Turhautuneisuutta imassa :/

Viisi päivää vasta ollut tää kipsi kädessä ja mä alan oleen aika hiilenä. Vaikkakin mä olen ihminen, jonka on helppo sopeutua uusiin tilanteisiin (millaisiin tahansa) niin tää käy kyllä mun hermoille. Ja se johtuu pelkästään siitä, koska mulla on tylsää. Kyllähän mä täällä kotona olen koittanut kaikennäköistä puuhastella, mutta aika monet hommat on semmosia joista en suoriudu lainkaan ja kaikki ne mitä mä pystyn tekemään vievät paljon enemmän aikaa kuin yleensä ja lopputulos on vähintäänkin kyseenalainen. Lisäksi mä en jaksa kauheen kauaa tehdä mitään kun toi käsi rasittuu ja alkaa särkemään. Tänäänkin täyttelin veroilmoitusta, mikä nyt on pelkkää paperin pyörittelyä ni heti alkoi sormet tikkuilemaan. Ehkä kaks tuntia jaksoin näpertää.. Se särky just ärsyttää ehkä eniten, iltaisin ei saa nukuttua ja yöllä uni on katkonaista. Siitä johtuen sit päiväkin tahtoo mennä vähän kärttyisissä merkeissä. Tai viimeistään sitten kun päivällä särky alkaa, muutun pahantuuliseksi. Ja kun mä en oo mikään kauheen kova syömään lääkkeitä ja nyt kun joudun imuroimaan niitä päivittäin kourakaupalla niin ahdistaa ihan. Toki mä koitan joka päivä ottaa vain jos on pakko, mut silti niitä menee.
...
No niin, olipas taas negatiivissuden huipentuma :P Onhan se tietty selvä et kun asiat hankaloituu (esim. tää koneellakin kirjoittaminenkin vie kaksinkertaisen ajan) niin se alkaa käymään hermoille. Eihän kukaan halua tehdä vaikeemman kautta?? Tai no jotkut haluaa, jos on putkinäkö :P No mut jos nyt taas koitetaan valottaa näitä murtuman hyviä puolia niin nythän mulla on mahdollisuus keskittyä pääpainotteisesti jalkatreeniin. Kimillä meni myös viikonlopulla nilkasta nivelsiteet niin mä olen voinut kuljettaa sitä koulussa eikä sen oo tarvinnu nilkuttaa sinne. Treenimäärien tippuessa mulla on nyt myös mahdollisuus viettää vähän enemmän aikaa kullan kainalossa :) Ja kuitenkin kun kyseessä on näinkin lyhyt aika niin mä koitan keskittyä näihin positiivisiin juttuihin. Miksi ärtyä tilanteessa johon ei voi vaikuttaa?? Tilanne muuttuu vain entistä vaikeammaksi.. Ja mä kun tykkään päästä kaikesta mahdollisimman pienellä mielipahalla, päinvastoin teen mieluiten kaiken hymyssä suin ;)