pieni pysähdys...

Hirveän nopeasti on aika juossut oikeastaan koko tän mun projektin ajan. jäin jotenkin sellaiseen juoksupyörään heti siinä alussa kun kuljin 5vkoa fillarilla töihin ja päivät olivat varsinaista kilpajuoksua kellon kanssa. Ja koska elämässä on muutakin kuin ruoka, treeni ja nukkuminen, olen käyttänyt paljon ajatuksia ja energiaa muihinkin asioihin. Jotenkin tässä kaikessa tohinassa mä olen huomaamattani kulkenut "pimeään tunneliin" ja maailmani on muuttunut jossain määrin rajoittuneeksi ja mun "free spirit" on hävinnyt jonnekin. Kuulostaa varmaan kummalliselta ja tavallaan jopa masentavalta.  Mutta ei se oikeastaan ole sitä. Suurin osa ihmisistä kulkee siellä tunnelissa ihan huomaamattaan. Tämän päivän ihmisen elämä on jatkuvaa asioiden, tavaroiden, tunteiden ja miljoonan muun asian tavoittelua. Halutaan sitä ja halutaan tätä. Ja kun saadaan yksi halu tyydytettyä tulee jo uusi halu tilalle. Ollaan koko ajan perustyytymättömiä. Täähän nyt ei tietenkään mitään faktaa välttämättä ole, tää on vain mun elämännäkemykseni. Ei enempää eikä vähempää.
...
Tää aate vain pääsi jotenkin unohtumaan, tai pitäisikö sanoa mieluummin hautautumaan jonnekin. Minäkin aloin haluamaan asioita. Mitä vähemmän sain, sitä enemmän tavoittelin ja halusin. Jokunen päivä sitten tapahtui kuitenkin hyvin lyhyt ja yksinkertainen yhteensattuma. En tiedä, se saattoi olla ihan väärinkäsityskin. Mutta sillä ei oikeastaan ole  merkitystä, sillä se mitä huomasin avasi kuitenkin silmäni. Kaikki järjestyy kyllä kun keskittyy ensisijaisesti perusasioihin sen sijaan että tavoittelisi koko ajan jotakin.
...
Täs tietty joku voi ajatella että onhan treenaaminenkin asioiden tavoittelua. Tulosten. Ja tavallaan tietenkin onkin. Mutta mun mielestä kaikki millä kehitetään mitä tahansa taitoa luo aitoa tyytyväisyyden tunnetta. Lisäksi, muista en tiedä mut, minä olen ensisijaisesti aina treenaaja. Haluan saada täydellisiä treenejä, en niinkään sen tuloksen tavoittelun takia, vaan sen onnistumisen tunteen takia. Ja kun tarpeeksi usein onnistuu niin siitä seuraa jonkinlaista tulostakin ;) jotenkin mä vain tässäkin aloin keskittymään liikaa siihen tavoitteeseen ja kisoihin. Unohdin elää tässä päivässä ja hetkessä, joten en saanut enää onnistumisen tunnetta täydellisestä päivästä. Nyt on paljon helpompi jatkaa taas eteenpäin
...
Mietin myös paljon eräitä viisaita sanoja siitä miten kannattaisi aina pyrkiä tekemään niitä viisaan mielen päätöksiä ja vastaavasti taas välttää hetkellisiä tunne  mielen päätöksiä.  Näin äkkipikaisena ihmisenä syyllistyn kyllä helposti tunnemielen valintoihin etenkin jos tunne on voimakas. Se saikin mut muistelemaan vanhoja aikoja ja mun päihdeongelmaa. Hitto et olinkin hankala tapaus. En silloin ihan nähnyt sitä miten tehokkaasti työnsin ihmisiä pois läheltäni. Negatiivisuudella. Ja kieltämättä päihteet ovat mulle edelleen sellainen "hankala" alue. Siis ei mua sillain haittaa jos muut ottaa, eikä sekään jos mulle tarjotaan. Minun ihan helppo kieltäytyä. Mutta en kestäisi sitä ongelmaa mun lähipiirissä. Ta no sekin on tavallaan väärin sanottu, sillä totta kai jos mulla olis jotain hyödyllistä apua tarjota lopettamiseen niin totta kai olisin tukena. Tarkoitin ehkä lähinnä sellaista positiivista asennetta päihteiden käyttöön. Toivottavasti minun ei tarvitse koskaan kamppailla poikani kanssa näiden asioiden kanssa. Jis on hslu ja väärä asenne niin mitään ei ole tehtävissä, olen voimaton. Onneksi tähän on kuitenkin vielä ainakin jokunen vuosi..
..
 Joka tapauksessa johtopäätöksenä, mun pitäis keskittyä ensijaisesti enemmän omaan hyvinvointiin eikä vain juosta tässä saatana sokkona asioiden perässä mitä mä vain en kerta kaikkiaan voi koskaan saavuttaa! Luovuttaminenkin on joskus hyvä asia. Kyllä ne adiat mitä elämältä haluaa sieltä löytyy vaikka ei niin kauheasti tavoittelisikaan. Mut siis ennyt tarkoita sitä että pitäisi olla passiivinen missään. Päinvastoin, kannattaa olla aktiivinen. Tehdä mielekkäitä, kehittäviä asioita mistä tulee onnistumisen tunteita. Tutustua oaljon uusiin positiivisiin ihmisiin. Ja ennen kaikkea, viettää aikaa perheen kanssa.
...
Saatan kuvitella, mutta ainakin uskon niin, että oman lapsen kanssa aidosti vietetty aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. ja nämäkin sit on vain mun näkemyksiä eikä vältyämättä mitään faktaa. Enkä tarkoita kirjoituksellani kritisoida tai loukata ketään.  Ja tietenkin mun on helpompi rakentaa ihmissuhdetta lapseni kanssa koska on vain yksi lapsi ja yksi aikuinen. Varmasti tilanne vaikeutuu kun lapsia on enemmän ja kun aikuisia on kaksi. Ja vaikka mun mielestä vanhemmuuden tärkein tehtävä kasvattaa hyvät arvot omaava yksilö joka pärjää elämässä niin kyllä mulle on tärkeää myös meidän välinen ihmissuhde. Tämä on elämäni tärkein ihmissuhde ja vaikka lopputuloksista päätellen olen ilmeisen huono ihmissuhteissa, niin toivon että tämän rakentamisessa onnistun :)
...

on tää jännä laji :)

Edellisestä päivityksestä taas tovi mennyt koska en ole pääsdyt nettiin tällä mun uudella hienolla 4G tabletilla. Saatana. Eipä täällä mikään vehje tunnu toimivan, puhelimenkin kanssa on usein kuuluvuus ongelmia. Vaikka toi masto on tos 500 metrin päässä.. no mut enivei.. mullahan on nyt lepoviikko takana ja kaikenlaista on tullut pohdittua. Paino on tällä hetkellä siinä 60kg tietämillä aamuisin. Vaikka mä en varsinaisesti huomaa mitn radikaalia eroa itsessäni niin siitä huolimatta huomaan erilaista tyytymättömyyttä kuin aikaisemmin. Ainahan mä olen ollut tyytymätön itseeni, tavallaan. Tai no, tyytymätön on periaatteessa väärin sanottu,  tarkoitan että näen itsessäni paljon kehityskohteita. Ja samaan aikaan myös pontenttiaalia. Kun ennen mä koin itseni lihattomaksi niin nyt, sen lisäksi, tunnen oloni myös lihavaksi :D Kovin erikoista, kun saman aikaisesti tuntee olevansa sekä pieni että iso :D Lisäksi myös olen huomannut että minulle on kehittynyt jossain määrin pakkomielteen kaltaisia oireita lihasmassan määrään. Vähän on sellaiset fiilikset, että tuskin mikään lihamäärö tulee koskaan riittäämään..
..
Niin siis näin mä tunnen tällä hetkellä.. Jännityksellä odotan miten mielikuvani ja ajatukseni muuttuvat sitten dietin aikana sen jälkeen. Mä olen harrastanut moni eri lajeja jatäytyy kyllä sanoa, että tämä on ainut laji mikä herättääniin monenlaisia tunteita, enemmän ja vähemmän rristiriitaisia ;) Toki tää eroaakin kaikesta muusta (ainakin kokeilemastani)urheilusta siinä että tämä on enemmån elämäntapa kuin pelkkä urheilulaji. Tämä jos mikä vaatii sitä sitkoa!! Etenkin jos vuosia harrastaa ja osallistuu säännöllisesti kisoihin. Ajatuksia mullakin on jo vuodelle 2015 mutta koska mun mieleni voi muuttua ihannkoska tahansa, on parempi pitää ne ajatukset ihan omana tietona ;