Odottavan aika on pitkä sanotaan ;)

Malttamattomana odotan että pääsen noudattamaan mun uutta treeniohjelmaa ja etenkin sitä ruokavalioa :D Vitsi kiun tuntuu aika matelevan... Mut kerrankin mulla on sattumalta ajoitus kohdillaan, sillä sit kun aloitan niin mä tuskin liikun yhtään minnekään näiltä huudeilta sen takia että haluan kaiken onnistuvan mahdollisimman täydellisesti! Nythän mulla tosiaan alkoi kesäloma ja se startattiin laivaristeilyn merkeissä med työporukka. Oli tosi kiva pitkästä aikaa lähteä tommoselle "rymyristeilylle" vaikka en itse mitään juokkaan :D Kohtuullisen hyvä reissu oli ja yllätyksekseni kolme ihmistä veikkas mun harrastavan nyrkkeilyä :) Eräskin rouva oli lyönyt satasen vedon siitä :)) Sit myös (ehkä pieneksi pettymyksekseni) multa kysyttiin tätä hormonien käyttö asiaa. Tietenkin tää on semmonen mikä vaan pitää hyväksyä, sillä ilmeisesti jos nais-ihmiseksi on vähänkään lihaksikas, oletetaan et käyttää jotain. Ja kuitenkin kun mä en mielestäni ees oo mitenkän erityisen iso, haluaisin olla paljon isompi, niin jotenkin se tuntuu vielä hassummalta kun kysytään. Toki arvostin kyllä häntä kun kysyi ihan rehellisesti suoraa multa. Yleensä kun sitä vain puhellaan selän takana...
...
Sittenhän me lähdetäänkin Kimin kanssa vähän toisenlaiselle risteilylle muutaman päivän päästä. Just ehdin täs muutamat treenit ottamaan välissä ennen lähtöä. Ja vaikka aluksi kun huomasin vahingossa järjestäneeni itselleni kaksi risteilyä näin lyhyelle aika välille niin itseasiassa nyt olen äärettömän tyytyväinen, että ne meni näin. Kuitenkin kun tosiaan kaikki menot on nyt sit tässä, ainakin hetkeksi aikaa. Omistaudun ohjelmalleni niin hyvin kuin mahdollista!
...
Toki täs on edelleen myös aikamoista tunteiden myllerrystä, mikä lisää haluani keskittyä ohjelmaan mahdollisimman täysipainotteisesti. Koko viime viikko meni aika huonosti, mua ahdisti paljon, etenkin öisin. Kaipaan kumppaniani ja tiedän sen että tässä menee aikaa. Voi mennä hyvinkin pitkään. Mut kuten todettu että tää ikävä, suru ja ahdistus täytyy nyt vain kestää ja kun aikaa kuluu niin tilanne muuttuu. Ei varmasti koskaan "hyväksi" mutta siedettäväksi. Sit toinen asia mikä mua alkoi jälleen painamaan vähän ennen lähtöä (näin käy aina ennen matkaa missä Kimi ei ole mukana). Mua ahdistaa lähteä minnekään kun alitajuisesti pelkään menettäväni jotain sillä aikaa. En tiedä mut mä luulen sen liittyvän jotenkin mun siskooni Hanneen. Silloin kun se oli vielä aika pieni niin mullahan meni tosi lujaa, en ollut juurikaan kotona. Etenkin meijerikouluaikaan, kun asuin Hämeenlinnassa niin se aina ootti mua kotiin joka viikonloppu ja sit kun tulin niin mä vaan lähdin juhlimaan eikä mulla ollut sille aikaa. Sit kun mun juhlat oli juhlittu niin siskoni olikin kasvanut yhdessä hujauksessa teiniksi ja sillä alkoi olemaan niitä menoja kun mulla olis ollut aikaa. Ja sittenhän se aika loppuikin Hannelta :`( Ja vaikka mä en noin yleensä ottaen kadu mitään ja ymmärrän että jokaisella on sellainen elämänvaihe että ollaan enemmän tai vähemmän juhlimassa/kavereiden kanssa, niin siitä huolimatta antaisin mitä tahansa että saisin tuon ajan takaisin. Ja sit vielä kun me oltiin just kuukausi ennen sitä onnettomuutta Hannen kanssa just laivalla niin jotenkin se laivalle lähteminen on ehkä pahin.. Mutta hyvä kun lähdin sillä itse reissussa mua ei juurikaan ahdistanut, mikä oli mulle ihan uutta. Olin nimittäin varautunut jo että en saa nukuttua lainkaan ja että oloni on kauttaaltaan tukala.
...
Viime viikolla meillä oli myös salibandy-ottelu pojat vastaan vanhemmat :) Oli tosi hinoa olla pitkästä aikaa osa joukkuetta ja pelata pallopeliä. Nekin vaan on mun yks elämän innostajista :) Harmi kun vain tällä ikää on niin vähän näitä vaihtoehtoja mitä pelata.... Sen sit huomaskin että eipä oo tullut pitkään aikaan tehtyä mitään tommosta mis on nopeita käännöksiä ja paljon sivuttaista liikettä. Pelin seurauksena nimittäin sain nestettä vammautuneeseen polveeni (oikea) ja vasemman nilkan nivelsiteet venähti. Vaikka mulle ei ees käynyt mitään nyrjähdyksiä eikä mitään muuta vastavaa. Nilka meni kun hyppäsin ja tulin alas niin siitä tärähdyksestä ja polvi meni ihan vain silkasta rasituksesta. Polven takia en sit pystynyt kyykkäämään normi kyykkyä vaan vaihdoin sen kiskolaitteeseen ja kevyemppiin painoihin. Toisaalta taas mulla on jälleen ongelmia myös lantion seudun kanssa, kyykätessä koskee ihan törkeesti lonkan koukistajiin ja nyt toi tahmasen tuntuinen polvi ei ainakaan tilannetta helpottanut. Itse asiassa mun piti tänäänkin kyykätä mut kun en pystynyt niin vaihdoin treenin rinta, olka, ojentajatreeniin mikä meni näin:
...
*Penkki: 3x6x60kg, 2x5x62,5kg. Jalat rinnalla 6x40kg, 2x10x35kg
*Vinopenkki käsipainoilla: 15kg/käsi x10, x9, x6, x6
*Rintapuristuslaite: 3x12x30kg
*Pystypunnerrus tanko 3x10-12x25kg
*Vipunosto sivuille 4x12x6kg
*Pystysoutu 12x30kg, 2x10x35kg
*Taljaveto köysi 4x12x35kg
*Ranskalainen punnerrus 3x10x35kg
*Ojentaja talja 4x12x40kg
*yhden käden ojentaja talja 4x12x10kg
*Vatsarutistus taljassa 16x20kg, 3x16x25kg, 16x20kg
*kiertolaite 3x16/puoli x30kg