kun sieltä vain tuli. No olihan siinä lihassa semmonen sinertävä kulman kuva. Mä ajattelin et no, ei täs mitään hirvee mustelma vain tulee. Vedin treenit ja nehän meni näin:

 

• Maastaveto temp otteella 4x6x90k
• Kyykky 85-5, 92,5-2x4, 100-3, 105-3, 90-4 (polvisiteet 100 ja 105)
• Raaka rinnalleveto 4x5x50
• Vatsat penkissä 4x12x70
• Vatsarutistus 4x12
  

Kyllähän se kieltämättä oli aika tuskaisa treeni ja jokaisessa liikkeessä koitin tehdä mahdollisimman nopeasti ja niin ettei se kauheesti kuormittais tota kättä. Ja siis jos mä oisin vähänkään ajatellut sen olevan murtunut niin en mä ois tehnyt mitään. Menin vielä illalla kokeilemaan josko kakkostreenikin onnistuis (mikä idiootti). Sain mä tehtyä kapean penkin (2x5x50 ja 2x5x55). Vinopenkissä jouduin käyttämään normaalia pienempiä painoja, koska en ois saanut sitä nostettua millään ylös. Tein siis 4x8x12,5. Tein myös kuntopiiristä kaiken mitä pystyin eli dippi, kahvakuula heilautukset, tempausvala, yhdenjalan maastaveto sekä - kyykky. Tein kaikkee 2x8, mut se loppu sit siihen. En pystynyt enää pitämään tankoa kädessä. Kaikissa liikkeissä käännin käden kulmaa sillä tavalla että se kuormittaa mahdollisimman vähän kämmenen ulkosyrjää. Paino lepäisi pääasiassa peukalon päällä. Kuvamateriaalissakin se näkyy selvästi.

...

Kuvassa siinä näkyi sen raudan kuva luussa mihin mä olin sen lyönyt, et melkonen tälli oli ollut. Ja kyllähän mä vähän illalla, kun se alko tummumaan, niin ajattelinkin et ei tässä välttis nyt ihan mistään pikkujutusta ole kysymys kun sinne käden sisäpuolellekin tuli mustelma. No se on nyt sit kipsissä niin kauan et on luutunut ja mä tietenkin koittaa auttaa prosessia syömällä semmosta ruokaa josta saisin mahdollisimman suuren hyödyn! Treeniohjelman toteuttaminen tietenkin on tauolla ja olenkin jo kuumeisesti miettinyt mitkä ovat sellaisia asioita mitä mä pystyn tekemään. Lähtökohtahan on se että kaikki missä tarvitsee puristaa tai käyttää sormia/rannetta eivät tule onnistumaan. Mut näillä eväillä (valitettavasti) nyt eteenpäin!