Viikko seurantaa!

No niin eli mä olen tässä nyt viikon verran kirjannut ylös näitä mun juttuja ja sit vain kaavake etenpäin ja toivon saavani selvät kuviot mahdollisimman nopeasti että pääsen toteuttamaan ohjelmaa. Olen innoissani! Viime vuosi meni tosiaan siinä voimanostossa ja nyt olis sit tarkotus tosiaan vetää ensi vuosi kehonrakennustyyppisissä hommissa. Katotaan sit taas sen jälkeen miten mä treenaan. Joka tapauksessa molemmat mua kiinnostaa, kuin myös kamppailu. Eikä mikään mun mielestä sulje pois toista. Tietenkin kehitys voi sit olla vähän eri kuin sellasella joka satsaa vain yhteen asiaan. Mut enivei siis, nyt kun mä vuoden treenasin voimanostoa niin vaikka se kilpailumuoto on mun mielestä yks mielekkäimmistä mihin mä olen osallistunut, niin se varsinainen harjoittelu ei kuitenkaan ollut ehkä se mun juttu. Mä pidän enemmän kehonrakennustyyppisestä treenaamisesta ja siitä että siinä on se tarkka ruokavalio mukana. Enkä mä nyt tarkoita mitenkään dissata, todellakaan, voimanostoa! Se on vaikea ja kova laji. Annan kyllä rispektit kaikille jotka sitä täysillä treenaa! Voimanosto varusteilla treenaaminen on helvetin kovaa ja brutaalia puhaa. Ei se laji ihan kyllä hienohelmoille sovi! Mulla siinä varmaan hankilimmiksi asioiksi muodostui (mitkä sit söi sitä harjoittelun mielekkyyttäkin) treeniajan pituus ja riippuvuus treenikaverista. Mä en muutenkaan halua olla mistään riippuvainen... Ja sit kun on muutenkin pitkät treeniajat ni sit vielä yksin ollessa meni liian kauan. Tai vaihtoehtoisesti jouduit jättämään jotain tekemättä. Ja mun maailmas etenkin oikaiseminen aiheuttaa suunnatonta ahdistusta. Kun tehdään, tehdään kunnolla! Eniten mua tällä hetkellä harmittaa tän voimanoston osalta se, että mulla oli ihan huippu hyvä valkku ja koen et nyt sen panos meni ihan hukkaan. Ja silläkin kun välillä oli tosi vaikeeta ja siitä huolimatta se jaksoi tehdä mulle ohjelmat ja lähettää ne postissa. Harmittaa suunnattomasti!
...
Lähettelin tosiaan ne mun seurannat sunnuntaina sinne fitfarmille ja sieltä tulikin sitten aika nopeasti vastaus ja sovittiin sit se lähtötasotarkistus ja se on 13.06 :) Odotan kyllä mielenkiinnolla tätä koko projektia ja kuten monesti jo todettu etenkin sitä ruokavaliota mä odotan kuin kuuta nousevaa. Tahtoisin aloittaa jo heti nyt! Eli vanhoilla treeneillä mennään nyt sit siihen asti ja sit katotaan et miten paljon tulee totuttuihin juttuihin muutoksia. Hyvä että tulee! Mun mielestähän ruoka ei ole mikään nautinto vaan se on elimistön poltto-ainetta. Ja MÄ haluan saada treenaamisesta maksimaalisen hyödyn mikä on mahdollista vain jos poltto-aine on optimaalista.
...
Olenhan mä itsekin onnistunut laatimaan itselleni ihan hyviä dieettejä mutta on se kuitenkin vähän sellaista haparointia, ainakin kun vertaa siihen että nyt se laaditaan vuosikymmenten kokemuksella. Mitään tähtitedettähän se ei ole, mutta kun tekijänä on joku joka varmasti asiat tietää niin uskaltaa luottaa siihen että nyt tiedetään mitä tehdään. Enkä mä nyt sano että olisin omista jutuista jotenkin erityisen epävarma. Mutta tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa haluan että asiat ajattelee joku muu. Etenkin juuri siinä kun tulee niitä muutoksia. Mulla on muutenkin tällä hetkellä iso työ selviytyä tästä arjesta, niin hyvä kun ei tarvitse itse laskeskella kaloreita. Yritän välttää ahdistumista, mutta tunteet ovat vaikea asia koska niiden hallitseminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Tiedän mitä löysin, tiedän mitä menetin, mutta en tiedä miksi. Sinkkuna jatketaan ja vahvasti epäilen, että menee tooooooodella pitkään, että pääsen tästä yli. Elämä on sopeutumista ja kun menee huonosti on syytä satsata asioihin mistä nauttii.
...
Nyt me ollaankin sit tehty (vielä kun on mahdollisuus) asioita Kimin kanssa vähän hetken mielijohteesta. Vähän erilaisia, normiruutinista poikkeavia juttuja. Ollaan mm. käyty pelaamassa biljardia ja tennistä. Lisäksi me käytiin maanantai raveissa tossa Seinäjoen raviradalla :D Eihän meistä kumpikaan oo mikään sillai hevosihminen. Mut molemmat on vähän uteliaita kaikelle. Etenkin sellaset asiat mistä ei kauheesti tiedä mitään niin kiinnostaa. Plus on kiva tehdä paljon erilaisia asioita. Ja voidaanhan me jatkossakin tehdä monenlaisia juttuja, ne vain tarvii suunnitella etukäteen niin että sopivat mun ruokailu- ja treeniaikatauluihin. Hyvin suunniteltu on tässä kohtaa ensiarvoisessa asemassa! Eväät aina matkassa :D
...
Ai niin ja sit mä tänään päivällä treenien jälkeen meditoin, rakastan! En vain pystynyt olemaan siinä pitkään kun tuli niin helvetin huono olo. Vaikka istuin suorassa niin musta tuntu et teen semmosta edestakaista sahaavaa liikettä. Mulla on rintaranka niin jumissa, että mun on vaikea hengittää. Tossa yhtenäkin päivänä kun oltiin lenkillä niin musta tuntu siellä puolivälissä et **tu niin mä vielä tukehdun! Vaikka mä kuinka hengitin syvään niin tuntu et mä en vain saa sitä happea tarpeeks. Sit mulle tulikin pian mieleen et, ei saatana, täytyy jotain keksiä ennen kuin alan hyperventiloimaan. Me jatkettiin kävelyä ja mä siirsin kaikki mun ajatukset pakaroihin :O Hassua,  mut siis ajattelin että unohdan nyt koko hengittämisasian ja pyrin saamaan vain kävelystä mahdollisimman tehokkaan pakaratreenin. Pyrin joka askelman loppuvaiheessa jännittämään pakaraa mahdollisimman voimakkaasti. Ei ehditty mennä kuin muutama kymmenen metriä niin mä huomasin et kuinka paljon kevyempi mun oli kävellä eikä ollut mitään ongelmia hengityksen kanssa. Eikä tää nyt enää ihan mitään pelkkää lihasjumiakaan kyllä oo. Viime vuonna mulla oli aika pitkä se stressijakso kun joudin asumaan vuokralla ja pitää tätä asuntoa tyhjillään, kauheen kallista. Ja sit oli niitä ongelmia, mitä tuli kotona ja koulussa niiden iltavuorojen takia. No sit loppuvuodesta ja tän vuoden alusta alkoi stressi hellittää ja aloin saamaan taas lähes normaalisti nukuttua. Nyt sit stressin korvaa ahdistus niin ei ole ihme että ongelmia on. Toki tilanne ois paljon pahempi jos vielä dokailisin, edes satunnaisesti. Tai no, enhän mä osaa juoda vain satunnaisesti. Kyllähän se oli vähintään joka viikonloppuinen huvitus.
...
Mä en tiedä miksi, mutta mä olen huomannut että mun on paljon helpompi olla jos mulla on selkeät päivärutiinit ja vankkumaton elämänrytmi. Toki mä olen sitä mieltä, että kuka tahansa ihminen on onnellisempi jos elämä on stabiilia. Mutta toisinaan tuntuu että mä en oikeastaan voi elää ilman rutiineita. Mä menen jotenkin sekaisin, enkä muista sitäkään vähää mitä yleensä. Jotenkin siihen liittyy myös se, että mun ajanhallintataito on surkea. En ymmärrä ajan kulkua, sen hahmottaminen on minulle vaikeaa, joissain tapauksissa mahdotonta (silloin jos puhutaan päivämääristä). Ja toisaalta se on taas ristiriidassa siihen, että mullahan on ihan lyömätön numeromuisti. Muistan paljon puhelinnumeroita ulkoa, myös sellaisia mitä en kauheasti edes tarvitse... No jaa, en tiedä, ehkä mulla on jonkin asteinen keskittymishäiriö :O Ja ihan sama sinänsä kun tiedän miten pysyn parhaiten kartalla :D Ja toisaalta siitä, että ei käsitä ajantajua, on monessa suhteessa myös paljon hyötyäkin ;)