tylyä...

En nyt oikein tiedä mistä oikein aloittaisin, paljon olis kirjoitettavaa ja sanottavaa. En vaan nyt jotenkaan pysty jäsentämään asioita mielessäni järkevään kokonanaisuuteen. Ja/tai sellaiseen muotoon ettei vain tule mitään väärinkäsityksiä. Niitä kuitenkin aina tuntuu tulevan kun kirjoitetusta tekstistä kysymys. Tai no, tuleehan sitä väärinkäsityksiä myös asioista keskustalteassa kun ihmiset ymmärtävät asioita eri tavalla. Mutta kirjoitetussa tekstissä kuitenkin on enemmän sitä tulkinnan varaa.
...
Niin no, aloitetaan nyt vaikka siitä että otin tosiaan sieltä fitfarmilta nyt tarjouksen siitä ohjelmasta ja sieltä tuli mulle vastaus alkuviikosta. Pyysin tarjousta myös Jerry Ossilta, mikä olisi kyllä kovasti myös kiinnostanut valmentajana. Kaksi erittäin hyvää vaihto-ehtoa, mutta kallistuin sitten fitfarmiin pääasiassa sen vuoksi kun Tampere on lähempänä kuin Kuopio. Tapaamisten järjestäminen on selvästi helpompaa kun ei ole välimatka rajoittavana tekijänä. Tällä hetkellä siis fitfarmin kanssa edetään näin, että mulle tuli sieltä esitieto kaavake, mihin mä nyt olen sitten näpytellyt kaikki tietoni ja tällä hetkellä kerään sitten materiaalia näistä mun tän hetkisistä elämäntavoista.
...
Ja vaikka mä olen nyt kirjannut ylös näitä mun juttuja vain tän viikon niin olen huomannut (minkä valitettavasti olen näköjeen tässä vuosien kuluessa unohtanut) että kuinka tärkeää se asioiden ylös kirjaaminen on. Jos haluaa muuttaa elämäntapoja tai mitä tahansa "ongelmaa" omassa elämässä niin kannattaa kirjata ne asiat ylös. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin! Sitä vain ajattelee että eihän ne asiat kirjaamalla tai puhumalla mihinkään muutu. Totuus on kuitenkin kuitenkin toinen. Puhumalla, etenkin jos puhuu ihmisen kanssa jolla on eri näkemykset, asia jalostuu ja saattaa nähdä kolikon kääntöpuolelle ja se itsessään on muutos. Kirjaamisessa taas asiat konkretisoituu ja on helpompi hahmottaa ajan käyttö. Esim. telkkarin katsomisen määrä saattaa yllättää (mulla dataaminen) kun sen kirjaa ylös. Vaikka omasta mielestään katsoo pätkän silloin, toisen tällöin niin loppujen lopuksi siitä saattaa kerääntyä yllättävä määrä tunti tasolla. Toisaalta taas myös kirjaaminen jo itsessään auttaa ponnistelemaan enemmän. Ainakin jos on jo valmiiksi joku ajatus siitä millaisen muutoksen haluaa. Sitä huomaamattaan pyrkii tekemään paremmin kun sen joutuu kirjaamaan ylös.
...
Poikkeuksellisen alakuloinen viikko valitettavasti nyt takana. Erottiin pitkä-aikaisesta suhteesta maanantaina ja se on kyllä ottanut lujille. Eikä tämä ahdistus kyllä hetkessä häviäkään. Olin kuitenkin ajatellut/kuvitellut asioiden menevän toisin. En ymmärrä mitä tein väärin, tai mitä mun olis pitänyt tehdä toisin. Olen äärettömän pettynyt ja surullinen siitä, että tässä kävi näin. Ihan hyvään saumaan nyt tuli toi valmennushomma, koska saan siinä muuta ajateltavaa ja on jotain mihin paneutua. Nyt tällä viikolla kun olen ollut vapaalla niin mulla on ollut ihan liikaa aikaa miettiä vaikka olenkin kirjaillut ylös puuhastelujani. Onneksi pääsen taas maanantaina töihin ja arkirutiinit rullaamaan. Tosin mulla alkaa sitten taas jo kesäkuussa loma.. Mutta tällaisissa surullisissa elämäntilanteissa on aina aika ratkaisevassa asemassa. Kun aika kuluu, ahdistus häviää ja pääsee enemmän takaisin siihen "elämän syrjään" kiinni. Ja mitä menetykseen tulee niin siskoni kuolema opetti minulle ainakin sen, että mikään menetys ei ole lopullista niin kauan kun hengissä ollaan. Vaikka ihminen joka on minulle läheinen ja rakas, ei olisikaan mun elämässä sellaisessa roolissa kuin missä mä toivoisin, niin hän on kuitenkin olemassa. Ja minä olen olemassa. Toivon vain että jokainen, etenkin minulle läheinen, ihminen saisi elämältä ne asiat mitä toivoo ja haluaa ollakseen onnellinen. Uskon, että antamalla saa aina enemmän kuin ottamalla.
...
Mutta nyt mennään näillä ja minkäs teet, tähän on nyt vain sopeuduttava...