alkuviikko..

Pikkasen tässä kiirettä pitänyt, mutta ajattelin nyt kuitenkin jotain postata.. Me ollaan siis tavaraa tässä siirretty muuton takia ja vaikka tavaramäärä on karsiutunut minimiin niin kyllä sitä vieläkin on ihan riittävästi. Vähän kyllä hirvitti, että miten Kimi suhtautuu, mutta nyt kun me ollaan vihdoinkin täällä niin sehän onkin ihan innoissaan... Mä ehkä tykkäisin vähän taasokkaimmista puitteista, mutta kaikkeen tottuu. Kyllähän sitä muutaman kuukauden menee vaikka päällä seisten jos on pakko :) Ja sitä paitsi ei tää nyt enää niin toivottomalta näytä, uskon että äkkiä se tästä vaan valmistuu kun huonetta kerralla tekee :)

Meinasin postata kuviakin nyt kun on tavarat sisällä ja lisäksi tosta mun "puutarhasta" tarvii ehdottomasti pari kuvaa laittaa, on se sen verran järkyttävä !! Viikonloppuna luvassa useita tunteja kestävä raivausurakka :( Salihomma on tässä nyt ollut jo kolme päivää jäähyllä kun en yksinkertaisesti ole ehtinyt :`( Toivottavasti tähän tulee muutos viimeistään viikonloppuna... Mutta ei se auta, joskus on joustettava. Mutta palataan astialle ja toivokaa että mä saan nukuttua uusissa olosuhteissa ;)

sunnuntaita kohti mennään

Perjantaina oli ihanan leppoisa päivä töissä. Yleensä kyllä olen todella pitkästynyt jos ei ole mitään tekemistä. Nyt kuitenkin päivä sujui ihan kivasti vaikka olikin vähän hiljaista :D Töiden jälkeen menin hierottavaksi vanhalle ystävättärelleni ja voi että se teki taas niin hyvää. Olin kuin toinen ihminen kotiin päästyäni. Muutenkin on mukava viettää aikaa itseni kaltaisten kanssa. Täytyy taas joskus mennä käymään kylässä :D Kun lihaksiani oli hoidettu suuntasin raksalle asentamaan tilaamaani valokuvatapettia. Äitini kanssa yhdessä laitettiin ja voi että siitä tuli hyvä. Kyllä kannatti ostaa, tulen varmasti jatkossakin ostamaan lisää kuvia.

Illalla sitten käytinkin aikani lähinnä taloustöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Sitä kun on niin paljon, että kun toisesta päästä saa valmiiksi, saa jo toisesta päästä aloittaa uudelleen leikkaamaan. Olen kyllä niin kyllästynyt. Nyt vielä kun välillä sataa ja sit taas paistaa niin se kasvaakin niin helvetin nopeasti. Lauantaina käytiin vasta salilla kun hieronnan päälle ei tietenkään ole mitään järkeä lähteä vääntämään. Oli vähän laimeat treenit... Ja valitettavasti olen tässä nyt muutamana päivänä syönyt taas liian vähän (lisäravinteet loppuivat), joten valitettavasti myös painohävikkiä on tullut reilu kilo :( Niin ja kävinhän mä tosiaan lenkilläkin pe illalla ja kulki tooooosi hyvin. Juoksin tunnin verran, oli henkisesti vähän huonot fiilikset niin oli pakko lähteä. Vaikka kokonaisuudessaan olen nyt vähän yrittänyt välttää lenkkeilyä..

Tässä siis kuvia uudesta asunnostamme. Kimin kouluhan alkaa keskiviikkona joten silloin me sit astaan siellä... Meillä ei vieläkään ole keittiötä eikä vessaa, voi tulla melkoisen mielenkiintoista asumista..
Tässä kodinhoitohuone, johon tulee väliaikainen keittiöni kunhan saan vain kaapit kasattua. Perehdyin kokoamisohjeisiin ja voin sanoa, että olen joskus tutkinut vähän selkeämpiäkin eeppoksia. Olen ennenkin todennut, että saksalaisten ajatuksen juoksu on jokseenkin erilainen kuin mulla....

Eikös vain näytäkin kodikkaalta?? Tässä siis oikea keittiö, kuten näette..

Olohuone, vain televisio puuttuu...

Näkymä talon toisesta päästä, vasemmalla olohuone, oikealla keittiö. Perällä kodinhoitohuone, sauna, suihku ja tekninen tila.

Vasemmalla tuleva Kimin huone ja oikealla mun "sali", siis huone johon me nyt sitten muutetaan. Talon ainut huone joka on valmis.

Tässä seinä "salistani", kuvan onnistuminen ylitti villimätkin odotukseni. Uskon, että talostani voi sittenkin tulla "unelmieni" asunto kunhan vain saan sen joskus valmiiksi ;)

Sain taas lisäravinnepuolenkin kuntoon, palautumisjuoma on yksi tärkeimmistä urheiluun liittyvistä asioista. Varsinkin kun ikää tulee lisää, on lihasten optimaalinen palautuminen äärettömän tärkeää. Palautumisjuomasta menee hätätilanteessa myös rasvaton maito ja kaurahiutaleet. Mä kuitenkin suosin lisäravinteita koska niissä on hiilareiden ja protskun lisäksi muitakin elimistölle tärkeitä aineosia. Riippuen tietenkin millaisen tuotteen ostaa.

Minun muutokseni..

Ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen versioin omista muutoksistani viitaten tuohon profiilikuvaukseen. Kun olin jo laittanut sen tuohon aloin miettimään, että sen voisi tulkita myös niin, että mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi muuttua tai kehittyä. En kuitenkaan tarkoita sitä vaan sellaisia ihmisiä jotka tuntevat voivansa pahoin tavalla tai toisella. Uskoisin ainakin, että jokainen haluaa tuntea olonsa hyväksi. Useimmiten on kuitenkin itse vaikea nähdä niitä omien ongelmien aiheuttajia ja jos siihen joku puuttuu niin sekään ei hyödytä mitään. Kuuluin itsekin ennen tähän ryhmään ja varmaan vieläkin toisinaan. Yritän kuitenkin ottaa kritiikin rakentavasti ja tutkailla omaa elämääni, sekä pyrkiä kehittymään ihmisenä kohti parempaa vointia. Ja toki olen tässä jossain määrin onnistunutkin, sillä voin pääsääntöisesti hyvin, olen suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen. Eämässäni kuitenkin vielä tavoittelen "täydellistä" harmoniaa.

1. Tupakka
- Aloitin käryttämään 13-vuotiaana niin kuin moni muukin ikäiseni silloin. Luulen, että moni (minä mukaanlukien) aloittaa koska vain aikuiset polttaa. Siten voi kuvitella olevansa vanhempi. Lisäksi se näyttää räyhäkkäältä.
+ Kun aloin odottamaan Kimiä lopetin polttamisen väkisin syömällä porkkanoita. En halunnut myrkyttää toista ihmistä hänen tahtomattaan. Valitettavasti aloitin uudelleen heti imetyksen loputtua. Onneksi kuitenkin pääsin siinä vuoden verran maistamaan raitista ilmaa. Huomasin sen eron kun aloitin uudelleen. Nukuin huonommin ja se kamala yskiminen aamuisin oli aivan hirveää. Poltin vuoden kunnes mittani täyttyi. Olin työpaikan tupakkapaikalla naisten kanssa, tumppasin ja sanoin että tässä oli mun viimeiset savut. Maistoin mä joskus kuukausien päästä ihan vain poskarina yhden kerran ja se oli kuin tuhkakuppia olisi nuolaissut. Sitten se makukaan ei lähtenyt koko iltana suusta. Ihmettelin, miten olen voinut vetää tällaista paskaa askin päivässä. En muista mikä vuosi se oli kun lopetin, mutta luulen olleeni 5-6v polttamatta. Ja vaikka liikun paljon, tosi asia on, että keuhkojeni puhdistumisessa menee vielä useita vuosia :(

2. Alkoholi
- Tietenkin sitäkin piti ruveta 13-vuotiaana kokeilemaan ja jos ei ollut rahaa niin sitten piti käyttää (valitettavasti) vähän muita konsteja saadakseen pään sekaisin. Alkoholin käyttöni lisääntyi vuosien saatossa yhä enenevissä määrin ja itse kuvittelin vain pitäväni hauskaa. No ja siis kyllähän mulla useimmiten olikin hauskaa :D Tilanne oli pahimmillaan ennen töihin menoa kun ei ollut väliä vaikka joi joka päivä. Kouluaikana tulikin juhlittua ainakin 4päivänä viikossa. Joskus koko viikon tai parhaimmillaan muutamakin viikko putkeen. Tilanne hieman tasaantui kun menin töihin, juhlinta rajoittui viikonloppuihin. Joka tapauksessa kaikennäköistä (valitettavasti) ehti tapahtumaan ja ajoittain tuli jonkun verran myös maksettavaa.
+ Tupakan polton lopetettua aloin voimaan selvästi paremmin ja sen myötä aloin käymään baareissakin vähemmän. Tuona aikana rakastuin lapseeni ja aloin merkittävästi arvostamaan yhteisiä hetkiä, raikkaita ja ihania, krapulattomia aamuja. Koin olevani hyvänolon kierteessä. Kun olin huomaamattani ollut kuukausia juomatta ajattelin, että mitäpä sitä sitten enää juomaankaan.

3. Urheilu
- Liikkuminen luonnollisesti jäi elämästäni vähitellen kokonaan pois sillä aikani meni kaikkeen muuhun. Ja silloin kun en bilettänyt olin liian väsynyt urheilemaan ja kun ei keuhkot kestäneet niin ei se sit ollut kovin mukavaakaan. Haaveilin kyllä urheilemisesta aina, koska lapsena mua ei mikään niin paljon kiinnostanut kuin oman fysiikan kehittäminen.
+ Kun olin lopettanut myrkyttämisen alkoi urheileminenkin maistumaan taas hyvältä. Aloin pikkuhiljaa käymään lenkillä ja satunnaisesti salilla. Lisäksi menin Hapkido-treeneihin ja HanMoodo-treeneihin. Kamppailulajit (Bruce Leen siivittäminä) ovat lapsesta asti kiehtoneet :D

4. Syöminen
- Mulla ei ollut ennen mitään käsitystä kaloreista tai mistä ne kalorit koostuu. Söin vain kaikkea mikä maistui mun mielestä hyvältä. Lähinnä siis roskaruokaa, pitsoja, hamppareita, ranskiksia, sipsiä ja limua. Nyt kun muistelen niin oikeasti kuvittelin mm. että on ihan sama juoko tavallista limua vai lightia. Viina, tupakka ja roskaruoka alkoivat jo näkymään niin ihossa kuin vartalossakin. Yritin laihduttaa syömällä vähän, turhaan.
+ Salilla käymisen myötä aloin kiinnostumaan eväistä ja ahmin tietoa kirjoista, lehdistä ja netistä. Ihan mistä tahansa missä sitä vain oli saatavilla. Lisäksi hankkiuduin eroon karkkien syömisestä lyömällä poikani kanssa vetoa, kumpi pystyy olla kauemmin syömättä namuja :D Kun olimme olleet tarpeeksi kauan ja Kimiä alkoi kyllästyttämään muutin vähän sääntöjä niin, että annan sille 100€ aina puolen vuoden välein jos se pystyy olemaan syömättä. Lisäksi silloin saa yhtenä päivän syödä. Näin mä saan itsellänikin motivaation säilytettyä.

5. Itsehoito
*Hampaat
- Mulla ei koskaan lapsena/nuorena ottanut hampaiden poraaminen kovin kipeää, eikä mulle kyllä reikiäkään tullut helposti vaikka en erityisen hyvin hoitanut hampaita. Pesin silloin kun muistin. Tyhmänä olin vielä oikeasti sitä mieltä että ei sillä hampaiden pesulla ole juurikaan merkitystä, niitä reikiä vaan tulee joillekin enemmän ja toisille vähemmän. Jostain syystä kuitenkin mun hampaat huononi merkittävästi imetyksen aikana. Lisäksi poraaminen otti erittäin kipeää ja puudutusjälkä pakotti joskus viikkoja.
+ Aloin pesemään hampaita aamuin illoin. Myöhemmin otin mukaan langankäytön (ennen olin kuvitellut etten mä edes voisi käyttää lankaa kun on niin tiukat hammasvälit), suuveden ja aloin pesemään kieleni. Huomasin miten paljon raikkaampi suu on eikä reikiä enää tulee kuten ennen.
* Iho
- Mulla on aina ollut kuiva iho naamassa ja kotona ei koskaan ollut muuta kuin yhdenlaista rasvaa joka ei kovin hyvin mulle sopinut. Jotenkin se vain jäi toissijaiseksi kun en osannut ostaa oikeanlaisia tuotteita. Mulla oli ajoittain ongelmia ihon kanssa, naamaan tuli kuivia, kivuliaita läikkiä. Tilanne riistäytyi käsistä v-98 kun otin valokopiokoneella kuvia naamasta (oikein älynväläys tämäkin). Siinähän on jonkin verran ultraviolettisäteilyä ja mun muutenkin niin herkkä iho sit reagoi siihen hyvin voimakkaasti.
+ Aloin etsimään ihonhoitotuotteita, jotka sopivat juuri minulle ja ovat edes vähän laadukkaita. Päätin hoitaa ihoani säännöllisesti, aamuin illoin. Meni varmaan pari vuotta ellei kauemmin kun kasvoni iho oli "normaali".
* Nukkuminen
- Valvoin ennen niin myöhälle kuin telkusta vain tuli ohjelmaa ja menin aamulla väsyneenä kuudeksi töihin. Tämä tietenkin söi tehoja treenaamisesta.
+ Kaikkien muutosten yhteydessä unen laatuni parani ja nukkuumaan menoni jonkun verran aikaistui. Varsinainen läpimurto kuitenkin tapahtui kun siirryttiin analogisesta digitaaliseen lähetykseen. Jätin tarkoituksella digiboxin ostamatta sillä tiesin tvn katselun olevan "ongelma", mutta en kuitenkaan pystynyt olla katsomatta sitä. Tästä oli myös se hyöty että aloin viettäämään enemmän "rauhallista" aikaa poikani kanssa.

Kuitenkin paljon on vielä kehitettävää, yksi suurimmista ongelmistani on liikennesääntöjen noudattaminen. Olen saanut elämäni aikana lukemattomia ylinopeussakkoja ja korttini on ollut hyllyllä ainakin kolme kertaa. Minulle on kertynyt sakkoja myös turvavyöstä, stopin- ja punaisen valon läpi ajamisesta. Olen saanut lisäsakkoa myös vilkun käyttämättä jättämisestä sekä poliisille suun soittamisesta. Sen verran kuitenkin olen tässäkin kehitystä saanut aikaiseksi, että en aja enää ilman turvista koskaan. Alunperin sovimme poikani kanssa, että aina kun nopeusmittari on yli 40 niin se kenellä on turvavyö pois päältä joutuu antaa rahan toiselle. Sitten se on pikkuhiljaa siitä tullut tavaksi :D Pyrin käyttämään mahdollisimman usein vakionopeuden säädintä, mutta silti huomaan turhan usein ajavani ylinopeutta. Jos liikenteessä ei ole muita kuin minä (ja mahdolliset kurvin takana kyttäävät poliisit) on minun edelleen vaikea käyttää vilkkua tai pysähtyä stoppiin.

Haluan saada kehitystä myös koko vartaloni hoidossa, etenkin jalkapohjien. Ne kuitenkin on koko ajan kovassa kulutuksessa ja ehdottomasti vaatisivat säännöllistä rasvausta ja hierontaa. Lisäksi kiroilen liikaa (vaikkakin parannusta tässäkin on tapahtunut) ja käyn liian harvoin parturissa. Haluan olla itselleni hyvä, voida hyvin ja elää hyväkuntoisena todella vanhaksi. Sen takia rutiinit ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Ainoastaan silloin muutokset ovat havaittavissa. Tietenkin satunnaisestiki tehty positiivinen juttu on aina parempi kuin ei mitään, mutta kokonaisuuteen se hyöty tulee vasta säännöllisyydestä.
Toivon myös antavani pojalleni edes jonkinmoiset eväät elämän hankaluuksien voittamiseen. Että hän näkisi omat heikkoudet ja vavhvuudet ja osaisi hyödyntää niitä niin itsensä kuin muidenkin ihmisten hyvinvoinnin eduksi.

"vapaa päivä"

Töissä oli jokseenkin sekava päivä kun toimitin siinä päivän mittaan monenlaista virkaa ja sitten oli vielä kaikenlaista speciaalia, mitä tarvii tehdä vain harvoin. Mutta ei siinä mitään, vaihtelu virkistää ja sitä paitsi silloin aina työpäivä menee erityisen nopeasti :D Töiden jälkeen kävin tekemässä hieman hintavertailuja lattialistoista. Näin alustavasti halvimmat löytyi, yllätys yllätys prismasta.... Todellakin yllättävää, tosin nähtäväksi jää saako niistä yhtään alennusta. RTV-Prisma hinta-ero samassa listassa oli noin 50senttiä/salko ja sen tiedän varmalla, että RTV:stä saan 15-30prossaa alennusta. On mulla tili prismassa ja sitä kautta periaatteessa pitäisi saada alennusta. Siellä vaan vähän riippuu myyjästä ja tuotteesta saako alennusta lainkaan. Vähän rasittavaa, mutta soittamallahan se selviää ja jos ei alennusta heru niin pitäkööt listansa. Sitä pitää kuitenkin ostaa niin monta metriä ja vielä kun sitä menee aika paljon hukkaankin niin ehdottomasti ostan sieltä missä "paras" hinta.



Tilasin tosiaan sieltä http://www.photowall.fi/ semmosen aivan loistavan StarWars Yoda-green kuvan. No se olikin vähän toisenmoinen kuin mitä olin kuvitellut, joten joudun vielä vähän modifioimaan tulevan "salini" seinää ennen kuvan asentamista. Kävin siellä raksalla tänään vähän järjestelemässä ja siivoamassa. Voin sanoa, että sinne muuttaminen tuntuu kyllä melkoisen lohduttomalta. Meillä on siellä vain yksi käyttökelpoinen huone (n. 14neliöä) ja kaikki tarpeellinen pitäis saada jonnekin tumpattua. Siis mähän sopeudun ihan mihin tahansa ja niin sopeutuu kyllä Kimikin, mutta kyllä mua se pöly ja sotku vähän ahdistaa. Mutta sitten kun ajattelen sitä, että asuimme 3kk asunnossa jonne ei tullut vettä lainkaan ja näin ollen ollut vessaakaan ja lisäksi söimme pelkkää mikroruokaa niin itseasiassa ne tän hetkiset puitteet tuntuu ihan kohtuullisilta.



Sieltä tontiltahan tuli tietenkin aivan järjetön määrä pahvijätettä ja mä käärin sen nätisti relluni peräkoppiin. Ja voi, että kun tuntui niin pahalta sotkea se hieno verhoilu laittamalla niitä pölyisiä pahveja sinne. Penkkeihin tuli valkoisia raitoja, karvaverhoilusta puhumattakaan. Mä niin rakastan ton auton ulkonäköä, sisustusta ja ajo-ominaisuuksia. Etenkin nyt kun siihen vaihdettiin ne laakerit niin sillä on aivan unelma ajella. Ei kuulu juuri mitään ääntä, vaihteet vaihtuu niin nätisti ettei sitäkään huomaa ja kiihtyy niin sairaan hyvin. Ei tarvi kovin iso rako olla autojen välissä kun uskaltaa ajaa siihen. MUTTA, se vie aivan liikaa bensaa mun kukkarolle. Tai no kyllähän mulla periaatteessa on sillä varaa ajella, mutta laittaisen senkin rahan mielluummin johonkin muuhun, esim lisäravinteisiin ;) Ja tosiasia on se, että mä vain yksinkertaisesti tarvitsen pakettiauton. Melkein joka päivä olisi jotain mihin mä tarvitsisin ja nyt hommat seisoo kun ei mikään sovi tonne rellun perällä. Ja nyt vielä kun ne pahvit siellä pölyttää mun verhoiluja niin se kyllä ....tuttaa! Ärsyttävää kun jouduin senkin toteamaan, että Lapualta ei löytynyt pahvinkeräys pistettä lainkaan. Nyt mä sit joudun kiikuttaa ne huomenna Seinäjoella ja aina vaan tulee enemmän sotkua. Vaan ei se auta, kierrätys kunniaan.



Tosta kierrättämisestä tulikin mieleeni, se miten jaksan hämmästellä miesten (mun mielestä) epäloogista käyttäytymistä. Siis en tiedä mahtaako se olla geneettistä vai kenties opittu toimintamalli, jonka taustalta löytyy nainen (äiti) vai mstä se johtuu. Niin siis kysymys on siitä, että kun miehet tekevät töitä, niiltä putoaa kaikki kädestä juuri siihen paikkaan missä satutaan seisomaan. Revitään kaikki pakkaukset ja heitellään ne jätteet siihen pitkin ja poikin. Ja vaikka laittaisi jäte-astian/astiat ihan muutaman metrin päähän niin ei ne roskat mene sinne. Sitten siinä on hirvittävä siivoaminen kun kaikki moska pitää lajitella ja kerätä omiin astioihin. Niin, siis jos mies siivoaa ja vaikka kuinka olisi laitettu kaikille jätteille omat "pisteet" niin mies siivoa kaiken yhteen pinoon mitään ajattelematta. No siis eihän tää tietenkään kaikkiin päde, mutta väittäisin kuitenkin, että melko moneen. Mun mielestä kun kaikista tehokkain ja ripein (kokonaisuuden kannalta) tapa on tehdä kunnolla alusta loppuun asti, roskat heti roskiin ja omille paikoilleen. Ei muuten hirveästi vie aikaa siinä työn lomassa toisin kun jos sen joutuu tekemään erikseen.



Ja täytyy kyllä sanoa, että löytyyhän sitä naisistakin samanlaisia tapauksia. Ehkä se joissain tapauksissa on enemmän luonteen piirre ja toisissa tapauksissa taas opittu toimintamalli. Siis jos on tottunut siihen, että aina joku on passaamassa ja siivoamassa ne sotkut niin miten siinä voisi tavassa voisi edes huomata mitään parannettavaa. Mä yritän pojalleni, Kimille aina toitottaa (turhaa tosin) että samalla vaivalla sen roskan laittaa roskiin kun tiputtaa sen lattialle. Silloin säästyy siltä keräämisen vaivalta. Sellainen periaate mulla kuitenkin on, että mähän en niitä kerää kun en oo sotkenutkaan :D

Kirjoittelin tässä jälleen ummet ja lammet kunnes nettiyhteyteni yllättäen hävisi ja kaikki kirjoitus katosi bittiavaruteen. Harmittaa kyllä kun se oli vielä melko tärkeää/merkityksellistä asiaa ja nyt mä en enää jaksa uudesta kirjoittaa kun täytyy painua pehkuihin. Eikä muutenkaan niistä teksteistä ikinä tuu niin "hyviä" kun se ei tuu suoraa sydämestä vaan yrittää koko ajan muistella et miten se menikään... Mutta ei voi mitään... Joka tapauksessa kokonaisuutena tää oli melko hyvä päivä niin "levon" kun eväidenkin kannalta :D Huomenna sitten taas raakaa puristusta salilla sekä mahdollisesti kuvamateriaalia tulevista asumisolosuhteistamme...

ma ja ti kiteytys.

Maanantaihan mulla oli äärimmäisen kiireinen. Ei sinänsä mä ihan tykkään siitä kun on paljon toimintaa, niin kauan kun se vain on hyvin suunniteltu. Ettei jää syömättä eikä ole koko ajan sellainen tunne, että on "jäniksen" selässä :D Töiden jälkeen tulin kotiin ja vietin Kimin kanssa laatuaikaa :) Syötiin, leikittiin ja juteltiin pikkasen. Sitten lähdettiinkin salille ts. se meni supersporttiin tutkimaan painivarusteiden hintoja, yllättävän kalliita on ne puvut. 80euroa semmonen kahden puvun setti... No eipä tuolla niin väliä, paini on kuitenkin muuten melko edullinen harrastus :) Niin ja pitkien perinteiden takia myös äärettömän hyödyllinen.



Mä treenasin etureidet ja pohkeet. Oli aivan siis loistava setti, molemmissa. Pohkeissa etenkin sain tosi hyvät fiilikset, eikä toki reidet olleet kovin paljon huonommat. Reisissä mulla vain piinaa toi vaurioitunut lihas. Mähän tosiaan jäin auton alle kevarilla silloin 17-vuotiaana (oon varmaan kertonutkin) ja löin oikean reisilihaksen siihen sarveen ja se painui "littuun" koko jalan leveydeltä. Siinä oli pitkään iso mustelma ja siitä kohtaa kun sormella painoi meni se suoraa luuhun. Onneksi se ei niin kovasti muissa liikkeissä haittaa kuin prässissä. Varsinkin kun tekee pitkää sarjaa, alkaa siihen pistämään kovasti ja aivan kuin siellä jotain "tikkejä" revittäisiin auki... Mutta ei siinä mitään, mähän teen kivun sallimissa rajoissa ;)



Salilta päin me mentiin sitten HanMoodo-treeneihin ja oli tosi mukava nähdä Santtua pitkästä aikaa ja treenailla sen kanssa. Harmi vain kun se touhu on aivan kuivunut kasaan. Eikä mikään ihmekään kun alkeiskursseja pitäis aloittaa joka syksy ja tammikuu. Jonkun pitäis ottaa vastuu siitä koko toiminnasta ja johtaa sitä. Ja mulla ei toistaiseksi enää ole rahkeita siihen hommaan. En vain pysty sitoutumaan riittävästi. Se näkyy nyt jo noissa jenkkifutistreeneissäkin, että en mä varmaan sielläkään pysty käymään kun ne on aina tiettynä ajankohtana. Nyt jo on tullut niin pitkä tauko, että olen jäänyt paljon jälkeen. Sitten vielä jää nähtäväksi että miten välttämättömät ne omat varusteet siellä oikein. Koska mä en ainakaan tässä vaiheessa vielä tee mitään hankintoja.



Siellä salilla oli vaparitreenit ennen meitä ja vaihdoin vähän kuulumisia heidän kanssaan. Niillä on treenejä viikonloppuisin ja ne on mulle sopivia päiviä, koska Kimillä ei silloin ole mitään. Se voi mennä vaikka siksi ajaksi aina uimaan kun mä olen vääntämässä. Täytyy vaan saada tuo käsi kuntoon ennen kuin voi oikein kunnolla aloittaa treenaamaan. Suoraan sanottuna vähän pelottaa, että jos se menee taas uudelleen ;( Kuitenkin mä olen sitä koittanut tässä parannella yli puoli vuotta, joten ei mitään riskejä. Salilla mä aina pienillä painoilla "testaan" sitä ja sen kestävyyttä niin että olen koko ajan tilanteen tasalla. Maanantai oli aivan loistava päivä. Oli tosi hyvät fiilikset illalla kun oltiin syöty iltapala ja vähän luettu, kyllä uni maistui molemmille :)



Tiistaina Kimi lähti mökille sillä aikaa kun mä olin töissä. Tästä olikin jo etukäteen vähän puhuttu, joten otin treenivarusteet ja "salipillerit" mukaan töihin. Vähän töissä kyllä tuntui nihkeältä ajatus siitä, että pitäis jaksaa mennä salille... Kuitenkin kun menin sinne ja aloin tekemään niin tuli aivan loistavat fiilikset. Tänään treenasin takareidet ja vatsan. Takareisissä mulla on kyllä ehdottomasti eniten kestävyyttä. Oli tosi hyvät treenit jälleen kauttaaltaan. Sain vatsaankin tosi hyvät puristukset mikä mulle yleensä ottaen on vaikeaa, sillä "autan" liikaa lonkankoukistajilla. Tässä siis vinkki kaikille joilla on ongelmia vatsalihasten kehittämisen kanssa; pyrkikää tekemään liikkeittä joissa lonkankoukistajaa ei pääse niin paljon hyödyntämään. Esim. rutistus jalat ylhäällä ja kierto levypainolla. Välttäkää jalkojen kiinni kytkemistä ja jalkojen nostoissa yrittäkkää keskittyä enemmän lantion liikkeeseen kuin jalkoihin.



Salin jälkeen kävin kiertelemässä vähän vaatekauppoja, kun tosiaan aion uusia koko vaaterepertuaarini. Hitaasti mutta varmasti. Urheiluvaatteita mun on todella vaikea löytää, kertokaa nyt joku mistä niitä oikean kokoisia vaatteita oikein löytyy??? Naisten vaatteet on väärän mallisia ja ruman värisiä, miesten vaatteet on isoja ja poikien vaatteet liian kapeita.. Pelkkien sopivan mittaisten shortsien löytäminen on ihan vittu mahdotonta!! Normivaatteita löytyi kyllä sellaisia mitkä mua miellyttää, mutta hintahaarukka oli kyllä vähän kallis. En vai voi olla kuolaamatta niiden J&J 80 euron farkkujen perään. No ehkä sellaiset irtoaa... Lisäksi siellä oli kiva huppari/t-paita yhdistelmä, josta tosin näin kokeilematta epäilen, että on väärän kokoisia :/ Iltapäivällä kun pääsin kotiin olikin jo kiire ajamaan nurmikkoa :S Onneksi enää tämä kuukausi kun tarvii noin paljon sitä ajella... Jalat oli ihan hyytelöä, niitä ihan pakotti, mutta onneksi on sentään itsevetävä leikkuri. Sääli kun futistreenit jäivät jälleen tärkeysjärjestyksessäni viimeiseksi... Eväiden suhteen olen ollut äärimmäisen tyytyväinen molemmat päivät. Olen syönyt kaiken sen mitä pitää ja vähän enemmänkin, mutta sallituissa puitteissa ;) Paino on tällä hetkellä 56kg ja voin tunnustaa, että vähän ahdistaa se kun reidet ja perse on kasvanut. Mutta olen kohtuullisen sinut kuitenkin asian kanssa, sillä olen huomannut selvää kiinteytymistä molemmissa. Pohkeiden osalta olen tyytyväinen sillä ne ovat selvästi kasvaneet.



Mietin tossa päivällä kun eräs tuttavani kertoi eronneensa aika monen avioliittovuoden jälkeen, että mikä se juttu oikein on kun ei ne oikein tunnu nykypäivänä noi ihmissuhteet kestävän. Onko se vaan sitä, että halutaan aina lisää ja sitä mitä ei ole. Nähdään vain ne puutteet eikä sitä rikkautta lainkaan. Mene ja tiedä, mutta entisestään vakuutuin siitä, että en usko maailmassa olevan sellaista voimaa/mahtia joka saisi mua koskaan enää houkuteltua suhteeseen. No siis, onhan mulla totta kai heikkoutteni, mutta kyllä mä ainakin viimeiseen asti yritän välttää. Suurin ongelma kuitenkin varmasti on se, että minäkin olen tavallinen ihminen ja valitettavasti meidän päähän on ohjelmoitu halu löytää elämänkumppani. Jos kuitenkin järki voittaisi tämän erän... En tiedä, koskaan ei pitäisi kuulemma sanoa ei koskaan...



Loppuun haluan vielä kirjoitta kaksi, mielestäni, aivan loistavaa aforismia. Ne kuvastavat täysin sellaista maailmankuvaa mikä mulla on :D
"Onnellisuus ei löydy etsimällä jotain mitä on vailla, vaan huomaamalla se, mitä on ympärillä"
"Lahjatonta persoonaa ei ole olemassakaan! Jokainen on hyvä jossakin omalla tavallaan, vaikka välillä tahdomme unohtaa sen"
- Toi eka on tavallaan vähän harhaanjohtava jos sen ottaa ihan kirjaimellisesti. Siis totta kai täytyy olla tavoitteita ja haaveita, mutta ei kuitenkaan sellaisessa mittakaavassa että jää se jo olemassa oleva elämä ja puitteet näkemättä. Niin siis ainakin mun elämässä, ei mikään ultimatefakta... Jos joku on toista mieltä niin se olkoon hänen totuutensa. Mulla on ainakin niin paljon hyvää tässäkin hetkessä, että olisi suunnaton sääli jättää se kokematta vain sen takia kun ajattelisin koko ajan sitä mitä mulla ei ole.

Ihana maanantai, viikon ehdoton ykkönen :D

"Surkea" sunnuntai..

En tiedä mitä mä oikein eilen ajattelin kun olin niin kovasti menossa salille tänään.. Kuvaaja tosin olis ollut nyt käytettävissä, mutta mullahan olikin vapaa tänään. Intoa kyllä olis ollut vaikka miten paljon. Käytinkin se energian tehokkasti kotitöihin; siivosin jälleen, tiskasin, pesin pyykkiä ja ennen kaikkea SIIVOSIN VARASTON. Lajittelin kamat 4 ryhmään; säästöön, roskiin, veljen lapsille ja kierrätykseen. Oikeastaan vain murto-osa jäi sinne varastoon. Suurin osa Kimin vaatteista, jotka on jostain jo aiemmin saatuja, laitoin veljen lapsille. Samalla päätin, että nyt se kierrätys loppuu, koska mulla on joka paikka täynnä sellaisia vaatteita, jotka on sen mallisia ettei ne tuu koskaan Kimille sopimaankaan. Se kun on niin laiha ja lisäksi sillä on tosi pitkä selkä ja lyhyet jalat. Melkein pakko ostaa uutena jos meinaa saada oikean malliset.

Toinen merkittävä ryhmä kierrätykseen menevä laatikko, joka oli oikeastaan täynnä mun vanhoja vaatteita. Sellaisia joita en varmasti tule enää ikinä käyttämään. Nahkatakkeja oli tässä erässä kolme kappaletta, korkokenkiä kuudet ja muutama hame. Ja näitä varmasti tulee lisää kunhan jaksaa ottaa sen toisen varaston käsittelyyn. Lisäksi tulen varmasti hävittämään myös tämän hetkisestä vaatetuksestani suurimman osan ja jatkossa panostamaan kunnollisiin treenivaatteisiin.. Ainoat tavarat oikeastaan mitä sinne jätettiin oli suurin osa Kimin leluista sekä ehdottomasti kaikki urheiluvarusteet. Ja niitä onkin kertynyt melkoinen määrä :D Hykertelen onnesta kun näen silmissäni oman salin... Lisäksi lumilautani näkeminen sai minut taas odottamaan talvea :D

Nurmikon leikkuu tässä myös vähän painaa päälle kun se perkele tuppaa vaan koko ajan kasvamaan jos ei sitä leikkaa... Ja toki päivällä osan sainkin hoideltua, vaan kun bensa loppui niin se ilo tyssäs siihen.. Pikkasen on nää päivät viikonloppuisin nihkeitä kun yritän lisätä vähän massaa niin ei sit oisi kovin hyvä liikaa liikkua. Mutta toisaalta, tulee kyllä kotona tehtyä enemmän kaikkea hyödyllistä ;) No en mä tietenkään ihan kokonaan pysty olla liikkumatta, pari kertaa käytiin kävelyllä ja illalla lenkkeiltiin pesispeliä katsomaan. Vahvasti epäilen, että oli viimeisiä pelejä mitä tulen koskaan katsomaan. Mähän itse pelasin vuosikausia ja rakastin sitä peliä. Siinä vaan se vaatimustaso on ollut aina niin "alhainen", että se ei oikein pitänyt mun mielenkiintoa.. Sen jälkeen kun lopetin meni vuosia, etten käynyt katsomassa mitään pelejä. Nyt olen silloin tällöin lompsinut kentälle katsomaan, mutta uskoakseni se aika on nyt myös tullut täyteen... Tiedä häntä... Huomenna sitten oikeasti salille HanMoodoon. Eikä mitään liirumlaarumia vaan pelkkiä kuvia ;)