Keskiviikko, melkein tilipäivä :D

Aamulla oli vähän vetämätön olo, joten kävin jälleen hakemassa pullon energia juomaa. Mä olen kyllä niin koukussa siihen kuin vain olla ja voi.. Mulle kun valitettavasti niin helposti muodostuu noita riippuvuuksia :( Joudun itse koko ajan vahtimaan itseäni ;( Mulla oli joskus vuosia, vuosia sitten puhelin addiktio. Silloin laskut oli jatkuvasti 100€. Sitten heräsin kun yhdeltä kuukaudelta tuli 370€ lasku.. Siis koko summa pelkkään lärpättelyyn.. Aloitin itseni vieroittamisen sillä, että jätin puhelimen tahallani kotiin kun lähdin jonnekin. Se oli aivan kauheaa, oikeasti kuvittelin etten voi elää ilman sitä. Joskus lähdin 5minuutin isutmisen jäkeen takaisin kotiin kun niin vaivas se puhelin siellä. Mutta kyllä se addiktio siitä pikkuhiljaa sit hävis kun vain jätti sen puhelimen. Tää on ehkä suurin syy siihen miksi mä en hirveästi soittele enää kenellekään. Kuitenkin huomaan senkin addiktion piilevän nurkan takana. Aika hyvin siis mulla tällä hetkellä menee kun en oo koukussa kuin energiajuomaan. Monet muut addiktiot on taakse jäänyttä elämää. Tai siis, ei kai ne koskaan oo... Ja sen kun ymmärtää niin silloin voi jopa pysyä niistä erossakin. Se on joko tai, ainakin siis mun tapauksessa :D

Töistä päin suuntasinkin salille treenaamaan selän, haukkarit ja takareidet. Olin syönyt päivän aikana aivan liian kevyesti ja se valitettavasti sitten näkyi tehoissa. Ja muutenkin tää 3-1-3 ei vaan sovi mulle. Mä en saa näistä päivistä hetikään niin paljon irti kuin 2-1-2. Alunperin siirryin tähän systeemiin kun siinä on helpompi skipata ne olkapäät. 2-1-2 systeemissä joutuisin vaihtamaan liikkeittä eri päiville ja sit siinä taas menee osa siitä hyödystä. No täytyy nyt katsoa mitä mä teen kun nyt musta tuntuu että myös rinnan ja haukkarin treenaaminen vähän häiritsee ton käden parantumista. Kun nyt vain ehtis sinne hierojalle niin sais jotain oikeaa tietoakin ja vois tehdä päätöksiä.

Sori vaan kun tää kuvamateriaali on edelleen näin surkeaa. Mutta ei voi mitään kun mun huippukuvaaja on lomanvietossa niin näillä nyt sit mennään. Uusia salivaatteita lähden metsästämään Vaasan Budoshopista heti kuin vain mahdollista. Tosin rohkenen epäillä että niin pieni kokoja ei ole hyllyssä mitkä sopisivat mullekin.. Lauantaina alunperin suunnittelin meneväni, mutta kun silloin on ne häät (juhuu) niin täytyy sit katsoa alkuviikosta :D Kiva mennä juhliin pitkästä aikaa. Kuitenkin sen verran vähän tulee noita sukulaisia nähtyä. Mullakin on aika paljon serkkuja ja ollaan suuripiirtein samaa ikäluokkaa, joten kersana tuli paljon ainakin tapeltua jos ei muuta :D

Hieno fiilis se on ollut tänäänkin koko päivän, ei mitään ahdisutksia eikä muuta. Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. Totta kai haaveita on tulevaisuudelle ja paljon asioita jotka haluasin vielä kokea ja toteuttaa, mutta niiden aika vielä tulee. Ei niiden tarvitse tapahtua juuri tässä hetkessä. Mähän olen päättänyt elää 120-vuotiaaksi (uskottelen itselleni että se on päätettävissä), joten laskeskelin tossa, että vähän vajaa 90-vuotta vielä jäljellä. Siinähän ehtii vaikka ja mitä :D Tärkeintä mulle on kuitenkin sisäinen rauha ja harmonia. Ja se mulla nyt on pääsääntöisesti koko ajan. Vielä on petraamista, mutta olen oikealla tiellä.

Tiistai, hieno päivä :D

Kävin aamulla ostamassa vähän lisää lisäravinteita. Innostuin kun luin alan julkaisusta erään mielenkiintoisen artikkelin. Mutta kerron niistä ravinteista sitten lisää kun olen saanut kaiken hankittua ja voin kertoa koska niitä syön ja kuinka paljon. Töissä oli aika hiljaista, joten mulla oli aikaa perehtyä muutaman pidempi aikaisen ongelman pohtimiseen. Ja mikäs sen mukavampaa, rakastan ongelmien ratkomista. Minussa asuu pieni salapoliisi tai suuri :D

Töistä päin suuntasin salille, mmm :D Oli todella loistavat treenit, irtos todella hyvin. Vuorossa oli rinta, ojentajat ja pohkeet. Jälleen rinta loisti tehokkuudellaan mm. tein penkissä 4x16 45 kilolla! Selvää parannusta aikaisempaan. Pääsen varmaan pian tekemään kokonaisia sarjoja yli 50 kilolla :D Olkapää tuntuu koko ajan paremmalta, kyllä hyvin menee :D Salin päälle menin vielä jenkkifudistreeneihin. Sinne tuli taas muutama uusi harrastaja ja mikäs sen mukavampaa :D Oli hyvät treenit ja hauska rento meininki. Kiva kun taas tutustuu uusiin ihmisiin. Olen jälleen omassa elementissäni, pidän ihmisistä ja heidän seurastaan. Olen muutaman kerran hävittänyt sen iloisen sosiaalisen taidon (silloin etenkin kun lopetin juomisen en enää oikein osannut lähestyä ihmisiä vaan jouduin opettelemaan sosiaaliset taidot uudelleen) mikä kuitenkin on mulle tärkeä.

Olen äärettömän tyytyväinen tämän hetkiseen olotilaani. Etenkin kun ottaa huomioon olosuhteet ja viime aikaiset tapahtumat. Jotain hyötyä siitä iästäkin vaan on ;) Olen harmonisessa tilassa, mun ei tarvi saavuttaa mitään, ei tarvi olla parempi kuin joku toinen eikä millään tavalla muutenkaan erikoinen. Mulle riittää se, että mä olen mä, ihan tavallinen ihminen jolla on samat mahdollisuudet kuin kenellä tahansa toisella. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja on musta itsestä kiinni mihin niistä mä haluan tarttua. Se riittää :D

Maanantai, tästä on aina hyvä aloittaa uudelleen

Aika hiljainen päivä oli oikeastaan kaiken osalta. Treeneistä oli lepopäivä ja lisäksi olin iltavuorossa. Silloin helposti ne päivät tahtoo vain mennä siinä odotellessa että koska saa lähteä töihin. Paitsi jos on hyvin ja selkeästi suunniteltu päivä-ohjelma. Ja yleensä päiväohjelman perusrunkona (siis mulla) toimii eväät ja ruoka-ajat. Sitten siihen väliin jäävään aikaan sumpataan sit kaikkea tekemistä. Nyt vain en oo pystynyt rakentamaan kunnollista ohjelmaa kun on edelleen ongelmia ruoka-halun kanssa. En jaksa nähdä sitä suurta vaivaa eväiden laatimiseen kun sitten yksi päivä 2viikosta voi toimia.. Tällä hetkellä lähinnä odottelen, että alkaisi tekemään mieli edes jotain oikeaa ruokaa tai sekin olisi jo paljon ettei ajatus lämpimän ruoan syömisestä tuntuisi vastenmieliseltä..

Aamulla söin ihan normisti puuron ja loppupäivä menikin sitten lisäravinteilla. Poikkeuksena töissä söin sellasen Saarioisten katkarapusalaatin ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt. Se oli ihan hyvää ja siinä oli kohtuullisesti protskuja ja melko vähän rasvaa. Saatan harkita vastaavan ostamista joku toinenkin kerta :D Olen onneksi edelleen saanut painon pidettyä siinä 53,6kg joten olen kuitenkin kohtuullisen tyytyväinen eväisiini. Liikuntaa olen yrittänyt tänään vähän välttää... Paitsi venyttelyä, mutta sitä mä nyt en sinällään liikunnaksi laske vaikka sekin omalla tavallaan kehittää lihasta. Aamulla kävin luistelemassa ja oli niin helvetinmoinen tuuli ettei voinut yhtään kyllä löysäillä. Ja varmaan käyn tässä vielä ennen nukkuumaan menoa vähän kävelemässä.

Itse asiassa suurimman osan aamupäivästäni panostin lisäravinteiden tutkimiseen. Siis hyötyihin ja siihen mitä tarkalleen ottaen tämän hetkiset mömmöni sisältävät. Ilokseni huomasin, että syön melko tehokkaita ravinteita eikä päällekkäisyyksiä oikeastaan ole. Ajattelin vielä muutamalla tuotteella täydentää repertuaariani. Kävinkin vähän tutkailemassa tilannetta eri marketeiden hyllyillä. Melkein samoja tuotteita oli kaikkien hyllyillä ja voin sanoa, että hintaerot oli kyllä melko päätä huimaavia. Siis yhden tuotteen hinta heitti melkein 10euroa ja musta se on aika paljon jos tuotteen hinta halvimmillaan on 25€. Hinta-erot on kyllä karanneet ihan käsistä euron myötä, samaten kuin kirpparihinnatkin. Mutta sillä ei mulle oikeastaan oo merkitystä koska en osta koskaan kirpparilta mitään.

Kävin myös metsästämässä itselleni uusia salikamppeita ja taas tuli todettua ettei mulle urheiluvarusteita löydy mistään!! Sellaiset varusteet mitkä tahtoisin on yleensä miesten vaatteeita ja näin ollen mulle 100numeroa liian isoja. Naisten paidoissa on aika joku ...tun vee kaulus ja housuissa on liian korkea vyötärö. Lisäksi ne on usein vielä jotain vaaleanpunaisia yms. Mä olen paininut tän ongelman kanssa läpi ikäni. Kersana äiti teki mulle usein just sellaisia kun mä halusin... Harmi kun henkka ja maukka ei myy urheiluvaatteita, sieltä vois löytyä jopa mullekin jotakin... Täytyy netistä etsiä vaikka jotkut vaparishortsit jos en muuta keksi.

Työpäiväksi mulle muodostui vain 4 tuntia sillä oli niin vähän näytteitä, olisin kyllä ihan mielelläni ajellut enemmänkin :D Mutta ei sen väliä, kiva oli myös päästä hyvissä ajoin lähtemään kotiinkin. Ja kun ylimääräistä aikaa oli ja olin yksin matkassa kävin vähän tutkailemassa autoja :D Haluan niin päästä eroon tuosta rellusta ettei tosikaan. Kuinkas se nyt olikaan; ranskalaisia tulisi ostaa korkeintaan grillilltä, muahhahhaa :D No ei vaan, kyllä mä ymmärrän ihmisiä jotka tykkää ranskalaisista autoista. Ei toi munkaan mikään hullumpi oo. Tosi hyvät ajo-ominaisuudet, ilmastointi, automaattivaihteet, V6 jne jne. Ja on han se ihan tyylikkään näköinenkin. Mutta silti, jostain syystä mä vain en oo mikään rellu-ihminen. Ehkä se johtuu siitä kun rellulla on niin huono toi vaihto-arvo. Että sellaisen kun ostaa niin sillä pitäis ajaa niin kauan kun ei siitä vaihdossa saa kuitenkaan mitään. Ja sitten vielä juuri tämän nimenomaisen auton kohdalla olen kyllästynt siihen kun se kuluttaa niin paljon. Mulle tulee niin paljon kilometrejä, että ei se nyt ihan sama oo syökö se 10 vai 5 litraa sadalla. Ja jalosti tahdon myös edes vähän ajatella egologista jalanjälkeänikin.

Löytyihän niitä, sellaisia sopivia ehdokkaita ainakin :D Mä olen itse asiassa yhtä toyotaa tässä kiertänyt jo pari kuukautta Rinta-Joupin pihassa. Kävin sitä kysymässäkin, mutta kun olis pitänyt antaa niin paljon välirahaa niin se jäi siihen. Ihmettelen kyllä jos ne sen sillä hintaa saa myytyä kun se oli vähän kuin olis traktorilla ajanut.. Mutta kulutus 4 litraa ;) Toisesta kaupasta löysinkin sitten kolme erittäin kiinnostavaa mersua, joista yksi oli Vito :D Samassa kaupassa oli myös kiinnostava Toyota ja Audi. Niitä voisin kyllä ensiviikolla käydä vähän koeajamassa ja hieromassa kauppaa. Voisin toki siitä ekastakin Toyotasta soittaa Rinta-Joupille josko siinä olisi nyt enemmän neuvotteluvaraa. Jää nähtäväksi, jää nähtäväksi, mutta se on varmaa että rellu lähtee! Se on vain ajan kysymys koska...

Huomenna onkin sitten luvassa sali ja Jenkkifutis treenit, juhuu :D

Su 11.07

Tänään oli vähän, sanoisinko, laimea päivä. Siis mä en voinut mitenkään erityisen huonosti mutta en kovin hyvinkään. Muutamia sellaisia itsesyytös tuulahduksia tuli, mutta ne ei onneksi aiheuttaneet oikeastaan minkäänlaisia tuntemuksia. Silloin kun näin käy on mietiskelystä ollut hyötyä. Kuitenkin asiat pitäisi ottaa sellaisinaan niitä sen kummemmin murehtimatta. Mutta siis totta kai pitäisi oppia myös tunnistamaan ne omat huonot puolet ja myöntämään ne niin kuin myös hyvät. Mä luin jotain ihmissuhde-keskustelupalstaa ja mua kyllä alkoi ärsyttämään suunnattomasti kun siellä kaikki vain haukkui niitä kumppaneitaan. Varmaan 35 kirjoituksesta ainoastaan yksi epäili itseään syylliseksi heidän tilanteeseensa. Mikä siinä omien virheiden myöntämisessä on niin vaikeaa?? Lisäravinteiden lisäksi olen tänään syönyt peräti kaksi leipää, 5 pinaattilättyä sekä aamu- ja iltapuurosta noin puolet. Lisäravinteet meni ihan ok, joten olen kohtuullisen tyytyväinen, paino tällä hetkellä 53,6kg eli samassa mennään.
Kimi lähti mun vanhempien kanssa mökille ja sen jälkeen onkin ollut vähän hiljaista. Toisaalta ihan kiva olla välillä yksinkin. Mutta on mulla vaan ihana poika (niin kuin kaikilla äideillä heidän omasta mielestään), elämäni olisi varmasti paljon köyhempää ilman häntä ;) Yritänkin jatkossa panostaa enemmän hänen huomioimiseensa, sillä se on nyt jotenkin jäänyt toisarvoiseksi näiden mun ihmissuhdesotkujen myötä. Valitettavasti ;( tulipahan sekin opittua tässä joten tietää miten menetellä jos tulee vastaava tilanne eteen.

Illalla suuntasin salille totta kai :D Treenaamaan etureidet ja vatsan. Aluksi kun lähdin tuntui vähän nihkeältä, mutta kun aloin treenaamaan tuli tosi hyvä fiilis ja irtos kyllä melko hyvin :D Lisäksi löysin aivan loistavan vatsalihas liikkeen. Siis kiertävät vatsat tangolla. Aivan mahtavaa, siinä saa lonkankoukistajat suljettua liikkeesstä kokonaan ulkopuolelle, mikä yleensä ottaen vatslihaksissa on vaikeaa. Mulla varsinkin on tosi vahvat lonkankoukistajat ja ne sitten tahtovat usein tehdä sen työn mikä kuuluu vatsoille ja näin vatsa ei kehity ja koukistaja sen kuin vahvistuu. Tän liikkeen kyllä otan ehdottomasti jatkossa vatsarepertuaariini :D

Siitä tangohumun läpi ajellessani tulikin mieleeni viimeisin oma markkina reissuni. Ei todellakaan ollut mikään hyvä reissu ;( Aikaa siitä on ehkä noin 6vuotta, menin hyvissä ajoin pe-päivällä jo markkinoille harhailemaan. Mutta koska siellä ei ollut vielä oikein ketään menin takaisin autolleni ryyppäämään. Istuin autossa ja imin kossu-batteryä sen minkä kerkesin. Istuin välillä takapenkillä, välillä kuskin paikalla ja missä milloinkin. Harrastin tätä useita tunteja, ehkä 4-6h. Illan hämärtyessä eräs työkaverini poimi minut autoltani kyytiin ja tarkoitus oli mennä karaoke teltalle. Matkalla meitä tuli pollarit vastaan ja jostain kumman syystä (hetken mielijohteesta) näytin heille keskaria. Ne lähti meidän perään ja pysäytti. Toinen poliiseista meni jututtamaan ystävääni ja toinen vei minut auton taakse ja alkoi tekemään tarkastusta. Vastustelin ja käskin hänen painua vittuun, halusin naispoliisin sillä käsittääkseni minulla oli siihen oikeus. Sehän johti vain siihen, että minut vietiin putkaan. Matkalla kuulinkin että minusta oli tehty aiemmin useita rattijuopumus epäily ilmoituksia. Kaiken lisäksi jouduin poliisilaitoksella riisutumaan alusvaatteisilleni poliisien painostuksesta. Siinä sitten minulle naurettiin, että ollaanko sitä vielä niin kovaa tyttöä... Just joo, summasumaarum; ne oli kytännyt mua koko päivän siinä mun huomaamatta ja sit kun ne ei saaneetkaan mua käräytettyä (eivät tietenkään sillä ei ollut aikeitakaan lähteä ajamaan) ja mä vielä haistattelin niin se oli viimeinen pisara. Tutkin myöhemmin mahdollisuuksiani tehdä asiasta tutkintapyyntöä, mutta koska olin itse juovuksissa eikä mulla ollut ketään joka tukisi mun tarinaa niin turhaahan se olisi ollut. Mielenkiintoista tuokin sikäli, että kuinka monella ihmisellä voi olla ketään tukemassa tarinaansa jos se on 25 poliisin kanssa yksin poliisiasemalla.. Sitä sattuu kun viinaa ottaa, oma syy se oli tavallaan tuokin... Kaikkea sitä pitikin tapahtua ennen kuin älysin lopettaa koko touhun. Viina ei tee kenestäkään yhtään sen mukavampaa tai vapautuneempaa, päinvastoin!

Tässä kuvassa näkyy mielestäni aika kivasti, se kuinka olen viime aikoina selvästi kehittynyt. Vaikka painoni ei ole noussut on rintani ja käteni kasvaneet ainakin vähän. Niin ja vastaavasti myös rasva on vähentynyt ja sitä kautta on tullut lisää näkyvyyttä :D Noi treenivaatteet mua on kyllä alkaneet nyppimään kun ne on ollu samat jo sata vuotta... Kengätkin on jo ihan loppuun kuluneet. Ehkä ensi viikolla jos jaksan, joudan ja kehtaan, voisin käydä etsimässä uusia vaatteita :D Haluaisin kyllä lyhyt lahkeiset housut....

Tässä yhdet parhaista kirjaston antimista. Pidän etenkin tuosta kuinka tiikeri kesytetään kirjasta. Mielestäni sen lukeminen antaa ainakin paljon ajattelemisen aihetta jos ei muuta. Vastaavasti taas tuossa leffassa mua kiehtoo se erakko-elämä. Se on mulle vähän niin kuin maratonin juokseminen. Se on niin tylsää, niin tylsää, juosta vain omien ajatusten kanssa ja matka taittuu todella hitaasti. Viihdyn parhaiten ryhmässä, etenkin isossa. Siis nimenoaman sellaisessa, jossa mun ei tarvi olla kenenkään yhden ihmisen oma vaan pitää heistä kaikista ihan yhtä paljon ja olla kaikille tasaisen huomioiva. Jos olen jonkun kanssa ryhmässä minusta tulee helposti rajoittunut, sillä en tahdo olla röyhkeä ja jättää ystävääni yksin. Ja mielestäni niin kuulukin tehdä.

Kuitenkin sellainen kurjuuden maksimointi (erakoituminen) jollain tavalla auttaa näkemään asiat selkeämmin. Niin että osaisi keskittyä vain olennaiseen ja unohtaisi kaiken turhan. Tai siis nä mä ainakin kuvittelen, tiedä häntä sitten :D

Ai, niin unohdinkin vallan kertoa, että kaaduin muutama päivä sitten rullaluistimilla.. Mä olen luistellut varmaan 15vuotta enkä koskaan aikaisemmin ole kaatunut. Ja juuri kun viimeviikolla pääsin sanomasta vakkari luontaistuote myyjälleni että koskaan en oo kaatunu niin eiköhän heti sitten... Tuli pikkutyttö kurvissa vastaan ja väistin ihan sujuvasti niin olikin sellaista hienoa hiekkaa juuri siinä käännöksessä ja mä vedin turvalleni, muahhahhaa :D Vahingonilo paras ilo ;) No ei siinä mitään jatkoin matkaa ja vasta jokusen ajan päästä huomasin että polvet ruvella. Eihän noi pahat oo, mutta vituttaa pikkasen näin shortsi keleillä :D

Aika hieno päivä se on ollut tämäkin, olen ymmärtänyt paljon niin itsestäni kuin muistakin ihmisistä. Ja vaikka minussa on muutaman vuoden aikana herännyt jälleen vahva materialisti niin olen päässyt siitäkin tunteesta eroon melkein kokonaan. Se on paljon helpompaa nyt kun sen on jo kerran tehnyt. Myös kateus on poissa, sen kyllä arvelin häviävänkin nopeasti, sillä en ole koskaan aikaisemmin tuntenut kateutta mitään tai ketään kohtaan. Mulla on kuitenkin aina ollut vahva käsitys siitä, että jos jollain on jotain, on toisella sitten vastaavasti jotain muuta. Ja siis sehän on itsestään selvää, että kellään ei voi olla kaikkea.

Nyt olen ihan puhki ja innolla odotan, että pääsen nukkumaan :D Nukuin nimittäin viime yönä paremmin kuin aikoihin, vedin yhdeksän tuntia ja todella syvää unta :D Toivottavasti ensi yö on samanlainen :D

09.07

Tämä oli siis aivan todella loistava päivä, tuntuu hyvältä jälleen rakastaa itseään. On hienoa tuntea olevansa arvokas, yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Aamulla kun heräsin oli hieman alakuloisuutta ilmassa. Päätin lähteä lenkille, hölkkäsin noin puoli tuntia ja sitten vielä kävelin toiset puoli tuntia. Tuntui tosi hyvältä, enää toi olkapääkään ei vaivaa niin kovasti ;) Lenkin päälle tein piiiiiitkästä aikaa HanMoodo perusvenytykset. Huomasin taas, että lonkankoukistajat ovat ihan tukossa, etenkin oikeassa jalassa. Mulla on tähän ollut aina taipumusta, mutta HMDs se on pysynyt jollain tavalla hallinnassa kun siellä venytellään niin paljon. Se on tärkeää, mutta miksi se aina vain tahtoo jäädä.. Kyllä mä nyt olen tunnollisesti aamuisin venytellyt, sillä tahdon saada tuon käden kuntoon. Vaikka nyt kyllä näyttää siltä, että olen tullut sellaiseen pisteeseen missä muutosta ei enää tapahdu. Yritän päästä ensi viikolla hierojalle ja sit katsotaan josko se kuitenkin vaatisi leikkauksen. Tahdon päästä kunnolla treenaamaan ja mikäli tilanne jatkuu tällaisena johtaa se vain siihen, että kohta mun koko lihaksisto on kauttaaltaan pahasti toispuoleinen. Siitä taas seuraa erinäisiä lihasjännitys ja kiputiloja. Ja tuskin kukaan sellaista haluaa, mä en ainakaan! Kimi menikin sit päivällä kaverinsa luokse kylään ja mä käytin koko kolme tuntia opiskeluun. Itse asiassa aika loppui kesken kun oli niin mielenkiintoista luettavaa ;) Luin psykologiaa ja tietenkin myös materiaalia ihmisen lihaksistosta. Psykologia on liikunnan lisäksi aihe mikä kiinnostaa mua aivan valtavasti. Ihminen on niin mielenkiintoinen kokonaisuus, että miksipä se ei kiinnostaisi ;)
Illalla kävin totta kai salilla ja vuorossa oli tänään selkä, hauikset ja takareidet. Oli loistavat treenit :D Salilla ei ollut juuri ketään, joten ei tarvinnut laitteisiinkaan jonotella. Treenien jälkeen pysähdyin hetkeksi katsomaan telkusta ohjelmaa nätti nakuna. Siinä oli joku ryhmä tyttöjä jotka vietiin katsomaan erilaisia kauneusleikkauksia ja sit kyseltiin niiltä niiden tuntemuksia. Ajatuksena siinä oli ilmeisesti se, että he havahtuisivat siitä miten turhia ne on. Muutenkin sillä ohjelmalla pyritään saamaan ihmisiä ymmärtämään se kuinka tärkeää olisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. No joo, oonhan mä tietyllä tavalla samaa mieltä. Siis nimenomaan rasvaimujen, silikonien ja semmosten suhteen. Kuitenkin vaatetuksella voi niin paljon saada aikaiseksi. Ja myös noissa leikkauksissa on ne omat ristinsä. Mietin usein, että millaiselta näyttää ihminen jolta on rasvat imetty vaikka reisistä ja perseestä ja sit kun se kuitenkin jatkaa nittä vanhoja elämäntapoja niin mihin se rasva sitten kertyy?? Millainen muodoton möhkäle se oikein on... Tai millaiset on 60-70 vuotiaan naisen rinnat joissa on tai on ollut silikonit?? No ehkä sillä ei ole heille merkitystä.. Ja kyllä mä voisin itse mennä toimenpiteeseen missä kiristetään ihoa. Tunnustan olevani turhamainen, ainakin vähän ;) Niin kuin me kaikki ;)

Eväiden suhteen ei mitään muutosta edelleenkään. Aina vain porskutellaan lisäravinteilla, kyllä kalliiksi tulee :( mutta onneksi mulla on tällä hetkellä aika kivasti rahaa, vaikka allani onkin kiesi joka syö suhteettomasti bensaa. No sen verran edistystä on tapahtunut, että pystyn syömään leipää :D Ja kävinhän mä pe työpaikkani ruokalassa syömässä ja pystyin ainakin jotain syömään eikä oksettanut enää. Huomasin kyllä vatsalaukkuni kutistuneen lähes olemattomiin... Hienoa kuitenkin kun ei enää oksettanut, vielä kun löytyis se ruokahalukin jostain. Tällä hetellähän mun ei koskaan tee mieli yhtään mitään syötävää. Päinvastoin, pelkkä ajatuskin tuntuu vastenmieliseltä..

Perjantai 09.07

Aamu meni jälleen vähän heikosti. Jotenkin se tuntuu olevan tämän hetken trendi, että aamulla jostain syystä ne ajatukset harhailevat kaikessa vähemmän positiivisessa. Mutta ei sen sillain väliä nyt enää ole koska nyt on siis aivan loistava fiilis. Just sellainen voittaja tunne :D Osasyy siihen on ainakin se, että sain määriteltyä itselleni selkeät tavoitteet. Ne mulla on tässä itseasiassa jo jonkin aikaa puuttuneet enkä ole edes huomannut koko asiaa. Olen pikkuhiljaa alkanut poukkoilemaan elämässäni päämäärättömästi vähän kuin joku sätkynukke. Tänään kuitenkin se ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivalta, haluan kisata!! Se on mulle henkisesti tärkeää. Ei niinkään se, että haluan voittaa vaan ne haasteet ja se tunne kun kisat alkaa. Se kaikki jännitys sekä onnistumisen tunne. Tai jos epäonnistuu niin siitä saa lisää potkua treeneihin.
HanMoodo-kisat ei mua enää niin kovin motivoi. Siis totta kai haluan sitä harrastaa, mutta pääasiassa vain sen vaativuuden vuoksi. Siinä kun ei tavallaan voi koskaan saavuttaa "täydellisyyttä" sillä omat vaatimukset menevät koko ajan vähän oman tason edellä. Saman takia pidän myös salilla käymisestä. Kun lihakset kasvaa, sitä vain haluaa koko ajan vielä isommat ja vielä kiinteämmän vartalon. Ajattelin seuraavaksi perehtyä fitness/kehonrakennus kisaamiseen. Onhan se mua jo pitkän aikaa kiinnostanut, mutta jotenkin se vain on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Ajattelin lähteä siitä, että yritän nyt aluksi päästä katsomaan mahdollisimman monia kisoja, että tulee vähän jonkinlainen käsitys siitä mitä siellä tapahtuu. Ja tietenkin myös näkee vähän sitä tasoa, että millaisessa kunnossa sitä vähintään pitää olla ennen kuin kehtaa mennä sinne keikistelemään :D
Lisäksi me oltiin illalla katsomassa sitä Crocodilesien peliä ja siellä mun kisaamis-into oikein vasta syttyikin. Täytyy kyllä sanoa, että näin ekan kokemuksen perusteella laji vaikutti jokseenkin pitkäveteiseltä. Tuskin se sitä kuitenkaan on sitä on koska katsomot oli täynnä porukkaa ja siellä oli avan mieletön fiilis. Se vain tuntui ehkä musta tylsältä kun en oikein vielä ymmärrä koko pelistä mitään. Kyllä mulle sellaiset ihan perusteet tuli siellä selväksi, mutta se varmaan on ihan murto-osa koko pelin kulusta. Niin ja onpas innostavaa päästä taas joukkueeseen, Ihanaa :D Pelissä muutenkin oli tosi hauskaa, sillä näin erään vanhan tutun. Siinä laskesteltiin, että ollaan nähty viimeksi joskus 15vuotta sitten. Juteltiin pitkät turinat ja naurettiin vedet silmissä. Tosi hauska tyyppi, olen aina pitänyt hänen seurastaan ;)

Totta kai myös salilla kävin tänään, tekemässä rinnan, ojentajat ja pohkeet. Jouduin pikkasen jättää treenin kesken, sillä aika kulki siinä turistessa kuin siivillä. Ja jostain kumman syystä sanoin Kimille epähuomiossa väärän haku-ajan ja tiesin sen siellä ihmettelevän missä mä oikein viivyn kun yleensä mä en oo ikinä myöhässä. Sain taas rintaan tosi hyvät puristukset :D mä luulen, että kun toi olkapää alkaa olemaan paremmassa kunnossa niin se näkyy myös rintatreenin tehoissa. Pohkeiden kanssa mulla on edelleen ongelmia, jostain syystä en vain saa niihin juurikaan kasvua aikaiseksi. Asiaa täytyy pohtia :D
Eväiden suhteen olen myös kohtalaisen tyytyväinen :D Melkein täydellisesti, sanotaan 90%. Voi, tämän tunteen mikä mulla nyt on, haluan pysyväksi. Kuten aikaisemminkin totesin, mieleni lepää, olen vapaa :D Kun löydän jälleen puhtaan ja vilpittömän sydämmeni olen vapaa koko ajan. En tiedä minne se hävisi, mustaksi muuttui, tuli ylpeys, halu, viha ja kateus tilalle. En ole koskaan aikaisemmin tuntenut kateutta, enkä oikein ymmärrä mistä se oikein tuli, ylpeyden, vihan ja halun ymmärrän sillä niitä olen tuntenut paljonkin etenkin silloin kun vielä join paljon. Hyvä olo tulee sisältä päin :D Valitettavasti kuvat ovat jälleen vähissä, sillä luottokuvaajani oli jälleen muissa tehtävissä (suorittamassa ajokorttia :DD) Ehkä huomenna.... Tämä oli hieno päivä, tähän on hyvä lopettaa ;)

Nyt on jo torstai :)

Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja venyttelin sekä pyörittelin kaikki nivelet. Tällä on kyllä merkittävä vaikutus varsinkin niska-hartia alueella. Uskon että vaikka ei mitään muuta tekisi kuin nämä joka aamu ja ehkä vielä illallakin niin pysyy varmasti paljon vetreämpänä vanhemmaksi saakka.

Siitä tulikin mieleeni, että kuinka mielenkiintoinen kapistus se ihminen vain onkaan. Siis kun sitä läpi elämänsä (ainakin suurimmalla osasta ihmisistä) on mielessä sellainen kuvitelma/harharluulo että sitä muuttuu kun vanhenee. Tai siis totta kai sitä muuttuukin, mutta se ajatus on jotenkin epärealistinen sillä sen vanhenemisen kuvittelee tapahtuvan vasta joskus sitten tulevaisuudessa. Oikeastihan se tapahtuu juuri tässä hetkessä. Mun mielestä sen takia (ainakin osittain) on vaikea ymmärtää muita ihmisiä. Lapsia usein (nykyään etenkin) aliarvioidaan pitämällä heitä kyvyttöminä ja joskus jopa tyhminä. Vanhuksia taas pidetään (ei kaikki tokikaan pidä) jotenkin näkymättöminä, epäkelpoina ja ehkä myös vähän tyhminä koska he eivät välttämättä tunne nykyajan tekniikkaa. Kuitenkin kun sitten taas ajattelee asiaa realistisesti ja katsoo peiliin. Miettii sitä omaa minää, omaa menneisyyttä ja omaa mahdollista tulevaisuutta niin totuushan on se, että ei sitä niin hirveästi muutu. Sitä on sisältä tavallaan se sama persoona, jolla on tietyt ajatukset, uskomukset ja käsitykset asioista. Totta kai ne jalostuu ja ihminen jonkin verran muuttuu (toiset enemmän), mutta sitä harvat itse huomaa. Sitä vain tuntee olevansa se sama tonttu läpi elämän :D Poikkeuksena on tietenkin ihmiset, jotka ovat kokeneet valtavia elämänmuutoksia. Vaikka vakavan sairauden tms.



Kuitenkin totuus on se, että meistä kaikista tulee joskus (onnekkaista) vanhoja, ruttuisia ja sairaita. Ja eikö meistä jokainen silloin toivoisi myötätuntoista ja inhimillistä kohtelua. Ja vastaavasti taas kukaan aikuinen ei pidä siitä että niitä määräillään ilman selkeitä sääntöjä niin miksi siihen suostuisi lapsikaan. Useimmiten vain se ajatus ei mene näin.



Mä yritän oman elämän kohdalla muuttaa tätä normia. Haluan kehittyä ihmisenä niin fyysisesti kuin henkisesti. Uskon (tai ainakin haluan uskoa), että meissä kaikissa on jotain hyvää ja paljon viisautta. Kunhan sen vain osaisi valjastaa oikeisiin asioihin. Ulkoista maailmaa ja muiden käytöstä on aivan mahdoton muuttaa, mutta omia näkemyksiä ja uskomuksia voi muokata. Mä yritän välttää negatiivisia tuntemuksia ja keskittyä positiivisiin ajatuksiin. Olla mahdollisimman ystävällinen muille ja olla loukkaamatta ketään. Toisten huomioimisesta tulee hyvä olo.



Tällä hetkellä mulla on nyt menossa sellainen vaihe, että mulle tulee ahdistuskohtauksia. Niissä on aina vaihtoehtoisesti mukana riittämättömyyden tunne sekä itsesyytökset. Jostain syystä se tunne tulee kuin salama kirkkaalta taivaltaa ja lytistää kyllä mieleni salaman nopeasti. Siitä on vaikea nousta, on vaikea välttää mieleen nousevia kysymyksiä ja ajatuksia siitä että mitä jos. Olen kyllä siinä mielessä tyytyväinen, että enää ei ole kokonaisia masennuspäiviä vaan ne rajoittuu joihinkin hetkiin. Jos on oikein vahvoja itsesyytöksiä pyrin keskittymään itseeni ja siihen mitä hyvää minussa oikeasti on. Ja mitä uskon muiden ihmisten minussa näkevän. Jossittelu sitten taas onkin paljon haasteellisempi tehtävä. Sellainen ahdistus kestääkin yleensä kauemmin, enkä oikeastaan ole vielä löytänyt mitään selvää ratkaisua päästä siitä tunteesta eroon. Se joskus auttaa kun mietin miten paljon kovemmistakin paikoista olen selvinnyt.



Olin jokunen vuosi sitten noin puolen vuoden jakson sillä tavalla, että kieltäydyin kaikesta mielihyvästä. Voin sanoa, että se mitä tuona aikana saavutin oli sellainen harmonia jota en olisi uskonut olevan olemassa. Silloin musta tuntui, että mikään ei voi hajottaa maailmaani eikä tehdä mulle huonoa oloa. Olen jälleen sillä polulla ja toivon saavuttavani saman tilanteen uudelleen. Niin ja selkeyttääkseni vielä, ettei tule väärinkäsityksiä. Mun mielestä mun huonon olon aiheuttaja on minä itse. Menetin hyvän oloni sillä aloin haluamaan asioita, aloin tyydyttämään erilaisia mielihaluja. Ja niitähän ei voi koskaan täyttää, aina tulee uusia ja uusia. Toisille enemmän kuin toisille..



Saliltahan mulla oli tänään vapaa päivä. Kävin kuitenkin luistelemassa ja illalla alkoi se uusi naisille tarkoitettu Amerikkalainen jalkapallo :D Vaikea vielä näin yksien harjoitusten perusteella sanoa vielä mitään. Joka tapauksessa odotukseni ovat erittäin korkealla, sillä olen luonteeltani ikuinen joukkuepelaaja, tykkään tehdä ryhmässä ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mukava taas tutustua uusiin ihmisiin pitkästä aikaa, kuitenkin ryhmässä olen aina parhaiten oma itseni ;) Lisäksi tossa lajissa voi kilpailla MM-tasolle asti. Enkä voi kyllä kieltää etteikö se lisäisi kiinnostustani :D
Yöunet jäivät jälleen vähän lyhyeksi joten olin viittä vaille nukahtaa koko illan. En kuitenkaan syyllistynyt energiajuomaan :D Olen iloinen, että olen ainakin vähän päässyt eroon siitä riippuvuudesta. Onneksi muita riippuvuuksia mulla ei tällä hetkellä olekaan.

Positiivisena yllätyksenä olen myös huomannut sen, että aina niinä hetkinä kun en ole masentunut niin olen selvästi tasaisempi enkä hermostu Kimille. Pystyn puhumaan sille rauhallisesti ja me saadaan sovittua asiat niin ettei mun tarvi suuttua. Eväiden suhteen on tullut jonkin verran takapakkia. En pysty syömään kiinteää ruokaa. Aamiainen, lounas ja iltapala jäävät vajaiksi. Yritän väkipakolla syödä, mutta en vain pysty koko annosta syömään. Kyllähän toi helle tietenkin antaa oman mausteensa tähän asiaan, tulee kitattua niin paljon vettä että pötsi on koko ajan täynnä. Olen saanut korvattua tilanteen lisäravinteilla ja painoni tällä hetkellä on 53,5kg. Eli ei siis ainakaan hävikkiä ole tullut :D
Tästä on hyvä jatkaa kohti parempaa huomista ;)