Sunnuntai, viikon ärsyttävin päivä!

Aamu meni oikeastaan lähes vetelehtiessä... No ei sentään ihan, venyttelin mä tota olkapäätä ja itse asiassa löysinkin aika hyvän "vahvistavan" liikkeen. Tai niin mä ainakin luulen, mutta varmahan ei koskaan voi olla. Mullahan ei oo minkäänlaista koulutusta ihmisen anatomian saloihin, joten helposti voi mennä harhaan. Ja on kyllä monesti mennytkin. Nykyään kuitenkin vähän paremmin tietää (vaikka en todellakaan terminologiaa tunne) missä on ongelma kun pystyy aistimaan paremmin ja sit on tullut itse opiskeltua sitä anatomiaa. No enhän mä tokikaan mitään lihasten nimiä oo opetellut, enkä aio opetellakaan koska mulla on surkee muisti. Muistais nyt ensin kertotaulun niin vois ajatella muidenkin asioiden muistamista :P No ei vaan, on mulla joissain asioissa taas sit aivan huippumuisti mut ei siitä sen enempää. Takaisin varsinaiseen asiaa ;) Niin siis kun on paljon katsellut niitä kuvia (mm. kirjasta lihaskuntoharjoittelun anatomiaa) niin pystyy paljon paremmin hahmottamaan sitä omaa kroppaa ja sen toimintaa. Siinä venyttelyn tiimellyksessä katoin leffan nimeltä Ultraviolet. Se on ollut mulla jo vuosia, mutta jostain syystä vain ei koskaan oo ollut semmosta fiilistä et olis tullu katottua. Ja täytyy kyllä sanoa että en olisi mitään menettänyt vaikka en olisi katsonut nytkään. Se oli ihan surkea! Tai no, olihan siinä semmosia makeita, tosi vauhdikkaita scifi-henkisiä kohtauksia. Valitettavasti leffan juoni oli niin paska, että melkein itketti. No eipä tarvi sitäkään toista kertaa katsoa.

Salilla kävin päivällä, totta kai :D Nyt alkoi "kevyt" viikko eli pienillä painoilla toistoja 16-20. Mulla kyllä tahtoo toisinaan olla sitä oiretta, että en malta laittaa riittävän pieniä painoja. Tänään kuitenkin hillitsin itseni loistavasti :) Osittain varmaan sen takia kun niskani ovat edelleen niin jumissa, että tekisi mieleni olla vain makuuasennossa. Treenasin siis selän, haukkarit ja pohkeet. Eväiden suhteen liian vähän tänäänkin :/ Tossa jo paino pikaisesti käväisi 60kg ja nyt ollaan taas tuolla 57.. Mutta ei sen väliä, pääasia että sitä kuitenkin tulee vähän lisää.

Lisäksi ajattelin kirjoittaa tämmösen pienimuotoisen sairaskertomuksen kaikesta oleellisesta sillä olen jokseenkin kyllästynyt siihen iänikuiseen virteen siitä miten nuori ja terve mä olen ja kuinka helppo mun on sen takia harrastaa. En mä nyt mikään niin kovin nuori kuitenkaan enää oo, enkä kyllä ihan tervekään.. Sit toinen mitä kuulee vähän väliä on se, miten mä muka saan syödä mitä vain enkä liho. Ärsyttää tommonen toisinaan. Ei muuten, mutta ihmiset ei käsitä sitä että periaatteessa noilla lauseilla "riistetään" kaikki se kova työ mitä jokainen kaltaiseni treenajaa päivittäin tekee. Eihän tää helppoa oo kenellekään, meillä kaikilla on ne omat vaivamme. Ja mitä tohon syömiseen tulee niin eräs ystäväni kerran aika hyvin sanoi, että kyllä se kaikki paino on syömällä hankittu. Tää pätee totta kai myös muhun. Ja siis nimenomaan noiden eväiden suhteen mä teen kaikista kovimman työn. Mä en syö koskaan enää ruokia, jotka mun mielestä ennen oli niin hyviä ja olisivat varmaan vieläkin. Koska nykyään mä suhtaudun enemmänkin niin, että ruoka on pelkkää elimistön poltto-ainetta ja kaiken sellaisen syöminen josta ei saa optimaalista hyötyä on täysin turhaa.

But anyway, ne oleelliset ongelmat/"vaivat" jotka vaikeuttavat treenaamistani.

No siis ehdoton ykkönen on toi olkapää. Oikea käsi, alunperin löystynyt ja sitä kautta virheellisessä asennossa ihan siis pelkästään pesäpallon ansiosta. 15 vuoden pallon viskely teki tehtävänsä. Lisäksi v -05 revähti hapkido-treeneissä. Oli täysin parantunut kun repesi kunnolla kun tipuin 5m ponnarilta epämääräisessä asennossa veteen. Käsi ei ehtinyt kunnolla parantua kun lopullinen niitti tuli Hanmoodo-treeneissä (-10 tammikuu), käsi jäi painiessa oman kehoni alle huonoon asentoon ja pyörähdin siitä yli. Käsi haittaa (nykyään) pää-asiassa olkapäitä treenatessa, mutta myös joissain selkälihastreeneissä esim. leuanvedossa, sekä joissain rintatreeneissä mm. dippi ja rintapuristus.

Kova kakkonen, autokolarissa (v. -92) vammautunut oikean jalan polvi, joka muljuu epämääräisesti pois paikoiltaan. Aiheuttaa jalkaterän virheellistä asentoa ja vaikuttaa pääasiassa kyykyissä ja jonkin verran myös maastavedossa sekä selän ojennuksessa.

Kolmosena oikean jalan reisilihas, joka vammautui samaisessa kolarissa. Lentäessäni kevarini selästä löin sen matkalla sarveen niin kovasti, että lihas painui iskukohdasta "littuun". Aluksi tilanne oli niin paha, että iskukohdassa tuntui pelkkä luu. Nykyään tilanne on selvästi parempi, mutta lihaksessa on edelleen painauma ja lihas on selvästi heikompi kuin vasemmassa jalassa. Vaikuttaa niin kyykyissä, prässissä kuin kaikissa muissakin etreisiin vaikuttavissa liikkeissä. Lisää lonkankoukistajan työtä mikä pahentaa jalkaterän virheellistä asentoa.

Nelosena vasemman käden pikkusormi, vammautui (-91) kun kaaduin turvalleni olutpullo hihassa. Pullo hajosi ja katkaisi sormestani hermon ja jänteen. Sormi on myöhemmin leikattu, mutta se ei edelläänkään toimi normaalisti. Sillä ei voi puristaa eikä tarttua mihinkään. Lisäksi siinä on hermopatti joka osuessaan johonkin sätii kyynerpäähän asti. Tavallaan mitätön vaiva, mutta hankaloittaa kaikkia liikkeitä joissa puristaminen on isossa roolissa esim, hauiskäännöt.

Vitosena ja onneksi myös viimeisenä, löysät vasemman jalan nilkan nivelsiteet. Aiheuttaa virheellistä jalkaterän asentoa josta kiitoksena liikavarpaan muodostuminen. Ja virheellinen asento sen kuin lisääntyy. Haittaa onneksi ainoastaan pohjetreeneissä.

Että semmosta, ei tää ihan vaivatonta oo kenellekään uskoisin. Mut mun mielestä kuitenkin kysymys on asenteesta, ainakin siis mun kohdalla. Kyllähän tuo leikkauspöytäkin kutsuis mut katotaan nyt mitä kansanparantajat on mieltä, onko muita tapoja...