EI NÄIN!!

Ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana olen viimeisten kahden viikon aikana kärsinyt lihasten huonosta palautumisesta. Tämän hyväksyminen on kyllä ollut minulle äärettömän vaikeaa ja on vieläkin. Tietenkin tässä taustalla on varmastikin monia tekijöitä, mutta varmasti suurin syy löytyy juuri sieltä painon vedosta. Ensinnäkin ennen kisoja oleva diettini oli äärettömän huonosti suunniteltu, jos lainkaan. Näin ehkä hieman nälkää ja ateriavälini venyivät liian pitkiksi. Ja varmasti viimeinen silaus oli se rankka painon veto nesteistä. Kisojen jälkeisellä viikolla olin vielä innoissani ja voimaa uhkuen odotin et pääsen taas treenaamaan. Valitettavasti la aamulla kun mun piti töihin tunsin itseni sairaaksi. Ja koska mä olen todella harvoin sairas, niin mun on myös sitä vaikea hyväksyä. Kuvittelen aina että kyllä se tästä varmasti ohi menee. Toki lauantaina mulla oli vielä se paine, että töissä mun työparina oli henkilö jolla ei vielä ole täydellistä osaamista kaikkiin työtehtäviin. Periaatteessa oli vähän pakkokin mennä. Mulla olikin koko päivän kauhee päänsärky, kurkkukipu ja molemmat korvat tukossa.
...
Yö meni siinä niiskutellessa ja särkylääkkeitä napsiessa. Kun kello soi viiden aikaan olisin vain halunnut jäädä sänkyyn nukkumaan. Ja mietinkin että haen lääkäriltä sairaslomalapun. Mutta koska meillä oli OrientalMoodo-kisat vantaalla ja jokainen maajoukkueen jäsen oli ilmoittautunut niin tunsin velvollisuutta kuitenkin lähteä kisoihin. Ja tokikin ajattelin että en mä nyt varmaan kuitenkaan niin sairas ole :D Matkaan lähdettiin mikä osoittautui virheeksi, otteluni oli myös sitten sen mukaista. Oikea jalka oli ihan jumissa (on edelleenkin :/) kantapäästä pakaraan saakka. En saanut edes sormia lattiaan koukistamatta oikeaa jalkaa. Yritin sitä venyttää ja saada aukeamaan mut turhaan. Tämä johti siihen että en pystynyt lainkaan potkaisemaan vasemmalla jalalla yli vyötärön korkeuden. Myös lantion seutu oli ihan tukossa, siinä ei paljon persettä pyöritelty :P Ja jos ei lantio toimi, ei toimi potkutkaan. Tilannetta ei sit todellakaan helpottanut se, että heti kun hengästyin tuntui keukoissani jäätävä polte. Ihan kuin olis nieleskelly jäänpaloja.
...
Maanantai aamulla oli edelleen ihan samat fiilikset, mutta siitä huolimatta lähdin muutaman buranan ja finrexinin voimin salille kyykkäämään. Jälleen samalla ajatuksella, kyllä tää tästä. En pystynyt tekemään kuin vitosen sarjoja vain 80kg. Olin joka sarjan jälkeen ihan piipussa ja sydän hakkas niin kuin se olis pyrkinyt ulos rinnasta :O Menin sit kuitenkin vielä iltavuoroon kun ajattelin et vittu jos mä pystyn salilla oleen niin kyllähän sitä töihinkin pystyy menemään. Tästä kuitenkin sen verran viisastuneena päätin pitää tiistaina lepopäivän. Ja se tulikin ihan tarpeeseen. Illalla jo alkoi olemaan vähän parempi olo ellei korvasärkyä lasketa. Keskiviikkona mulla oli mun mielestä jo niin loistokondis et helposti pystyn treenaan. Kävin salilla penkkaamssa ja sainkin ihan kohtuulliset treenit. Tosin illalla töissä se helvetin niiskutus ja päänsärky taas alkoi.
...
Torstaina kävin vähän kokeilemassa maastavetoa ja voin sanoa et rauta ei vedossa oo vielä milloinkaan painanut noin paljon. Silloin luovutin kyllä suosiolla ja ajattelin että ehkä nyt kuitenkin ois viisainta mennä vaan sänkyyn lepään. Tosin iltavuoro painoi päälle, joten ei se auttanut kuin lähteä rahasateeseen. Työpäivä meni kiireisissä merkeissä ja illalla kotiin päästyäni olin aika hajalla. Aamulla nukuin myöhälle ja lähdin viilettämään kaupungille jälleen ajatuksella kyllä tää varmaan tästä ohi menee (mikä idiootti). Kaupungilla ollessani oloni tukaloitui ja kuume nousi. Menin kotiin vielä ennen töitä "vähän" lepäämään ja niinhän siinä kävi että nukahdin. Se mun lepääminen taisi tulla "pikkasen" liian myöhään sillä olen edelleen sairas. En tokikaan kuumeessa mutta en pysty treenaamaan. Onhan mulla toki pää ja korvatkin kipeät mutta suurin ongelma on kuitenkin toi yskä sekä kurkkukipu. En voi hengästyä yhtään, muuten tulee heti verenmaku suuhun ja tuntuu kuin olis nieleskellyt jäänpaloja. Lisäksi tulee loppumaton sekä kivulias yskänpuuska. Tätä on nyt jatkunut jo kaksi viikkoa ja jos alunperin olisin ollut fiksu niin olisin levännyt jo sairauden alkuvaiheessa enkä vasta nyt kun tilanne on jo liian paha. Nyt vain toivon että toipuisin mahdollisimman nopeasti, etten kauheasti tippuisi treenisuunnitelmastani ja vielä pahempaa kokisi raudoissa ja kunnossa liian isoa taantumaa. Mitä tästä opimme EI NÄIN!!