- Koko vuosi on ollut tavallaan raskasta aikaa; oli pitkä ajokielto, olen joutunut muuttamaan paikasta toiseen hyvin lyhyillä aikaväleillä. Myös ihmissuhteet jossain mielessä lisäävät haasteita elämään. Lisäksi, mulla on äärettömän vaihtuva hormonitoiminta mikä tekee minusta äkkipikaisen, ailahtelevan ja toisinaan myös sekavan. Näin ollen minua saattaa olla aika vaikea ymmärtää. Minulla on myös menneisyydestä monia asioita jotka ovat vahvasti osa minua ja ongelmiani. Kaiken olen hyväksynyt ja tehtyjä/tapahtuneita asioita ei saa tekemättömäksi. Useimmiten pyrin välttämään menneisyyteni muistelemistakin...
- Tällä hetkellä kumppanini on melko kaukana ja minä en juuri nyt ole hänen prioriteettinsä numero yksi. Ymmärän kyllä häntä, hän on nuori ja haluaa nähdä ja kokea paljon. Kanssani totta kai. Tosin minä kun olen sellaisessa elämäntilanteessa etten pysty hänelle tarjoamaan sitä. Hän on hyväksynyt asian. Minulle se vain on äärettömän vaikeaa. Olen epävärma ja ennen kaikkea tunnen epäonnistuneeni. Ehkä tässä punnitaan välittämisen aitous? Hän on minulle äärettömän tärkeä ja jostain syystä tuntuu oikealta. Oikealta juuri minulle. Haluan olla sitoutunut sitomatta ja saada osakseni myös samaa. Ehkä tahdon myös rakastaa ja tuntea olevani tärkeä ja rakastettu. Tosin hän ei tiedä suhteemme jatkuvuudesta ja se saa minut kyllä äärimmäisen surulliseksi. Pelkään menettää jotain minulle niin kovin arvokasta. Eikö siinä menettämisessäkin pitäisi yhden ihmisen kohdalla edes joku raja...?
- Kaikki järjestyy tavalla tai toisella ja kuitenkin oma onni on pääasiassa itsestä kiinni. Pitää vain osata rakentaa se. Minulla on taipumusta ääripäihin ja pelkään "kadottavani" itseni uudelleen "normaalin" elämän ulkopuolelle. Vaikka eihän siinäkään sinällään mitään vikaa ollut mutta en voisi elää suhteessa jos eläisin sellaista elämää. Olen kuitenkin tehnyt muutamia päätöksiä joiden toivon tuovan parannusta tilanteeseen, etenkin kumppanini elämään. Toivon hänen iloitsevan asiasta. Kuitenkin, jos haluaa saada jotain, pitää lakata haluamasta sitä. Vaikka kaipaankin tällä hetkellä hänen syliään. Olipa vaikea myöntää... Onneksi olen sentään lomalla joten toivon saavani rakennettua jonkinmoisen ruutinin ja sitten petrattua siitä kun menen takaisin töihin. Toivon myös pääseväni oikeasti myös lomalle edes muutamaksi päiväksi. Tosin tällä hetkellä se näyttää melko mahdottomalta. Valoa uskon toki näkyvän tunnelin päässä, sillä päätin laittaa yhden taloistani myyntiin. Kiinteistövälittäjä tulee ensi viikolla käymään ja jos saan talon myytyä, mulla on rahaa rakentaa toi uus talo kunnolla loppuun asti :D Ja totta kai myös sitten äkkilähdöllä ulkomaille ;) Ja maybe myös kasvojen kiristys :D
- Tässä kaiken alakuloisuuden keskellä olen kyllä treenannutkin vaikka täytyy kyllä sanoa, että ei mitään huippuja tosiaankaan oo kyllä irronnut. Tänään oli vuorossa etureidet, pohkeet ja vatsa. Vähän oli huonosti tankattu, joten mua alkoi oksettamaan. Muutenkin on viimeaikoina ollut tuon ruoan imeytymisen kanssa vähän ongelmia. Huomenna sitten takareidet ja olkapäät. Toivottavasti vähän paremmin irtoaa. Kävin päivällä myös Laalin YO-juhlissa. Oli mukava nähdä häntä pitkästä aikaa :D Onnea vielä kerran ;)
- Yleisesti ottaen en pidä siitä, että puidaan ihmissuhde ongelmia julkisesti, siis blogissa tai fabessa. Ja vaikka nyt itse kirjoitinkin tällaisen niin jatkossa kuitenkin yritän välttää. Ja ehkä mua kuitenkin enemmän vaivaa kirjoitukset joissa vittulaan kaverille tai kumppanille rivien välistä. Tai ilmoitetaan ensin 500 ystävälle fabessa, että ollaan sinkkuja ennen kuin on kerrottu kumppanille. Mutta tälläinen kirjoitus tällä kertaa ja toivottavasti menee kauan ennen seuraavaa vastaavaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti