Maailmani on vähän sekaisin...??

- Koko vuosi on ollut tavallaan raskasta aikaa; oli pitkä ajokielto, olen joutunut muuttamaan paikasta toiseen hyvin lyhyillä aikaväleillä. Myös ihmissuhteet jossain mielessä lisäävät haasteita elämään. Lisäksi, mulla on äärettömän vaihtuva hormonitoiminta mikä tekee minusta äkkipikaisen, ailahtelevan ja toisinaan myös sekavan. Näin ollen minua saattaa olla aika vaikea ymmärtää. Minulla on myös menneisyydestä monia asioita jotka ovat vahvasti osa minua ja ongelmiani. Kaiken olen hyväksynyt ja tehtyjä/tapahtuneita asioita ei saa tekemättömäksi. Useimmiten pyrin välttämään menneisyyteni muistelemistakin...
- Tällä hetkellä kumppanini on melko kaukana ja minä en juuri nyt ole hänen prioriteettinsä numero yksi. Ymmärän kyllä häntä, hän on nuori ja haluaa nähdä ja kokea paljon. Kanssani totta kai. Tosin minä kun olen sellaisessa elämäntilanteessa etten pysty hänelle tarjoamaan sitä. Hän on hyväksynyt asian. Minulle se vain on äärettömän vaikeaa. Olen epävärma ja ennen kaikkea tunnen epäonnistuneeni. Ehkä tässä punnitaan välittämisen aitous? Hän on minulle äärettömän tärkeä ja jostain syystä tuntuu oikealta. Oikealta juuri minulle. Haluan olla sitoutunut sitomatta ja saada osakseni myös samaa. Ehkä tahdon myös rakastaa ja tuntea olevani tärkeä ja rakastettu. Tosin hän ei tiedä suhteemme jatkuvuudesta ja se saa minut kyllä äärimmäisen surulliseksi. Pelkään menettää jotain minulle niin kovin arvokasta. Eikö siinä menettämisessäkin pitäisi yhden ihmisen kohdalla edes joku raja...?
- Kaikki järjestyy tavalla tai toisella ja kuitenkin oma onni on pääasiassa itsestä kiinni. Pitää vain osata rakentaa se. Minulla on taipumusta ääripäihin ja pelkään "kadottavani" itseni uudelleen "normaalin" elämän ulkopuolelle. Vaikka eihän siinäkään sinällään mitään vikaa ollut mutta en voisi elää suhteessa jos eläisin sellaista elämää. Olen kuitenkin tehnyt muutamia päätöksiä joiden toivon tuovan parannusta tilanteeseen, etenkin kumppanini elämään. Toivon hänen iloitsevan asiasta. Kuitenkin, jos haluaa saada jotain, pitää lakata haluamasta sitä. Vaikka kaipaankin tällä hetkellä hänen syliään. Olipa vaikea myöntää... Onneksi olen sentään lomalla joten toivon saavani rakennettua jonkinmoisen ruutinin ja sitten petrattua siitä kun menen takaisin töihin. Toivon myös pääseväni oikeasti myös lomalle edes muutamaksi päiväksi. Tosin tällä hetkellä se näyttää melko mahdottomalta. Valoa uskon toki näkyvän tunnelin päässä, sillä päätin laittaa yhden taloistani myyntiin. Kiinteistövälittäjä tulee ensi viikolla käymään ja jos saan talon myytyä, mulla on rahaa rakentaa toi uus talo kunnolla loppuun asti :D Ja totta kai myös sitten äkkilähdöllä ulkomaille ;) Ja maybe myös kasvojen kiristys :D
- Tässä kaiken alakuloisuuden keskellä olen kyllä treenannutkin vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei mitään huippuja tosiaankaan oo kyllä irronnut. Tänään oli vuorossa etureidet, pohkeet ja vatsa. Vähän oli huonosti tankattu, joten mua alkoi oksettamaan. Muutenkin on viimeaikoina ollut tuon ruoan imeytymisen kanssa vähän ongelmia. Huomenna sitten takareidet ja olkapäät. Toivottavasti vähän paremmin irtoaa. Kävin päivällä myös Laalin YO-juhlissa. Oli mukava nähdä häntä pitkästä aikaa :D Onnea vielä kerran ;)
- Yleisesti ottaen en pidä siitä, että puidaan ihmissuhde ongelmia julkisesti, siis blogissa tai fabessa. Ja vaikka nyt itse kirjoitinkin tällaisen niin jatkossa kuitenkin yritän välttää. Ja ehkä mua kuitenkin enemmän vaivaa kirjoitukset joissa vittulaan kaverille tai kumppanille rivien välistä. Tai ilmoitetaan ensin 500 ystävälle fabessa, että ollaan sinkkuja ennen kuin on kerrottu kumppanille. Mutta tälläinen kirjoitus tällä kertaa ja toivottavasti menee kauan ennen seuraavaa vastaavaa..

Uudet tuulet..

Olen nyt jonkin aikaa kirjannut ylös kaiken mitä syön. Pyrin aina myös punnitsemaan kaiken mitä lautaselle lätkäisen. Ainahan tämä ei tietenkään ole mahdollista. Olen myös kartoittanut tämän hetkisiä ongelmia, jotka ensisijaisesti pitäisi saada korjattua. Suurin ongelmanihan näyttää olevan raha. Omistan neljä omaa taloa ja siitä huolimatta asun vuokralla. Tämähän johtuu siitä kun mulla oli ajokortti niin kauan hyllyllä. Ei siis ollut vaihtoehtoja. Tällä hetkellä siis elän jossain määrin yli varojeni jatkuvasti, pakon edessä. Toivon kestäväni siihen asti kunnes Kimin koulu loppuu ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Tietenkin sen pitäisi olla valmiskin siihen mennessä. Olen kuitenkin harkinnut sitäkin, että mikäli se ei vielä silloin ole valmis muutamme Lapuan keskustan kiinteistööni joka ainakin vielä toistaiseksi on myynnissä. Rahattomuudesta muutenkin treenamisen kannalta aiheutuu se, että mulla ei ole varaa tarpeeksi laadukkaaseen ravintoon ja ennen kaikkea lisäravinteisiin. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä varsinkin jos on kiireinen aikataulu. Monien asioiden yhteissummana olen jokseenkin väsynyt/stressaantunut joka minun tapauksessani johtaa ruokahaluttomuuteen ja se taas väsymykseen jne. jne. Tahtoisin niin kovasti päästä takaisin siihen tilanteeseen jossa olin jokin aika sitten. Uskon kuitenkin vahvasti asioiden selviävän ainakin jossain määrin kun saan kustannuksia karsittua. Olen aloittanut kustannusten ylöskirjaamisen eli aina kun käyn kaupassa merkkaan ylös summan paljonko kulutin ja sitten viikkotasolla lasken paljonko on mennyt.. Tässä reipas maalausapurini uudessa kodissa.. Tiedä sitä minne tämä elämä meidät vielä heittää, mutta toivoisin kuitenkin löytäväni oman "harmonisen" paikkani tästä universumista. Sellaisen jossa kaikki läheiseni ovat jossain määrin tyytyväisiä ja missä minä tunnen täyttäväni oman tehtäväni, olen tarpeellinen sekä tunnen voivani tarjota kaiken tarpeellisen.

Hiljaa hyvä tulee... Ei kyllä hetikään aina pidä paikkaansa. Laiskojen lausahdus!!!

Varsinaisen treenamisen puitteissa olen pystynyt viime ja tämän viikon (ainakin tähän asti) noudattamaan 2-1-2 systeemiäni. Saan suunnatonta mielihyvää siitä kun pysyn suunnitelmassani. HanMoodo treenien osalta on jälleen ollut melko hiljaista :( Ennen, kun Kimi oli vielä pieni, kuvittelin että tilanne helpottuu kun se kasvaa. Toisin on kuitenkin osoittautunut!! Ennen se kulki hyvin mukanani ja vein sitä melko usein vanhemmilleni hoitoon. Nyt se ei enää onnistukkaan sillä täytyy ottaa aina huomioon Kimin harrastukset ja hänen koulu sekä läksyt. Aikataulujen yhteensovittaminen on melko haasteellista ja sitten tietenkin muuttuvia tekijöitäkin on kaksinkertainen määrä siihen verrattuna jos tarvitsisi huomioida vain itsensä.

Kolmas "ongelma" koskee uusperheeni muodostamiseen liittyviä ongelmia. On äärettömän haasteellista saada perhe, jossa on 7-vuotias lapsi joka on tottunut saamaan kaiken huomion äidiltä, sopeutettua uusiin järjestelyihin. En tiedä miten sen toteuttaisin. Olen etsinyt netistä vertaisryhmiä, mutta en ole vielä sopivaa löytänyt. Haluaisin niin saada asiat toimimaan ja olen myös valmis tekemään töitä sen eteen. Toki mahdottomuuksiin minäkään en pysty ja siinä työssä on oltava kaikkien mukana.

Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä kevät tuo tulleessaan. Ennen kaikkea toivon, niin itselleni kuin kaikille lukijoillenikin, onnellisuutta, harmoniaa ja tehokkaita treenejä :D