Laivalla oli monenlaista toimintaa ja paljon virikkeitä pojille :D Ehkä he olivat jopa liiankin innokkaita... Yksi parhaista ohjelmista oli taikuri Kim Wist ;) Siis aivan loistava huumorintaju ja temput olivat todella hyviä!! Häntä lainatakseni: "tässä mä näitä tupsuja vetelen niin kauan kuin se vain teitä viihdyttää".. Siellä oli myös molempina iltoina karaoke. Jostain kumman syystä en kuitenkaan ollut kovin laulufiiliksissä. Kävimme kuitenkin yhdet nappaamassa, mä lauloin Hyvästi Yö ja Kimi lauloi Hämä-hämähäkin.
Ihan hauskaa meillä siellä oli, vaikka olin ehkä alitajuisesti vähän alakuloinen. Kuitenkin laiva oli sama millä olin siskoni kanssa 16.12.2006, tasan kuukausi ennen hänen kuolemaansa. Sillä reissullla mulla oli kerrankin onni matkassa (mitä mulla ei koskaan ole), voitin mm. haluatko luxusristeilijäksi kisan. Ajoimme myös Etelä-Haagassa, minulle niin tärkeän ihmisen asunnon ohi ja se kyllä osaltaan aiheutti alakuloa. Olen niin surullinen, koska hän ei tahdo minun kuuluvan hänen elämäänsä. Ja pakkohan mun on sitä toivetta kunnioittaa ja tietenkin tahdon hänen saavan mitä hän haluaa. Niin ja sekin vähän ahdisti, kun jouduimme jättämään auton tienposkeen ilman mitään lippuja ja siellä on vielä tehostettu valvonta. Pelkäsin, että parkkisakon lisäksi se vielä hinataan pois sieltä. Meillä vaan kun ei ollut mitään vaihtoehtoja; parkkipaikat oli ihan täynnä.
Ai niin, aivan meinasin unohtaa... Siis pysähdyimme menomatkalla Riihimäen ABClla syömässä vähän paskaruokaa. Siihen asti autoni avaimen keskuslukitus painikkeet olivat toimineet täysin moitteetta, mutta siellä yhtäkkiä lukitupainike lakkasi toimimasta?? Hieman kyllä pelotti ajatus siitä, joutuisin jättää autoni lukitsematta kolmeksi päiväksi satamaan. Mietimme josko sen veisin jonkun tutun pihaan, mutta mitäpä hyötyä siitäkään olisi ollut sillä samalla tavalla se olisi jossain kadun varressa lukitsemattomana. Sain onneksi lopulta ovet lukkoon sillä tavalla, että aukaisin peräluukun ja menin autoon sisälle. Sieltä laitoin keskuslukituksen päälle ja sitten kömmin peräluukun kautta pihalle :D
Tässä siis lähtövalmiina laivaan. Muita kuvia en sitten oiken viitsikään julkaista, koska niissä on aina muita ihmisiä.. Koko reissun ajalle tuli kyllä aivan täydellinen sää. Tukholmassa menimme sataman välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle kalliolle pastattamaan päivää. Riisuimme ehkä vähän liiankin vähälle kun ajattelimme olevamme yksin. Jostain kumman syystä kuitenkin sinne alkoi pian sen jälkeen lappaamaan porukkaa, tyypillistä meidän tuuria. Emme kuitenkaan jaksaneet välittää vaan jatkoimme vain auringon ottamista ;) Ajattelimme vain, että taas niitetään Suomella loistavaa mainetta. Ja olihan meillä kuitenkin vaatteita päällä ja tuli sinne sitten muitakin vähäpukeisia. Otimme vielä aurinkoa laivankin kannalle kun pojat viihtyivät erinäisissä lapsille tarkoitetuissa kisoissa :DJa täytyy tunnustaa, että mullakin vähän kilpailuhenkinen lapsenmielisyys heräsi kun siellä muksulassa oli pöytäjalkapallo. Se on biljardin ja flipperin lisäksi yksi suosikkipeleistäni. Ja oli kyllä kiva pelatakin kun muutkin lapset (Kimin lisäksi) olisivat halunneet pelata mun kanssa. Ja pelasinkin muutan pelin ;) Sitten siellä oli vielä sellainen nopeus näpytyspeli, jota aikoinaan aina pelattiin Speden Speleissä. Siis siinä on 5 eriväristä nappia joita pitää sen mukaan painaa kun valo syttyy. Niitähän on monissa marketeissa, mutta en kovin usein raaski pelata kun ne on maksullisia. Tuolla se oli ilmainen :D Pelasin ennätykseni 198 :) Täytyy kyllä tunnustaa, että pelasinkin aika helvetin monta peliä, mä jään siihen koukkuun... Sellainenkin olisi kiva peli kotiin :)
Keskiviikkona laiva sitten olikin jo aamupäivällä satamassa ja vaikka oli mukava reissu niin kyllä oli huojentava ajatus siitä, että pian pääsee kotiin; omaan sänkyyn, treenien, eväiden ja kaiken millä voi kehittää itseään, pariin. Olin kuitenkin jo tosi väsynyt sillä yöunet jäivät melkoisen lyhyeksi kuten arvata saattaa. Lisäksi meidän hytti oli viikonloppubilettäjien jäljiltä tosi tunkkainen ja petivaatteet haisi tosi paljon tupakalta :( Oli myös todella miellyttävä yllätys, että automme oli kuin olikin omalla paikallaan. Ainoastaan 40euron parkkisakko ikkunassa, saman verran siis mitä olisi 3päivän parkkeeraaminen maksanut..
Takaisintulo matka menikin aika rattoisasti, eikä tarvinnut pysähtyäkkään niin montaa kertaa kuin mennessä. Vaikka ei me kyllä silloinkaan kovin montaa kertaa pysähdytty. Jotenkin vaan mulle tulle vielä surullisempi mieli kun ajoimme (ex) kumppanini kerrostalon ohitse. Vaikka päätin ja lupasin etten hänestä enää mitään kirjoita niin tässä sitä taas tuli. Mutta lupaan kuitenkin vielä päästä siihen, että en kirjoita ja varmasti pääsenkin, mutta vähää kerralla. Kotiin päästyämme olin kyllä todella väsynyt (ja punaruskeaksi paahtunut) ja ehkä vähän huonovointinenkin. Kolme päivää syönyt poikkeuksellisen laadutonta ravintoa ja lisäksi vielä melkoisen määrän sokeria. En mä kyllä niin hirveästi karkkia ostanut (2pussia). Turkinpippureista jäi suurin osa syömättä, mutta ehkä ne tuolla kaapissa säilyy josko vaikka joku ne joskus sieltä tulisi syömään pois.. nythän meidän karkkilakko siis taas jatkuu, jouluna saa syödä seuraavan kerran. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt sillä laivalla oli panostettu TaxFreen valikoimiin. sinne oli tullut urheilijoille suunnattuja lisäravinteita mm. palautumisjuomia. Sain siis proteiinia edes jonkun verran.
Muutenkin tässä kokonaisuudessaan näkyy valoa tunnellin päässä. Tässä on nyt moni auto kaynyt ajelemassa ja selvästi katsellut näitä mun myynnissä olevia kiinteistöjä. Kiinnostus siis on herännyt ja silloin on myös todennäköistä että ostajakin löytyy :D Niin ja sitten sain miellyttävän puhelun, eräs pariskunta olisi kiinnostunut muuttamaan tähän missä me nyt asutaan :) Sehän sopii mulle vaikka me joudutaankin taas muuttaa, mutta kyllä mä sen vuokrarahankin tarvitsen. Sitten tilaamaani lisäravinteet ovat tulleet postiin joten pääsen heti huomenna toteuttamaan laatimaani pöperösuunnitelmaa. Pääsen myös treenaamaan uudella ohjelmalla, jee :D Toiveet ovat myös melkoisen korkealla meditoinnin suhteen. Mulla on suunnaton halu halita omaa mieltä, kehittyä ihmisenä niin henkisesti kuin fyysisesti. Tahdon olla hyvä-, reilu-, myötätuntoinen- ja rakastava ihminen. Olenhan sitä jo (mielestäni) nytkin, mutta vielä enemmän. Ja ehdoton heikkoutenihan on äkkipikaisuus, minun on vaikea hallita tunne-elämääni. Tiedän siihen lääkkeen ja uskon, että se sieltä taas löytyy :D
