ma ja ti kiteytys.

Maanantaihan mulla oli äärimmäisen kiireinen. Ei sinänsä mä ihan tykkään siitä kun on paljon toimintaa, niin kauan kun se vain on hyvin suunniteltu. Ettei jää syömättä eikä ole koko ajan sellainen tunne, että on "jäniksen" selässä :D Töiden jälkeen tulin kotiin ja vietin Kimin kanssa laatuaikaa :) Syötiin, leikittiin ja juteltiin pikkasen. Sitten lähdettiinkin salille ts. se meni supersporttiin tutkimaan painivarusteiden hintoja, yllättävän kalliita on ne puvut. 80euroa semmonen kahden puvun setti... No eipä tuolla niin väliä, paini on kuitenkin muuten melko edullinen harrastus :) Niin ja pitkien perinteiden takia myös äärettömän hyödyllinen.



Mä treenasin etureidet ja pohkeet. Oli aivan siis loistava setti, molemmissa. Pohkeissa etenkin sain tosi hyvät fiilikset, eikä toki reidet olleet kovin paljon huonommat. Reisissä mulla vain piinaa toi vaurioitunut lihas. Mähän tosiaan jäin auton alle kevarilla silloin 17-vuotiaana (oon varmaan kertonutkin) ja löin oikean reisilihaksen siihen sarveen ja se painui "littuun" koko jalan leveydeltä. Siinä oli pitkään iso mustelma ja siitä kohtaa kun sormella painoi meni se suoraa luuhun. Onneksi se ei niin kovasti muissa liikkeissä haittaa kuin prässissä. Varsinkin kun tekee pitkää sarjaa, alkaa siihen pistämään kovasti ja aivan kuin siellä jotain "tikkejä" revittäisiin auki... Mutta ei siinä mitään, mähän teen kivun sallimissa rajoissa ;)



Salilta päin me mentiin sitten HanMoodo-treeneihin ja oli tosi mukava nähdä Santtua pitkästä aikaa ja treenailla sen kanssa. Harmi vain kun se touhu on aivan kuivunut kasaan. Eikä mikään ihmekään kun alkeiskursseja pitäis aloittaa joka syksy ja tammikuu. Jonkun pitäis ottaa vastuu siitä koko toiminnasta ja johtaa sitä. Ja mulla ei toistaiseksi enää ole rahkeita siihen hommaan. En vain pysty sitoutumaan riittävästi. Se näkyy nyt jo noissa jenkkifutistreeneissäkin, että en mä varmaan sielläkään pysty käymään kun ne on aina tiettynä ajankohtana. Nyt jo on tullut niin pitkä tauko, että olen jäänyt paljon jälkeen. Sitten vielä jää nähtäväksi että miten välttämättömät ne omat varusteet siellä oikein. Koska mä en ainakaan tässä vaiheessa vielä tee mitään hankintoja.



Siellä salilla oli vaparitreenit ennen meitä ja vaihdoin vähän kuulumisia heidän kanssaan. Niillä on treenejä viikonloppuisin ja ne on mulle sopivia päiviä, koska Kimillä ei silloin ole mitään. Se voi mennä vaikka siksi ajaksi aina uimaan kun mä olen vääntämässä. Täytyy vaan saada tuo käsi kuntoon ennen kuin voi oikein kunnolla aloittaa treenaamaan. Suoraan sanottuna vähän pelottaa, että jos se menee taas uudelleen ;( Kuitenkin mä olen sitä koittanut tässä parannella yli puoli vuotta, joten ei mitään riskejä. Salilla mä aina pienillä painoilla "testaan" sitä ja sen kestävyyttä niin että olen koko ajan tilanteen tasalla. Maanantai oli aivan loistava päivä. Oli tosi hyvät fiilikset illalla kun oltiin syöty iltapala ja vähän luettu, kyllä uni maistui molemmille :)



Tiistaina Kimi lähti mökille sillä aikaa kun mä olin töissä. Tästä olikin jo etukäteen vähän puhuttu, joten otin treenivarusteet ja "salipillerit" mukaan töihin. Vähän töissä kyllä tuntui nihkeältä ajatus siitä, että pitäis jaksaa mennä salille... Kuitenkin kun menin sinne ja aloin tekemään niin tuli aivan loistavat fiilikset. Tänään treenasin takareidet ja vatsan. Takareisissä mulla on kyllä ehdottomasti eniten kestävyyttä. Oli tosi hyvät treenit jälleen kauttaaltaan. Sain vatsaankin tosi hyvät puristukset mikä mulle yleensä ottaen on vaikeaa, sillä "autan" liikaa lonkankoukistajilla. Tässä siis vinkki kaikille joilla on ongelmia vatsalihasten kehittämisen kanssa; pyrkikää tekemään liikkeittä joissa lonkankoukistajaa ei pääse niin paljon hyödyntämään. Esim. rutistus jalat ylhäällä ja kierto levypainolla. Välttäkää jalkojen kiinni kytkemistä ja jalkojen nostoissa yrittäkkää keskittyä enemmän lantion liikkeeseen kuin jalkoihin.



Salin jälkeen kävin kiertelemässä vähän vaatekauppoja, kun tosiaan aion uusia koko vaaterepertuaarini. Hitaasti mutta varmasti. Urheiluvaatteita mun on todella vaikea löytää, kertokaa nyt joku mistä niitä oikean kokoisia vaatteita oikein löytyy??? Naisten vaatteet on väärän mallisia ja ruman värisiä, miesten vaatteet on isoja ja poikien vaatteet liian kapeita.. Pelkkien sopivan mittaisten shortsien löytäminen on ihan vittu mahdotonta!! Normivaatteita löytyi kyllä sellaisia mitkä mua miellyttää, mutta hintahaarukka oli kyllä vähän kallis. En vai voi olla kuolaamatta niiden J&J 80 euron farkkujen perään. No ehkä sellaiset irtoaa... Lisäksi siellä oli kiva huppari/t-paita yhdistelmä, josta tosin näin kokeilematta epäilen, että on väärän kokoisia :/ Iltapäivällä kun pääsin kotiin olikin jo kiire ajamaan nurmikkoa :S Onneksi enää tämä kuukausi kun tarvii noin paljon sitä ajella... Jalat oli ihan hyytelöä, niitä ihan pakotti, mutta onneksi on sentään itsevetävä leikkuri. Sääli kun futistreenit jäivät jälleen tärkeysjärjestyksessäni viimeiseksi... Eväiden suhteen olen ollut äärimmäisen tyytyväinen molemmat päivät. Olen syönyt kaiken sen mitä pitää ja vähän enemmänkin, mutta sallituissa puitteissa ;) Paino on tällä hetkellä 56kg ja voin tunnustaa, että vähän ahdistaa se kun reidet ja perse on kasvanut. Mutta olen kohtuullisen sinut kuitenkin asian kanssa, sillä olen huomannut selvää kiinteytymistä molemmissa. Pohkeiden osalta olen tyytyväinen sillä ne ovat selvästi kasvaneet.



Mietin tossa päivällä kun eräs tuttavani kertoi eronneensa aika monen avioliittovuoden jälkeen, että mikä se juttu oikein on kun ei ne oikein tunnu nykypäivänä noi ihmissuhteet kestävän. Onko se vaan sitä, että halutaan aina lisää ja sitä mitä ei ole. Nähdään vain ne puutteet eikä sitä rikkautta lainkaan. Mene ja tiedä, mutta entisestään vakuutuin siitä, että en usko maailmassa olevan sellaista voimaa/mahtia joka saisi mua koskaan enää houkuteltua suhteeseen. No siis, onhan mulla totta kai heikkoutteni, mutta kyllä mä ainakin viimeiseen asti yritän välttää. Suurin ongelma kuitenkin varmasti on se, että minäkin olen tavallinen ihminen ja valitettavasti meidän päähän on ohjelmoitu halu löytää elämänkumppani. Jos kuitenkin järki voittaisi tämän erän... En tiedä, koskaan ei pitäisi kuulemma sanoa ei koskaan...



Loppuun haluan vielä kirjoitta kaksi, mielestäni, aivan loistavaa aforismia. Ne kuvastavat täysin sellaista maailmankuvaa mikä mulla on :D
"Onnellisuus ei löydy etsimällä jotain mitä on vailla, vaan huomaamalla se, mitä on ympärillä"
"Lahjatonta persoonaa ei ole olemassakaan! Jokainen on hyvä jossakin omalla tavallaan, vaikka välillä tahdomme unohtaa sen"
- Toi eka on tavallaan vähän harhaanjohtava jos sen ottaa ihan kirjaimellisesti. Siis totta kai täytyy olla tavoitteita ja haaveita, mutta ei kuitenkaan sellaisessa mittakaavassa että jää se jo olemassa oleva elämä ja puitteet näkemättä. Niin siis ainakin mun elämässä, ei mikään ultimatefakta... Jos joku on toista mieltä niin se olkoon hänen totuutensa. Mulla on ainakin niin paljon hyvää tässäkin hetkessä, että olisi suunnaton sääli jättää se kokematta vain sen takia kun ajattelisin koko ajan sitä mitä mulla ei ole.