Yks viikko taas takana.

Treenit kulkeneet kohtuullisesti tälläkin viikolla. Tosin mua jonkin verran vaivaa tää päämärättömyys, mut toisaalta taas mitäs sitä mitään erityisiä päämääriä tekemäänkään. Ainakaan siis niin pitkään aikaan kun on vähänkin stressiä. Mussa kun on jokseenkin tota perfektionistin vikaa (ainakin siis joissain asioissa) niin  tavoitteessa pysyminen on äärettömän tärkeää. Ja vastaavasti taas toistuvat epäonnistumiset aiheuttavat ahdistusta. Silloinkin, vaikka kyseessä olisi minusta riippumaton tekijä, sairaus, pieleen menneet aikataulut, ylityöt, Kimin sairastelut, mitkä tahansa. Minun vaikea, ehkä jopa mahdoton hyväksyä sitä että en pysynyt tavoitteessa. Itse asiassa oma tavoitteeni on ain vähän vielä yli sen mitä saan.
...
En taaskaan ole kirjannut juurikaan mitään ylös salilla. Ja olen nyt näinkin lyhyessä ajassa huomannut et kun ei kirjaa sarjoja, kiloja, eikä toistomääriä. Syyllistyy käyttämään samoja rautoja ja samoja toistomääriä... Ja myös samoja liikkeitä. Kyllä optimaalisiin tuloksiin eittämättä pääsee seuraamalla sitä omaa treenaamista ja noudattamalla ohjelmaa. Näin se vain on. Ja kyllä mäkin tähän vielä siirryn, mutta onko se viikon vai kolmen päästä niin se on toinen asia. Uskoisin kuitenkin että ei tässä nyt enää kauaa mene, että saan nää rutiinit oikeasti toimimaan.
...
Niin siis tossa pari päivää sitten kävin kyykkäämässä. Kyykyn ja apuliikkeiden lisäksi ajattelin harjoitella telineestä irrottamista ilman vyötä tai pukua. Mulla oli itellä ajatus et ehkä jotain 160kg vois nousta. En mä kyllä ees tiedä onko se paljon vai vähän. Aloitin 110kg ja tein aina kutosen sarjan. Tein siis niin että otta raudan niskaan, nostin ylös ja laskin takaisin telineeseen. Uudet paineet sisään ja seuraava toisto. Eli periaatteessa mä tein kuus ykköstä yhdessä sarjassa. En mä tiedä ymmärsikö tosta taas kukaan mitään mut enivei... Sit korotin 120kg, 140kg, 160kg, 170kg, 180kg, 190kg, 200kg ja lopulta 210kg. Siihen lopetin koska kuitenkin sarjoja alkoi olemaan jo aika paljon takana ja aloin olemaan myös väsynyt. Mutta yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti :D Suorastaan ällistyin :) Eikä sillä väliä onko se paljon vai vähän muihin verrattuna, mutta se oli merkittävästi enemmän kuin mitä mä itse ajattelin :))
...
Eväiden suhteen tää viikko ei oo mennyt ihan niin ideaalisti. En mä nyt kauheesti oo mitään sopimatonta kyllä syönyt mutta ne määrät... Ne määrät mulla tahtoo paisua käsittämättömiin mittasuhteisiin ellen mä jotenkin kontrolloi. Ja etenkin jos joutuu siihen tilanteeseen että ateriaväli venyy liian pitkäksi ja ehtii tulla nälkä niin mähän en pysty hillitsemään sitä määrää yhtään. Syön kuin hevonen ja kulutan siihen aikaa ehkä 2sekuntia. Et ei kauheesti tuu kyllä pureskeltua. Mutta tämä niin kuin moni muukin asia on työn alla ;) Mutta koska kaikkea ei voi ratkaista heti niin kaikki ajallaan ;)