Minun muutokseni..

Ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen versioin omista muutoksistani viitaten tuohon profiilikuvaukseen. Kun olin jo laittanut sen tuohon aloin miettimään, että sen voisi tulkita myös niin, että mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi muuttua tai kehittyä. En kuitenkaan tarkoita sitä vaan sellaisia ihmisiä jotka tuntevat voivansa pahoin tavalla tai toisella. Uskoisin ainakin, että jokainen haluaa tuntea olonsa hyväksi. Useimmiten on kuitenkin itse vaikea nähdä niitä omien ongelmien aiheuttajia ja jos siihen joku puuttuu niin sekään ei hyödytä mitään. Kuuluin itsekin ennen tähän ryhmään ja varmaan vieläkin toisinaan. Yritän kuitenkin ottaa kritiikin rakentavasti ja tutkailla omaa elämääni, sekä pyrkiä kehittymään ihmisenä kohti parempaa vointia. Ja toki olen tässä jossain määrin onnistunutkin, sillä voin pääsääntöisesti hyvin, olen suhteellisen onnellinen ja tyytyväinen. Eämässäni kuitenkin vielä tavoittelen "täydellistä" harmoniaa.

1. Tupakka
- Aloitin käryttämään 13-vuotiaana niin kuin moni muukin ikäiseni silloin. Luulen, että moni (minä mukaanlukien) aloittaa koska vain aikuiset polttaa. Siten voi kuvitella olevansa vanhempi. Lisäksi se näyttää räyhäkkäältä.
+ Kun aloin odottamaan Kimiä lopetin polttamisen väkisin syömällä porkkanoita. En halunnut myrkyttää toista ihmistä hänen tahtomattaan. Valitettavasti aloitin uudelleen heti imetyksen loputtua. Onneksi kuitenkin pääsin siinä vuoden verran maistamaan raitista ilmaa. Huomasin sen eron kun aloitin uudelleen. Nukuin huonommin ja se kamala yskiminen aamuisin oli aivan hirveää. Poltin vuoden kunnes mittani täyttyi. Olin työpaikan tupakkapaikalla naisten kanssa, tumppasin ja sanoin että tässä oli mun viimeiset savut. Maistoin mä joskus kuukausien päästä ihan vain poskarina yhden kerran ja se oli kuin tuhkakuppia olisi nuolaissut. Sitten se makukaan ei lähtenyt koko iltana suusta. Ihmettelin, miten olen voinut vetää tällaista paskaa askin päivässä. En muista mikä vuosi se oli kun lopetin, mutta luulen olleeni 5-6v polttamatta. Ja vaikka liikun paljon, tosi asia on, että keuhkojeni puhdistumisessa menee vielä useita vuosia :(

2. Alkoholi
- Tietenkin sitäkin piti ruveta 13-vuotiaana kokeilemaan ja jos ei ollut rahaa niin sitten piti käyttää (valitettavasti) vähän muita konsteja saadakseen pään sekaisin. Alkoholin käyttöni lisääntyi vuosien saatossa yhä enenevissä määrin ja itse kuvittelin vain pitäväni hauskaa. No ja siis kyllähän mulla useimmiten olikin hauskaa :D Tilanne oli pahimmillaan ennen töihin menoa kun ei ollut väliä vaikka joi joka päivä. Kouluaikana tulikin juhlittua ainakin 4päivänä viikossa. Joskus koko viikon tai parhaimmillaan muutamakin viikko putkeen. Tilanne hieman tasaantui kun menin töihin, juhlinta rajoittui viikonloppuihin. Joka tapauksessa kaikennäköistä (valitettavasti) ehti tapahtumaan ja ajoittain tuli jonkun verran myös maksettavaa.
+ Tupakan polton lopetettua aloin voimaan selvästi paremmin ja sen myötä aloin käymään baareissakin vähemmän. Tuona aikana rakastuin lapseeni ja aloin merkittävästi arvostamaan yhteisiä hetkiä, raikkaita ja ihania, krapulattomia aamuja. Koin olevani hyvänolon kierteessä. Kun olin huomaamattani ollut kuukausia juomatta ajattelin, että mitäpä sitä sitten enää juomaankaan.

3. Urheilu
- Liikkuminen luonnollisesti jäi elämästäni vähitellen kokonaan pois sillä aikani meni kaikkeen muuhun. Ja silloin kun en bilettänyt olin liian väsynyt urheilemaan ja kun ei keuhkot kestäneet niin ei se sit ollut kovin mukavaakaan. Haaveilin kyllä urheilemisesta aina, koska lapsena mua ei mikään niin paljon kiinnostanut kuin oman fysiikan kehittäminen.
+ Kun olin lopettanut myrkyttämisen alkoi urheileminenkin maistumaan taas hyvältä. Aloin pikkuhiljaa käymään lenkillä ja satunnaisesti salilla. Lisäksi menin Hapkido-treeneihin ja HanMoodo-treeneihin. Kamppailulajit (Bruce Leen siivittäminä) ovat lapsesta asti kiehtoneet :D

4. Syöminen
- Mulla ei ollut ennen mitään käsitystä kaloreista tai mistä ne kalorit koostuu. Söin vain kaikkea mikä maistui mun mielestä hyvältä. Lähinnä siis roskaruokaa, pitsoja, hamppareita, ranskiksia, sipsiä ja limua. Nyt kun muistelen niin oikeasti kuvittelin mm. että on ihan sama juoko tavallista limua vai lightia. Viina, tupakka ja roskaruoka alkoivat jo näkymään niin ihossa kuin vartalossakin. Yritin laihduttaa syömällä vähän, turhaan.
+ Salilla käymisen myötä aloin kiinnostumaan eväistä ja ahmin tietoa kirjoista, lehdistä ja netistä. Ihan mistä tahansa missä sitä vain oli saatavilla. Lisäksi hankkiuduin eroon karkkien syömisestä lyömällä poikani kanssa vetoa, kumpi pystyy olla kauemmin syömättä namuja :D Kun olimme olleet tarpeeksi kauan ja Kimiä alkoi kyllästyttämään muutin vähän sääntöjä niin, että annan sille 100€ aina puolen vuoden välein jos se pystyy olemaan syömättä. Lisäksi silloin saa yhtenä päivän syödä. Näin mä saan itsellänikin motivaation säilytettyä.

5. Itsehoito
*Hampaat
- Mulla ei koskaan lapsena/nuorena ottanut hampaiden poraaminen kovin kipeää, eikä mulle kyllä reikiäkään tullut helposti vaikka en erityisen hyvin hoitanut hampaita. Pesin silloin kun muistin. Tyhmänä olin vielä oikeasti sitä mieltä että ei sillä hampaiden pesulla ole juurikaan merkitystä, niitä reikiä vaan tulee joillekin enemmän ja toisille vähemmän. Jostain syystä kuitenkin mun hampaat huononi merkittävästi imetyksen aikana. Lisäksi poraaminen otti erittäin kipeää ja puudutusjälkä pakotti joskus viikkoja.
+ Aloin pesemään hampaita aamuin illoin. Myöhemmin otin mukaan langankäytön (ennen olin kuvitellut etten mä edes voisi käyttää lankaa kun on niin tiukat hammasvälit), suuveden ja aloin pesemään kieleni. Huomasin miten paljon raikkaampi suu on eikä reikiä enää tulee kuten ennen.
* Iho
- Mulla on aina ollut kuiva iho naamassa ja kotona ei koskaan ollut muuta kuin yhdenlaista rasvaa joka ei kovin hyvin mulle sopinut. Jotenkin se vain jäi toissijaiseksi kun en osannut ostaa oikeanlaisia tuotteita. Mulla oli ajoittain ongelmia ihon kanssa, naamaan tuli kuivia, kivuliaita läikkiä. Tilanne riistäytyi käsistä v-98 kun otin valokopiokoneella kuvia naamasta (oikein älynväläys tämäkin). Siinähän on jonkin verran ultraviolettisäteilyä ja mun muutenkin niin herkkä iho sit reagoi siihen hyvin voimakkaasti.
+ Aloin etsimään ihonhoitotuotteita, jotka sopivat juuri minulle ja ovat edes vähän laadukkaita. Päätin hoitaa ihoani säännöllisesti, aamuin illoin. Meni varmaan pari vuotta ellei kauemmin kun kasvoni iho oli "normaali".
* Nukkuminen
- Valvoin ennen niin myöhälle kuin telkusta vain tuli ohjelmaa ja menin aamulla väsyneenä kuudeksi töihin. Tämä tietenkin söi tehoja treenaamisesta.
+ Kaikkien muutosten yhteydessä unen laatuni parani ja nukkuumaan menoni jonkun verran aikaistui. Varsinainen läpimurto kuitenkin tapahtui kun siirryttiin analogisesta digitaaliseen lähetykseen. Jätin tarkoituksella digiboxin ostamatta sillä tiesin tvn katselun olevan "ongelma", mutta en kuitenkaan pystynyt olla katsomatta sitä. Tästä oli myös se hyöty että aloin viettäämään enemmän "rauhallista" aikaa poikani kanssa.

Kuitenkin paljon on vielä kehitettävää, yksi suurimmista ongelmistani on liikennesääntöjen noudattaminen. Olen saanut elämäni aikana lukemattomia ylinopeussakkoja ja korttini on ollut hyllyllä ainakin kolme kertaa. Minulle on kertynyt sakkoja myös turvavyöstä, stopin- ja punaisen valon läpi ajamisesta. Olen saanut lisäsakkoa myös vilkun käyttämättä jättämisestä sekä poliisille suun soittamisesta. Sen verran kuitenkin olen tässäkin kehitystä saanut aikaiseksi, että en aja enää ilman turvista koskaan. Alunperin sovimme poikani kanssa, että aina kun nopeusmittari on yli 40 niin se kenellä on turvavyö pois päältä joutuu antaa rahan toiselle. Sitten se on pikkuhiljaa siitä tullut tavaksi :D Pyrin käyttämään mahdollisimman usein vakionopeuden säädintä, mutta silti huomaan turhan usein ajavani ylinopeutta. Jos liikenteessä ei ole muita kuin minä (ja mahdolliset kurvin takana kyttäävät poliisit) on minun edelleen vaikea käyttää vilkkua tai pysähtyä stoppiin.

Haluan saada kehitystä myös koko vartaloni hoidossa, etenkin jalkapohjien. Ne kuitenkin on koko ajan kovassa kulutuksessa ja ehdottomasti vaatisivat säännöllistä rasvausta ja hierontaa. Lisäksi kiroilen liikaa (vaikkakin parannusta tässäkin on tapahtunut) ja käyn liian harvoin parturissa. Haluan olla itselleni hyvä, voida hyvin ja elää hyväkuntoisena todella vanhaksi. Sen takia rutiinit ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Ainoastaan silloin muutokset ovat havaittavissa. Tietenkin satunnaisestiki tehty positiivinen juttu on aina parempi kuin ei mitään, mutta kokonaisuuteen se hyöty tulee vasta säännöllisyydestä.
Toivon myös antavani pojalleni edes jonkinmoiset eväät elämän hankaluuksien voittamiseen. Että hän näkisi omat heikkoudet ja vavhvuudet ja osaisi hyödyntää niitä niin itsensä kuin muidenkin ihmisten hyvinvoinnin eduksi.