Treeniä ja pohdintaa..

Jotenkin musta tuntuu että nyt tällä hetkellä jälleen kaikki kulminoituu tähän yhteen ja samaan ajankohtaan. Siis mullehan on aina syksyt vähän "raskaita", mutta nyt musta tuntuu että tänä vuonna se on kyllä kaiken huippu. Mä en varsinaisesti ole masentunut vaan pääsääntöisesti iloinen kuten yleensäkin. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä syksy on sikäli ollut hieno kun on ollut kuitenkin niin suhteellisen hyvät säät. Silloin joulu (josta en juurikaan pidä) tulee nopeasti ja sit onkin käytännössä jo uusivuosi. Se onkin mun mielestä ainut juhlimisen arvoinen tapahtuma kalenterissa. Onko mitään hienompaa kuin päättää edellinen vuosi (siitä riiippumatta onko se mennyt hyvin vai huonosti) ja aloittaa uusi vuosi ja pyrkiä parempaan kuin edellinen. Se myös muistuttaa siitä kuinka hienoa on olla olemassa, elää :D Se on vähän sama kuin synttäritkin, suunnaton ilon juhla. Mä en ymmärrä miksi niin monet ihmiset suree sitä vanhentumista vaikka mun mielestä se on mahtavaa kun tulee ikää. Se on aina merkki siitä, että tää homma jatkuu edelleen :D

Tällä hetkellä mä jostain kumman syystä oon normaalia väsyneempi ja ainakin kyllä luulen tietäväni mistä se johtuu. Ensinnäkin A) Mun vakkari vitamiinit pääsivät loppumaan ja olin melko kauan kokonaan ilman vitamiineja. B) Olen vuosikausia syönyt melko runsaasti kasviksia ja nyt tän "lihotuksen" takia ne ovat jääneet melko vähäiselle, jopa olemattomalle määrälle. On tullut santsattua lähinnä niitä eväitä joilla paino nousee. Ja koska noi kasvikset täyttävät niin paljon vatsaa, on niiden määrä sit sen takia jäänyt vähemmälle. C) Mä en ole edelleenkään päässyt harrastusten kanssa semmoseen selkeään rytmiin, monien muuttuvien tekijöiden takia (lähinnä työ ja ruoanlaitto-olosuhteet). D) Olen valvonut iltaisin liian myöhään ja nyt kun mulla taas telkku näkyy on tilanne vielä pahempi. Katon myöhäiselle telkkua, sit mua aamulla väsyttää ja päivällä syyllistyn helposti päikkäreihin. E) Kelloja siirrettiin, prkle!!

No tästähän on toki nyt helppo katsoa mitä täytyy tehdä, että tilanne muuttuu. Ensimmäiseksi kävin jo hakemassa uudet vitamiinit ja olen ostanut kasviksia ja pidän huolta siitä että niitä myös tulee syötyä. Siirrän telkun toiseen huoneeseen pyrin menemään nukkumaan klo21. Toisin sanottuna kaikki sähköiset viestimet kiinni klo20. Etenkin tämä viimeinen on varmasti kaikista vaikein toteuttaa, mutta samalla myös kaikista tärkein. Ainakin jos mä haluan vielä joskus löytää sen saman draivin mikä mulla oli muutama vuosi sitten. Ja vaikka mulla aika kivasti menee nytkin niin se vaan ei riitä mulle... Tällä hetkellä joidenkin asioiden tekeminen tuntuu jokseenkin vastenmieliseltä ja mä en pidä siitä. Kuitenkin silloin kun mä olen "parhaimmillani" niin oikeastaan mikä tahansa puurtaminen on kivaa :D

Eväiden suhteen siis en edelleenkään pysty noudattamaan laatimaani ruokavaliota, sillä en ehdi keittelemmään niitä eväitä. Näissä olosuhteissa ruokahuoltoon menee kuitenkin kaksinkertainen, ellei jopa kolmin, aika. Paino näyttää tällä hetkellä stabiloituneen tuonne 58-60kg. Treenien suhteen olis voinut alkuviikko mennä vähän paremminkin. Maanantain kamppailutreenit jäivät väliin hlökohtaisista syistä. Ti olin kävin kyllä salilla ja vähän ehkä meni siinä jutusteluksi, etureisiin en saanut riittävää tuntumaa. Samoin vatsalihaksia tuli rasitettua säälittävän vähän, yrityksestä huolimatta. Mut ei voi mitään, tämmöstä se joskus vaan on ja se on hyväksyttävä.

Vielä lopppuun haluaisin jälleen hämmästellä muutamaa asiaan kuulumatonta asiaa. Mä kävin erään vanhan tuttavan kanssa keskustelua raittiudesta.. Keskustelu sinällään oli ihan ok, mutta olin aistivani jonkinasteista erimielisyyttä raittiusnäkemyksiäni kohtaan. Eikä siinäkään mitään, mun puolesta jokainen saa olla ryyppäämisestä mitä mieltä haluaa. Mä en ymmärrä miksi monet luulevat, että kun mä en juo niin sit ei muidenkaan saisi juoda. Mun mielestä satunnainen alkoholinkäyttö on ihan normaalia. Ja vaikka sitä jois joka viikonloppu tai miten usein nyt juokaan niin ei se mulle kuulu, en mä halua kenellekkään aatteitani tuputtaa. Silloinkin jos joku kokee oman juomisensa itselleen ongelmana ja kysyy multa neuvoja asiaan niin en mä voi muuta kuin kertoa mitä mä olen tehnyt ja thats it. Ei se oo mikään ultimate totuus vaan se on mun elämää. Samoissa keskusteluissa (olen käynyt siis vastaavia ennenkin :/) joudun usein perustelemaan omia vakaumuksiani ja mun mielestä se on äärettömän ärsyttävää. En ymmärrä miksi mä en saisi olla juomatta tai miksi mun pitäis sitä kenellekään perustella että miks haluan olla. Kerrankin eräs tuttuni sanoi hieman paheksuvasti, että miksi ei voi ottaa viinaa silloin jos siltä tuntuu, kerranhan täällä perkele vain eletään. Vastasin hänelle, että niin eletäänkin vain kerran ja mä olen sen sivun tässä omassa elämäni kirjassa jo lukenut. Nyt on tullut aika kääntää sivua!