vihdoinkin treenaamaan :)

Mulla ei tällä hetkellä oo kauheesti sanottavaa :( Mutta täs kuitenkin muutama video treeneistä, nyt kun vihdoinkin oon päässyt treenaamaan. Kipsi on poissa, vaikka käsi ei vieläkään ihan kunnossa ole. Penkata ei pysty, eikä oikein saisikaan 4viikkoon. Toki mä kivun sallimissa rajoissa kokeilen pikkuhiljaa sitäkin. Mut enemmän asia sit kun mielikin on vähän parempi ;)

Samat videot, mut nyt ne myös voi kattoo..

Molemmis videois näkyy et liikaa menee selällä toi veto... Näyttää vähän niinku ois kaks liikettä, väärä ajoitus tai perseessä liian vähän voimaa :P Varmasti tää jälkimmäinen syynä...

Ensimmäinen penkkiliike sitten 4viikkoon...

Kehittyminen on toisinaan haasteellista!!

Nyt alkaa olemaan se viis viikkoa täynnä millä me valkun kanssa laskettiin et ehtis vielä treenaamaan niihin Tukholman kisoihin jos vain saa kipsin pois kädestä. Tiistaina sen näkee mikä on kohtalo kun menen taas lääkäriin. Onneksi tällä kertaa ortopedille joka oletettavasti tietää asiasta enemmän kuin tommonen normi yleislääkäri. Toivottavasti saan sit vähän exaktimpaa tietoa asioista kuin tähän mennessä. Mut siis mähän ite pidän sitä itsestään selvyytenä et ens viikolla aletaan hakemaan tuntumaa ilman kipsiä ja sit sen perusteella laaditaan penkkiin raudat. Totta kai mä olen nytkin koko toipumisajan tehnyt viikottain tutkivaa treeniä et mitä mahdollisesti pystyisin jo kädelläni tekemään. Ja tietenkin se liden repertuaari on koko ajan kasvanut mitä enemmän käsi on toipunut. Olin äärettömän iloinen jo viime viikolla kun pystyin jo tekemään vinopenkkiä laitteessa sekä ojentajia taljassa. Myös kahden käden kick back onnistui ha sain hyvän poltteen ojentajiin. Kokeilin myös penkata mut siitä ei tullut vielä mitään. Tai siis olis voinutkin tulla mut mä en saanut kättä oikeeseen asentoon tän kipsin takia. Kokeilin eilen myös dippiä, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta. Käsi rasittui jonkun verran ja kipeytyi. Lopetin toki heti kun huomasin pientä kipua, joten uskon et kokonaisuuden kannalta ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut isosta asiasta kysymys.

Vetotreenistä olin aivan riemuissani kun rauta alkaa vihdoin taas pysymään kourassa. Ei ehkä ihan entiseen tapaan mut ihan hyvin kuitenkin :D Vetosarjat meni siis näin: 8x80, 6x90, 3x105, 3x110, 1x115, 1x120 ja 6x90. Sit päälle niskakyykkyä, leukojenvetoa kapealla otteella sekä vatsoja. Tuuletin kun lähdin salilta, ihan loistofiilis :D Mun käsi paranee :))

...

Sit mä mietin täs et miten vaikeeta se itsensä kehittäminen voi toisinaan vaan olla. On vaikea nähdä omaa käytöstä ja omia tekemisiä neytraalisti, sivullisen silmin. Sitä helposti saattaa jäädä samoihin uriin tallamaan ja silloin sitä kehitystä ei tule. Sillä ei niinkään ole merkitystä et puhutaanko henkisestä vai fyysisestä kehityksestä, molemmissa on samat ongelmat. Tai siis itse asiassa henkinen kehittyminen on itse asiassa selvästi haasteellisempaa kuin fyysinen. Siinä kun tulee mukaan ne omat näkemykset sekä asenteet. Asenne on ehkä se suurin ongelma. Jostain syystä sitä vikaa/ongelmaa on niin paljon helpompi hakea jostain muualta kuin peilistä.

...

Syyllistyn toisinaan itsekin tämmöseen myrkyttämiseen ja negatiiviseen ajatteluun. Mietin toisinaan muiden tekemiä valintoja liikaa ja annan sen vaikuttaa sit itseeni negatiivisesti. Ärsyttävää. Mä kun kuitenkin olen perusluonteeltani sellainen, että yleensäkin kaikessa pyrin keskittymään vain siihen omaan tekemiseen ja annan muiden tehdä mitä haluavat. Mut toisinaan on sellaisia asioita jotka muodostuvat ajan kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi, mitä onkin sit enää vaikea hyväksyä tai sivuuttaa aihe, aiheuttavat suunnatonta ahdistusta. Ja ahdistushan terrorisoi kaiken mahdollisen kehityksen. Se supistaa ajatusmaailmaa ja estää näkemästä mahdollisuudet sekä aiheuttaa negatiivista käytöstä. Lisäksi ahdistus estää myös lihaskehitystä, sillä stressaantuneena ihmisen elimistössä muodostuu normaalia enemmän kortisolia mikä estää anabolisen tilan saavuttmisen.

...

Ahdistuksesta on vaikea päästä eroon ja mulle (valitettavasti) tyypillinen käyttäytymismalli on ollut pakeneminen, huonoin vaihtoehto kaikista. Onhan se tietty totta et ryyppäämällä on helppo saada hetkellisesti ahdistus häviämään, mut kokonaisuuden kannaltahan siitä on vain haittaa. Siitä alkaa ahdistuksen kierre. Silloin pitäis koittaa päästä jotenkin pois siitä kierteestä. Yks tapa on poistaa siitä kierteesä mikä tahansa tekijä kokonaan jolloin tilanne muuttuu ja asia saa uusia näkökulmia automaattisesti. Kuulostaa tietty helpolta, mitä se ei todellakaan ole. Varmaan on mahdotonta selvitä elämästä ahdistumatta, mutta mulla ainakin on valtavan suuri pyrkimys siihen ;) Mutta näihin sekaviin tunnelmiin on nyt hyvä lopettaa :P Ens viikolla tosiaan lääkärille ja sit nähdään mitä jatkossa :D Saatanallista treeniä toivottavasti :DD